Seurapuhe 07.05.1989

Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen!

Luen kahdennenkymmenennentoisen, kahdennenkymmenennenkolmannen ja kahdennenkymmenennenneljännen jakeen kahdennestatoista luvusta Heprealaiskirjeestä:

Mutta te olette käyneet Siionin vuoren tykö ja elävän Jumalan kaupungin ja taivaallisen Jerusalemin tykö ja monen tuhannen enkeleitten tykö ja yhteisen kokouksen ja esikoisten seurakunnan tykö, jotka taivaassa kirjoitetut ovat, ja te olette käyneet kaikkien vanhurskasten henkien tykö ja Jumalan, kaikkein tuomarin tykö ja uuden testamentin välimiehen Jeesuksen Kristuksen tykö ja pirskotusveren tykö, joka puhuu parempia kuin Aabelin veri.

Tästä se on yksi hyvä selitys siihen kysymykseen, jonka maailman poika tekee uskovaiselle, että mikä siellä viehättää sinua, kun käyt seuroissa ja että olet uskovainen? Niin, lukekaa tämä heille täältä Heprealaiskirjeestä kahdennestatoista luvussa, jossa selostetaan meille, minkälaiseen elämänyhteyteen Jumalan lapsi on päässyt ja jonka takia hänen on vaikea lähteä pois Jumalan valtakunnasta.

Nyt tässä aluksi sanotaan, että te olette te Jumalan lapset. Nimittäin tämä kirje, josta minä luin, niin se on tarkoitettu juutalaiskristityille eli heprealaisille. Ei, ei, ei, sellaista paikkakuntaa ei ole olemassakaan kuin Heprea, eikä sellaista seurakuntaa ole ollut kuin Heprean seurakunta, vaan se on tuo heprealainen, se on kansatieteellinen ja kielitieteellinen käsite. Ja Israelin ulkopuolella olevat käyttivät heistä nimitystä heprealaiset.

No niin, nyt ne elivät hajanaisuudessa, hajotuksessa, diasporassa, ja heille lähetettiin tämä kirje. Se oli kuin sellainen kiertokirje, joka kulki kylästä kylään uskovaisten luokse. Ja se oli varmasti ihana hetki, kun tämä kirje tuli heille. Kyllä ne varmasti ilosta itkivät, kun heitä muistettiin.

No niin, nythän näille sen ajan uskovaisille kirjoittaa tämän, joka sopii meillekin. Nimittäin te olette käyneet ihmeellisen vuoren tykö, Siionin vuoren tykö. Vuori merkitsi aina, kun sitä käytettiin vertauskuvallisesti, sellaista pysyväisyyttä ja vankkumattomuutta. Ja nyt tämä Siionin vuori, niin se on Jerusalemissa, ja sinne Daavid rakensi linnansa ja sinne rakennettiin temppeli.

Ja no, pitääkö meidän nyt ostaa Israelin lippu ja käydä siellä? Moni on siellä käynytkin, mutta minä vain sanon, että teidän autuutenne ei ole yhtään lisääntynyt siitä, vaikka olette käyneetkin. Ei meidän tarvitse siellä käydä Jerusalemissa, vaan että tämä on hengellinen vuori.

Niin kuin siitä ensimmäisessä Mooseksen kirjassa, niin siellä puhutaan siitä, kun Mooses löi sauvalla kallioon. Sieltä tuli vettä. Ja Paavali kirjoittaa siitä, että minä tahdon pitää teitä tietämättöminä, rakkaat veljet, siitä, että meidän isämme ovat kaikki pilven alla vaeltaneet ja ovat kastetut Mooseksen pilvessä ja meressä, ja että te olette kaikki yhtäläistä hengellistä ruokaa syöneet... ja sitten yhtäläistä hengellistä juomaa juoneet siitä kalliosta, joka heitä seurasi, ja se kallio oli Kristus.

Ja sitten Jesajan kirjan kahdennessakymmenennessä viidennessä luvussa sanotaan, että tällä vuorella Herra Sebaot on laittava lihavat pidot, pidot viinistä ja rasvasta, selkeästä viinistä ja ydinrasvasta. Ja tällä vuorella tarkoittaa Uuden testamentin seurakuntaa. Siitä olisi paljonkin Raamattua, mutta samaa tarkoittaa myöskin tuo jatko, kun sanotaan, että te olette käyneet elävän Jumalan kaupungin, taivaallisen Jerusalemin tykö.

No, missä se niin kaunis kaupunki, Jerusalem, uusi Jerusalem on? Tämä kaupunki. Me tultiin toissapäivänä Viipurista, me retkeläiset. Kyllä minä säälin teitä, jotka ette saaneet olla mukana siinä. Se siellä kyllä, kyllä myö käypi surko teitä, mutta onhan sitä mahdollisuus mennä myöhemminkin sinne käymään.

