Seurapuhe 27.06.1964

Armo, lauteus ja rauha lisääntyköön teille meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen tuntemisen kautta. Aamen.

Pyhän Pietarin edellisessä epistolassa, toisessa osassa ensimmäistä lukua, ovat muun muassa seuraavat sanat: Kiitetty olkoon Jumala ja meidän Herran Jeesuksen Kristuksen Isä, joka meitä suuresta laupeudestaan on synnyttänyt jälleen elävään toivoon Jeesuksen Kristuksen ylösnousemisen kautta kuolleista. Katomattomaan ja saastuttamattomaan ja turmelemattomaan perintöön, joka taivaissa säädelle pantu on teitä varten, jotka Jumalan väellä uskon kautta autuuteen kätketään, joka sitä varten on valmistettu, että se viimeisellä ajalla ilmi tulisi. Aamen.

Täällä teudoissa on kiitetty Herra Jeesusta. Ja äskenkin kuulostelin, että näin tapahtuu. Onko apostoli Pietari erilaisessa uskossa kuin ne täällä suviseuroissa olevat? Olen joutunut kysymään Jeesuksen nimessä ja peressään synnit anteeksi. Ja onko apostoli Paavali erilaisessa käsityksessä kuin ne te täällä seuroissa olevat, jotka kiitätte Herraa Jeesusta Kristusta? Apostoli Pietari ei kiitä Herraa Jeesusta, vaan kuulitteko, miten ne sanat kuuluivat? Hän sanoo tässä tekstimme alussa näin: Kiitetty olkoon Jumala ja Herra Jeesuksen Isä. Hän ei sanonutkaan, että kiitetty olkoon Herra Jeesus, vaan Jumala ja Jeesuksen Kristuksen Isä.

Ja apostoli Paavali aivan samalla tavalla Efesolaiskirjeensä alussa sanoo näin: Kiitetty olkoon Jumala ja Jeesuksen Kristuksen Isä, joka kaikkinaisella hengellisellä siunauksella on meitä siunannut Kristuksesta Jeesuksesta. No onko tässä nyt jotakin ristiriitaa? Nythän me kuulemme paljon puhuttavan tänä aikana elävän kristillisyyden ulkopuolellakin, että meidän kristillisyytemme pitäisi olla Kristuskeskeistä. Ja kuitenkin Jeesuksen omien sanojen mukaan meidän uskonnollisuutemme, kristillisyytemme tulisi olla Jumalakeskeistä.

Sillä Herra Jeesus sanoo näin: Ja silloin siinä lähtösaarnassaan, jonka hän piti, niin kuin me papitkin, kun lähdemme seurakunnasta pois, me pidämme lähtösaarnan. Herra Jeesuskin piti lähtösaarnan, kun hän lähti täältä maan päältä pois. Ja siinä lähtösaarnassaan hän puhelee ensinnäkin taivaan Isälle ja sanoo tällä tavalla, että he olivat nimittäin Jumalan lapset. He olivat sinun. Ja sinä annoit heidät minulle. Ja sitten sanoo toisessa paikassa näin: Ei kukaan voi tulla minun tyköni, ellei Isä häntä vedä. Ja apostoli Paavali sanoo näin, että kaikki on Jumalasta.

No nyt tämän mukaan myöskin oppisamme Luther sanoo, sinä vanhassa tutussa, mutta aina uudessa läksyssä: Minä uskon, etten minä omasta voimastani, enkä järjestäni, voi Jeesukseen Kristukseen, minun Herraani uskoa enkä hänen tykönsä tulla. Vaan Pyhä Henki on minut evankeliumin kautta kutsunut ja lahjoillansa valistanut. Näin siis kaikki on lopulta Jumalasta.

Ja jos minä vielä muistelisin tässä mielessä eräässä toisessa paikassa. Kerran Herra Jeesus se kyseli opetuslapsiltaan. Missä se nyt olikaan? Oliko se Filippin Kesarian alueella? Ja hän kyseli, kenenkä ihmiset sanovat Ihmisen Pojan olevan? Ja kuulkaa, kun te olette tuolla kylällä kulkeneet, niin mitä ne ihmiset minusta sanovat? Niin siihen he sanovat näin, opetuslapset: että ne toiset hän ovat Johannes Kastajaksi, toiset Elijaksi ja toiset Jeremiksi tai joksikin muuksi profeetaksi.

Silloin Jeesus tekee heille kohti suoran kysymyksen: Kenenkä te sanotte minun olevan? Niin siihen he sanovat sitten, Simon Joonan poika, hän sanoo näin: Sinä olet Kristus, elävän Jumalan Poika. Kuule, sinä olet juuri se Messias, josta profeetat ovat ennustaneet. Silloin Jeesus sanoo näin: Kuule, Simon Joonan poika, ei liha eikä veri ole tätä sinulle ilmoittanut, vaan minun Isäni, joka on taivaassa.

Niin taas tuli tuo ajatus näkyviin. Ja siinä hän sitten sanoi näin sille Pietarille, Simon Joonan pojalle: Tästä lähtien sinun nimesi on Pietari, eli kallio, eli keppas. Ja tälle kalliolle minä rakennan seurakuntani, ja helvetin portit eivät sitä voita. Ja minä olen antava sinulle taivasten valtakunnan avaimet. Ja minkä sinä sidot maan päälle, se on oleva sidottu taivaassa. Ja minkä sinä päästät maan päälle, se on oleva päästetty taivaassa.

