Kesäseurat/Seurapuhe Alajärven kirkossa 25.07.2015

Kolmiyhteisen Jumalan, Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen, jatkaessamme näitä Alajärven maakunnallisia kesäseuroja, luen pyhää Jumalan sanaa toisesta Pietarin kirjeestä sen ensimmäisestä luvusta jakeeseen 19 luvun loppuun. Sanat kuuluvat Jeesuksen nimeen.

Ja meillä on vahva profeetallinen sana, ja te teette hyvin, että te siitä vaarin otatte niin kuin kynttilästä, joka pimeässä valistaa, niin kauan kuin päivä valkenee ja koin tähti koittaa teidän sydämissänne. Ja se tulee teidän ensin tietää, ettei yksikään profetia Raamatussa tapahdu omasta selityksestä. Sillä ei yksikään profeetta ole vielä ihmisen tahdosta tuotu edes, vaan pyhät Jumalan ihmiset ovat puhuneet vaikutetut pyhältä Hengeltä. Aamen.

Näissä seuroissa, niin kuin kaikissa seuroissamme, on aina hiljennytty ja haluttu hiljentyä pyhän Jumalan sanan äärellä. Tässä meidän ajassamme, jota elämme, niin kuin sitä jo tämän aamupäivän edeltävissä saarnoissa on lyhyesti sivuttu, Jumalan sanan arvostus on vähentynyt huomattavan nopeasti viime vuosien aikana.

Seurapenkistä istuu varmaan tässä kirkkosalissa ja siellä kirkon ulkopuolella lukuisia sellaisia Jumalan lapsia, jotka muistavat vuosikymmenien takaa, kuinka yhteiskunnassa ja kaikkien ihmisten keskuudessa suuresti arvostettiin Jumalan sanaa ja pyhää Raamattua. Aikamme on nyt vallan toisenlainen. Aikamme ihminen on etääntynyt Jumalan sanasta voimakkaasti, ja monet tutkimuksetkin, joita muun muassa kirkon tutkimuskeskus on tehnyt, osoittavat sen konkreettisesti, kuinka ihmisten usko ja luottamus pyhää Raamatun sanaa kohtaan on vähentynyt dramaattisella tavalla.

Tämä muutos, joka ajassamme on tapahtunut, ei kuitenkaan muuta sitä tosiasiaa, mikä sisältö pyhällä Jumalan sanalla on. Sen vuoksi on aivan erityisen tärkeää pysähtyä tarkastelemaan sitä, mikä on pyhä Raamattu, miksi se on annettu ja kirjoitettu, ja miksi me yhä uudestaan ja uudestaan haluamme palata sen äärelle oppimaan, kuulemaan ja myös virvoittumaan sen sanoman kautta, jonka Raamatun sana meille avaa ja Jumala henkensä kautta siitä kirkastaa.

Raamattu on sellainen autoriteetti elävässä kristillisyydessä, joka halutaan pitää esillä. Ja aivan niin kuin kirkkomme, kirkkolakikin määrittelee Raamatun arvovaltaa ja merkitystä, siihen määrittelyyn on helppo yhtyä. Siinä todetaan, että kirkkomme pitää tunnustuksen keskeisimpänä lakina sitä tunnustuskirjoissa selvästi lausuttua järkähtämätöntä totuutta, että Jumalan pyhä sana on ainoa ohje, jonka mukaan kaikkia oppia on tutkittava ja arvosteltava. Tämä on siis kirkkolain ajatus ja arvostuksen osoitus pyhään Jumalan sanaa kohtaan. Ja tuohon ajatukseen on meidän tavattoman helppo yhtyä.

Raamattu on syntynyt pitkän aikavälin puisteissa. Täällä on veljiä ja sisaria, jotka osaisivat paremminkin kuvata sitä, millä tavalla pyhä Raamattu on syntynyt. Mutta voimme lyhyesti todeta sen, että kun aikanaan patriarkat Abraham, Iisak ja Jaakob elivät, silloin oli lähinnä ja sitä edeltävinä aikoina kysymys siitä, että Jumalan sana kulki sukupolvesta toiseen suullisessa muodossa kerrottuna isiltä heidän jälkeläisilleen.