No niin, tuota. Se oli, kyllä ne sanoi kaikki, että kaunis kaupunki, ihmeellinen kaupunki. Minullehan se merkitsee sitä, että siellä minä olen syntynyt ja kastettu, käynyt oppikoulun, tullut ylioppilaaksi, suorittanut asevelvollisuuden, vihitty papiksi, vihitty avioliittoon ja ollut ensimmäiset pappisvuodet.

No niin, mutta mikäs on tämä uusi Jerusalem, pyhä kaupunki? Mikä se sellainen kaupunki on? Minä nuorena sijoitin sen taivaaseen. Ei täällä maan päällä voi olla sellaista näin kaunista ja ihanaa kaupunkia. Ja se on hyvin yleinen käsitys ihmisille, että se tarkoittaa taivasta.

Kyllähän se tietysti voidaan näinkin sanoa, sillä niin kuin Luther sanoo, Jumalan valtakunta on kaksiosainen. Se on armon valtakunta täällä maan päällä ja kunnian valtakunta taivaassa. Ja täältä armon valtakunnasta meidät kerran siirretään kunnian valtakuntaan taivaaseen.

Mutta tässähän selvästi sanotaan menneessä aikamuodossa, että te olette jo käyneet siellä kaupunkiin, te Jumalan lapset. Se on siis toisin sanoen se kaupunki täällä maan päällä, se uusi Jerusalem, pyhä kaupunki.

Ja tätä tukee sekin Ilmestyskirjan yhdeksännessätoista luvussa oleva kohta, jossa sanotaan näin: "Ja tämän jälkeen minä näen uuden Jerusalemin, pyhän kaupungin, laskeutuvan alas taivaasta niinkuin miehellensä kaunistettu morsian. Ja minä kuulin suuren äänen valtaistuimelta sanovan: 'Katso, Jumalan maja ihmisten keskellä!'" Siis se on laskettu sieltä taivaasta tänne maan päälle.

Ja Paavali Galatalaiskirjeen kahdennessakymmenessä kuudennessa luvussa... ei, ei, neljännessä luvussa kahdennessakymmenen kuudennessa jakeessa hän sanoo näin, että "ja se Jerusalem, joka ylhäältä on, on vapaa ja on kaikkien meidän äitimme". Ja tällä tarkoitetaan hengellistä Jerusalemia, Jumalan valtakuntaa täällä maan päällä, josta Paavali käyttää tätä äiti-nimitystä.

Nythän meillä viikon päästä on äitienpäivä, niin sellainen ihmeellinen äiti on tämä uusi Jerusalem. Luther, kun selittää Paavalin Galatalaiskirjettä, hän sanoo näin: "Niin kuin äiti synnyttää lapsia ja hoitaa niitä helmassaan, niin myöskin Jumalan seurakunta, valtakunta täällä maan päällä synnyttää evankeliumin kautta lapsia Jumalalle ja hoitaa niitä helmassaan." Ja Luther sanoo: "Kun minä evankeliumista olen syntynyt, niin minä voin evankeliumilla synnyttää toisia." Ja näin se Jumalan valtakunta leviää vaakasuorassa tasossa ihmisestä ihmiseen. Se ei Jumala tipauta tätä asiaa tuolta ylhäältä meille, vaan se kulkee näin.

Niin kuin Paavali siitä sanookin, että älä sano sydämessäsi kuka nousee ylös taivaaseen, se on Kristusta alas tuomaan. Tahi älä sano sydämessäsi kuka astuu alas syvyyteen, se on Kristusta kuolleista nostamaan, vaan katso, se sana on sinua lähellä, sinun suussasi ja sinun sydämessäsi, ja se on se sana uskosta, jota me saarnaamme.

No niin, me olemme kaupunkilaisia. Tekin, jotka olette sieltä maalta ja möylitte maata, ja tämä on se teidän kultainen aikanne, kun saatte kylvää ja niin sitä. Tekin olette kaupunkilaisia hengellisesti katsottuna ja te olette vielä kuningaskunnan jäseniä. Te olette kuninkaallista sukua, niin kuin tulemme vähän myöhemmin tähän ajatukseen.

Ja sitten te olette käyneet monen tuhannen enkelitten joukon tykö. Nyt en ole varma asiasta. Enkeleitä on kahta lajia, kahta päälajia. Ensinnäkin on henkiolentoenkeleitä, joista Heprealaiskirjeen toisen luvun lopulla sanotaan näin: "Enkelit ovat palvelevaisia henkiä, palvelukseen lähetetty niitä varten, jotka saavat autuuden periä." Ja te lapsetkin muistatte, että jonkun enkelin nimeltäkin, Miikael ja Gabriel. Gabriel meni neitsyt Marian luo tervehtimään häntä ja ilmoittamaan Jeesuksen syntymästä. Ja sitten se Gabriel kävi sen papin luona, sen minun kaimani. Minun toinen nimeni on nimittäin Sakarias, sen tykönä, ja ilmoitti Johannes Kastajan syntymistä.

