Jämsän opistoseurat/Pyhäkoulu 20.07.2014

No niin, Jumalan terve ja tervetuloa tähän pyhäkoulun hetkeen. On oikein mukava nähdä, että täällä on näin paljon lapsia ja kotiväkeä. Ja aloitamme tämän pyhäkoulun yhteisellä rukouksella sillä tavalla, että siellä on virsikirjat kaikilla mukana. Niin haetaan sieltä virsikirjan lopusta Herran rukous. Se alkaa siis näin, että Isä meidän, joka olet taivaissa. Voit osata sen ulkoakin ja luemme sen yhdessä tähän alkuun. Annan hetken aikaa, jotta sinulla on aikaa etsiä tuo rukous sieltä. Ja isä tai äiti tai isoveli tai isosisko voi sinua auttaa.

No niin, pannaan sitten kädet yhdessä ristiin. Tämähän on Vapahtajan opettama rukous. Isä meidän, yhtykää tähän kaikki. Isä meidän, joka olet taivaissa. Pyhitetty olkoon sinun nimesi. Tulkoon sinun valtakuntasi. Tapahtukoon sinun tahtosi myös maan päällä niin kuin taivaassa. Anna meille tänä päivänä meidän jokapäiväinen leipämme. Ja anna meille meidän syntimme anteeksi, niin kuin mekin anteeksi annamme niille, jotka ovat meitä vastaan rikkoneet. Äläkä saata meitä kiusaukseen, vaan päästä meidät pahasta. Sillä sinuun on valtakunta ja voima ja kunnia iankaikkisesti. Aamen.

No niin. Nyt sitten meillä on tarkoitus tämän pyhäkoulun aikana vähän keskustellakin. Varmaan moni miettii, että miten se on mahdollista, kun täällä on teltta täynnä, mutta katsotaanpa, miten se onnistuu. Ja sovii tähän ihan alussa sellainen merkki. Kun minä nostan käden ylös, niin keskustelu, sinäkin nostat käden ylös ja keskustelu päättyy. Kokeillaanpa, miten se onnistuu.

No niin, nosta käsi ylös ja... No niin ja... Ja hyvä, nyt ei kuulu enää keskustelua, hienosti menee.

No niin. Johannes kertoo evankeliumissaan seuraavan tapahtuman. Hiljennymme sitä kuulemaan. Oli eräs juutalaisten juhla ja Jeesus lähti Jerusalemiin. Jerusalemissa on Lammasportin lähellä allas, jonka hepreankielinen nimi on Bethesda. Sitä reunustaa viisi pylväshallia ja niissä makasi suuri joukko sairaita. Sokeita, rampoja ja halvaantuneita. Nämä odottivat, että vesi alkaisi liikkua. Aika ajoin näet, Herran enkeli laskeutui lammikkoon ja pani veden kuohumaan. Ja se, joka ensimmäisenä astui kuohuvaan veteen, tuli terveeksi. Sairastipa hän mitä tautia tahansa.

Siellä oli mies, joka oli sairastanut kolmekymmentä kahdeksan vuotta. Jeesus näki hänet siellä makaamassa vuoteella ja tieti, että hän oli jo pitkään ollut sairas. Jeesus kysyi, tahdotko tulla terveeksi? Sairas vastasi, Herra, minulla ei ole ketään, joka auttaisi minut altaaseen, kun vesi kuohahtaa. Aina kun yritän sinne, joku toinen ehtii ennen minua. Jeesus sanoi hänelle, nouse, ota vuoteesi ja kävele. Mies tuli heti terveeksi, otti vuoteensa ja käveli.

No niin, nyt minä ihan ensimmäisenä kysyn, että kuinka moni on teistä käynyt uimassa tänä kesänä, käsi pystyyn? Selvä, voit laskea käden alas. Tämä meidän kertomuksemme liittyy nimittäin hyvin pitkälle veteen. Ja niin kuin äsken kuulit, siellä Jerusalemissa oli tällainen lammikko tai allas. Ja se oli kuuluisa allas. Sen nimi oli tällainen hepreankielinen Bethesda. Ja Johannes kertoo meille, mitä tuo sana Bethesda tarkoittaa. Se on suomennettukin siellä raamatussa. Se tarkoittaa armon taloa.

