Nettiseurojen valitsema mainos:
Hyvää itsenäisyyspäivää! - Veteraanin iltahuuto 3-vuotiaan Luukaksen laulamana .
← Takaisin

Seurapuhe 31.10.2015

Puhuja: Ismo Autio

Paikka: Rauhanyhdistys Järvenpää

Vuosi: 2015

Kirja: Luukkaan evankeliumi Johanneksen ilmestys Johanneksen evankeliumi Matteuksen evankeliumi Jesajan kirja Kirje roomalaisille

Raamatunkohta: Matthew 5:1-12 Matthew.6 Isaiah.57 Isaiah.61 Isaiah.66 John.16 Isaiah.55 Revelation.7 Luke.6 Romans.12

Avainsana: usko armo anteeksiantamus toivo kuuliaisuus pelastus parannus sovitus valtakunta rukous pyhitys vanhurskauttaminen opetuslapseus kärsimys


Kuuntele
Tämä saarna on litteroitu automaattisesti tekoälyn avulla. Voit korjata selviä virheitä muokkaamalla tekstiä lause kerrallaan.
Kiitos, että isän ja pojan ja pyhän hengen nimeen. Me pyhänpäiväseureen aluksi hirjennymme kiitokseen ja rukoukseen.

Pyhä ja vanhurskas Jumala, rakas taivaallinen isämme. Me kiitämme sinua tänä kauniina syksyisenä päivänä, että olemme saaneet yhdelle koolle sinun sanasi ääreen. Näin pyhänpäivänä me rukoilemme, että sinä isä rohkaisisit meitä meidän uskossamme, kun meidän ympärillämme on se suuri todistajien pilvi, joka meitä rohkaisee taivastiellä. Voimme luottaa siihen, että nämä entiset pyhät ovat meidän edellämme kulkeneet samaa tietä, mitä me nyt kuljemme.

Me kiitämme isää kaikista ajallisista lahjoistasi. Kiitämme valtakunnastasi, jonka hoidosta ja turvissa me saamme elää ja matkaa tehdä. Erityisesti isä rakas me tänäänkin haluamme tuoda kiitoksemme pojastasi, Jeesuksesta Kristuksesta, meidän vapahtajastamme, jonka sovitustyön ja ylösnousemuksen kautta me olemme mahdolliset pääsemään sinun luoksesi taivaaseen.

Ja vielä, isä meidän, joka olet taivaassa, pyhitetty olkoon sinun nimesi. Tulkoon sinun valtakuntasi, tapahtukoon sinun tahtosi, myös maan päällä niin kuin taivaassa. Anna meille tänä päivänä meidän jokapäiväinen leipämme. Ja anna meille meidän syntimme anteeksi, niin kuin mekin anteeksi annamme niille, jotka ovat meitä vastaan rikkoneet. Äläkä saata meitä kiusaukseen, vaan päästä meidät pahasta. Sillä sinun on valtakunta ja voima ja kunnia iankaikkisesti. Aamen.

Tänään on tosiaan pyhäinpäivä. Ja katsoin niitä pyhäinpäivän tekstejä ja luen nyt puheenjohdannoksi täältä tälle päivälle merkityn evankeliumin tekstin, joka on Matteuksen evankeliumin viidennessä luvussa. Ne on luvun alusta 12 jaetta. Nämä sanat kuuluvat Jeesuksen nimeen.

Lähdessään kansanjoukot Jeesus nousi vuorelle. Hän istuutui ja opetuslapset tulivat hänen luokseen. Silloin hän alkoi puhua ja opetti heitä näin: Autuaita ovat hengessään köyhät, sillä heidän on taivasten valtakunta. Autuaita murheelliset, he saavat lohdituksen. Autuaita kärsivälliset, he perivät maan. Autuaita ne, joilla on vanhurskauden nälkä ja jano, heidät ravitaan. Autuaita ne, jotka toisia armahtavat, heidät armahdetaan. Autuaita puhdassydämiset, he saavat nähdä Jumalan. Autuaita rauhantekijät, he saavat Jumalan lapsen nimeen. Autuaita ovat ne, joita vanhurskauden vuoksi vainotaan, heidän on taivasten valtakunta. Autuaita olette te, kun teitä minun tähteni herjataan ja vainotaan ja kun teistä valheellisesti puhutaan kaikkea pahaa. Iloitkaa ja riemuitkaa, sillä palkka, jonka te taivaissa saatte, on suuri. Niin heitä vainottiin profeettojakin, jotka elivät ennen teitä. Aamen.

