Seurapuhe 29.05.2016

Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen hiljennymme rukoukseen. Isä on meidän, joka olet taivaissa. Pyhitetty olkoon sinun nimesi. Tulkoon sinun valtakuntasi. Tapahtukoon sinun tahtosi myös maan päällä niin kuin taivaassa.

Anna tänä päivänä meille jokapäiväinen leipämme ja anna meille meidän syntimme anteeksi niin kuin mekin anteeksi annamme niille, jotka ovat meitä vastaan rikkoneet. Äläkä saata meitä kiusaukseen, vaan päästä meidät pahasta, sillä sinun on valtakunta ja voima ja kunnia iankaikkisesti. Aamen.

Katoavat ja katoamattomat aarteet on tämän sunnuntain kirkollinen aihe.

Tämän päivän evankeliumiteksti on Luukkaan evankeliumin kuusitoista luvussa ja kuuluu luettuna Jeesuksen nimeen. Oli rikas mies. Hänen vaatteensa olivat purppuraa ja hienointa pellavaa. Ja päivästä päivään hänen elämänsä oli pelkkää ylellisyyttä ja juhlaa.

Mutta hänen porttinsa pielessä virui köyhä Lasarus täynnä paiseita. Köyhä olisi nälkäänsä halunnut syödä niitä ruokapaloja, joita rikkaan pöydältä putoili. Koiratkin tulivat siihen ja nuolivat hänen paiseitaan. Sitten köyhä kuoli ja enkelit veivät hänet Abrahamin huomaan. Rikaskin kuoli ja hänet haudattiin.

Kun hän Tuonelan tuskissa kohotti katseensa, hän näki kaukana Abrahamin ja Lasaruksen hänen rintaansa pastet. Silloin hän huusi: Isä Abraham, armahda minua. Lähetä Lasarus tänne, että hän kastaisi sormenpäänsä veteen ja vilvoittaisi kieltäni. Näissä liekeissä on kauhea olla.

Mutta Abraham sanoi: Muista, poikani, että sinä sait elää hyvän osan, Lasarus huonon. Nyt hän saa täällä vaivoihinsa lohdun, mutta sinä saat kärsiä tuskaa. Sitä paitsi meidän välillämme on syvä ylitsepääsemätön kuilu, niin ettei täältä voi kukaan tulla teidän luoksenne, vaikka tahtoisikin, eikä sieltä pääse kukaan kuilun yli meidän puolellemme.

Rikas mies sanoi: Isä, minä pyydän, lähetä hänet sitten vanhempieni taloon. Minulla on viisi veljeä. Hänen pitäisi varoittaa heitä, etteivät hekin joutuisi tähän kärsimyksen paikkaan.

Abraham vastasi: Heillä on Mooses ja profeetat. Kuulkoot heitä?

Hei, isä Abraham, mies sanoi, mutta jos joku kuolleiden joukosta menisi heidän luokseen, he kääntyisivät.

Mutta Abraham sanoi: Jos he eivät kuuntele Moosesta ja profeettoja, ei heitä saada uskomaan, vaikka joku nousisi kuolleista.

Aamen.

Mitäpä sanoisit? Jos täällä Helsingissä vaikka Hartwall Areenalla esiintyisi saarnamies, joka kaikki tietäisivät, että hän on noussut kuolleista. Haluaisitko mennä kuuntelemaan? Voisi olla aika vetovoimainen saarnamies.

Meidänkin aikamme on sellainen aika, että ihmiset kaipaavat, ihmiset, olisi jotakin erikoista. Eikö Jumala olisi tarjottavana jotakin sellaista, joka laittaisi todella ihmiset uskomaan?

Tämän tekstin äärellä kysyin itseltäni, niin kuin olen usein kysynyt Raamattua lukiessani, mikä on tämän keskeinen opetus ja kehotus minulle? Raamattuhan kannattaa aina tutkia itselleen. Ei naapureille eikä kavereille, vaan asettua aivan kuin peilin eteen ja kysyä, mitä tämä Jumalan sanan kohta tarkoittaa minun elämässäni?