Mutta sitten enkelin nimi voidaan antaa ihmisellekin silloin, kun hän viepi enkelin sanomaa eli evankeliumia toisille ihmisille. Niin kuin olen joskus maininnut siitä, kun menin sitä vanhusta tervehtimään siellä Utajärvelle Tiettömien taipaleitten taakse hiihtämällä, kun sinne ei muuten päässyt, niin se vanhus, kun näki minut tulevan sisälle, hän kävi kiittämään Jumalaa siitä, että Herra Sebaotin enkeli tuli häntä tervehtimään. Se oli lukenut se mummo tietysti Malakian kirjasta, että papin huulten pitää opin kätkemän, että laki hänen suustansa kuultaisiin, sillä hän on Herran Sebaotin enkeli.

No niin, mitä tämä tarkoittaa, että te olette käyneet monen tuhannen enkeleitten joukon tykö? Tarkoittaako se sitä, että on Jumala lapsia saanut yhteen? Enkeleitä te ootte kaikki Jumalan lapset, te pienet lapsetkin, Jumalan enkeleitä. Te voitte enkelin sanomaa julistaa toisillekin sen tarpeessa oleville ihmisille.

Sitten sanotaan, että te olette käyneet yhteisen kokouksen tykö. Katsokaa, Jumala ei ole luonut yksinäistä kristittyä. Hän on luonut kristittynsä seurakunnan yhteyteen.

Ja tämä nyt on niin, että jos Jumalan valtakunta halpenee ihmisen silmissä ja tämä maailma niin voimakkaana vetää, ja Jumalan valtakunta näyttää niin kuin hakomajalta tai niin kuin hävitetyltä kaupungilta, niin silloin tarvitaan silmälääkäriä, että se avaisi silmät, että minä saan olla seurassa, Jumalan valtakunnan asukkaat.

Niin kuin kerran eräässä pitäjässä oli pappina se yksi mies. Ristitty mies katkeroi, kysi sydämensä ja alkoi syyttää uskovaisia. Ei kymmeneen vuoteen käynyt seuroissa. Sitten se tuota... Minä olin vähän aikaa siellä pappina ja hän kutsui minut ja vaimovainajani sinne luokseen illanreissulle, ja siellä hän purki sydämensä, että kyllä häntä on väärin kohdeltu. Häntä on väärin ymmärretty, ja alkoi katkerasti Jumalan seurakuntaa moittia.

Vaimoni oli siinä paikalla silloin. Minä olin vähän kauempana, niin vaimoni sanoi minulle sitten jälestäpäin: hän rukoili Jumalaa, että Jumala antaisi hänelle oikeat sanat. Ja hän sanoi sille miehelle näin: "Entä jos teidän silmässä on malka?" Tehän tiedätte, mikä se malka, se on pitkä hirsi. Ja nyt se malka, kun ei sovi poikittain ihmisen silmään, se pitää olla pitkittäin, ja eihän siinä veli yllä veljeä kaulaan, kun tämä malka on siinä välissä.

Silloin se mies lysähti puun rungon päälle ja purskahti itkemään ja sanoi, että niin, minä olen ollut väärässä. Jumalan lapset on ollut oikeassa. Ja se teki parannuksen.

Mutta minä ajattelin, että enpä virkka kenellekään tästä mitään. Viikon päästä oli lähtijäseurat, ja sitten tuota, minä siellä saarnasin, niin tämä Väinö tuli sisään. Kuului kohahdus siellä seurahuoneessa. Väinö on tullut seuroihin!

Hän tuli minun tyköni saarnani jälkeen ja kysyi, saako hän sanoa jotakin. Minä arvasin, mitä Väinö sanoo. Ja hän sanoi, että kuulkaa, minä olen se vuorille eksynyt lammas. Ja minä olen kantanut katkeraa mieltä teitä Jumalan lapsia kohtaan. Ja tuota, voitteko antaa minulle anteeksi?

Kuulkaa, sitä tilannetta, joka syntyi, sitä on mahdoton kuvata. Harvoin minä olen ollut sellaisessa tilanteessa. Väinön lihallinen sisar, eräs talonemäntä, ensimmäisenä Väinön kaulaan. Ja kuulkaa, siellä syntyi niin voimakkaat liikutukset, kun tuhlaajapoika tuli takaisin isän kotiin.