Kun sitten tuossa vajaa tuhat vuotta ennen Kristuksen syntymää alettiin kirjoittamaan muistiin näitä kirjoituksia, joita vuosituhansien ajan oli suullisessa perimätiedossa kulkenut, alkoi muodostua Vanhan testamentin ensimmäiset kirjakokoelmat. Ja Kristuksen kuoleman jälkeen ensimmäisen vuosisadan loppupuolella muodostettiin Vanhan testamentin kirjakokonaisuus kaanon, samoihin aikoihin, jolloin itse asiassa Uuden testamentin kirjat olivat juuri syntyneet, joihin liittyvä Raamattuun tallennettu kokonaisuus myöhemmin 300-luvun loppupuolella kirkolliskokouksessa vahvistettiin Uuden testamentin kirjojen sisällöksi.

Näin noin tuhannen vuoden aikaperspektiivin puitteissa syntyi tämä kirjoitettu Jumalan sanan kokonaisuus, joka meillä on tänä päivänä edessämme luettavana ja tutkittavana ja myös selityksen saarnan kautta kuultavana ja opittavana.

Mikä on sitten Raamatun sanoma ja sisältö? Niin, jos ensin lyhyesti tarkastelemme Vanhan testamentin rakennetta, niin me voimme huomata, että siinä Raamatun sanoma hyvin voimakkaalla tavalla ja vahvalla tavalla kytkeytyy Israelin kansan elämän vaiheisiin. Eräällä tavalla voimme sanoa, että tuon Jumalan valitun kansan vaiheiden kautta Jumala puhutteli ihmiskuntaa ja ilmoitti oman pyhän tahtonsa ihmisille.

Eli Raamattu sillä tavalla kytkeytyy todelliseen elettyyn ja reaaliseen historiaan ihmiskunnan elämässä. Mutta se historian perspektiivi ja näkökulma ei sinänsä ole Raamatun keskeisin sisältö, vaan keskeisintä on se, mitä Raamattu kertoo Jumalasta ja Jumalan tahdosta ihmistä kohtaan.

Eli niin kuin Jeremian kirjassakin todetaan, että Jumala on ilmoittanut itsensä sanassaan, että hän tunnettaisiin, että me tuntisimme Jumalan. Sen vuoksi Jumala on sanansa kautta halunnut itsensä ilmoittaa. Ja samalla kun Jumala puhui ilmoitustansa itsestänsä ja tahdostansa luomaansa ihmistä kohtaan, niin samalla myös tämä Pyhä Raamattu Vanhan testamentin ensimmäisestä lehdistä alkaen myös kertoo siitä, millä tavalla Jumala tuon tahtonsa toteuttaa eli tahtonsa vanhurskauttaa, pelastaa ihminen Kristuksen, vapahtajan, Herran Jeesuksen kärsimisen, kuoleman ja ylösnousemisen kautta.

Ja Uuden testamentin kirjat ovat sitten aivan kuin todistusaineistoa siitä, mitä tuo Jumalan lupaus ihmiskunnalle syntien sovittajasta merkitsi ja kuinka ne asiat käytännössä myös toteutuivat ja kuinka se opetus, joka Pyhän Raamatun sanaan on sidottu ja kätketty, sai jatkua Uuden testamentin ajalla Kristuksen työn jälkeen Jumalan Pyhän Hengen työnä hänen seurakuntansa kautta ja keskellä.

Tällä tavalla voidaan kuvata aivan kuin pintapuolisesti ja lyhyesti Raamatun rakennetta. Me voimme myös tarkastella Raamatun sanomaa vaikkapa uskontunnustuksen sanoman kautta, joka uskontunnustus alkuvuosisatojen aikana koostui, apostolinen uskontunnustus, aivan kuin tiivistää ne keskeiset sisällöt, jotka Pyhän Jumalan sanan ilmoitukseen liittyvät.

Jumalasta luojana, kaikkivaltiaana, Isänä, taivaan ja maan luojana. Ja nämä uskontunnustuksen pääkohdat, jotka kristinopissa on muistiin kirjoitettuja, jotka meille ovat varsin tuttuja asioita, senkin vuoksi, että tavan takaa sunnuntain Jumalan palveluksessa yhdymme näihin sanoin.

