Raamattutunnin alustus 21.10.2006

Aloitetaan tämä raamattutunti yhteisellä alkurukouksella. Pyhä ja vanhurskas Jumala, rakas taivaallinen Isä. Kiitos, että olemme saaneet kokoontua tänä iltana tutkimaan sinun pyhää sanaasi. Anna meille viisautta, taitoa ja ymmärrystä sinun sanasi tutkimiseen. Hoida meitä tänäkin iltana. Anna meille sinun omalla evankeliumillasi meitä tässä armon valtakunnassa.

Isä meidän, joka olet taivaassa, pyhitetty olkoon sinun nimesi. Tulkoon sinun valtakuntasi. Tapahtukoon sinun tahtosi myös maan päällä niin kuin taivaassa. Anna meille tänä päivänä meidän jokapäiväinen leipämme. Ja anna meille meidän syntimme anteeksi, niin kuin mekin anteeksi annamme niille, jotka ovat meitä vastaan rikkoneet. Äläkä saata meitä kiusaukseen, vaan päästä meidät pahasta. Sillä sinun on valtakunta ja voima ja kunnia iankaikkisesti. Aamen.

Elikkä, kuten seura-isäntä tuossa äsken sanoi, tämän illan aiheena on Paavalin kirjeet Timoteukselle. Ja minä toimin täällä äänentoistolaitteena. Elikkä Esa Kähkönen on tämän alustuksen kirjoittanut, mutta hän ei päässyt tänne iltaan paikalle. Joten sitten helsinkiläiset kysyivät, että olisiko Espoossa yhtään lukutaitoista ihmisiä. Ja sitten minä sain tämän tehtävän tulla lukemaan teille tämän Esan raamattotunnin.

Vanhalla miehellä on nuori ystävä. Vaikka he ovat eri sukupolvea, he ovat toisilleen niin läheisiä, että vanhempi kutsuu nuorempaa pojakseen ja itseään isäksi. Miksi he ovat niin läheisiä? Monet asiat yhdistävät heitä. Molemmilla on yhteinen usko. Molemmat on asetettu seurakunnassa paimenen tehtävään. Molemmilla on elämässään sama päämäärä. Vanhempi kirjoittaa nuoremmalle kirjeen, jossa hän antaa ohjeita ja rohkaisee nuorempaa tämän vaativissa tehtävissä. Tällaisessa kehyksessä voimme tarkastella Paavalin Timoteus-kirjeitä.

Uudessa testamentissa on kaiken kaikkiaan 13 Paavalin nimissä olevaa kirjettä. Osa näistä kirjeistä on kirjoitettu kokonaiselle seurakunnille, osa taas yksityisille vastaanottajille. Seurakuntakirjeitä ovat esimerkiksi kirjeet roomalaisille ja korinttilaisille. Yksityiskirjeitä taas ovat kirjeet Filemonille, Timoteukselle ja Tiitokselle.

Ehkä joku ihmetteli, miksi lauloimme raamattotunnin aluksi virren, joka kertoo paimenen tehtävästä. Tätä virttä ei kovin usein lauleta. Tähän iltaan se kuitenkin sopii hyvin. Timoteukselle ja Tiitokselle osoitettuja kirjeitä on nimittäin tapana kutsua pastoraalikirjeiksi. Latinan kielestä sana pastor tarkoittaa paimenta. Pastoraalikirjeet ovat siis paimenkirjeitä. Nimitys johtuu siitä, että pastoraalikirjeessä Paavali antaa seurakunnan paimenille ohjeita siitä, kuinka heidän tulee hoitaa heille uskottua laumaa.

Tämän raamattotunnin aikana tutustumme Timoteos-kirjeisiin. Alussa laulamamme virsi on paimenen tehtävän asetetun rukousta, ja se viritti meidät niihin kysymyksiin, joita pastoraalikirjeissäkin käsitellään.

Timoteos-kirjeiden kirjoittaja ja vastaanottaja.

Timoteos-kirjeiden alussa kirjoittajaksi esittäytyy Paavali. Paavali, Kristuksen Jeesuksen apostoli, jonka Jumala, meidän pelastajamme, ja Kristus Jeesus, meidän toivomme, ovat määränneet tähän virkaan. Tervehtii Paavali Timoteosta omaa hengellistä poikaansa.

