Keskusteluilta/Alustus 17.09.2016

Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Keskusteluiltamme alussa hiljennymme rukoukseen.

Rakas taivaallinen Isämme. Huomispäivän psalmin mukaan sinun sanasi on lamppu, joka valaisee askeleeni. Se on valo minun matkallani.

Rakas taivaallinen Isämme. Anna sanasi valon lamppusi loistaa tänä iltana kirkkaasti keskellämme. Anna sen suunnata meidän matkaamme perille taivaan kotiin asti. Anna sanasi loistaa myöskin ajatuksiimme ja keskusteluihimme, kun tänä iltana pohdimme, miten suhtautua lähimmäiseen, toiseen ihmiseen. Me elämme nyt sellaista aikaa, jolloin on paljon kysymyksiä liikkeellä ja maailman meno on levotonta niin etäällä kuin lähempänäkin.

Kysymyksiä on paljon. Me rukoilemme, anna sinä meille sellainen näky, että me jatkamme ja saamme jatkaa turvallisesti matkaamme ja että sinä olet myös kansojen herra tänäkin aikana. Aamen.

Rakkaat keskusteluillan osallistujat, sisaret ja veljet Helsingin rauhanyhdistyksellä ja hyvät kuulijat internetissä. Tänä iltana meidän aiheemme on lähimmäisen palveleminen.

Tuon aikkokonaisuuden minä olen jakanut uuteen eri alakohtaan. Näkyvät myös tuolla valkokankaalla. Tässä puheenvuorossani minä melko lailla käsittelen kakkoskohtaa melko pitkästi pakolaiskysymystä, kriisiä. Ja minä siihen keräsin sitten eri medioista ajankohtaista tietoa, jotka meidän on varmaan hyvä taustana tuntea, tietää ja palauttaa mieleen, kun pohdimme asennoitumistamme pakolaiskysymykseen. Sitten yleisaloitteen lähimmäisestä jonkin verran sain aineistoa SRK:n vuosikirjasta. Samalla huomasin sen, että meidän kristillisyydessämme on viime vuosina kirjoitettu hirveän paljon lähimmäistemasta.

Eikä tietenkään nyt ole tarkoitus, että yritetään kaikkia mahdollisia näkökohtia siltä saralta onkin, mutta joitakin ajatuksia otamme. Sitten minä olen pohtinut omia havaintojani ja omia kokemuksiani haluan myös kertoa ja toivon, että te myös sitten keskustelun aikana tuotatte omia kokemuksianne esiin. Täällä ei tarvitse olla paljon vanhempaa polvea eikä keski-ikäistäkään, jotka muistatte Helsingistä edesmenneen Samuli Pentikäisen. Minä kävin täällä opiskelemassa 1970-luvulla. Samuli oli yliopistolla meille hyvin turvallinen veli, täällä rakastettu pappisveli kristillisyydessä ja seurapuhuja.

Muistan, kun aikoinaan oli valtakunnallisissa puhujankokouksissa semmoinen pulma, että se ei tahtonut keskustelu lähteä liikkeelle. Ja sitten kun se lopulta lähti, niin se ei tahtonut loppua. Mutta nimenomaan siihen ensimmäisen puoliskon, että kun se ei tahdo lähteä, niin Samuli kerran teki niin kuin hän piti alustusta, että hän pyysi varta vasten omia kokemuksia tuomaan esille ja se oli hyvä lähtökohta saada kuulijat rohkeasti tuomaan omia ajatuksiaan esille.

Aluksi johdatus tähän illan aiheeseen, lähimmäisen palveleminen. Elämme nopeasti muuttuvassa ajassa.

Monet muutokset ovat suuria, monet yllättäviä, osa pelottavia, osa hämmentäviä. Joudumme tottumaan siihen, ettei meillä ole tämän ajan ilmiöihin ja kysymyksiin valmiita vastauksia, ei ainakaan helppoja. Keskusteluissa on viisasta välttää mustavalkoisia mielipiteitä ja ylilyöntejä. Sananlaskujen mukaan kulta-omenia hopeamaljoissa ovat oikeaan aikaan lausutut sanat. Muutostenkin maailmassa perusasiat pysyvät samoina.

Heprealaiskirjeen mukaan Jeesus Kristus on sama eilen, tänään ja ikuisesti. Apostoli Paavali sanoi korinttilaisille: Niin pysyvät nämä kolme: usko, toivo, rakkaus, mutta suurin niistä on rakkaus. Jumala oli ja on yhä luoja. Hänen huolenpitonsa, siunauksensa ja varjeluksensa varassa on kaikki. Hänelle kuuluu kiitos.

