Seurapuhe 25.01.2015

Isän ja pojan ja pyhän hengen nimeen jatkamme seuraa ja hiljennymme vielä hetkeksi sen Jumalan sanan kohdan ääreen, joka on tälle sunnuntaille merkitty lukukappale, joka on täällä viidennessä Mooseksen kirjassa luvussa 32. Luen siitä muutamia jakeita Jeesuksen nimeen.

Herra puolustaa kansaansa, hän säälii palvelijoitaan. Kun hän näkee, ettei heillä enää ole voimaa, että he ovat uupuneita, niin suuret kuin pienet. Vastustajilleen hän sanoo, missä ovat nyt teidän Jumalanne, missä se kallio, johon turvasitte? Nouskoot nyt teitä auttamaan ne Jumalat, joille te syötitte teurasuhrienne rasvan ja juotitte juomauhrienne viinin. Seiskööt ne teidän suojananne. Näettehän nyt, minä olen ainoa, ei ole muuta Jumalaa minun rinnallani. Minä lähetän kuoleman, minä annan elämän. Minä lyön ja minä parannan. Minun vallassani on kaikki. Aamen.

Tämä on tosiaan viidennen Mooseksen kirjan, aivan täältä viimeisistä luvuista tämä teksti. Tämä on osa Mooseksen puhetta, jonka hän piti siellä aivan luvatun maan rajoilla ennen kuin Mooses sitten kuoli, ennen kuin Israelin kansa sinne luvattuun maahan pääsi. Tämä on niin pitkä puhe, että se alkaa tuolta aivan tämän viidennen luvun alusta. Siellä Mooses tämän puheensa aloittaa ja hyvin seikkaperäisesti muistelee sitä Israelin kansan matkaa sieltä Egyptistä, missä he olivat egyptiläisten orjina, ja niitä matkan vaiheita, mitä monenlaisia vaiheita siihen matkaan sopi. Ennen kaikkea sitä, kuinka Jumala heitä auttoi jo siinä lähtövaiheessa ja sitten siinä matkan eri vaiheissa erilaisissa tilanteissa ja ongelmistakin, mitä siellä matkalla tuli vastaan.

Varmasti me kaikki olemme kuulleet monia seurapuheita ja raamattuluokkia ja pyhäkouluja, joissa kerrotaan tästä Israelin kansan vaelluksesta ja myöskin Mooseksesta hänen elämän alkuvaiheista. Miten hän ihmeellisellä tavalla pelastui sieltä, kun hänet vauvana, pienenä vauvana, laitettiin sinne niiden virtaan kaislakorissa. Varmasti tämä on teille lapsillekin jäänyt hyvin mieleen. Siitä Mooses sitten monien vaiheiden kautta Jumalan pyytämänä ja lähettämänä nousi siihen Israelin kansan johtajaksi, joka alkoi vaatimaan sitä kansan vapauttamista sieltä orjuudesta.

Jumala sitten järjesti, että Israelin kansa pääsi lähtemään. Jumala löi egyptiläisiä niillä kymmenellä vitsauksella, joista viimeisin oli niin kovaa, että se sai sitten egyptiläiset päästämään Israelin kansan lähtemään ja saivat vielä ottaa omaisuutensakin mukaan. Se viimeisin vitsaus oli se, että Jumala surmasi kaikki esikoiset sieltä kansasta. Ainoastaan israelilaiset välttyivät siltä, koska he tiesivät sivellä ovipielensä sillä karitsan verellä, joka heille oli kerrottu. Sillä tavalla he pystyivät siltä kuoleman enkelin toiminnalta välttymään, että hän ei tule niihin huoneisiin esikoisia surmaamaan, joissa on tämä verinen merkki niissä ovenpielissä.

Tämän jälkeen sitten Israelin kansa sieltä pääsi lähtemään. Mooses tosiaan tässä muistelee sitä matkaa ja ennen kaikkea siinä mielessä, että haluaa terottaa Israelin kansalle, että he pysyisivät Jumalan lapsina, pitäisivät tätä ainoaa oikeaa Jumalaa omana Jumalanaan. Sitä hän tässä ennen kaikkea haluaa kertoa, haluaa rohkaista uskomaan heitä.