Kun tämän kysymyksen esitin, niin ensimmäisenä tuli mieleen, että ei ainakaan voi olla se, että rikkaat joutuvat kadotukseen ja köyhät pääsevät taivaaseen. Koska minun tietääkseni Abraham oli aikanaan todella rikas mies. Hänen omaisuutensa oli valtava ja siitä huolimatta hän oli taivaassa. Siis köyhyydellä ei päästä taivaaseen. Joku muu tässä tekstissä on oleellista.

Jostakin syystä minun ajatukseni pysähtyi kohtaan, jossa aivan kuin ajattelen, että tässä voisi olla minulle jotakin, kun täällä sanottiin näin, että näissä liekeissä on kauhea olla, minulla on viisi veljeä, heitä pitäisi varoittaa, etteivät he joutuisi tähän kärsimyksen paikkaan. Pitäisikö varoittaa? Pitäisikö minun itseni pitää huolta syystä, että minä en joutuisi tuonne, kun siellä liekeissä on niin kauhea olla?

Tämähän on sellainen teksti, josta on aika vaikeakin saada, kun tämä aika ei oikein suosi sellaisia puheita, joissa puhutaan kadotuksesta.

Vaihdetaan niinkin, ettei sellaista edes ole. Tottahan on se, että on taivas. Ja Jumala on rakentanut taivaan ja Jumala haluaisi, että kaikki ihmiset pääsisivät taivaaseen. Mutta sitten Jumala on vastustaja, joka ei suurin suurminkaan haluaisi, että yksikään pääsisi taivaaseen. Ja tästä taistelusta on kysymys.

Kadotus on varattu ja valmistettu sielun viholliselle ja hänen muskeille enkeleilleen. Eikä Jumala halua, että sinne joutuisi yksikään ihminen, hänen luomansa ihminen. Ja suuressa rakkaudessaan Jumala on rakastanut maailmaa niin, että hän antoi ainoan poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan saisi iankaikkisen elämän. Tästä on kysymys varoittaa, että yksikään ei joutuisi sinne, missä on kauhea olla. Niitä rikkaan miehen veljiä olisi pitänyt jonkun mennä varoittamaan.

Tällä heidän viljellään, joilla aika oli jo päättänyt ja hän oli siirtynyt rajan toiselle puolelle, ei ollut enää mahdollisuutta palata, vaikka hän tiesi. Hänen valintansa oli ollut täysin väärä. Rakkaat veljet ja sisaret, minä sanon jo tässä vaiheessa: on se kuulkaa valtavan suuri asia, että on Kristus. Meitä ei kenestäkään olisi vanhurskauteen, pyhyyteen, Jumalan lapseuteen, jos ei Herra Jeesus verellään olisi maksanut ja maksaisi meidän syntivelalta.

Ei yksikään ihminen voi tehdä mitään sen eteen, että ansaitsisi iankaikkisen elämän taivaassa. Mutta se annetaan lahjaksi. Ja aivan armosta. Ja Jumala vielä sanoo, joka on kaikkivaltias, niin se sanoo, että minä armahdan senkin, että minä armahdan. Ja sinä olet saanut sellaisen kutsun, joka on niin suuri kutsu, jonka merkitystä me emme vielä edes käsitä.

Mistä on kysymys? Häät kutsuu. Ihan kaikki sen häihin. No sitten. Tämä on siinäkin mielessä erikoinen tämä teksti, että normaalisti kun Jeesus puhui vertauksen, niin hän sanoi aina, että minä puhun teille vertauksen.

Mutta tämän tekstin osalta hän ei niin sano. Niin jäin miettimään, ja olen sitä nyt miettinyt aikaisemminkin, että jos tämä ei olekaan vertaus, vaan tämä on kertomus aivan todellisista ihmisistä ja todellisesta tapahtumasta ja todellisesta elämästä. Tässä on nimittäin toiminkin sellainen poikkeama. Eli Jeesus ei vertauksia esittäessään nimennyt henkilöitä. Mutta tässä hän nimeää.

