Seurapuhe 30.11.2014

3. Jakeesta 3, jakeeseen 12. Sanat kuuluvat Jeesuksen nimeen.

Ylistetty olkoon meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä. Suuressa laupeudessaan Hän on synnyttänyt meidät uuteen elämään ja antanut meille elävän toivon herättämällä Jeesuksen Kristuksen kuolleista. Häneltä me saamme perinnön, joka ei turmellu, ei tahraannu, ei kuidu. Se on varattuna teille taivaissa. Ja voimallaan Jumala varjelee teidät uskossa niin, että te saavutatte pelastuksen, joka on valmiina saatettavaksi ilmi lopun aikana.

Siksi te riemuitsette, vaikka nyt jouduttekin jonkin aikaa kärsimään monenlaisissa koettelemuksissa. Kultakin koetellaan tulessa, ja onhan teidän uskonne paljon arvokkaampaa kuin katova kulta. Koettelemuksissa teidän uskonne todetaan aidoksi, ja siitä koittuu Jeesuksen Kristuksen ilmestyessä ylistystä, kirkkautta ja kunniaa. Häntä te rakastatte, vaikka ette ole häntä nähneet. Häneen te uskotte, vaikka häntä nyt ette näe. Ja te riemuitsette sanoen kuvaamattoman, kirkastuneen ilon vallassa. Sillä te saavutatte uskon päämäärän sielujen pelastukselle.

Tätä pelastusta ovat profeetat etsineet ja tutkineet, he ovat ennustaneet ja puhuneet teidän osaksenne tulevasta armosta. Ja tutkineet, mihin ja millaiseen aikaan heissä vaikuttava Kristuksen henki viittasi todistaessaan Kristuksen kärsimyksistä ja niitä seuraavista kirkkaudesta. Heille ilmaistiin, etteivät he palvelleet itseään, vaan teitä puhuessaan sinne. Siitä, minkä teille nyt ovat julistaneet ne, jotka taivaasta lähetetyssä hyvässä hengessä ovat tuoneet teille evankeliumin. Tähän pelastukseen haluat enkelitkin päästä edes luomaan silmäyksen. Aamen.

Rakkaat sisaret ja veljet, ennen kuin käymme tätä tekstiä läpi, niin mallien kiusausten ja epäilysten saattelemana tänne teidän eteenne olen tullut ja haluan ensimmäisenä pyytää, että saanko uskoa syntejä ja kiusauksia anteeksi. Näin minä haluan uskoa yhdessä teidän kanssanne.

Tämä luettu Pietarin kirje ja siitä luettu katkelma on otsikoitu täällä raamatussa uskon päämäärän alle. Pietarihan on kirjoittanut kaksi kirjettä raamattuun. Ja tässä raamatun kohdassa hän lähestyy Pontoksessa, Kalapiassa, Kappadokiassa, Pityniassa ja Aasian maakunnassa olevia Jumalan valittuja.

Niin kuin hän tässä kirjoittaa aikaisemmin, Pietari Jeesuksen Kristuksen apostoli tervehtii valittuja, jotka asuvat hajallaan, muukalaisina, näissä edellä mainituissa paikoissa. Jos ajattelemme tämän päivän kartalla, miten tämä sijoittuu, nämä paikkakunnat tai alueet, niin nehän ovat tuolla Turkin, nykyisen Turkin alueella.

Ja Pietari haluaa lähestyä näitä Jumalan lapsia, valittuja, niin kuin hän sanoo, rohkaistakseen heitä siinä tärkeimmässä asiassa, miksi me olemme uskomassa. Eli kirkastaa heille uskon päämäärää. Ja sillä tavalla haluaa rohkaista heitä kiusausten ja vaivojen keskellä.

Tämä Pietarin kirja sijoittuu noin 2000 vuoden päähän, jolloin nämä uskovaiset siellä joutuivat kokemaan erilaisia vainoja. Ja näiden vainojen alla Pietari haluaa lohduttaa heitä ja kirkastaa sitä, että mikä on se tärkein asia ja minkä takia me olemme uskomassa.

