ÄitienpäiväjuhlaKevät- ja äitienpäiväjuhla 10.05.2015

Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Viljelymme seurojen aluksi Isä meidän -rukoukseen.

Isä meidän, joka olet taivaissa. Pyhitetty olkoon sinun nimesi. Tulkoon sinun valtakuntasi.

Tapahtukoon sinun tahtosi myös maan päällä niin kuin taivaassa. Anna meille tänä päivänä meidän jokapäiväinen leipämme, anna meille meidän syntimme anteeksi, niin kuin mekin anteeksi annamme niille, jotka ovat meitä vastaan rikkoneet. Äläkä saata meitä kiusaukseen, vaan päästä meidät pahasta, sillä sinun on valtakunta ja voima ja kunnia iankaikkisesti. Amen.

Luen puheen tutkiskelun aiheeksi tälle päivälle merkityn evankeliumitekstin, joka on täällä mukaan evankeliumin luvussa yksitoista ja alkaa jakeesta viisi ja on tonne jakeeseen kolmetoista asti, ja sanat kuuluvat Jeesuksen nimeen.

Jeesus sanoi vielä: Kuvitelkaa, että joku teistä menee keskellä yötä ystävänsä luo ja sanoo: Veli hyvä, lainaa minulle kolme leipää. Eräs ystäväni poikkesi matkallaan luokseni, eikä minulla ole tarjota hänelle mitään. Toinen vastaa sisältä: Älä häiritse minua. Ovi on jo lukossa. Ja minä olen nukkumassa lasten kanssa.

En minä voi nousta antamaan mitään. Mutta minä sanon teille: vaikka hän ei nousisikaan antamaan toiselle leipää pelkkää ystävyyttään, hän kuitenkin tekee sen, kun tämä hellittämättä pyytää, ja hän antaa niin paljon kuin toinen tarvitsee.

Niinpä sanon teille: pyytäkää, niin teille annetaan. Etsikää, niin te löydätte. Kolkuttakaa, niin teille avataan.

Sillä pyytävä saa, etsivä löytää, ja jokaiselle, joka kolkuttaa, avataan. Ei kai kukaan teistä ole sellainen isä, että antaa pojalleen käärmeen, kun poika pyytää kalaa. Taiskorpionin, kun hän pyytää munaa. Jos kerran te pahat ihmiset osaatte antaa lapsillenne kaikenlaista hyvää, niin totta kai teidän Isänne paljon ennemmin antaa taivaasta Pyhän Hengen niille, jotka sitä häneltä pyytävät. Aamen.

Tämäkin sunnuntai paitsi, että on äitienpäivä, niin tämä on kirkkokäsikirjassa viides sunnuntai pääsiäisestä. Ja tämä tunnetaan rukoussunnuntain nimellä.

Sunnuntain aiheena on rukoileminen, ja rukoileminenhän on sitä sydämen puhetta, jota ihminen Jumalan kanssa puhuu yksin ollessaan ja anoessaan Jumalalta jotakin tai kiittäessään taivaallista isää jostakin hyvästä lahjasta tai hyvästä asiasta, minkä on itselleen saanut.

Tässä alkurukouksena luimme tuon Isä meidän -rukouksen. Tämähän usein täällä seuroissa ja juhlissa luetaan muiden rukousten lisäksi.

Senhän on Jeesus itse opettanut opetuslapsilleen, jotka pyysivät, että Jeesus opettaisi heitä rukoilemaan. Tässäkin Luukkaan evankeliumin kohdassa, jossa luin, niin tässä on tämän aloitin lukemisen jakeesta viisi. Mutta tämä luku alkaa sillä, että Jeesus tässä myöskin opettaa tätä Isä meidän -rukousta.

Mehän tunnemme tuon Matteuksen evankeliumin rukouksen, jonka juuri äsken luimme, mutta myöskin tässä Luukkaan evankeliumissa on aivan vastaavat sisällöt tässä rukouksessa hieman eri muodossa.

Jeesushan oli itse ahkera rukoilemaan. Hän hyvin usein vetäytyi rukoilemaan ja varmaankin pyysi Taivaalliselta isältä voimia ja viisautta hoitaa sitä tehtävää, jota hän tänne maan päälle oli tullut tekemään.