Kun me puhumme Jumalasta uskona Jumalaan Isänä, kaikkivaltiaana, taivaan ja maan luojana, niin me tähän sanaan aivan kuin yhdistämme kaiken sen, mitä Luther vähän katekismuksen selityksessä nostaa esille, kaiken sen, mikä liittyy maailmankaikkeuden ja ihmisen luomiseen, mutta myöskin meidän jokapäiväiseen arkiseen elämään ja elämän tehtävään ja jokapäiväiseen leipään, niin kuin sitä myös on kuvattu.

Mutta siihen kätkeytyy myöskin opetus siitä, että Jumala kaikkivaltiaana, Isänä on myös elämän ja kuoleman Herra. Me haluamme kunnioittaa myös tätä tosiasiaa, joka Jumalan sanaan on kirjoitettu.

Toisessa uskonkappaleessa nousee eteen uskontunnustus vapahtajaa Herraa Jeesusta Kristusta, Jumalan ainoaa, kaista Poikaa kohtaan hänen syntymäänsä, sikiämistänsä Pyhästä Hengestä, syntymää Neitsyt Marjasta, kärsimistä ja kuolemaa ja ylösnousemista kohtaan.

Ja tällä tavalla tämä uskontunnustuksen kohta kiteyttää sen Raamatun ilmoituksen, voisiko sanoa aivan kuin tällaisen keskeisimmän sisällön siitä lupauksesta, millä tavalla Jumala pelastaa syntisen ihmisen iankaikkiselta kuolemalta.

Että minut on lunastettu, minut, joka olen tuomion ansainnut ja kadotuksen ansainnut, on lunastettu vapaaksi kaikista synneistä, kuolemasta ja sielun vihollisen vallasta, ei kullalla eikä hopealla, vaan pyhällä, kalliilla verellä ja viattomalla kärsimisellä ja kuolemalla. Siis Jumalan Pojan kärsimisellä ja kuolemalla.

Ja että minä hänen omanansa saisin uskon kautta hänen valtakunnassaan asua ja elää ja kerran nousta ylös kuolleista.

Ja samalla tavalla me myös uskontunnustuksen kolmannen uskon kappaleen kokonaisuudessaan löydämme pyhän Raamatun sisällöstä kuvauksen siitä, millä tavalla Jumalan kolmas persona, Pyhä Henki vaikuttaa.

Minä uskon Pyhään Henkeen, Pyhän yhteisen seurakunnan, pyhäin yhteyden, syntien anteeksi antamisen, ruumiin, ylösnousemisen ja iankaikkisen elämän.

Tähän liittyy paljon tärkeitä ja isoja asioita, jotka ovat keskeisiä tässä kristillisyydessä, elävässä kristillisyydessä, jossa aivan arjen ja juhlankin keskellä omakohtaisesti on saatu kokea, mitä merkitsee Pyhän Hengen osallisuudessa, tilvoittelu, matkan tekeminen, mitä merkitsee seurakuntayhteys, mitä merkitsee syntien anteeksi saamisen lahja ja iankaikkisen elämän elävä toivo.

Nämä ovat meidän uskomme ydin kohtia, jotka tuossa uskontunnustuksessa on tiivistetty.

Edelleen me voimme todeta Raamatun pohjalta selkeästi myöskin sen, millä tavalla me suhtaudumme ja uskon kautta omistamme lahjana myöskin meille annettuja sakramentteja, pyhää ehtoollista ja kasteen sakramenttia, johon muun muassa tähän kasteen sakramenttiin näissäkin seuroissa on edellisissä puheissa viitattu.

Tämä Jumalan sana kokonaisuudessaan, pyhä Raamattu, siitä Paavali Timoteuksen kirjeessään muun muassa sanoo näin, että kaikkinainen kirjoitus on Jumalalta annettu tarpeelliseksi opiksi, nuhteeksi, ojennukseksi, kuritukseksi, joka on vanhurskaudessa.

Ja tämä sana, joka on meille annettu tarpeellisena, niin kuin tässä Pietari samaa asiaa kuvaa sanoilla, se on aivan kuin kynttilä, joka valaisee tietämme, ja samaan asiaan muun muassa psalmin kirjoissa, joissa psalmi 119 toteaa, että Jumalan sana, se on valkeus minun tielle.

Tämä Jumalan sana on olemukseltaan myöskin sen kuvan kaltainen, mitä hebrealaiskirjeessä hebrealaiskirjeen kirjoittaja toteaa, että se on aivan kuin kaksiteräinen miekka.