Tänään on tosiaan pyhäinpäivä, jolloin me saamme muistella entisiä pyhiä, sellaisia, jotka ovat Jumalan lapsina vaeltaneet ja ovat jo saaneet matkasauvan laskea. Mutta tämä on myös kaikkien pyhien päivä. Jokainen, joka uskoo Jeesukseen, myös tässä ajassa on pyhä. Saamme luottaa siihen, että mekin olemme pyhiä ja me voimme tätä pyhäinpäivää viettää meidän ja entisten pyhien päivänä.

Siitä myös uskon tunnustuksessa mainitaan, että uskomme pyhäin yhteyden, meidän ja entisten pyhien yhteyden. Olemme samoissa jalanjäljissä matkalla taivasta kohti.

Tämä vuorisaarna on. Tämä siis oli vuorisaarnan alku. Ja siinä Jeesus pitää sellaisen puheen, joka on pisin Jeesuksen puheista, jota on tänne raamattuun kirjattu. Se alkaa tästä viidennen luvun alusta, josta luin nämä kaksitoista ensimmäistä jaetta, ja se on aina tuonne seitsemännen luvun loppuun asti. Ja siinä on hyvin paljon asiaa.

Tämä on Jeesuksen toiminnan alkuaikoja. Ja Jeesus oli aloittanut sen. Hän liikkui paikasta toiseen ja paransi sairaita ja opetti heille hyvästä Jumalasta. Juuri tässä edellä Jeesus oli kutsunut opetuslapset itselleen. Kun Jeesus liikkui eri paikoissa, häntä seuraamaan lähti ihmisiä. Tässä edellisen luvun lopussa mainitaankin, että hänen perässään kulkisi suuri joukko ihmisiä. Mainitaan, että heitä oli lähtenyt eri paikoista, Kalileasta ja Jerusalemista, Juudeasta, Jordanin toiselta puolelta, ja sitten kulkivat Jeesuksen ja opetuslasten perässä.

Tässä Jeesus sitten alkaa opettamaan. Näin kuin tässä alkoi tämä tekstimme, että Jeesus nousi vuorelle, hän istuutui ja opetuslapset tulivat hänen luokseen, ja sitten hän alkaa puhua.

Tässä vuorisaarnassa Jeesus aika paljon muistelee vanhan testamentin aikaa ja opetuksia, miten silloin on opetettu, ja sitten hän opettaa uudella tavalla. Hän kyllä tässä aivan alkuvaiheessa sanoo tällä tavalla, että älkää luulko, että minä olen tullut lakia tai profeettoja kumoamaan. En minä ole tullut kumoamaan, vaan toteuttamaan. Totisesti laista ei häviä yksikään kirjain, ei pieninkään piirto, ennen kuin taivas ja maa katoavat, ennen kuin kaikki on tapahtunut.

Mutta tässä Jeesus tavallaan tarkentaa niitä vanhan testamentin opetuksia hyvin monessa kohdassa. Kun hän tässä muun muassa sanoo näin, että teille on opetettu tämä isille annettu käsky: älä tapa. Se joka tappaa, on ansainnut oikeuden tuomion. Mutta sitten Jeesus alkaa tarkentamaan sitä ja sanoo tällä tavalla, että minä sanon teille, jokainen, joka on vihoissaan veljelleen, on ansainnut oikeuden tuomion.

Eli hän muistuttaa ihmisiä siitä, että ei tarvitse edes fyysisesti syyllistyä sellaiseen rikokseen kuin hengen riistäminen toiselta, vaan se jo vihastuminen riittää, että ihminen on tehnyt syntiä, syyllistynyt tähän käskyä vastaan toimimiseen.