Ilmestyskirja sanoo jykevästi: Herra, meidän Jumalamme, sinä olet armollinen saamaan ylistyksen, kunnian ja vallan, sillä sinä olet luonut kaiken. Kaikki, mikä on olemassa, on sinun tahdostasi luotu.

Tänäänkin ihminen pohjimmiltaan kaipaa armoa, laupeutta, anteeksiantamusta, rakkautta, rauhaa, sopua, hyviä ihmissuhteita, luottamusta, toivoa ja ystävällisyyttä. Alustuksen aiheen lähimmäinen, lähimmäisen palveleminen, on tarkoitus johdattaa meidät keskustelemaan ajankohtaisesta, käytännöllisestä, elämän vanhurskauteen kuuluvasta asiasta. Aiheen ytimessä ovat kaukana ja lähellä oleva lähimmäinen, auttaminen, hyväntekeväisyys sekä mahdolliset kipupisteet lähimmäisenrakkauden toteuttamisessa.

Pakolaiskriisi tulvi Suomeen. Eurooppa joutui pakolaiskriisiin viime vuonna. Lähi-Idästä ja Afrikasta saapui yli miljoona turvapaikanhakijaa. He pakenivat sotaa ja vainoa, Balkanin poikki muualle Eurooppaan. Suomeen heitä tuli noin kolmekymmentäkuusi nolla.

Suurin osa Irakista, Afganistanista ja Somaliasta. Irakilaisia oli yli kuusikymmentä prosenttia. Eniten heitä tuli Tornion kautta. Maahanmuuttojärjestelmää ei ollut tehty näin suurelle joukolle, ja siksi se oli vaarassa luhistua. Maahanmuuttovirasto Migri järjesti hätämajoituskeskuksia eri puolille Suomea, osa majoitettiin telttoihin, kansalaistoiminta oli avuksi, kansalaiset keräsivät talkoilla talvivaatteita ja lapsille leikkikaluja ja kokosivat tukiryhmiä ja yhdistyksiä auttamaan arjessa.

Toiminta oli samalla hyvää kotouttamista. Tilanne myös pelotti monia suomalaisia. Tapahtui ylireagointeja ääri-ilmiönä vastaanottokeskuksiin tehdyt polttopulloiskut. Lievempinä ilmiönä ovat olleet mielenosoitukset. Myöhemmin Suomi on kiristänyt turvapaikkalinjaansa.

Samalla on noussut huoli, onko inhimillistä palauttaa turvapaikanhakijoita maihin, joissa on epävakaat olot. Maahanmuuttoviraston toiminta perustuu ulkomaalaislakiin ja tietoon turvallisuustilanteesta. Lain mukaan ketään ei saa palauttaa alueelle, jossa hän voi joutua ihmisarvoa loukkaavan kohtelun kohteeksi. Tällöin hakijalle myönnetään turvapaikka tai toissijaiseen suojeluun perustuva oleskelulupa.

Tänä syksynä yksi suuri huolenaihe on, mitä kielteiset turvapaikkapäätökset ja niiden odottaminen saavat aikaan Suomessa. Mahdollista on, että kärhämät ja jopa väkivaltaiset purkaukset vastaanottokeskuksissa ja niiden ympäristössä nostattavat kitkaa kantaväestön ja maahanmuuttajien välillä. Tilanne on otollinen myös rasismin nousulle.

Yksi ajankohtainen huolenaihe on se, että osa turvapaikkapäätöksen kielteisen päätöksen saaneista jää asumaan Suomeen maan alla paperittomana. YK:n pakolaisjärjestön mukaan pakolaisia ei saa pitää vihollisina, rikollisina tai terroristeina. Suurin osa tulee hakemaan turvaa.

Pakolaiskysymys askarruttaa meitä jokaista. Itselleni kysymys tuli tutuksi jo vuosia sitten, kun Ranuan opistoon otimme joitakin opiskelijoita vastaanottokeskuksen kautta. Rankin kokemus, oma kokemukseni, oli se, kun viranomaiset passittivat yhden opiskelijan kesken opistovuoden kotimaahansa. Antoisaa kansainvälisyyskasvatusta. Opistolaiset saivat siten, että kutsuimme joka vuosi joukon vastaanottokeskuksen väkeä opistoon vieraiksemme.

