Seurapuhe 05.12.2010

Jumalan Armoa, joka käy ylitse kaiken ihmisymmärryksen, varjelkoon meidän sydämemme ja ajatuksemme Herrasta Jeesuksessa Kristuksessa.

Yhdymme seurojen aluksi yhteiseen kiitokseen ja rukoukseen. Rakas taivaallinen Isämme, Pyhä ja vanhurskas Jumala. Me kiitämme tästä adventin ajasta, että me saamme sydämessämme hiljentyä katselemaan lähestyvää joulun juhlaa ja Herran Jeesuksen syntymäjuhlaa, että me tämän sanoman äärellä saamme katsella ja muistella sitä, minkä tähden Herran Jeesus on tänne maan päälle syntynyt. Hän pääsiäisenä ristin puun päällä kuoli ja nousi ylös kuoleman hauraasta.

Hän voitti synnin ja kuoleman ja nousi ylös kirkkauteen. Me saamme tänäkin iltana tämän työn päälle olla uskomassa. Tähän on sovitettu meidän syntivelkamme ja me saamme uskon kautta omistaa sitä vanhurskautta, rauhaa ja iloa Pyhässä Hengessä, jonka Jumala on hänen kauttaan valmistanut.

Me nytkin sanomme turvallisesti: Isä meidän, joka olet taivaissa. Pyhitetty olkoon sinun nimesi.

Tulkoon sinun valtakuntasi. Tapahtukoon sinun tahtosi niin maan päällä kuin taivaassa. Anna meille tänä päivänä meidän syntimme anteeksi niin kuin mekin annamme anteeksi niille, jotka ovat meitä vastaan rikkoneet. Äläkä saata meitä kiusaukseen, vaan päästä meidät pahasta, sillä sinulla on valtakunta, voima ja kunnia iankaikkisesti. Aamen.

Tämän toisen adventtisunnuntain lukukappale toisen Vuorisaarnan mukaan on täällä profeetta Jesajan kautta luvussa kolmekymmentäviisi. Luemme siitä kolmannesta jakeesta luvun loppuun ja sanat kuuluvat Jeesuksen nimeen: Vahvistakaa väsyneet kädet ja tukekaa nääntyneet polvet. Sanokaa heikkomielisille: olkaa turvassa ja älkää pelätkö. Katso, teidän Jumalanne tulee kostamaan, Jumala, joka maksaa.

Hän tulee ja vapauttaa teidät. Silloin avataan sokeain silmät ja kuuroin korvat aukenevat. Silloin rammat hyppäävät niin kuin peurat ja mykkäin kieli pakattu kiitokseen. Sillä korvessa pitää vedet vuotamaan ja virrat erämaassa. Karkija paikka pitää järveksi tuleman ja kuivamaa kuohuvaksi vedeksi.

Kuopassa, jossa käärme makasi, pitää heinän, ruovon ja kaistan olevan. Siinä myös pitää matka ja tie olemaan, joka pitää pyhäksi tieksi kutsuttaman, ettei kenkään saastainen sitä vaeltaisi. Se pitää heidän edestänsä olemaan, jota käydään niin, ettei tyhmäkään eksy. Ei siellä jalopeura olemaan pidä. Eikä joku juma peto mene sitä myöten eli sieltä löydetä, vaan lunastetut sitä vaeltavat.

Herran lunastetut palaavat ja tulevat sen kautta riemuiten, ja iankaikkinen ilo on oleva heidän päänsä päällä. Ilon ja riemun he käsittävät ja murhe ja huokaus pitää pakenemaan. Aamen.

Olemme saaneet tulla uuteen kirppuvuoteen. Viimeinen sunnuntai oli adventtisunnuntai ja sen adventtisunnuntain evankeliumitekstit kertoivat meille siitä, miten Herra Jeesus prassasti aasin tamman parsalla Jerusalemiin.

Tämän päivän tekstit kertovat, ja aiheena on: kuningas tulee kunniassaan. Tämä Adventin aika on odotuksen aikaa, ja me saamme sydämessämme valmistautua joulun juhlaan ja katsella näitä Herran Jeesuksen syntymään ja kuolemaan ja ylösnousemiseen liittyviä tapahtumia.

