Opistoseurat/Seurapuhe Jämsän opistolla 17.07.2015

Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Jatkamme seuroja ja luen puheenjohdannoksi Pyhää Jumalan sanaa ensimmäisestä korinttolaiskirjeestä luvusta 10, jakeet luvun alusta jakeeseen 13. Ja sanat kuuluvat Jeesuksen nimeen.

Veljet, haluan teidän tietävän, että isämme vaelsivat kaikki pilven johdattamina ja kulkivat meren poikki. Kaikki he saivat pilvessä ja meressä kasteen Mooseksen seuraajiksi. Kaikki he söivät samaa hengellistä ruokaa ja joivat samaa hengellistä juomaa. Ja he joivat siitä hengellisestä kalliosta, joka kulki heidän mukanaan. Tämä kallio oli Kristus.

Mutta useimmat heistä Jumala hylkäsi. Kohtasi heidät tuho autiomaassa. Näin heistä tuli meille varoittavia esimerkkejä. Meidän ei pidä himoita pahaan niin kuin he tekivät. Älkää ruvetko palvelemaan epäjumalia niin kuin jotkut heistä. Kirjoituksissa kerrotaan, että he istuivat syömään ja juomaan ja sitten he nousivat tanssimaan. Älkäämme antautuko siveettömyyteen niin kuin jotkut heistä. Heitä kuoli yhtenä päivänä kaksikymmentäkolme tuhatta.

Meidän ei myöskään tule koetella Herran kärsivällisyyttä niin kuin jotkut heistä tekivät. He kuolivat käärmeen puremiin. Älkää liioin nurisko niin kuin jotkut heistä. He saivat surmansa kuoleman enkelin kädestä. Nämä tapahtumat ovat varoittavia esimerkkejä, ja ne on kerrottu ojennukseksi meille, joiden osana on elää lopun aikoja.

Joka luulee seisovansa, katsokoon, ettei kaadu. Teitä kohdannut kiusaus ei ole mitenkään epätavallinen. Jumalaan voi luottaa. Hän ei salli kiusauksen käydä teille ylivoimaiseksi, vaan antaessaan teidän joutua koetukseen, hän samalla valmistaa pääsyn siitä, niin että voitte sen kestää. Aamen.

Tämä oli siis apostoli Paavalin kirje Korinton Jumalan lapsille. Me jo tuossa aiemmin päivällä kuulimmekin toisesta korinttolaiskirjeestä selitettävän, ja tämä on ensimmäisestä. Apostoli Paavali teki näitä lähetysmatkoja, niin hän toisella lähetysmatkallaan kävi. Hän tuli tänne Korintoon, joka on siis nykyisen Kreikan alueella. Se oli hyvin vilkas ja suurikin sen ajan kaupunki.

Koska se oli tällainen satamakaupunki, ja siellä paljon kävi eri maista ihmisiä, niin se elämä oli siellä myös varsin vilkasta. Ja sanotaan, että se oli myöskin hyvin siveetöntä elämää. Varmasti sen ajan maailmassa hyvin maailmallista elämää. Paavali siellä julisti Jumalan sanaa, niin kuin kaikissa kaupungeissa, mihin hän lähetysmatkojaan teki. Hän julisti evankeliumia Jeesuksesta Kristuksesta.

Mutta ei se evankeliumi oikein saanut siinä aluksi vastakaikua. Ja tuolla apostolien teoista kuvataankin sitä, että Paavalille ilmestyi hyvä Jumala. Ja Jumala ilmoitti, että jatka vain sitä Jumalan sanan saarnaamista, evankeliumin työtä siellä Korintossa. Jumala ilmoitti, että siellä on paljon hänen kansaansa. Ja näin sitten Paavali jatkoi työtään ja alkoi tulemaan parannuksen tekijöitä.

Paavali sitten viipyi siellä Korinton kaupungissa yhteensä puolentoista vuoden ajan. Nämä korinttolaiskirjeet ovat siitä tyypillisiä, että niissä Paavali kirjoittaa sellaisia eettisiä elämäntapaohjeita sen ajan ihmisille ja tällaisille vasta syntyneille, jotka ovat vasta parannuksen armon saaneet. Siinä on hyvin selkeitä ohjeita sellaista elämästä, mikä sopii Jumalan lapselle.