Asenne oppia Jumalan sanan valossa. Asenne on melko pysyvä suhtautumistapa toiseen ihmiseen tai asiaan. Se ei ole synnynnäinen ominaisuus. Asenne opitaan, se muotoutuu kokemusten kautta ja se voi myös muuttua uuden tiedon tai uusien kokemusten kautta.

Asenteen sudenkuoppia ovat: vähäinen tieto, yksipuoliset kokemukset, erilaisuuden pelko, perinteet, esimerkiksi kansanryhmien väliset kiistat ja yhtenä sudenkuoppana vielä 'yleistäminen'.

Näiden aineistojen takia asenne on usein luonteeltaan kielteinen ja hitaasti muutettavissa. Vierasmaalaisille on tuttua joutua muita heikompaan kohteluun ja erityistarkkailuun. Joosefin jälkeisestä Egyptistä kerrotaan: Egyptissä nousi valtaan uusi kuningas, joka ei tiennyt Joosefista mitään. Hän sanoi kansalle: Israelilaiset ovat tulleet liian lukuisiksi ja voimakkaiksi. Nyt meidän on toimittava viisaasti, etteivät he lisääntyisi.

Muuten voi käydä niin, että he sodan sattuessa liittyvät vihollisiimme, alkavat taistella meitä vastaan ja lähtevät pois tästä maasta. Egyptin kokemusten valossa Mooseksen kirjoissa kehotetaan rakastamaan muukalaista ja varoitetaan tekemästä väärin häntä kohtaan. Hän, eli Herra, huolehtii leskien ja orpojen oikeuksista. Hän rakastaa muukalaista ja ruokkii ja vaatettaa hänet. Samoin tulee myös teidän rakastaa muukalaista.

Olettehan itsekin olleet muukalaisia Egyptissä. Älä tee muukalaiselle vääryyttä, äläkä riistä häntä, sillä olet itsekin ollut muukalaisena Egyptissä. Egyptistä ja sen muukalaisuuden kokemuksista. Puhuessamme meidän on hyvä huomata sekin, että Egypti oli turvapaikka Jeesukselle. Matteus kertoo enkelin ilmestyneen unessa Jooseville ja sanoneen: Nouse.

Ota lapsi ja hänen äitinsä mukaasi ja pakenna Egyptiin. Pysy siellä, kunnes käsken sinun palata. Herodes aikoo etsiä lapsen käsiinsä ja surmata hänet. Muoapilaisesta ruutista kerrotaan, että tälle ulkomaalaiselle leskelle kävi hyvin, kun hän oli vieraassa maassa Israelissa ja kohtasi siellä erään rikkaan maanomistajan, Boaksen. Ruut vaipui polvilleen, kumarsi maahan saakka ja sanoi hänelle: Miten sinä voit olla minulle näin hyvä?

Kohtelet minua kuin tuttavaa, vaikka olen vierasmaalainen. Ruut ei tiennyt enempää kuin Boaskaan, että heistä tuli myöhemmin aviopari. Ruut ja Boas olivat Jeesuksen esivanhemmat pitkässä sukupolvien ketjussa. Herramme itse näytti parhaan mallin. Miten tulee asennoitua toiseen ihmiseen?

Olipa tämä sitten vierasmaalainen, lapsi, nainen, publikaani, sairas, syntinen, rikollinen, köyhä, rikas tai kuka tahansa. Otetaan pari esimerkkiä, jotka kirkastavat Jeesuksen palvelualttiutta, armollisuutta ja anteeksiantoa. Syykkarin kaivolla tämä samarialainen nainen sanoi: Sinähän olet juutalainen. Kuinka sinä pyydät juotavaa samarialaiselta naiselta? Jeesus vastasi: Jos tietäisit, minkä lahjan Jumala on antanut ja ymmärtäisit, kuka sinulta pyytää juotavaa, pyytäisit itse häneltä ja hän antaisi sinulle elävää vettä.

Lain opettajat ja fariseukset toivat kerran Jeesuksen luo naisen, joka oli joutunut kiinni aviorikoksesta. He vetosivat Mooseksen lakiin, että tällaiset on kivitettävä. Mitä sinä sanot? Jeesus vastasi: Se teistä, joka ei ole tehnyt syntiä, heittäköön ensimmäisen kiven. Kun kysyjät lähtivät pois, Jeesus sanoi naiselle: Eikö kukaan tuominut sinua?

Tämä vastasi: Ei, Herra. Jeesus sanoi: En tuomitse minäkään. Mene, äläkä enää syntiä tee. Rakastakaa toisiaan!

