Seurapuhe 1987

Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Kuulemme Jumalan sanaa, joka on kirjoitettuna ensimmäisen Mooseksen kirjan luvussa 39 ensimmäisestä kuudenteen jakeeseen. Ja kuulemme sanat Jeesuksen nimeen.

Ja Joosef vietiin alas Egyptiin, ja Potifaara, egyptiläinen faaraon kamaripalvelija ja huovinhaltija, osti hänet ismaililaisilta, jotka hänen sinne alas vieneet olivat. Ja Herra oli Joosefin kanssa, ja hän oli onnellinen mies. Hän oli isäntänsä egyptiläisen huoneessa. Ja hänen isäntänsä näki, että Herra oli hänen kanssansa, sillä kaikki, mitä hän teki, antoi Herra menestyä hänen kädessään.

Niin että hän löysi armon hänen edessään ja tuli hänen palvelijakseen. Ja hän asetti hänen huoneensa ylitse. Ja kaikki, mitä hänellä oli, antoi hän hänen käteensä. Ja siitä ajasta, kuin hän oli häneen pannut huoneensa ja kaiken tavaransa päälle, siunasi Herra sen egyptiläisen huoneen Joosefin tähden. Ja Herran siunaus oli kaikissa niissä, jotka hänellä kotona ja kedolla olivat.

Sen tähden antoi hän kaikki Joosefin haltuun, mitä hänellä oli, eikä tiedustellut mitään häneltä, paitsi sitä ruokaa, jonka hän söi. Ja Joosef oli kauniin luontoinen ja ihana kasvoilta. Aamen.

Lukemamme Jumalan sanan kohta vie meidät vanhasta testamentista tutun henkilön Joosefin elämää katselemaan. Joosefin elämä oli monivaiheinen. Siihen sisältyi koettelemusten aikoja, mutta siihen sisältyi myöskin niitä aikoja, joista Jumalan sana kertoo, Jumala oli Joosefin kanssa.

Keskelläkin Joosef sai tuntea taivaallisen Jumalan läsnäoloa, sitä, että hänen elämänsä on Jumalan kädessä, joka korkea Jumala, pyhä Jumala, yksityisestä, pienestä ihmisestäkin pitää huolta. Jos Jumala on Jumalan ääntä, niin se on Jumalan ääntä. Useinkaan ei ymmärretä.

Nuoruudessa, seitsemäntoista ikäisenä, nuorukaisena, Joosef sai nähdä Jumalalta unen, kaksikin unta, jotka ilmaisivat niitä elämän vaiheita, joihinka hän oli menossa. Kun Joosef kodissaan näitä unia kertoo, muistamme varmaan kaikki nämä unet.

Toinen unista oli sen kaltainen, että he olivat veljiensä kanssa pellolla lyhteitä tekemässä. Ja veljien lyhteet kumarsivat hänen lyhdettänsä. Ja kun Joosef kertoo toisesta unesta, jossa aurinko, kuu ja yksitoista tähteä kumartavat häntä, niin nämä Joosefin unet aiheuttivat pahennuksen. Hänen veljensä vihaasivat Joosefia.

Jumalan sana kertoo, että he eivät voineet ystävällisesti Joosefille puhua. Vieläpä heidän isänsä hämmästeli näitä unia. Mutta Jumalan sana kertoo, että hän kätki nämä unet sydämeensä, mietiskellen vanhurskaasti.

Ja me näemme Jumalan sanasta, että Joosefin ennustamat tapahtumat kirjaimellisesti kerran toteutuivat. Joosef. Jumalan sana kertoo, että hän oli syntynyt isäänsä vanhalla iällä. Joosef oli isälleen aivan erityisen rakas. Isä rakasti tätä nuorta poikaansa.

Mutta veljet häntä kadehtivat. Veljen kaden mieli johti vihdoin siihen, että kun Joosef lähti heitä katsomaan paimen kedolle, miten veljet siellä pärjäsivät, he totesivat keskenään: "Tuolta se unenäkijä nyt tulee." Ja veljen viha tuossa tilanteessa purkautui Joosefin ylitse. Heidän ajatuksensa olivat murhan ajatuksia.