Tällä tavalla Jeesus muistelee näitä vanhan testamentin opetuksia ja tarkentaa niitä. Ja myöskin tässä vuorisaarnassa Jeesus opettaa sen rukouksen, jonka äskenkin tuossa yhdessä rukoilimme, tämän Isä meidän -rukouksen. Se on tässä Matteuksen evankeliumin kuudennessa luvussa, joka on myös tätä vuorisaarnaa.

Ja se oli hyvin vaikuttava puhe. Täällä sanotaan, että ihmiset olivat hämmästyneitä, kansanjoukot olivat hämmästyneitä hänen opetuksestaan. Hän opetti niin kuin se, jolle on annettu valta, ei niin kuin lainopettajat. Ihmiset huomasivat, että tässä on nyt jotain erityistä tässä Jeesuksen opetuksessa. Hän ei opettanut samalla tavalla kuin mitä siihen aikaan oltiin totuttu, miten opetettiin raamatun kertomuksia ja isien perinnäissääntöjä, mitä sen ajan opettajat paljon opettivat.

Mutta Jeesus puhui niin kuin se, jolla on valta. Ja näinhän me tiedämme, että Jeesuksella on se valta. Hän aivan vapaaehtoisesti tänne maan päälle tuli. Ei hänen olisi tarvinnut, mutta hän halusi tulla lunastamaan meidät syntiset ihmiset, että meillä olisi mahdollisuus päästä isän luokse taivaaseen. Hän tuli korjaamaan sen virheen, joka tapahtui siellä ensimmäiselle ihmisparille siellä paratiisissa, aivan maailman alussa.

Mutta näin sitten Jeesus alkaa opettamaan, että autuaita ovat hengessään köyhät, sillä heidän on taivasten valtakunta.

Profeetta Jesaja paljon puhuu Jeesuksen tehtävästä ja ennustaa hänestä. Siellä Jesajan 57. luku, niin siellä sanotaan Jumalasta tällä tavalla, että hän asuu korkeudessa ja pyhyydessä, mutta asuu myös murtuneiden ja nöyrien luona. Hän virvoittaa murtuneiden hengen ja herättää eloon nöyrien sydämen.

Muistamme myös, miten Jesaja siellä 61. luvussaan ennustaa Jeesuksesta. Sen siellä sanotaan tällä tavalla, että Herran henki on minun ylläni, sillä hän on voidellut minut. Hän on lähettänyt minut ilmoittamaan köyhille hyvän sanoman, parantamaan ne, joiden mieli on murtunut, julistamaan vangituille vapautusta ja kahlituille kahleitten kirpoamista.

Ja näin vielä Jesaja seuraavassa luvussa, ei vaan luvussa 66, sanoo tällä tavalla, että Jumala katsoo sellaista köyhää, hengeltään särkynyttä ja sanansa alla arkaa. Jumala varmasti sopii meille Jumalan lapsille, jotka sanan kuulossa monesti tunnemme itsemme aroiksi. Saatamme miettiä, että olenkohan minä oikealla tavalla enää uskomassakaan.

Jumalan sana puhuttelee meitä, mutta me voimme tällä Jesajan sanalla lohduttaa itseämme, että Jumala nimenomaan haluaa katsoa meitä köyhiä, jotka olemme arkoja hänen sanansa alla. Meille juuri hän tahtoo puhua ja lohduttaa ja rohkaista meitä.

Sitten tämä tekstimme jatkuu, että autuaita ovat murheelliset. He saavat lohdutuksen. Tästä jakeesta on viittaus tuonne Johanneksen evankeliumin 16. lukuun. Siellä puhutaan, miten opetuslapset olivat murheellisia, kun he tiesivät, että Jeesus puhui heille, mitä tulee tapahtumaan. Heille tuli murhe siitä, että miten heidän käy sitten, kun Jeesus lähtee täältä ja menee sinne taivaaseen ja he jäävät yksin.