Tämä luku alkaakin sillä tavalla, että tässä sanotaan, että Jeesus oli ollut rukoilemassa, sitten hänen opetuslapsistaan eräs pyysi, että Jeesus opettaisi heitä rukoilemaan niin kuin Johanneskin opetti opetuslapsiaan, ja näin sitten Jeesus opetti heille tämän Herran rukouksen.

Tässä on aivan samalla tavalla, sama sisältö kuin minkä äsken luimme. Ensinnäkin pyhitetään Jumalan nimi ja pyydetään, että hänen valtakuntansa tulisi lähelle. Myöskin pyydetään sitä jokapäiväistä leipää ja syntien anteeksi antamista ihan niin kuin tuossa äsken rukoilemme.

Pyydetään myös sitä, että Jumala varjelisi meidät kiusauksilta. Ennen kaikkea tässä rukouksessa oikeastaan on kaikki ajalliset asiat, mutta ennen kaikkea tässä korostuu nuo iankaikkisuusasiat, ja nimenomaan niillä on se pääpaino tässä rukouksessa. Siinä rukoillaan, että Jumalan valtakunta lähestyisi, että se ihminen, joka etsii Jumalan valtakuntaa, saisi sen löytää ja saisi täällä ajassa itselleen evankeliumin uskoa. Hän saisi löytää evankeliumin lahjan. Hän saisi liittyä Jumalan valtakunnan asukkaaksi.

Sen lisäksi pyydetään tätä jokapäiväistä leipää, jota on monesti selitettykin, mitä kaikkea se pitää sisällään. Se sisältää kaikki meidän ajalliset tarpeemme. Sisältää ruoan ja vaatteet, kodin ja ystävät, hyvän esivallan ja jopa hyvää ilmaa, hyvää säätä voimme sillä rukoilla. Voimme rukoilla siellä rauhaa ja terveyttä. Tämä jokapäiväinen leipä pitää myös sen sisällään.

Myöskin haluan ajatella, että se pitää meille uskovaisille sisällään tämän evankeliumin leivän, jota me saamme Jumalan sanan kautta olla kuulemassa ja uskomassa omalle kohdallenne. Tämä tekstikohta, minkä luin, alkaa Jeesuksen vertauksella. Jeesushan usein opetti vertaisten avulla, ja opetuslapset sitä ihmettelivätkin, mutta Jeesus kertoi, että nämä ovat niiltä salatut, jotka eivät Jumalan valtakuntaa ole löytäneet. Mutta ne, jotka Jumalan valtakunnan ovat löytäneet ja tuntevat Jumalan Sanan, niin heille ne ovat selkeitä. Tässäkin Jeesus aloittaa tämän erikoisen vertauksen.

Pyytää kuvittelemaan, että joku teistä menee keskellä yötä ystävänsä luo ja pyytää leipää lainaksi. Kertoo tälle ystävälle, että on tullut vieraita yllättäen ja ei ole tarjota tälle vieraalle mitään. No, ehkä tänä päivänä emme näin tällä tavalla keskellä yötä lähtisi leipää lainaamaan. Meillä on kaikilla varmasti jonkinlaista varaa, hätävaraa kotonamme ja on pakastimia ja muuta apua. Jos vaikka yllätysvieraita tulee, niin aina jotakin löytyy.

Tai sitten ajamme kauppaan tai huoltoasemalle tai jonnekin, ja voimme käydä ostamassa sitä. Mutta varmasti tuohon maailmanaikaan tilanne on ollut toinen. Jos kerta kaikkiaan leipä on ollut loppunut, niin ei ollut pakastimia ja ei ollut kauppoja. Leipä leivottiin kotona. Se oli nyt oikeastaan ainut mahdollisuus lähteä pyytämään sitä naapureilta lainaksi, jos kerta kaikkiaan tällainen tilanne olisi tullut.

No, tämä oli tietenkin nukkumassa tämä ystävä, jolta sitä leipää pyydettiin. Hän ei oikein pitänyt tästä pyynnöstä. Hän vastaa sieltä sisältä, että älä häiritse minua. Ovi on jo lukossa, ja minä olen nukkumassa. Lasten kanssa, en minä voi nousta antamaan mitään.

