Seurapuhe 18.04.2010

Armo, rauha ja laupeus lisääntykö meille meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen tuntemisen kautta. Hiljennymme kiitokseen ja rukoukseen.

Pyhä ja vannurskas Jumala, rakas taivaallinen Isämme. Me tahdomme tänä päivänä kiittää sinua siitä, että me olemme jälleen saaneet tulla yhdelle koolle lukemaan ja tutkimaan pyhää sanasi. Sinä, Isä, itse tiedät tällä hetkellä, mitä me itse kukin sanastasi tarvitsemme ja kaipaamme. Ole sinä sen tähden lupauksesi mukaan antamassa sanastasi määräosaa.

Me tahdomme Isää kiittää kaikesta hyvästä, jota sinä olet itse kullekin meille runsain määrin osoittanut. Kiitämme rakkaasta Isämme maasta ja esivallan suojasta, että me nytkin saamme vapaasti tulla yhdelle koolle lukemaan pyhää sanasi. Me tahdomme Isää kiittää kodistamme ja perheessämme kaikista ystävistä, joita sinä olet meille tielle ja matkalle antanut.

Tänäkin päivänä, rakas Isä, ennen kaikkea me kiitämme sinua, rakkaasta pojastasi, Herrasta Jeesuksesta Kristuksesta, jonka sinä olet antanut vikaa uhriksi meidän syntiemme edessä. Ja olet valmistanut vanhurskauden, joka kelpaa yksin sinun edessäsi taivaassa.

Sanomme vielä turvallisin mielin: Isä meidän, joka olet taivaissa, pyhitetty olkoon sinun nimesi, tulkoon sinun valtakuntasi, tapahtukoon sinun tahtosi myös maan päällä niin kuin taivaassa. Anna meille tänä päivänä meidän jokapäiväinen leipämme, ja anna meille meidän syntimme anteeksi, niin kuin mekin anteeksi annamme niille, jotka ovat meitä vastaan rikkoneet. Äläkä saata meitä kiusaukseen, vaan päästä meidät pahasta, sillä sinun on valtakunta, voima ja kunnia iankaikkisesti. Aamen.

Pyydän lukea yhteiseksi tutkistelun aiheeksi ennen kirjoitettua Jumalan sanaa, joka on täällä Markuksen evankeliumin luvussa 10, sen kolmannen selitysosan, ja sanat kuuluvat: Jeesuksen nimeen.

"Ja kun hän oli lähtenyt ulos tielle, tuli yksi juosten, lankesi polvillensa hänen eteensä ja kysyi häneltä: 'Hyvä mestari, mitä minun pitää tekemän, että minä iankaikkisen elämän perisin?'

Niin Jeesus sanoi hänelle: 'Miksi sanot minun hyväksi? Ei kenkään ole hyvä, vaan yksin Jumala. Kyllä sä käskyt tiedät: ei sinun pidä huorin tekemän, ei sinun pidä tappaman, ei sinun pidä varastaman, ei sinun pidä väärää todistusta sanoman, ei sinun pidä pettämän. Kunnioita isäsi ja äitiäs.'

Mutta se vastasi ja sanoi hänelle: 'Mestari, nämä kaikki olen minä pitänyt hamasta minun nuoruudestani.'

Mutta kuin Jeesus katsasti hänen päällensä, rakasti hän häntä ja sanoi hänelle: 'Yksi sinulta puuttuu, mene, myy kaikki, mitä sinulla on, ja anna vaivaisille, ja sinulla pitää oleman tavara taivaassa, ja tule ja seuraa minua, ottaen risti.'

Mutta hän tuli siitä puheesta murheelliseksi ja meni pois murheissansa, sillä hänellä oli paljon tavaraa.

Ja kun Jeesus katsahti ympärillensä, sanoi hän opetuslapsillensa: 'Kuinka työlästi ne, joilla varaa on, tulevat Jumalan valtakuntaan.'