Pietari itse on tämän kirjeen kirjoittaessaan Babyloniassa, tai hän käyttää tämmöistä paikkakunnan nimeä kuin Babylonia. Se on peitenimi. Hän kirjoittaa tämän Roomassa. Ja muistaakseni vielä täällä kun katsomme tämän kirjeen lopusta, niin Pietari Silvanuksen luotettavaksi tietävän veljen välityksellä lähettää teille tämän lyhyen kirjeen, jossa lausun teille kehotuksia ja vakuutan, että se armo, jossa te elätte, on todella Jumalan armoa. Pysykää siis siinä lujina.

Tämä meidän luettu teksti alkaa tuosta kolmannesta jakeesta. Ylistetty olkoon meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä. Suuressa laupeudessaan Hän on synnyttänyt meidät uuteen elämään ja antanut meille elävän toivon herättämällä Jeesuksen Kristuksen kuolleista.

Ylistetty olkoon meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä. Eli tässä Pietari näille uskovaisille siellä ylistää sitä, kuinka Jumala antoi vapahtajan tänne maan päälle. Ja vapahtajan kautta meillä on herännyt toivo siitä, että me pääsemme sinne perintöosaan, jota varten taivaassa meille on talletettu se.

Eli niin kuin tässä sanotaan, häneltä me saamme perinnön, joka ei turmellu, ei tahraannu, ei kuidu ja se on varattuna teille taivaassa. Eli Pietari korostaa. Hän korostaa tässä sitä, että meille valituille on Jumala valmistanut omassa pojassaan sen perintöosan, jota kohti me olemme kilvoittelemassa. Ja ylistää Jumalaa siitä, että hän on tällä tavalla rakastanut maailmaa ja antanut poikansa tänne, jotta me saamme mennä tätä uskon päämäärää kohti. Taivastetta.

Ja voimallaan Jumala varjelee teidät uskossa niin, että te saavutatte pelastuksen, joka on valmiina saatettavaksi ilmi lopun aikana. Siksi te riemuitsette, vaikka nyt jouduttekin jonkun aikaa kärsimään monenlaisissa koettelemuksissa. Kultakin koetellaan tulessa. Ja onhan teidän uskonne paljon arvokkaampaa kuin katoava kulta.

Koettelemuksessa teidän uskonne todetaan aidoksi. Ja siitä koituu Jeesuksen Kristuksen ilmestyessä ylistystä, kirkkautta ja kunniaa. Niin kuin tuossa edellä veljenkin kautta kuulimme, niin Jumala on luvannut varjella meidät tällä kaidalla tiellä. Mutta me olemme kulkemassa kohti sitä uskon päämäärää.

Itseä henkilökohtaisesti on erittäin paljon puhutellut psalmin 121 sanat. Tämä psalmi on matkalaulu, jonka otsikkona on Herra on varjeliasi. Ja oikeastaan tämä psalmi pysäytti itseä erityisen paljon tuossa kuukausi sitten, kun kipuilin tämän asian kanssa, kun minua tähän sananpalvelijan tehtävään oltiin asettamassa.

Ja tämä psalmin teksti jotenkin pysäytti. Se tuli minulle keskellä työpäivää. Ja jotenkin minä ajattelin, että Jumala oli tällä tavalla tarkoittanut, että tällä tavalla meitä rohkaistaan tällä tiellä ja matkalla. Ja tämä on tosiaan psalmi 121. Herra on varjeliasi.

Minä kohotan katseeni vuoria kohti, mistä saisin avun. Minä saan avun Herralta, häneltä, joka on luonut taivaan ja maan. Herra ei anna sinun jalkasi horjua. Väsymättä hän varjelee. Ei hän väsy, ei hän nukkuu. Hän on Israelin turva. Hän on suojaava varjo, hän on vartiasi. Hän ei väisty viereltäsi.

Taivalla ei aurinko vahingoita sinua, ei kuun valo yöllä. Herra varjelee sinut kaikilta pahalta. Hän suojelee koko elämäsi. Herra varjelee kaikki sinun askeleesi, sinun lähtösi ja tulosi, nyt ja aina.