Monet raamatuntutkijat ovat 1880-luvulta lähtien olettaneet, että Timoteos-kirjeet ovat tosiasiassa kirjoitettu kauan Paavalin kuoleman jälkeen. Tätä he perustelevat muun muassa sillä, että kirjeet edellyttäisivät huomattavasti kehittyneempää seurakuntajärjestystä kuin Paavalin vanhemmat kirjeet. Kun Paavalin aikaisemmissa kirjeissä seurakunnan tehtävät jakautuvat armolahjojen perusteella, pastoraalikirjeessä puhutaan jo vakimaisesti ja myös vähintään, että kirjeet edellyttävät huomattavasti kehittyneempää seurakunnan tehtävää.

Usein tiedettiin kirjeen syntytilanne. Ja myöskään kristityille tämä kirjoittajakysymys ei tullut ongelmaksi. Tärkeämpää oli, että tekstin teologia, sen sanoma, oli hyväksyttävää ja niin sanotusti vastasi henkeen. Ja niin ihan voi täysin yhtyä tähän Esan jatkoon.

Olipa asia niin tai näin, olennaista meille on se, että pastoraalikirjeessä me joka tapauksessa kuulemme Paavalin äänenpainot ja ennen kaikkea Jumalan äänen. Mehän emme ajattele, että Raamattu sisältäisi vain antiikin ajan ihmisten kokemuksia ja käsityksiä Jumalasta, vaan Raamattu on meille Jumalan ilmoitus siitä, kuinka ihminen tulee autuaksi.

Tämä on muuten eräs asia, josta Paavali kirjoittaa juuri Timoteuksesta. Paavali muistuttaa Timoteusta pyhistä kirjoituksista, pyhästä Raamatusta, joka sinun taittaa autuuteen neuvoa sen uskon kautta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa.

Paavalin elämänvaiheet me tunnemme. Niitä hän muistelee Timoteuksellekin. Kiitän häntä, eli Jeesusta Kristusta, siitä, että hän katsoi minut luotettavaksi ja otti minut palvelukseen, vaikka olin ollut herjaaja ja vainooja ja väkivallan tekijä. Hän armahti minut, koska epäuskoni tähden en tiennyt, mitä tein.

Mutta kuka oli Timoteus? Paavali luonnehtii Timoteusta useaan otteeseen erikoisella vertauskuvalla. Hän nimittää Timoteusta hengelliseksi pojakseen. Paavali taas on Timoteukselle hengellinen isä. Tämä on herkkä ja puhutteleva kuva siitä, kuinka usko voi yhdistää eri sukupolviin kuuluvat hyvin läheiseen suhteeseen, joka muistuttaa isän ja pojan suhdetta. Tämä yhdysside saa aikaan usko.

Onnellinen on sellainen nuori kristitty, joka voi uskon kilvoituksessa tukeutua vanhan ja kokeneen kristityn neuvon ja rohkaisun sanoihin.

Timoteus-kirjeestä käy ilmi, että Timoteus on jo lapsesta asti tuntenut pyhät kirjoitukset. Paavali kiittää toisen kirjeen alussa Jumalaa, kun hän muistaa sen vilpittömän uskon, joka Timoteuksella on ja joka on ollut myös hänen äidillään Eunikella ja isoäidillään Loiksella. Isällisen lämpimästi Paavali kehottaa toistuvasti Timoteusta pysymään tässä uskossa. Pidä sinä kiinni siitä, minkä olet oppinut.

Tässä välissä voisi varmaan muistuttaa, että ne pyhät kirjat, joista Paavali tässä kirjassa puhui Timoteukselle, ovat nimenomaan Vanha testamentti. Siihen aikaan, kun tämä kirja on kirjoitettu, nämä Uuden testamentin evankeliumit ja Uuden testamentin kirjat eivät vielä kuuluneet siihen pyhien kirjoitusten kokoelmaan.