Mutta opetuslapset hämmästyivät näistä hänen sanoistansa, niin Jeesus taas vastaten sanoi: 'Rakkaat pojat, kuinka työläs on niiden tulla Jumalan valtakuntaan, jotka tavaroihinsa uskaltavat. Huokeampi on kamelin käydä neulan silmän lävitse kuin rikkaan Jumalan valtakuntaan sisälle tulla.'

Mutta he hämmästyivät vielä sangen suuresti sanoen keskenänsä: 'Ja kuka taitaa autuaaksi tulla?'

Niin Jeesus katsahti heidän päällensä ja sanoi: 'Ihmisten tykönä se on mahdotoin, mutta ei Jumalan tykönä, sillä kaikki ovat Jumalan tykönä mahdolliset.' Aamen.

Me kuulimme tässä keskustelun, jonka hyvä paimen Herra Jeesus käy rikkaan miehen kanssa. Kun me luemme raamattua, niin me saamme huomata sieltä, kuinka monenlaisista elämäntilanteista ihmiset tulivat Jeesuksen tyköön. Raamattu kertoo, kuinka jotkut tulivat uteliaisuudesta, jotkut tulivat katsomaan ihmeitä, mutta oli myöskin niitä, jotka tulivat todellisessa sydämen hädässä.

Tämä teksti antaa meille aihetta siihen, mikä on elämän kallein ja tärkein asia. Sinäkin, rakas sanankuulija, saatat tänä sunnuntai päivänä miettiä ja ajatella, mikä minulle on elämässä tärkeintä.

Kun me kaikki olemme käyneet rippikoulun, niin kristinoppi määrittelee elämän tärkeimmän asian. Me varmasti muistamme sieltä rippikouluajalta, mitä siellä opetettiin. Niin eikö siellä opetettu, että Jumalan ja Jeesuksen Kristuksen tunteminen ja Jumalan lapseksi pääseminen on elämän kallein ja tärkein asia.

Kun me Jumalan sanasta saamme lukea, kuinka kaikki ihmiset syntyvät tähän aikaan Jumalan lapseksi, Herran Jeesuksen Kristuksen lahjavanhurskauden päälle. Nyt kuitenkin tämä meidän teksti osoittaa, että tämä mies, jonka kanssa Jeesus käy keskustelua, häneltä puuttui jotain.

Tämä teksti antaa meille sen ymmärtää ja osoittaa, että tämä mies oli menettänyt kalliin lapsen uskon. Sitä varten Jeesus tässä meitä muistuttaa ja meille opettaa ja käy keskustelua tämän miehen kanssa.

Me tiedämme sen, että kuinka siellä jo pienenä ihminen tuntee sen vihollisen voiman, kuinka sielun vihollinen käy kiusaamaan. Ja silloin, kun me tämän tunnemme siellä jo lapsuudessa ja nuoruudessa, kun meillä on annettu Jumalan henki ja synti tarttuu ja tekee matkan hitaaksi, ja me emme käy näistä synneistä parannuksen askelille, niin se oma tunto paatuu ja se Jumalan henki ei asu sellaisessa sydämessä. Se pakenee tämä Jumalan henki ja silloin ihminen joutuu eroon Jumalasta.

Näin Jumalan sana osoittaa. Ja tämä mies, kun hän siellä tiellä Jeesuksen kohtasi, niin hän kiiruhti Jeesuksen tyköön. Tekstimme kertoo, että hän aivan juoksujalkaa tuli Jeesuksen tyköön ja lankesi polvillensa hänen etensä ja kysyi häneltä: 'Hyvä mestari, mitä minun pitää tehdä, että minä iankaikkisen elämän perisin?'

Me varmasti sanomme, että tämä kysymys oli hyvä. Ja taivaallinen Isä tykkää tällaisesta kysymyksestä, kun ihminen käy kyselemään, mitä pitäisi tehdä, että saisi iankaikkisen elämän lahjan.

Minä ajattelen, että siellä, jotka olette radioiden äärellä kuuntelemassa, siellä saattaa joku elämän eri vaiheissa ajatella elämän ehtoossa, että minulta puuttuu jotain. Puuttuu se turva, että kun tästä ajasta tulee lähtö, että minä pääsisin iankaikkiseen elämään.