Köyhän miehen nimi oli Lasarus - rikkaan miehen nimeä hän ei mainitse, mutta sitten hän nimeää myöskin Abrahamin. No sillä nyt ei varmasti ole merkitystä. Mutta tällainen mielenkiintoinen yksityiskohta, joka omalla tavallaan ehkä tuo sellaista syvyyttä tähän, jos ajattelee, että näin on tai jos näin on ihan oikeastikin käyty näitten ihmisten kohdalla. Sitten sitäkin kysyin, että kun tämän opetuksen kuulijoina oli fariseukset. Jos niin oli, että tuo tapahtuma oli todella tapahtuma, tunsivatko mahdollisesti fariseukset jopa tuon Lasaruksen?

No niin, sillä ei liene merkitystä. Kuulijana oli siis rahanahneita, osin hyvin vauraitakin arvostettuja fariseuksia, joille tämä vertaus on puhuttu. Kun menette kotiin tai asunnolle, niin ottakaapa Raamattu ja lukekaa, mitä tätä ennen tapahtuu. Sitä kaikkea ennen tätä tekstiä tapahtuu. On mielenkiintoinen kohta.

Sitten on vielä sanottavaa: Fariseuksethan uskoivat kuolleiden ylösnousemiseen taivaaseen ja kadotukseen. Siinäkin mielessä, jos kuulijoina olisi ollut vaikka saduen kertojia, jotka eivät sillä tavalla uskoneet, niin tämä kertomus varmasti osui näille kuulijoille myöskin sisältänsä puolesta. Ei ole helppo asia puhua kuolemasta. Minun elämästäni meni monta kymmentä vuotta, että kuolema ei tullut lähelle, mutta sitten nyt se on viime vuosina tullut joskus tuntuu, että liiankin lähelle. Kun isä ja äiti vanhenevat, niin minun erityinen rukous oli se, että minä saisin olla heidän lähillään, kun enkelit hakevat heidät pois.

Ja niin tapahtui. Sain olla sekä isän että äidin kuolinvuoteen vierellä heidän lähtiessään. Kuolema sai aivan uuden ja valoisamman näkökulman. Kuolemanpelko on todellisuutta. Meidän omatuntomme ja jokaisen ihmisen sisimpään istutettu omatunto muistuttaa meitä siitä vastuusta, joka kuuluu meidän jokaisen elämäämme.

Kuinka me joskus olemme vastuussa siitä, mitä me olemme tehneet. Sitten me inhimillisesti pyritään, tai me yritämme, jotenkin hyvittää niitä Jumalalle. Minä olen nähnyt tuolla syvällä Venäjällä uhrilehtoja, luonnon uskontojen palvojia, jotka palvelevat luonnonjumalia. Olen nähnyt monissa muissakin maissa ihmisiä, jotka omilla teoillaan yrittävät tehdä jotakin sellaista, että saisivat Jumalan lepytykseksi, kun on paha olla. Veljet ja sisaret.

On valtavan suuri aarre omistaa Kristuksen vanhurskaus, kun ei tarvitse tehdä mitään. Ei edes saa tehdä mitään. Jos me yritämme tehdä jotakin oman vanhurskautensa eteen, niin se on saastainen vaate. Riittää, kun uskomme ja se uskokin on lahja. Sä veljeni sisarukset istut seuroissa ja kuuntelet tätä puhetta.

Jos sulla on sellainen ajatus, että kyllä minä haluan uskoa, niin muista, että se halukin on Jumalalta. Sekään ei tule meidän inhimillisestä lihastamme tai järjestämme tai meidän ajatuksistamme. Siis se tunne siitä, että minä haluan kulkea Jumalan lasten matkassa, niin se ei ole ihmisestä lähtevä ajatus, vaan Jumala antaa sinulle sellaisen ajatuksen, että minä haluan uskoa. Niin kokonaisvaltaisesti uskomisen asia on Jumalan käsissä eikä ylitetäkään ottaa sitä-arvon kuin omin käsin. Se käy yli ymmärryksen.