Timoteuksesta puhutaan myös apostolien teoissa. Luukas kuvailee Timoteusta näin: Paavali saapui sitten Derbeen ja Lystraan. Lystrassa oli Timoteos-niminen opetuslapsi, jonka äiti oli kristitty juutalainen, mutta isä kreikkalainen. Hän oli hyvässä maineessa Lystran ja Ikonian veljien keskuudessa. Paavali halusi ottaa Timoteuksen matkalle mukaan, ja siksi hän ympärileikkasi tämän. Näin hän teki niiden seutujen juutalaisten tähden, sillä kaikki tiesivät, että Timoteuksen isä oli kreikkalainen.

He kulkivat sitten kaupungista kaupunkiin ja ilmoittivat samalla uskoville apostolien ja vanhimpien Jerusalemissa tekemistä päätöksistä. He olivat kreikkalaisia, velvoittaen heidät noudattamaan niitä. Seurakunnat vahvistuivat uskossa ja kasvoivat päivä päivältä.

Apostolien tekojen ja Paavalin kirjeiden perusteella siis tiedämme, että Timoteos oli Paavalin läheinen työtoveri tämän lukuisilla lähetysmatkoilla Välimeren maissa.

Paimenen tehtävä.

Seuraavaksi kysymme: Mitä Paavali näissä kirjeissä opettaa? Lähtökohtana voimme pitää, että ei Paavali tartu kynään vain kirjoittamisen ilosta, vaan siksi, että hänellä on painavaa sanottavaa nuorelle ystävälleen ja työtoverilleen.

Kirjeiden pääteema tulee esille jo ensimmäisen kirjeen alkutervehdyksessä, jossa Paavali puhuu apostolin virasta. Tämä aihe on molemmissa kirjeissä keskeinen. Paavali tekee selkoa siitä, kuinka nuoren Timoteoksen pitää hoitaa paimenvirkaansa. Paavalin sanat sekä ohjaavat että rohkaisevat epävarmaa nuorta paimenviran haltijaa.

Luen muutamia otteita molemmista Timoteos-kirjeistä.

Ensimmäisessä kirjeessä Paavali kirjoittaa: Neuvoa opetat tällä tavoin. Kenenkään ei pidä väheksyä sinua nuoruutesi vuoksi. Näytä sinä uskoville hyvää esimerkkiä puheessasi ja elämäntavoissasi rakkaudessa, uskossa ja puhtaudessa. Lue seurakunnalle pyhiä kirjoituksia. Kehota ja opeta ahkerasti siihen saakka, kun tulen. Älä laiminlyö armolahjaa, jonka sait silloin, kun vanhimmat profeettojen sanojen perusteella panivat kätensä sinun päällesi. Huolehdi tästä kaikesta ja toimi näin, jotta kaikki näkisivät sinun edistymisesi. Valvo itseäsi ja opetustasi, ja pidä kiinni näistä ohjeista. Silloin pelastat sekä itsesi että ne, jotka kuulevat sinua.

Toisessa kirjeessä Paavali kirjoittaa hyvin henkilökohtaisesti ja rohkaisevasti: Siksi muistutan sinua, että puhaltaisit täyteen liekkiin Jumalan armolahjan, jonka sait silloin, kun minä panin käteni sinun päällesi. Eihän Jumala ole antanut meille pelkuruuden henkeä, vaan voiman, rakkauden ja terveen harkinnan hengen. Älä siis häpeä todistaa Herrastamme. Äläkä häpeä minua, joka olen hänen takiaan vangittuna. Vaan kärsit sinäkin vaivaa evankeliumin vuoksi. Siihen saat voimaa Jumalalta.

Monessa kohdassa Paavali kehottaa Timoteosta välttämään turhaa kiistelyä ja väittelyä uskon asioista. Muistuta tästä kaikkia ja varoita heitä vakavasti Jumalan nimessä, etteivät he riitele. Sellaisesta ei ole mitään hyötyä, vaan se koituu kuulijoiden turmioksi.

Pyri kaikin voimin olemaan Jumalan silmissä luotettava työntekijä, joka ei häpeä työtään ja joka opettaa totuuden sanaa oikein. Vältä epäpyhiä ja tyhjänpäiväisiä puheita, sillä niiden puhujat menevät jumalattomuudessa yhä pitemmälle ja heidän oppinsa leviää kuin syöpä. Pysy erossa typeristä ja asiattomista väittelyistä. Sinähän tiedät, että niistä syntyy riitoja.