Vanhin veljeksistä, Ruuben, hiljensi veljensä: "Älkää me vuodattako verta." Ja niin Joosef heitettiin kaivoon, josta hänet sitten nostettiin ylös ja myytiin ismaililaisille.

Me näemme, että Joosefin elämässä oli murheen aikoja. Myöhemmin Jumalan sana kertoo, kun veljet tätä Joosefin elämänvaihetta muisteli, he kertovat, että Joosef vaikeroi ja rukoili.

Joosefinkin elämään, niin kuin tämän päivän Jumalan lasten elämään, sisältyi aikoja, jotka ovat murheen ja koettelemusten aikoja. Hebrealaiskirje sanoo, koska kaikkinainen rangaistus on käsissä, niin ei se näy meille iloksi, vaan murheeksi.

Näin Jumalan lapsina, tämänkin päivän kilvoittelijoina, olemme kokeneet, vaivojen keskellä on niin kovin vaikeaa nähdä, että tämäkin on taivaallisen Isän sallimaa.

Tekstimme kertoo sitten siitä ajasta, jonka Joosef oli viettämässä egyptiläisten keskuudessa. Hänen tiensä johti Potifarin huoneeseen, Faaraon kamaripalvelijan, joka hänet osti ismaililaisilta.

Joosefin asuinpaikaksi tuli vaikutusvaltainen koti, joka oli lähellä itseään Faaraoa, kuningasta, Egyptin maan hallitsijaa. Taivaallinen keskuudessa.

Joosef tuossa kodissa eli erossa siitä perheyhteydestä, jossa hän oli kasvanut, ja erossa oman kansansa keskuudesta. Joosef oli outo ja muukalainen.

Jumalan sana osoittaa Jumalan lapsen elämää. He kulkevat tässä ajassa outoina ja muukalaisina. Ei meillä ole tässä pysyvää asuinsijaa, vaan tulevaista me etsimme.

Jumalan lapsen elinympäristö saattaa olla samankaltainen, niin kuin Joosefillakin oli. Hänet ympäröivät ihmiset, jotka eivät Jumalasta mitään tiedä. Hän saattaa hyvinkin oudon tuntoisena, yksinäisenä kilvoittelijana uskoa ja kokea sen, että minun rakkaani ja läheiseni ovat kaukana.

Ehkäpä tänne suviseuroihinkin on tullut Jumalan lapsia, joiden vartio paikka on tämänkaltainen, niin kuin Joosefilla oli.

Jumalan sana kuitenkin ihmeellisesti kertoo Joosefin elämästä: Herra oli Joosefin kanssa.

Herra Jeesus itse on luvannut omille opetuslapsilleen: "Minä en jätä teitä orvoiksi." Ei hän jättänyt omia opetuslapsiaan yksin kilvoittelemaan, vaan Herra Jeesus on luvannut olla jokaisen lapsensa kanssa joka päivä maailman loppuun asti.

Joosefista ja hänen elämästään Raamattu aivan erityisesti mainitsee: Herra oli Joosefin kanssa.

Oletko muistanut, rakas Jumalan lapsi, joka kiusausten keskellä olet kilvoitellut, Jumalan kansan suviseuroille nyt tullut, voimakkaasti kokenut, että Jumala on oman kansansa keskellä, Herra on läsnä?

Oletko muistanut, että Jumala on läsnä myöskin siellä, sinun kotoisessa vartiopaikassasi, siellä missä sinä Jumalan lapsena ahkeroit kilvoitella, ehkä hyvinkin Jeesuksen nimessä ja veressä, synnit anteeksi?

Jeesuksen nimessä ja veressä on synnit anteeksi.

