Maakunnalliset kesäseurat/Seurapuhe Alajärven kirkossa 27.07.2018

Armo, laupeus ja rauha Jumalalta meidän Isältämme ja meidän Herraltamme Jeesukselta Kristukselta.

Jatkaessamme seuroja luen puheen johdannoksi ja yhteisen tutkimisen aiheeksi Markuksen evankeliumin 10. luvusta jakeesta 17 jakeeseen 27. Sanat kuuluvat Jeesuksen nimeen luettuina.

Kun Jeesus lähti jatkamaan matkaansa, eräs mies tuli juoksujalkaa, polvistui hänen eteensä ja kysyi: "Hyvä opettaja, mitä minun pitää tehdä, jotta perisin iankaikkisen elämän?"

Jeesus vastasi hänelle: "Miksi sanot minua hyväksi? Ainoastaan Jumala on hyvä, ei kukaan muu. Käskyt sinä tiedät: älä tapa, älä tee aviorikosta, älä varasta, älä todista valheellisesti, älä riistä toiselta, kunnioita isääsi ja äitiäsi."

"Opettaja, kaikkia tätä olen noudattanut nuoresta pitäen", vastasi mies.

Jeesus katsahti häneen, rakasti häntä ja sanoi: "Yksi sinulta puuttuu: mene ja myy kaikki, mitä sinulla on, ja anna rahaa köyhille. Niin sinulla on aarteita taivaassa. Tule sitten ja seuraa minua."

Mies synkistyi näistä sanoista, hän lähti surullisena pois, sillä hänellä oli paljon omaisuutta.

Jeesus kääntyi, katsoi opetuslapsiinsa ja sanoi: "Kuinka vaikea onkaan niiden, jotka paljon omistavat, päästä Jumalan valtakuntaan."

Opetuslapset hämmästelivät hänen sanojaan, mutta Jeesus jatkoi: "Lapseni, Jumalan valtakuntaan on todella vaikea päästä. Helpompi on kamelin mennä neulan silmästä kuin rikkaan päästä Jumalan valtakuntaan."

Opetuslapset olivat yhä enemmän ihmeissään ja kyselivät toisiltaan, kuka sitten voi pelastua.

Jeesus katsoi heihin ja sanoi: "Ihmiselle se on mahdotonta, mutta ei Jumalalle. Jumalalle on kaikki mahdollista."

Aamen.

Nuorella miehellä oli kaikkein tärkein kysymys esitettävänä Jeesukselle. Rinnakkaisevankeliumi kertoo, että tämä mies oli korkeassa asemassa, ehkä Jerusalemin suuren neuvoston jäsen tai jonkun paikallisen neuvoston jäsen. Joka tapauksessa merkittävä mies.

Hänellä oli elämän kaikkein tärkein kysymys esitettävänä elämänantajalle, Herralle Jeesukselle.

Katekismuksesta me luemme, että kun Jumala on luonut ihmisen elämäänsä hänen yhteydessään, niin ihmissydän saa rauhan vain Jumalassa. Jumalan ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen tunteminen ja Jumalan lapseksi pääseminen on elämän kaikkein kallein ja tärkein asia.

Kun tuo mies tuli juosten Jeesuksen luokse ja polvistui hänen eteensä, niin ulkonaisista merkeistä päätellen luulisimme, että hänellä oli todellinen sydämen halu päästä Jumalan lapseksi, päästä tuntemaan Herra Jeesus Kristus, syntien sovittaja ja Vapahtaja.

Jeesus kuitenkin asettaa ensin hänet tietyllä tavalla kohdilleen. Sillä näyttää siltä, että tämä mies imarrellisena lähestyi Jeesusta ja sanoi: "Hyvä opettaja, mitä minun on tehtävä, että minä iankaikkisen elämän perisin, että minä pelastuisin?"

Toisaalta, kun Jeesuskin tässä toteaa, että ei ole kuin ainoastaan Jumala hyvä, niin voisimme me ajatella niinkin, että jospa tuo mies ajatteli, että tässä hänen edessään nyt on Jumala Jumalasta, vaikkakin tosi ihminen tosi ihmisestä.

Mutta kun Jumalan Poika katseli tuota miestä, niin hän varmaankin tuli lopulta siihen tulokseen, että siinä on kysymys imartelusta. Ja hän jatkoi: "Miksi sanot minua hyväksi? Ainoastaan Jumala on hyvä, eikä kukaan muu."

Ja sitten hän ikään kuin asettelee tuon miehen eteen Jumalan tahdon, Jumalan käskyt. Luettelee hänelle lähimmäisiin liittyvät käskyt.

