Seurapuhe 1995

Rakkaat veljet ja sisaret, luen Jeesuksen nimeen Mooseksen ensimmäisen kirjan luvusta 45 alusta ensimmäisen selitysosaan.

45. Niin ei Joosef voinut itseään siltäin pidättää kaikkein niiden edessä, jotka hänen tykönään seisoivat, ja hän huusi, menkää ulos kaikki minun tyköäni, ja ei yksikään seisonut hänen tykönään, koska Joosef itsensä ilmoitti veljillensä.

46. Ja itki korkealla äänellä niin, että egyptiläiset ja Faaraon perhe sen kuulivat, ja Joosef sanoi veljillensä, minä olen Joosef, vieläkö minun isäni elää.

47. Mutta ei hänen veljensä taitaneet häntä vastata, sillä he olivat niin hämmästyneet hänen kasvojensa edessä.

48. Niin sanoi Joosef veljillensä, tulkaa siis minun tyköni, ja he tulivat.

49. Ja hän sanoi, minä olen Joosef, teidän veljenne, jonka te myitte Egyptiin.

50. Ja nyt älkää surulliset olko, ja älkää niin kovin hämmästykö, että te olette minua tänne myyneet, sillä teidän henkenne elatuksen tähden on Jumala minun teidän edellänne tänne lähettänyt.

51. Kaksi nälkävuotta on jo ollut maassa, ja vielä on viisi vuotta, niin että ei kynnetä eikä kylvetä, eikä niitetä.

52. Mutta Jumala on minun lähettänyt teidän edellänne tallella pitämään teitä maan päällä, ja elättämään teitä suuren pelastuksen kautta.

53. Ja nyt ette ole minua tänne lähettäneet, vaan Jumala, joka myös minun asetti isäksi Faaraolle, ja herraksi kaiken hänen huoneensa päälle, ja koko Egyptin maan esimieheksi. Aamen.

Näihin suviin seuroihin on tullut hyvin monet koko perheellä. Sen olen huomannut. Pieniä lapsia on runsaasti asuntoauto- ja teltta-alueella, ja myöskin tänä iltana tässä seurateltassa.

Lieneekö yhtään sellaista perhettä nyt näissä seuroissa, joihin kuuluu kaksitoista lasta? Saattaa olla. Minäkin tunnen muutamia.

Sitten toinen kysymys. Lieneekö yhtään sellaista perhettä, joissa olisi kaksitoista poikaa? Se nimittäin onkin jo harvinaisempaa. Voi olla joitakin.

Onko näissä seuroissa sellaisia perheitä, että osa lapsista on kieltänyt uskon? Niin kuin nämä monet esirukouksia pyytäneet, niin kuin havaitsimme, oli sielun vihollinen saanut eksyttää muutamia perheenjäseniä epäuskon tielle. Näissäkin iltaseuroissa varmaan on sellaisia perheitä sanan kuulossa.

Mutta myöskin tiedän, että on teitä, joilla on kaikki lapset ja koko perhekunta olette varjeltuneet Jumalan lapsina. Eikö ole suuri ilon aihe ja kiitoksen aihe tänään? Olemmeko sitä aina huomanneet?

Nyt tämä lukemani raamatun paikka, niin kuin huomasitte, niin tämähän kertoo Joosefista. Joosefista on jonkun verran jo näissä seuroissa sivuttu ja aattoseuroissa oli teksti vähän tämän kohdan myöhemmästä kohdasta otettu. Tämä kertoo Joosefista, meille kaikille hyvin tutusta tilanteesta, joka tänne Raamatun alkulehdille Mooseksen ensimmäiseen kirjaan on kirjoitettu.

Kysymys on siis Jaakobin perheestä. Siitä on muuten tähän raamattuun kirjoitettu melko paljon. Ei läheskään kaikista perheistä, joita raamatussa vanhan liiton ja uuden liiton puolella mainitaan, ole kirjoitettu näin paljon. Jaakobin perheestä on raamattuun kirjoitettu melko runsaasti, monta lukua. Erityisesti on kerrottu Joosefin elämänvaiheista.

Nyt kun me otamme täältä muutamia ajatuksia Joosefin elämäkertaa, käymme läpi, niin me voisimme itse kukin mielessämme ajatella ja kysyä, onko tässä Joosefin elämässä ja Joosefin kannanotoissa ja käyttäytymisessä mitään opittavaa. Onko siitä opiksi otettavaa juuri tälle ajalle, jota me nyt elämme?