Ja se oli aika salaperäinen lammikko. Ihmiset uskoivat, että enkeli sekoitti vettä, jolloin siihen tuli parantava voima. Ja ihmiset ajattelivat näin, että varmaan eivät ole tällaista enkeliä ehkä nähneet koskaan siellä, mutta he ajattelivat, että se oli varmaan enkeli, joka sekoitti sen veden. Se tapahtui aivan yllättäen. Siellä oli semmoinen lähde, joka pulppusi aika ajoin. Ja kukaan ei oikein tiennyt, että milloin se lähde alkaa pulppuamaan. Ja se vesi oli siellä ilmeisesti vähän sellaista ruskehtavaa. Ja kun ihmiset siinä lähteessä päätyivät kylpemään, niin heille tuli parempi olo.

No tällainen, täällä kerrotaan evankeliumitekstissä, että siellä makasi suuri joukko sairaita. Ihmisiä, jotka eivät nähneet mitään ja ihmisiä, jotka eivät kyenneet liikkumaan ollenkaan. Ja siellä oli myös eräs mies, josta tämä kertomuksemme kertoo. 38 vuotta hän oli ollut liikuntakyvytön, ei ollut pystynyt kävelemään. 38 vuotta on aika pitkä aika. Minä olen vähän vanhempi, mutta minusta se tuntuu hirmuisen pitkältä ajalta. Jonkun teistä vanhempi voi olla juuri tuon ikäinen. Ajatelkaapa sitä.

Ja joka aamuhan tämä mies raahautui tuonne lammikon reunalle. Ja hän toivoi, että hän olisi päässyt tuohon lammikkoon kylpemään niin, että hän olisi tullut terveeksi. Ja joka kerta, kun hän oli pääsemäisillään ensimmäisenä lammikkoon, niin joku toinen ehti häntä ennen. Se oli sellainen rakennettu lammikko tai allas ja siellä nurkassa oli kapeat portaat syvälle veteen. Ja sinne todella mahtui vain yksi henkilö kerrallaan. Ja kukaan ei oikein tiennyt aina, että milloin se lähde alkaa siellä pulppuamaan. Näin ollen kukaan ei voinut jonottaakaan siellä. Siellä vaan kun se rupesi pulppuamaan, niin alkoi kova kiire ja ensimmäinen vain pääsi sinne.

Nyt minä annan teille miettimistehtävän. Saat vastata siihen viittaamalla. Mutta minä en kuitenkaan anna kenellekään vastausvuoroa. Kuvittelepa, että tuolla kentällä joku menisi semmoiselle korkealle paikalle ja huutaisi, että ensimmäinen saa, joka tulee, saa tuhat euroa minulta. Kuinka moni teistä menisi kiltisti jonoon? Käsi pystyyn.

Ahaa, mielenkiintoista. Tuolla Jerusalemissa, tiedättekö, kun se lähde alkoi pulputa, niin kävi niin, että alkoi mahoton rynniminen. Siellä tönittiin toisiaan ja kukaan ei odottanut vuoroaan. Ja vain voimakkaimmat pääsivät sinne lähteen luo ja heistäkin vain yksi pääsi sinne kylpemään. Joillakin saattoi olla ystäviä, jotka auttoivat tuonne lähteelle. Ja he olivat tietysti kaikkein etusijalla. He pääsivät helpoimmin.

Mutta tuo mies, josta tämä kertomus kertoi, ei koskaan päässyt lammikolle. Hän oli varmaan surullinen ja hänellä oli varmaan hyvin paha mieli. Muistatteko, mitä tuo mies sanoi, kun Jeesus meni hänelle juttelemaan, että tahdotko tulla terveeksi? Tuo mies sanoi, että minulla ei ole ketään. Tuolla miehellä ei ollut ainuttakaan ystävää. Hän oikein parahti Jeesukselle, että minulla ei ole ketään.

Voimme vain arvailla, miksi tuolla miehellä ei ollut yhtään ystävää. Ei se varmasti ollut miehen syytä, niin kuin ei koskaan se voi olla kenenkään syytä, että ei ole ystävää. Minä en ainakaan usko siihen. Ehkä ihmiset ajattelivat, että tuo sairaus, joka mieheen oli kohdannut, oli Jumalan rangaistus. Mutta eihän Jumala rankaise ketään sairaudella.

Tiedätkö sinä, miltä tuntuu olla yksinäinen? Onko sinulla ystäviä ja kavereita? Olet huomannut, että joillakin lapsilla on helppo löytää ystäviä ja saada kavereita, mutta sinulle se saattaa olla vaikeampaa. Ja nyt minä annan teille tehtävän ja se menee sillä tavalla, että keskustelet vieruskaverin tai isän tai äidin kanssa. Ja mietit, miten sinä tekisit, jos huomaisit jonkun olevan yksin.