Jeesuksen nimessä ja veressä. Jeesuksen nimessä ja veressä. Jeesuksen nimessä ja veressä. Jeesuksen nimessä ja veressä. Jeesuksen nimessä ja veressä. Jeesuksen nimessä ja veressä. Jeesuksen nimessä ja veressä. Jeesuksen nimessä ja veressä. Jeesuksen nimessä ja veressä. Jeesuksen nimessä ja veressä on synnit anteeksi.

Jumalan sana todistaa Jumalan lapsen elämästä profeetta Habakukin kautta, jota myöskin hebrealaiskirje lainaa: "Vanhurskas on elävä uskostansa."

Jumalan lapsen juhlahetkiä ovat tämän kaltaisia.

Mielellään etsii onnea. Kukapa tahtoisi olla onneton? Onnea etsiessään ihmiset päätyvät erilaisiin ratkaisuihin. He saattavat etsiä onnea sen kaltaisista asioista, joista he arvelevat onnen löytävänsä. Monenlaisista asioista.

Tämänkin ajan ihminen etsii onnellisuuden avainta. Kun Jumalan sana puhuu onnesta, eli myöskin toisella sanalla autuaasta ihmisestä, niin Daavid on kirjoittanut siitä näin: "Autuas on se ihminen, jonka synnit ovat annetut anteeksi ja jonka vääryydet peitetyt ovat."

Jumalan sanan mukaan, ja meidän tämän päivän ja vanhan testamentin Jumalan lasten kokemusten mukaan, onnellinen ihminen on sellainen, jolla on synnit anteeksi, syntien anteeksiantamus, sen sydämestä omistaminen. Tuo ihmiselämään onnet, sellaisen autuuden ja onnen, joka on kestävää onnea.

Jumalan sana kehoittaa meitä tätä onnea katselemaan. Daavid omalle sydämelleen muistutti: "Kiitos sieluni Herraa, ja kaikki mikä minussa on, hänen pyhää nimeänsä. Kiitos sieluni Herraa, äläkä unohda, mitä hyvää hän sinulle tehnyt on."

Ja kun Daavid sitten muistelee, mitä hyvää Jumala on hänellekin tehnyt, hän sanoo: "Joka kaikki sinun syntisi ansiosta antaa anteeksi."

Se tämän ajan ihmisestä saattaa tuntua siltä, että tuossako vain on onni. Eikö muuta? Eikö elämällä ole muitakin onnen perusteita tarjottavana? Onhan niin paljon sellaista, joka ihmiselämän tekee onnelliseksi, sen rikastuttaa. Eikö ole muutakin onnen perusteita?

Jumalan sana, johon me uskomme, joka on meidän jalkaimme kynttilä, valkeus meidän teillämme, onnen perustaksi asettaa yksinomaan sen, että ihminen on päässyt Jumalan lapseksi, on saanut synnit anteeksi.

Kun tämän on saanut omassa elämässään kokea, avautuvat myöskin ne ajalliset lahjat, joilla Jumala omia lapsiansa on rikastuttanut. Nekin näkyvät sen kaltaisina, että ne ovat Jumalan lahjoja, antavat meidän elämäämme sisältöä. Me iloitsemme siitä, olemme onnellisia, mutta meidän onnemme perusta ei ole näissä ajallisissa.

Kun Joosefin elämää Jumalan sana edelleen katselee, kerrotaan, että hänen isäntänsä näki, että Herra oli hänen kanssansa, sillä kaikki, mitä hän teki, antoi Herra menestyä hänen kädessään.

Jumalan siunaus Joosefin elämässä näkyi myöskin siinä huoneessa, jossa hän eli. Kun Jumalan sana puhuu Jumalan lapsesta, joka kilvoittelee tässä ajassa, niin se antaa meille elämän ohjeeksi, että me harrastaisimme sen kansan parasta, jonka keskellä me elämme.

Jumalan lapsen sydän on taivaassa. Herra Jeesus itse omille opetuslapsilleen sanoi: "Te olette maailmassa, mutta ette maailmasta."

Jumalan säätämyksestä me olemme kilvoittelemassa ajallisessa isänmaassamme, oman kansamme keskuudessa. Ja meillä Jumalan lapsilla on tuon kaltainen sydämen halu, joka näkyi Jumala on myöskin Joosefin elämässä, että me tahdomme kaikkien ihmisten parasta.