Ovi on lukossa, ja hän on nukkumassa. Sellainen tuli tuossa mieleen, että monesti tällaiset pyynnöt tulevat meille hyvin läheltä. Pyydetään jotakin pientä tekemään tai toimittamaan siellä kotiympäristössäkin. Eikä ne aina ole mieluisia ne pyynnöt, kun äiti tai isä pyytää, että ottaisitko pyykit narulta tai laittaisit ne kuivumaan tai tyhjentäisit astianpesukoneen tai kattaisit pöydän. Ne ovat sellaisia vähän samanlaisia pyyntöjä, että eivät ne suorastaan mieltä ilahduta.

Jokainen meistä mieluummin tekisi jotain mukavaa, vaikka lueskelisi tai piirtelisi tai mitä nyt sitten harrastaakin. Mutta kuitenkin se on sitä oikeata suhtautumista tällaisiin pyyntöihin, että pyrkii tekemään ne mielellään. Ja kyllähän se näin on, että sitten kun saa sen asian hoidettua, niin siitä tulee itsellekin hyvä mieli. Aivan samalla tavalla meille miehille on monesti ikävää, kun pyydetään imuroimaan yläkertaa tai milloin mitäkin siivoamaan. Ei se aina niin mieltä ilahduta, mutta aina pitää pyrkiä se hyvillä mielin tekemään, niin se on kaikille hyväksi.

Itselle siitä saa hyvää mieltä, ja myöskin sille rakkaalle puolisolle. Näin taisi päivämiehen pääkirjoituksessa ollakin tällä viikolla, että äidit tarvitsevat sanojen lisäksi tekoja. Nämä ovat juuri niitä sellaisia äidille mieluisia tekoja, kun autetaan siinä kotona. Omilla kyvyillä ja taidoilla tehdään se, mitä pystytään, ja sillä saadaan paljon hyvää mieltä aikaan sitten siellä kotona ja myöskin itselle.

Tämä vertaus jatkui sillä tavalla, että Jeesus jatkaa tässä, mutta minä sanon teille: vaikka hän ei nousisikaan antamaan toiselle leipää, pelkkää ystävyyttään, Hän kuitenkin tekee sen, kun tämä hellittämättä pyytää, ja hän antaa niin paljon kuin toinen tarvitsee.

Näinhän se on. Kun pyydetään, niin kyllä sitä ystävää sitten autetaan, vaikka itselle olisikaan välttämättä aivan sopiva hetki sillä hetkellä. Ja se on tärkeä näin toimia. Täällä on myös toinen vertaus löytyi tähän, johon on viittaus tässä seksikohdassamme tuolla Luukkaan evankeliumin kahdeksantoista luvussa.

Jeesus opettaa rukoilemisesta ja pyytämisestä myöskin siellä, kun hän kertoo Luukkaan evankeliumin kahdeksantoista luvun alusta, että miten ei pidä lannistua pyytämisestä. Hän kuvaa siinä, että oli sellainen tuomari eräässä kaupungissa, joka oli jumalaton tuomari, niin kuin tässä sanotaan, että hän ei pelännyt Jumalaa eikä piitannut ihmisistä. Hän hoiti sitä tuomarin työtä, eli hän jakoi oikeutta siellä ihmisille sen ajan lain mukaan.

Varmasti hoiti työnsä sitten. Ei tässä siihen oteta kantaa, mutta hoiti sitten varmaankin hommansa niin kuin piti. Mutta ei tosiaan ollut Jumalan lapsi eikä välittänyt ihmisissäkään juurikaan. Mutta hänen luokseen sitten usein tuli tällainen leskivaimo, joka tuli pyytämään, että tuomari ratkaisisi hänen riita-asiansa. Hän pyysi ja pyysi.

Useita kertoja tuli sen tuomarin luokse. Näin sitä tuomari sitten kiusa antoi siihen pyytämiseen, ja tässä sanotaan, että hän ajatteli tällä tavalla, että kaukana siitä, että pelkäisin Jumalaa tai viittisin ihmisistä, mutta tässä leskessä on minulle vaivaa. Minä autan häntä saamaan oikeuden.