Ja me sitä ymmärrämme. Mutta ollaan niin kuin lapset. Uskotaan vain, enkä yritäkään ymmärtää. Niitä ihmisiä on kiehtonut kuolemattomuus. Oli käynyt Egyptissä joitakin kertoja, ja Egyptin historiaankin tutustunut ja niin kuin tiedätte, faaraon elämästä, kun siellä faarao asetettiin valtaansa, niin hän alkoi välittömästi valmistella kuoleman jälkeisiä asumuksia, kun uskottiin, että hän on kuolematon.

Eikö näin ole? Me ehkä haaveilemme ikuisesta nuoruudesta tai jopa vanhuudesta. Se saattaa vanhenemisesta tulla vastenmielinen eikä haluta puhua, että minä olen vanhus tai minä olen eläkeläinen. Kaikki se mikä viittaa tällaiseen täältä pois lähtemiseen tai vanhenemiseen, niin sitä haluttaisiin torjua. Olisi hyvä olla nuoren näköinen ja nuorekas, mutta totuus on se, että aika juoksee ja kaikki vanhenevat.

Ja kuolema on joskus edessä. Mä kerran kuulin sellaisen viisauden, että kun ihminen oppii elämään elämäänsä kuolemastaan käsin, niin sitten hän on oppinut jotakin aivan erityistä. Se ensin kuulosti vähän vastenmieliseltä. Mutta mitä enemmän sitä olen miettinyt, niin siinä on syvä viittaus. Suhtautumiseni elämään muuttuu, kun minä tiedän.

Minun on täältä joskus lähdettävä, minun suhtautumiseni läheisiini muuttuu. Suhtautumiseni ajalliseen omistamiseen on aivan toinen. Jumalalla se osa on vielä siinä mielessä erikoinen, että Jeesus sanoo, että se, joka uskoo, ei ikinä kuole. Itse asiassa Jumalan lapsi on kuolematon. Kun Jumalan lapsi kuolee, niin hän nukahtaa.

Ei hän ole kuollut, hän vain nukkuu. Ja sitten viimeisen päivän aamuna tuo nukahtanut herätetään vanhurskaan ylösnousemisessa, kun Kristus on tullut hakemaan omiensa pois valtavan suurella enkeleiden saattajoukolla. Ja hän vie meidät kotiin siihen iloon, jonka Jumala on meille valmistanut, esittelee meidät. Sinulle veljeni ja sisareni ei anneta edes puheenvuoroa siinä tilaisuudessa, vaan Jumala esittelee sinut.

Jumalan Poika esittelee sinut, tässä ne ovat, jotka sinä minulle annat. Siinä joulussa on turvallista seistä ja kohdata iankaikkinen Jumala. Kaikissa uskonnoissa, ehkä myös ateismissakin, on jollakin tavalla pohdittu sitä, mitä tapahtuu kuoleman jälkeen. Ateistit sanovat, että siihen, mihin ihminen kaatuu, niin siihenhän maatuu. Sekin on tietyllä tavalla uskomus.

Mitä tapahtuu kuoleman jälkeen? Kyllä nuoretkin varmaan olette siitä asiasta keskustelleet. Mielestäni on ristin ryöväri, joka oli lähellä kuolemaa, sai Jumalalta lahjaksi synnin tunnon ja kysyi, sanoi Jeesukselle, kun toinen ristin ryöväri pilkkasi, niin tämän tunnon saanut ristin ryöväri sanoo Jeesukselle, että muista minua kun tulet valtakuntaasi. Niin se Jeesuksen vastaus, joka minusta kertoo jollakin tavalla siitä, mitä tapahtuu kuoleman jälkeen. Hän sanoo tuolle kuolevalle miehelle: tänä päivänä sinä olet oleva minun kanssani paratiisissa, tänä päivänä, heti, kun silmäsi ummistet. Abrahamin helossa.