Niin tässä meidän tekstissämme annetaan vastaukset näihin ja me pyydämme Jumalalta, että Jumala suuressa rakkaudessaan olisi tätä sanaa avaamassa ja kirkastamassa. Ja rakkaudessaan kutsumassa niitä sisälle tähän valtakuntaan, jotka kokevat, että on turvasta puutetta ja että se nimi ei ole elämän kirjassa taivaassa.

Niin tämä mies kun kyselee Jeesukselta, mitä minun pitäisi tehdä, että minä iankaikkisen elämän perisin. Tämä mies kohteliaasti polviasennosta esittää Jeesukselle tämän vilpittömän kysymyksen.

Niin Jeesus on siitä erikoinen keskustelukumppani, että hän näkee ihmisen sisimmän ajatuksetkin, mitä ihminen ajattelee. Ja niin myöskin se näki tämän kysyjän ajatuksen ja Jeesus sanoi hänelle, että miksi sanot minua hyväksi? Ei ole kenkään hyvää, vaan yksin Jumala.

Tämä mies ajatteli, että ainakin jos joku ihminen on hyvää, niin Jeesus on hyvää. Jeesus kuitenkin torjui tämän ajatuksen, että joku ihminen olisi hyvää. Sillä Jumalan sana osoittaa, että ihminen omalta puoleltaan on pahaa ja täysin perisynnin turmeleva.

Turmeltuja me muistamme, kuinka Paavali siitä sanoo, että ei ole yhden yhtäkään, joka hyvää tekee, ei ainoatakaan. Vaan kaikki ovat pois poikenneet, ynnätyyni kelvottomaksi tulleet.

Ja me muistamme, mitä Paavali sanoo vielä, että sitä hyvää, jota minä haluan, sitä minä en tee. Mutta sitä, jota pahaa minä en halua, sitä minä teen. Tällainen ihminen on omalta puoleltaan kaikkeen pahana taipuvainen.

Ja tämä keskustelukumppani, tämä mies ajatteli, että ainakin jotkut ihmiset ovat hyviä ja ainakin Jeesus. Me sanomme, että Jeesushan oli kulkenut vilpittömät askeleet, ei joutunut eikä langennut syntiin ja sen tähden hän voi syntisi auttaa.

Mutta kun Jeesus näki tämän miehen ajatuksen, että hän ajatteli, että ihminen voisi omalta puolelta jotain hyvää tehdä, ansaitsekaan sen kelvollisuuden Jumalan edessä. Mutta Jumalan sana opettaa sen, että se paraskin ihmistyö on niin kuin saastainen vaate Jumalan edessä.

Ja tästä se Jeesus sanoikin tälle miehelle, että ei ole kenkään hyvää, vaan yksin Jumalan.

Sitten Jeesus käy tälle miehelle sanomaan, että kyllä käskyt tiedät: ei sinun pidä huorin tekemän, ei sinun pidä tappaman, ei sinun pidä varastaman, ei sinun pidä väärää todistusta sanoman, ei sinun pidä pettämän. Kunnioita isäs ja äitiäs.

Ja kun Jeesus oli nämä käskyt tälle miehelle sanonut, mutta se vastasi ja sanoi hänelle: 'Mestari, nämä kaikki olen minä pitänyt hamasta minun nuoruudestani.'

Tästä me saamme huomata, että tämä mies oli lain tiellä kulkemassa. Hän oli vaativaa lakia täyttämässä. Ja kun Jeesus nämä puolenkymmentä käskyä hänelle luettelee, niin hän toteaa, että hän on kaikki nämä pitänyt.

Mitähän se Jumalan sana sitten sanoo, voiko ihminen nämä kaikki käskyt pitää? Me sanomme, että Jumalan sana osoittaa, että jos ihminen pystyisi tämän vaativan lain pitämään, niin siinä olisi mahdollisuus iankaikkiseen elämään.