Mutta Jeesus lohdutti heitä. Me opetuslapset siellä kyselivät murheissaan, mitä hän tarkoittaa, kun hän sanoo, että vielä vähän aikaa ja te ette näe minua ja sitten menee taas vähän aikaa ja näette minut jälleen. Jeesus sanoo, että hän menee isän luokse. Sitten Jeesus selittää sitä, että hän näkee heidät vielä uudelleen ja silloin heidän sydämensä täyttää ilo, jota kukaan ei voi heiltä riistää.

Sinä päivänä te ette kysy minulta mitään. Jeesus sanoo, että te tunnette nyt tuskaa, mutta ihan sillä tavalla kuin äiti, joka synnyttää, tuntee tuskaa, mutta sitten kun lapsi on syntynyt, hän iloitsee ja vie muualle, eikä enää muista sitä kipua.

Näin tällä tavalla opetuslapsetkin saavat sitä tuskaa tuntea ja kaikki Jumalan lapset täällä maailmassa. Saamme itkeä ja valittaa, niin kuin tässä sanotaan, mutta maailma iloitsee. Joudumme murehtimaan, mutta meidän murheemme muuttuu iloksi.

Näin se varmasti on, sitten kun Jeesus tänne maailmaan toisen kerran tulee ja kaikki hänen eteensä tulevat, niin me Jumalan lapset saamme iloiten astua siihen vapahtajan eteen. Ei meillä ole mitään hätää. Meidän murheemme saavat siinä unohtua.

Ja mikä meillä tässä ajassa on murheena, niin on se, että me monesti syntiin ja vikaan joudumme. Emme voi päivän matkaa vaeltaa, ettemmekö ajatuksissa tai sanoissa tai teoissa joutuisi syntiin. Se on meille aivan mahdotonta.

Mutta me saamme turvallisesti luottaa siihen, että Jeesus on meidän syntimme sovittanut ja hän on jättänyt evankeliumin tänne maailmaan, että me saamme uskoa synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä.

Tätä evankeliumin saarnaa täältä Jumalan valtakunnasta halutaan saarnata tänä aikanakin ja saadaan vielä vapaasti saarnata. Meidän saarnamme, niin kuin tämäkin saarna, leviää internetin kautta maailman ääriin asti. Kaikki, jotka tämän sanan kuulevat, saavat turvallisesti luottaa siihen, että Jeesus on sinunkin syntisi sovittanut.

Voit rohkeasti tarttua siihen lupaukseen, että saat uskoa hänen sovitustyönsä tähden kaikki synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Ja tällä tavalla me saamme lohduttaa toisiamme ja Jumalan lapset sillä evankeliumilla. Sitä me saamme käyttää niin paljon kuin sitä tarvitsemme. Se ei lopu.

Ilmestyskirjassa puhutaan siitä elämänveden virrasta, joka virtaa sieltä alttarin alta. Se on aivan kirkas. Vaikka siihen on paljon syntiä lasketettu, niin se on edelleen aivan kirkas ja puhdas. Se ei lopu, se virtaa. Siitä me saamme edelleenkin ammentaa myös tänä aikana ja tästä eteenpäinkin.

Niin kauan kuin tätä maailmaa täällä seisoo, saamme turvallisesti evankeliumia saarnata.

Autuaita ovat murheelliset. He saavat lohdutuksen. Autuaita ovat kärsivälliset. He perivät maan. Kärsivällisyyttä ja kestävyyttä tämä Jumalan lapsen kilvoittelu vaatii. Mutta aikanaan me saamme periä sen maan, jonka Jumala on valmistanut omilleen jo siellä maailman alussa ja jonne Jeesus lähti meidän edeltämme sitä sijaa valmistamaan.

Me lohdutimme opetuslapsia, että hän lähtee valmistamaan sinne sijaa, sinne isän kotiin. Tämän maan mekin saamme periä. Saamme turvallisesti luottaa siihen, että siellä taivaan koti meitä odottaa. Me kärsivällisesti jaksamme vaeltaa kilvoitella Jumalan lapsina, jossa Jumala on meitä luvannut auttaa, että ei meidän omalla voimallamme tarvitse kilvoitella, vaan Jumalan voimalla.