Ja näin Jeesus sitten opettaa tässä, että huomatkaa, noin ajatteli väärämielinen tuomari. Ja vertaa sitten tätä tuomaria Jumalaan, joka on meidän Jumalan lasten rakas isä, niin kuin täällä roomalaiskirjeessä siitä opetetaan, että me saamme kutsua Jumalaa Isäksi.

Jumala on meille, Jumalan lapsille rakas isä. Jeesus tässä vertaa, että tottahan sitten Jumala hankkii oikeuden valituilleen, jotka päivin ja öin huutavat häntä avuksi. Hänkö viivyttäisi apuaan? Tähän me saamme luottaa Jumalan lapset, että jos tällä tavalla Jeesus tässä kuvaa, että tällainen ystävä tässä lukemassani Peksi-kohdassa lainaa sitä leipää tai tällainen jumalaton tuomarikin auttaa tätä leskivaimoa, niin eikö sitten Jumala, joka on meidät valinnut lapsikseen ja haluaa meidät säilyttää lapsinaan, eikö hän sitten auttaisi meitä myöskin? Jeesus haluaa sitä korostaa, että luottaisimme Jumalaa.

Myöskin muistamme sen vertauksen, missä Jeesus kuvasi kahta erilaista rukoilijaa: pariseusta ja kuplikaania. Miten me rukoilemme? Hän siitäkin esitti vertauksen. Miten pariseus rukoili hyvin näkyvästi? Hehän olivat hyvin näyttävästi pukeutuneita ja mielellään olivat esillä.

Hän meni temppeliin ja hyvin näkyvästi levitti kätensä ja kohotti katseensa taivaaseen ja rukoili: kiitti Jumalaa kaikesta siitä, mitä hän itse oli. Kiitti siitä, että hän oli niin hyvä ihminen, halusi sitä kaikkien kuullen siellä julistaa, ja vielä vertasi itseään siihen köyhään syntiseen kuplikaaniin, joka siinä lähellä myöskin rukoili. Kuplikaani ei kohottanut kasvojaan taivasta kohden eikä kiittänyt itseään, vaan ainoastaan käden rinnalleen ja pyysi Jumalalta armoa. Jumala armahda minua syntistä. Näin Jeesus sanoo, että kumpi oli kurskaampi näistä rukoilijoista.

Seko, joka itseään ylisti siinä, laissa, joka pyysi Jumalalta armoa. Jokainen sen ymmärrämme, että se syntinen publikaani rukoili oikealla tavalla, oikealla tavalla, ja oikealla mielellä kääntyi Jumalan puoleen. Näinhän se on, kun itsekin rukoilemme. Joku asia meitä painaa, niin kyllähän se rukous lähtee sieltä hyvin nöyrältä sydämeltä, ja tuntee itsensä monesti hyvin huonoksi, epäonnistuneeksi, ja pyytää taivaalliselta Isältä nöyrästi apua. Eikä suinkaan siinä tule mieleen, että alkaisi itseään ylistämään suureen ääneen, vaan tuntee tosiaan niin kuin tämä syntinen publikaani, että Jumala auta minua.

Näin me saamme joka päivä taivaallista Isää lähestyä ja pyytää, että hän meistä pitäisi huolen. Antaisi meille joka päivä sitä evankeliumin nälkää ja sitä mieltä, että me löytäisimme itsemme siitä pienen paikalta, syntisen paikalta. Se olisi Jumalalle mieluista ja turvaisimme yksin häneen. Näitä me seksimme sitten jatkuu. Niinpä sanon teille.

Pyytäkää, niin teille annetaan. Etsikää, niin te löydätte. Kolkuttakaa, niin teille avataan. Sillä pyytävä saa, etsivä löytää ja jokaiselle, joka kolkuttaa, avataan. Tällaisia etsiviä ihmisiä.