Mutta Jumalan sana osoittaa, että se on ihmisille aivan mahdottomuus. Ja kun käymme tässä näitä käskyjä lävitse, mitä niistä Jumalan sana osoittaa, niin kuin Jeesus sanoo tässä, että ei sinun pidä huorin tekemän.

Nyt joku voi ajatella niin, että tämä on ruma synti, tämä huorin tekeminen. Ja ihminen voi ajatella, että en minä ainakaan tuohon ole koskaan langennut ja joutunut.

Elämän Herra Jeesus opettaa, että laki ottaa ajatuksestakin kiinni. Toisaalla Jumalan sanassa sanotaan, että joka vaimon päälle himoitakseen katsoo häntä, hän on tehnyt sydämessänsä huorin.

Voisimme kysyä, että kuka voi täyttää tämän lain kohdan, josta Jeesus tälle nuorukaiselle tai keski-ikäisen ylittäneelle ihmiselle puhuu? Niin voimme sanoa, että kyllä siinä rikkomuksia on tullut.

Sitten kun se sanoo täällä, että ei sinun pidä tappaman, niin me sanomme, että onhan tämä julma synti ja julma teko, joka tällaiseen on joutunut. Ja helposti ihminen ajattelee, että en minä ainakaan tuohon ole joutunut.

Elämän Herra Jeesus toisaalla opettaa ja kirkastaa, että joka tyhmästi veljensä vihastuu, se on murhaaja. Ja murhaaja ei peri Jumalan valtakuntaa.

Voimme kysyä, olemmeko koskaan vihastuneet? Niin kyllä sen kysymyksen edessä pää painuu alas. Siinäkin me huomaamme, kuinka ei tätäkään lain kohtaa eikä tämän täyttämiselle ole mitään mahdollisuutta iankaikkista elämää periä.

Sitten kun sanoo täällä, että ei sinun pidä väärää todistusta sanomana, niin me sanomme, että voi kuinka herkästi me olemme sanomassa toisesta pahaa ja väärää. Jo ajatuksinkin tähän olemme joutuneet.

Tässäkin me huomaamme, että kyllä laki ottaa kiinni.

Ja sitten kun sanoo täällä, kunnioita isäsi ja äitiäs. Kyllä tämä koskettaa meitä myöskin kaikkia. Ja me sanomme sieltä jo lapsuudesta ja nuoruudesta, että onko sitä jaksanut aina isää ja äitiä kunnioittaa, jolla myöskin on lupaus, että menestyisit ja kauan eläisit maan päällä.

Me huomaamme, että lain täyttämällä sitä ei yksikään ihminen voi tätä lakia täyttää.

Mutta se vastasi hänelle: 'Mestari, nämä kaikki olen minä hamasta minun nuoruudestani pitänyt.'

Me saamme huomata, että tämä mies oli tälle lain tielle jo sieltä nuoruudesta lähtenyt. Raamattu ei kerro, milloin hän oli joutunut ulos siitä kalliista lapsuuden uskosta.

Mutta kun ihmiselle tulee syntiä, niin se ihminen omalta puoleltaan lähtisi mielellään niitä omia pahoja tekoja hyvittämään Jumalalle. Tällaisten tekojen kautta ja sillä ansaisisi vanhurskautta Jumalan edessä.

Mutta Jumalan sana opettaa, että yksin se Herran Jeesuksen Kristuksen valmistama vanhurskaus se kelpaa Jumalan edessä.

Mutta kun Jeesus katsahti hänen päällensä, rakasti hän häntä ja sanoi hänelle: 'Yksi sinulta puuttuu. Mene, myy kaikki, mitä sinulla on, ja anna vaivaisille, ja sinulla pitää olevan tavara taivaassa, ja tule ja seuraa minua ottaen risti.'

Tässä me saamme huomata, kun Jeesus katsoo tämän miehen päälle, niin siitä huolimatta Jeesus tätä miestä rakasti. Tänäkin päivänä se elämän Herra Jeesus tahtoo rakastaa jokaista ihmistä. Hän on jokaisen ihmisen edestä antanut henkensä lunnaaksi ja valmistanut vanhurskauden.