Tuo kuva on teille tuttu, rakkaat veljet ja sisaret, tuosta hebrealaiskirjeen kohdasta. Kuva siitä, millä tavalla Jumalan sanan kokonaisuus kätkee sisäänsä sekä lain että evankeliumin.

Lain tehtävänä on aivan kuin ajaa katuva, uskosta osaton, epäuskossa matkaa tekevä ja elävä ihminen Jumalan valtakunnan ja Jumalan sanan ja saarnan kuuluville ja lähelle, ja aivan kuin tehdä mahdolliseksi Jumalan edessä vanhurskaaksi tuleminen ihmisen omien töiden kautta, riisuu ihmisen omista töistä, omista ansioista ja paljastaa ihmisen syntisyyden ja alistaa aivan kuin tämän kautta ihmisen iankaikkisen kuoleman tuomion alle.

Näin vaikuttaa Jumalan laki ihmisessä, ihmisessä, joka on armosta osaton.

Mutta sama Jumalan sanan kokonaisuus myös kätkee sisäänsä evankeliumin lupauksen, lupauksen kaikkien syntien anteeksi antamuksen lahjasta, vapahtajan Herran Jeesuksen sovintotyön tähden hänen nimessään ja hänen kalliissa veressään.

Ja tuo evankeliumi on siis todella lupaus ja vakuutus siitä, että omalta puoleltaan syntinen ja mahdoton saa uskoa kaikki syntinsä myös epäuskon anteeksi Herran Jeesuksen sovintotyön tähden hänen nimessään ja veressään.

Ja uskoessaan tuon evankeliumin saa Jumalan vaikuttamana, Pyhän Hengen vaikuttamana kätkeä sydämensä uskon lahjan.

Ja tuon lahjan saatuaan ihminen saa siirtyä maailmasta Jumalan valtakuntaan, pimeydestä valkeuteen, niin kuin sitä myös Raamattu kuvaa.

Ja tämä sana, pyhä Jumalan sana kokonaisuudessaan, siitä Raamattu myös itse puhuu, että se on muuttumaton ja iankaikkisesti kestävä ja pysyvä sana.

Hebrealaiskirja muun muassa puhuu näin, että Jeesus Kristus on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti.

Ja me voimme ymmärtää sen sanan ja vakuutuksen myös sillä tavalla, että ne lupaukset, mitkä Jumalan sanaan on kirjoitettu, Jumalan lupaukset hänen valmistamastaan pelastuksesta, ovat iankaikkisia ja kestäviä ja pysyviä.

Tämä pysyvyys ja kestävyys merkitsee myös sitä, että muuttuvankin ajan keskellä Jumalan sanan totuus ei kuitenkaan muutu.

Ja tässä tulemmekin juuri tämän aivan puheeni alussa viittaaman kysymyksen äärelle, eli sen asian äärelle, että meidän ajassa, jota elämme, me ihmiset ovat luopumassa Jumalan sanasta.

On tulossa toisenlaisia totuuksia ja toisenlaisia arvopohjia, toisenlaisia aivan kuin tällaisia perustoja, jonka päälle ihminen rakentaa oman elämänsä ja elämänsä tarkoitukset.

Mutta tästä muutoksesta huolimatta me voimme turvallisesti katsella sitä näköalaa, joka Raamattuun on sisällytetty Jumalan sanan muuttumattomuudesta.

Eli turvallisuus tulee juuri siitä näköalasta, että vaikka aikamme on muuttuva aika, ja toimintaympäristö ja ympäristö, jossa elämme, on voimakkaassa murroksessa, Jumalasta ja Jumalan sanasta luopuminen tapahtuu nopeasti ajassamme, niin meille, sinulle ja minulle, on kuitenkin yksi kestävä, turvallinen, muuttumaton perusta olemassa kaikkien aikojen keskellä, ja se on tämä Jumalan sana.

Jumalan sana ei muutu koskaan, ja jos ihminen lähtisi sitä muuttamaan, siitä on myöskin Jumalan sanaan itsessään todettu Raamatun viimeisessä kirjassa aivan kuin varoituksen sanoja siitä, että jos joku lähtee pois ottamaan tästä jotakin tai lisäämään tähän jotakin, niin Jumalan sana ei siihen muutokseen anna lupaa eikä mahdollisuutta.