Tämä kohta, minkä luin tästä korinttolaiskirjeestä, niin siinä Paavali Israelin kansan korpivaelluksen esimerkeillä avaa näille korinttolaisille Jumalan lapsille. Varoittelee heitä erilaisista asioista ja avaa heille ymmärrystä, mitä sopii tehdä ja mitä ei sovi tehdä.

Näinhän meidänkin seuroissamme hyvin usein puhutaan tästä Israelin kansan korpivaelluksesta ja sitä verrataan Jumalan lasten vaellukseen tässä ajassa ja kaikkina maailman aikoina. Se on tänne raamattuun muistiin kirjoitettu. Se on sillä tavalla meille opiksi ja neuvoksi. Ja varmasti on hyvä sitä tutkia. Ajattelemme, että Paavalikin sitä käytti.

Paavalia pidetään hyvin taitavana Jumalan sanan käyttäjänä. Hän kyllä varmasti olikin sitä ja oli hyvin oppinut. Israelin kansa joutui tuonne Egyptin orjuuteen, kun he jäivät sinne elämään sen Joosefin ajan jälkeen, kun sinne muutti Israelin kansaa asumaan, kun oli se nälänhätän aika. Ja sitten Joosef oli siellä suurena herrana. Hän oli suurena ikään kuin pääministerinä hoitamassa Egyptin asioita.

Hän kutsui sinne Israelin kansaa asumaan. Mutta kun Joosefista sitten aika jätti, niin pikkuhiljaa Israelin kansa ajautui siellä Egyptissä orjan asemaan. Joutuivat siellä tekemään kaikenlaista halpa-arvoista työtä. Ja heitä egyptiläiset orjuuttivat. Heidät orjuutettiin hyvin raskaasti.

Me muistamme, miten Jumala valmisti Israelin lapsille pelastuksen. Sinne syntyi se pieni Mooses-lapsi. Siihen aikaan egyptiläiset halusivat, että hebrealaisten vaimojen poikalapset surmattaisiin, ettei tämä Israelin eli hebrealaisten kansa saisi liikaa valtaa tai voimistua.

Ja Mooseskin syntyi tähän aikaan. Mutta hänen vanhempansa piilottelivat häntä ensin kolmen kuukauden ajan ja sitten laskivat siinä kaislakorissa Niilin virtaan. Kuiskaillen he hänet sinne laittoivat. Ja sitten he muistivat, miten Mooses pelastettiin Baaraonin hoviin, Baaraonin tyttären pojaksi. Hän sai elää ja sai myöskin sen ajan parhaan kasvatuksen ja sivistyksen.

Aikanaan Mooses sitten alkoi Jumalan käskystä tekemään sitä työtä, hakemaan vapautusta Israelille ja heidän kansalleen. Jumala kutsui Mooseksen. Oliko se Moosekselle helppo tehtävä? Mooses esteli: minulla on hidas puhe ja kankea kieli. Jumala häntä rohkaisi ja antoi hänelle saattomiehiä avuksi. Hän oli kuitenkin kukin.

Varmasti jokaiselle Jumalan lapselle, jota pyydetään Jumalan valtakunnan työhön opettamaan tai sanaa julistamaan, tulee aivan samanlaiset ajatukset kuin Moosekselle: miten minä voin tällaiseen työhön lähteä? Miten minä voin? Omalta puoleltani heikko Jumalan lapsi ja myöskin varmasti jokainen tuntee, että on hyvin hidas sanan julistaja, hidas Jumalan sanan esillä pitäjä.

Mutta näin Mooses rohkaistui tähän tehtävään ja Jumala auttoi näiden Egyptin maalle annettujen vitsauksien ja p... (tekstissä on ASR-virhe, joten jätetään tähän). Pamella sitten rankaistiin egyptiläisiä niin voimakkailla vitsauksilla, että viimein pääsivät Israelin kansa lähtemään.

Näillä esimerkeillä, mitä korpivaelluksen aikana tapahtui, mitä tähän muutamia Paavali oli kirjoittanut, Paavali halusi korintolaisia nyt rohkaista. Paavali osallistui Ilomp... (tässä on epäselvää tekstiä, jätetään pois). Ja neuvoi.