Miten me suhtaudumme lähimmäisiin? Tärkeimmät lähimmäisiin suhtautuvat käskyt hän luettelee.

Ja mitä sanoo tämä mies? Hän toteaa: "Mestari, kaikkia tätä olen noudattanut aivan nuoresta pitäen."

Palautamme mieliin, minkälainen oli juutalaisen yhteiskunnan ajatus nuorten ja lasten kasvatuksesta. Siellä oli aivan sääntönä tämä, että kun vanhemmat antavat elatuksen lapsille viiteentoista ikävuoteen saakka, niin sen jälkeen lasten, erityisesti poikien, on palveltava vanhempiaan toiset viisitoista vuotta.

Ja vasta kolmikymmentävuotiaana he ovat vapautetut lähtemään isän kodista omaan elämäänsä.

Ja näin tällä katsantokannalla katsoen tämä mies nuoruudesta, kun hän sanoi, että hän on nuoruudesta pitäen noudattanut, niin hänen nuoruutensa alkoi puberteetista, eli siitä, kun hän oli ne viisitoista vuotta saanut isän ja äidin hoivassa olla.

Sitten alkoi hänen palveluvuoronsa, ja hän katsoo, että hän on sen koko ajan täyttänyt lähimmäisiinsä liittyvät käskyt.

Me voimme ajatella, että kyllähän hänen olisi pitänyt ymmärtää, että ei yksikään voi täyttää Jumalan hengellistä lakia, joka ottaa aivan ajatuksestakin kiinni.

Mutta kun me mietimme, mitä Saulus Tarsolainen, Paavali, kertoo itsestään, hänhän sanoi, että "minä olin laissa laittamaton". Eli hän katsoi, että hän on aivan lapsuudesta saakka hyvällä omallatunnolla vaeltanut ja ollut laissa laittamaton.

Mutta myöhemmin hän tunnustaa ja toteaa, että kun laki heräsi hänessä, kun Jumala herätti hänet ymmärtämään, mikä on lain todellinen sisältö, niin se laki tappoi minut.

Lain tehtävä onkin osoittaa ihmisen mahdottomuus Jumalan edessä tulla autuaaksi, täysin mahdottomuus olla Jumalan edessä kelpaava eli vanhurskas.

Muistamme, miten Jeesus vuorisaarnassaan kirkasti, mikä on lain, hengellisen lain todellinen sisältö. Hänhän opetti näin: "Olette kuulleet sanotuksi vanhemmilta: älä tapa. Mutta minä sanon teille, joka sanoo veljellensä 'sinä hullu', on jo ansainnut helvetin tulen."

Eli ei ainoakaan ihminen voi täyttää tätä viidettä käskyä, miten usein meiltä lipsahtaa jopa tuollainen sana.

Tai "sinä mieletön", sekin jo riittää tuon viidennen käskyn rikkojaksi.

Sitten hän totesi: "Olette kuulleet sanotuksi vanhemmilta: älä tee huorin. Mutta minä sanon teille, joka katsoo naiseen himoiten häntä, on jo sydämessään tehnyt huorin."

Jumalan hengellistä lakia on täysin mahdotonta täyttää.

Jeesuksen edessä oleva mies tuli todellisen kysymyksen kanssa kysymään sellaiselta mieheltä, jolla oli varmasti oikea vastaus tuohon kysymykseen.

Ja niin jatkuu tämä keskustelu.

Jeesus katsoo tuohon mieheen. Ja kuulitteko, mitä Jeesus tunsi tuota miestä kohtaan? Jeesus rakasti tuota miestä.

Jos näitä Alajärven maakunnallisia seuroja kuuntelee sellainen ihminen, jolla on todella tämä kysymys sydämellään: "Miten minä saisin periä iankaikkisen elämän? Miten minä tulisin autuaaksi?" niin sinä kuulit, kuinka Jeesus rakasti tuota miestä ja jatkoi hänen kanssaan keskustelua.

Vaikka sinä olisit viestimien ääressä kuuntelemassa ja Jumala on sinun tunnossasi herättänyt ja sinä tunnet, että sinä et omilla teoillasi kelpaa Jumalalle, et peri autuutta, et pääse taivaaseen, kun se on Jumala osoittanut sinulle sinun syntisyytesi.

Se on suuri Jumalan työ, kun ihminen armon ajassa tulee tuntemaan syntisyytensä.

Ja kun laki on ihmisen herättänyt synnin tuntoon, se on ajamassa Kristuksen luokse.

Kristus Jeesus on anteeksi antavana Vapahtajana tälläkin hetkellä meidän päivinämme keskellämme.