Me olemme monesti varmasti elämässämme semmoisissa tilanteissa, että tuntuu, että onko Jumala minut unohtanut. Mutta niin kuin tuossa psalmin tekstissäkin luvataan, Jumala varjelee meitä jokaisena päivänä. Monesti saattaa se oma elämä tuntua sellaiselta, että on humpikuja edessä. Ei välttämättä näy sitä tietä, mitä eteenpäin menisi.

Jumala on luvannut varjella lapsensa, kunhan me jaksamme uskoa. Ja niin kuin tässä sanotaan, Jumala varjelee teidät uskossa niin, että te saavutatte pelastuksen, joka on valmiina saatettavaksi ilmi lopun aikana. Ja se lupaa meille sitä, että me saamme riemuita. Ja me saamme riemuita siitä, vaikka me joudumme täällä ajassa joskus kärsimään ja vaivaa ja on monenlaisia koettelemuksia.

Meillä voi olla ajallisia murheita. Elämme yhteiskunnassamme tällä hetkellä sellaista aikaa, että voi olla taloudellisia huolia. Mutta taivaan isä on luvannut näidenkin huolien ja murheiden. Ja se, että me olemme turheiden keskellä, meitä auttaa olla joka hetki meidän kanssamme tiellä varjelemassa.

Tässä seitsemännessä jakeessa Pietari kirjoittaa, että kultakin koetellaan tulessa. Ja onhan teidän uskonne paljon arvokkaampaa kuin katova kulta. Eli ajallisetkin aarteet, tavarat, mitä me olemme saaneet, niin niillä ei ole mitään merkitystä sen asian rinnalla, kun meillä on tämä elävä uskon lahja sydämessä.

Mutta me myös saamme iloita tietenkin siitä, jos taivaan isä on siunannut meitä ajallisilla lahjoilla. Me saamme olla tyytyväisiä siihen, mitä Jumala on meidän elämäämme siunannut myös ajallisessa mielessä. Mutta kuitenkin on aina hyvä muistaa se, että ne ajallisetkin asiat ovat toisarvoisia, vaan tärkein asia on se, että meillä on se uskon aarre sydämellä, minkä me olemme saaneet. Minkä omistajaksi meidät on Jumala antanut.

Ihan samalla tavalla kuin näille seurakunnan jäsenille, niin kuin tässä toisessa jakeessa, jotka isä Jumala suunnitelman mukaisesti on hengellään pyhittänyt elämään Jeesukselle Kristukselle kuuliaisenaan ja hänen verellään puhtaaksi vihmottuina. Samalla tavalla meidätkin on tänä päivänä täällä Järvenpäässä ja muuallakin uskovaiset Jumalan lapset.

Jeesuksen sovitus on päässyt asumaan Jumalan valtakuntaan. Osa meistä on saanut lapsuuden uskossa säilyä, mutta sitten osa on saattanut löytää vanhemmalla iällä tai nuoremmalla iällä Jumalan valtakunnan ja sitä kautta päässyt tämän uskon lahjan omistajaksi, joka on kätkettynä meille sydämissä.

Sillä hetkellä, kun me oikein ahdistuksissa ja koettelemusten keskellä olemme, niin saattaa se uskomisen asiakin joskus hämärtyä ja tulee väsymistä, mutta molehti sitten ne asiat kirkastuu meille ja se uskomisen asia kirkastuu entistä tärkeämmäksi ja rakkaammaksi. Tällä tavalla se Jumala haluaa meille muistuttaa siitä päämäärästä, että mikä se meille kaikista tärkein asia on.

Häntä te rakastatte, vaikka ette ole häntä nähneet, häneen te uskotte, vaikka ette häntä nyt näe, ja te riemuitsette sanoin kuvaamattoman kirkastuneen ilon vallassa, sillä te saavutatte uskon päämäärän sielujen pelastuksen.

Me muistamme raamatusta, kun Jeesus oli ristiinnaulittu ja kuollut, sitten hän nousi ylös kuolleista ja ilmestyi opetuslapsilleen kuolemansa jälkeen. Niin muistamme Tuomaksen opetuslapsista, joka ei uskonut sitä, kun nämä muut opetuslapset kertoivat, että Jeesus on noussut ylös.