Mooses ei itse sinne luvattuun maahan päässyt. Hän tiesi sen jo näistä vaiheesta, kun hän sitä puhetta piti. Hän pääsi sinne aivan luvatun maan rajoille, mutta Jumala oli hänelle kertonut, että et pääse sinne luvattuun maahan, koska Mooses oli tuolla korpivaelluksen aikana tehnyt sellaisen teon, hän oli joutunut epäuskoon siellä Jumalan voimiin enää turvautumattomana. Lähti omilla voimillaan tekemään Jumalan työtä siellä. Jumala kyllä antoi hänelle siellä ohjeen, joka neljännessä Mooseksen kirjassa kuvataan siitä, miten israelilaisilla oli vesi taas loppunut siellä korpivaelluksella ja he alkoivat vastustamaan siellä Moosesta ja Aaronia ja syyttelivät heitä ja toivoivat jopa, että olisivat saaneet kuolla samalla kertaa kuin ne veljet, joiden Herra antoi kuolla. Ja taas kerran olivat sitä mieltä, että tänne me kaikki kuolemme tänne korpeen.

Silloin Jumala neuvoi Moosesta, että hän ottaisi sen sauvansa ja kutsuu veljensä Aaronin kanssa kaikki israelilaiset ja sanoo heille, että puhukaa kansan nähden kalliolle ja käskekää kallion antaa vettä. Ja näin Jumala lupaa, että sieltä vesi pulppuaa sieltä kalliosta ja tulee niin paljon, että sillä pystytään juottamaan ihmiset ja eläimet. Ja näin Mooses sanoo, että he ovat kallioitsijat tästä kalliosta, kun meidän mukaan pitäisi saada teille vettä. Ja näin hän omissa nimissään, omassa ja Aaronin nimissä alkaa sitä vettä sieltä ottamaan. Eikä muista, että kenen työ se on, että sieltä kalliosta se vesi tulee. Ei muista Jumalan nimessä sitä tekoa tehdä.

Ja näin sitten Jumala Moosekselle ja Aaronille sanoo sen jälkeen, että te ette uskoneet minuun, ette pitäneet minua pyhänä israelaisten edessä. Sen tähden te ette saa johtaa tätä kansaa siihen maahan, jonka minä sille annan. Jumala antoi siitä kalliosta sen veden virrata, mutta siinä myöskin sitten Moosekselta meni se mahdollisuus päästä sinne luvattuun maahan.

Jumala näytti Moosekselle sen luvatun maan ja siitä kuvataan myöskin tässä viidennen Mooseksen kirjan lopussa, luvussa 34, Negevin sekä Jordanin alangon ja sen syvänteen, joka ulottuu Jerikosta palmukaupungista Soariin asti. Hän Jumala näyttää Moosekselle sen ja sanoo Moosekselle, että tämä on se maa, josta olen puhunut Abrahamille, Iisakille ja Jaakobille ja jonka olen vannonut antavani heidän jälkeläisilleen. Minä olen antanut sinun nähdä sen, mutta sinä et pääse sinne.

Mutta Mooses sai kuitenkin uskovaisena kuolla. Hän kuoli tämän luvatun maan nähtyään. Näin täällä kerrotaan vielä, että Jumala itse hautasi Mooseksen laaksoon, joka on Petpeorin lähellä Moabissa, mutta kukaan ei tätä päivään mennessä tiedä, missä tämä Mooseksen hauta on. Kerrotaan, että Mooses oli kuollessaan 120 vuoden ikäinen, mutta hänen näkönsä ei vielä ollut hämärtynyt ja hän oli täysissä voimissaan.

Näin täällä siitä myöskin muistellaan Moosesta, että hän oli sellainen aivan erityinen profeetta ja kansanjohtaja. Sanotaan, että ei Israelin kansasta koskaan noussut sellaista profeettaa kuin Mooses, jonka kanssa Jumala itse puhui kasvoista kasvoihin. Hän muistamme sen, kun Mooses sai Jumalalta ne lain taulut siellä Siinain vuorella ja viipyi siellä Jumalan kanssa 40 päivän ajan. Israelin kansa siellä alhaalla vuoren juurella odotteli. Kun Mooses sieltä Jumalan luota tuli keskustelusta, niin hänen kasvonsa olivat niin kirkkaat, että eivät israelaiset pystyneet niitä päin katsomaan. Jumalan kirkkaus loisti myöskin niistä Mooseksen kasvoista.