Minua kiinnosti erityisesti se yksi äijä pahanen, oikein sellainen vaivainen, joka pystyi tuskin kunnolla liikkumaan, niin se meni niin kovalla vauhdilla ulos sieltä seurahuoneesta. Minä ihmettelin, mikä sille tuli, niin se oli sanonut jollekin, jos hän olisi hetkeksikään jäänyt sinne, niin hän olisi tehnyt parannuksen.

No niin, näin siellä kävi. Mutta kuulkaa, minä sanoisin teille, lapset ja nuoret ja kaikki: älkää lähtekö Jumalan valtakunnasta pois. Te olette käyneet yhteisen kokouksen tykö. Te olette ihmeellisessä yhteydessä.

Ja sitten tässä sanotaan näin, että te olette käyneet esikoisten seurakunnan tykö, jotka taivaassa kirjoitetut ovat. Sanotaanko Raamatussa uskovaisia esikoisiksi ja mitä se tarkoittaa? Nythän tämän esikoisnimen on omineet eräät kristillisyydestä pois lähteneet eri seurakunnat.

Nyt meidän on hyvä palata Vanhaan testamenttiin katsomaan, mitä se esikoissiunauksen tarkoittaa. Muistattehan sen, kun Iisak oli kuolemaisillaan ja hänellä oli kaksi poikaa, Eesau ja Jaakob. Tavallisesti vanhin poika sai tämän esikoissiunauksen, mutta Jumala halusi sen Jaakobille, sen siunauksen. Ja Rebekka tiesi, Jaakobin äiti, että näin on. Ja Rebekka neuvoi Jaakobia ja sanoi, että miten hänen pitää mennä hakemaan se siunaus. Hänen piti ottaa Eesaun rooli, vanhimman veljen rooli.

Ja sitten se sanoi, että ole äitille kuuliainen. Kuulkaa, kyllä se kannattaa olla äitille kuuliainen. Siis minä tarkoitan hengellisesti Jumalan seurakunnassa.

Ja Jumala sanoi, että Jaakobia minä rakastin, mutta Eesauta vihaan. Kun Paavali Roomalaiskirjeen yhdeksännessä luvussa käsittelee tätä asiaa, se on hyvin merkittävä luku Raamatussa tuo yhdeksäs luku. Lukekaapa monta kertaa se läpi. Hän kun sanoo tässä, että tapahtuuko siinä vääryys, että nuorempi sai sen esikoisuuden, esikoissiunauksen, niin hän kysyy, että onko Jumalassa vääryyttä? Ja se pois se! Ei ole Jumalassa vääryyttä. Minä armahdan, ketä minä armahdan.

No niin, nytte kun se siunasi, niin siihen siunaukseen kuului tällaiset sanat: "Jumala antakoon sinulle taivaan kasteesta ja maan lihavuudesta. Ja kaikki kansat palvelkoot sinua ja kaikki sukukunnat kumartakoot sinua. Ole sinun veljiesi herra, sinun äitisi pojat palvelkoot ja kumartakoot sinua." Tällainen oli se siunaus.

No, kuuluuko vieläkin tähän siunaukseen tämä? Luther tiivistää tämän siunauksen näin sanoen, että se sisälsi pappeuden ja kuninkuuden ja vallan. Tällaisen on Jumala antanut seurakunnalleen, pappeuden ja kuninkuuden ja vallan.

Ja tuota, tämä nytten, kuuluuko se vielä tänäkin aikana? Sillä tämä siunaus on sukupolvesta toiseen siirtynyt meidän aikoihimme asti. Me olemme roomalaiskatolisen kirkon kanssa aivan samaa mieltä siitä successio apostolica, se apostolinen jatkuvaisuus, mutta he sitovat sen kirkolliseen virkaan. Me sidomme sen ristittyjen hengelliseen yleiseen pappeuteen. Siinä on se ero, mutta sama käsitys muuten, että Jumala ei koskaan ole antanut tulensa sammua täällä maailmassa, vaan se Jumalan valtakunnan elävä siunaus on kulkenut sukupolvesta toiseen.

No, kuuluuko se vielä tänäkin aikana, siihen siunaukseen, nämä ajatukset, jotka tässä Iisak lausui, kun se siunasi Jaakobia? Me sanomme: kyllä kuuluu, ja sehän onkin tälle maailmalle pahennus. Se on yksi niitä suurimpia pahennuksia.

Olen joskus kertonut, mutta en malta olla kertomatta sitä uudelleenkin, että tapahtui täällä Suomenmaassa kerran sellainen, että seuroihin tuli sellainen puhuja, ja se oli vielä pappi ja se oli aatelismies. Sillä oli aatelisarvo ja se oli vapaaherra aatelisarvoltaan. Niin kun paikkakunnan pappi oli mielissään, kun niin arvokas puhuja tuli, niin hän esitteli seurakunnalle, että tämä, joka teille nyt saarnaa, niin se on aatelissukua ja se on vapaaherra.