Ja saamme, silloin kun tunnemme itsemme heikoksi, turvallisesti kääntyä taivaallisen isän puoleen ja pyytää häneltä apua. Hän voi ja antaa, on luvannut antaa meille apunsa. On luvannut meitä päivän matkan kerrallaan kuljettaa tällä taivaan tiellä.

Sitten tekstimme jatkuu, että autuaita ne, joilla on vanhurskauden nälkä ja jano, heidät ravitaan. Tässäkin tekstikohdassa on viittaus tuonne Jesajan kirjaan, miten siellä luvataan kaikille janoisille vettä. Kaikki janoiset tulkaa veden ääreen, ja joilla ei ole rahaa, tulkaa, ostakaa viljaa ilmaiseksi. Syökää, ottakaa maksutta viiniä ja maitoa.

Jumala haluaa kutsua kaikkia sen elävän veden lähteen äärelle. Sieltä saa aivan ilmaiseksi ammentaa. Myöskin sellaiset, jotka eivät ole tästä armasta osallisia, niin heitäkin Jumala tahtoo kutsua.

Tämä on tuolla Jesajan 55. luvussa otsikoitu tällä tavalla, että Herra tarjoaa liiton Israelille. Jumala tarjoaa sitä. Ei meidän tarvitse, eikä sellaisten, jotka eivät ole uskomassa vielä, olla anelemassa sitä arvoa, vaan taivaan isä sitä on aktiivisesti tarjoamassa.

Ja kaikki janoiset saavat tulla tänne veden ääreen, Jumalan sanan ääreen, niin sieltä heille saarnataan evankeliumia.

Poikani ja tyttäreni, ole hyvässä turvassa, että sinun syntisi annetaan sinulle anteeksi. Aamen. Tänäänkin saarnaamme ja saatte uskoa kaikki synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä, aivan rauhaan, vapauteen ja taivaan iloon asti.

Saatte olla turvallisella mielellä ja te lapsetkin, joita täällä seuroissa on, saatte uskoa kaikki synnit ja tottelemattomuudet anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä.

Sitten edelleen jatkuu tässä, että autuaita ne, jotka toisia armahtavat, heidät armahdetaan. Tästä tulee mieleen se, joka Jeesuksen vertaus siitä ihmisestä, joka oli suuren summan velkaa kuninkaalle ja kymmenen tuhatta leiviskää velkaa. Hänen velkansa annettiin anteeksi, mutta sitten hän hetken päästä ei halunnut antaa toiselle kanssapalvelijalleen sitä, oliko se nyt yhden vaikka kymmenen leiviskän velkaa anteeksi, vaan halusi, että tämä sen maksaa ja heitti hänet vankeuteen.

Tällä tavalla tämä armottoman palvelijan vertaus on puhuttelevassa. Kun mekin Jumalan lapset olemme saaneet sen suuren syntivelkamme anteeksi, niin kyllä meidänkin tulee toinen toisillemme antaa anteeksi. Ja me voimme sillä tavalla toimia, että emme antaisi anteeksi siltä ja sille, joka meiltä anteeksi antamusta pyytää.

Näin Jumala tahtoo, että me toimimme. Jumala tahtoo, että me toimimme.

Ja miten he saavat periä sen valtakunnan, joka on ollut maailman alusta asti valmiina. Ja miten hän sanoo tällä tavalla, että minun oli nälkä ja te annoitte minulle ruokaa, ja minun oli jano ja te annoitte minulle juotavaa. Olin koditon ja te otitte minut luoksenne, olin alasti ja te vaatetitte minut. Olin sairas, te kävitte minua katsomassa, minä olin vankilassa ja te tulitte minun luokseni.

Ja silloin nämä vanhurskaat, jotka siinä ovat Jumalan oikealla puolella, ihmettelevät, että milloin me näimme sinut nälissäsi ja annoimme sinulle ruokaa tai janoissasi. Tai näimme kodittomana tai alasti tai sairaana tai vankilassa.