He vaelsivat pilven johdattamina ja yöllä tulipatsaan johdattamina. Jumala oli heidän edellään ja valaisi heidän kulkuaan, yölläkin he saattoivat vaeltaa. Sitten tässä sanottiin, että he saivat myöskin pilvessä ja meressä kasteen.

Me muistamme sen mahdottoman esteen, joka jo siinä aivan alkumatkasta tuli Israelin kansalle, kun he tulivat siihen meren rantaan. Näkivät kuinka egyptiläiset olivat heidän perässään. He olivat tulleet katumaan päälle. Eivät he halunneetkaan päästää Israelin lapsia lähtemään.

Nyt oli meri edessä. Siinä alkoi itku ja valitus. Mutta mitä Moosekselle neuvottiin, mitä Jumala sanoi: onhan sinulla sauva. Se uskon sauva, mihin Mooses sai nojata, minkä tuella hän sai vaeltaa. Kun hän rohkaistui uskomaan, hän sanoi, että Jumala voi auttaa.

Hän kohotti sen sauvan siihen meren yläpuolelle ja Jumala avasi Israelin lapsille tien meren poikki. Näin siitä raamatusta kerrotaan, että näin Israelin kansa vaelsi kuivaa maata meren poikki. Mutta kun sitten tämä egyptiläisten sota... sotajoukko heitä seurasi, niin meren aallot pyöryivät takaisin sille kuivalle alueelle ja tämä sotajoukko sinne tuhoutui.

Näin meidänkin jokaisen elämässä saattaa olla sellaisia hetkiä ja tilanteita, että koemme, että nyt on aivan seinä edessä. On ikään kuin tuo Kaisla-meri, jonka yli Israelin lasten olisi pitänyt mennä. Tästä ei voi mitenkään selviytyä.

Mutta kun me luotamme Jumalan apuun ja uskomme, että Jumala voi meitä auttaa, niin varmasti se apu myös löytyy. Ja saamme huomata, että se meidän pelkomme olikin turha. Pelkäsimme aivan turhaan. Jumala meidät siitä tilanteesta pelasti.

Sitten tämä tekstimme jatkuu: Jumala meidät pelasti. Kaikki he söivät samaa hengellistä ruokaa ja joivat samaa hengellistä juomaa. He joivat siitä hengellisestä kalliosta, joka kulki heidän mukanaan. Sama kallio oli Kristus.

Jumala järjesti Israelin lapsille ruuan siellä korpivaelluksella. Hän antoi sinne erämaahan, erämaan hiekkapinnalle tulla sellaista mannaa, josta Israelin lapset saivat kerätä ja josta saivat leipoa. Siinä oli heille täydellinen ravinto, Jumalan valmistamana.

Kun ajattelemme, että valtava ihmisjoukko kulkee hiekkaerämaassa, se olisi ihan siinä pitänyt olla aivan valtavasti sitä ruokaakin mukana. Mutta ei tarvinnut kuljettaa ruokaa mukana, kun Jumala järjesti heille ruuan.

Tästä Mooses muistuttaa Israelin kansaa jäähyväispuheessaan. Mooses viidennestä Mooseksen kirjasta muistelee tätä Israelin kansan korpivaellusta ja käy läpi niitä korpivaelluksen tapahtumia. Rohkaisee Israelin lapsia, että he säilyisivät Jumalan lapsina, etteivät he unohtaisi, mitä kaikkea hyvää taivaallinen Isä on tehnyt, mistä kaikesta taivaallinen Isä on heidät pelastanut.

Muistuttaa siitä Jumalan laista, minkä Mooseksen kautta Jumala antoi Israelin kansalle. Pyytää noudattamaan sitä tarkoin, että he saisivat elää ja saisivat ottaa omakseen sen maan, jonka Jumala heille on luvannut.

Mooses kuvaa, miten Jumala tehdäkseen Israelin kansan nöyräksi piti heitä nälässä ja ruokki sitten mannalla. Ja miten Jumala haluttiin. Mooses osoittaa, ettei ihminen elä ainoastaan leivästä, vaan kaikesta, mitä Jumala sanoo, mitä Herra sanoo.

Ei ihminen elä ainoastaan leivästä. Tarvitsemme yhteyttä Jumalaan. Millaista olisi meidän elämämme ilman Jumalan sanaa? Jumalan sana ympäröi meitä, Jumalan lapsia. Se on meidän tukemme ja turvamme. Se on meidän lohtumme ja apumme. Se on meidän suojamme tätä maailmaa vastaan.