Me tahdomme olla isänmaamme kansalaisina. Me asumme taivaan valtakunnan kansalaisina, mutta myöskin tämän ajallisen isänmaamme kansalaisina.

Jumala on luvannut, Jumala on luvannut omille lapsilleen ajallisenkin siunauksen. Joosefin elämässä se näkyi siinä, että kun Joosef ajallisia askareitaan suoritti, niin Herra antoi niille menestyksen.

Onko tässä, rakkaat veljet ja sisaret, meille tänäkin päivänä oppimisen aihe, että Jumalalla on varaa siunata ajallinenkin tehtävä? Me olemme saattaneet joskus ajallisten tehtävien keskellä mietiskellä, miten tämä ja tämä tehtävä tulee hoidetuksi. Onko minulla tähän ajalliseen tehtävään niitä lahjoja, joilla tämä tehtävä voidaan suorittaa?

Kun Jumalan lapsi lapsen sydämellä taivaallista Isää lähestyy rukouksessa, me saamme pyytää myöskin sitä, että Isä siunaisi meidän ajallisen työmme. Se, missä me itse kukin ajallista tointamme suoritamme, Jumala on luvannut siihenkin siunausta.

Ja se, että Isä on luvannut siihenkin siunausta, se on luvannut häneen käteensä.

Joosefin elämässä alkoi vaihe, jossa Jumala osoitti, kuinka hänellä on annettu kaikki voima ja valta taivaassa ja maan päällä.

Kun ajattelemme sitä elämänkaarta, mikä Joosefin elämässä oli, hän oli 20 hopeapennillä orjaksi ostettu. Hän orjana saapui Potifarin huoneeseen.

Ja orjan asemasta Jumalan sana ei tuona aikana kovin ylevää kuvaa anna, eikä orjan asema koskaan ole kovin kadehdittava ollut.

Tuosta orjan asemasta Jumala nosti Joosefin Potifarin huoneen haltijaksi, niin että hänen isäntänsä, Faaraon palvelija, asetti hänen koko huoneensa ylitse.

Mutta ei ainoastaan, että hän asetettiin tuossa Potifarin huoneessa hallitsemaan, vaan me muistamme, miten Jumala Joosefin elämää edelleen johdatti. Hän joutui, kun hän uskonsa ja hyvän omantuntonsa tahtoi säilyttää, vankeuteen.

Kun Joosef kieltäytyi vihollisen houkutuksista, lihan synneistä, hän valheen kautta joutui vankeuteen. Viisauden kirja sanoi, että viisaus oli Joosefin kanssa vankihuoneessakin.

Jumala oli sielläkin Joosefin kanssa.

Ja me muistamme, miten Joosefin elämässä oli jälleen tuollainen aika, että hän oli vankeudessa. Ja hänen vankihuoneeseensa lähetettiin kaksi Faaraon palvelijaa, juomanlaskija ja leipuri, joiden unethan selitti, joka selitys myöskin toteutui kirjaimellisesti.

Ja vihdoin myöhemmin kulkeutui Faaraon korviin, kun hän itse näki unen, että siellä vankilassa on mies, joka taitaa unet selittää.

Ehkä meidän on hyvä muistella joillakin sanoilla, vaikka se ei tähän tekstiin sisälly tuota aikaa.

Faarao näki unen, jossa oli seitsemän lihaavaa tähkäpäätä, seitsemän laihaa tähkäpäätä, ja kuinka nuo seitsemän laihaa, itätuulelta poudittua ja kuivannutta tähkäpäätä söivät nämä lihaavat.

Hän näki toisen unen, jossa oli seitsemän lihaavaa lehmää, seitsemän laihaa lehmää, ja jossa nämä laihat lehmät söivät lihaavat.

