Seurapuhe 05.04.2014

Lauantai-illan seurat aloitamme isän ja pojan ja pyhän hengen nimeen ja aloitamme yhteisellä rukouksella.

Arvoin Jumalamme, kiitämme sinua tästä päivästä, joka on kulunut nyt iltaan. Kiitämme sinua kaikista elämämme hetkistä ja siitä suuresta lahjasta, että saamme olla täällä ja elää. Jokainen päivä on sinun lahjasi.

Kiitämme siitä, että lähetit poikasi Jeesuksen Kristuksen, että meidän ei tarvitse täällä vaeltaa kuolemanvarjon laaksassa, vaan meillä on tulevaisuus ja toivo. Kiitämme siitä, että olet lahjottanut pojassasi meille valtakuntasi ja laskenut sen pyhän hengen kautta meidän sydämiimme.

Kiitämme siitä, että me saamme olla uskomassa yksinkertaisesti ja lapsenmielisesti ja turvautua sinuun kaikissa elämämme vaiheissa. Kiitämme siitä, että me saamme sen puhuttua. Kiitämme siitä, että me saamme uskovina uskovaisina puhtaalla omalla tunnolla pahan maailman keskellä.

Ole läsnä meidän kanssamme tänään täällä ja opasta meitä ja johdata viimein kotiin, taivaaseen. Aamen. Aamen. Aamen.

Luen tältä Markuksen evankeliumista hieman harvinaisemman tekstin. Paaston aikahan päättyy sitten pitkään perjantaihin ja pääsiäiseen. Ja tässä tekstissä, joka on siis Markuksen evankeliumin yhdeksännessä luvussa, on oikeastaan kolme erikoista asiaa.

Luen ne tekstin Jeesuksen puheena. Johannes sanoi hänelle, siis Jeesukselle: "Opettaja, me näimme erään miehen ajavan pahoja henkiä ulos sinun nimessäsi. Me yritimme estää häntä, koska hän ei kuulu meihin."

Mutta Jeesus vastasi: "Älkää estäkö häntä. Eihän yksikään, joka tekee voimateon minun nimessäni, voi heti perään puhua minusta pahaa. Joka ei ole meitä vastaan, on meidän puolellamme. Totisesti, joka antaa teille maljallisen vettä sen tähden, että te olette Kristuksen omia, ei jää palkkaansa vaille."

Tällainen oli tämä teksti, joka löytyy siis kirkkokäsikirjasta viidennen loppiaisen jälkeisen sunnuntain kohdalta.

Ja ensimmäinen mielenkiintoinen asia tässä tekstissä on se, että tämä on ainoa kohta evankeliumeissa, jossa Johannes, apostoli Johannes, saa puhua opetuslasten puolesta. Eikö jännä juttu? Siis Johannes on yksi tunnetuimpia Jeesuksen opetuslapsia, Pietari, Jaakob ja Johannes. Mutta tämä on ainoa kohta evankeliumeissa, jossa Johannes saa puhua opetuslasten puolesta.

Ootko ahti huomannut sen? Kuka se tavallisesti siellä puhui opetuslasten puolesta? Tietysti Pietari. Pietari piti huolen siitä, että hän puhui ja Pietari oli äänessä tuon tuostakin ja rohkeni jopa Jeesusta neuvoa ja nuhdella ja otti hänet jopa kahden kesken ja puhutteli Jeesuksen.

Ja kun hän sitten oli aina äänessä ja piti huolen siitä, että minä puhun ja te muut olkaa hiljaa, niin siinä on aina suuri riski. Ja se riski on se, että kun on aina äänessä, niin voi puhua tyhmyyksiä. Voi tulla nolatuksi.

Mutta Johannes ei saanut puheenvuoroa ja se johtui Pietarista. Tämmöisiä me ihmiset olemme. Ootko te pannut merkille sen? Ootko te pannut merkille semmoisen asian, että on semmoisia ihmisiä, jotka ovat aina äänessä ja vetävät koko porukan huomion aina itseensä ja haluavat olla koko joukon keskipisteenä.

