Äitienpäivän seurat/Seurapuhe 13.05.2018

Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Jatkamme vielä pienen hetken näitä seuroja. Seurapuheen johdannoksi ajattelin lukea Markuksen evankeliumin luvusta yhdeksän jakeet 14–29. Sanat kuuluvat Jeesuksen nimeen.

Palatessaan muiden luo Jeesus ja nämä kolme opetuslasta näkivät heidän ympärillään suuren ihmisjoukon ja myös lain opettajia, jotka väittelivät opetuslasten kanssa. Jeesuksen nähdessään kaikki joutuivat hämmingin valtaan.

He riensivät hänen luokseen ja tervehtivät häntä. Jeesus kysyi heiltä: Mikä väittely täällä on? Eräs mies väkijoukosta vastasi hänelle: Minä toin poikani sinun luoksesi. Hänessä on mykkä henki. Se ottaa hänet valtaansa missä vaan.

Se paiskaa hänet maahan ja hän kuolaa ja kristaelee hampaitaan ja menee aivan jäykäksi. Pyysin, että opetuslapsesi ajaisivat hengen pois, mutta heistä ei ollut siihen. Silloin Jeesus sanoi heille: Voita tää epäuskosta sukupolvea, kuinka kauan minun on vielä oltava tehdä keskuudessanne? Kuinka kauan minun pitää kestää teitä? Tuokaa poika minun luokseni!

He toivat pojan Jeesuksen luo. Jeesuksen nähdessään henki heti kouristi poikaa, ja tämä kaatui, kieriskeli maassa ja kuolasi. Jeesus kysyi pojan isältä: Kuinka kauan hänellä on ollut tämä vaiva? Pienestä pitäen, vastasi mies: Henki on monet kerrat kaatanut hänet jopa tuleen ja veteen, jotta saisi hänet tapetuksi. Sääli meitä ja auta, jos sinä jotakin voit.

Jos voit, vastasi Jeesus: Kaikki on mahdollista sille, joka uskoo. Silloin pojan isä heti huusi: Minä uskon. Auta minua epäuskossani.

Kun Jeesus näki, että väkeä tuli aina vain lisää, hän käski saastaista henkeä sanoen: Mykkä ja kuuro henki! Minä käsken sinua, lähde pojasta äläkä enää mene häneen!

Henki huusi, kouristi poikaa rajusti ja lähti hänestä. Poika jäi makaamaan elottoman näköisenä, ja monet sanoivatkin: Nyt hän kuoli. Mutta Jeesus tarttui häntä kädestä ja auttoi hänet jälkeläälle, ja hän nousi.

Kun Jeesus sitten oli mennyt sisään ja vain opetuslapset olivat paikalla, nämä kysyivät häneltä: Miksi me emme kyenneet ajamaan sitä henkeä pojasta? Hän vastasi: Tätä lajia ei saa lähtemään muulla kuin rukouksella.

Aamen. Tämä teksti kertoo yhden tapauksen, joita oli monia, joista on kerrottu neljässä evankeliumissa Jeesuksen maanpäällisestä toiminnasta, kuinka Jeesus paransi sairaita ja ajoi pois pahoja henkiä.

Tekstimme alkaa siitä, että se kertoo, kuinka Jeesus ja kolme opetuslasta palasivat Kirkastusvuorelta. He palasivat toisten opetuslasten luokse ja tapasivat heidät keskeltä väen paljoutta. Teksti kertoo, että näkivät heidän ympärillään suuren ihmisjoukon.

Tossa joukossa oli myös lain opettajia. Nämä lainopettajat väittelivät opetuslasten kanssa. Kesken tuon väittelyn Jeesus ilmestyy heidän luokseen kolmen opetuslapsen kanssa. Ilmeisesti he eivät odottaneet näkevänsä Jeesusta, hämmingin valtaan. Ja silloin he rientävät Jeesuksen luo, tervehtivät häntä, ja Jeesus kysyy, että mikä väittely täällä on?

Silloin eräs mies vastaa, kertoo, että opettaja: minä toin poikani sinun luoksesi. Hän kertoo syyn, minkä vuoksi hän on tahtonut tuoda poikaansa Jeesuksen luokse. Pojassa on mykkä henki. Nuo oireet, joista tässä tekstimme kertoo ja kuinka pojan isä kuvailee ne oireet viittaavat kovasti tällaiseen ajalliseen sairauteen, ainakin minusta ne viittaavat epileptiseen kohtaukseen, ja yhtä kommentaaria katsoin niin siellä oli otsikoitu näiden jakeiden selvityksessä, että epileptisen lapsen kohtaaminen. Tuohon aikaan monet sairaudet saatettiin liittää pahojen henkien vaikutukseen.