Ihmisen elämä päättyi niin kello pysähtyy, aika pysähtyy. Sitten kun seuraavan kerran ajan havahtuu tietoisuuteen, olkoon siinä välissä sitten vaikka sata tai kaksisataa tai viisisataa vuotta, mutta sen ihmisen kohdalla siinä ei ole aikaa. Kun hän seuraavan kerran havahtuu, siinä välissä ei ole kuin silmänräpäys, niin ollaan viimeisen päivän aamussa ajanrahdussa ja silmänräpäyksessä. Kun meillä on yhdeksänvuotias lapsenlapsemme kuoli, niin häntä askarrutti siinä viime hetkillä sellainen kysymys, että onko niillä, jotka ovat kuolleet, pitkä aika odottaa niitä, jotka sitten myöhemmin tulevat taivaaseen? Hänen isänsä vastasi, että ei ole.

Ei siinä ole kuin silmänräpäys. Hammastuneita vanhurskaiden ihmisten kasvoja hautuumailla, kun viimeisen päivän aamuna haudat aukenevat. Enkeleitä on joka puolella, kun kaikki ihmettelevät, että no nytkö se on se päivä. Olet joskus nukkunut sellaisen yön, että aivan hämmästelee, että menikö kahdeksan tuntia, kun niin sekaisin nukuin. Ei ole ajankulusta mitään käsitystä.

Niin on vanhurskasten uni ja vanhurskasten ylösnousemus yllättävä ja ihmeellinen, kun viimeinen päivä koittaa. Rikas mies. Jostakin kumman syystä tästä rikkaasta miehestä, sitä lukiessani, jätelessäni, mulle tuli ensin vähän sellainen vääräkin tavalla syyttävä mieli, mutta eihän Jeesus häntä tässä syytä mistään. Sitten hän olisi väärällä tavalla ansainnut tuon tai että siinä olisi ollut jotakin väärää, miten hän eli. Hän vain toteaa, että oli rikas mies ja hänellä oli paljon omaisuutta ja pukeutui purppuraan ja hyvin ja eli ylellisesti.

Eihän se ole väärin. Ja tästä rikkaasta miehestä vielä saa sellaisenkin käsityksen, että ilmeisesti hän salli Lasaruksen olla siinä porraspielessä eikä häätänyt sitä pois ja hyväksyi sen, että niitä ruuantahteita, mitä heiltä jäi, niin oli sitten ehkä muillekin köyhille siinä saatavilla. Saattoi olla, että hän teki sitä hyväntahtoisuuttaan. Ehkä ajattelen antaissaan sillä jotakin, en tiedä. Sitäkin mietin, että kun tuo rikkaan miehen elämä oli ylellistä, niin saattoi olla tässä.

Käytettiin aivan kuin esimerkkinä, tiedät, mitä on menestyksen teologia, että näin kannattaisi elää. Tässä on aivan esikuva siitä, miten Jumalan siunaus saattaa olla ihmisen elämässä. Mutta siitä huolimatta hänen elämänsä oli aivan väärillä raiteilla. Muistatte sen yhden? Se on laulu.

Se on aika usein sujunut mielessäni, siinä sanotaan muistaakseni näin, että kun matkani muistoja mietiskelen, niin murhe mun mieleni täyttää, kun harva mun työni on sellainen, minkä tohtesin Herralle näyttää. Ja sitten toinen keissi: Ja ehkä on silmissä vanhurskaan, sekin väärin, minkä oikeus luulin. Kiitospa mä siitäkin tuomion saamista ihmisten kiittävän kuulin. Että kun me olemme tekemisissä sellaisten ihmisten kanssa, jotka tekevät kaikenlaista tietämättään epäuskossa, niin meillä ei olisi aivan kuin ensimmäisenä sellainen tuomion katse, että voi voi. Vaan että siellä taustalla olisi jotenkin sellainen Kristuksen mieli, että kun ihminen tosissaan elämäänsä elää ja yrittää, että voi kun hänellekin avautuisi kaikki se, mikä on avautuva elävästä Jumalan seurakunnasta käsin.

Sitten Lasarus oli sairas ja köyhä mies. Hänen ainoa sosiaaliturvansa oli tuo kirjaminen. Hänen elämänsä oli Jumalan suunnitelmissa tehty tällaiseksi. Oletteko joskus ihmisiä nähdessänne, varsinkin sellaisia, joiden elämän osaksi on tarkoitettu köyhyys ja kurjuus, niin ajatelleet, että Jumala on epäoikeudenmukainen. Justiin sovittiin Tukholmassa, ja minä siellä sitten kun olin aikaa katukapihossa istuin ja katsoin, kun kerjäläisiä alkoi aamusta tulla siihen kadun varalle, niin seurasin niiden ihmisten käyttäytymistä, jotka menivät ohi.