Täällä Johanneksen evankeliumissa, sen 20. luvussa, jakeesta 27, kerrotaan, kun viikon kuluttua Jeesuksen opetuslapset olivat taas koolla. Tuomas oli toisten joukossa, ovet olivat lukossa, mutta yhtäkkiä Jeesus seisoi heidän keskellään ja sanoi: "Rauha teille." Sitten hän sanoi Tuomaalle, "Ojenna sormesi, tässä ovat käteni, ojenna kätesi ja pistä se kylkeeni, älä ole epäuskoinen, vaan usko."

Silloin Tuomas sanoi, "Minun Herrani ja Jumalani." Jeesus sanoi hänelle, "Sinä uskot, koska sait nähdä minut. Autuaita ne, jotka uskovat, vaikka eivät näe."

Me emme omiin silmiin näe tänä päivänä Herraa Jeesusta täällä meidän joukossamme näillä omilla silmillä. Mutta uskon avatuiden silmien ja sen uskon lahjan avulla, joka meidän sydämemme on kätketty, me näemme, että Herra Jeesus on tänään omiensa keskellä.

Tänäkin iltana Herra Jeesus on sanansa kautta ja evankeliuminsa kautta täällä meidän keskellä, täällä Järvenpäässäkin seuroissa. Tämäkin on sellainen asia, että tätä ei voi käsittää sellainen ihminen, joka ei omista uskon lahjaa sydämellä.

Vaan sen uskon lahjan aarteen, jonka omistajina me saamme olla tänä iltana, niin sen kautta me näemme, että Herra Jeesus on omiensa keskellä täällä meidän joukossamme. Ja erityisesti evankeliumin kautta tänäkin iltana lähestyy meitä jokaista epäilysten ja koettelemusten keskellä elävää Jumalan lasta.

Tänä iltana on lupa uskoa synnit ja matkanviat anteeksi Jeesuksen nimessä ja kalliissa maahan vuotaneissa sovintoverissä. Vaikka emme näe omilla silmillä sitä, että Herra Jeesus on meidän keskellämme, niin uskon avattuiden silmien kautta me saamme nähdä, että Jeesus on täällä meidän keskellämme.

Ja on kuuluttamassa sitä armoevankeliumia, jonka kautta ihminen on päässyt sen oman paikkaan, ja se on saatava ihmisen paikkaan. Heissä vaikuttava Kristuksen henki viittasi todistaessaan Kristuksen kärsimyksistä ja niitä seuraavista kirkkaudesta.

Me kuulemme tuossa ensimmäisessä puheessa rakkaan veljen kautta siitä, kuinka jo vanhan liiton aikaan profeetat ennustivat siitä, että on tuleva Messias, joka pelastaa maailman synneistä.

Tässä on viittaus Jesajan kirjaan sen 53. lukuun ja jakeisiin 3-5. Ylpeksitty hän oli ihmisten torjuma, kipujen mies, sairauden tuttava, josta kaikki käänsivät katseensa pois. Halveksittu hän oli. Me emme häntä minään pitäneet, ja kuitenkin hän kantoi meidän kipumme, otti taakakseen meidän sairautemme.

Omista teoistaan me uskoimme hänen kärsivän rangaistusta. Luulimme Jumalan häntä niistä lyövän ja kurittavan. Vaikka meidän rikkomuksemme olivat hänet lavistaneet ja meidän pahantekomme hänet ruhjoneet, hän kärsi rangaistuksen, jotta meillä olisi rauha hänen haavojensa hinnalla.

Hän kertoi, että me olemme parantuneet. Tällä tavalla, niin kuin tuossa edellä olevassa puheessakin ja siinä Jesajan profeettatekstissä käytiin läpi, niin profeetat ennustivat jo sitä, että Jeesus on tuleva pelastamaan maailman synnit, ja ennustivat myös sillä tavalla, että miten hän tulee tämän pelastuksen suorittamaan.