Taivaallinen Isä haluaisi myöskin, että kaikki ihmiset kaikkialla saisivat parannuksen armon ja pääsisivät sisälle hänen rakkaaseen valtakuntaan evankeliumin pyhän armon kautta. Ja aivan samalla rakkaudella se Jeesus tätäkin miestä rakasti.

Mutta Jeesus näki, että tämä mies oli kiinni laissa, lain töissä ja niillä yritti kelvollisuutta Jumalan edessä. Mutta sitten tämä mies oli ajallisesti rikas. Hän oli hyvin rikas ja Jeesus tarttuu näihin näihin ajallisiin tavaroihin.

No me voisimme nyt kysyä, että eikö sitten ihminen saisi näitä ajallisia tavaroita olla omistamassa? Niin ei Jeesus tässä sitä tarkoita. Mutta Jeesus näkee tämän miehen ajatuksen, kuinka tämä mies oli kiinni näissä ajallisissa ja ne olivat hänelle tärkeitä, nämä ajalliset tavarat.

Ja kun me muistamme sieltä vuorisaarnasta, mitä se Jeesus siellä opetti, että älkää tavaraa kootko maan päällä, kussa koi ja ruoste raiskaavat ja kussa varkaat kaivavat ja varastavat. Vaan kootkaat teillenne tavaraa taivaasta, kussa ei koi, ei ruoste raiskaavat ja kussa ei varkaat kaiva eikä varasta.

Näihin ajallisiin tavaroihin pystyy ajallinen ruoste ja koi. Mutta mikä on se taivastavara? Se on se, että meidän sydämen asukkaana täällä on elämän Herra Jeesus Kristus.

Eikä se Jeesus sitä sano, että eikö näitä ajallisia tavaroita saisi omistaa. Mutta se, että kaikista tärkeimpänä ja arvokkaimpana asiana näkyy kallis uskon lahja, jonka hän on rakkaassa pojassaan valmistanut, ja sen jälkeen kaikki muu.

Tämä ajallinen tavara näkyy Jumalan lahjana. Eikä meidän tarvitse murehtia sitä, millä me itsemme verhoomme.

Me muistamme, kuinka se elämän Herra Jeesus siellä vuorisaarnassa opetti sitä, että älkää murehtiko henkenne tähden, mitä te syötte ja mitä te juotte, eikä ruumiinne tähden, millä te teitänne verhoatte.

Eikö henki ole enempi kuin ruoka ja ruumis parempi kuin vaate.

Ja sitten se opetus lapsille, kun ne näiden ajallisten toimeentulon murheiden keskellä, siellä Jeesuksen opetuksen alla on, niin Jeesus sanoo ja osoittaa heille katsomaan taivaan lintuja, ettei hekään kylvä eikä niitä, eikä he myöskään kokoa riiheen.

Ja taivaan Isä pitää heistäkin hyvään huolen.

Sitten Jeesus sanoi opetuslapsille: 'Ettekö te paljon enempi ole kuin he?'

Ja sitten Jeesus myöskin siellä muistutti, kuinka Jeesus, taivaallinen Isä, nämä pellon kukat kaikki vaatettaa. Ei he työtä tee eikä kehrää.

Tällä tavalla se taivaallinen Isä pitää omistaan hyvään huolen.

Mutta siellä vuorisaarnan lopussa Jeesus teroittaa myöskin omillensa, että etsikää ensin Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttaan, niin kaikki muu sen ohessa teille annetaan.

Miksi se Jeesus myöskin omille opetuslapsille sanoi, että tulee etsiä tätä Jumalan valtakuntaa? Eikö sen tähden, että niin monesti se sielun vihollinen kiinnittäisi meidän sydäntämme näihin ajallisiin ja katoavaisiin tavaroihin, jotka kerran jäävät tänne tämän maan päälle, kun ihmiselle tulee lähtö.

Minua on jotenkin puhutellut se tapaus. Olen sen kuullut, kuinka tuolla ulkomailla oli eräs rikas mies eräässä kaupungissa. Ja hän oli sen kaupungin rikkain mies ja hänen elämänehtoo lähentyi.