Hän on Jumalan seurakunnassa. Tämän näiden seurojen tunnus kertoo siitä: Jumalan valtakunta on teidän keskellänne.

Jeesus Kristus on rakastavana ja anteeksi antavana Vapahtajana omiensa keskellä, ja hän rakastaa jokaista Jumalan luomaa ihmistä.

Jeesus katsahti siis tuohon mieheen, rakasti häntä ja sanoi: "Yksi sinulta puuttuu. Mene ja myy kaikki, mitä sinulla on, ja anna rahat köyhille, niin sinulla on aarteita taivaassa."

Onko sitten sillä tavalla, ettei saakkaan omistaa täällä ajassa mitään? Onko niin, että rikkaat, joita Jumala on siunannut ajallisella hyvyydellä ja rikkaudella, olisivat auttamattomasti Jumalan valtakunnan ja taivaan ulkopuolella?

Ei suinkaan.

Kyllä me tiedämme veljiä ja sisaria, joita Jumala on runsaasti siunannut ajallisella hyvyydellä. On ajallisesti hyvinkin rikkaita veljiä ja sisaria, mutta he eivät ole sydäntään siihen sillä tavalla kiinnittäneet, että siitä olisi tullut heille epäjumala.

Mutta tälle miehelle rikkaus, omaisuus, oli tullut epäjumalaksi.

Sen lisäksi hän oli oman vanhurskauden kukkuloille eksynyt niin pahasti, että hän kuvitteli omilla hyvillä teoillaan ansaitsevansa autuuden.

Jeesus kehotti tätä miestä myymään kaikki, mitä omistaa, ja kehotti jakamaan vaivaisille, niin kuin vanha Biblia siitä sanoo.

Ja tässä kohdassa minä ajattelisin niin, että Jeesus tarkoitti myös hengellisesti sillä tavalla tätä vaivaisille kaiken jakamista, että tuon oman vanhurskaan miehen tulisi nähdä Jumalan armo lapsissa, jotka ovat itsessään hengellisesti köyhiä, mutta jotka isoavat ja janoavat vanhurskautta.

Niin tuon rikkaan miehen olisi pitänyt nähdä siellä se rikkaus, jumalallinen rikkaus, taivaallinen rikkaus, joka vie uskojansa perille taivaan kunniaan.

Joka tapauksessa tuon miehen oli luovuttava siitä, joka oli hänelle tullut epäjumalaksi, ja hänen olisi pitänyt ymmärtää luopua kaikesta omasta vanhurskaudestaan.

Mitä tapahtui, kun Jeesus sanoi tuolle miehelle suuressa rakkaudessaan: "Mikä sinulta vielä puuttuu? Mene ja myy kaikki, mitä omistat, ja jaa vaivaisille." Nuovus siitä, joka on sinulle täällä ajassa epäjumalaksi muodostunut.

Nousi mieleen toinen tilanne, jolloin Jeesus puhui suurelle väkijoukolle.

Ja kun siellä oli eräs mies, joka tuli myös hänen tykönsä ja pyysi, että Jeesus olisi tuomarina ja jakaisi perinnön hänen ja veljensä väliltä.

Jeesus aivan huudahti: "Mitä? Kuka on pannut minut tuomariksi teidän välillenne?"

Ja sitten hän sanoi: "Mutta sen minä sanon teille: kaittakaa ahneutta, välttäkää ahneutta."

Ja hän kertoi sitten vertauskuvan.

Oli rikas mies, jonka maa tuotti valtavasti viljaa hedelmään.

Ja se mies näki, että tämä maan tuotto ei mahdukaan enää hänen aittoihinsa.

Niin hän purki kaikki aitat ja viljavarastot ja rakensi uudet.

Ja sitten sinne kokosi kaiken maan hyvyydet.

Ja sitten hän sanoo: "Nyt on sinulle pantu paljon hyvää. Sielu, syö, juo ja riemuitse."

Sitten tulikin Jumala, joka sanoi: "Sinä mieletön, tänä yönä sinun sielusi otetaan sinulta pois. Kuka se sitten saa, jota sinä olet koonnut ja omistanut?"

Jeesus tahtoi useassakin kohdassa varoittaa ihmisiä rakastumasta maailman aarteisiin ja kaikkeen siihen, mitä tässä maailmassa on.

Kyllä me saamme iloita kaikista niistä antimista ja lahjoista, jotka taivaan Isä meille antaa.

Mutta meidän on muistettava, että meidän elämämmekin on suurta Jumalan lahjaa, ja meidän on täältä lähdettävä kerran pois.