Uskon kautta ymmärrämme, että Herra Jeesus syntyi tänne maailmaan yksinomaan sen tähden, että hän oli isän kanssa sopinut tehtävän: lunastaa, ja hän tuli täyttämään sitä tehtävää tänne ihmisten maailmaan. Näin valmisti sen vanhurskauden, joka Jumalan edessä kelpaa, ja me saamme sen vanhurskauden osallisuutta olla omistamassa ja matkaa tekemässä sen toivon jälkeen, että me tämän ajallisen elämän päätyttyä pääsemme Taivaan kotiin.

Tässä profeetta Jesajan kirja, josta me tämän tekstikappaleen, tämän päivän tekstikappaleen luimme, kertoo ajasta noin kahdeksansataa vuotta ennen Kristuksen syntymää.

Tuolta esipuheesta näemme, että sinä aikana oli kuninkaita, jotka kunnioittivat Jumalan valtakunnan saarnaajajulistusta, mutta oli myös kuninkaita, jotka unohtivat Jumalan sanana neuvot ja elivät syntielämässä ja kansa sen mukana. Tuo profeetta Jesaja oli voimallinen profeetta. Hän voimallisesti ensinnäkin ennusti tulevista tapahtumista ja myöskin sitten saarnasi kansalle Jumalan lakia ja juhlisti kansalle, että Jumala on rankaiseva kansaa sen syntielämän tähden. Mutta aivan samalla tavalla kuin me tänään tämänkin ajan Jumalan lapset, niin samalla tavalla tuo Jesajakin myös sitten saarnasi armoa, anteeksiantamusta ja ilosanomaa siitä, mitenkä Jumala on pojassaan valmistava sen vanhurskauden, joka Jumalan edessä kelpaa ja antava näin sen lohdutuksen tuolle kansalle. Tässäkin tekstikohdassa ja Rajaan jo tuolla aikaisemmin puhui listuksen syntymästä. Tämän teksikon alussa on lupaus Kristuksen tulemisesta.

Täällä ensimmäisessä jakeessa sanotaan, että korvat ja elämaat pitää iloitseman ja autiosiaa pitää iloinen olemaan ja niin kuin kukoistaman. Me muistamme myös täältä YSA-ajan kirjan alkuluvuissa mitenkä niitä joulun ajan tekstikohtia, joissa juuri Esaja ennustaa Kristuksen syntymää. Täällä neljännessä luvussa on sinä päivänä Herran Vesa oleva rakas ja kallis ja maan hedelmä jalo ja kaunis niiden tykönä, jotka Israelista vapahdetaan. Sitten täällä myöhemmin puhutaan, sillä meille on lapsi syntynyt ja poika on meille annettu, jonka hartioilla on Herlaus. Ja hänen nimeltä kutsutaan Ihmeellinen neuvonantaja, väkevä Jumala, iankaikkinen itärauhan päämies. Näin useammalle tavalla Jesaja ennusti Herran Jeesuksen syntymää noin kahdeksansataa vuotta ennen kuin nämä asiat tapahtuivat.

Tässä lukemassamme tekstikohdassa täällä luvun alussa sanotaan, että tässä on lohdullinen saarna Uuden testamentin seurakunnan ihanaissa tilasta. Elikkä me ymmärrämme, että Esaja katseli jo tuolloin sitä, että kun herra Jerry on syntynyt, hän on Jumalan tahdon täyttänyt, Jumala on pojastaan valmistanut sen vanhurskauden, joka hän edessään kelpaa. Viime lopun ajan ihmiset saamme sen uskon päälle olla liittymässä ja saamme olla katselemassa sitä, että Eero Jeesus on meidänkin edessämme kärsinyt ja kuollut ja on meidän Vapahtajamme. Tässä Jesa ja kun hän katselee tätä meidän aikaamme, niin me ymmärrämme näin, että hän ymmärtää sen, minkälaisen ajan keskellä ihmiset eri aikoina elävät ja tekevät matkaa. Kun me ajattelemme tätä meidänkin aikaamme, niin me joudumme toteamaan, että syntielämä on laajalle levinnyt meidänkin kansan keskuudessa.