Täällä Uuden testamentin puolella on toinen vastaava Jumalan kirkkauden kertomus. Täällä Matteuksen evankeliumissa kuvataan sitä, kuinka Jumala kirkasti Jeesusta. Täällä Matteuksen evankeliumin luvussa 17 kuvataan, miten Jeesus nousi sinne korkealle vuorelle yhdessä Pietarin ja Jaakobin ja Johanneksen kanssa, aivan samoja nimiä, joita äsken veljen puheessa kuulimme. Aivan. Jeesus otti heidät mukaansa ja menivät korkealle vuorelle. Siellä hänen ulkomuotonsa muuttui ja hänen kasvonsa loistivat kuin aurinko ja hänen vaatteensa tulivat valkeiksi kuin valo. Siellä myöskin, siellä kirkastusvuorella ilmestyivät Jeesuksen luokse Mooses ja Elia.

Näin sitten opetuslapset kokivat, että täällä on niin hyvä olla. Pietari halusi, että heille rakennettaisiin sinne kolme majaa, Jeesukselle ja Moosekselle ja Elialle. He olisivat siellä pidempään. Mutta ei se ollut sellainen tarkoitus, että he sinne jäävät. Se oli ainoastaan sitä, että Jumala halusi vahvistaa poikaansa ennen niitä kärsimyksiä ja koettelemuksia, jotka olivat sitten edessäpäin. Ja näin myöskin Jumala siellä kirkastusvuorella puhuttelee Jeesusta ihan äänikuultavasti. Aivan niin kuin äsken kuulimme, miten myöskin siinä kun Jeesus kastettiin, niin Jumalan ääni kuului. Myöskin tässä kirkastusvuorella Jumala sanoo, että tämä on minun rakas poikani, johon minä olen mieltynyt. Kuulkaa häntä.

Siellä oli myöskin Mooses tuolla kirkastusvuorella paikalla. Mooses myöskin muistuttaa tästä lain antamisesta tästä viidennessä Mooseksen kirjassa tässä puheessaan. Hän moneen eri kertaan siitä muistuttaa, siitä Jumalan antamasta laista. Hän viidennen Mooseksen kirjassa tässä puheessaan, Mooseksen kirjan viidennessä luvussa, on aivan ne käskytkin lueteltu ja Mooses niitä hyvin selittää ja kaikkea muuta sitä lakia, mitä Jumala Moosekselle antoi ja niitä määräyksiä, miten ihmisten tulee elää ja olla siellä, että he eläisivät Jumalan tahdon mukaan. Mooses välitti sen lain ihmisille.

Ja Mooses myöskin ilmaisi, että joka sen lain täyttää, niin hän tulee autuaaksi. Mutta eihän kukaan sitä lakia ole pystynyt täyttämään. Ainut, joka pystyi täällä maailmassa syntymänä ja ilman tätä lakia rikkomatta elämään, niin oli itse Jumalan poika. Me ihmiset joudumme syntiin. Me teemme syntiä ajatuksin, sanoin ja teoin aivan joka päivä. Emme me voi siltä mitenkään välttyä. Ja näin sanotaankin raamatussa, että Mooses toi lain, mutta armon ja totuuden toi Jeesus Kristus.

Näin alkoi tämä tekstimme, että Herra puolustaa kansaansa. Hän säälii palvelijoitaan, kun hän näkee, ettei heillä ole voimaa, että he ovat uupuneita, niin suuret kuin pienet. Se on aivan totta. Me olemme uupuneita, välillä enemmän, välillä vähemmän. Oma huonous painaa ja matkan teko on vaikeaa. Välillä se on helpompaa. Myöskin Jumalan sijonilla on helpompia ja vaikeampia aikoja. Mutta Jumala on meidän puolella. Meillä ei ole mitään hätää. Saamme aina turvautua siihen, että taivaallinen Isä on meidän kanssamme. Myöskin hänen poikansa Jeesus Kristus on meidän kanssamme joka päivä maailman loppuun asti.