Ja minkä sinä päälle, että kaikki epäuskoisetkin kuulijat tänä iltana käsittäisivät uskon: jos ei Jumala aukaise, niin ei aukene. Minä muistan nuorena pappina, kun kävin seurossa, niin jotkut uskovaiset papit hermostuivat minusta, kun en tehnyt parannusta. Ja ne viimein, yksi niistä, elä uskovainen pappi, sanoi saannastaan näin, että kun ei aukene, niin ei aukene. Ja minä jäljestä pääsin, että kysyin, kuule tarkoititko sinä minuun? Ja se, että kyllähän tarkoit. Että kun ei tunnu, ei näy mitään olevan tulosta, vaikka kuinka saarnasi. Niin kyllä se on niin, että jos ei aukene, niin ei aukene. Jos ei Jumala aukaise, niin ei aukene.

Mutta kuulkaa, kaikki on Jumalasta, niin kuin apostoli sanoi. Mutta nyt hän puhuu tässä, tämä Pietari nimittäin, tässä kirjeessä. Meillä on tapana siinä suhteessa hyviä tapoja tällä seurassa rikkoa, että luemme toisten kirjeitä. Eikä sitä ole lupaa lukea toisten kirjeitä. Mutta ei kai Pietari ole pahoilla siitä, jos hän eläisikin, että me hänen kirjeitään luemme. Ei ne ole tarkoitettu vain sen ajan kristityille, vaan kaikille tämäkin ajaa kristityille, että tänäkin aikana oltaisiin samalla tavalla uskomassa kuin hänenkin aikanaan.

Niin nyt hän niille kirjoittaa, että kiitetty olkoon Jumala ja Jeesuksen Kristuksen Isä. No minkä takia kiitetty? Hän tässä sanoo, joka jälleen on synnyttänyt meitä. Niin kuin nämä sanat kuuluivatkin, että tämä, joka on meitä, niin kyllä se on meitä. Minä ensin muistelin, että se on teidät. Mutta kyllä tässä sana on meidät. Se Pietarikin lukee siis itsensä tähän, että tämä on hyvin mielenkiintoinen seikka tämä, että siinä on M-kirja eikä T-kirja.

Niin nyt jälleen synnyttänyt. Uudessa raamatunkäännöksessä on uudesti synnyttänyt, uudelleen synnyttänyt. Vanhassa on jälleen synnyttänyt. Kumpi on parempi teistä? Tämä vanha vai uusi? Minä asettuisin tämän vanhan käännöksen kannalle. Sillä tuo sana jälleen synnyttänyt tuo esille selvemmin sen asian, josta tässä on kysymys. Katsokaa, tähän sanaan sisältyy tuo ajatus, että ne, joille hän kirjoittaa, ne ovat aikoinaan olleet elossa, mutta välillä on käynyt kuolema. Ja niitä on pitänyt jälleen synnyttää.

Tämä on sikäli mielenkiintoista, että tämä oli kirjoitettu pakana-kristityille suurimmaksi osaksi. Sillä sanotaan tämän kirjeen alusta näin: Pietari, Jeesuksen Kristuksen apostoli, valituille muukalaisille, ajalla asuvaisille, on tuossa Kappadokiassa, Aasiassa, Pityniassa ja Galatiassa. Niin kai, siinä kai ne tulivat, niin paikakunnat.

Niin tuota, kuulkaa, te olette olleet aikaisemmin elossa pieninä lapsina, mutta sitten on tapahtunut se, mistä apostoli Paavali kirjoittaa Efesolaisille: te olitte kuolleet synteinä ja ylitsekäymistenne täppen. Siis ei hänen elävää voita jälleen synnyttää, vaan kuollut voitaan jälleen synnyttää. Siis välillä on käynyt kuolema. Ja se on tapahtunut ylitsekäymisten ja rikkomusten tekosyntien täppet.

Meillä oli rippikoulussa tyttöjen kanssa keskustelua siitä kysymyksestä, kumpi näistä synnyttää kadottaa, kumman synnin takia ihminen kadotetaan, että perisynti vai tekosyntien täppet. Tätä tyttöjen kanssa keskustelua, että kukin tuomittiin tekojensa mukaan. Miksi Jumala ei tuota kaikkein suurinta syntiä, perisyntiä, ota tässä huomioon, kun ihmiset tuomitaan kadotukseen? Tätä kysymystä minä nyt en käy tässä kohtamaan, mutta ota vain tuonne tekosynnit, niin että tänäkin aikana on monien Suomen kansan jäsenten kohtalla, niin että ne ovat pieninä lapsina olleet eläviä, uskovaisia Jumalan lapsia, mutta välillä on käynyt kuolema, ja ne ovat hengellisesti kuolleet.

Eräs saarnaaja Herran kirkossa sanoi, että Suomen kirkoissa istuu usein ruumiita. Niin joku katseli niin kauhuissaan ympärille, että onko täällä ruumiita? Ja nyt tämä saarnaaja, niin kuin te ymmärrätte, tarkoitti hengellisesti kuolleita. Nyt te tarvitaan, että nämä hengellisesti kuolleet jälleen syntyisivät Jumalan lapsiksi. Ja me tiedämme, että ne eivät voi tulla autuaiksi, jollei tätä jälleensyntymistä, uudestaan syntymistä, tapahdu heissä.