Mutta jätän varmasti tämän ajan ihmisille, jotka olemme nähneet lääketieteen kehityksen ja sen, kuinka monet ennen ihmisille oudot, pelottavat asiat voidaan selittää sairauksiksi, joilla on aivan tollanen ruumiillinen selitys, somaattinen selitys, jotka ovat parannettavissa lääketieteen keinoin.

Mutta toisaalta ymmärtäisin niin, että tuohon aikaan ihmisten sairaudet näkyvät ajalliset sairaudet. Mutta toisaalta heidän sieluntilaansa niitä ei erotettu samalla tavalla psyykkisiksi ja somaattisiksi sairauksiksi, vaan ne nähtiin enemmän kokonaisuutena, minkälainen henki ihmistä hallitsi.

Voisin lukea tästä Matteuksen kertovan esimerkin, jossa kerrotaan saastaisen hengen paluusta. Jeesus sanoo näin: Kun saastainen henki lähtee ulos ihmisestä, se harhailee haltioilla seuduilla ja etsii lepopaikkaa, mutta ei löydä. Silloin se päättää: Minä palaan kotiin, josta lähdin. Kun se sitten tulee ja löytää huoneensa tyhjillään, lakaistuna ja hyvässä järjestyksessä, silloin se hakee seitsemän vielä pahempaa henkeä. Ja ne tulevat sisään ja asettuvat sinne asumaan. Näin sen ihmisen tila on lopussa pahempi kuin alussa, samoin käy tämän pahan sukupolven.

Tässä Jeesus kertoo siitä, kuinka saastainen henki lähtee ihmisestä. Ymmärtäisin tämän niin, että silloin kun epäuskoinen ihminen saa parannuksen armon, sillä on tuo epäuskon henki, joka ohjaa ihmisen toimintaa: se kaikki itsekkyys, oman edun tavoittelu, laskelmointia, se rakkaus, millä ihminen kykenee rakastamaan toista ihmistä, se ohjaa hänen toimintaansa ja pahoisen ihmisen toimintaan.

Mutta kun ihminen saa parannuksen armojaan, hänen sydämensä asettuu, Pyhä Henki asumaan ja vaikuttamaan. Silloin tuo ihmissydän Pyhän Hengen asumuksena puhdistetaan Jeesuksen verellä ja siitä tulee Pyhälle Hengelle kelvollinen asunto. Ja Pyhä Henki alkaa opettamaan sydämessä, opettamaan, kuinka säilytetään hyvä omatunto.

Silloin ihmisille tulee oma halu säilyttää tuo uskon aarre sydämellä, ja tuon uskon aarteen vaikutuksesta tulee halu panna syntiä pois, hoitaa omantunnon taloutta siten, että tulee halu kysyä, että vieläkö minulle kuuluu tuo sama syntien anteeksiantamuksen evankeliumin saarna, joka kerran sai puhdistaa minun sieluni, ja se aina uudelleen ja uudelleen puhdistaa tuon sydämen asunnon Pyhälle Hengelle kelvolliseksi asuinsijaksi.

Mutta jos käy, hiljattain kuulimme helatorstain saanoissa puhuttavan neljänlaisesta kylvömaasta. Siinä yksi kylvömaa oli sellainen, jossa Jumalan sanaa näyttää itävän, mutta kun sillä ei ole juurta, se kuivuu. Tai kun tuo Jumalan sanan siemen sattuu kovaan maahan, sielun vihollinen tulee ja ottaa sen sydämestä pois.

Jos on ihminen, joka on saanut parannuksen arvoja ja ottanut sen ilolla vastaan, luopuu uskostaan. Ymmärtäisin, että silloin käy samalla tavalla kuin tässä tekstissä saastaisen hengen alussa.

Ihmisen itsekäs mieli palaa tuohon ihmiseen, kun hän menettää uskonlahjan. Käyn niin, että tuo saastainen henki, joka on harhaillut autioilla seuduilla, päättää, että minä palaan kotiin, josta lähdin, ja kun se sitten tulee, löytää huoneen tyhjilleen, lakastuneen ja hyvässä järjestyksessä, kaunistettuna niin kuin se on Pyhälle Hengelle kaunistettu.

Silloin se hakee seitsemän vielä pahempaa henkeä, ja ne tulevat sisään ja asettuvat sinne asumaan. Tällainen ihminen, joka on kerran saanut parannuksen armon ja tietää mistä osoitteesta Jumalan valtakunta löytyy, hänen ei tarvitse enää omilla ansioilla yrittää etsiä Jumalan valtakuntaa, hän tietää, että sen saa armosta ilmaiseksi ilman omia ansioitaan.