Minä en kyllä ole aatelissukua. Mie olen ihan tavallinen maatiainen.

No niin, annahan olla. Yksi huivipäinen uskovainen mummo nousi seisomaan ja sanoi: "Teette, tekö tulot, vapaaherra, tänne Jumalan vapaitten armon lasten seuraan. Olette tullut orjaistenne seuraan. Mekin olemme vapaaherroja. Meillä on synnit anteeksi ja me olemme menossa taivaaseen." Ei tarvinnut pastorin esitellä enää sitä puhujaa.

Ja se mummo oli lukenut tietysti Pietarin kirjeestä senkin kohdan, että te olette valittu suku, pyhä heimo, kuninkaallinen pappeus, omaisuuden kansa, julistaaksenne sen voiman, joka teidät on kutsunut pimeydestä ihmeelliseen valkeuteensa.

Jumalan lapsilla on tämä kuninkaallinen pappeus. He ovat valittu suku ja pyhä heimo. Ne on korkea-arvoisia täällä maan päällä. Paavali sanoi, että hän on ihme ihminen täällä maan päällä.

Mutta ei se sitä merkitse, että hän on ylpeä tästä. Siitä ei voi olla ylpeä, vaan päinvastoin kiitollinen Jumalalle, että minuakin, koloista, vajaamittaista ihmislasta, mie haluan käyttää välikappaleena tätä virkaa hoitamaan.

Monta kertaa isä ja äiti siellä kotona, tai joku muu kristitty, kun ajattelee tätä, että mikä minä olen tähän tehtävään? Katselee omaa mitättömyyttään. Sitä me saammekin surra, sitä omaa heikkouttamme. Ja onkin terveellinen: se itsetuntoon kuuluu tuo oma viheliäisyyden tunne.

Mutta virkaa ei voi moittia. Virka on kallis. Paavalikin sanoo itsestään, että hän on syntisistä suurin, mutta toisaalta kuitenkin hän sanoo, ettei meidän virkaamme moitittaisi.

Sen takia on hyvä rohkaista tänäkin iltana sellaisia arkamielisiä Jumalan lapsia, jotka ajattelevat, että olenko minä todellakaan sovelias näin kallista tehtävää suorittamaan. Mutta rohkaiskaa sinä, Mette, Jeesuksen nimessä ja veressä synnit anteeksi. Uskokaa kaikki kiusaukset, ne itsenne vahtaamiset anteeksi, väärät valvomiset anteeksi.

Virka on kallis, ja te pienet lapsetkin, te ootte Jumalan pappeja täällä maan päällä. Onhan minulla montakin tapausta siitä, kuinka pieni poika tai tyttö on ollut Jumalan välikappaleena tässä evankeliumin työssä.

No niin, te olette käyneet siis esikoisten seurakunnan tykö. Tuosta esikoisuudesta, siitä vielä yksi raamatunkohta. Paavali kirjoittaa näin: "Tahtonsa mukaan hän synnytti teidät totuuden sanalla, ollaksenne hänen luotujensa esikoisia." Tämä vanha Raamattu kyllä sanoo, että uutisia, mutta tämä nykyinen raamatunkäännös sanoo sen, että esikoisia. Ollaksenne hänen luotujensa esikoisia.

Ja sitten sanotaan näin, että te olette käyneet Jumalan, kaikkein tuomarin tykö. Katsokaas, Raamattu esittää Jumalan tuomarina. Se on oikeuden istunnosta otettu kuva tai vertaus. Oikeuden puheenjohtajana on tuomari. Sitten siellä oikeudessa siellä on muutakin virkamiehiä. Siellä on yleinen syyttäjä. Sillä paikalla on Saatana, joka sitä pappiakin syytti, joka seisoi saastaisissa vaatteissa Herran enkelin edessä, se nimittäin Joosua, Joosadakin poika.

Ja sitten siellä on kolmas virkamies. Se on puolustusasianajaja, ja se on Pyhä Henki. Näin Jeesus esittää, että hän lähettää toisen puolustajan, lohduttajan teidän tykönne, nimittäin Pyhän Hengen.

No nytte Jumalan lapsia kannattaa onnitella, että he ovat tavanneet tuomarin jo täällä armon ajassa. Mutta monelle käy niin huonosti, että on välttänyt tämän. Ei ole tullut seuroihin, ei ole tehnyt parannusta, ei ole hätynyt syntejänsä tunnustamaan.

Mutta kerran heidän on astuttava tämän tuomarin eteen, ja se tapahtuu viimeisenä tuomiopäivänä, josta Ilmestyskirjan kuudennessa luvussa sanotaan näin, että sinä päivänä monet kätkeytyvät kallioluoliin ja vuorten rotkoihin, ja monet huutavat kukkuloille ja vuorille: "Kaatukaat meidän päällemme ja peittäkää meidät kasvojen vihalta, sillä hänen vihansa suuri päivä on tullut." Mutta piilopaikoista on puute silloin. Täytyy astua Jumalan tuomarin eteen.