No niin, ja kun keskustelu päättyy, niin minä sitten nostan käden ylös ja sinäkin nostat käden ylös. Ja se on sen merkki, että jatketaan eteenpäin. Eli miten sinä tekisit, jos huomaisit vaikka täällä Jämsä-opistoseuroissa, että joku sieltä kotipaikkakunnalta kulkee täällä katse alas painettuna ilman ystävää. Tai sitten siellä ihan kotona, seurojen väliajalla tai vaikkapa koulussa, kulkee ilman ystävää.

No niin, voit ruveta keskustelemaan vieruskaverin tai kenen tahansa läheisen kanssa. No niin, olkaa hyvä.

Kiitos. Kiitos. Hienoa. Te huomasitte, että minä nostin käden ylös ja samalla lopetitte keskustelun. Kiitos. Tämä on erinomaista toimintaa. Minä en pysty nyt keräämään niitä teidän ajatuksia tänne, vaikka mieli tekisi. Ymmärrätte varmaan, että se on vähän haastavaa, mutta minä luulen, että usean vastauksissa oli tämä. Minä itse menisin juttelemaan sille kaverille, joka on yksin.

Kuinka monella oli vähän tämän suuntainen ajatus? Hienoa. Kiitos. Voit laskea käden alas.

Me tiedämme, olemme teuroissa kulleet ja pyhäkoulussa, että myös meidän Vapahtajalla Jeesuksella oli ystäviä. Raamattu mainitsee Martan ja Marian ja Lazaruksen. Ja opetuslapset olivat Jeesukselle hyvin läheisiä. Vaikkapa Johannes ja Pietari mainitaan tällaisina.

Mutta täällä maan päällä Jeesus oli ainoa, joka täysin ymmärsi oman tehtävänsä kuolla maailman syntien vuoksi. Ja me muistamme, että kun Jeesus vangittiin ja tuomittiin ristin kuolemaan, opetuslapset tulivat heikoiksi ja pakenivat. Jeesuksen rakkauden vuoksi mekin saamme uskoa syntimme anteeksi.

Ja muistathan, rakas lapsi, rakas kuulija, että Jeesus on ystävä, joka ei koskaan hylkää sinua ja minua. Tämä kertomus jatkuu ja me muistamme Jeesuksesta sen, että hän huolehti aina sairaista ja sokeista ja liikuntakyvyttömistä. Semmoisista ihmisistä, jotka jäivät usein terveiden ihmisten jalkoihin.

Osalla näistä ihmisistä oli myös huono omaatunto. Heitä vaivasi omat rikkomukset ja synnit. Ja he halusivat uskoa syntinsä anteeksi. Menemme sitten takaisin sinne Bethesda-lähteen reunalle. Muistamme, miten tuo sairas vastasi. Herra, minulla ei ole ketään, joka auttaisi minut altaaseen, kun vesi kuohahtaa. Aina kun yritän sinne, joku toinen ehtii ennen minua.

Tuo mies varmasti ajatteli, tai ainakin tuntuu, että hänelle saattoi herätä toivon kipinä. Ehkä tuo mies tulisi auttamaan häntä lähteen reunalle. Ja nyt tulee kysymys teille. Muistatteko tuon äsken luetun raamatun paikan? Ei tarvitse viitata välttämättä tähän kysymykseen, mutta mietipä, tekikö Jeesus seuraavasti? Sanoikohan muutamalle opetuslapselle, vaikkapa Pietarille ja Johannekselle ja Filippukselle, että tulkaapa kaveriksi, niin kannetaan tuo liikuntakyvytön rampamies sinne lammikolle oikeaan aikaan. Se jäähämpä tähän oottelemaan ja kannetaan se yhdessä.

Toimiko Jeesus näin? Ei, siellä lapset puistelevat päätä, että ei se kertomusopettaja noin mennyt. Eikä se mennytkään. Helpostihan he olisivat varmasti tuon miehen kantaneet sinne, mutta Jeesus ei lähtenyt kuitenkaan odottamaan veden kuohumista ja auttamaan miestä lammikolle. Hän sanoi tuolle miehelle, että nouse, ota vuoteesi ja kävele.

Minä uskon, että Jeesus saarnasi tuolle miehelle myöskin synnit anteeksi. Se ilmenee, kun mennään eteenpäin tuosta tekstistä. Te voitte kotona lukea sitä eteenpäin. Mutta Jumalan poika ei tuommoisia epävarmoja konsteja käyttänyt, niin kuin että olisi vienyt lähteelle tuota sairasta miestä. Hän oli Jumalan poika. Hän pystyi parantamaan sairaita, herättämään kuolleita ja antamaan synnit anteeksi.