Silloin hänen elämänsä voi olla vielä jumalattomampaa kuin mitä ennen parannuksen armon saamista. Ehkä tämän esimerkin valossa voimme saada jonkinlaisen käsityksen siitä, kuinka tuohon aikaan ihmisen olemuksesta ja sydämen tilasta pääteltiin, minkälainen henki ihmistä vallitsi ja ohjasi. Oliko se Pyhä Henki vai saastainen Henki. Ihmisen sydämessä voi olla vain joko Jumalan Pyhä Henki tai, jos Pyhä Henki ei ole kotiopettajana sydämen asukkaana, silloin tuo Henki on saastainen Henki, joka ei Jumalan edessä kelpaa. Jos palaamme tähän tekstiimme, tässä tuo Pojan isä, joka halusi tuoda poikansa Jeesuksen luokse, kertoa, että hänessä on mykkä henki.

Mykkä ja kuuro henki. Jos ajattelemme epäuskoista ihmistä, jolla ei ole kysymystä oman sielunsa tilasta. Jos Pyhä Henki ei avaa Jumalan valtakunnasta sanattua Jumalan sanaa, silloin tuo saarnattu Jumalan Sana ei kosketa sydäntä. Se menee toisesta korvasta sisään, toisesta korvasta ulos. Ihminen on ikään kuin kuuro, vaikka hän kuulee.

Sana ei satuta sydäntä. On Jumalan työ, että Jumalan sana käy kohti, puhuttelee, neuvoo luopumaan synnistä ja ohjaa parannukseen. Epäuskoinen sydämen tilalla oleva ihminen, hänellä on myös mykkä henki. Ei hän voi Jumalaa ylistää iloisin vapain sydämin. Jumalan ylistäminen epäuskoisessa maailmassa on, sekin on ihmisen teko tai kumpuaa hetkellisistä tunteista. Niin kuin tässä tekstissä isä kuvailee tuota pojassa vaikuttavaa henkeä, kuinka henki heittää pojan milloin tuleen, milloin veteen.

Epäuskoinen ihminen voi olla hyvissä tuntemuksissa silloin, kun tuntuu, että vaellus on mennyt paremmin, ja varmaan minä kun olen halunnut Raamattua lukea ja käydä kirkossa jumalanpalveluksessa, olen käynyt ehtoollisellakin, ja onhan noita kastettu. Varmasti minä kelpaan Jumalalle. Maailmassa on varmasti suurempiakin syntisiä, eikä Jumala varmasti niin suurta joukkoa ihmisiä kadotukseen hylkää kuin mitä Jumalan valtakunnan ulkopuolella on, näyttää olevan. Toisaalta, kun ihminen on omin voimin uskomassa, tulee myös niitä epätoivon hetkiä. Miten minulle käy, jos nyt tulee lähdön hetki tästä maailmasta joudun lähtemään, eikä minulla ole varmuutta siitä, että kuinka minun käy viimeisellä tuomiolla.

Uskovaisen sydämessä, vaikka me tunnemme itsemme monesti niin syntisiksi ja matkantekoon niin huonosti onnistuneeksi, kuitenkin me saamme nostaa katseemme Herään Jeesukseen Kristukseen, joka on meidän puolestamme kaiken tehnyt. Jos me emme suullamme kiellä uskoamme emmekä tellemme sillä tavalla, että ylitsekäymisten jälkeen emme halua omaatuntoa, syyttävää omaatuntoa saada rauhoittumaan ja emme jaksa käydä parannuksen askelilla. Tässä tekstissä mä tuo sää kertoo, että tuo henki ottaa pojan valtaan missä vain. Paiskaa hänet maahan ja hän kuolla ja kiristelee hampaita ja menee aivan jäykäksi.

Isä on tullut opetuslasten luo. Tekstimme kertoo, että Jeesus, anteeks, tää isä tahtoo tuoda poikansa Jeesuksen luokse. Hän on tuonut, tullut aivan oikein sinne, missä on Jeesuksen opetuslapsia, Jeesuksen seuraajia. Mutta siellä on myös kirjanoppineita, joilla on oma käsityksensä siitä, miten pitäisi toimia. Ymmärrys, joka perustuu kirjoitettuun Jumalan sanaan.