Ja sen takia me sanommekin näin, että ei niitä tarvitse uudestaan kastaa, niitä ihmisiä. Niin kuin uudesti kastajat te vastoin raamattua näin opettavat, että kaste ei kuulu pienille lapsille. Minä muistan kerran, kun keskustelin erään sellaisen kanssa, ja kysyin, miksi te ette kastaa pieniä lapsia. Niin hän sanoi sen takia, että ne eivät voi uskoa. No, ovatko ne sitten uskottomia ne lapset? Niin silloin se jo kakihteli vähän, mutta kuitenkin se täytyy myöntää, että ne olivat uskottomia, koska niille ei ollut uskoa.

Minä sanoin hänelle, miksi Jeesus sanoo sitten tällä tavalla: Sen kaltaisten on taivasten valtakunta. Onko se siis uskottomien tämä taivasten valtakunta? Niin silloin se ei osannut siihen, se vain sanoi sen, että ei, ei, se on uskovaisten, tämä Jumalan valtakunta. Se ei ole uskottomien.

No, miksi se Jeesus sanoo, että se on lasten kaltaisten, on se taivasten valtakunta? Ja nyt te ette puhuneet tästä ryhmästä. Niin emme mekään tästä, en vaan Jeesusta arvostelemaan, vaan me teemme hänen käsityksiensä mukaan ja uskomme niin kuin hänkin, että pienet lapset ovat uskovaisia.

Mutta nyt on tapahtunut monessa kohtaa niin, että kuolema on käynyt välillä. Ja nyt niitä ei tarvitse uudestaan kastaa, vaan että ne tekisivät parannuksen. Ja mitä parannus on? Olen jo jossain yhteydessä lausunut iloni sen johdosta, että teidän, näiden joensuulaisten seurojen järjestäjien taholta on mukavasti laitettu tähän teidän ohjelman vinkkoonne otteita meidän kirkkomme tunnustuskirjoista. Minä muuten kysyisin, että oletteko jouttaneet lukemaan niitä täällä seuroissa? Jos ette ole jouttaneet, niin lukekaa ne sieltä.

Ja sitten minä tahtoisin sanoa teille, joensuulaisille ja muillekin, jotka olette tänä iltana tulleet tänne seuroihin, ja ajattelette niin kuin minä nuorena pappina ajattelin, että ne uskovaiset ovat lahkolaisia, eikä ne ole oikeita kirkon ihmisiä, niin lukekaa sieltä ohjelmalehtisistä, kuinka totta se on, mikä minullekin sitten kirkastui, että nämä ovatkin uskovaiset, oikeita kirkon ihmisiä, luterilaisia, ja ne ovat oikein meidän kirkkomme tunnustuskirjojen mukaan uskomassa.

Katsokaa sieltäkin se parannuksen määritelmä. Siellä sanotaan näin: Me parannuksesta opetetaan, että kaikki ne, jotka ovat kasteen jälkeen tehneet syntiä — muuten tässä yhteydessä kysyisin, että onkohan täällä Joensuussakin sellaisia ihmisiä, jotka ovat kasteen jälkeen tehneet syntiä — niin ne saavat joka aika syntinsä anteeksi, kun tekevät parannuksen, ja seurakunta ei saa näissä kieltää synnin päästöä.

Oikea ja todellinen parannus ei oikeastaan olekaan muuta kuin katumista, eli vaivaa ja peljästyksiä synnin vuoksi. Mutta samassa kuitenkin uskomista evankeliumiin ja synnin päästöön, että tämän kautta synnit on anteeksi annettu ja rauha Kristuksen kanssa saatu. Tämän jälkeen tulee sitten seurata elämän parannus ja synnin poisjättäminen, niin kuin on kirjoitettu: tehkää sen tähden parannuksen soveliaita hedelmiä.

No niin, siis tarvitsee tehdä parannus, joka lopulta merkitsee sitä, että ihminen ottaa evankeliumin vastaan. Ja Jumala tämän evankeliuminsa kautta synnyttää ihmisessä uskon, synnyttää Pyhän Hengen voimalla elävän uskon.

No niin, sitten meidän onkin tässä tekstin käsittelyssä siirryttävä siihen seikkaan, mikä on se voima, joka tämä vaikuttaa. Minusta tuntui, että en ehdi tätä tekstiä selittää kokonaan, vaikkakin täällä tämä Heikki-veli sanoi, että saa saarnansa kuinka pitkään tahansa. Mutta te ette jaksa kuulla, vaikka tämä onkin viimeinen saarna, ette jaksa kuulla, ja minullakin on ääni vähän huonossa kunnossa. Onneksi on tämä kova ääni täällä, että hiljainenkin puhe kuuluu.

Nyt me siirrymme siis tässä tekstissä kuohon, minkä kautta hän on meidät jälleen synnyttänyt. Ja hän sanoo näin: Jeesuksen Kristuksen kuolleista nousemisen kautta. Kuluu siihen tarvitaan suuri voima, että Joensuussakin epäuskoinen ihminen käsittää uskon. Kuluu se ei vähällä tapahdu. Se ei ihmisvoimalla tapahdu. Siinä tarvitaan suuri voima.