Tekin vanhemmat, ne veljes ja sisaret, muistatte hyvin sen, mitenkä vielä tuolla 50- ja 60-luvulla Suomenkin kansan keskuudessa oli yleistä, esimerkiksi pyhäpäivän viettäminen. Lepopäivä pyhitettiin ja työtä tehtiin vain pakollisissa tarpeissa. Samalla tavalla me näemme avioliiton kohdalla, mitenkä sinä aikana ne avioliiton ulkopuolisissa suhteissa elävät ihmiset, ne olivat yleisen paheksunnan kohteena. Silloin kunnioitettiin Jumalan sanan neuvoja, että avioliitto on miehen ja naisten välinen liitto ja yleisesti paheksuttiin niitä, jotka elivät muunlaisissa suhteissa ja heitäkin otettiin menemään avioliittoon. Ja näin edelleen me voisimme luetella hyvinkin paljon asioita, jotka meidänkin kansan keskuudessa ovat valitettavasti menneet huonoon suuntaan ja kansa on hyvin laajasti irrottautunut Jumalan sanan vahvalta pohjalta.

Vaikka Pietari meille sanoo Jumalan sanasta, että meillä on vahva profeetallinen sana ja teette hyvin, että te siitä vaarin otatte niin kuin kynttilästä, joka pimeässä valistaa niin kauan kuin päivä valkenee ja voin tähti voittaa teidän sydämissänne.

Sinä veljeni asiaal, niin kun sinä tämän ajan keskellä olet matkaa tekemässä, niin sinä minun kanssani monta kertaa löydät itsesi hätäilemässä ja kyselemässä, että jaksanko minä perille asti tässä uskonpilvoituksen tiellä. Että kun tämä aika tuntuu niin vaikealta ja kansa on hylännyt Jumalan sanan neuvon.

Sen tähden tässä Jesajakin näki tarpeelliseksi lohduttaa sen ajan ihmisiä ja sen tähden me, että tänäkin iltana tämän tekstikappaleen äärellä saamme katsella näitä profeetta Jesajan sanoja, kun hän sanoo, että vahvistakaa väsyneet kädet, tukekaa nääntyneet polvet, sanokaa heikko mielisille: Olkaa turvassa ja älkää pelätkö.

Me muistamme, miten opetuslapsetkin olivat samalla tavalla heikkoja matkamiehiä, kun Herra Jeesus ennen kärsimistään meni sinne Öljymäeltä laskeutui getsemaneen ja me muistamme, että hän meni sinne yrittitarhaan rukoilemaan ja jätti ne opetuslapset sinne portille.

Sanoi, että levätkää tässä vähän aikaa, minä menen rukoilemaan ja heillä Jeesus itse oli tuskan keskellä, hänen oli tarvetta kääntyä Taivaallisen isän puoleen ja hän rukoili, että ota minulta pois tämä kalkki, mutta ei isä niin kuin minä tahdon vaan tee niin kuin sinä haluat.

Ja kun hän aina sieltä palasi sieltä yrittitarhasta, niin hän löysi aina opetuslapset nukkumassa. Jeesus sanoi opetuslapsille, että valvokaat ja rukoilkaat, sillä liha on heikko.

Kun hän meni sitten vielä, sitten viimeisen kerran sieltä pyörttitarhasta palasi opetuslapsen tykö, niin hän sitten oli rauhallisena hänelle opetuslapselle, sanoi että levätkää vielä pieni hetki, kohta ihmisen poika annetaan syntisten käsiin.

Niistä rahoista näemme, miten Herra Jeesus ymmärsi noiden opetuslasten heikkouden ja niin se Jesajakin tahtoo tässä sinuakin veljeni sisar, niin tämän illan matkamies olla lohduttamassa ja vahvistamassa, että sinä saat uskoa omat kiusaukset ja synnit ja epäilykset anteeksi Herran Jeesuksen nimessä ja sovintovedessä ja saat näin käydä omistamaan evankeliumin omalle kohdallesi.