Silloin ei ketään enää siunata, vaan Jumalan lapset siunattuina tulevat sinne.

Nytte siihen kuuluu kuulkaa tuomio tähän Jumalan sanaan. Me emme, ihmiset, saa ottaa pois tuomiota Jumalan sanasta. Siihen meillä ei ole valtuuksia. Me emme saa tuomita ketään. Mutta Jumalan sanasta me emme saa ottaa tuomiota pois.

Niin kuin Jeesus sanookin näin, että en minä teitä tuomitse, vaan minun sanani tuomitsevat teidät viimeisenä päivänä.

Ja kun Hoosean kirjan toisen luvun lopulla puhutaan tästä asiasta, niin siellä sanotaan Jumalasta näin: "Minä kihlaan teidät itselleni vanhurskaudessa, tuomiossa, armossa ja laupeudessa."

Kerran Suviseuroista yksi uskovainen pappi, joka sitten meni helluntaiseurakuntaan, ja sen huomasi siitä saarnasta jo, niin hän radiosaarnan piti siellä Suviseuroissa ja hän sanoi muun muassa näin: "Me emme saa lähestyä ihmisiä tuomion sana mukanamme." Se jäi minun mieleen. Minä ajattelin, että väärin saarnasi. Sillä Jumalan sanasta ei saa tuomiota ottaa pois.

Ihmisen täytyy tuomion kautta mennä sisälle Jumalan valtakuntaan. Ei minun tarvitse muuta kuin teille kysymyksen: te, jotka olette parannuksen armon saaneet ettekä ole jatkuvasti olleet lapsuuden uskossa, niin pitikö teidän mennä tuomion kautta? Te sanotte: kyllä piti. Minä tunsin, että minä olen helvetin ansainnut. Minä olen kadotuksen ansainnut, ja teidät piti armoistuinta lähestyä.

Niin sitten kävikin sillä tavalla, että kuin Paavali kirjoittaa näin, että... Jumala ei lukenut meille meidän syntejä, vaan hän antoi ne anteeksi Kristuksen tähden. Kuulkaa, sieltä tuomioistuimelta kuului vapauttava tuomio.

Tämä, ettei hän lue meille meidän syntejämme. Se lukeminen tarkoittaa sitä, että tuomari oikeudenkäynnissä, niin kun se tuomitaan sitten se rikollinen, niin lukee, että sinä oot tehnyt sitä ja sitä ja sitä ja sitä. Sitten lukee tuomion.

Mutta kuulkaa, kun me lähestymme armon anomuksella Taivaallista Isää, niin meille ei luetakaan meidän syntejämme, vaan annetaan ne anteeksi Kristuksen tähden. Ja näin Jumala vanhurskauttaa meidät. Tämä se vanhurskauttaminen.

Te olette käyneet Jumalan, kaikkein tuomarin tykö. Tuomari on tullut jo teille tutuksi täällä. Ja sen takia teidän ei tarvitse viimeisenä päivänä tai kuolinhetkenäkään, jolloin te siirrytte tästä elämästä pois, peljätä. On synnit anteeksi. Verinen risti helottaa tuon velkakirjan päälle.

Ja sitten sanotaan, että te olette käyneet kaikkien vanhurskaiden henkien tykö. No, tässä nyt tulee se meidän uskontunnustuksemme kolmannen uskokappaleen sanat esille: Minä uskon Pyhään Henkeen, pyhän yhteisen seurakunnan ja pyhäin yhteyden.

Minä monta kertaa aikaisemmin ajattelin, mitä varten se pitää näin? Eikö se riittäisi, että minä uskon pyhän yhteisen seurakunnan, sillä sehän on pyhien yhteys, se seurakunta, vaan siihen pannaan, että pyhäin yhteyden.

Kuinka se tarkoittaa sitä, että me olemme yhteydessä niihin jo edesmenneisiin uskovaisiin? Te olette käyneet vanhurskaitten henkien tykö, niin kuin tässä sanotaan.

Ja meillä on näin laajat yhteydet. Niin kuin tässä samassa luvussa myös, että tämä teksti on. Heprealaiskirjeen alussa sanotaankin, että koska meillä on näin suuri todistajien pilvi ympärillämme, niin pankkaamme mekin pois kaikki, mikä meitä painaa, ja synti, joka aina meihin tarttuen hitaaksi tekee.

Niin tuota, sitä ennen oli kertonut vanhan liiton pyhistä alkaen sieltä Aabelista ja niin edespäin. Niin ajatelkaa, millaisessa matkasaatossa saamme olla! Meitä ennen ovat nämä patriarkat ja profeetat ja apostolit ja marttyyrit. Ne ovat ennen meitä kulkeneet ja me saamme kulkea samassa matkasaatossa.