Niin kuin me tiedämme, että tämä luonto, joka hymyilee meidän ympärillämme, se oli viime kesänä, vuosi sitten, elossa tämä luonto, mutta kuolema kävi välillä. Ja talvi kävi välillä. Mutta nyt se on jälleen syntynyt Jumalan valtavan voiman kautta. Ja nyt vielä suurempi voima tarvitaan, että hengellisesti kuolleet ihmiset jälleen synnytetään.

Ja näin tämä voima on Jeesuksen Kristuksen ylösnousemisen voittovoima. Ja kuulkaa, jollei Herra Jeesus olisi noussut kuolleista, niin tänäkään päivänä ei saataisi evankeliumia tälle suurelle joukolle. Niin kuin Paavali sanoo näin, että jollei Kristus olisi noussut kuolleista, niin meidän uskomme olisi turha, meidän uskonne olisi turha, ja meidän saarnamme olisi turha.

Kaikkein valtavin todistus Kristuksen ylösnousemisesta on se, että eläväksi tekevää, parantavaa, kuolleista eloon nostavaa evankeliumia vielä saarnataan. Ja niin kuin apostoli Paavali sanoo Efesolaiskirjeessä näin, kun hän sanoo ensinnäkin, että minä en lakkaa kiittämästä Jumalaa, kun minä kuulin siitä uskosta, joka teillä on, ja siitä rakkaudesta, joka teillä kaikkia pyhiä kohtaan on, sen toivon tähden, joka teille taivaista tallelle pantu on, josta te ennen sen sotisen evankeliumisaarnan kautta kuulleet olette, joka teidän tykönne tullut on ja hedelmää kantaa.

Ja sitten jatkaa vähän myöhemmin näin, jonka nimittäin uskon, hän teistä väkevän voimansa vaikuttamiseen jälkeen vaikutti, kun hän Kristuksen puolelta herätti ja asetti hänet oikealle puolellensa taivaassa. Kaiken herrauden, kaiken vallan, kaiken hallituksen ja kaiken väkevyyden päälle ja kaiken sen päälle, mitä nimittää taivaaksi, ei ainoastaan nykyisessä, vaan myöskin tulevassa elämässä. Ja on pannut kaikki hänen jalkojensa alle, ja on hänet pannut pääksi kaikkein päälle seurakunnalle, joka on hänen täydellisyytensä, joka kaikki kaikista täyttää.

Niin onko kallisti apostoli ylistänyt Herran Jeesuksen ylösnousemisen voittovoimaa. Tässä tulee mieleen eräs seuratilaisuus, johon oli tullut vastaan sanojia, kun saarnamies saarnasi syntejä anteeksi, niin yksi alkoi riidellä vastaan siellä ja sanoi, että hän on saanut Golgatan ristillä synnit anteeksi. Niin se saarnaaja sanoi sille, että ette te näytä niin vanhalta, että teidän pitäisi olla lähes 2000 vuotta vanha. Minä pahoin epäilen, että ei teitä ollut siellä Golgatan ristillä. Ja sitten toiseksi, eihän siellä annettu kuin yhdelle ihmiselle synnit anteeksi. Kukapa se pojat ja tytöt? Niin muistatteko, kuka se oli, joka sai siellä anteeksi? Nimeä ei ole raamatussa mainittu, mutta se oli se toinen pahan tekijöistä, se katuva pahan tekijä.

Ja sitten kolmanneksi, eihän Herra Jeesus ole enää ristillä. Raamatun kertoo, että hänet otettiin alas sieltä ristin puun päältä ja pantiin kuoleman hautaan, mutta kuolema ei saanut häntä pitää, vaan hän nousi kolmantena päivänä ja astui kunnian taivaaseen ja lähetti tänne Pyhän Hengen, jossa hän elävänä, ylösnousseena Vapahtajana vielä laumansa keskellä käy.

Ja vielä Suomessakin korvessa, niin kuin laulussamme lauletaan. Ja on tänäkin iltana täällä Joensuussa näissä seuroissa, ja hänellä on tänäkin iltana Jumalallinen valta päästää ihmiset kuoleman kahleista, auttaa heidät pimeydestä valkeuteen ja Jumalan rakkaan Pojan valtakuntaan.

No sitten tässä apostoli, jotta ehtisimme eteenpäin, sanoo, mihin hän on meidät jälleen synnyttänyt: niin sanotaan elämään toivoon. Nyt on jotkut saaneet tästä puolustuksen epäuskolleen. Nimittäin on sellaista hengenisyyttä täällä Suomen maassakin, joka sanoo, että ei sitä vielä tiedä, onko synnit anteeksi. Ei sitä vielä tiedä, onko uskovainen vai ei, vaan se on toivomisessa tämä asia. Jeesuksen nimessä ja sovintoveressä synnit anteeksi.

Tämä uskovainen täti ei tähän ajatukseen tyytynyt, jonka minä toin esille. Nyt ne sanovat, selittyvät tämän, että se on toivomisessa, että kuolemassa se nähtään tai viimeisellä tuomiolla, kuka pannaan helvettiin ja kuka pannaan taivaaseen, ei sitä vielä tiedä. Mutta nyt minä sanoisin tähän, että kuulkaa, hän on meidät herättänyt elävään toivoon, eikä kuolleeseen toivoon.