Pietarihan sanookin, että evankeliumi on Jumalan voima, itse kullekin sen uskovalle autuudeksi. Näin me saamme tänäkin iltana näissäkin seuroissa turvallisesti katsella sitä, että taivaallinen Isä on meidän kanssamme kaikkina päivinä elämämme loppuun asti ja hän taistelee meidän puolestamme.

Niin kuin tässäkin Jesaja sanoo, että katso teidän Jumalanne tulee kostamaan Jumala, joka maksaa, hän tulee ja vapauttaa teidät. Tuo Jumalan Sana näyttää sen, että se joka ei usko Jumalan sanan päälle, niin se on jo tuomittu sen sanan tähden, jota hän ei uskonut.

Jumalan lapsina olemme samalla tavalla heikkoja ja omalta puoleltamme syntisiä ihmisiä ja meistä ei ole toisia ihmisiä tuomitsemaan.

Me joudumme etsimään niin kuin Herra Jeesus sanoiselle syntiselle naiselle, kun hän naista oli puhuttelemassa ja siinä oli fariseukset ja kirjanoppineet hänen tykönänsä.

Niiden kääntyi ensin noitten fariseusten ja kirjanoppineiden puoleen ja sanoi, että heittäkää teistä ensimmäinen kivi, se joka on synnitön. Me muistamme, että nuo päällekantajat lähtivät hiljaisina miehinä pois ja kertoi siitä, että he sydämissään tiesivät, että ei ole synnitöntä ihmistä täällä maan päällä.

Mutta heillä Jeesus kääntyy tämän naisen puoleen ja sanoi, että mene, mutta älä enää tee syntiä.

Tuolla, joka oli julkisesta syntielämästä elänyt, niin Herra Jeesus sanoi vain, että mene, älä enää tee syntiä.

Näin me sanomme tänäkin päivänä meidänkin aikamme ihmisille, että he ottaisivat vaarin Jumalan sanan neuvoista ja me syntisiä ihmisinä vain ja sanomme, että Jumalan sanaa näin kirkastaa. Ja että kun on armon evankeliumin saanut omakseen omistaa, niin se neuvoo, ettei silleen enää syntielämässä eletä.

Näin se Jumala ostaa niille, jotka eivät tahdo Jumalan tänään neuvojen mukaan olla elämässä ja matkaa tekemässä. Sitten tässä Jesaja kastelee sitä, mitenkä tämä evankeliumi työ vaikuttaa täällä ihmisten keskellä. Sanoo tässä, että silloin avataan sokeain silmät, kuuroinkorvat aukenevat, silloin rammat hyppäävät niin kuin peurat ja mykkäin kieli pakattu kiitokseen.

Tätä on samanlaiset sanat, jotka olivat siellä Johannes Kastajalle ja kauko-Palalle Johannes Kastajalle vietiin kun, muistamme kun Johannes Kastaja oli vankeudessa. Hän oli suuri ennen kiusausten ja epäilysten alla siellä vankeudessa ja hän lähettää sitten omat opetuslapsensa Jeesuksen luokse ja pyytää kysymään, että olisiko sinä se tuleva vai pitääkö meidän toista odottamana.

Viime muistamme, mitenkä Jeesus käskee vielä Johannekselle terveisiä, että sokeat saavat näkönsä. Kuurot kuulevat, spitaaliset puhdistetaan, rammat hyppäävät niin kuin peurat ja köyhille sanotaan evankeliumia. Kun nuo opetuslapset vievät nämä sanatieannekselle, niin Johannes saa tulla niitten kautta lohdutetuksi.

Me kiinnitän tämän ajan Jumalan lapsena. Kun me katsomme tätä Jumalan valtakunnan työtä, niin me saamme nähdä mitenkä se Jumalan sanaa saarnattuna ja julistettuna, mitenkä se avaa kuurojen korvia kuulemaan, mitä henki seurakunnalle sanoo. Se avaa sokeista silmät näkemään Jumalan sanan ihanuutta ja näin edelleen.