Sellaisia on kuvattu täällä Raamatussakin. Muistamme tuttuja kertomuksia siitä hetioppalaisesta hoviherrasta, joka oli Jerusalemiin tullut ikään kuin pyhiinvaellusmatkalle, että löytäisi elävän Jumalan. Niin hän sitten löysikin, kun häntä lähestyi. Jumala lähetti, Jumalan lapsen hänen luokseen, joka julisti hänelle evankeliumia Jeesuksesta. Hän sai myös uskoa evankeliumin omalle kohdalleen, ja hänet kastettiin.

Täällä kerrotaan myös siitä sodanpäämies Corneliuksesta, joka oli hurskas ties, mutta ei ollut Jumalan lapsi, ei ollut uskovainen ihminen. Miten hän rukoili? Rukoili Jumalaa, ja hänen perheensäkin rukoili. Ja Jumala lähetti ensin enkelinsä tämän Corneliuksen luokse ilmestymään ja kertomaan, että mistä löytyy uskovainen mies, joka voi teille tämän Jumalan valtakunnan tuoda lähelle, kertoa, mistä se löytyy. Ja näin ei tämä enkeli evankeliumia saarnannut niin kuin ei saarnaakaan, ei sitä Jumala lähetä enkeliä taivaasta eikä anna rukouksessa syntejä anteeksi, vaan Jumala opasti hakemaan sen uskovaisen miehen, Pietarin.

Ja kun Pietari tämän Corneliuksen kotiin tuli pitämään seuroja, Pietarin saarnan alla saivat uskoa evankeliumin koko tämä perheväki, tämä sodanpäämies, Cornelius ja hänen kaikkensa ja ketkä siellä olivat koolla, saivat uskoa sen evankeliumin Jeesuksesta omalle kohdalleen. He saivat syntinsä anteeksi ja saivat Pyhän Hengen itselleen. Tällaisia etsiviä ihmisiä on myöskin tänä päivänä. Senpä takia Jumalan sanaa saarnataan. Vielä aivan avoimin ovin tänne saa kuka vaan tulla kuuntelemaan.

Tätä sanaa levitetään internetissä ja myöskin radiokanavilla sen takia, että mahdollisimman moni ihminen saisi siten kuulla, että ihmiset suostuisivat Jumalan tahtoon. Jumalan tahto on se, että ihminen eläisi Jumalan yhteydessä hänen lapsenaan ja pääsisi Jumalan luokse sitten kerran sinne taivaan kotiin. Jos ihminen ei tähän Jumalan tahtoon suostu, siihen suostuu Jumalan vastustajan tahtoon, ja hänen tiensä on sitten aikanaan johtava sinne katoituksen vaivaan niin kuin Raamattu sanoo. Näin me uskomme, mitä Raamatussa siitä puhutaan. Mutta jos tätä sanaakin nyt joku etsivä ihminen kuuntelee, niin sinä saat tällä hetkellä tästä sanasta uskoa evankeliumin omalle kohdallesi.

Jeesus on sinunkin syntisi sovittanut. Kantanutte sinne Golgatan ristille, antanut henkensä ja vuodattanut verensä sinun edestäsi. Sitä saat uskoa epäuskosi ja kaikki synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja halleluja sovintoveressä. Saat liittyä Jumalan lasten joukkoon, seuraamaan Herraa Jeesusta Kristusta, joka on se ensimmäinen, joka on noussut ylös. Viimeisenä päivänä kaikki kuolleet herätetään, ja Jeesus tulee noutamaan Jumalan lapsia taivaaseen, mutta Jeesus on siinäkin ensimmäinen, joka on herätetty.

Jumala on herättänyt kuolleista. Hän on se edellä kulkija siinäkin.

Sitten tässä vielä Jeesus jatkaa tätä vertaustaan tällä tavalla: Ei kai kukaan teistä ole sellainen isä, joka antaa pojalleen käärmeen, kun poika pyytää kalaa. Tai skorpionin, kun hän pyytää munaa.

Jos kerran te pahat ihmiset osaatte antaa lapsillenne kaikenlaista hyvää, niin totta kai Isänne paljon ennemmin antaa taivaasta Pyhän Hengen niille, jotka sitä häneltä pyytävät. Kuulostaa aika kovalta tällainen isä tuossa Jeesuksen vertauksessa, joka, kun lapsi pyytää itselleen kalaa syötäväksi, niin hän antaisi käärmeen. Tai kun hän pyytää munaa syötäväksi, hän antaisi skorpionin. Ei varmasti tällaisia vanhempia olekaan.