Tämä onkin vähän eri asia. Ja nyt kristityn ihmisen toivo ei ole mitään umpimähkäistä eikä sattumanvaraista, vaan kristityn ihmisen toivo on sitä, josta apostoli kirjoittaa roomalaiskirjeen kahdeksannessa luvussa, kuulkaapa, miten se sanoo: Koska me olemme lapsia, olemme myöskin perillisiä, nimittäin Jumalan perillisiä ja Kristuksen kanssa perillisiä.

Ja sitten apostoli Johannes kirjoittaa näin: Katsokaa, minkä kaltaisen rakkauden Jumala on meitä kohtaan osoittanut, kun meitä Jumalan lapsiksi sanotaan. Jeesuksen nimessä synnit anteeksi. Mutta ei ole vielä käynyt ilmi, mitä meistä tulee. Katsokaa, seinaa apostolit, aseita epäilyksen alaiseksi, olemmeko me Jumalan lapset.

Mutta kuulkaa, Jumalan lapsina me olemme perillisiä, nimittäin Jumalan perillisiä, Kristuksen kanssa perillisiä, mutta emme ole vielä päässeet perittyämme nauttimaan. Mutta siinä toivossa kuljemme, että kerran koittaa tämä aika.

Sen takia uskovaiset, vaikka minä olen usein ihmetellyt, miksi ne sitä epäuskovirttä, joka virsikirjassamme on, niin mielellään veisaavat: "Koska valaisee mua, koin tähtönen mua köyhää kerjääjää. Koska päättyy matkajyöllinen, on yhä hämärää." Minä olen ymmärtänyt, että ne ovat ajatelleet, ymmärtäneet sen toisella tavalla, nimittäin eskatologisesti, nimittäin, että kerran kiusausten matka päättyy. Ja jos minä vain uskomassa pysyn, niin kerran se koittaa tuo päivä.

Olen ottanut te vertaukseksi usein, onko matka jo pois täällä, Jeesuksen nimessä ja vedessä, synnit anteeksi. Niin nyt siellä olen ajatellut vertauksena usein sitä englannin kruununprinssiä. Minkä ikäinen hän nyt on, en sitä muista. Mutta kuulkaa, se on ainut poika englannin valtakunnassa, jonka päähän kerran painetaan englannin kruunu. Mutta ei ole vielä painettu.

Mutta meidän ei tarvitse epäillä sitä, että se kruunu kuuluu hänelle. Ja jos ei kuolema käy välillä, niin hänen päähänsä se kerran painetaan. Hän on oikeutettu siihen. Hän on kruununperillinen.

Mutta nyt minä sanoisin, mitä on englannin kruunu? Sen kruunun rinnalla, mikä kerran sinun päähäsi painetaan. Voi ystävä rakas, kuinka kalliita kruunajaisjuhlia kohti me olemme menossa. Ja kuule, jos ei vain kuolema käy välillä, niin kerran meidät kruunataan. Jos emme täällä uskoamme kiellä, täällä maitella matkalla.

Sen takia siellä annetaan kalliita kehoituksia, että älkää heittäkö pois uskallustanne, jolla suuri palkan maksu on. Minä olen ennenkin kertonut siitä uskovaisesta mummosta. Mutta kun se oli niin hyvä keskustelu meillä, niin enpä malta olla uudelleen kertomatta. Se oli 95-vuotias vanhus, ja se oli niin vaikea taipaleen takana, että sinne piti hiittämällä mennä. Sinne ei ollut minkäänlaista tietä.

Ja se, kun minä avasin jo oven, niin se alkoi kiittää Jumalaa, ja siitä, että Herra teepaatien enkeli tuli häntä tervehtimään. Ei se sanonut rovastiksi eikä kirkkoherraksi, vaan Herra teepaatien enkeli. Siitä sittelistä ei tule ylpeäksi. Päinvastoin se on niin yrittävä ajatella, että Jumala näin, tällaista heikkouksilla varustettua ihmistä täällä enkelinään käyttää.

Että saamme, ei kaikki hengellisinä pappeina, kaikkien heikkouksien mekin keskellä, saamme viedä ihmisille tuota enkeli-sanomaa. Sillä enkeli tarkoittaa suomeksi sanansaattajaa. Ja se oli tietysti raamatusta lukenut senkin kohdan, jossa sanotaan, että papin huun sen pitää opin kätkemän, että laki hänen suustansa kuultaisiin, sillä hän on Herran sanansaattaja enkeli.

No niin, niin sitten kun minä hyvästelin häntä, niin sanoin, älkää heittäkö pois uskallustanne, jolla suuri palkanmaksu on. Niin tuota, niin se sanoi siihen niin kummasti, että minä jäin miettimään. Hän sanoi, että sen hän viiveksi heittää, ennemmin hän henkensä heittää.

Ni, mutta jäljestäpäin minä olen ajatellut. Kyllä hän sanoi hyvin. Sillä usko se on, joka meidät siirtää täältä kuolevan virran yli kerran. Niin sen takia minä nyt kysyn sinulta, köyhä Jumalan lapsi, jolle piru on käynyt saarnaamassa, että heitä sinä pois uskosi. Niin kuule, niin Jumalan sana ei koskaan tätä kehoitusta anna.