Että joskus oikein nolottaa, kun juhlan tai tilanteen päähenkilö on joku toinen, niin siellä on porukassa kutsuvieraiden joukossa semmoisia henkilöitä, jotka vetävät, järjestävät siis oman shown. Ootko te huomannut semmoista?

Saanko minä kertoa tähän vähän semmoisen keväämmän jutun, kun täällä on paljon nuorisoa ja on lauantai-ilta? Saanko, koska kukaan ei sano, että et saa?

Sillä Simossa, josta olemme tulleet vaimoni kanssa tänne, rakkaan vaimoni kanssa tänne. Yli 40 vuotta yhteistä taivalta, joka alkoi täältä Helsingistä, Helsingin rauhan yhdistyksen edestä Fredrikin kadun varrelta. Muistatteko te sen paikan? Sieltä se alkoi. Ja täällä sitä nyt istutaan.

Ja jos joku kysyy, että vieläkö te rakastatte toisianne, niin minä sanoisin, että me emme ole koskaan rakastaneet toisianne niin paljon kuin tänä päivänä. Voi miten? Hänkin rakastaa.

Siellä Simossa ennen minua oli pappina, siis minä jäin eläkkeelle pari vuotta sitten Simoseurakunnan kirkkoherran virasta. Siellä Simossa minua ennen oli, minä olen ollut siellä 36 vuotta ja pappisvirassa takana 40 vuotta.

Paljonko ahdilla oli? Yleensä pappisvirkaa silloin, kun olit virassa ennen kuin jäit eläkkeelle. Niin, samaan verran. Painetaan peukalaita.

Siellä ennen minua oli Simossa semmoinen pappi, joka oli ollut 36 vuotta ja sitä ennen kerrottiin, että se oli vanha kunnia-arvo. Ja minä arvoisa rovastus. Me olemme vain rovasteja.

Ja hän oli ollut siellä 36 vuotta, yhtä kauan kuin minäkin siellä olin. Ja siihen aikaan, kun hän oli, siis 40-luvun lopulla ja 50-luvun alussa ja vähän aikaisemminkin, niin siellä oli 120 rippikoululaista, joille hän piti yhtä aikaa tytöille ja pojille rippikoulua pappilan renkituvassa.

Ja siihen aikaan asiat olivat, kuulkaa, sillä mallilla, että kun rovasti tuli sinne pappilan renkitupaan tuntia pitämään, niin siellä 120 murrosikäisen pojan ja tytön joukossa syntyi täysi hiljaisuus.

Miten sanovat opettajat, syntyykö tänä päivänä luokassa, kun te menette sinne luokkaan, niin täysi hiljaisuus, kun te astutte kynnykselle? Meidän aikana se vielä siitä.

Mutta oli siellä kuitenkin pari poikaa, jotka hyvin kuuluvalla äänellä keskustelivat siellä keskenään. Pitivät ihan siis omaa soltaan. Rovasti katsoi sinne hyvin tuikeasti ja kun se ei auttanut eikä tehnyt, niin hän korotti ääntään ja kysyi pojilta, että pojat, kuuluuko tämä sinne?

Pojat vastasivat, että kuuluu, mutta ei häiritse.

Pietari oli siis semmoinen opetuslapsi noiden opetuslasten joukossa, joka evankeliumit antavat sellaisen kuvan, että hän oli aina valmis vastaamaan kaikkien opetuslasten puolesta. Hän oli se, joka nousi esille.

Ja hän joutui juuri siitä syystä, että hän halusi olla aina äänessä ja puhua toisten puolestakin, joutui joskus erittäin noloon tilanteeseen. Hän oli niin rohkea tuossa esiintymisessään, että hän otti joskus Jeesuksenkin kahden kesken puhutteluun ja puhutteli Jeesusta.