Nopeasti muuttuvassa, kansainvälistyvässä, teknistyvässä, tietotulvan ja kriisien ajassamme on paljon ilmiöitä, jotka herättävät eettisiä kysymyksiä. Yleisesti ottaen kysymyksiä lienee enemmän kuin hyviä vastauksia.

Raamattu on uskon kirja. Sen äärellä tulee keskittyä uskon kysymyksiin ja hakea niihin Jumalan tahdon mukaisia vastauksia. Mutta Raamattu on myös elämän vanhurskauden kirja, joka antaa perusperiaatteet eettiseen kilvoitteluun ja käyttäytymiseen hyvän omantunnon mukaan. Jeesus perusti suurimman käskyn: rakasta Herraa Jumalaasi, koko sydämestäsi ja koko sielustasi ja koko voimallasi ja koko ymmärrykselläsi ja lähimmäistäsi muun kuin itseäsi. Tämä rakkauden kaksois- tai kolmoiskäsky kiteytti kymmenen käskyn sisällön.

Jeesus täydensi periaatteen vielä kultaisella säännöllä: Kaikki, minkä tahdotte ihmisten tekevän teille, tehkää te heille. Aineellista hyvää tuli jakaa tarvitseville, anna sille, joka sinulta pyytää. Älä käännä selkäsi sille, joka haluaa lainata sinulta.

Hän huomautti, että pakanatkin auttavat ystäviään, mutta hän toivoi toimimaan hyväntahtoisesti kaikkia myös vihamiehiä kohtaan. Ahtaassa juutalaisessa tulkinnassa lähimmäinen tarkoitti toista oman kansan jäsentä ja myöhemmin vain toista hurskasta juutalaista.

Jeesus ulotti lähimmäisen tarkoittamaan jokaista ihmistä. Usko näkyy rakkauden tekoina. Viimeisestä tuomiosta puhuessaan Jeesus opetti, että yhdelle vähemmistö tehty teko tai laiminlyönti on kuin hänelle eli Jeesukselle tehty teko tai laiminlyönti. Radikaaleja olivat myös Jeesuksen sanat takanakansaa edustavasta sadan päälliköstä. Kun päällikkö haki apua kuolemansairaalle palvelijalleen, hän sanoi, ettei ole sen arvoinen, että Jeesus tulisi hänen kattonsa alle tai että hän menisi Jeesuksen luo.

Jeesus sanoi: Tällaista uskoa en ole tavannut edes Israelin kansan keskuudessa. Toisenlainen sävy oli sen lainopettajan puheessa, jolta Jeesus kysyi, kuka näistä kolmesta sinun mielestäsi oli ryöstetyn miehen lähimmäinen. Siis kertomuksessa laupiasta samarialaisesta. Lainopettaja sanoi: Se, joka osoitti hänelle laupeutta. Hän ei edes suostunut sanomaan nimeä samarialainen.

Apostoli Paavali tiivisti rakkauden vaikutukset ytimekkäästi. Rakkaus ei tee lähimmäiselle mitään pahaa. Hyväntekeväisyyteen Paavali toivoi avarasti: Kun meillä vielä on aikaa, meidän on siis tehtävä hyvää kaikille, mutta varsinkin niille, joita usko yhdistää meihin. Edellä mainitut Jeesuksen ja Paavalin sanat: Suuret periaatteet lähimmäisen huomioon ottamisesta eivät jätä meitä passiivisiksi sivusta katsojiksi ihmisten keskelle.

Ne suuntaavat meidät arjen tekoihin lähimmäisen apua tarvitsevan, kärsivän ja jokaisen hyväksi. Toiminnasta ei kuitenkaan kerry ansioita. Tähänkin pätevät Jeesuksen sanat: sanokaa, olemme tehneet vain sen, minkä oli ne velvollisuudet tekemään. Teoista puhuessamme meidän on tarpeen muistaa, että henkilökohtainen usko on ensisijainen asia. Teot ovat uskosta nousevia hedelmiä.

Omaa jaksamista koettelee: aktiivisuudessa palvella lähimmäistä on myös kääntöpuolensa. Tekijä voi väsyä ja olla itse avun tarvitsija. Hyvä tahto voi hämärtää kohtuuden auttamisessa. Hyvä syvämielisyys on silloin ylenpalttista. Auttaja voi olla myös sinisilmäinen, jolloin häntä käytetään hyväksi.

Palveleminen saattaa jäädä myös liiaksi yhden harteille, vaikka muillakin olisi siihen mahdollisuus ja jopa velvollisuus. Voin ottaa joitakin esimerkkejä. Niiden avulla haluan herättää pohdintaa ja keskustelua. En esitä valmiita toimintamalleja. Mallit on varmaankin puntaroitava itse kunkin henkilökohtaisesti.