Mitä se auttaa ihmistä, vaikka hän saisi omakseen koko maailman, mutta sitten saisi sielullensa vahingon?

Ja meidän on vahingon.

Ja omasta puoleltamme me olemme hengellisesti vaivaisia, jotka isoamme ja janoamme vanhurskautta, niin meidän tavaramme taivaassa silloin säilyy.

Sillä evankeliumissa on Jumalan voima jokaiselle sen uskovalle autuudeksi.

Evankeliumin varassa me Jumalan lapsina pysymme ja meillä oikea järjestys pysyy sydämissämme.

Jumalan Poika kolmeen kertaan totesi, että rikkaan on vaikea päästä Jumalan valtakuntaan.

Ja opetuslapset tekivät aivan oikeutetun kysymyksen: kuka sitten voi pelastua?

Jeesus vastasi siihen, että se on tosi, että helpompi on kamelin käydä neulan silmän lävitse kuin rikkaan päästä Jumalan valtakuntaan.

Joskus on saarnattu, että tuolla Jerusalemin muurissa oli neulan silmäportti, ja jotta kameli pääsi siitä neulan silmäportista, sen selästä piti kaikki kantamukset ottaa, ja se sitten ryömimällä konttaamalla pääsi tuon neulan silmäportin lävitse.

Mutta ei siellä ole neulan silmäporttia Jerusalemin kaupungin muurissa.

Jeesus halusi tällä vertauskuvalla todeta, että jolla on rikkaus, maallinen omaisuus sydämen täyttänyt, hänen on mahdotonta päästä, täysin mahdotonta päästä Jumalan valtakuntaan.

Ja niin ne kyselevät opetuslapset tuon jälkeen hämmästyneinä, että kuka voi sitten pelastua.

Jeesus vastaa siihen: "Ihmiselle se on mahdotonta, mutta ei Jumalalle. Jumalalle on kaikki mahdollista."

Veljeni ja sisareni, eikö ole suuri ihme, että me tänä päivänä Jumalan armohuoneessa saamme asua, että meillä on synnit anteeksi ja rauha Jumalan kanssa.

On se aivan ihmeellinen asia, että suuresta miljardien kansojen joukosta Jumala on armoihinsa ottanut ja meitä tähän päivään elämäntiellä säilyttänyt.

Se on Jumalan lahja.

Alun perin sekin, että Jumala herätti sieltä turhuuden turuilta meitä epäuskon yössä vaeltaneita, osoitti meille, että me emme omin voimin voi pelastua.

Ja olihan sillä tavalla sinun ja minun kohdalla, kun Jumala oli ottanut kiinni.

Niin vaikka me yritimme synnin tiellä vaeltaa ja tukahduttaa sen Jumalan äänen omassa tunnossamme, joka meille saarnasi: on tehtävä parannus, on tältä pahalta tieltä käännyttävä ja tultava Jeesuksen luo.

Näinhän se Jeesus sanoi tuolle miehelle, joka kyseli, miten minä pelastuisin.

Jeesus sanoi: "Myy kaikki, mitä sinulla on", eli luovu kaikesta siitä, mikä sinulle on epäjumalaksi tullut, ja tule ja seuraa minua.

Me emme saattaneet, kun Jumala oli meidät herättänyt synnin tuntoon, me emme voineet siellä nauttia siellä leveällä tiellä.

Aina tuli paha olo.

Ja sitä me saamme tänäkin päivänä ja tälläkin hetkellä rukoilla: Jumala, herätä laajasti ihmisiä synnin tuntoon, että olisi niitä ihmisiä, joiden yövuoteella tyyny kastuu katumuksen kyyneleistä.

Mutta älköön kukaan jääkö siihen tilaan, että vain katuisi syntejään ja jäisi tuohon onnettomaan epäuskon yöhön.

Vaan Jumalan lain tarkoitus on ajaa ihmistä, herännyttä synnin tuntoon, herännyttä ihmistä Jumalan luokse.

Siksi sinä, rakas ystävä, täällä kirkossa, seurakentällä, viestimien ääressä, joka kaipaat Jumalan rauhaa ja kaipaat päästä tuntemaan elävän Jumalan ja Vapahtajasi Jeesuksen Kristuksen, niin sinulla on tällä hetkellä sellainen ihmeellinen etuoikeus, että sinä saat oman sydämesi osoitteella uskoa, että Herra Jeesus rakastaa myös sinua ja on sovitusverensä vuodattanut sinun syntiesi sovitukseksi, epäuskosi murtamiseksi ja siksi, että sinä Jumalan lapseksi pääsisit.