Jeesus sanoi, että nyt me olemme kuulkaamme sellaisella tiellä, joka päättyy ristin kuolemaan. Ihmisen poika otetaan kiinni ja luovutetaan pakanoille. Juutalaiset ottavat kiinni kansan vanhemmat ja luovuttavat pakanoille, jotka ristiinnaulitsevat hänet.

Mutta hän on kolmantena päivänä nouseva kuolleista. Niin sanoi Jeesus, joka oli ihminen ja Jumala. Ja se, mitä Jeesus sanoi, se oli siis Jumalan sanaa.

Se ei käynyt Pietarille. Hän nousi taas puhumaan opetuslasten puolesta. Ja hän otti Jeesuksen kahden kesken ja sanoi, että tämä ei saa tapahtua sinulle, Herra.

Muistatteko te, mitä Jeesus sanoi? Se oli vakavaa puhetta. "Väisty tieltäni, saatana. Sinun puheesi ei ole Jumalasta, vaan ihmisestä."

Ja hän sitten piti puuttelun koko opetuslapsijoukolle. Ja kaiken tämänhän sanoi Pietarille kaikkien opetuslasten kuullen. Ja se oli vakavaa puuttelua.

Se ei Pietaria millään tavalla lannistanut. Hän yritti ottaa siitä opikseen, mutta se oli hirveän vaikea läksy. Oikeastaan hän oppi kaikkein vaikeimman läksyn vasta sitten, kun Jeesus oli ylösnoussut.

Sitten hänestä tuli ikään kuin toinen mies. Minä sain väistyä. Ja Jumala sai henkensä kautta puhua nöyrän ja nöyryytetyn miehen suulla.

Tiedättekö te nuoret ja vanhemmat, että milloin teidän puheenne on Jumalasta ja milloin se on ihmisestä? Siis Jeesus ei sanonut Pietarille, että hän ei ole uskovainen. Mutta uskovaisen suustakin saattaa tulla sellaista puhetta, joka ei ole Jumalasta, vaan ihmisestä.

Ja jos se on ihmisestä, niin Jeesuksen mukaan se on saatanasta. Se oli vakavaa puhetta.

Mutta tässä tekstissä ei ole nyt Pietari puhumassa, vaan Johannes saa kerrankin suunvuoron ja saa puhua opetuslasten puolesta.

Mutta miten siinä kävi? Tekstimme alkoi, että Johannes sanoi hänelle: "Opettaja, me näimme erään miehen ajavan pahoja henkiä ulos sinun nimessäsi. Me yritimme estää häntä, koska hän ei kuulu meihin."

Siis se ensimmäinen asia oli se, että ainoan kerran evankeliumissa Johannes puhuu opetuslasten puolesta. Semmoinen erikoisuus tässä tekstissä on.

Ja minkälaista asiaa sillä Johannesella oli? Hän puhui siis nimenomaan opetuslasten puolesta. Hän ei sanonut, että minä näin, vaan me näimme. Hän puhui siis selvästi opetuslasten puolesta.

Johanneskin muuten esiintyy kyllä Uudessa testamentissa, mutta ei puhu opetuslasten puolesta. Tässähän puhuu koko porukan puolesta.

Ne olivat nähneet, kuulkaa, ne olivat nähneet, että joku ajaa pahoja henkiä ulos Jeesuksen nimessä. Ja se ei ollut Johanneksen mielestä hyvä asia, koska hän perustelee tätä sillä tavalla, että me yritimme estää häntä, koska hän ei kuulu meihin.

Tästä on tyypillistä evankelista Markuksen kieltä: "Me yritimme estää häntä, koska hän ei kuulu meihin."

Markushan kertoo, että he toivat Jeesuksen luo lapsia, että hän koskisi heihin. Mutta Jeesus sanoi, älkää estäkö heitä, sillä heidän on Jumalan valtakunta. Lasten kaltaista on Jumalan valtakunta.