Ennen kaikkea se köyhä Jumalan lapsi saa evankeliumin sanan alla tulla lohdutetuksi ja virvoitetuksi. Siitä me saamme tänäkin päivänä iloita, että me saamme näin Jumalan sanan ääressä olla ja saamme käydä niille armo lähteille, jotka ovat virvoittamassa ja vahvistamassa arjen kilvoituksessa väsyneitä sydämiä.

Sehän tuo Jumalan sana puhuu siitä monessa eri kohdassa juuri tällä vesilähteen kuvalla. Me muistamme sieltä psalmista yksi, mitenkä siellä jaotellaan sitä Jumalan lapsen elämän muotoa. Hän on niin kuin istutettu puu vesiojan tykönä, hänen lehteensä ei valise ja kaikki menestyy, mitä hän tekee.

Samalla tavalla tutussa paimenen psalmissa me katselemme, että hellä on minun paimeneni, ei minulta mitään puutu. Hän vie minut viheliäisille lieteille ja virvoittavan veden tykö.

Minun sieluni hän virvoittaa, hän vie minun oikealle tielle nimensä tähden. Näin me saamme tämänkin ajan Jumalan lapsena iloita tämän Jumalan valtakunnan arvohoidossa ja tuntea sen, että meitä rakastetaan ja saattomiehet ovat meidän turvanamme täällä matkalla, josta profeetta Sakaria muun muassa puhuu.

Sitten Jesaja tässä sanoi, että siellä korvessa pitää vedet vuotamaan ja virrat elää maassa ja karkea paikka pitää järveksi tuleman ja kuivamaa kuohuvaksi vedeksi ja kuopassa, jossa käärme makasi, pitää heinän, ruovon ja kaislan olevan. Tässä kuvataan sitä, mitenkä se Jumalan sana puhdistaa ihmissydämen.

Tässä puhutaan käärmeestä, me Jumalan sanasta näemme sen, että siellä jo paratiisissa oli käärme, josta Raamattu sanoo, että se on pahalin kaikkia eläimiä ja me ymmärrämme, että siinä kuvataan synnin käärmettä.

Miten se synnin käärme houkutteli Aadamin ja Eevan syntiin. Samalla tavalla me muistamme miten Israelin kansan polvivaelluksen matkalla, jossa kansa väsyi sille pitkälle taipaleelle ja väsyi siihen, että Jumala johdatti monen mutkan kautta sitä kansaa luvattua maata kohden.

Siellä neljännessä Mooseksen kirjan kaksikymmentäyksi luvussa kerrotaan sitten, mitenkä tuo kansa napisi nuoresta ja Aaronia vastaan ja oli tyytymätön siihen ruokaan, jota heille tarjottiin ja Jumalan viha nousi tuota kansaa kohden.

Siinä näkyy se, että se Jumala, Jumala antaa kansalle koettelemuksen aikoja, jos kansa on ottelematon, ja siellä Raamattu kertoo, että se Jumala laski tuiset käärmeet tuon kansan sekaan ja paljon kansaa kuoli. Eli siellä oli synnin käärme, joka houkutteli, ja monessa kansasta joutuivat syntiin ja joutuivat ulos elävän Jumalan lapsen osasta.

Se teksti kertoo sitten, että Kanto ja Mooses rukoilivat Jumalaa ja Jumala käski tehdä Vaskikäärmeen ja nostaa sen ylös merkiksi, ja jotka katsoivat Vaskikäärmeen päälle, niin he jäivät elämään. Siinä on kuva Herrassa Jeesuksesta Kristuksesta, joka pääsiäisenä kohotettiin ristinpuun päälle. Teksti kertoo, että kun kansa katsoi sen lasikäärmeen päälle, niin he jäivät elämään, ja siinähän on meidänkin elämämme ja toivomme tänäkin aikana. Me saamme sen uskolla omistaa omalle kohdallemme, ja se Jumala tämän evankeliumin sanan kautta uudistaa meidän sydämemme, ihmisten sydämet, niin että sekin, joka on synnin yössä matkaa tekemässä, jonka sydämessä synninkehä on asumassa, se evankeliumin sanan voimalla ajetaan sieltä pois, ja niin kuin Jesaja tässä sanoi, että kuopasta, jossa käärme makasi, pitää heinän, ruuan ja kaistan olevan.