Istuin ja katsoin ja tunsin myöskin syyllisyyttä itse. Miten minä suhtaudun niihin, jotka eivät ole saaneet kaikkea sitä, mitä me olemme saaneet. Koimolin kanssa oltiin tässä vastikään kaupassa Jyväskylässä, ja nähtiin siellä maahanmuuttaja, joka oli hyvin sairas. Todettiin siinä, että kun Suomi on niin hyvä maa-asu kuin onni, niin voi kun kaikki nämä jotenkin saisivat tästä maasta myös itselleen turvallisen kotimaan. Kaikki se hyvyys, mikä meillä nyt on Jumalan antama, ei se ole meidän.

Se on lainassa annettua. Miksi me emme antaisi muille? Kyllä Jumala siunaa meillekin ja antaa, mitä me tarvitsemme. Ja meillä on niin paljon, että tästä olisi varaa antaa jotakin jopa pois niiden hyväksi, jotka jotakin tarvitsevat. Kristuksen mieli on sitä, että haluaa auttaa myös niitä, jotka ovat heikommassa asemassa.

Sitten Lasarusta miettiessäni tämän tekstin yhteydessä liittyen siihen, mitä tapahtui kuolemassa, ajattelin sitä, että olikohan Lasarus puhunut rikkaalle miehelle uskosta eläessään. Vaikka vain ohimennen muistuttanut parannuksen teon tarpeellisuudesta. Tämä ajatus tuli minulle siitä syystä, että kun sitten rikas mies näkee sieltä kaukaa, että Lasarus on tuolla, niin hänelle tulee ajatus, että ne velipojat, ne ovat siellä vanhempien kotona, niin voisikohan se Lasarus nyt lähteä ja mennä takaisin puhuttelemaan niitä veljiä samalla tavalla kuin se puhutteli minua, että ne kääntyisivät ja uskoisivat. En minä tiedä, mutta tuli sellainen ajatus, että jos Lasaruksessa oli uskovaisena siinä portin pielessä kerjätessään, saattanut puhutellakin tuota rikasta miestä. Tuonela, kadotus sekin tulee tässä Raamatun kohdassa esille.

Siitä on vähän ikävä puhua, mutta siitäkin olisi hyvä aina puhua, että sellainen on aivan todellisesti olemassa, että niin kuin Jumala, kolmiyhteinen Jumala on todellisuutta, niin on todellisuutta myöskin paholainen. Mä kerran sain ahtavakseni sellaisen kirjeen, joka oli syvälle kuumiriippuvuuteen ajautuneen nuoren kirja, joka sitten kuoli oman käden kautta, ja tuo kirja oli luettavana. Niin hän siinä kirjassa kertoo, kuinka hän todellisesti tuli näkemään sen, että paholainen on persoona ja se on todella olemassa, siis Jumalan vastustaja on olemassa. Ja se vihaa Jumalaa ja kaikkea sitä, mitä Jumala on tehnyt. Kaikkea sitä kaunista se haluaisi olla särkemässä ja saastuttamassa synnin kautta. Paholaisen elintila on kadotuksessa, ja sinne hän haluaisi myös itselleen palvelijoita.

Riistaa niin monet kuin vain mahdollista. Tässä tekstissä käy ilmi sellainen asia, että tuolta tuonelasta oli näköyhteys paratiisiin, sinne Abrahamin helmaan, missä Lasarus oli, mutta toisinpäin ei. Ja voi vain kuvitella sitä, että millä tavalla se lisäsi rikkaan miehen ahdistuneisuutta, kun hän näki kaiken sen erilaisuuden, mikä Lasaruksella oli omistettavana suhteessa siihen, miten hänen asiansa olivat. Ja kun rikas mies näkee Lasaruksen, niin ensimmäinen pyyntö on hyvin itsekäs. Hän pyytää Aabrahamilta, että lähettäisit Lasaruksen tänne.