Me muistamme pääsiäisajan tapahtumista, kuinka, tai muistamme ensinnäkin adventin ajasta, eli kun tänään elämme ensimmäistä adventtisunnuntaita, niin me muistamme, kuinka Jeesus otettiin Jerusalemiin vastaan riemusaatossa. Kansa, opetuslapset heidän mukanaan, Jumalan lapsille muistutti ja samalla lohdutti heitä, että kiusaustenkin keskellä kannattaisi olla, kiusaustenkin keskellä. Ja kannattaa uskoa sitä päämäärää kohti, joka meille on varattu taivaassa.

Tuossa aikaisemmin, kun luimme tuosta kahdeksannesta jakeesta, jossa puhuttiin siitä, että vaikka me emme näe tänä päivänä sitä Herraa Jeesusta, niin Pietarille Jeesus, kun Pietari tunnusti Jeesuksen Messiaaksi, niin silloin Jeesus kirkasti tätä Jumalan valtakunnan kaikista oleellisinta ja tärkeintä asiaa.

Kun Jeesus oli opetuslasten kanssa kokoontunut, ja Jeesus kysyi opetuslapsilta, että kuka minä teidän mielestänne olen, niin Simon Pietari vastasi hänelle, että sinä olet Messias, elävän Jumalan poika. Ja Jeesus vastasi Pietarille, autuas olet sinä Simon Joonan poika, ja tätä ei sinulle ilmoittanut liha eikä veri, vaan minun isäni, joka on taivaassa.

Ja samalla tavalla tässä tekstissämme, jo tuossa ensimmäisessä jakeessa, Pietari muistuttaa siitä, että me olemme Jumalan armosta saaneet uskomisen lahjan sydämellemme. Sitä ei ole tämänkään päivän meille Jumalan lapsille ilmoittanut liha eikä veri, vaan isä Jumala, joka on taivaassa.

Niin kuin Jeesus sanoo tässä Pietarille, kun se vastaa, vaan minun isäni, joka on taivaassa. Ja Pietari jatkaa, ja minä sanon sinulle, sinä olet Pietari, ja tälle kalliolle minä rakennan kirkkoni, sitä eivät tuonelan portit voita.

Tälle kalliolle minä rakennan kirkkoni, eli me olemme Jumalan lapset, niin kuin Pietarikin omana aikanaan, niitä eläviä kiviä Jumalan valtakunnassa, jossa itse Herra Jeesus Kristus on sen kulmakivi, perustus. Ja tätä perustusta, eikä mikään mitään muutakaan, tuonelan portit eivät voi voittaa.

Ja samalla, kun Jeesus jatkoi Pietarille, minä olen antava sinulle taivasten valtakunnan avaimet, minkä sinä sidot maan päällä, se on sidottu taivaissa, ja minkä sinä vapautat maan päällä, se on myös taivaissa vapautettu.

Jeesus jätti meille tehtävän tänne maan päälle. Hän antoi meille, niin kuin Pietarille ja sen ajan muille uskovaisille, taivaan valtakunnan avaimet. Ja näiden samoiden valtakunnan avaimien kautta nämä seurakunnassa olevat Jumalan lapset, tuolla nykyisen Turkin alueella, niin olivat saaneet parannuksen armon ja astua Jumalan lapsiksi, Jumalan valtakuntaan.

Ihan samalla tavalla mekin tämän päivän uskovaiset täällä Järvenpäässä ja joka puolella, missä uskovaisia ihmisiä nykyään ympäri maailmaa on, niin samalla tavalla kuin Pietarille ja opetuslapsille, niin nämä samat taivaan valtakunnan avaimet Herra Jeesus jätti meidänkin keskellemme ja antoi meille luvan saarnata sitä parannuksen saarnaa, evankeliumia, niin kuin toisaalta Raamattu kehottaa ihmisiä: Etsikää Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttaan.

Eli tarkoittaa sitä, että täällä maan päällä on elävä Jumalan lasten valtakunta, jonka keskellä itse Herra Jeesus Kristus vaikuttaa ja hänen evankeliuminsa kautta ihminen tulee vanhurskaaksi ja pääsee sisälle Jumalan valtakuntaan.

En tiedä, kuuluuko tämä puhe tuolta viestimien välityksellä, mutta jos näihin seuroihin on tullut tai tätä saarnaa seurapuhetta kuuntelee joku sellainen ihminen, jonka sydämeltä puuttuu elävä usko, niin ei ole sattuma se, että Jumala on sinut tuonut kuuntelemaan Jumalan sanaa ja sitä kutsua, mitä Jumala valitsi.