Herran palvelija ei saa riidellä, vaan hänen on oltava ystävällinen kaikille, taitava opettamaan ja kärsivällinen, niin että hän lempeästi ojentaa vastustelevia.

Nämä Timoteus-kirjeiden ohjeet ovat hyödyllisiä jokaiselle puhujan tehtävään asetetulle ja luonnollisesti varmasti kaikille muillekin kristityille. Voi näitä ohjeita lukea, ja ne koskevat myös muita kristittyjä.

Paimenen tehtävään kuuluu myös harhaoppien torjuminen. Molemmissa kirjeissä Paavali ottaa puheeksi vieraat opit, jotka uhkaavat seurakuntaa. Efesoksessa Timoteuksen tehtävä on kieltää eräitä ihmisiä levittämästä vieraita oppeja ja harrastamasta taruja ja loputtomia sukuluetteloita.

Paavali näkee, että johtajat vain turhiin tutkisteluihin eivätkä palvele Jumalan suunnitelmaa, joka avautuu vain uskolle. Seurakuntaa uhkaavat miehet, jotka ovat eksyneet vilpittömästä uskosta ja ovat ruvenneet jaarittelemaan joutavia. Paavali sanoo, että he haluavat esiintyä lainopettajina, vaikka eivät itsekään ymmärrä, mitä puhuvat ja mitä niin varmasti väittävät.

Paavali muistuttaa, että laki on hyvä, jos sitä käytetään lain tarkoituksen mukaisesti. Laki taas on säädetty kaikkien sellaisten takia, jotka toimivat vastoin tervettä oppia. Paavali ei siis hyväksynyt mitä tahansa opetusta, vaan taisteli Timoteuksen kanssa terveen ja raittiin uskon opin puolesta.

Erilaisia tehtäviä seurakunnassa.

Ensimmäisessä kirjeessä Paavali antaa ohjeita siitä, millaisia ominaisuuksia edellytetään seurakunnan erilaisissa tehtävissä toimivilta. Kirjeiden perusteella voimme hahmotella ääriviivoja myös Timoteuksen seurakunnan jäsenten yhteiskunnallisesta asemasta.

Seurakunnan johtajat ovat tehtäviä. Anteliaasti omasta on muille. Näin he kokoavat itselleen aarteen, hyvän perustuksen tulevaisuutta varten, niin että voittavat omakseen todellisen elämän.

Loppusanat.

Jokainen puhujan tehtävään asetettu voi saada neuvon ja rohkaisun sanoja Paavalin Timoteus-kirjeestä. Mutta Paavalin ohjeet eivät liity vain paimenen tehtävään, vaan hän ohjaa Timoteusta myös henkilökohtaisen uskon elämän hoitamisessa.

Ensimmäisessä kirjeessä Paavali rohkaisee tutuilla sanoilla: Tämän käskyn jätän täytettäväksesi, poikani Timoteus, niiden profeetallisten sanojen mukaisesti, jotka sinulle kerran on lausuttu. Niitä muistaen taistele jalotaistelu ja säilytä usko ja hyvä omatunto. Jotkut ovat sen hylänneet, haaksi rikkoutuneet uskossaan.

Nämä Paavalin sanat sopivat jokaiselle uskovaiselle riippumatta siitä tehtävästä, johon hänet on seurakunnassa asetettu. Timoteus-kirjeet ovat sopivaa luettavaa erityisesti nuorelle kristitylle, sillä niiden vastaanottajakin on nuori Timoteus. Paavali rohkaisee nuoria ja meitä jokaista taistelemaan jalosti omaa taisteluamme.

Vaikka aika on muuttunut, vihollinen on edelleen sama. Vihollisen tavoite on yhä sama kuin Timoteuksen aikana. Vihollisen tavoitteena on väsyttää kristittyä taistelussa syntiä vastaan. Onneksi Jumalan sana on edelleen yhtä voimallinen kuin Timoteuksen aikana. Sen turvin voitamme taistelun ja perimme ikuisen autuuden.

Kiitos.