Nyt olisi Lasarukselle käyttöä, että hän tulisi ja kostuttaisi minun kieltäni, kun niin kovasti minua vaivataan tässä liekissä. Toinen pyyntö oli se, mikä tosiaan jo tuli esille, että Lasarus menisi ja varoittaisi hänen veljeään, jotka elävät epäuskoisena maailmassa. Hänen ajatuksensa oli se, että kun kuolleista joku nousi ja menisi puhumaan velipojille uskon asioista, niin kyllä ne varmasti uskoisivat. Mutta elävä usko ei synny niin. Lasarus siis se toinen Lasarus, jonka Jeesus herätti kuolleista, kun se oli ollut jo haudassa niin kauan, että se oli alkanut mätänemään.

Niin huomaatte, muistatteko minkälaisen reaktion se aiheutti fariseuksissa ja kirjanoppineissa, ja ne suuttuivat, vaikka näkivät, miten valtavan ihmeen Jeesus oli saanut aikaiseksi. Jeesus nousi ylös kuolleista. Mitkä olivat sen vaikutukset? Haudalta lähti kaksi viestiä, toinen viesti oli se, että he ovat varastaneet Jeesuksen ruumiin. Ei elävä usko synny ihmeiden kautta!

Elävän uskon syntymisen lähtökohta on yksi ja ainut, ja se on Jumalan Sana. Ei ole muita vaihtoehtoja. Heillä on Mooses ja profeetat. Kuulkoot heitä? Usko tulee kuulemisesta ja kuulo Jumalan Sanan kautta.

Jumalan Sana, elävä Jumalan Sana, on kaksiteräinen miekka, joka tunkee lävitse. Jumalan seurakunnan tehtävä, jos Paavali kirjoittaa, onko se Tikikukselle, että miten sinun tulee vaeltaa Jumalan seurakunnassa, joka on totuuden pylväs ja perusta, niin Jumalan seurakunta on tällainen pylväs, jonka päässä on totuus eli Kristus, joka sanoo, että minä olen tie, totuus ja elämä. Seurakunnan tehtävä on kirkastaa Kristusta. Muistatte ensimmäisenä helluntaina, miten Pyhän Hengen rohkeuden saaneet veljet alkoivat kirkastamaan Kristusta, Kristuksen sovitustyötä jokaisen syntisen edestä. Seurakunnan tehtävä on siis julistaa kaikille kuolemaa pelkääville Kristusta.

Sitten on vielä tähän tekstin opetukseen lopuksi lyhyesti. Kun Jumala sanoo, että minä armahdan sen, kenet minä armahdan. Tämän sanan kuulossa on monenlaisista elämäntilanteista tulleita ihmisiä. Aivan erityisesti ajattelen, jos tätä puhetta kuuntelee sellainen, joka tuntee, että Jumalan sana koskettaa sinua. Parannusta ihminen ei voi tehdä, ellei Jumala anna siihen tilaisuutta.

Se ei ole siis ihmisen valittavissa aivan niin kuin Osuuskaupan hyllyissä, että minä haluan nyt tehdä parannuksen. Se ei ole siis ihmisen valinta eikä ihmisen teko. Mutta sitten Jumala saattaa ja antaakin ihmiselle tällaisia etsikon aikoja, jolloin hän kutsuu ihmistä parannukseen. Ja silloin ihmisellä on mahdollista torjua tuo kutsu, jättää ottamatta se vastaan, paaluttaa sydämensä tai ottaa se vastaan. Muistathan, miten Jeesus itki Jerusalemin ulkopuolella ja hänen itkunsa aihe oli siitä, kun Jerusalemin kansa ei ollut tiennyt ja tunnistanut etsikon aikaansa.