Sinulla on se etuoikeus, että sinä saat oman sydämen osoitteella uskoa kaikki synnit anteeksi, epäuskon ja syntiesi, äidin ja kaikki synnit etulahjana anteeksi annettuina Herran Jeesuksen nimessä.

Jeesuksen nimessä jää veressä synnit ovat anteeksi.

Myös siellä seurakentällä ja viestimien ääressä avaa sydämesi.

Ensiksikin sinä, joka Jumalan rauhaa tosiaankin kaipaat, ei Jeesus Kristus ole sitä varten sovitusvertansa vuodattanut, että ne Golgatan kivikovia kallioita kostuttaisivat, vaan sitä varten, että ne sinun sydämesi maata saisivat pehmittää ja että sinä saisit omakohtaisesti uskoa.

Mutta on se sillä tavalla, veljet ja sisaret, että ei se vihollinen ole ollut jouten senkään jälkeen, kun me saimme pyhän parannuksen armon.

Silloin, kun meille ensimmäisen kerran kuulutettiin riittävä Jumalan armo ja anteeksiantamus, julistettiin, että kaikki synnit ovat Herran Jeesuksen nimessä ja sovintoveressä anteeksi.

Me emme epäilleet autuudestamme.

Se tuntui, että voi kun saisisi siirtyä heti tästä ajasta taivaan kunniaan.

Oli se tieto, sydämen tieto.

Sillä Jumalan Pyhä Henki todisti meidän henkemme kanssa, että me Jumalan lapset olemme.

Tuntui hyvältä.

Mutta sitten, kun nuo kihlajaisajan tuntemiset ovat päättyneet, on tullut uskosta eläminen.

Niin on tullut niitäkin epäilyksiä, sellaisia murheita ja kiusauksia, että vihollinen on näyttänyt, että se on kerta kaikkiaan kallioisena edessä.

Ei ole askeleen vertaa mahdollisuus ottaa elämäntiellä askelta.

Oma syntisyys se on painanut.

Ne ovat tuntuneet niin sellaisilta, että kun ei ole tullut paremmaksi, ei yhtään paremmaksi, vaikka hengen halu olisi Jumalan tahdon mukaisesti ollut vaeltaa.

Niin on liian monesti joutunut tuntemaan, että se minkä on harmo tuonut, sen pian synti on syönyt.

Mutta niin Lutherkin jo katseli, että me olemme samanaikaisesti syntisiä, mutta myös vanhurskaita.

Me olemme armahdettuja syntisiä.

Ja on se armojen armo.

Ihana asia, että Jumala katselee meitä Poikansa Herran Jeesuksen armotyön kautta.

Ja mitä se Jeesus on sanonut? Kaikki on täytetty sinun ja minun edestä, veljeni ja sisareni, kaikki on täytetty.

Mitä meidän puoleltamme vaaditaan? Ei muuta kuin uskoa, sydämen uskoa.

Sitä uskoa, että tälläkin hetkellä ovat viimeisetkin epäilykset, synnit, lankemuksetkin anteeksi Herran Jeesuksen nimessä ja kalliissa sovintoveressä.

Saarnaatteko te minullekin kaikki synnit anteeksi? Uskoa minä tahdon.

Mutta kun minä näen täällä poikia ja tyttöjä, ja näen tuolla tullessani tänne kirkkoon, miten suuri nuorten joukko siellä seurakentällä on, niin se hyvä paimen Herra Jeesus rakastaa lapsia, nuoria, meitä aikuisia ja vanhuksiakin.

Ja teille pojille ja tytöille ja nuorille tahtoisi aivan omaan evankeliumin kuuluttaa.

Minä muistan, kun minä sain nuorena apiturienttina parantavan armon, miten minä kaipasin saarnaajasetiltä niitä viimeisimpiä armon täyteisiä sanoja.

Ja lapset, vaikka mitä sydämissä ne tuntisitte, haluan saarnata henkilökohtaisen evankeliumin.

Sillä tämä maailma, se on pyhinä ja pahoineen, se on paha.

Ja sielun vihollinen ei ole jouten rakkaiden teidän kohdallannekaan.

Uskokaa siis oman sydämen osoitteella kaikki synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja kalliissa sovintoveressä.

Ja niin näin me saamme Jumalan ja hänen armonsa siunattuun haltuun jäädä tänäkin iltana turvallisesti Jeesuksen nimeen.

Aamen.

Hiljennymme vielä Herran siunaukseen.

Herra siunaa sinua meitä ja varjele meitä.

Herra kirkasta kasvosi meille ja ole meille armollinen.

Herra käännä kasvosi meidän puoleemme ja anna meille sinun iankaikkinen rauhasi.

Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen.

Aamen.