Ja kuinka hänen voimat vähenivät. Ja hänellä oli valtava omaisuus. Ja hän huomasi siinä, että kaikki jäävät tänne ja kuolonkellot kohta lyö.

Niin tämä mies oli sanonut, että kun hänelle tulee täältä lähtö, niin kun hänet laitetaan sinne arkkuun, niin poratkaa sen molemmille reunoille käsien kohdalle reiät ja viekää avoautolla sen kaupungin halki.

Ja sieltä kädet ulos, niin ihmiset näkevät, että tyhjänä täältä lähdetään.

Se on niin, että kun me olemme tähän aikaan syntyneet, me olemme paljaana tänne syntyneet ja kerran myöskin meidät kaikista näistä ajallisista riisutaan ja laitetaan tuonne haudan poveen.

Niin sinä päivänä meiltä jokaiselta kysytään sitä, oliko meillä siellä sydämellä kaikista tärkein asia, mikä kuljettaa ihmisen sinne iankaikkiseen elämään.

Ja se on se, että se nimi on elämän kirjassa taivaassa. Ja siellä on verinen kuittaus, että synnit ovat anteeksi.

Me elämme tänä aikana sellaista hyvin turvatonta aikaa, kun me luemme lehtiä ja kuuntelemme tiedotusvälineitä.

Niin voi kuinka niistä kuvastuu suunnaton ihmisten pelko ja hätää, että mitä maan piirin päälle tulee.

Mutta me Jumalan sanasta saamme lukea, että voi kuinka tapahtui mitään hyvänsä, kun on turva Jumalassa, niin turvassa on paremmassa.

Ja kun saa elää tässä rakkaassa Jumalan valtakunnassa, jossa on syntien anteeksiantamus, jossa veli saarnaa veljelle ja matka ystävät toinen toisille tätä taivaasta lähetettyä evankeliumia.

Niin se näkyy myöskin Jumalan lapsen kasvoista se ilo.

Tämähän on ilo sanoma Kristuksesta, tämä evankeliumi.

Ja mikä tuo ihmisen aina huonolle tuulelle, niin se on synti.

Jos siellä sanan kuulossa on joku sellainen ihminen, joka tunnet, että minun elämäni perustus on sellaiselle rakennettu, että se on pettävä perustus, ja olet monta kertaa ajatellut ja miettinyt, että kun tämä elämä kohdaltasi päättyy, niin minä en peri iankaikkista elämää.

Kuule sieltä taivaallisen Isän sydämeltä. Kuuluu niitä hyviä ja rakkaita terveisiä. Hän on rakkaan poikansa antanut juuri sinun tähtesi kuolla ja kärsiä.

Voitollisesti ylösnoustua. Sinä saat uskoa kaikki epäuskon ja sen tuomat synnit anteeksi Herran Jeesuksen nimessä ja sovintoveressä.

Ja lähteä seuraamaan Jumalan lapsia ja Herraa Jeesusta opissa, elämässä ja kärsimisessä, ottaen ristin.

Tämä taivastie on ristintie. Meillä on jokaiselle annettu se oma risti ja se ei ole raskaampi, mitä me jaksamme kantaa.

Mutta sitten Jeesus täällä opettaa vielä, että kun hän käy tämän miehen kanssa keskustelua ja Jeesus tarttuu näihin ajallisiin tavaroihin, kun tälle miehelle ne olivat tulleet elämän tärkeimmäksi asiaksi.

Niin Jeesus sanoo, että yksi sinulta puuttuu. Mene, myy kaikki, mitä sinulla on, ja anna vaivaisille. Ja sinulla pitää olemaan tavara taivaassa ja tule ja seuraa minua ottaen risti.

Mutta hän tuli siitä puheesta murheelliseksi ja meni pois murheissansa, sillä hänellä oli paljon tavaraa.

Me sanomme, että se oli murheellinen tapahtuma, kun tämä mies meni mestarin tykö pois, elämän Herran Jeesuksen Kristuksen tykö pois eikä nöyrtynyt parannuksen askeleille.