Jumala lohduttaa meitä sanassaan. Saamme kuunnella Jumalan sanaa ja ammentaa siitä rohkeutta ja ammentaa sitä virvoitusta ja voimia tälle matkallemme. Saamme kuulla evankeliumin lupauksia, joissa meille luvataan, että me saamme joka päivä uskoa kaikki synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Saamme turvata evankeliumiin. Meidän on tärkeää viipyä Jumalan sanan äärellä ja tulla seuroihin ja kuunnella sitä, mitä Jumalalla on meille sanottavaa. Eikä meidän tarvitse kuin päivän matka kerrallaan jaksaa laeltaa. Ja senkin Jumala on luvannut, että hän pitää siitä huolen. Hän pitää meistä kiinni, jos me vain haluamme uskoa.

Sitten tässä Mooses muistuttaa, että miten toivotonta on sellaisten ihmisten elämä, joilla ei ole elävää Jumalaa turvanaan. Kun hän sanoo vastustajilleen, hän sanoo: Missä ovat nyt teidän Jumalanne? Missä se kallio, johon turvasitte? Nouskoot nyt teitä auttamaan ne Jumalat, joille te syötitte teurasuhrienne rasvan ja juotitte juomauhrienne viinin. Seiskööt ne teidän suojananne.

Hyvin monta kertaa tuolla korpivaelluksen aikana Israelin kansat tai osa siitä luopui Jumalasta ja halusi turvata muualle. Etsivät turvaa muualta. Myöskin sen jälkeen, kun Israelin kansa sinne luvattuun maahan pääsi, niin heillä oli siellä hyvä maa, niin kuin Jumala oli luvannut, sellainen maa, jossa tulvii maitoa ja hunajaa ja siellä oli hyvä elää ja olla. Silloin israelilaiset monia kertoja kääntyivät epäjumalien puoleen, kun siellä eli niitä muitakin kansoja. He ottivat heiltä niitä epäjumalia omikseen ja alkoivat palvomaan siellä milloin mitäkin Baalia ja Astartea ja erilaisten kansojen jumalia. Ylkäsivät elävän Jumalan ja lakkasivat sitä elävää Jumalaa palvelemasta.

Näin sitten Jumala vihastui heihin ja hylkäsi heidät. Ja he joutuivat moniin vaikeuksiin ja Jumala antoi heidän jäädä näiden filistealaisten ja ammonilaisten käsiin, kuten kuvataan tässä tämän jakeen viitteessä, joka on tuolla ensimmäisessä tuomarien kirjassa. Ja näin Israel kansa joutui suureen ahdinkoon. Mutta Jumala koetteli heitä ja niin he muistivat ja muistivat sitten jälleen Jumalan ja kääntyivät Jumalan puoleen ja alkoivat huutaa häntä avukseen, pyysivät, että Jumala pelastaisi heidät ja alkoivat jälleen palvella elävää Jumalaa. Niin silloin Jumala auttoi heitä.

Ja näin myöskin tänä aikana ei sellaisilla ihmisillä, jotka eivät tunne elävää Jumalaa, ole turvaa silloin kun heille hätää tulee. Ei heillä ole sellaista mahdollisuutta niin kuin meillä, jotka uskomme Jumalaan ja tiedämme, että hän on meidän Jumalamme. Hän puolustaa ja auttaa meitä. Voimme vaikeuksissamme ja hädässämme aina kääntyä taivaallisen Isän puoleen aivan yhtä luottamuksella kuin lapsi oman isänsä puoleen voi kääntyä. Samalla tavalla me voimme ristiä kätemme ja pyytää taivaalliselta Isältä: Auta meitä ja arjelle meitä tänäkin päivänä ja eteen tulevissa tilanteissa. Ja taivaan Isä on luvannut auttaa meitä.

Ja näin Mooses sitten tässä viimeisessä lukemassani jakeessa todistaa näin: Näettehän nyt, minä olen ainoa, ei ole muuta Jumalaa minun rinnallani. Minä lähetän kuoleman, minä annan elämän. Minä lyön ja minä parannan. Minun vallassani on kaikki.