Varsinkin näin äitienpäivänä voimme kaikki muistella, miten omat äidit aina haluavat lapsilleen parasta, haluavat antaa sitä parasta, mitä heillä on tarjota. Ei välttämättä aina ole niitä makeita herkkuja, mutta mitä kulloinkin on siellä kotona syötävää, niin kyllä lapset ovat siinä etusijalla äitien mielessä, myöskin isien.

Ei varmasti kukaan vanhempi halua tällä tavalla lapsiaan pelotella eikä rangaista tämmöisillä ilkeillä teoilla. Mutta tässäkin Jeesus haluaa sen vertauksensa tällä tavalla päättää, että jos kerran nämä me, pahat ihmiset, osaamme antaa lapsillemme kaikenlaista hyvää, niin totta kai meidän Isämme taivaassa hän ennemmin antaa Pyhän Hengen niille, jotka sitä häneltä pyytävät.

Tässä on viittaus tuonne Pietarin saarnaan, jonka hän piti siellä ensimmäisenä helluntaina, kun he saivat Pyhän Hengen. Sen Pietari siellä todistaa Jeesuksesta ja haluaa, että Israelin lapset ottaisivat myös tämän Pyhän Hengen vastaan, niin kuin tässä Jeesus sanoi, miten Jumala mielellään sen kantaa. Pietari siitä kuvaa täällä apostolien tekojen alun.

Toisessa luvussa muistaakseni, miten hyvin voimakkaasti Pietari saarnaa ja kertoo siitä ensinnäkin profeetan ennustuksesta, miten Jumala tahtoo vuodattaa henkensä kaiken lihan päälle, niin kuin vanha käännös sanoo. Uusi käännös sanoo: Minä vuodatan henkeni kaikkiin ihmisiin.

Ja sitten Pietari kertoo tästä Jeesuksesta, Jeesuksen elämästä, miten Jeesus oli Jumalan valitsema ja Jumalan poika, ja miten Jeesus osoitti sen niillä ihmeteoilla, mitä Jeesus teki täällä vaelluksensa aikana, ja miten hänet surmattiin. Aivan niin kuin oli ennustettu. Jumala oli sen suunnitellut ja ennalta säätänyt, ja miten Jumala herätti hänet kuoleman vallasta.

Ja näin sitten Pietari julistaa tätä evankeliumia Jeesuksesta sillä tavalla, että nämä kuulijat tuntevat piston sydämessään, kun he ymmärtävät, mitä he ovat tehneet. He alkavat kyselemään Pietarilta ja näiltä muilta apostoleilta, jotka siitä ovat paikalla, että mitä veljet, mitä meidän pitää tehdä. Niin näin Pietari heitä opettaa, että tehkää parannus. Antakaa itsenne kastaa Jeesuksen Kristuksen nimeen. Tämä riittää. Tehkää parannus.

Uskokaa evankeliumi. Antakaa pelastaa itsenne. Ja näin sitten silloin sanotaan täällä apostolien teoissa, että noin kolmetuhatta henkeä sai liittyä tähän Jumalalta lasten joukkoon. Se oli hyvin koskettava tämä Pietarin saarna, ja se hyvin toi esille tätä Jumalan tahtoa, että Jumala tahtoo antaa Pyhän Henkensä niille, jotka sen haluavat ottaa vastaan.

Muistamme myös, miten Paavali sai aikanaan parannuksen armon. Hänhän oli nimeltään Saulus, ennen kuin hän teki parannuksen, ennen kuin Jumala pysäytti hänet siellä Tarsoksen tiellä. Hän näki sen kirkkaan valon, ja Jeesus puhutteli häntä. Eikä hänkään tosiaan ollut uskomassa. Hän oli epäuskoinen mies, ja vielä sillä tavalla erityinen, että hän oikein vainosi sen ajan uskovaisia.