Sitä kuvataan miekkanakin. Tämä on se, mitä minä olin täällä raamatussa hengen miekkana. Profeetta Nehemia kirjoittaa Jerusalemin temppelin rakennustöistä. Miten siellä rakennettiin sitä temppeliä. Toisessa kädessä oli miekka ja toisella kädellä he rakensivat.

Ja näin rakennetaan tänäkin päivänä ja tehdään Jumalan valtakunnan Jumalan sanan työtä. Miekka toisessa kädessä. Puolustaudumme maailmaa vastaan ja pidämme Jumalan sanaa esillä. Ja samalla me teemme tätä Jumalan sanan työtä.

Havali kirjoittaa toisaalla Efesolaiskirjeessä sen kuudennessa luvussa noista hengen sota-aseista ja sitten miten meidän kannattaa niitä Jumalan antamia taisteluvarusteita käyttää, että me voisimme pitää huoliamme paholaisen juonia vastaan.

Niin kuin täällä sanotaan, täällä Paavali kirjoittaa: Ottakaa siis yllenne Jumalan taisteluvarustus, niin että kykenette pahan päivän tullen tekemään vastarintaa ja selviytymään taistelusta pystyssä, pystyssä pysyen.

Seisokaa lujina. Kiinnittäkää vyönne totuuteen. Pukeutukaa vanhurskauden haarniskaan ja sitokaa jalkineiksenne alttius julistaa rauhan evankeliumia. Ottakaa kaikesta suojaksenne uskon kilpi, jolla voitte sammuttaa pahan palavat nuolet.

Ottakaa myös pelastuksen kypärä. Ottakaa hengen miekka, Jumalan sana. Näitä Paavali kehottaa meidän käyttämään. Ja myöskin Paavali kehottaa meitä rukoilemaan.

Tehkää tämä kaikki rukoillen ja anoen. Rukoilkaa joka hetki hengen antamin voimin. Pysykää valveilla ja rukoilkaa hellittämättä kaikkien pyhien puolesta.

Ja vielä Paavali pyytää: Rukoilkaa myös minun puolestani, että minulle annettaisiin oikeat sanat suuhun, kun ryhdyn puhumaan, ja että voisin rohkeasti julistaa evankeliumin salaisuutta.

Varmasti varsinkin tämä viimeinen jae on meidän kaikkien sananpalvelijoiden mielessä, että kun meidät tähän tehtävään asetetaan, jota me kukin vuorollamme hoidamme, että Jumalan seurakunta rukoilisi meidän itse kunkin puolestamme.

Rukoilisi meidän itse kunkin puolestamme, että Jumala antaisi meidän kauttamme niitä sanoja, joita Jumalan seurakunta tarvitsee. Ja kaikki sanankuulijat, jotka tätä puhetta ovat kuulemassa, me emme omalla asiallamme ole kukaan.

Me olemme Jumalan lähettiläitä, heikkoja, vaimenpoikia, niin kuin sanotaan. Omalta puoleltamme hyvinkin heikkoja. Meidänkin turvanamme saa olla se sama evankeliumi, Jumalan voima, niin kuin kaikkien Jumalan lasten turvana.

Sitten tämä seksimme jatkuu vielä. Tässä, tai luinkin tämän neljännen jakeen, jossa puhuttiin tästä hengellisestä juomasta, miten heidän Israelin kansalle annettiin vettä sieltä kalliosta. Miten Paavali tässä vertaa siihen Kristuskallioon.

Miten he joivat siitä hengellisestä kalliosta, joka kulki heidän mukanaan. Tämä kallio oli Kristus. Tarvitsivat siellä hajallista vettä. Ei siellä ollut järviä eikä jokia, niin kuin täällä Suomessa on paljon. He saivat kalliosta vettä.

Mutta näin tämä jäi: Kristuskallio kulkee tänäänkin Jumalan kansan mukaan. Siitä me saamme ammentaa virvoittavaa evankeliumin vettä meidän kuolemattomien sielujemme ravinnoksi ja uskomme vahvistukseksi.