Vaan kuule, tänäkin iltana saat kolkata verisen voiton lipun alla. Vannoa uskollisuutta maalliselle rakastajallesi, niin Jeesuksen nimestä ja verestä, veljet ja sisaret, rakkaat, saatte uskoa kaikki kiusaukset anteeksi ja kaikki epäilykset, sillä Herra Jeesuksenne sovintoverestä saa voimaa tänäkin iltana, että meidän omat tuntomme puhdistamaan Jeesuksen nimestä ja sovintoverestä.

Jeesuksen nimestä ja verestä on synnit anteeksi, veljet ja sisaret, rakkaat. Jeesuksen nimestä ja verestä on kaikki synnit anteeksi. Niin näin ne teki nuoret, ystävät, joilla on monenlaisia nuoruuden kiusauksia, niin saatte tätä valaa vannoa.

Minä muistan tuolla Kemin kaupungissa isojen seurojen aikana, kun kuljin, niin sieltä kuului takaa päin, tuli ihmisiä sieltä ja siellä joku sanoi, että oma, oma vannoneet sotilasvalaa. Ja minä ajattelin, että mitähän sotilaita sieltä tulee, niin sieltä tuli uskovaisia mummoja sieltä takaa päin. Niin se sanoi yksi, että oma vannoneet sotilasvalaa.

Ni, tällaisia valoja me saamme täällä matkalla, aina uudistaa näitä matkaliittoja. Tänä päivänä kuuluitse veisaavan sitä konfirmaatiovirttä. Olen usein ajatellut, miksi uskovaiset veisaavat niin mielellään sitä virsikirjan konfirmaatiovirttä 229: "Suo, Jeesus armaani, mun pitää liittoni."

Sen takia me tänäkin iltana sanomme, ei kannata heittää pois uskallusta, vaan se, mikä pitää heittää, on synti.

No sitten tässä vielä on pari asiaa tässä tekstissä. Että niin, sitten tässä sitä perintöä kuvataan, että katomattomaan ja turmelemattomaan ja saastuttamattomaan perintöön, joka taivaassa on tallelle pantu meitä varten.

Ja silloin, kun sieltä Karjalasta lähdettiin evakkoon, niin eihän me paljon tavaroita sieltä kyllä saatu tuotua. Mitä sinäkin sait, sinä karjalainen, ne kohtalotovelli. Minä sain yhden hyvin arvokkaan esineen tuotua pois. Se ei ollut minun, se oli yhteistä meidän puolen ihmisten kanssa. Ja me kun käytiin sille hyvää piilopaikkaa etsimään ja talletuspaikkaa. Ja kyllähän me löydettiinkin, mutta kuulkaa, ei täällä maailmassa ole sittenkään hyviä talletuspaikkoja. Ei ne pankkiholvitkaan ole.

Ei ainakaan sinä päivänä, josta Pietari kirjoittaa, että taivaat katoavat ryskeillä ja alkuaineet eli elementit kuumuudesta sulavat. Ja maa ja kaikki, mitä siinä on tehty, palaavat. Niin kuulkaa, silloin menee nämä meidän tavaramme kaikki. Mutta Jumalan lapsen aarteet ne ovat hyvästä paikasta, ne ovat taivaassa. Ja siellä ei kulmaa ole, varkaita siellä taivaassa. Eikä ole koiperhosia, jotka söisivät. Eikä ole ruostetta, joka turmelee.

Niin kuin Herra Jeesus sanoo, vaas on katoamaton ja turmelematon ja saastuttamaton perintö, joka on taivaassa tallelle pantu meitä varten. Ja sanotaan tässä vielä, että jotka Jumalan voimalla uskon kautta autuuteen kätketään.

Ne tunnen paljon sellaisia nuoria ihmisiä ja muitakin, jotka sanovat, että kyllä he mielellään tekisivät parannuksen, mutta he ovat niin huonoa ja heikkoa tekoa luonteeltaan, että he eivät jaksaisi olla uskomassa. Minä tunnen erään hyvin pienen miehen, joka on kuulemassa täällä seuroissakin. Ja kun hän käsitti uskon, niin minä ajattelin, että miten noin pieni ihminen jaksaa olla uskomassa.

Niin tuota, minä sanoisin teille pienikasvoisille, niin kuin teille isokasvoisillekin, että kuulkaa, ei sitä ihmisvoimalla voida olla uskomassa. Vaan kuulkaa, siinä tarvitaan Jumalan voimaa, ja tässä sanotaankin, että jotka Jumalan voimalla uskon kautta autuuteen käsketään.

Niin nyt on sillä tavalla, että älkäämme rakkaat ystävät epäilkö Jumalan voimaa. Vaikka me omia mahdollisuuksiamme saammekin epäillä, niin kuule, on taivaan Isällä voimaa, hän vie sinutkin, sinä kaikkein heikkokulkuisinkin, niin on voimaa viedä perille asti, niin uskotaan sinä taivaan Isästä tänäkin iltana.

Näin paljon hyvää, että hänen voimallaan sinä kerran pääset perille, ja hän meitä uskon kautta varjelee ja tallettaa tähän autuuteen, joka sitä varten on valmistettu, että se viimeisellä ajalla ilmi tulisi.