Mutta ymmärrys, joka avautuu ihmisjärjen kautta. Jumalan valtakunnassa Jumalan Sana on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti sen vuoksi, että me pyydämme selittämään Jumalan sanaa sen mukaan kuin Pyhä Henki tuota sanaa avaa. Jos me tyhmistymme sanan edessä, niin me siihenkin tyydymme. Nyt kuitenkin opetuslapset eivät olleet kyenneet ajamaan tuota henkeä pois.

Silloin Jeesus huudahtaa heille, että voi tätä epäuskoista sukupolvea. Kuinka kauan minun on vielä oltava teidän keskuudessanne? Kuinka kauan minun pitää kestää teitä? Tuo Jeesuksen vastaus osoittaa sen, että tuo joukko, joka oli koolla väittelemässä, heiltä puuttui uskoa. Helpuuttui luottamus siihen, että Jeesuksen lupauksen mukaan, kun me hänen nimessään jotakin pyydämme taivaalliselta isältä, niin taivaallinen isä on luvannut meitä kuulla.

Voi olla kuitenkin niin, että tuo Jumalan vastaus viipyy. Emmekä välittömästi näe, kuinka Jumala toimii. Silloin tulemme sen kysymyksen äärelle: Mitä on usko? Tämä tekstimme käsittelee tätä teemaa. Jeesus kehottaa, että tuokaa poika minun luokseni.

Silloin he tuovat Pojan Jeesuksen luo. Tekstimme kertoo, kuinka Jeesuksen nähdessään henki kouristaa poikaa ja poika kaatuu, kieriskelee maassa ja kuolaa. Jeesus tiedustelee Pojan isältä, kuinka kauan tämä vaiva on hänellä ollut, ja isä vastaa, että aivan lapsuudesta asti. Isä pyytää, että sääli meitä ja auta, jos sinä jotakin voit. Isän sydämessä on toive siitä, että Jeesus voisi auttaa.

Sen vuoksi hän on lähtenyt liikkeelle tuomaan poikaansa Jeesuksen luokse. Mutta tuo isän pyyntö sisältää viestin siitä, että hänen sydämessään on epävarmuus, voiko Jeesuskaan auttaa tässä tilanteessa? Sille Jeesus vastaa hänelle: Jos voit, kaikki on mahdollista sille, joka uskoo. Tämä on samalla lupaus siitä, että kun me uskossa lähestymme taivaallista isää, pyydämme Jeesuksen Kristuksen nimessä häneltä, niin voimme luottaa siihen, että Jumala kuulee ja tahtoo auttaa. Mutta tämä isän vastaus tuohon kertoo aika paljon meistä ihmisistä: Isä huutaa: Minä uskon, auta minua epäuskossani.

Onko tuossa vastauksessa ristiriita: Minä uskon, auta minua epäuskossani? Jos Jumalan työ olisi meidän uskostamme kiinni ja varsinkin jos olisikin kiinni siitä, kuinka vahvalta tuo meidän uskomme, mistä itsestämme tuntuu, kyllä Jumalan mahdollisuudet varmasti olisivat hyvin vähissä. Mutta usko, niin kuin Luther siitä opettaa, että usko on ennen kaikkea luottamusta, että me luottamuksella lähestymme taivaallista isää ahdistuksessa, vaikeuksissa, käymme Hänen puoleensa ja odotamme häneltä apua. Se on sydämen asenne.

Uskovaisesta sydämestä kumpuava luottamus siihen, että taivaallinen Isä kyllä voi auttaa ja hänellä on tahto pitää meistä huolta. Meidän uskomme voi käydä hyvin vähiin. Tuntuu siltä, että vaikka minä käännyn Jumalan puoleen, ei minulla ole luottamusta siihen, että hän minua kuulee. Mutta tämä luottamuksen asenne, kun meillä on tahto osoittaa luottamusta Taivaalliselle Isälle. Se on juuri sitä uskoa, elävää uskoa, joka ohjaa meitä kaikessa hädässä, riippumaan kiinni Jumalasta.

Tämä ei suinkaan sulje pois sitä, että meidän pitää kääntyä ajallisissa sairauksissa ja muissakin asioissa yhteiskunnan ja lääketieteen tarjoaman avun piiriin. Mutta usein, kun sairauskohtaa tuntuu siltä, että lääketiede voi auttaa, jos se on Jumalan tahto. Ja jos Jumalan tahto on toisin, silloin ei suinkaan ihmisviisaus voi sitä Jumalan tahtoa muuksi muuttaa. Sen vuoksi me voimme tämän isän tavoin taivaallisen isän puoleen rukoilla, että auta minua epäuskossani. Jumalan voima on heikoissa väkevä. Kun meidän omat voimamme riisutaan, silloin Jumalan voima tulee paljon selvemmin näkyviin, Jumalan mahdollisuudet.