Kun Faarao tähän uneen etsii selitystä, hän aloittaa selityksen hakemisen sieltä, mistä hän ensin arvelisi. Ja hän näki sen löytävänsä niiltä viisailta, jotka hänet ympäröivät, mutta selitystä ei löytynyt.

Ja niinpä hänen korviinsa tulee juomanlaskijan kautta tietoon, että siellä vankilassa oli mies, joka osaa unen selittää.

Ja me sitten muistammekin rakkaat Jumalan lapset ne vaiheet, jotka siitä eteenpäin lähtivät.

Joosef selitti nämä unet Faaraolle: kuinka tulee seitsemän vuotta viljavaa vuotta ja seitsemän katovuotta, ja kehoittaa varaamaan näinä seitsemänä viljavana vuotena katovuosien varaa, että he ovat valmiita.

Ja näemme, että niiden koettelemusten keskellä, jotka Joosef asettaa omille veljillensä, heidän sydämensä liikahtelee. Ruuben sanoo, että me teimme väärin, kun me veljemme möimme.

Ja siellä toisetkin veljet havahtuvat, että tämä rangaistus tulee meille sen tähden, että me olemme väärin tehneet.

Ja kehoittaa hakemaan nuorimman Benjaminin.

Ja kun nämä veljet tulevat Joosefin tyköön, he tulevat pelkäämään, he tulevat pelkäävinä, he tulevat ajatellen, että mitähän tämä suuri ja mahtava Herra, jota he eivät enää tunteneet, joka Egyptin vilja-aittoja on hallitsemassa, mitä se meille tällä kertaa on puhumassa.

Mikä rangaistus meitä on odottamassa? Miten meitä kohdellaan?

He tulivat pelkäävinä ja maahan saakka kumarsivat Joosefin edessä.

Joosefin uni oli toteutunut. Jumala oli näyttänyt, että hän pystyy ylpeät sydämet taivuttamaan.

Mutta meidän on hyvä myöskin tässä yhteydessä katsella, miten Joosef tässä tilanteessa suhtautuu veljiinsä.

Hän ensin salasi veljiltänsä, kuka hän on, mutta viimein, kun hänen luoksensa tulee Benjamin, samasta äidistä syntynyt hänen veljensä, hän ääneen purskahtaa itkuun niin suuren, että se kuullaan huoneen ulkopuolelle.

Sanoo: "Minä olen Joosef. Vieläkö minun isäni elää?"

Joosef sanoo veljillensä: "Tulkaa minun tyköni."

Me näemme aivan erityisesti tässä, minkä kaltainen on Pyhän Hengen vaikutus. Ei se ole katkeroittavaa.

Inhimillinen ajatus olisi ymmärtää näin, että pahaa tulee kostaa pahalla. Sen työn, minkä hänen veljensä tekivät Joosefille, ihmisymmärrys olisi kehoittanut tekemään takaisin.

Joosef sanoo: "Tulkaa minun tyköni. Minä olen Joosef, teidän veljenne, jonka te myitte Egyptiin."

Ja mitä hän sitten sanoo? Aivan ihmeellisesti: "Ja nyt älkää surulliset olko, ja älkää niin kovin hämmästykö, että te olette minua tänne myyneet, sillä teidän henkenne elatuksen tähden on Jumala minun teidän edellänne tänne lähettänyt."

Ja hän sanoo sitten: "Ette ole minua tänne lähettäneet, vaan Jumala, joka myös minun asetti isäksi Faaraolle ja herraksi kaiken hänen huoneensa päälle ja koko Egyptin maan esimieheksi."

Ajatelkaamme Jumalan lapset, minkä kaltainen uskon ymmärrys Joosefilla oli, että nämä elämänvaiheet, jotka näyttivät siltä, että ne olivat hänen veljiensä vaikuttamat, Joosef sanoi, ette te ole tätä tehneet, vaan Jumala.

Jumala on se, joka on minun elämääni johtanut. Jumala on sallinut nämä vaiheet tapahtua sen tähden, että hän Egyptin kansan, mutta myöskin hänen sukukuntansa nälkäkuolemalta pelastaisi.