Opistossa oli tuttu ilmiö, että kun joillakin opiskelijoilla oli mielen pulmia, jotkut nuoret olivat yli-innokkaita kantamaan heidän taakkojansa, keskustelemaan ikään kuin terapeutteina. Muistan tapauksia, jolloin me henkilökuntana jouduimme puuttumaan topakasti asiaan. Neuvoimme, että meidän aikuisten tehtävä on käsitellä näitä kysymyksiä ja nuorten rooli on toimia aivan tavallisena ystävänä, rinnalla kulkijana, lähimmäisenä. Huomasin myös, että nuorilla on usein tunteet voimakkaasti pinnalla, kun he kantavat toistensa taakkoja. Omaishoitajat ovat usein tiukoilla.

Aina ei ole takeita siitäkään, saavatko he osakseen lakisääteisiä palveluja. Kotikunnassani omaishoitajat tekivät elokuussa joukkokantelun kuntaa vastaan. He väittivät, että kunta ei toimi omaishoidossa ja vammaispalveluissa lain mukaan. Siellä on esimerkiksi syrjintää, väitettiin. Kunnan johto suhtautui kanteluun vakavasti ja sen viesti oli selkeä: Ihmisiä ei saa unohtaa.

Raha ei ole kaiken mitta ja epäkohdat pannaan kuntoon. Itse olen joskus seurannut jonkun omaishoitajan työtä ja todennut, että minusta ei olisi noin raskaaseen ja sitovaan tehtävään. Perheessä ja kotona jaksaminen on koetteella. Pikkulapsiperheissä on tehtävä päättäväisesti järjestelyjä, jotta vanhemmat voivat edes hetkeksi irrottautua vapaalle ja ladata akkuja. Jotkut isovanhemmat voivat kokea, että heidän tulee olla aina käytettävissä.

Moni lapsi huolehtii iäkkäistä vanhemmistaan omien voimavarojensa äärirajoilla. Itse en osaa ihannoida joskus hautajaisissa kuulemaani ajatusta, että edesmennyt antoi kaikkensa toisille, mutta ei itse pyytänyt mitään. Nykyaikaan liittyy monia hämmentäviä ilmiöitä lähellä ja kaukana. Maailma on myös levoton. Uhkakuvia riittää.

Onnettomuudet ja kärsimys ovat silmiemme edessä alati. Alkaissani valmistautua tähän keskusteluilltaan: Aamu-uutiset kertoivat Italiassa maanjäristyksessä kuolleen kymmenen henkeä, iltauutiset satakaksikymmentä henkeä, seuraavana päivänä kaksisataaviisikymmentä henkeä ja satoja vahingoittuneen. Tiedot ajantasaisista tapahtumista ovat joka hetki saatavilla, vilkaisee vaan puhelimeen. Hyviä ja rohkaisevia uutisia on niukasti. Niihinkin varmaan olisi aiheita, mutta ehkä niillä ei ole uutisarvoa.

Tällaisena aikana tarvitsemme turvallista uskonsaarnaa, evankeliumin voimaa, luottamusta Jumalan huolenpitoon, rukousta, rakkauden mieltä ja palvelualttiutta. Samalla on tärkeää huomata, että meillä on paljon kiitoksen aiheita. Monet hyvät isot asiat ovat yksinkertaisia, niin kuin aina ennenkin. Rakkaat kuulijat, keskustelun aiheiksi suunnittelin seuraavia: Omat minua kasvattaneet kokemukseni ja havaintoni pakolaiskysymykseen; kun itse olen ollut auttajana tai avunsaajana, mikä tekee ihmisestä rasistin ja miten voi irtautua rasismista?

Kohtuullinen, tasapuolinen auttaminen ja hyväntekeväisyys. Jokainen on Jumalan luoma, Kristuksen lunastama, ainutlaatuinen ja arvokas. Ja viimeiseksi: evankeliumi tuo toivon ja turvan myös nykyajan myllerrysten keskellä. Alustuksen piti Eero Nuolioja Ranualta. Nyt lauletaan virsi neljäsataaneljäkymmentäkolme.

Virren aikana kerätään vapaaehtoinen kolehti Helsingin rauhanyhdistykselle. Virren jälkeen on keskustelu, ja puhetta tulee johtamaan Valde Paloa. Virsi neljäsataaneljäkymmentäkolme.