Ja kun Jeesus tässä sitten siinä oli opetuslapsia ympärillänsä, niin Jeesus sanoi. Hän katsahti opetuslasten puoleen: 'Kuinka työlästi ne, joilla varaa on, tulevat Jumalan valtakuntaan.'

Mutta opetuslapset hämmästyivät näistä hänen sanoistansa. Niin Jeesus taas vastaten sanoi: 'Kuinka työläs on niiden tulla Jumalan valtakuntaan, jotka tavaroihinsa uskaltavat.'

Ja sitten Jeesus sanoo sellaisen erikoisen vertauksen tässä opetuslapsille ja sanoo näin: 'Huokeampi on kamelin käydä neulan silmän lävitse kuin rikkaan Jumalan valtakuntaan sisälle tulla.'

Teitä on täällä pieniä tyttöjä ja poikia. Ja saattaa olla siellä radion äärelläkin näitä lapsia, niin te tiedätte, minkälainen on kameli. Ja sitten te tiedätte, minkälainen on tuollainen ompeluneula.

Ja se ompeluneulan silmä on niin pieni, että sinne on joskus vaikea saada sitä ompelulankaa.

Niin Jeesus tässä todella puhuu tällaisesta neulasta, jolla ommellaan.

Jotkut ovat sanoneet, että siellä Jeesuksen aikana olisi ollut semmoinen neulan silmäportti, josta kameli olisi joutunut kontaten mennä siitä portista sisälle, mutta sellaista ei ole ollut.

Näin Raamatun tietosanakirja siitä kertoo.

Ja tässä vertauksessa Jeesus opettaa sitä, että ennen se kameli menee tällaisesta pienestä neulan silmästä lävitse kuin rikas tulee sisälle Jumalan valtakuntaan.

Ja Jeesus opettaa sillä aikansa ihmisille ja meille tämän päivän Jumalan lapsille ja tämän ajan ihmisille, että jos ihminen haluaa tulla sisälle Jumalan valtakuntaan, niin sinne ei voi tulla omien mahdollisuuksien kautta.

Eikä sillä tavalla, että näkyisi nämä ajalliset aarteet ja tavarat paljon tärkeämmäksi kuin Herran Jeesuksen Kristuksen omistaminen ja seuraaminen, eli omistaa sydämen uskoa.

Sitä se elämän Herra Jeesus tässä muistuttaa, sillä Jumalan edessä ei kelpaa mikään muu kuin hänen pojassaan Jeesuksessa Kristuksessa valmistettu vanhurskaus.

Ja sitä se opetti, että ennen se kameli menee neulan silmän lävitse kuin rikas tulee sisälle Jumalan valtakuntaan.

Ensin pitää ihminen riisuutua ja riisua, ja sitten se puetaan Herran Jeesuksen Kristuksen valmistamalla lahjavanhurskaudella.

Eli saa ihminen siinä parannuksen armon, ja se on ihmiselämässä tärkein asia, että ihminen saa parannuksen tai säilyy lapsuuden kalliissa uskossa.

Sen lain tehtävää, missä tästäkin on tämä teksti puhuu, niin sen tarkoitus on herättää synnin tunto, ja parannushan on mielenmuutos.

Kun me alussa muistelimme sitä, että me olemme siellä rippikoulussa myöskin tästä parannuksesta kuulleet, ja parannushan on katuumusta ja vaivaa, eli peljätyksiä synnin vuoksi, sekä samalla uskomista evankeliumiin, eli synnin päästöön.

Ja sitten siitä seuraa elämän parannus ja synnin hylkääminen.

Omat synnit anteeksi, rauhaan, vapauteen ja iloon saakka Herran Jeesuksen nimessä ja sovintoveressä. Jeesuksen nimessä ja veressä on lupaa uskoa kaikki synnit anteeksi.

Näin me saamme jäädä Jumalan ja hänen armonsa suojattuun haltuun. Jeesuksen nimeen, aamen.