Näin saamme nytkin ylentää sydämeen ja pystymme uskomaan turvallisesti. Jeesuksen nimessä ja veressä on lupa uskoa. Kaikki synnit, kiusaukset ja epäilyksetkin anteeksi. Saamme olla turvallisella mielellä. Kristuskallio kulkee meidän mukaanamme.

Sitten tekstimme kuvaa sitä, miten moni uupui matkallaan. Tässä sanotaan, että mutta useimmat heistä Jumala hylkäsi. Kohtasi heidät tuhoa autiomaassa. Näin heistä tuli meille varoittavia esimerkkejä.

Meidän ei pidä himoita pahaa, niin kuin he tekivät. Älkää ruvetko palvelemaan epäjumalia, niin kuin jotkut heistä. Kirjoituksissa kerrotaan, he istuivat syömään ja juomaan ja sitten he nousivat tanssimaan.

Vanha käännös sanoo, että ei, että Jumala hylkäsi, vaan että he eivät olleet Jumalalle otollisia. He aattelevat näin, että he itse hylkäsivät Jumalan. Moni jäi matkalle. He eivät jaksaneet uskoa Jumalan lupauksiin, luvattuun maahan pääsemisestä.

Kun Israelin kansa pääsi sinne luvatun maan rajoille, niin he lähettivät vakojia jokaisesta suvusta yhden miehen, kaksitoista yhteensä, jotka menivät sitä maata tutkimaan. Ja kun he palasivat takaisin sieltä hetkeltään, niin he kyllä kertoivat, että se oli hyvä maa.

Siellä oli paljon luonnon rikkautta. Se oli viljava maa. Mutta sitten he alkoivat saarnata epäuskoa. He eivät uskoneet, että he saavat sitä maata omakseen. Siellä asuu niin voimakas ja vahva kansa, että he eivät voisi selviytyä.

Ainoastaan kaksi näistä, kahdesta toista, puhui toisin: Joosua ja Kaalet. Muistamme nämä miehet. Kun he saarnasivat uskoa, he rohkaisivat Israelin kansaa, että Jumalan avulla me voitamme. Jumala on meille sen maan luvannut ja varmasti sinne pääsemme.

Mutta näin kävi, että Israelin kansa suurimmalta osin alkoi epäillä. Israelin kansa oli tullut kaihtamaan sitä luvattua maahan pääsemistä. He joutuivat siellä uudelleen sinne korpeen vaeltamaan.

Jumala ei laskenut sinne maahan näistä kansan aikuisista muuta kuin Joosuan ja Kaalevin. Näin he saivat sinne korpeen jäädä. Mutta heidän lapsensa pääsivät perille.

Mooseskaan ei päässyt itse luvattuun maahan, mutta ei Mooses kuollut epäuskossa. Mooses, huomenna sunnuntaina, kun on kirkastussunnuntai, niin siinä kuvataan niitä kirkastusvuoren tapahtumia.

Siellä Mooses ja Elia ovat Jeesuksen kanssa siellä kirkastusvuorella, missä oli myös muutamia opetuslapsia. Mutta Mooses ei päässyt itse luvattuun maahan, koska hänkin lankesi sillä tavalla, että alkoi omilla voimillaan Israelin lapsille kalliosta vettä lyömään.

Ei pyytänytkään Jumalalta siinä vaiheessa apua, ei kalliosta vettä lyömään. Ei antanut Jumalalle kunniaa, vaan itse lähti omilla voimillaan sitä tekemään. Ja sai kyllä sitä vettä siitä kalliosta, mutta hän tämän lankeemuksen tähden ei päässyt luvattuun maahan.

Ennen kuin Israelin kansa sinne sitten meni, Mooses otettiin tästä ajasta pois. Ja sitä raamatussa kuvataan, miten Jumala hautasi hänet. Ei hänen hautapaikkaansa tiedetä.

Tässä puhuttiin myös epäjumalanpalveluksesta ja varoitettiin siitä. Muistamme, miten Israelin kansa alkoi palvelemaan sitä kultaista sonnia, jonka he pyysivät tekemään heille palvottavaksi.

Ja miten se johti heidät sellaiseen, aivan kuin hurmioon, että he alkoivat tanssimaan ja elämään siellä sopimattomasti. Tämä tapahtui silloin, kun Mooses oli Jumalan luona siellä vuorella niitä lain tauluja hakemassa.