Sitten tämän tekstimme loppuosasta. Jesaja tässä katselee sitä matkaa. Millä matkalla me Jumalan lapset tänäkin päivänä olemme? Me olemme Kaitaa Taivaantietä kulkemassa, pohdin sitä kunnian taivasta, jonne me kerran pääsemme. Tässä Jesaja sanoo siinä myös pitää matka ja tie olemaan, joka pitää Pyhäksi tieksi kutsuttaman, ettei kenkään saattaen estää vaeltaisi, ja se pitää heidän edessänsä olemaan, jota käydään niin, ettei tyhmäkään eksy.

Ei siellä jalopeura olevan pidä eikä julma joku julma peto menettää myöten eli sieltä löydetä, vaan lunastetut sitä vaeltavat. Me saamme katsella Jumalan Sanankin pohjalta muun muassa heprealaiskirjeistä sitä, miten ennen eläneet pyhät ovat vaivojen keskellä täällä matkaa tehneet, mutta ne ovat uskon kautta voittaneet. Sinä veljeni ja sisar, tunnet varmasti lähipiiristä sellaisia veljiä ja sisaria, jotka ovat saaneet Maska-saulantan laskee, hekin ovat tätä pyhien Maska saatossa maskaa tehneet. Nyt me tällä hetkellä täällä Jumalan valtakunnan yhteydessä maskaavat olemme juuri sitä taivasmatkalla olevaa joukkoa, ja me pyydämme näitäkin euroja pitäessämme sitä, että nekin ihmiset, jotka sydämessään tuntevat, että heillä ei ole rauhaa Jumalan kanssa, että he kaipaavat harmahta ja Herraa Jeesusta omaan sydämensä asukkaaksi, että hekin uskolla ottaisivat Herran Jeesuksen vastaan ja pääsisivät uskon kautta tähän Jumalan lasten matkasaattoon, joka kulkee taivaan kunniaa kohden.

Ja tässähän viimeisessä jakeessa vielä Jesaja sanoo Herra, unohdat ja tuppalaevat.

Ne tulevat sen kautta riemulla Siioniin ja iankaikkinen iloon oleva heidän päänsä päällä. Ilon ja riemun ne käsittävät, ja murhe ja huokaus pitää pakenemaan. Jumalan lapsella on hyvä edessäpäin. Siitä meille ilmestyskirja kertoo, miten kerran taivaassa vaan taivaan valtaistuimen edessä on suuri valkopukuisten joukko. Siellä valin kysyy, että keitä ovat nämä, jotka tässä seisovat?

Niin siellä Ella vastaa, että he ovat niitä, jotka ovat suuresta vaivasta tulleet, vaatteensa pesseet ja ne Karistan veressä valaisseet, sen tähden ne ovat mahdollisia. Niin jää sinä veljeni ja sisareni tänäkin päivänä tämän ajan taistelujen keskellä ja sillä vartiopaikalla, jonka Jumala on sulle antanut, jää sinä turvallisesti katselemaan, että Jumala on sinun kanssasi kaikissa niinä päivinä, joita hän sinulle antaa, ja hän vie sinun kerran perille. Ja sinä päädet voittajien laumassa kiittämään taivaallista isää.

Satu uskoo kaikki synnit, epäilykset ja kiusaukset anteeksi, hellön Jeesuksen nimessä ja sovintoveressä, aina kiellun rauhaan, vapauteen ja ilon asti, ja saat olla näin siunattuna ja turvattuna. Minäkin kysyn omalle kohdalleni, että saanko minä vielä uskoa omat synnit anteeksi.

Aluja tahtoo minulla on näin uskoa yhdessä teidän kanssanne. Näin jäämme Jumalan ja hänen armonsa sanan siunattuun suojaan. Jeesuksen nimeen, Aamen.