Uudessa raamatunkäännöksessä muistaakseni sanotaan, että se viimeisellä ajalla ilmoitettaisiin. Minä ennenaikaa ajattelin, että onko se niin, että se vasta viime tingassa ilmoitetaan meille, sitten siinä kuolemankorvassa tai sitten viimeisellä tuomiolla, koska tässä sanotaan, että viimeisellä ajalla ilmoitetaan. Mutta ei.

Tällä viimeisellä ajalla sillä tarkoitetaan tätä nykyistä evankeliumin aikaa. Tämä evankeliumin aika on maailman viimeinen aika, ja sen jälkeen ei tule enää muuta aikaa. Tämä on se tuhatvuotisen valtakunnan aika, jota me elämme ja joka kallistuu iltaansa kohti.

Monet luulevat, että se ei ole vielä alkanutkaan. On niitä niki hulluja käsityksiä. Niin Luther sanoo tästä ajassa näin, että voiko maailma ymmärtää kuinka kalliissa ajassa me elämme. Kun veli voi sanoa veljellensä: ole sinä hyvässä turvassa, sinun syntisi annetaan sinulle anteeksi.

Voi kun joen sunkin epäuskoiset ihmiset ymmärtäisivät kuinka kallisaika nytkin on näittenkin seurojen aikana, kun Jumalan valtakunta on lähestynyt. Niin siitä sanotaan me raamatussa näin, että etsikää Herraa silloin, kun hänet löytää voidaan. Puutakaa häntä avuksi silloin, kun hän läsnä on.

Kuka ei? Se Jumala aina ole lähellä, mutta eikä Jumalan valtakunta ole aina lähellä, mutta voi kun ihmiset etsikkoaikansa käsittäisivät, kun Jumalan valtakunta tulee lähelle.

Ja nyt tässä sanotaan, että tämä autuus on ilmoittamisessa. En valta olla vielä teidän aikanne olla kuluttamatta muutamia minuutteja, kun tässä jotakin sanoisin.

Kuulkaa, siellä meillä päin on yksi ihminen, joka väittää, että hän sai synnit anteeksi unissaan. Että kaikkia hulluja käsityksiä sitä on täällä maailmassa. Ja raamattu ei opeta, että Jumala olisi kesän näkyjen ja unien kautta vanhurskauttanut.

Ei se vanhurskauttanut saatu tanskalaisessakaan, kun se siellä joutui näkemään sen näyn, kun Herra Jeesus näyssä ilmestyi. Emme ne tee mitättömäksi noita näkyjäkään. Ja kyllä niillä on suuri merkitys. Jumalan itse kautta vetää ja puhuttaa ne. Niin kuin Saulus Tarsolainenkin.

Mutta siinä näyssä hänelle neuvottiin, että mennään Samariaan. Siellä hänelle ilmoitetaan, mitä on tehtävä. Ja sitten se Kornelius, siellä Kesarejan kaupungissa, se ruomalainen upseeri, niin kuin tänäkin päivänä eräs upseeri on teille saarnannut. Niin hänkin näki näyn. Ja Jumala sen näyn kautta hänet valmisti siihen, että hänkin pääsi osalliseksi uskosta ja Pyhästä Hengestä.

Silloin, kun Pietari tuli hänen kotiinsa, ei ole Jumala jättänyt tätä autuuden asiaa kuvitelmien varaan, vaan siellä jo profeetta Jesajan kautta kuvaillaan uuden testamentin seurakunnan saarna virkaa. Kun sanotaan näin: Oi kuinka suloiset ovat evankeliumin saarnaajan jalat.

Ei sillä tarkoiteta, että niillä olisi niin hyvässä kunnossa ne jalat, ei kuin minullakaan, ei tuo toinen jalka ole, niin kuin te tiedätte. Vaan minkä takia? Siinä sanotaan näin: jotka niiden jalat, jotka evankeliumia saarnaavat ja rauhaa julistavat ja autuuden ilmoittavat.

Se on ilmoittamisessa tuo autuus. Ja siitä sanoo sitten apostoli Paavali tällä tavalla Efesolaiskirjeen ensimmäisessä luvussa: sitten kun te kuulitte totuuden sanan, autuuden evankeliumin uskoviksi tultuanne, teidät pantiin luvatun Pyhän Hengen sinetiksi.

Ja vielä otan yhden Pietarin lauseen. Se on niin kallis lause, ja minä olen monta kertaa jäljessä päin ihmetellyt, miksen minä sitä ymmärtänyt. Mutta näin se kuuluu: Ja sitä autuutta ovat etsineet ja tutkineet profeetat, jotka ovat tutkineet mihin ja millaiseen aikaan heissä oleva Kristuksen henki viittasi, ja heille ilmoitettiin se, mikä teille on nyt julistettu niitten kautta, jotka taivaasta lähetetyssä Pyhässä Hengessä ovat teille evankeliumia saattaneet, ja sitä enkelitkin nähtä himoitsevat.

Onko kallis asia, rakkaat ystävät, että meidän ei ole tarvinnut jäädä kuvittelemaan, onko synnit anteeksi, vaan meillä on saarnattu tämä ihana taivaallinen evankeliumi. Ei ole tarvinnut jäädä uniaan uskomaan. Se on tullut, tämä pelastus ja autuus ulkopuolelta meitä. Ei ole tarvinnut jäädä omasta sydämestään kaivamaan sitä eikä kuvittelemaan. Tämä on evankeliumin kallis merkitys.