Joosef mainitaan monessa eri kohdassa. Siellä muun muassa ensinnäkin todetaan se seikka, että Joosef oli Jaakobin pojista toiseksi nuorin. Näitä poikia oli, niin kuin mainitsin, kaikkiaan kaksitoista. Ne olivat kaikki Jaakobin poikia. Siis iso veljeslauma oli kyseessä. Nämä eivät olleet kaikki samasta äidistä, vaan niitä oli usein useammasta äidistä. Lea synnytti Jaakobille kuusi poikaa, ja Raakel synnytti kaksi, eli nämä kaikista nuorimmat, Joosefin ja Benjaminin. Joosef ja Benjamin olivat täydet veljet keskenään. Se mainitaan täällä vähän aikaisemmin.

Sitten mainitaan se, että Jaakob erityisesti rakasti Joosefia. Tietysti rakasti muitakin poikia, mutta mainitaan, että erityisesti Joosefia. Se meitä nyt kiinnostaa tietysti, että minkä vuoksi Jaakob nyt Joosefia rakasti. Kerrotaan, että hän erityisesti näitä nuorimpia poikia, ja Joosefin nimi mainitaan, ja myöskin Benjaminia hän rakasti, niin johtui siitä, että Jaakob odotti erityisesti Raakelin synnyttävän hänelle näitä lapsia. Ja hän oli hyvin vanhalla iällä. Siellä ei sanota kylläkään suoraan sitä, että minkä ikäinen mahtoi Jaakob olla, mutta sieltä voimme kyllä päätellä Joosefin eri elämäntilanteista, että Jaakob oli yli yhdeksänkymmenen vuoden, kun hänelle syntyi nämä nuorimmat pojat. Hän oli siis hyvin vanha mies.

Erityisesti tämä vanha mies rakasti näitä pieniä poikia, Joosefia ja Benjaminia. Toinen syy, miksi hän rakasti Joosefia, oli se, että Joosef pienestä pitäen oli kuuliainen poika. Hän osoitti isälle kuuliaisuutta. Ilmeisesti kotiaskareissa ja kaikki ne tehtävät, joita kotona hänelle annettiin, Joosef halusi tehdä ne niin hyvin kuin osasi.

No kyllähän mekin tämän ajan isät sanomme sen, että on helpompi rakastaa kuuliaisia poikia. Mutta silti meidän tulisi rakastaa niitäkin poikia, jotka eivät aina jaksa olla kuuliaisia. Mutta helpompi on kyllä kuuliaisia rakastaa. Teidänkin perheessä saattaa olla monenlaisia poikia. Toiset ovat kuuliaisempia kuin toiset. Kaikki ovat vähän erilaisia. Toiset ovat hyvin puheliaita ja toiset ovat vilkkaita, kerkiävät joka paikkaan. Toiset ovat rauhallisempia. Jotkut ovat hyvin kuuliaisia.

Sitten minä otan joitakin kohtia Joosefin elämästä. Ensimmäinen kohta, kun hän täytti 17 vuotta. Mahtaneeko joku muistaa, mitä silloin tapahtui?

Meillä siellä kotisijoissa Tampereella pidetään pyhäkouluja ja raamattuluokkia, niin kuin teilläkin kotisijoissa pidetään. Mutta siellä on nyt perinteeksi tullut menneinä vuosina myös se, että kaksi kertaa vuodessa on kotipyhäkoulu tai kotiraamattuluokka. Joka tarkoittaa sitä, että sinä pyhänä emme lähde mihinkään, vaan me pidämme pyhäkoulun kotona omin väkenemme. Siinä on omat pojat ja tytöt. Jos on lastenlapsia läsnä, niin nekin saa olla. Ja isä tai äiti pitää sitten tämän raamattuluokan tai pyhäkoulun. Toinen on isänpäivänä ja toinen on sitten keväämmällä, en muista tarkkaa ajankohtaa. Minäkin olen saanut pitää monta kertaa omalle väelle.

Erään kerran minä pidin tästä Joosefista. Minä jo edellisenä iltana piirsin pahville, valkoiselle pahville tämän tilanteen, kun Joosef oli 17-vuotias. Minä raamatusta luin, mitä tapahtui, ja piirsin, että pojat olisi paremmin ymmärtäneet, mitä siinä on tekeillä. Minä piirsin syvän tyhjän kaivon, jonne oli sitten 17-vuotias nuorukainen heitetty, joka itki ja rukoili. Sitten sinne maan päälle piirsin nuotion eväitä, joita sitten muut kymmenen raavasta miestä söi. Eli nämä Joosefin veljet. Ja tästä me sitten keskustelimme.