Toisen evankelistan, Matteuksen evankeliumissa kerrotaan, että Jeesuksen luokse tuli paljon kansaa mukanaan, rampoja, sokeita, raajarikkoja, mykkiä ja monia muita. Heidät asetettiin hänen eteensä ja hän paransi heidät. Ihmiset hämmästyivät nähdessään, kuinka mykät puhuivat, raajarikot tervehtyivät, rammat kävelivät ja sokeat näkivät ja he ylistivät Israelin Jumalaa.

Ja Jeesus rakastaa sellaisia ihmisiä, jotka ovat syntisairaita, sellaisia, jotka haluavat taivaaseen periäkseen ihan kaiken sen elämän. Ja Jeesus sanoikin kerran, että eivät terveet tarvitse parantajaa, vaan sairaat.

Tuon Bethesda-lähteen vesi oli sittenkin melko tavallista vettä. Jeesus puhui kerran elävästä vedestä. Tuo vesi oli sellaisesta, että se sai katuvassa ihmisessä aikaan uskon ja synnit anteeksi. Elävä vesi onkin vertauskuva ja se tarkoittaa ilosanomaa Jeesuksesta. Ja sitä, että Jumalan valtakunta on siitä erilainen paikka, että täällä ei nopeus ratkaise. Nopea toiminta, vaan hitainkin pääsee perille. Hitain ja ontuvakin.

Jeesus sanoi, että viimeiset tulevat ensimmäisiksi ja ensimmäiset viimeisiksi. Heikot Jumalan lapset pääsevät perille, koska heidän täytyy uskoa syntinsä anteeksi. Ja vahvat yrittävät omiin avuin.

No niin. Mikä on meidän uskovaisen ihmisen se, mihin me oikeastaan haluamme kaikki? Mikähän se paikka on, mihin me ollaan matkalla? Nyt saatte vastata. Saatte vastata yhteen sanaan, mihin me olemme menossa. Sanokaapa kaikki. Mä nostan käden pystyyn. Sanokaapa sieltä.

No sanopa sinä. No niin, sieltä etupenkin poika sanoo, että taivaasehan me ollaan matkalla. Niin se on. Kun me uskomassa saamme pysyä, ja uskomme syntimme anteeksi, niin Jumalan voimalla me pääsemme taivaaseen.

No lapset, sanokaapa siinä etupenkissä sitten, tai vähän taaempanakin, niin kun tulee sellaisia tuhmuuksia välillä, kaikilla ihmisillä tulee, niin tulee huono omatunto ja painavat asiat, niin mitä kannattaa silloin tehdä? Mitä silloin kannattaa tehdä, jos on? Sanopa sinä.

No niin, siellä sanottiin, että pyytää anteeksi. Ja mitä sinä sanoisit siellä? Samat vastaukset on kaikilla. Kuinka moni on sitä mieltä, että silloin kannattaa pyytää anteeksi, jos on tullut syntiä ja rikkomuksia? No niin, teillä on oikea uskon ymmärrys, ja lapset ovatkin meille uskossa esikuvia meille aikuisille. Me aikuiset joskus olemme vähän kankeita pyytämään anteeksi, mutta lapsille se on helpompaa.

No niin, nyt me tätä pyhäkoulua lopettelemme, mutta haluan myöskin tässä muistuttaa, että tälläkin hetkellä evankeliumi kuuluu sinulle, rakas, nuori ja vanhempikin kuulija. Minun pienellä pojallani oli kerran riitainen ja huono päivä. Ja otin hänet syliin ja kysyin, että saanko siunata Jeesuksen nimessä ja veressä kaikki synnit anteeksi.

Sitten minä kysyin, kun hän oli aika ahdistunutkin, kysyin, että oletko huomannut, että miten se helpottaa, kun saa uskoa synnit anteeksi. Tuo minun poika puuskahti, niin kuin minä olisin ollut vähän tyhmä, että etkö sinä tajua, että minä olen huomannut ainakin tuhat kertaa, miten se helpottaa. Ja se minua jäi puhuttelemaan aivan erityisesti ja me siunattiin molemmat toisiamme.

Ja sinä kuulija, avaa sydämesi uskomaan Jeesuksen nimessä ja kallista sovintoveressä kaikki tottelemattomuudet, kaikki synnit ja rikkomukset anteeksi. Rauhaan, vapauteen ja iloon saakka.

Ja sitten se pyhäkoulun muistolaus. Se on aika pitkä. Tehdäänpä sillä tavalla, että tämä äskeinen rukous, Isä meidän, joka olet taivaissa. Aletaanpa opettelemaan sitä ulkoa, jos ei sitä jo tähän mennessä osata. Muistolauseena on siis Isä meidän -rukous.