Ne olivat nähneet, että joku ihminen siellä ajoi pahoja henkiä ulos Jeesuksen nimessä. Ja ne eivät tykänneet siitä. Ei saa ajaa pahoja henkiä ulos Jeesuksen nimessä, koska ei kuulu meihin.

Mitä Johannes tarkoitti sillä sanalla "meihin"? Koska hän ei kuulu meihin. Minä luulen, että hän tarkoitti nimenomaan sitä, että koska hän ei ollut uskovainen, eikä kuulunut Jeesuksen seuraajien, Jeesuksen opetuslasten joukkoon, eli uskovaisten joukkoon, näin minä tulkitsen sen asian.

Ei kuulunut meihin. Ei saa ajaa pahoja henkiä ulos Jeesuksen nimessä, kun ei kuulu meihin. Me yritimme estää häntä. Se oli Johanneksen mielipide.

Mitä mieltä te olisitte semmoisesta tilanteesta? Ensinnäkin minusta on mielenkiintoista tässä Markuksen evankeliumissa se, että Markus kertoo, että jo Jeesuksen aikana oli sellaisia ihmisiä, jotka Jeesuksen nimeä käyttäen ajoivat ulos pahoja henkiä, vaikka eivät kuuluneetkaan opetuslapsiin.

Johanneksen mielestä se oli paha asia. Ne yrittivät ja opetuslastemme, me yritimme estää häntä.

Mitä mieltä te olisitte semmoisesta tilanteesta? Saako tämä ajaa pahoja henkiä ulos, jos ei kuulu meihin? Mitä mieltä te olisitte? Mitä te olisitte tuossa tilanteessa sanoneet? Mitä te yleensä olette mieltä tästä me-opista? Onko raamatussa tämmöistä me-oppiä? Tai vain me-oppiä?

Historiallisesti on mielenkiintoinen asia se, että Jeesuksen eläessä oli siis jo ihmisiä, jotka ajoivat pahoja henkiä ulos Jeesuksen nimessä. Myöhemmin apostolien teoissa on kertomuksia, että näin tapahtui.

Jeesuksen nimeä käytettiin, kun manattiin ulos pahoja henkiä. Näin tapahtui esimerkiksi Efesossa. Siellä oli Paavali Efesossa saarnaamassa.

Ja se, kun elettiin semmoista ratkaisevaa vaihetta, että elävä evankeliumi oli siirtymässä juutalaisen kansan, Israelin kansan keskuudesta pakanakansojen keskuuteen.

Ja se, kun elävä evankeliumi oli siirtymässä pakanakansojen keskuuteen, vielä sellaisten ihmisten keskuuteen, jotka eivät olleet kuulleet elävästä Jumalasta yhtään mitään, niin tarvittiin aika erikoisia Jumalan toimenpiteitä.

Ja Jumalalla riittää kyllä keinoja murtaa semmoiset esteet.

Ja siellä Apostolien teoissa kerrotaan, miten siellä oli ihmisiä, jotka Jeesuksen nimessä ajoivat pahoja henkiä ulos. Ja kerrotaan, millaisilla keinoilla Jumala mursi sitä valtavaa muuria, joka oli esteenä evankeliumin leviämisessä pakanoiden keskuuteen.

Ne olivat niin yksinkertaisia ne Jumalan keinot hoitaa tämä asia. Ja se on lohdullista meille tietää, että kun me olemme elämässä vaikeita aikoja, jolloin uskovaisten ihmisten joukko se me.

Jeesushan tässä tekstissä jatkossa selvästi hyväksyy tämän me-opin. Hän samaistuu tuohon meihin, joista Johannes puhuu. Ja se on se me.

Ja Martti Luther sanoo näillä samoilla perusteilla, jotka nousevat Raamatusta, että Jumalan elävä ääni kuuluu tänä päivänä pyhän hengen äänenä hänen seurakunnastaan.

Näin tärkeä asia se me on, eli elävä Jumalan seurakunta täällä maan päällä.