Halusi viedä heitä tuomiolle. Hän koki, että se oli aivan väärää oppia, mitä nämä Jeesuksen seuraajat siellä opettivat. Hän oli ottanut sen aivan elävän tehtäväkseen, että hän uskovaisia, sen ajan uskovaisia, vainoaa ja pitää huolen siitä, että tämä oppi pysäytetään ja että sitä ei enää levitetä.

Mutta näin oli Jumalalla enemmän siinä voimia ja valtaa niin kuin on aina. Jumala kuuli sitten tämän Saulin rukoukset ja lähetti uskovaisen Ananiaan hänen luokseen.

Ja näin sitten Ananias meni ja saarnasi hänelle evankeliumin. Ananias kertoo, että Jeesus, joka sinulle ilmestyi, niin hän lähetti minut, ja hän saarnasi tälle Saulille kaikki synnit anteeksi, ja hän sai Pyhän Hengen, ja hänestä tuli sitten tämä Paavali, jota sitten on kutsuttu myös pakanoiden apostoliksi, kun hän levitti Jumalan sanaa tänne Euroopan puolellekin, josta se on sitten aina tänne meille asti aikanaan ehtinyt.

Se on meille tärkein tässä opetus tässä tekstissä, että me saamme turvallisesti kääntyä Jumalan puoleen. Aina, kun meillä on jotakin asiaa taivaalliselle Isälle, me voimme ristiä kätemme. Tai jos me olemme sellaisessa paikassa, että ei ikäisiä voi ristiä, niin voimme ihan ajatuksissakin kääntyä Jumalan puoleen ja pyytää häneltä apua.

Niin kuin tämä tekstikohtamme siitä todistaa, Jumala haluaa meitä auttaa. Hän haluaa meitä kuunnella. Hän vastaa sitten tahtonsa mukaisesti. Eivät kaikki meidän toiveemme toteudu, mitä me pyydämme taivaalliselta Isältä. Mutta se onkin hyvä niin, koska Jumala tietää paremmin, mikä meille on hyväksi.

Monesti ajattelemme elämäämme taaksepäin. Meillä on saattanut olla kaikenlaisia haaveita ja ajatuksia tulevaisuudesta, ja sitten kun katselemme vuosien päästä taaksepäin, niin toteamme, että taivaallinen Isä on meitä hyvin johtanut. Hän on tiennyt, mikä on meille hyväksi, ja sillä tavalla meitä kuljettanut, että olemme saaneet tämän uskon säilyttää sydämissämme.

Voi olla, että jos kaikki se, mitä me pyydämme, toteutuisi, niin saattaisi tämä Jumalan valtakuntakin käydä meille halvaksi. Saattaisimme kasvaa itsestämme niin suuriksi, että ei enää Jumalan sanaa tuntuisi meille tarpeelliselta.

Kun meitä sopivasti täällä koetellaan, ja Jumala meitä vie milloin minnekin, niin kuin hän tietää meidän jokaisen elämämme askeleen, viime huomaamme, että Taivaan Isä on meitä hyvin siunannut ja varjellut.

Näin tänäänkin saamme turvallisesti tätä jokapäiväistä leipää, uskoa itsellemme tätä evankeliumin sanaa, ja saamme turvallisesti ylentää sydämemme uskomaan kaikki synnit ja kiusaukset ja epäilyksetkin anteeksi Herran Jeesuksen nimessä ja kalliissa sovintoveressä saamme olla turvallisella mielellä ja vapaina Jumalan armolapsina.

Ne lapsetkin, joita täällä on paljon, niin saatte turvallisesti uskoa kaikki synnit ja sotkemattomuudet ja pahat asiat anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä.

Haluan kysyä myös itselleni, että saanko minä jäädä uskomaan kaikki synnit anteeksi. Näin minä haluan yhdessä Jumalan lasten joukon kanssa uskoa.

Sanomme turvallisesti Jeesuksen nimeen. Aamen.

Hiljennymme vielä Herran siunaukseen. Herra siunatkoon meitä ja varjelkoon meitä. Herra kirkastakoon kasvonsa meille ja olkoon meille armollinen.

Herra kääntäköön kasvonsa meidän puoleemme ja antakoon meille rauhan. Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Aamen.