Ja sitten päätänkin tämän saarnan tuohon kohtaan, jonka äsken mainitsin, jota enkelitkin nähtä himoitsevat. Niin tässä kysyisin, että onko se kallis se autuus, kun enkelitkin nähtä himoitsevat.

Tuota minä arvelen, että täällä seurapaikan liepeillä on kulkenut monenlaisia kuulijoita, ja ne ovat varmaan monetkin ihmetelleet niitä ilonliikutuksia ja kiitoksia, mitä täältä on kuulunut. Minä muistan, kun nuorena pappina ensi kerran näin tällaisia, niin tuota minä jäin niitä seuraamaan, ja minä ajattelin näin: varmaan niillä on kallis asia, josta ne kiittävät. Ei ne varmasti turhasta kiitä, kun tuolla urheilukentillä juokijoita kiitetään, ja yhtenä kuusomerena siellä niitä paljon hihkuleita on.

Niin tota, niin tai sitten tuolla konserttilavalla joku taiteilija esiintyy, ja se on aivan hulluna ne ihmiset sitä ihmistä kiittämään. Mutta ajattele, missä Jumalan lapset kiittävät, ja kuitenkaan tämä oma vanhurskas maailmakaan ei tätä kestäisi.

Mutta sanon minä tänä iltana, että voi kun on meillä kallis asia, mistä me Jumalaa kiitämme, kun enkelitkin nähtä sitä himoitsevat.

Sen takia sanoisin nytkin, että kuule, nosta sinä köyhä kulkija tänäkin iltana katseesi omasta mustuudestasi ja murheesi aiheesta katselemaan tätä kallista autuuttasi Kristuksessa Jeesuksessa. Ja kun menet levolle yölle, niin ole kiitollinen, että saat uskossa nukkua Jeesuksen nimessä ja veressä synnit anteeksi.

Jeesuksen nimessä ja sovintoveressä, Jeesuksen nimessä ja veressä synnit anteeksi. Jeesuksen nimessä ja veressä kaikki synnit anteeksi. Jeesuksen nimessä ja sovintoveressä synnit anteeksi.

Ja kuule, jos sattuu veri tulppa menemään sydämeen, kun menet tuonne majapaikkaan, ja sinä kuolisit tuolla matkalla, niin mitä me ajattelemme? Me kiitämme täällä taivaan Isää, että se uskovaisena kuoli. Tai jos jäät auton alle ja käy elämässä mielessä huonommin kuin minulle, kun viime kesänä jäin, ja sinä kuolisit, niin kuule, sinä autuaana ja onnellisena kuolisit Jeesuksen nimessä ja sovintoveressä.

Jeesuksen nimessä ja sovintoveressä synnit anteeksi. Jeesuksen nimessä ja veressä synnit anteeksi. Kuule, tuota sinulla turvana se autuus, joka on sitä varten valmistettu. Jeesuksen nimessä ja veressä synnit anteeksi. Että Jeesuksen nimessä ja veressä lupaa uskoa synnit anteeksi. Se on juuri sitä varten valmistettu, että me tänäkin iltana uskomme.

Ja vaikka sanon, että sinä olet siitä hyvilläsi, niin sen lisäkin sanon: kyllä se taivaan Isäkin on hyvillä, kun sinä lupaat uskoa, sillä sitä varten hän on se valmistettu. Jeesuksen nimessä ja veressä lupa uskoa tai Jeesuksen nimessä ja veressä synnit anteeksi.

Kun joskus on pikku lapsille antanut jotain lahjoja, ja sitten satsuis joku sellainen lapsi, joka ei ota sitä vastaan, niin ei se ole oikein mukavaa. Ja kuule, taivaan Isä haluaa, että me uskomme ja että me todellakin kiitollisena katselemme uskossa sitä kallista autuutta, joka meille on tänä viimeisenä aikana ilmoitettu.

Olkoon tästä taipaa Isä Hellä, Jeesuksen Isä ja meidän Jumalamme kiitetty nyt ja iankaikkisesti. Aamen.

Jeesuksen nimessä ja sovintoveressä kaikki synnit anteeksi. Jeesuksen nimessä ja veressä. Jeesuksen nimessä ja sovintoveressä synnit anteeksi. Jeesuksen nimessä ja veressä synnit anteeksi.

Ja se minun piti vielä sanoa, että kun minä siinä alussa se jäi sanomatta, kun minä sanoin, että Paavali kiittää Jumalaa ja Jeesuksen Kristuksen Isää, ja täällä on kiitetty Herraa Jeesusta, niin kiittäkää Herraa Jeesusta samaan paikkaan me menevät ne kiitokset, sitä taivaallista evankeliumia, että vielä se kaikkein huonoin ja laitimaisin tuntoinenkin saapi uskoa synnit Jeesuksen nimessä ja vedessä anteeksi.

Ja sitä rukoilemme, varjelkoon rakas taivaan Isä meitä uskossa loppuun asti ja auta vielä evankeliumisi valkeuden loistamaan täällä maitten päällä, että monet epäuskon lapset löytäisivät tien armo valtakuntaasi. Herra siunatkoon meitä ja varjelkoon meitä. Herra valistakoon kasvonsa meille ja olkoon meille armollinen. Herra kääntäköön kasvonsa meidän puoleemme ja antakoon meille rauhan Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimen. Aamen.