Ja niin siellä Efesoksessa siis myöhemmin Paavalin aikaan oli kyllä niitä ihmisiä, jotka ajoivat Jeesuksen nimessä pahoja henkiä ulos.

Ne nimittäin näkivät, minkälaisia keinoja Jumalalla oli murtaa se muuri, joka piti läpäistä, että elävä evankeliumi siirtyi juutalaisen kansan keskuudesta pakanakansojen keskuuteen.

Ja ne olivat joitakin hämmästyttäviä asioita.

Kun me elämme tänään pahan maailman keskellä, jossa valtavat synnin voimat vaikuttavat, varsinkin nuorten ihmisten keskuudessa, vasta avioliiton perustaneiden, keskustajien, pitempäänkin avioliitossa olevien ja vanhempienkin ihmisten keskuudessa valtavat paineet Jumalan valtakunnan ulkopuolelta.

Ja se paine on koko ajan. Ja kun seuraa tätä nykyajan elämänmenoja, näyttää siltä, että järjen yllekkin on yö laskeutunut.

Kun synti lankemuksessa on järki sokaistunut ja tahto on taipunut pahaan.

Ja kun järjen valossa ratkaistaan suuria ihmisen elämänhallintaan liittyviä kysymyksiä, niin kyllä täytyy tänään sanoa niistä suurista elämänhallintaan liittyvistä kysymyksistä, että järjen ylle on yö laskeutunut.

Oikein hämmästyttää se asia.

Paavalin välityksellä Jumala vaikutti sillä tavalla esimerkiksi, että kun Paavali saarnasi, niin nämä ihmiset, jotka rupesivat matkimaan Paavalia ja panivat merkille, että Paavalin välityksellä, Paavalin toiminnassa näkyi sellainen voima, joka heiltä puuttui, joka on aivan poikkeuksellinen.

Saatte olla varmoja, veljet, esisäädet, rakkaat, että vaikka maailma pahenee ja paineet kasvavat, niin me emme selviä täältä, ellei meitä varusteta voimalla korkeudesta.

Mutta me selviämme varmasti perille asti, kun Jeesus on luvannut varustaa meidät voimalla korkeudesta.

Minä varustan teidät voimalla korkeudesta. Te tulette näkemään sen, että Jumalan kansa selviää voittoisena perille.

Tarpeen mukaan se aina varustetaan voimalla korkeudesta. Se on varmaa myös tulevaisuudessa.

Ei ole mitään pelkoa, minkälaista aihetta pelkoon, että mekö me selviämme, kun me luotamme Jumalaan ja Jumalan sanan johdatukseen ja mahoon.

Paavalin kohdalla ne panivat merkille, että se näkyi esimerkiksi sillä tavalla, että Paavalin saarnat olivat poikkeuksellisen vaikuttavia.

Sen lisäksi, että ne saarnat olivat vaikuttavia, niin Paavalin toiminnassa esiintyi poikkeuksellisia ilmiöitä.

Ajatelkaapa esimerkiksi sitä, että ne saattoivat ottaa Paavalin päähineen tai viitan, siis pipon päästä, ja panna sairaan päälle niin sairaus parani.

Sitä ei tapahdu normaali olosuhteissa.

Tai ottaa vaatekappaleen Paavalin ja panna sairaan päälle ja sairaus parani.

Mutta ne olivat niitä merkkejä, jotka Jeesus oli luvannut omille opetuslapsilleen, lähettäessään heidät saarnaamaan parannusta ja syntien anteeksiantamusta hänen nimensä alkaen Jerusalemista maailman ääriin saakka.

Siellä oli esimerkiksi ylipappien Keuaan poikia seitsemän.

Ja kun ne seurasivat, miten hämmästyttäviä asioita tapahtui Paavalin saarnan ja toiminnan vaikutuksesta, ja panivat merkille, että se tapahtui Jeesuksen nimellä voimasta, niin ne rupesivat käyttämään, niin kuin tässä meidän tekstissämme aikaisemmin, jo Jeesuksen aikana.