Pikku poikia kiinnosti kovasti, miksi Joosef heitettiin kaivoon, pyhään kaivoon. Tätä ne kyselivät. Joosef todella heitettiin. Hän oli 17-vuotias, kun isä lähetti hänet hyvin kauaksi. Vanhimmat velipojat olivat menneet kauaksi karjaa kaitsemaan. Minä kartasta katsoin aamulla, niin se on suurin piirtein niin kauas kuin täältä Kokkolaan. Ehkä vähän kauemmaksikin. Se oli sieltä Hebronin laaksosta Siikemiin, niin se on suurin piirtein niin kuin täältä Kokkolaan. Ja kun liikkumavälineet olivat hitaita, niin siinä meni aika.

Isä sanoo Joosefille eräänä päivänä, menepä katsomaan poikia, miten ne siellä jaksaa. Jaksavatko hyvin? Vie terveisiä isältä ja tule kertomaan. Joosef kuuliaisena poikana iloisesti läksi veljien luo Siikemiin. Matkaa oli pitkästi. Siinä varmaan meni viikko ehkä toistakin.

Kerrotaan, että kun Joosef pääsi Siikemiin, niin ei sieltä löytynyt velipoikia eikä karjaa. Hän kysyi eräältä, niin hänelle neuvottiin, että tästä vielä aika pitkästi, useita kymmeniä kilometrejä vielä pohjoiseen, sieltä löytyivät veljet. Ja niin lopulta Joosef löysi. Ja kun veljet huomasivat kaukaa, että Joosef tulee. Uusi kirjava hame oli isä ostamana päällä. Joosef tulee iloisesti, kun huomaa veljet.

No ilahtuuko veljet? Ei. Suuri viha sydämellä syttyy. Ja yksi sanoo, sieltä se unenäkijä tulee. Ottakaa me kiinni ja tappakaamme hänet. Katsokaamme, että mihin hänen unensa joutuu. Otetaan kiinni. Kyllä veljien sydämellä oli suuri viha.

Kerrotaan, että he eivät ystävällisesti voineet puhutellakaan enää tätä toiseksi nuorinta poikaa, Joosefia. Kyllä nämä vanhemmat veljet olivat katkeroituneet. Kyllä viha oli täyttänyt heidän sydämensä.

Joosef oli ehkä jossakin vaiheessa isälle kertonut vanhempien velipoikien edesottamuksia. Heidän syntielämäänsä. Isä Jaakob oli nuhdellut poikia. Varoittanut, varannut synnistä. Mutta se ei ollut kantanut sitä hedelmää, jota vanha isä olisi toivonut. Vaan se oli nostanut vihaa.

Mutta vanhin veli ja sitten neljänneksi vanhin, siis Ruuben ja Juuda, olivat hiukan eri linjoilla. He halusivat, että Joosef pitäisi saada pelastettua vihasten velipoikien kynsistä. Ja niinpä Ruuben esittääkin, että heitetään se tuohon tyhjään kaivoon. Miksi me hänet tapaamme? On hän kuitenkin meidän veljemme. Ja niin toiset suostuivat.

Joosef oli tuolloin 17-vuotias. Näissäkin seuroissa muuten teitä saattaa joku nuori veli olla juuri täyttänyt 17. Sinä olet Joosef-ikäinen nyt.

Joosef heitettiin kaivoon. Vähän myöhemmin Juuda esittää, kun huomaa, että kauppiaat ovat tulossa menossa Egyptiin, esittää vihasille veljille, miksi me tapaamme hänet. Myykäämme Joosef Egyptiin. Ja niin he myyvät sitten orjaksi Joosefin kauas Egyptiin vieraaseen maahan.

Tämä oli siis Joosefin ollessa 17-vuotias. Tämä tapahtuma oli siellä Keroolla. Ja muistamme, miten isä vanhaa Jaakobia petettiin. Kirjavahamme kasteltiin vuohen vereen. Vietiin isälle ja sanottiin, onko tämä poikasi Joosefin puku. Tämä me löysimme. Jaakob päätteli, josta Jaakob päätteli, että pedot ovat tappaneet Joosefin. Jaakob murehti Joosefia kauan, niin kuin hyvin muistamme.

Sitten toinen tilanne. Kun Joosef oli Egyptin maalla, niin me muistamme siellä muutamia kohtia. Otamme aivan joitakin.

Orjakauppiaat veivät Joosefin kauaksi Egyptiin torille, joissa orjia kaupattiin. Ja me voimme päätellä, sitä ei kyllä tässä raamatussa sanota, mutta voimme päätellä, että tällaiset nuoret rikkaat, hyvännäköiset orjat, hyvän käytöksiset, niin kuin Joosef oli, ne olivat hyvin kysyttyjä orjia.