Joosef sai kokea sen, että taivaallisella Isällä on varaa lapsensa myöskin ylentää. Hän tahtoo siunata, niin kuin täällä lukemassamme tekstissä sanottiin, siitä ajasta, kun hän oli häneen pannut huoneensa ja kaiken tavaransa päälle.

Siunasi Herra. Siunasi Herra. Siunasi Herra Joosefin tähden, ja Herran siunaus oli kaikissa niissä, jotka hänellä kotona ja kedolla olivat.

Tämä ei ole ainoa Jumalan sanan kohta, joka osoittaa, että Jumala antaa lastensa kautta siunauksen myöskin ulkopuolisille ihmisille.

Jos täällä suviseuroissa olisi tänä päivänä teitä rakkaita ystäviä, jotka olette tuntemassa ja Jumalan sanan alla kokeneet, minä en ole tässä lammashuoneessa, en minä ole tämän valtakunnan jäsen.

Tiedä, että Jumalan sana opettaa, että siellä, missä Herran omat ovat, siellä on myöskin Herran siunaus. Siellä Jumala siunaa lastensa kautta ajallisestikin.

Kun kauniin isänmaamme suvea olemme viettämässä, meidän sydämemme rukoukset on, että tämä ajallinen isänmaamme saisi olla edelleen se kansa, jossa Jumalan siunaus on asumassa.

Että edelleen tämän kansan keskellä Jumala antaisi sanansa kuulua, antaisi ajallisen siunauksen ja antaisi ennen kaikkea sitä siunausta, jonka hän tahtoo antaa iankaikkisen elämän siunauksena.

Me emme korota itseämme, kun Jumalan sanan perusteella näin opetamme ja puhumme, että sielläkin arkisessa tehtäväkentässä, missä Jumalan lapset ovat, ehkä epäuskoisenkin työnantajan palveluksessa, Jumala tahtoo olla siunaamassa, ei ainoastaan lapsiansa, mutta myöskin kumppaneitaan, kaikkia ihmisiä ajallisellakin siunauksella.

Kun Joosef vielä myöhemmin omille veljillensä on puhumassa, me näemme, miten Jumalan henki edelleen teki työtä.

Kun heidän isänsä Jaakob kuoli, niin he ajattelivat, veljet, että nyt Joosef heille kostaa. Nyt Joosef kaiken sen pahuuden, mitä hän on saanut heiltä osaksensa, Joosef voi nyt sen antaa takaisin, ja he pelkäsivät.

Joosef sanoo heille: "Älkää peljätkö, sillä minä olen Jumalan käden alla. Te ajattelitte minua vastaan pahalta, mutta Jumala on ajatellut sen hyväksi, että hän tekisi niin kuin nyt nähtävä on, pelastaaksensa paljon kansaa."

"Älkää siis nyt peljätkö, minä ravitsen teitä ja teidän lapsianne," ja hän rohkaisi heitä ja puheli ystävällisesti heidän kanssaan.

Joosefkin oli osallinen samoista vaivoista niin kuin mekin tämän päivän Jumalan lapset. Ei Joosefkaan turmeltuneen lihansa ja verensä puolesta ollut yhtään sen kummempi kuin mekään tämän päivän kilvoittelijat.

Eihän lihansa puolesta ollut pyhempi ja parempi, mutta Jumalan henki hänen sydämessään oli opettamassa. Ja Jumalan henki on rakkauden henki, laupeuden henki, anteeksiantamuksen henki, kärsivällisyyden henki.

Ja kun tällaisen hengen opetettavana Joosef sai olla, niin hän puheli veljille ystävällisesti.

Tämä Jumalan sanan kohta on saattanut ehkä sinut, Jumalan lapset, sen ajattelemaan omaa elämääsi. Niitä vaivoja ja koettelemuksia, jotka siellä ovat koetut, ne ovat saattaneet välillä olla hyvin vaikeasti ymmärrettävissä.