Saati muutama vuosikymmen myöhemmin.

Ne rupesivat käyttämään Jeesuksen nimeä.

Ja ne ylipapin pojat sitten sanoivat, että sen Jeesuksen nimessä, jota Paavali saarnaa, me karkotamme pahat henget sinusta.

Ja kun se henkilö, josta ne sitä pahoja henkiä yritti karkottaa, niin se ei oikein, se paha henki lähtenyt sillä konstella.

Se sanoo se ihminen, että Paavalin minä tunnen ja Jeesuksen minä tiedän, mutta keitä te olette, sitä minä en tiedä.

Ja apostolien teot kertoo, että se mies oli hyvin väkivaltainen ja vahva ja voimakas ja hyökkäsi näiden ylipapin seitsemän pojan kimppuun ja niille kävi huonosti.

Paavali ei pitänyt sitä hyvänä, että Jeesuksen nimessä näin toimittiin.

Johannes tuli nyt tekstissämme sanomaan, että opettaja, me näimme erään miehen ajavan pahoja henkiä ulos sinun nimessäsi. Me yritimme estää häntä, koska hän ei kuulu meihin.

Mitä mieltä Jeesus oli tästä asiasta? Mutta Jeesus vastasi, älkää estäkö häntä. Eihän yksikään, joka tekee voimateon minun nimessäni, voi heti perään puhua minusta pahaa.

Jeesus oli sitä mieltä, että antaa ajaa. Ja hän perusteli sen sillä, että jos se ihminen minun nimessäni ajaa pahoja henkiä ulos, niin se merkitsee sitä, että hän arvostaa minua. Hänellä on hyvät käsitykset minusta.

Ja jos jollakin on hyvät käsitykset Jeesuksesta, niin sehän ei ole huono asia. Antaa olla. Älkää estäkö häntä.

Sillä eihän yksikään, joka tekee voimateon minun nimessäni, voi heti perään puhua minusta pahaa.

Ja mistä tässä oli kysymys, kun oli kysymys pahojen henkien pois ajamisesta? Se käy ilmi tästä samasta Markuksen evankeliumista.

Vähän aikaisemmin tässä ihan samassa luvussa kerrotaan kirkastusvuoren tapahtumasta, kun Jeesus oli kolmen opetuslapsen kanssa ylhäällä siellä vuorella.

Ja sitten siellä Jeesus muuttui niin, että hänen vaatteensakin alkoivat sädehtiä.

Ja Pietari oli silloin taas äänessä ja sanoi, että meidän on tässä hyvä olla, tehdään kolme majaa.

Ja taivaasta kuului ääni, että tämä on minun rakas poikani, kuulkaa häntä.

Ja sitten se kaikki katosi ja he tulivat alas sieltä.

Niillä vuoren juurella olivat muut opetuslapset.

Ja sinne oli yksi isä tuonut poikansa, jolla oli näiden oireiden mukaan, mitä evankelista tarkasti kuvaa ihan selvästi, kaatumatauti.

Ja täällä Markuksen evankeliumissa kerrotaan tässä samassa luvussa, että tämä kaatumatauti johtui siitä, että mykkä ja kuuro henki riivaa minun poikaani.

Niillä oli siis semmoinen käsitys, että kaatumatauti johtuu siitä, että mykkä ja kuuro henki riivaa.

Onko teillä semmoinen käsitys? Ei meillä ole semmoinen käsitys, että se siitä johtuu.

Lääketiede on pitkälle kehittynyt noista ajoista, eikä kukaan ole sitä mieltä, että näitä asioita ratkotaan sillä tavalla, että paha henki riivaa.

Ja ne olivat yrittäneet ajaa sitä.

Nehän olivat saaneet vallan ajaa Jeesuksen nimessä pahojen henkiä ulos.

Ja se pahojen henkien ulos ajaminen tarkoitti sitä, että ne yrittivät Jeesuksen nimessä sairaita parantaa.

Ja sairauksia oli monenlaisia.