Kauppiaat olivat hyvillään, että olivat saaneet aika halvalla ostetuksi taipaleilta orjan, joka varmasti menee kaupaksi. Ja niin kerrotaan, että Potifar-niminen ylipäällikkö, henkivartioiden päällikkö, joka oli Faaraon hovissa, niin olikin torilla juuri ja seuraili orjakauppaa. Ja halusi ostaa tämän nuoren hyvännäköisen ja iloiselta vaikuttavan orjan.

Hän otti sen kotiinsa ja raamattu kertoo, miten Joosef palveli häntä hyvällä mielellä, iloisena, vapaalla sydämellä ja teki kaikki niin hyvin kuin osasi. Hän orjana ollessaan suoritti tehtävät tunnollisesti. Osoitti kuuliaisuutta Potifarille. Siitä huolimatta, että hän oli orja. Hänellä ei ollut siis minkäänlaista sananvaltaa. Orjalla ei ollut mitään sananvaltaa. Se oli isännän armoilla.

Potifar viimein huomasi, että tämä ei ole tavallinen orja. Kaikki, mitä hän tekee, menestyy hyvin. Potifarin talous vaurastui. Kaikki, mitä Joosef teki, Jumala antoi menestyä.

Lopulta kävi niin, että Potifari uskoi koko huoneensa Joosefin haltuun. Hänet siis ylennettiin. Eihän ollut enää niin kuin tavallinen orja. Hänellä oli jotakin sananvaltaakin.

Sitten kerrotaan, että tämä Potifarin emäntä houkutteli Joosefia, nuorta, kaunista Joosefia syntiin, huoruuden syntiin. Mutta Joosef, uskovainen nuorukainen, Jumalan voimalla torjui nämä houkutukset. Hän sanoi tälle Potifarin emännälle, minä en voi isäntääni vastaan, enkä Jumalaa vastaan rikkoa tällaisella synnillä.

Ei suostunut tähän. Ja tämän emännän kavaluuden vuoksi me muistamme, miten Joosef lopulta nakattiin vankilaan. Koko homma panttiin Joosefin syyksi. Kavaluuden tähden Joosef jätettiin vankilaan. Juuri siihen vankilaan, missä oli nämä kuninkaan vangit. Siellä oli erilaisia vankiloita. Kuninkaan vangit. Sinne heitettiin Joosef.

Ei kerrota ikään, minkä ikäinen Joosef mahtoi olla, mutta... Tämä kirja, jonka nyt olette monet ostaneet ja nekin, jotka eivät vielä ole ostaneet, niin ehkä huomenna ostavat tämän Seuraa minua, jossa kerrotaan tätä draamaa eri kohdista. Ja muun muassa siinä kerrotaan nämä Joosefin vaiheet.

Niissä arvellaan näin, että Joosef ehkä oli noin 20-vuotias. Hän ehkä palveli Potifaaria noin kolme-neljä vuotta, kunnes sitten tämän vaimon kavaluuden vuoksi ja valheiden vuoksi joutui vankilaan. Siellä Joosef muuten joutui olemaan vuosikaudet.

Mutta kerrotaan, että Joosef sielläkin palveli niin hyvin kuin osasi. Hän suoritti kaikki ne askareet, mitä siellä vankinvartijat ja päälliköt esittivät. Hän suoritti huolellisesti ja hyvin. Kunnes hänet sielläkin korotettiin ja annettiin hänelle yhä vaativampia tehtäviä. Ja hän lopulta oli siellä vankivartijoiden mukana ja huolehti muista vangeista.

Te muistatte, kun sinne eräänä päivänä heitettiin kaksi kuninkaan päällikköä. Ja toinen oli ylimmäinen juomalaskija ja toinen oli ylimmäinen leipuri. Ne olivat rikkoneet vaarautta vastaan ja joutuivat vankilaan. Ja he eräänä yönä näkivät molemmat unta. Ja aamulla murheellisina eivät osanneet selittää eikä siellä oikein muutkaan ymmärtäneet sen päälle.

Niin Joosef selitti nämä unet. Ja tapahtui juuri niin kuin Joosef oli selittänyt. Juomalaskijahan korotettiin siihen entiseen virkaan ja leipuri hirtettiin. Se meni juuri sillä tavalla niin kuin Joosef oli unet selittänyt.