Tämä valtakunnasta tänäkin iltana kuulutetaan. Sinä saat tästä saarnasta uskoa kaikki synnit ja matkavia anteeksi epäuskon synninkin ja lähteä seuraamaan Herraa Jeesusta ja tällä tavalla tulla samalla tavalla kuin nämä Pietarin kirjeissä mainitut uskovaiset ja niin kuin mekin tämän päivän uskovaiset täällä Järvenpäässä ja muualla, niin seuraamaan Jumalan lasten joukkoa.

Tällä tavalla pääset osalliseksi siitä toivosta, joka meillä on odottamassa sitten kun meidät kerran kutsutaan täältä vaivojen maasta iankaikkisuuteen. Ja tällä tavalla me saamme uskon päämäärää kohti olla vaeltamassa turvallisesti.

Ja niin kuin edellä velikin mainitsi, niin tällä me elämme tällä hetkellä ihan samalla tavalla kuin nämä lähes 2000 vuotta sitten eläneet uskovaiset. Myös ajallisesti hyvin vaikeata aikaa Jumalan sanan perusopetuksia tahdotaan lyödä ja muuttaa. Ja saattaa meitä monia väsyttääkin ja tuoda epäilyksiä, että olemmeko me oikealla tiellä ja olemmeko oikealla tavalla uskomassa.

Mutta niinku Kristuksen 2.21.2. osoittaa, tämä Pietarin rohkaisukirje näille Jumalan lapsille noin 2000 vuotta sitten, että tällä tavalla, kun me uskomme, siis me olemme entistä paremmin ehtoisia, mutta se ei väitä, että me olemme äärimmäiset, kun me olemme tämän sanan mukaan, niin me saamme kerran periä sen iankaikkisen elämän ja sen päämäärän, mitä kohti me olemme matkalla.

Sen takia, veljeni ja sisareni, haluan tänäkin iltana rohkaista sinua, että kaikkien kiusausten ja epäilystenkin keskellä sinulla on lupa uskoa synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja kalliissa maahan vuotaneissa sovintoverissä ja näin turvallisesti olla tekemässä matkaa yhdessä muiden Jumalan lasten joukossa.

Jeesuksen nimessä ja veressä on kaikki synnit anteeksi. Uskokaa rauhaa, vapautta ja ilon asti. Tällä tavalla me saamme tämänkin ajan kautta. Meidän pitää keskellä iloita siitä, että meillä on se evankeliumin voima, joka lohduttaa meitä arjen kiusauksissa ja matkan teossa.

Saamme turvallisin mielin nytkin lähteä uutta työviikkoa ja kouluviikkoa viettämään ja odottamaan sitä joulun tuloa, joka on muutama viikko. Meidän käsissämme ja saamme viettää silloin Vapahtajamme Jeesuksen syntymäjuhlaa.

Tekin tytöt ja pojat saatte jäädä uskomaan Jeesuksen nimessä ja veressä kaikki synnit anteeksi. Ja näin me saamme jäädä turvallisesti tekemään matkaa yhdessä muiden Jumalan lasten kanssa. Jeesuksen nimeen, aamen.

Hiljennymme vielä iltarukoukseen.

Mä kaiken Jeesus armias taas suljen armo huomaas niin ruumiini kuin sieluni ja kotini ja perheeni. Myös lähimmäiset ystävät ja päivän työt ja tehtävät. Taas anna enkeleittesi turvana olla tielläni.

Suo minun olla valmiina, jos tänään kohtaa kuolema, niin etten syntiin nukkuisi, en kadotukseen hukkuisi.

Herra siunatkoon meitä ja varjelkoon meitä. Herra kirkastakoon kasvonsa meille ja olkoon meille armollinen. Herra kääntäköön kasvonsa meidän puoleemme ja antakoon meille rauhan. Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen, aamen.

Herra! Herra! Herra! Herra! Herra! Herra! Herra! Herra! Herra! Herra! Herra! Herra! Herra! Herra!