Ja se, että Jumala vastaa, eli sillä tavalla, että me menestymättä osanneet odottaa emmekä ajattele, että asiat voisivat näin ratketa. Taivaan Isän tiet ovat paljon korkeammat kuin meidän ajatuksemme ja ymmärryksemme. Kun Jeesus näkee, että väkeä alkaa tulla lisää, silloin hän käskee saastaista henkeä ja puhuttelee sitä mykkää ja kuurohenkeä: "Minä käsken sinua, lähde pojasta, äläkä enää mene häneen." Henki huutaa ja kouristaa poikaa ja lähtee hänestä.

Tuo Jeesuksen käsky on niin voimallinen, että tuo ajallinen sairaus ja tuo mykkä ja kuurohenki, joka vaikuttaa pojan sydämessä, sen täytyy lähteä. Ja poika jää makaamaan elottoman näköisenä, ja monet sanovat, että nyt hän kuoli. Mutta silloin Jeesus tarttuu häntä kädestä ja auttaa hänet jalkeille. Ja poika nousee.

Elämän Herra, Jeesus on meidän uskomme alkaja ja päättäjä. Silloin kun meidän uskomme käy niin vähiin, että tuntuu, että tähtäimemme enää nousee, silloin Jeesus tarttuu meitä kädestä ja nostaa meidät jälkeelle niin, että jaksamme jatkaa tällä uskon tiellä. Vaikka meidän omat voimamme ja mahdollisuutemme loppuisivat, mutta jos meidän sydämessämme saa säilyä luottamus, vaikka vain hätäisenä huutona Taivaan Isän puoleen, Hän ei meitä hylkää, vaan aina avautuu uusia mahdollisuuksia.

Ja Taivaan Isä antaa meille voimia sen verran, että meidän ei tarvitse tätä uskoa panna pois. Kun Jeesus ja opetuslapset menevät sisään ja muu väkijoukko ei ole enää paikalla, opetuslapset tiedustelevat Jeesukselta, että miksi emme kyenneet ajamaan sitä henkeä pojasta? Jeesus vastaa heille, että tätä lajia ei saa lähtemään muulla kuin rukouksella. Teille ehkä on tuttu Raamatusta tämä kohta, jossa sanotaan, että tätä lajia ei saa lähtemään muulla kuin rukouksella ja paastolla. Tässä uudessa käännöksessä alaviitteessä sanotaan, että tämä on myöhäisessä käsikirjoituksessa kuluvakohta.

Se on meidän Raamatussamme ja monissa muissa vanhoissa käännöksissä. Mitä tuo rukous ja paasto tässä tarkoittaa? Jeesus itse rukoili ja paastosi. Ei sen vuoksi, että hän olisi sillä täyttänyt Jumalan tahtoa, vaan rukous Jumalan puoleen uskovaisen ihmisen sydämestä nousee luonnostaan. Ei sen vuoksi, että sillä Jumalan suosiota tavoittelisimme, vaan se on yksinkertaista sydämen puhetta Jumalalle.

Avunpyyntöä. Luottavaa turvautumista. Saamme lähestyä taivaallista Isää niin kuin lapsi isäänsä. Silloinkin, kun tuntuu, että näistä lupauksista huolimatta Jumala on minusta kaukana. Tuskin vähän muistaa minua vaikeuksissani. Jeesus kehottaa tässä rukoilemaan, kääntymään taivaallisen Isän puoleen ja odottamaan apua.

Ja nämä lupaukset eivät ole turhia. Taivaan Isä meissä tahtoo pitää huolen. Tämäkin iltahetki saamme kääntyä Taivaan Isän puoleen, pyytää, että saisimme säilyä uskomassa. Ja Jumala sanoi meille vakuuttaa, että Herramme Jeesuksen nimessä ja kalliissa sovintoveressä on lupaus, että kaikki synnit, kaikki matkan viat ja virheet ovat anteeksi. Saamme tämän evankeliumin turvin luottavaisesti jäädä ja tehdä matkaa tällä taivastiellä.

Pyydän vielä, että saanko minä vielä uskoa. Minä haluan uskoa yhdessä saman lasten kanssa. Käymme vielä yhteiseen Herran siunaukseen. Herra siunaa meitä ja varjele meitä. Kirkasta kasvosi meille ja ole meille armollinen.

Käännä kasvosi meidän puoleemme ja anna meille sinun rauhasi Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Aamen.