Jeesushan itse paransi sairaita ihan yksinkertaisesti vain sanallaan.

Esimerkiksi spitaalista hän kosketti. Jeesus kosketti ja sanoi, "Puhdistu, minä tahdon puhdistaa sinut."

Hän pani kädet kuuron korviin ja kuuro alkoi kuulla.

Ja hän otti mykkää kielestä kiinni ja sylkäisi kieleen. Ja mykkä alkoi puhua.

Ja hän hieroi savea sokean silmiin. Ja sokea alkoi nähdä.

Ja joskus hän sanoi vain ja jossakin kaukana sairas parantui.

Hän oli siis elämän ja kuoleman Herra, jolla on kaikki valta taivassa ja maan päällä.

Ne yrittivät siis parantaa Jeesuksen nimessä, kun ne eivät löytäneet mitään muuta parannuskeinoa.

Kaikki lääkkeet oli käytetty ja lääkärille oli isoja summia maksettu, niin kuin evankelistat kertovat sellaisia tapauksia.

Ja sitten ne turvautuivat tähän, kun ne huomasivat, että Jeesuksen nimellä on poikkeuksellinen vaikutus.

Mutta perusidea tässä oli se, että sillä miehellä, joka Jeesuksen nimessä yritti parantaa sairasta, ja sitä pahojen henkien pois ajaminen tarkoitti, sillä oli hyvä käsitys Jeesuksesta.

Ja se käy ilmi tästä tekstimme viimeisestä jakeesta, kun Jeesus sanoo näin, että totisesti, joka antaa teille maljallisen vettä sen tähden, että te olette Kristuksen omia, ei jää palkkaansa, vaan jos joku puolustaa kristillisyyttä ja uskovaisia.

Kun muutamien uskoa tunnustavien ihmisten syntien tähden koko kristillisyys joutuu parjatuksi ja leimatuksi, niin tuntuu oikein hyvältä, jos joku ulkopuolinen puolustaa uskovaisia ihmisiä.

Jokainen, joka on teidän puolellanne, hän ei ole teitä vastaan.

Ja minä sanon teille, että joka maljalliseen antaa vettä teille sen vuoksi, että te olette minun opetuslapsiani, niin hän ei tule jäämään vaille palkkaansa.

Se on ihan varma asia tänäkin päivänä.

Että jos ihminen, joka on Jumalan valtakunnan ulkopuolella ja puolustaa, uskaltaa nousta puolustamaan elävää kristillisyyttä tämän pahan maailman keskellä, kaikesta huolimatta ja panna itsensä likoon, niin Jeesus lupaa, että hän ei jää palkkaansa vaille.

Se on Jeesuksen lupaus.

Ei semmoista kannata kieltää, vaan olla siitä kiitollinen ja rohkaista häntä.

Sitten on yksi mielenkiintoinen juttu tässä vielä.

Jeesus vastasi, älkää estäkö häntä.

Tuliko tuo äskeinen asia selväksi? No tulipa tietysti.

Jeesus vastasi, älkää estäkö häntä.

Eihän yksikään, joka tekee voimateon minun nimessäni, voi heti perään puhua minusta pahaa.

Ja sitten jatkaa: "Joka ei ole meitä vastaan, on meidän puolellamme."

Tässähän samaistuu niihin meihin, joista Johannes puhuu.

Mutta edellähän puhuu vain minusta yksikössä.

Ja tässä myöhemmin sitten monikossa meistä.

Jeesuksella oli siis tämä me-oppi.

Kun Jeesus puhuu yksikössä ensin, "joka ei yksikään, joka tekee voimateon minun nimessäni, voi heti perään puhua minusta pahaa," niin hän muistuttaa sillä Johannesta ja opetuslapsia, että on hirvittävän tärkeä asia kuulua meihin.

On hirvittävän tärkeä asia kuulua uskovaisten ihmisten joukkoon.