Kannattaako vaihtaa tämä osa, armolapsen osa? Varmaan tänäkin iltana sydämessänne teette päätöksen: ei kannata. Minä lupaan uskoa syntini anteeksi. Minulla ei ole varaa lähteä pois Jumalan valtakunnasta, joka on armon valtakunta ja syntien anteeksiantamuksen valtakunta, niin kuin Luther siitä sanoo.

Ja sitten tässä on vielä kaksi kohtaa. Nimittäin se, että te olette käyneet Uuden testamentin välimiehen Jeesuksen Kristuksen tykö.

Kerran yksi oikein viekas pappi, kun se tahtoi uskovaisen rippikoulutytön saada ansaan, ja sehän onnistui, niin se tyttö, kolonne, ei osannut käyttää oikeita sanoja. Kyllä se oikein ymmärsi asian. Se sanoi, että tarvitaanko välimiehiä Jumalan ja ihmisten välille? Siis tarvitaanko, että meitä ihmisiä siihen välimieheksi saarnaamaan meille synnit anteeksi?

No tyttö sanoi, että tarvitaan. No silloinhan se tyrmäsi heti sen tytön, että ei ole kuin yksi välimies ja se on Jeesus Kristus. Ja se pappi oli kyllä oikeassa. Ei ole kuin yksi välimies. Meistä ihmisistä ei ole välimieheksi.

Tämän välimiehen, Jeesuksen Kristuksen, kuoleman kautta ja ylösnousemuksen kautta me olemme autuaita. Hän täytti lain meidän edestämme välimiehenämme.

Mutta se tytön olisi pitänyt osata, mutta ei se silloin hoksannut sitä tehdä. Jos mie olisin ollut sen tytön tilalla, mie olisin papille sanonut: Mutta tiedätkö sinä, että mitenkä se välimies täällä toimii täällä maan päällä? Se välimies on täällä maan päällä. Ja mistä sinä sen löydät? Sinä löydät sen Jumalan lasten joukosta. "Teissä minä tahdon asua ja teissä vaeltaa." Ja kun me saarnaamme synnit anteeksi, ei se ole lopulta me, vaan Herra Jeesus saarnaa meidän suumme kautta.

Katsokaas, kun Pyhällä Hengellä, joka on Jeesuksen sijainen täällä maan päällä, niin sillä kun ei ole suuta, niin se ottaa ihmisen suun ja saarnaa sen kautta.

Ja Paavali sanookin korinttolaisille näin: "Kun te otitte minun evankeliumini vastaan, te ette ottaneet sitä ihmissanana, vaan Jumalan sanana, niin kuin se todella onkin." Eikö olekin juhlallista ajatella, että kun me kuuntelemme evankeliumia, niin me emme kuuntele ihmistä, vaan me kuuntelemme Jumalaa. Mitä Jumala tahtoo minulle puhua?

Muistattehan sen italialaisen sotaväen osaston komentajan, sen kapteenin, roomalaisen miehen, upseerin, jonka kotiin Pietari tuli saarnaamaan evankeliumia. Se oli niin syntein tunnossa ja etsivällä mieletilalla, että kun Pietari tuli, niin se piti Pietaria suorastaan jumalana. Hän lankesi Pietarin eteen, tämä roomalainen upseeri, polvilleen, ja Pietari torjui tämän kolmen kyynärän jumalaopin. Tiedättehän, että sellainen oppi on ollut olemassa, kolmikyynäräinen Jumala. Hän sanoi: "Kuule, en minä ole Jumala. Mie oon ihminen."

Mutta sitä hän ei torjunut, Pietari nimittäin, kun tämä Cornelius sanoi: "Tässä olemme nyt kaikki kuullaksemme, mitä Jumala tahtoo sinun kauttasi meille puhua. Kuule, Pietari, kun sinä avaat suusi, me uskomme, että se on Jumala, joka meille nyt puhuu." Kysyisin teiltä, oliko Pietarilla hyvä keli lähteä saarnaamaan? Oli varmasti!

Ja on se kuulkaa kallis asia, että täällä tänäkin aikana löytyy vielä ihmisiä, jotka näin ajattelevat.

Ja sittenhän se Pietari saarnasi evankeliumia, ja sittenhän se evankeliumisaarnan alla Jumala antoi heille Pyhän Hengen ja synnytti heidän sydämessään uskon.

Niin kuin meidän uskontunnustuksemme sanookin tästä uskon syntymisestä näin, nimittäin Augsburgin tunnustus, että tällaisen uskon saamista varten Jumala on asettanut saarnaviran, antanut evankeliumin ja sakramentit, ja näitten välineitten kautta hän antaa Pyhän Hengen, joka vaikuttaa uskon, missä ja milloin hän tahtoo niissä, jotka kuulevat evankeliumin.