Silloin Jumala vastaa heille, että totisesti kaiken, minkä te olette tehneet yhdelle näistä vähäisemmistä veljistäni, niin sen olette tehneet minulle.

Tällaisesta Jumalan palvelusta me saamme tänä aikanakin joka päivä tehdä. Kun me palvelemme toinen toisiamme omassa kodissamme tai missä me sitten olemmekin, niin me palvelemme samalla Jumalaa, kun me autamme toisiamme.

Ja niin kuin sanotaan vähäisimmistä veljistäni, ihan niin kuin kodeissamme noista pienistä taivaan taimistakin huolehdimme. Se on sitä varasta Jumalan palvelusta.

Sitten tekstimme jatkuu, että autuaita puhdassydämiset. He saavat nähdä Jumalan. Kun me ajattelemme omaa vaellustamme, olemmeko me niitä puhdassydämisiä? Onko meillä mahdollisuus nähdä taivaallinen Jumala joskus, sitten kun meidän aikamme tulee?

Varmasti jokainen Jumalan lapsi yhdessä minun kanssani tuntee, että ei ole sydän puhdas. Päivittäin tunnemme murhetta synnistä. Mutta me saammekin lohduttaa itseämme sillä tavalla, niin kuin tuossa tämän jakeen viittauksesta sanotaan, että me olemme Jumalan lapsia.

Tämä on ensimmäisessä Johanneksen kirjeessä, että me olemme Jumalan lapsia, mutta vielä ei ole käynyt ilmi, mitä meistä tulee. Siinä sanotaan, että jokainen, joka panee toivonsa häneen, pitää itsensä puhtaana, niin kuin hän on puhdas ja pyhä.

Eli kun me panemme toivomme Herran Jeesukseen Kristukseen, uskomme hänen Jumalan pojaksi ja uskomme siihen, että hän on syntimme sovittanut ja ylösnousemuksellaan avannut meille tien taivaaseen, niin tähän uskomalla mekin olemme puhdassydämisiä ja haluamme kilvoitella synnin poispanijoina ja Jeesuksen veren korjaajina, niin kuin siitä sanotaan.

Siihen me saamme turvallisesti luottaa, vaikka me päivittäin sitä synnin murhetta tunnammekin.

Sitten tässä edelleen sanotaan, että autuaita rauhantekijät, he saavat Jumalan lapsen nimeen. Me toivotamme toisillemme, aina kun Jumalan lapset eroamme, Jumalan rauhaa. Se on meille tärkeä asia, että meillä on sydämissämme Jumalan rauha.

Me haluamme myös elää rauhassa kaikkien ihmisten kanssa tässä maailmassa. Niin kuin siitä roomalaiskirjeessä sanotaan, että mikäli se vain on mahdollista, niin eläkää rauhassa kaikkien kanssa.

Jumalan evankeliumia myös julistamme. Niin kuin siitä sanotaan, että rauhantekoina. Hannuskauden siemen kylvetään rauhantekoina. Sitä ei kylvetä kiivaudessa eikä pakolla käännytetä ketään, yritetä käännyttää uskoon, vaan sitä kylvetään rauhantekoina, rauhallisesti ja nöyrästi.

Se tuottaa hedelmää, jos taivaallinen isä antaa kasvun. Ne, jotka sitä kylvämme, jokainen Jumalan lapsi saa olla kylvämässä evankeliumia. Ei ainoastaan sananpalvelijat, vaan kaikki Jumalan lapset saavat evankeliumia kylvää.

Sitä voi tarjota silloin, kun tulee sopiva hetki. Tai jos joku kysyy, niin saamme löyhästi ja hiljaisesti vastata, mihin meidän uskomme ja toivomme perustuu. Jumala sitten antaa sille kylvölle kasvun, jos hän näkee sen hyväksi.