Ja sitten, paitsi kirjoitettu Jumalan sana, niin sinulle ja minulle tärkeä on myöskin se saarnattu ja Jumalan Pyhältä Hengeltä selitetty ja avattu Jumalan sana.

Tässä Pietari kirjoittaa, että yksikään profetia ei ole ihmisen tahdosta tuotu edes, eli ihmiset eivät ole sitä omasta tahdostaan tuoneet julki, vaan Pyhä Henki on johdattanut sen, mitä Jumalalta on annettu.

Niin samalla tavalla myöskin Jumala Pyhän Henkensä kautta tänä päivänä yhä selittää sanansa ja avaa sanansa.

Ja tuo Pietarin kirjeen kohta merkitsee myöskin sitä, että aivan samalla tavalla kuin kerran Raamatun tekstien syntymisen yhteydessä Jumalan Pyhä Henki on avannut sen, mitä tulee kirjoittaa, niin edelleenkin vain Jumalan Pyhä Henki voi avata sen, millä tavalla Jumala tahtoansa ilmaisee pyhän sanansa kautta.

Siitä Paavali puhuukin epistolakirjeissä, puhuessaan saarnavirasta, toteaa, että se on nimenomaan Pyhän Hengen virka.

Eli me saamme näissäkin seuroissa nimenomaan rukoilla sitä, että Jumala henkensä kautta kirkastaisi sanansa, ja me saamme samalla myös luottaa siihen, että Jumala kyllä kuulee rukouksensa ja hänen hyvä tahtonsa toteutuu.

Ja hän puhutussa ja saarnatussa sanassaan ilmaisee sen, minkä hän tietää sanankuulijan omassa sydämessään itse kunkin tarvitsevan: uskon kilvoituksessa rohkaistuksi, rohkaisuksi ja virvoitukseksi ja lohdutukseksi.

Tällä tavalla myös Paavali itse nostaa saarnatun sanan merkityksen tärkeään asemaan Ruomalaiskirjeen kohdassa, johon myös näissä seuroissa on edellä viitattu, jossa hän toteaa, että usko tulee kuulemisesta ja kuuleminen Jumalan sanan kautta.

Ja kun Luther selittää tätä Ruomalaiskirjeen kohtaa, niin hän nimenomaan alleviivaa ja toteaa, että tuo Jumalan sana viittaa saarnattuun Jumalan sanaan.

Eli Jumalan sanan saarna on tärkeä sen vuoksi, että sen kautta voi kuulla kutsun sisälle Jumalan valtakuntaan.

Sen saarnan kautta, se saarna, joka sisältää paitsi tuon lain vaatimuksen parannukseen, niin se samalla sisältää myös lupauksen syntien anteeksi antamuksen lahjasta ja tarjoaa sitä armosta osattomalle tälläkin hetkellä.

Jos tätä sanaa on kuulemassa joku sellainen henkilö, joka sydämessään kokee, että sinulta puuttuu tuo elävä usko sydämestäsi, niin sinulla on lupaus: syntisi anteeksi ja epäuskokin anteeksi Herran Jeesuksen pyhässä nimessä ja kallissa sovintoveressä.

Ja aina siellä, missä Jumalan valtakunnan äänellinen saarna kaikuu, tai siellä, missä joku uskovainen veli tai sisar puhuu jollekin toiselle ihmiselle Jumalan valtakunnasta, julistaa evankeliumia, siellä Jumalan valtakunta on lähellä ja läsnä kuuloetäisyyden päässä.

Ja näin kun saa olla ja tapahtua, niin silloin kannattaa pyytää sitä, että Jumala antaisi kuulevat korvat ja kätkevän sydämen ottamaan vastaan tuon evankeliumin lupauksen ja Jumalan syntien anteeksi antamuksen lupauksen.

Tämä sama saarna, Jumalan sanan saarna, Jumalan valtakunnassa myös ruokkii, vahvistaa, virvoittaa, uskossa kilvoittelevan Jumalan lapsen sydäntä.

Sen tähden on näitäkin seuroja haluttu järjestää, että Jumalan lapset saisivat tulla virvoitetuksi uskon kilvoituksessa tiellä ja matkalla.