Siihen joukkoon, josta apostoli sanoo, on yksi usko, yksi lauma, yksi paimen ja yksi herra ja yksi henki ja yksi kaste.

On hirvittävän tärkeä asia käydä siellä, missä uskovat ihmiset käyvät, käydä seudussa Jumalan sanan kuulossa.

Mutta on yksi asia, joka on vielä tärkeämpi asia.

Voiko sellaista asiaa olla olemassa?

Ja se asia, joka on vielä tärkeämpi kuin kuulua meihin, vaikka sekin on niin tärkeä asia, että Jumalan seurakunnan ulkopuolella ei ole pelastusta.

Se on yksi vielä tärkeämpi asia.

Mikä se mahtaa olla?

Se on suhde Herraan Jeesukseen.

Se on vielä tärkeämpi asia.

Se, että kuuluu meihin ja käy seuroissa ja on uskovaisten joukossa, se on hirvittävän tärkeä asia.

Mutta vielä tärkeämpi asia on se, että on henkilökohtainen suhde Herraan Jeesukseen kunnossa.

Ja milloin se on kunnossa, se henkilökohtainen suhde Herraan Jeesukseen?

Se on silloin kunnossa, kun Herra Jeesus saa pyhän henkensä kautta asua meidän sydämessämme.

Siksi apostoli kirjoittaa, että asukoon Herra Jeesus uskon kautta sydämissänne.

Ja tästä yksinkertaisesta syystä me ahkeroimme uskossa ja parannuksessa tehdä matkaa, panna syntiä pois ja taistella syntiä vastaan niin, ettei synti ja synnin luvallisuus voita meidän sydämiämme.

Sillä viime kädessä me vastaamme omasta elämästämme Jumalan edessä yksin.

Kukaan muu.

Jumalan seurakunta ei voi vastata meidän puolesta.

Seurakunta ei ole lunastanut eikä sitä ole ristiinnaulittu.

Jeesus on ristiinnaulittu ja lunastanut meidät.

Ja hänet omistetaan uskon kautta.

Ja apostoli kirjoittaa, että pitää uskoa ja hyvä omatunto, jonka siis hyvän oman tunnon muutamat ovat hyränneet.

Ja sen seurauksena ovat uskon puolesta haaksirikkoon joutuneet.

Se hyvän oman tunnon pitäminen on tärkeää siitä syystä, että säilyy usko.

Sillä uskolla omistetaan Herra Jeesus.

Ja Herra Jeesus on ainoa tie, totuus ja elämä.

Hän on tikapuut taivaaseen.

Hän on Jumalan huone ja taivaan portti.

Muistakaa Johannes se asia.

Ei auta joukossa mukana kulkeminen, jos ei omat asiat henkilökohtaisesti ole Jumalan edessä kunnossa.

Minkä minä sanon teille, sen minä sanon kaikille: valvokaa.

Ja tästä on kysymys.

Ja sitten hän muuttaa monikoksi: "Joka ei ole meitä vastaan, on meidän puolellamme."

Hän siis haluaa samaistua uskovaisiin ihmisiin, juuri niihin ihmisiin, joista Johannes tässä puheenvuoron käyttää ja joista hän käyttää nimitystä me.

Niin mekin haluamme samaistua.

Tänä iltana, veljeni ja sisareni, saat panna kaiken turvasi ja toivosi Herraan Jeesukseen.

Saat uskoa kaikki sinun syntisi anteeksi Herra Jeesuksen nimessä ja kallisessa sovintoveressä.

Niin että Jeesus saa uskon kautta asua sinun sydämessäsi, ja että sinä saat kuulua meihin, eli elävän Jumalan seurakunnan osallisuudessa tehdä matkaa.

Aamen.

Herra siunaa meitä ja varjele meitä.

Herra kirkasta meille kasvosi ja ole meille armollinen.

Herra käännä kasvosi meidän puoleemme ja anna meille sinun rauhasi, isän ja pojan ja pyhän hengen nimeen.

Aamen.

Hei. Kiitos.