Niin Joosef sanoi tälle juomalaskijalle, että nyt kun pääset vapaaksi niin muista, että kerrot Faaraolle, että minä olen ilmain omaa syytäni. Minä olen hebrealainen nuorukainen. Ilmain omaa syytäni. Minut on ryöstetty ja heitetty tänne vankilaan. En ole tehnyt mitään pahaa. Muista kun pääset vapaaksi.

Tämä viesti hän sanoo sinne juomalaskijalle. Mutta eihän juomalaskija muistanut. Pääsi itse pois sieltä. Se unohti Joosefin. Pariksi vuodeksi unohti. Ei juolahtanut mieleenkään, että joku olisi muistanut ja selittänyt hänen uniaan.

Kunnes siinä vaiheessa kun Faarao näki unta. Kaksi unta peräkkäin. Eikä kukaan, ei kukaan, joka siellä oli selittänyt aikaisemmin unia. Ja kerrotaan, että erilaiset tähtien tutkijat, ennustajat olivat kuunnelleet Faaraon unia. Ei kukaan kyennyt selittämään.

Siinä vaiheessa Joosef tuli juomalaskijan mieleen. Ja hän kertoi Faaraolle, että kuule, kun minä olin vankilassa. Ja taisi mainita, että en syyttä, vaan oli syytäkin vähän. Niin siellä oli eräs heprealainen nuorukainen, joka osasi selittää unia.

Kyllä Faaraolle tuli kiire. Sieltä joutui haettiin Joosef. Joosefilla oli huonot ja likaiset vaatteet ja pitkä tukka ja parta-ajamaton, ja noihän vangeilta joka päivä ajetaan. Niin se siistittiin tämä nuori mies. Ja kiireesti vietiin kuninkaan eteen.

Faarao esittää, minä olen nähnyt kaksi unta. Kukaan ei ole kyennyt selittämään. Ja olen kuullut, että sinä olet se, joka pystyt.

No mitä Joosef sanoo? Sanooko Joosef rintakaarella, että oikein. Minä se juuri olen. Kaskun ei ole ennen huomattu. Minä olen kymmenkunta vuotta ollut tuolla vankilassa. Ei sano näin.

Vaan Joosef sanoo, että minä en pysty selittämään, mutta Jumala tietää ja antaa kuninkaalle vastauksen.

Me huomaamme, että Joosef oli nöyrä. Hän oli hyvin lapsen paikalla. Raamattu kertoi, että Joosef täytti tuolla hetkellä kolmekymmentä vuotta. Näissäkin seuroissa on kolmekymmentävuotiaita.

Joosef oli sen ikäinen. Kolmetoista vuotta oli jo tällä taipaleella kulunut, kun kaivosta nostettiin ylös orjakauppiaitten perään.

Kolmekymmentävuotiaana hän selitti nämä unet, josta luulen niin, että maapallon syrjällä ei liene yhtään ihmistä, joka ei olisi kuullut näistä Faaraon unista eikä Joosefin selityksistä. Luulen, että kaikki on siitä kuulleet.

Kyllä sitä hyvin usein tuolla ulkopuolella Jumalan valtakunnan, niin kuin teistä monet veljet olette työn puolesta, niin siellä joskus vedotaan, näin lama-aikanakin vedotaan, että tarvittaisiin Joosefin viisautta. Olisi tarvittu Joosefin viisautta. Tämmöisiä olemme kuulleet.

No sitähän olisi todella tarvittu. Emme lähde sitä nyt kertaamaan, se on hyvin vaiherikas nämä unet, mutta siinähän lyhykäisyydessään tilanne oli se, että Joosef kertoi ne unet, että ne ensimmäiset kohdat niissä unissa merkitsivät seitsemää lihavaa vuotta. Ja sitten toinen osa niissä unissa merkitsi seitsemää nälkävuotta, jotka kohtaavat Egyptiä ja koko seutukuntaa.

Tämän Joosef sanoi. Faaraota miellytti tämä. Faarao uskoi ja sanoi, että sinussa on Jumalan henki. Nuori Joosef neuvoi kuningasta.

Nyt olisi viisasta nimetä tähän valtakuntaan toimelias mies, joka huolehtii tulevina vuosina, viljavuosina, viljaa aittaa. Hän antaa neuvon muuten tälle kuninkaalle, vankilasta nostettu mies. Neuvoi, että nyt olisi viisasta asettaa 20 prosentin vero. Ota viidennes ja pataa talteen. Niin on huonon päivän varalle.

Faarao sanoi, että ei meillä ole tämän viisaampaa miestä kuin tässä meidän edessämme seisoo. Ja hän korottaa Joosefin Egyptin kakkosmieheksi.