No niin, te olette käyneet tämän Uuden testamentin välimiehen Jeesuksen Kristuksen tykö. Tänäkin iltana olemme hänen tykönään ja hän on meidän tykönä.

Ja sitten vielä sanotaan, että te olette käyneet pirskotusveren tykö, joka parempia puhuu kuin Aabelin veri. Tämä nykyinen raamatunkäännös sanoo vihmontaveren. Pirskotusveri.

No, sehän tarkoittaa sitä Vanhan testamentin uhrijumalanpalvelusta. Muistattehan te, mitä siellä kirkossa tehtiin? Kuulkaa, siellä alttarilla oli veriastia. Ja siellä oli tahdattoman uhrikaritsan verta siellä, viattoman uhrikaritsan verta siellä, ja pappi pisti sinne ison piiskakorren. Ja ensin hän pirskotti sitä verta Raamatun päälle ja temppelin astioitten päälle. Astioilla tarkoitetaan Raamatussa Jumalan sanan saarnaajia. Ja sitten kaiken kansan päälle.

No, nyt kun ne tulivat sinne kirkkoon synnintunnossa ne ihmiset, niin pappi kun pirskotti sitä verta, niin ne uskoivat, että tämä oli tämä veri, esikuva siitä verestä, jonka Herra Jeesus on kerran vuodattava meidän ihmisten syntein edestä. Ne oli uskomassa Jeesukseen ja siihen aikaan esikuvallisen jumalanpalveluksen kautta ja lupauksen sanan kautta. Ne oli yhtä hyviä kristittyjä kuin mekin.

Mutta nyt ei ole enää veriastia alttarilla. Nyt on toteutuneena se, mitä se esikuvallinen jumalanpalvelus tarkoitti.

Niin kuin Paavalikin sanoi niille, jotka oli hänen ystävistään, jotka oli jääneet sinne väärään jumalisuuteen, josta Jumala hänet oli vapauttanut. Hän sanoi näin surkutellen, että minulla on murhe ja ainainen kipu sydämessäni, ja minä soisin olevani itse kirottu pois Kristuksesta veljieni vuoksi, sillä heidän on lupaukset, heidän on liitot, heidän on lain antaminen, heidän on jumalanpalvelus, heidän on isät. Ajattele, heillä on kaikki tämä ja ne ei oo sen mukaan uskomassa.

Mutta Jumala hänet auttoi tähän Jumalan valtakuntaan, niin kuin hän myöhemmin tai kerran sanoi: "Joka meidät on pimeydestä vapahdattanut, siirtää meidät rakkaan Poikansa valtakuntaan."

Nyt ei ole veriastia alttarilla, mutta Jeesuksen veri on edelleen käytössä. Se ei ole vain historiallinen muisto, että kerran Pontius Pilatuksen aikana se vuoti siellä ristillä Jeesuksesta. Ei ole vain historian muisto. Se on nykytodellisuutta, ja sen takia, kun evankeliumia saarnataan, sitä saarnataan Jeesuksen veressä. Ei Paavalin veressä, ei Lutherin veressä, vaan Jeesuksen nimessä ja veressä.

Ja sen takia sanoisin tänäkin iltana: pirskukoon tämä kallis sovintoveri tänäkin iltana sinun kuivalle sydämellesi. Jeesuksen nimessä ja veressä saat uskoa kaikki synnit anteeksi. Lohduttakoon se sinua, että se riittää autuuteen.

Jeesuksen veren ääntä, niin sitä pirut sitä pelkää ja kansa uskoo. Niin kuin se Siionin laulukin: Jeesuksen veren ääni Siionin vuorelta, se on se hyvä laulu. Sitä hyvin harvoin nykyisin kuulee, mutta oisko se pituus esteenä siihen? Mutta sopisi sitä silloin tällöin laulaa. Voisihan tämä olla jonkinlaisena vihjeenäkin.

Tämä on se kallis asia, kun näistäkin seuroista saamme koko lähteä kukin jatkamaan matkaamme Jeesuksen veren siunauksen alla.

Ole hyvästi siunattu sinä, Jumalan lapsi! Ylennä sydämesi Jeesuksen nimessä ja veressä uskomalla.

Saarnaatkaa minullekin synnit anteeksi. Haluankin uskoa.

Aamen. Jeesuksen nimeen, aamen.

Pyydämme iltasiunaukseen:

Herra siunaa meitä ja varjele meitä. Herra, valista kasvosi meille ja ole meille armollinen. Herra, käännä kasvosi meidän puoleemme ja anna meille sinun rauhasi.

Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Aamen.