Nyt, jos tämän sanan kuulossa on sellainen ihminen, joka tunnistat, että Jumala kutsuu minua nyt. Nyt on ratkaisun tekemisen aika. Nimittäin kun niille velipojille, jotka elivät jumalatonta elämää, ja se oli huoli sillä veljellä siellä kadotuksessa, niin niille piti, niiden piti saada usko Jumalan sanan kautta. Niin samalla tavalla tänäkin aikana Mooses ja profeetat, elävä Jumalan Sana, on se, joka synnyttää elävän uskon. Se on kuin miekka, joka tunkee lävitse, erottaa sydämen ja yimmät. Se on kohdannut sinua.

Ja jos sinä tunnet syntisyydet, niin se on Jumalan työ, se on suunnattoman suuri Jumalan lahja, että saa synnintunnon. Niin sitten evankeliumi etsii sinua, ja se kyllä löytää sinut. Vaikka et millään tavalla reagoi, nosta edes kättä, se evankeliumi löytää sinut, kun sinä haluat ottaa sen vastaan. Ja minä Jumalan valtakunnan palvelijana niin mielelläni julistaisin sinulle, että sinä saat uskoa kaikki synnit anteeksi Herran Jeesuksen nimessä ja sovintoveressä. Se evankeliumi, ei ihmisen sanalla vaan Jumalan sanalla, tekee sinut terveeksi.

Niin yksinkertaista on uskominen. Saat hääkutsun, ja pääset häihin. Minua on puhutellut yksi kertomus, jos jaksatte kuunnella, minä kerron sen, kun eräs hyvin menestyvä yrittäjä sairastui vakavasti eikä ollut uskovainen. Sitten hän oli aloittanut järjestelyjä tuon yrityksen työn jatkamiseksi ja pidettiin palavereita ja kokouksia, että miten tätä jatketaan, ja hänellä oli pieni poika. Seurasin sivusta tuolta, että ja näki, että isä on nyt johonkin lähdössä, että jotakin erikoista on.

Isä ei ollut kertonut tuolle pienelle pojalle eikä hänellä ollut sanottu, mistä on kysymys. Niin tuo poika menee ja kysyy isältään, että sinne minne sinä muutat, onko sinulla avain siihen asuntoon, että pääset sisälle. Että meillä olisi passikunnossa, kun täältä lähdetään. Tuossa passikaan lähdettiin yhdelle ryhmämatkalle, niin yhden matkustajan passin ei ollut kunnossa, niin se kääntyi lähtöportilta takaisin ja kaikki muut jatkoivat matkaa.

Ikävä sinänsä tällainen ajallinen. Mutta hengellisessä mielessä on tärkeää, että on lähtövalmis. Ja lähtövalmius tarkoittaa sitä, että on nimi Elämän kirjassa taivaassa. Kristus on maksanut meidän syntivelkamme. Veljeni ja sisareni, sinäkin, joka tunnistat oman kelvottomuutesi ja syntisyytesi ja monesti mietit sitä, että mitenkähän minun käy.

Selviänkö minä täältä kunniaan. Sinuakin minä haluaisin rohkaista, että sinua, joka eniten epäilet ja kipuilet, niin sinusta aivan erityisesti Jumala haluaisi pitää huolta. Juuri sinusta, joka tunnette, että minä olen niin huono, niin se tulee alun kuin sun lähellä. Jeesus rakastaa syntisiä, sellaisia heikkoja ja huonoja, jotka tuntee, että minä en ikinä itse selviäni sellaisesta, Jeesus pitää aivan erityisen hyvän huolen. Suostu siihen huolenpitoon.

Usko epäilokset ja synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja sovintoveressä. Palveljan tehtävä on siinä monet vaimonsa ja kiusauksensa. Se ristiriita, kun täältä puhuu, ja sietää ja tunnistaa oman kelvottomuuden. Mutta sitten toisaalta sellainen ilon tunne, kun näkee teidän uskovaista ihmisten ystävällisiä kasvoja, niin se lämmittää sydäntä, ja kun tässä nyt ollaan lähdössä, niin haluan vielä teiltä kuulla, jos te siunaatte minua, että saanko minä tällaisena jäädä vielä uskomaan. Minä haluan uskoa, minä lupaan uskoa Jeesuksen nimeen. Aamen.