Ajatelkaa. Uskovainen nuori mies, joka lähti 13 vuotta sitten sieltä Hebronin laaksosta kevein askelin veljiä tapaamaan viemään isältä terveisiä vanhemmille pojille. Vihaset velipojat heittävät hänen kaivoon. Sieltä nostetaan orjakauppiaiden perään. Torilla myydään Joosef Potifaarille. Ja sieltä hän joutuu vankilaan.

Ja 13 vuoden kuluttua hän sieltä sitten tulee Faaraon eteen. Ja korotetaan Egyptin kakkosmieheksi. Hänelle annettiin valtaa ja kunniaa.

Kyllä siinä vaiheessa varmasti Joosefilla oli paljon kiusauksia. Jos niitä oli siellä vankilassakin. Kyllähän siellä saattoi ajatella moneen kertaan, että Jumala on minut unohtanut. Tietäähän kymmenkunta vuotta on siellä eikä kukaan käy paljon kyselemässä. Sukulaiset eivät ota yhteyttä.

Niin hän ajatteli ehkä, että Jumala on unohtanut. Mutta mitä sanotaan Joosefista? Te ehkä muistatte. Hän oli onnellinen mies. Minkä hän vuoksi? Hänellä oli siellä vankityrmässäkin usko ja hyvä oma tunto. Siitä syystä hän oli onnellinen mies.

Näissä seuroissa on kirkastettu autuuden merkitystä. On aivan oikein sanottu, että autuas kulkija on täällä onniteltava, onnellinen kulkija. Hänellä on nimi kirjassa, joka on elämän. Ja vaikka tämä ajallinen taipale olisi vaikeaakin, niin kuin se monien kohdalla välillä on vaikeaa, niin siitä huolimatta saamme vaikeuksienkin alla olla onnelliset.

Sen vuoksi, että nimi on piirretty kirjaan, joka on elämän. Ja kun kerran nämä vaivat täällä päättyvät, niin täältä vaivojen alla oleva kulkija siirretään kiittäjien joukkoon. Niinhän se Joosefkin aikanaan sitten siirtyi täytettyään 110 vuotta. Hän eli muuten aika vanhaksi. Siirtyi täältä ajasta iäisyyteen onnellisena vaiherikkaan elämän jälkeen.

No niin, sitten kun Joosef keräsi tätä viljaa seitsemän vuotta, rakensi aittoja eri puolille. Varastot olivat täynnä. Viljaa tuli niin paljon, että sitä ihmetteli koko seutukunta.

Mutta kun viljavat vuodet olivat menneet ja tuli nälkävuodet, kerrotaan, että maa ei kasvanut mitään. Tuli ankarat nälkävuodet. Eikä se yksistään koskettanut Egyptiä, vaan se kosketti vähän muitakin.

Nälkä ylettyi sinne Jaakobin kotiinkin, Kaanaanin maalle, missä Jaakob ja hänen poikansa, 11 poikaa, olivat. Ehkä siinä oli yksi nälkävuosi kulunut. Joosef oli silloin jo 38 vuoden ikäinen. Hän oli jo keski-iän vaiheilla.

Minä olen ajatellut sillä tavalla, että kyllä Joosef ehkä varmaan odotti, milloin saapuvat velipojat Kaanaanin maalta. Hän oli jo lukuisille myynyt viljaa. Lukuisille.

Eräänä päivänä kymmenen miestä, parrakasta miestä saapuu Kaanaanin maalta ja puhuvat kotikylän kieltä. Heti Joosef tuntee, sieltä odotetut veljet saapuvat.

Joosef tekeytyy oudoksi. Ei ole ymmärtävinään heidän kieltään. Puhuu vieraan kielen tulkin välityksellä. Puhuttelee ankarasti. Te olette vakojia. Epäilee kovasti. Tenttaa kuulustelee. Onko teillä isä ja onko muita veljiä?

Hätääntyneet veljet kertovat kaiken. Yhtä velipoikaa meillä ei enää ole. Nuori jäi isän kanssa kotiin. Meillä on vanha isä Kaanaanin maalla. Olemme rehellisiä, rehellisen isän poikia. Emme ole vakojia, emmekä ole tehneet mitään.

Joosef puhuttelee ankarasti. Hän koettelee veljiä. Joosef muistaa tarkoin kaivolla olleet tapahtumat. Ehkäpä Joosefille vielä muistuu mieleen ne unet, joita hän kotona näki. Yksitoista lyhtyä kumartaa minun lyhtyäni. Aurinko, kuu ja yksitoista tähteä kumartaa.

Erityisesti ihan nämä suututtivat veljeksiä.