Tässä jakeessa on viittauksia runsaasti tähän Mooseksen kirjoihin, myöskin tähän Mooseksen puheeseen, eli kohtiin, missä Mooses muistuttaa sitä, pyytää sitä Israelin kansaa katsomaan aikaa taaksepäin, ajattelemaan aikoja, jotka ovat olleet jo ennen heitä, aina siihen aikaan asti, kun ihminen maan päälle tuli, kun Jumala hänet loi. Pyytää heitä muistamaan sitä korpivaellusta, että onko maan päällä, onko ollut taivaan alla aikaisemmin tällaista, että tällaisia ihmeitä olisi tapahtunut. Miten kansa on kuullut Jumalan puhuvan tulen keskeltä ja miten Jumala on kokonaisen kansan pystynyt sieltä toisen kansan keskeltä vapauttamaan, jossa he orjuudessa ja sorrettuina olivat.

Tämän kaiken tämä Israelin kansa on kuullut. Israelin kansa oli saanut nähdä ja todistukseksi siitä, että Herra on Jumala ja hänen lisäkseen ei ole ketään toista.

Täällä myöskin on viittaus sellaiseen kohtaan tässä viidennessä Mooseksen kirjassa alkupäässä, jossa oli hyvin tuttu jae, joka varmasti monet ovat kuulleet, tosin vähän täydennettynä. Puhutaan tällaisesta kuin kultainen sääntö. Täällä se on viidennen Mooseksen kirjan kuudennessa luvussa, jakeessa viisi: Rakasta Herraa Jumalaasi koko sydämestäsi, koko sielustasi ja koko voimastasi. Sehän on tosiaan sen kultaiseksi säännöksi nimetyn säännön alku. Siihen on vielä sitten jatkettu, että ja lähimmäistäsi kuin itseäsi. Tosiaan en ollut aikaisemmin sitä tiennyt, että täältä se tulee, täältä Mooseksen puheen sanoista tämä kultainen sääntö.

Tässä on myöskin viittaus tuonne ensimmäiseen Samuelin kirjaan siitä, mitä kaikkea Jumala voi tehdä. Jumala voi auttaa ihmistä. Siinä ensimmäisen Samuelin kirjan alussahan kuvataan sitä, miten oli sellainen uskovainen pariskunta, mies, jolla oli kaksi vaimoa, ja toinen näistä vaimoista ei ollut saanut lasta, ja se oli hänelle hyvin kipeä paikka. Kuinka hän sitten temppeliin mennessään sitä rukoilee vuodesta toiseen. Eli sitten eräänä vuonna, kun hän sitä rukoilee siellä, syvästi lähestyy Jumalaa hyvin tunteikkaasti ja pitkään rukoilee siellä, niin sitten se temppelin pappi tulee häntä puhuttelemaan, kun hän siellä itkee ja rukoilee. Eikä pappi kysy, mitä hän rukoilee, mutta hän sanoo sitten, että Israelin Jumala toteuttaa sen pyynnön, mitä sinä pyydät.

Ja näin sitten Jumala auttaa tätä Hanna-nimistä naista. Hän saa sitten pojan, ja hän lupaa, että hän antaa tämän pojan, joka sitten on Samuel, josta tulee hyvin tunnettu profeetta, kun hän kasvaa aikuiseksi. Hän antaa tämän Samuel-pojan, joka on Jumalalle. Ja täällä ensimmäisen Samuelin kirjan toisessa luvussa on tämä Hannan kiitosvirsi. Siinä on hyvin kauniisti kuvattu sitä kiitollisuutta ja niitä tuntemuksia, joita tämä Hanna tuntee, sitten kun Jumala on häntä auttanut ja antanut hänelle avun tässä tilanteessa, joka hänestä oli varmasti hyvin vaikea. Hän iloitsee Jumalan avusta ja hän ylistää Jumalan nimeä.

Ja hän täällä muistuttaa, että hän pitää huolen omiensa askelista, mutta pahat joutuvat pimeyteen. Omin voimin ei yksikään menesty. Se on juuri näin. Omin voimin me emme voi menestyä. Omin voimin me emme voi menestyä. Omin voimin me emme voi menestyä. Omin voimin me emme voi menestyä. Omin voimin me emme voi menestyä. Saamme turvallisesti luottaa siihen, että tällä tavalla kun me uskomme, niin me kerran pääsemme taivaan kotiin. Me saamme nytkin ylentää sydämemme uskomaan Jeesuksen nimessä ja veressä. Kaikki synnit ja kiusaukset ja epäilykset anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä.