Että monien ehkä arkisten elämän koettelemusten ja kiusausten ja taakkojenkin alta saisi tulla rohkaistuksi ja virvoitetuksi armoevankeliumille ja syntien anteeksi antamuksen lupauksella.

Että se Jumalan sanaan kätkeytyvä lupaus myös iankaikkisesta elämästä ja taivastoivosta saisi tulla uudistetuksi ja vahvistetuksi ja virvoitetuksi.

Sen tähden me haluamme järjestää seuroja. Sen tähden me haluamme kutsua kaikki vapaasti osallistumaan ja tulemaan sanan kuuloon.

Sen tähden me haluamme toteuttaa lapsi- ja nuorisotyötä, leirityötä, olla mukana Jumalan palveluselämässä ja niin edelleen, jotta tämä Jumalan sanan arvokas tehtävä, uskoa vahvistava tehtävä, saisi toteutua.

Tälläkin hetkellä, rakkaat veljet ja sisaret, täällä kirkkosalissa ja tämän kauniin kirkon pihamaalla ja siellä radioitten ääressä ja ehkä internetinkin tavoitettavissa, niin teillä on lupaus omakohtaisesti omistaa niitä lupauksia, joita Jumalan sanansa on antanut ja kätkenyt.

Ja tärkein lupaus on nimenomaan se, että tälläkin hetkellä saat ylentää sydämesi uskomaan synnit anteeksi.

Jeesuksen nimessä ja veressä on lupaus: kaikki synnit anteeksi.

Tämä syntien anteeksi antamuksen lahja on suurin lahja, mitä ihminen voi täällä ajassa omistaa, koska sen omistajana me saamme omistaa myöskin Jumalan lapseutta, Jumalan lapsen osaa Jumalan valtakunnassa, ja samalla saamme omistaa iankaikkisen elämän elävää toivoa.

Ja tuo iankaikkisen elämän lupaus on Jumalan sanaan sisällytetty tosiasia, johon myös näiden päivien saarnojen aikana on jossakin puheessa myös viitattu siihen, kuinka kerran on koistava sellainen päivä tälle maailmalle, jolloin haudat aukenevat, tämänkin kirkkorakennuksen ympärillä olevat haudat aukenevat, ja kaikki kuolleet ja kaikki ihmiset kutsutaan viimeiselle tuomiolle.

Tämä on Raamattuun kirjoitettu tosiasia.

Jumalan lapsille uskossa matkaa tekeville tuo päivä on suuri voiton päivä. Se merkitsee sitä, että silloin saa tulla kutsutuksi iankaikkiseen elämään, kunnian taivaaseen.

Ja myös siitä olemme näissä seuroissa saaneet kuulla puhutun, kuinka kunnian taivaassa nämä ajan ja arkisen elämän huolet, koettelemukset, kiusaukset, synnin vaivat ja murheet eivät enää ole läsnä.

Vaan siellä saamme Jumalan sanan lupausten mukaisesti omistaa iankaikkista rauhaa ja iloa ja veisata ylistysvirttä Herrallemme ja Vapahtajallemme Jeesukselle Kristukselle, joka on aivan kuin tehnyt mahdolliseksi kärsimisellään ja kuolemallaan tämän kaiken.

Tämä evankeliumin uskomisen lahja, Jumalan valtakunnan osallisuus, iankaikkisen elämän elävä toivo ovat suuria asioita ja suuria lahjoja ihmisen elämässä.

Ja niitä saa omistaa Jumalan lapsen, omalta puoleltaan syntisenä, mutta Jumalan valmistaman vanhurskauden tähden taivas kelkosiin.

Ja sen tähden turvallisesti tälläkin hetkellä uskomaan synnit anteeksi Jeesuksen pyhässä nimessä ja kalliissa sovintoveressä, rauhaan ja vapauteen ja iloon asti, Jeesuksen nimeen.

Seurojen järjestämiseen tarvitaan talkootyön lisäksi taloudellisia resursseja. Muun muassa kesäseurojen palvelupisterakenteita uudistetaan ja järjestelyitä kehitetään mahdollisuuksien mukaan.

Uusin hankinta on ulkona olevat alumiiniset penkkien tukipuut.

Rakkaat seuravieraat, nyt kerättävä kolehti tulee seurajärjestelyistä aiheutuvien kustannusten kattamiseksi. Kiitos!