No niin, ja sitten lopulta Joosef päästää nämä kotimatkalle. Ja toiseksi vanhin poika jää vangiksi. Joosef sanoo, että tuokaa se nuori minun luokseni, minä en usko teidän puheisiinne.

Vilja ja terveiset viedään kotiin Jaakobille ja kerrotaan kaikki.

Mitä Jaakob muuten sanoo pojille? Muistatteko raamatusta sen? Jaakobhan sanoo pojille jossakin vaiheessa, että miksi menitte kertomaan sille herralle kaikki kotiasiat? Miksi te kerroitte, että täällä on vielä Benjamin? Ei niitä tarvitse kertoa.

Velipojat sanovat, että se niin kovin visusti kysyi. Ankara herra, meidän oli pakko kertoa.

Ja lopulta, kun nälkä oli kyllin kova, Jaakob päästää Benjamininkin sinne viljahakureissulle. Aluksihan se ei päästä. Mutta kyllä nälkä on kova opettaja. Kyllä se kun on kyllin kova, niin sieltä Benjamininkin lähti hakemaan viljaa mahtavalta herralta pyytämään viljaa.

Ja eri vaiheiden jälkeen me tulemme tähän tekstikohtaan, jonka luin. Tämä on juuri siitä kohdasta, kun he tulevat toisen kerran hakemaan sitä viljaa. Ja Joosef näkee nuorimman pojan Benjaminin, oman rakkaan veljen, jota hän ei ole muuten 22 vuoteen nähnyt.

Hän heti tuntee Benjaminin. Hänen sydämensä liikuttuu kovasti. Hän menee toiseen huoneeseen ja itkee. Hän kohtelee heitä hyvin, asettaa ruokapöytäänkin ikäjärjestykseen, jota muuten nämä veljet ihmettelevät. Miten tämä Egyptin herra, mistä se tietää meidän iät? Ei suinkaan sitä viime kerralla hänelle sanottu. Tietää tarkoin iän. Ja monta muuta asiaa tuntuu tietävän.

Joosef ymmärtää kaiken heidän puheensa. Joosef on hyvin liikuttunut. Ei tahdo pystyä pidättämään itseään.

Kunnes sitten tässä luvussa kerrotaan, että Joosef ei voinut itseään pidättää kaikkien niiden edessä, jotka hänen tykönään seisoivat. Ja hän huusi, menkää ulos kaikki minun tykööni. Ja ei yksikään seisonut hänen tykönään, koska Joosef itsensä ilmoitti veljille.

Tämä oli juuri se kohta. Joosef ilmoitti itsensä veljille. Oli kulunut pitkä aika.

Mitä me opimme tästä Joosefin tapauksesta tänä iltana? Me opimme sen seikan, että monien vaivojen, koettelemusten ja vastuksien alla Jumala on voimallinen kantamaan ja varjelemaan lapsenaan. Sen me huomaamme tästä. Niin oli Joosefin kohta.

Toinen asia oli se, että kuuliaisen lapsen Jumala siunaa hyvästi. Joosef osoitti kuuliaisuutta. Hän oli nöyrä. Hänellä oli välillä hyvin vaikeaa ja välillä häntä korotettiin. Jumala salli nämä kaikki. Koetteli Joosefin uskoa.

Näissäkin seuroissa saattaa olla teitä nuoria, niin kuin näissä esirukouspyynnöissäkin, jotka liikuttivat meidän sydäntämme. Niissä on paljon monenlaisia vaikeuksia ja epäilyksiä ja kiusauksia ja murheita.

Teillä monilla saattaa olla nuoremmilla ja vanhemmilla tänä iltana suuria vaivoja ja epäilyksiä siitä, että kostunko minä ja kostuuko minun läheiseni vaikean ajan keskellä kunnian taivaaseen.

Ja ylennä sydämesi uskomaan. Jeesuksen nimessä ja sovintoveressä on kaikki synnit anteeksi. Jeesuksen nimessä ja veressä on synnit anteeksi. Jeesuksen nimessä ja sovintoveressä on synnit. Jeesuksen nimessä ja veressä on veljet ja sisaret. Jeesuksen nimessä ja sovintoveressä on synnit anteeksi.

Saamme uskoa rauhaan, vapauteen ja iloon asti. Jeesuksen nimessä ja veressä on kaikki synnit anteeksi.

Toisaalta tämä raamatun kohta vielä opettaa, Jeesuksen nimessä ja veressä on synnit anteeksi, että vanhempia velipoikia Jumala koetteli väkevästi.

Me aattoseuroissa kuulimme tästä kohdasta vähän myöhemmin, miten nämä vanhemmat veljet isän kuoltua nöyrtyivät. Menivät Joosefin luokse ja halusivat pyytää tekemisiään anteeksi. Se on opettavainen kohta.