Autuaita ovat ne, joita vanhurskauden vuoksi vainotaan. Heidän on taivasten valtakunta. Autuaita olette te, kun teitä minun tähteni herjataan ja vainotaan, ja kun teistä valheellisesti puhutaan kaikkea pahaa. Iloitkaa ja riemuitkaa, sillä palkka, jonka te taivaissa saatte, on suuri. Niin heitä vainottiin profeettojakin, jotka elivät ennen teitä.

Näinhän se on, että niin tämä maailma meitä Jumalan lapsia kiusaa ja kehuu. Mutta voimme juuri tästä syystä luottaa siihen, että me olemme oikealla tiellä. Olemme entisten pyhien jalanjäljissä.

Mutta myös saamme lohduttaa itseämme sillä, että he eivät tunne lähettäjäämme. He eivät tunne taivaallista isää. Hän niin kuin Jeesuskin pyysi, että anna heille anteeksi. Eivät he tiedä, mitä he tekevät.

Stefanos, kun häntä kivitettiin, hän myös pyysi taivaallista isää antamaan anteeksi niille kivittäjille. Näin me voimme suhtautua myös niihin, jotka meitä pilkkaavat ja herjaavat. Saamme ajatella suhtautua heihin anteeksiannolla. He eivät tosiaankaan tiedä, että me olemme Jumalan lapsia. He eivät usko sitä. He eivät tunne Jumalaa, niin he haluavat kaikilla tavoin herjata meitä.

Tästä tuolla Luukkaan evankeliumissa on. Myös tämä Vuorisaarnasta lyhyesti kerrotaan. Siellä mainitaan, että autuaita olette te, kun teitä ihmisen pojan tähden vihataan ja herjataan, kun ihmiset erottavat teidät keskuudestaan ja inhoavat teidän nimeännekin. Iloikaa silloin, ylistäkää riemusta, sillä palkka, jonka te taivaassa saatte, on suuri. Samoin he tekivät heidän isänsä profeetoille.

Meidän tulisi aivan iloita siitä, silloin kun meitä herjataan ja vihataan. Ei se helppoa kyllä varmasti ole. Kyllä me siitä murhetta tunnemme ja saatamme itsekin tuntea kiukkua ja vihaakin näitä herjaajia kohtaan.

Mutta näin Jeesus opetti myös tässä Vuorisaarnassa, että me rakastaisimme niitä, jotka meitä vihaavat, ja kääntäisimme toisen posken, jos joku meitä poskelle lyö. Ja jos joku vaatii meitä kävelemään kanssaan, niin kävelisimme kaksinkertaisen matkan, mikä vaaditaan.

Näin Jeesus opetti. Ei se ole kovinkaan suuri saavutus, jos me rakastamme niitä, jotka meitä rakastavat, vaan nimenomaan pyrkisimme rakastamaan niitä vihamiehiämme ja vainoojiamme.

Tässä tekstimme jälkeen on kirjoitettu myös tästä Vuorisaarnasta, miten Jumalan lapset ovat maan suola. Te olette maan suola, mutta jos suola menettää makunsa, millä se saadaan suolaiseksi? Se kelpaa enää mihinkään. Se heitetään menemään ja ihmiset tallaavat sen jalkoihinsa.

Ja te olette maailman valo. Ei kaupunki voi pysyä kätkössä, jos se on ylhäällä vuorella.

Tällä tavalla Jumalan lapset erottuvatkin tässä ajassa, kun olemme erilaisia. Meidät tunnetaan ja tiedetään. Se saattaa jonkun ihmisen kiinnostuksenkin herättää, että mitä joukkoa nämä ovat, kun heitä noin pilkataan ja herjataan.

Tänä päivänä, kun nämä meidän puheemme paljon suuntautuvat internettiinkin, saattaa joku sitten sellainen ihminen, joka aivan tätäkin kautta kiinnostuu, tulla kuuntelemaan Jumalan seuroja. Toivottavasti Jumala häntä sitten sanassaan puhuttelee ja ihminen haluaa löytää tämän Jumalan valtakunnan aivan oikeasti ja tulla sen asukkaaksi.