Ja moni heistä joutui tähän epäuskoon, tähän epäjumalanpalvelukseen.

Sitten vielä tässä puhuttiin näistä käärmeen puremista. Miten meidän ei myöskään tule koetella Herran kärsivällisyyttä niin kuin jotkut heistä tekivät. He kuolivat käärmeen puremiin.

Älkää liioin nurisko niin kuin jotkut heistä. He saivat surmansa kuoleman enkelin kädestä. Israelin kansa usein siinä korpivaelluksen aikana napisi Moosesta vastaan, samoin Jumalaa vastaan.

He olivat tyytymättömiä siihen vaivalloisuuteen ja siihen ruokaan. He olivat tässäkin napisseet, murehtineet sitä, että heidät oli tänne korpeen tuotu kuolemaan sieltä Egyptistä, missä heillä oli kylliksi ruokaa, vaikka he orjuudessa elivätkin.

Miten heillä ei ollut leipää ja vettä. He aina saivat sitä samaa ruokaa. Kutsuttiin sitä kurjaksi ruuaksi. Silloin Jumala vihastui ja lähetti käärmeitä sinne kansan joukkoon.

He alkoivat käärmeet puremaan Israelin lapsia ja heitä kuoli paljon. Näin siitä kerrotaan. Näin kansa hätääntyi, kun käärmeet purivat heitä ja heitä kuoli.

He tulivat Mooseksen luo hädissään ja pyysivät, että Mooses rukoilisi, että Jumala lopettaisi tämän käärmeiden tuhotyön. Näin Jumala sitten antoi neuvon Moosekselle tehdä se pronssinen käärme, jonka hän asettaa sellaisen seipään päähän.

Ja kun siihen ihmiset katsovat, niin he pelastuvat. He eivät kuole vaan jäävät eloon. Siinä oli se esikuva Jeesuksesta Kristuksesta, meidän Vapahtajastamme, joka syyttömänä, myrkyttömänä, niin kuin tämä pronssikäärme, täysin syyttömänä ja synnittömänä ripustettiin Golgatan ristille meidän syntisten ihmisten tähden, meidän pelastukseksemme.

Kun me häneen jaksamme turvautua, jaksamme kohottaa katseemme lunastajaamme, niin meilläkin on mahdollisuus pelastua.

Joskus ihmettelin, kun olen lukenut näitä korpivaelluksen tapahtumia, että miten usein tämä Israelin kansa oli napina mielellä. Mutta sitten kun ajattelee omaa itseään ja omaa elämäänsä, niin eikö se ole itselläkin hyvin lähellä usein tämä erilainen tyytymättömyys.

Ei elämä tunnu helpolta. On monenlaisia vaikeuksia, ajallisia vaikeuksia. Ja on murhetta ja surua. Ja uskomisen asiakin saattaa välillä tuntua arkipäiväiseltä eikä ole sellaisia armon tuntemisia, niin kuin joskus on ollut.

Kun me tällaisella mielellä, tyytymättömällä mielellä ajattelemme asioita, niin meitäkin saattaa päästä tämä synnin käärme puremaan, haavoittamaan meitä. Ja mekin olemme vaarassa uupua matkalla.

Silloin meidän on hyvä pysähtyä, miettiä, rukoilla, pyytää taivaalliselta Isältä apua, mennä Jumalan sanan kuuloon ja panna pois niitä asioita ja murheita, joita meidän mielissämme on.

Me saamme kuulla evankeliumin sanaa ja meille saarnataan synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Meidän on turvallista ja rauhallista jatkaa taas vaellustamme. Ei ole mitään hätää. Uskomme taas Jumalasta hyvää ja Jumala pitää meistä huolen.

Mutta vielä tässä seksimme loppuvaiheessa muistutettiin tällä tavalla, että nämä tapahtumat ovat varoittavia esimerkkejä ja ne on kerrottu ojennukseksi meille, joiden osana on elää lopun aikoja.

Joka luulee seisovansa, katsokoon ettei kaadu. Teitä kohdannut kiusaus ei ole mitenkään epätavallinen. Jumalaan voi luottaa. Hän ei salli kiusauksen käydä teille ylivoimaiseksi, vaan antaessaan teidän joutua koetukseen, hän samalla valmistaa pääsyn siitä, niin että voitte sen kestää.