Joosefilla ei ollut kovaa sydäntä. Sanooko Joosef, että en anna? Oli se niin kova reissu. Oli tuo Egyptin reissu sen verran kova, että en anna anteeksi. Joosef antoi anteeksi. Sydämestään antoi anteeksi koville velipojille.

Ja myöhemmin me huomaamme tästä myöhemmin, miten Jaakob myöskin iloitsi siitä, että Jumala lopulta johti näitä asioita.

Tässä seuroissa on myöskin teitä isiä ja äitejä, joilla on enemmän tai vähemmän poikia ja tyttöjä. Ja saatatte tuntea itsenne, varsinkin jos sielunvihollinen on muutamia voittanut tähän maailmaan.

Niin minä ajattelen, että teillä on paljon kiusauksia ja epäilyksiä tämän vuoksi. Sielunvihollinen saattaa kiusata silläkin, että kaikki johtuu minusta. Minä olen ollut niin huono kasvattaja, huono esimerkki kotona.

Välillä on ollut liian tiukka ote ja välillä liika löysä. En ole osannut oikein kasvattaa, enkä ole tyytynyt siihen osaan, minkä Jumala on antanut.

Nämä ovat meille vanhemmille tuttuja. Me saatamme näissä asioissa väsyä.

Te isät ja äidit, nostakaa katseenne nyt omasta sydämestä. Uskomme alkajaa ja päättäjää Jeesukseen. Jeesuksen nimessä ja veressä. Jeesuksen nimessä ja veressä.

Me saamme uskoa nämä kaikki anteeksi. Jeesuksen nimessä ja sovintoveressä. Jeesuksen nimessä ja veressä on kaikki synnit armosta anteeksi. Jeesuksen nimessä ja veressä. Jeesuksen nimessä ja veressä.

Sitten jos täällä seuroissa on vielä sellaisia, jotka olette näiden vanhempien velipoikien osassa. Olette katkeroittaneet sydämenne ja kieltäneet uskon. Syystä tai toisesta olette Jumalan valtakuntaan tai omiin läheisiin uskovaisiin katkeroituneet.

Neuvot saattavat tuntua hyvin vanha-aikaisilta ja huonoilta. Sopimattomilta. Mutta nyt olette tulleet näihin seuroihin ja näiden päivien aikana ehkä olette ajatellut, että voi kumpa minäkin pääsisin Jumalan valtakunnan asukkaaksi.

Minä luulen, että niitäkin näissä seuroissa on. Teillä on halu ja kaipaus päästä Jumalan lasten yhteyteen.

Tänä iltana on nyt juuri sellaiset seurat, että sinulla on lupaus, usko, epäusko ja kaikki se hedelmät. Armosta anteeksi Jeesuksen nimessä ja sovintoveressä.

Kun sinä tämän uskot, niin sinä saat käydä Jumalan valtakuntaan ja omistamaan sitä lahja vanhurskautta, jonka Jumalan poika sinulle ja minulle on tehnyt.

Edellä rakkaan veljen kautta jo kuulimme ja tänä päivänä olemme kuulleet monien muiden tästä parannuksen tarpeellisuudesta. Ja mitä parannus on.

Tämä Amerikasta tullut veli mainitsi, että siinä on kolme kohtaa. Ensinnä siinä on hätää ja pelkoa omien syntien vuoksi. Sitten on uskomista evankeliumiin. Ja sitten siihen liittyy vielä tämä kolmas kohta, elämän parantaminen. Haluu luopua syntielämästä.

Näihin liittyy ja se on Jumalan teko.

Me jäämme tälläkin hetkellä turvattuina ja siunattuina omistamaan Jumalan valtakunnan aarteita. Ja tätä lahja vanhurskautta Jeesuksen nimessä ja veressä on kaikki synnit armosta anteeksi.

Ja lopuksi omalle kohdallekin haluan kysyä, saanko uskoa omat syntini anteeksi. Haluan minulla on yhdessä teidän kanssa uskoa.

Jeesuksen nimessä ja veressä on synnit anteeksi. Jeesuksen nimessä ja veressä, Jeesuksen nimessä ja veressä.

Ja kerran kuulkaa Jeesuksen nimessä ja veressä usko muuttuu näkemiseen. Me saamme vaivojen maasta Jeesuksen nimessä ja veressä siirtyä kunnian taivaaseen.

Jeesuksen nimessä ja veressä on kaikki anteeksi. Jeesuksen nimeen. Aamen.