On todennut niin kuin vanhan testamentin Jumalan lapsi Aasaf: "Minä ajattelin sitä tutkia, mutta se oli minulle ylen raskas, siihen asti kun minä menin Jumalalle ja ymmärsin heidän loppunsa."

Jumalan ajatusten tutkiminen on ihmisymmärrykselle ylen raskas. Jumalan johdatus avautuu ainoastaan uskon kautta.

Jaksatko tälläkin hetkellä ajatella, veljeni ja sisareni, joka näihin suviseuroihin olet ehkä tullut suurien murheitten ja vaivojen keskellä, että sittenkin taivaallisella Isällä on näilläkin sinunkin elämässäsi jokin merkitys ja tarkoitus? Eivät ne ole sattumalta tulleet.

Jaksatko ajatella näin, että juuri näiden, mihin vain jollakin ajoilla, niinkin vaikeiden ja vaivojen ja murheitten koettelemustenkin keskellä sinä olet taivaallisen Isän sydäntä lähellä?

Jeesuksen nimessä ja veressä on synnit anteeksi.

Jeesuksen nimessä ja veressä. Synnit anteeksi.

Jeesuksen nimessä ja veressä. Jeesuksen nimessä ja veressä. Jeesuksen nimessä ja veressä. Sinut anteeksi.

Kuulkaapa rakkaat, Jeesuksen nimessä ja veressä on synnit anteeksi. Anteeksi.

Herran Jeesuksen nimessä ja veressä, synnit anteeksi. Anteeksi. Anteeksi. Anteeksi. Jeesuksen nimessä ja veressä.

Kuulkaa, rakkaat Jumalan lapset, meillä on sen kaltainen Isä, joka ajattelee aina, joka hetki, niinäkin päivinä, jotka ovat meidän koettelemusten murheitten päivät, meidän parastamme.

Joka on kuljettamassa meitä, niin kuin Joosefinkin elämää, vastoinkäymisten ja koettelemusten kautta sitä hetkeä kohden, jolloin me saamme murheen ajan taakse jättää.

Saamme siirtyä siihen juhlaan, jossa Herran vanhurskaat vanhan testamentin Jumalan lapset kilvoittelivat, mutta myöskin uuden testamentin Jumalan lapset ovat jo siirtyneet, johon uskon kautta meidän toivomme ankkuri on kiinnitetty.

Taivaallinen Isä omia lapsiansa tahtoo koettelemusten ja murheitten kautta kuljettaa, niin että me tämän ajan vieraana näkisimme, sellaisena aikana, josta me kerran lähdemme, ehkä hyvinkin nopeasti ja yllättäen.

Mitä se hyödyttää ihmistä, vaikka hän voittaisi omaksensa kaiken maailman, mutta saisi sielullensa vahingon?

Tekstimme kertoi sen viimeisen jaeen: "Sen tähden antoi hän kaikki Joosefin haltuun, mitä hänellä oli, eikä tiedustellut häneltä mitään, paitsi sitä ruokaa, jonka hän söi, ja Joosef oli kauniin luontoinen ja ihana kasvoilta."

Joosefin elämästä Jumalan sana antaa todistuksen, että se oli monien vaiheitten, koettelemusten, vastoinkäymistenkin sävyttämää, mutta se oli sittenkin Jumalan johdatuksessa kulkemista.

Jeesuksen nimessä ja veressä, synnit anteeksi.

Jeesuksen nimessä ja veressä. Jeesuksen nimessä ja veressä, synnit anteeksi.

Jeesuksen nimessä ja veressä.

Ja kun Jumala saa olla meitä johdattamassa, niin meillä on hyvä johdattaja, sellainen, joka kykenee, jolla on valta ja voima omaansa viedä kotiin saakka.

Jäämme, rakkaat, turvallisin sydämin uskomaan: synnit ja matkaviat anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä.

Kovin sopimattoman tuntoisena tulin palvelemaan. Saanko uskoa synnit ja matkaviat anteeksi? Minä tahdon Jumalan kansan kanssa yhdessä näin uskoa. Jeesuksen nimeen, amen.