Paavali kirjoitti tämän siis korinttolaisille jo noin kaksituhatta vuotta sitten. Ja hän kirjoitti, että teille, joiden osana on elää lopun aikoja. Jos silloin oli lopun aikoja, niin varmasti tänään on paljon enemmän ja paljon lähempänä ne lopun ajat.

Tässä on viittaus tuonne ensimmäiseen Johanneksen kirjeeseen. Siellä ne rohkaistaan nuoria, lapsia ja isiä. Täällä Johannes kirjoittaa tällä tavalla:

Minä kirjoitan teille, lapseni: synnit on annettu teille anteeksi hänen nimensä tähden. Minä kirjoitan teille, isät: te olette oppineet tuntemaan hänet, joka on ollut alusta asti.

Minä kirjoitan teille, nuoret: te olette voittaneet pahan. Lapseni, minä kirjoitan teille: te olette oppineet tuntemaan Isän. Isät, minä kirjoitan teille: te olette oppineet tuntemaan hänet, joka on ollut alusta asti.

Nuoret, minä kirjoitan teille: te olette voimakkaita. Jumalan sana pysyy teissä ja te olette voittaneet pahan.

Älkää rakastako maailmaa, älkää sitä, mikä maailmassa on. Jos joku rakastaa maailmaa, isän rakkaudella ei ole hänestä sijaa. Sillä mitä kaikkea maailmassa onkin, ruumiin halut, silmien pyyteet ja mahtaileva elämä, se kaikki on maailmasta, ei Isästä.

Ja maailma himoinen katoaa, mutta se, joka tekee Jumalan tahdon, pysyy iäti.

Tämä on hyvin kaunista tekstiä. Sen Johannes rohkaisee meitä uskomaan, rohkaisee, että me pysymme Jumalan sanassa ja olemme voittaneet pahan. Ja varoittaa meitä liiaksi kiintymästä tähän maailmaan.

Mitä maailmassa on, se on kaikki loppujen lopuksi toisarvoista ja turhaa. Kaikkein tärkeintä on, että meillä on usko sydämissämme. Kun meidän elämämme kerran päättyy, siinä vaiheessa ei ole millään muulla mitään merkitystä kuin sillä, että olemmeko uskomassa.

Näin taivaan Jumala haluaa meitä tässä Jumalan lasten valtakunnassa säilyttää. Niin kuin äsken alkuvirressä lauloimme, saamme ojentaa heikot kätemme Jeesuksen puoleen ja hänen käteensä, jotka ristinpuussa riippuivat ja ovat kantaneet meidän kipumme ja vaivamme.

Niiden turviin me saamme tänäänkin jäädä. Nytkin on se Kristuskallio tässä läsnä. Saamme kuulla armon ja anteeksiantamuksen sanoja. Voimme ammentaa sitä vettä.

Poikani ja tyttäreni, saat olla hyvässä turvassa. Sinun syntisi annetaan sinulle anteeksi. Saatte hylentää sydämenne uskomaan. Kaikki synnit, epäilykset ja kiusauksetkin anteeksi Jeesuksen nimessä ja kalliissa sovintoveressä.

Aivan rauhaan, vapauteen ja iloon asti. Te lapset ja nuoretkin saatte uskoa. Kaikki synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä.

Jos siellä viestimien äärellä on joku sellainen ystävä, joka kokee, että sinulta tämä Jumalan lapsen osa ja Jumalan rauha vielä puuttuu, nyt Jumalan valtakunta sinua lähestyy.

Sinäkin saat hylentää sydämesi uskomaan. Saat uskoa epäuskon ja kaikki synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja kalliissa sovintoveressä. Saat lähteä Jumalan lasten joukossa seuraamaan Herraa Jeesusta Kristusta aivan sinne taivaan kotiin asti.

Kovin huomattavaa. Kiitos. Kovin kiusattuna ja heikkona, syntisen tuntuisena tulin tälle paikalle. Haluan kysyä, saanko minäkin jäädä uskomaan synnit anteeksi. Näin minä haluan uskoa yhdessä Jumalan lasten joukon kanssa.

Sanomme turvallisesti Jeesuksen nimeen. Aamen. Kiitos.