Tosiaan tälläkin hetkellä, jos siellä sellainen kuulija on, joka etsii Jumalan valtakuntaa ja haluaa saada rauhan sydämelleen, niin Jumalan palvelijana haluan kohkaista sinua, että sinulla on oikeus ja lupa uskoa, että epäusko ja kaikki synnit annetaan anteeksi Jeesuksen nimessä ja kalliin sovintoveren kautta.

Saat lähteä meitä ja Herraa seuraamaan, niin kuin aamatussa sanotaan.

Tämän päivän teksteissä oli myös tuo Ilmestyskirjan teksti, jonka myös luin. Se on hyvin lohduttava. Ilmestyskirjan seitsemännessä luvussa kerrotaan maailmanlopun tapahtumista. Siellä kuvataan, kuinka neljä enkeliä seisovat maan neljällä kulmalla ja pidättelevät tuulia.

Sitten yksi enkeli, joka kantaa elävän Jumalan sinettiä, sanoo, että älkää hävittäkö maata, älkää merta, älkääkä puita, ennen kuin olemme painaneet sinetin meidän Jumalamme palvelijoiden otsaan.

Tällä tavalla kuvataan, että kaikki ne, jotka ovat taivaaseen matkalla ja joiden on määrä pelastua, niin taivaan Isä pitää huolen, että kaikkien heidän otsissaan on tämä Jumalan sinetti ennen kuin tämä maailma loppuu.

Siellä kuvataan, miten Israelin kansasta on pelastuneita. Sen lisäksi puhutaan suuresta kansanjoukosta, jossa on ihmisiä kaikista maista, kansoista ja heimoista. He seisovat valtaistuimen ja Karitsan edessä, hyläten alkeat vaatteet ja edessään palmun oksa.

Sitten ihmetellään, keitä nämä valkeavaatteiset ovat ja mistä he ovat tulleet. Sanotaan, että nämä ovat päässeet suuresta ahdingosta. He ovat pesseet vaatteensa ja valkaisseet ne Karitsan veressä. Karitsa, joka on valtaistuimen edessä, kaitsee heitä ja vie heidät elämänveden lähteille. Jumala pyyhkii heidän silmistään kaikki kyyneleet.

Tällaista olemme, rakkaat sisaret ja veljet, matkalla. Voimme turvallisesti luottaa siihen, että taivaan Isä pitää meistä huolen ja vie meitä aikanaan taivaan kotiin. Jumalan Karitsa siellä meitä kaitsee ja elämänveden lähteille vie, ja itse Jumala pyyhkii kyynelet meidän silmistämme.

Ei meidän tarvitse siellä enää murehtia tätä kilvoittelun matkaa ja niitä epäonnistumisia, joita meille jokaiselle täällä tulee joka päivä. Ei murehtia niitä rakkaita läheisiämme, jotka eivät halunneet uskoa. Sekin murhe meiltä otetaan pois.

Näin saatte, sisaret ja veljet, ylentää sydämenne uskomaan Jeesuksen nimessä ja veressä. Kaikki synnit ja kiusaukset ja epäilyt Jeesuksen nimessä ja veressä. Synnit anteeksi, anteeksi annettuina Jeesuksen nimessä ja veressä. Jeesuksen nimessä ja veressä. Kaikki synnit anteeksi.

Saatte olla turvallisella mielellä ja vapaita. Taivaan Isä tietää meidät ja tietää tilanteemme ja pitää meistä huolen. Itsekin kiusattuna ja heikkona tänne paikalle tuli.

Saanko minäkin uskoa vielä kaikki synnit ja kiusaukset anteeksi? Älä minä haluan uskoa yhdessä Jumalan lasten joukon kanssa. Sanomme turvallisesti Jeesuksen nimeen. Aamen.

Hiljennymme vielä Herran siunaukseen. Herra siunatkoon meitä ja varjelkoon meitä. Herra kirkastakoon kasvonsa meille ja olkoon meille armollinen. Herra kääntäköön kasvonsa meidän puoleemme ja antakoon meille rauhan.

Isän ja pojan ja pyhän hengen nimeen. Aamen. Aamen.