Hän tulee, se on varmaa kuin aamun koitto. Hän tulee kuin sade, kuin kevätsade, joka kastelee maan. Tästä tulee ajatus siihen viimeiseen päivään, joka kerran tälle maailmalle tulee. Aivan niin kuin profeetat tässä sanoo, että se on varmaa kuin aamun koitto. Hänestä raamatussa monessa kohdassa sitä kuvataan, että se varmasti tulee tapahtumaan, että tälle maailmalle joskus loppu tulee. Sitä aikaa ja hetkeä me emme tiedä, mutta se on varmasti tulossa edessä päin. Sen tietää yksin taivaan Jumala.

Sen tähden meidän on tarpeellista valvoa uskomassa. Emme tiedä oman elämämme viimeistä päivää, mutta emme myöskään tämän maailman viimeistä päivää. Se on tärkeää, että me kaikki valvomme ja kannamme tätä uskoa sydämissämme, tätä kalleinta lahjaa, jonka ihminen voi täällä maan päällä saada itselleen.

Sen tähden meidän on tärkeää Jumalan sanan kuulossa käydä, tärkeää kuunnella ja uskoa evankeliumi omalle kohdalleen ja pitää omaa tuntoamme puhtaana, että jaksamme aina päivän matkan kerrallaan ja aina maailmaan. Aivan niin kuin tässä lukemassani tekstikohdassa, aivan sen alussa, siitä sanotaan tosiaan, että he ovat uupuneita niin suuret kuin pienet. Herra puolustaa kansansa. Hän säälii palvelijoitaan, kun hän näkee, ettei heillä enää ole voimaa, että he ovat uupuneita niin suuret kuin pienet.

Hän, rakas sisäreni ja veljeni, rakastaa. Varmasti olemme monesti uupuneita ja väsyneitä. Sieluvihollinen meitä piirittää ja haluaisi, että me luopuisimme tästä uskostamme ja kokisimme sen turhaksi ja tarpeettomaksi. Siihenhän kaikin keinoin pyritään puhumaan siitä, kuinka turhaa tämä on ja että sinä varmastikaan et jaksa perille asti, sinä olet niin huono kilvoittelija.

Mutta me saamme rohkeasti turvata siihen, että Jumala auttaa meitä. Jumala puolustaa meitä ja Jumala taistelee meidän puolestamme. Hän pystyy voittamaan sieluvihollisen vallan. Jeesus on sen jo voittanut sieluvihollisen ja kuoleman vallan. Hän on polkenut rikki sen käärmeen pään meidän puolestamme. Hän on sovittanut meidän syntimme ja pahantekomme. Sen tähden me saamme uskoa kaikki synnit anteeksi hänen nimessään ja kalliissa sovintoveressä.

Haluan minäkin kysyä, saanko minäkin vielä uskoa kaikki synnit anteeksi. Ja minä tahdon uskoa yhdessä teidän kanssanne. Ja jos tätä puhetta on vielä kuulemassa joku sellainen ystävä, joka kokee, että sinulla ei vielä ole Jumala turvana ja puolustajana eikä ole tätä uskomisen lahjaa sydämessä eikä oman tunnon rauhaa, sen takia me näitä seuroja järjestämme, että haluamme kutsua kaikkia armosta osattomia Jumalan valtakuntaan, tähän Jumalan lasten joukkoon, joka on matkalla taivasta kohti.

Tällä hetkelläkin sinulla, ystäväni, on lupa ylentää sydämesi uskomaan. Sinäkin saat uskoa aivan tästä saarnasta epäuskon ja kaikki synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Nämä terveiset tulevat aivan sieltä taivaan Jumalalta asti. Siihen voit luottaa.

Me saamme käydä lopettelemaan näitä seuroja turvallisesti ja saamme turvallisin mielin lähteä alkavaan viikkoon Jumalan meidän kanssamme joka päivä. Siihen me voimme luottaa. Jeesuksen nimeen. Aamen.

Hiljentymme vielä lopuksi. Herran siunaus. Hiljentymme vielä lopuksi. Herra siunatkoon meitä ja varjelkoon meitä. Herra kirkastakoon kasvonsa meille ja olkoon meille armollinen. Herra kääntäköön kasvonsa meidän puoleemme ja antakoon meille rauhan. Isän ja pojan ja pyhän hengen nimeen. Aamen.

Hiljentymme vielä lopuksi.