Seurapuhe 07.10.2012

Pyydämme näiden sunnuntai-seurojen aluksi yhteiseen kiitokseen ja rukoukseen. Pyhä ja vanhurskas Jumala, rakas taivaallinen Isämme, me tänä sunnuntai-päivänä sinun eteesi kokoon tulleena seurojen merkeissä pyydämme, että sinä Isä, rakas, siunaisit meidän kokoontumisemme niin, että me itse kukin saisimme sielullemme virvoituksen ja lohdutuksen ja että sinun nimesi saisi kiitoksen ja kunnian. Ole Isä lupauksesi mukaan meidän kanssamme. Aamen.

Tämän sunnuntain teemana on rakkauden kaksoiskäsky. Ja tähän liittyen luen päivän evankeliumitekstiin kuuluvaa Imalan sanaa Johanneksen evankeliumin luvusta 13, sen jakeesta 33, jakeeseen 35. Ja sanat kuuluvat Jeesuksen nimeen seuraavasti:

Rakkaat lapsukaiset, minä olen vielä täällä vähän aikaa teidän kanssanne. Teidän pitää minua etsimän, ja niin kuin minä sanoin juutalaisille, ette taida sinne tulla, kuinka minä menen, niin minä sanon sen myös teille. Uuden käskyn minä teille annan, että te rakastaisitte toisianne keskenänne, niin kuin minä teitä rakastin, että te myös toinen toistanne rakastaisitte. Siitä pitää kaikkien tuntemaan teidät minun opetuslapsikseni, jos te rakkauden keskenänne pidätte. Aamen.

Me hämeenlinnalaiset, minäkin sanon näin, vaikka itse olen syntyjään kivierveläinen ja asunut täällä Jyväskylässä viisi vuotta tuossa 60-70-luvun vaihteessa. Mutta sinne on työn perästä menty ja siellä 40 vuotta on kulunut aikaa, ja täytyy sanoa, että kyllä siellä ihminen pystyy sielläkin elämään. Tuossa eilen myyjäisissä oli mukava olla ja oli vain niin paljon tuttuja ihmisiä, joiden kanssa oli kivaa jutella ja muistella menneitä. Ja minusta ei paljon siihen myyjäisasiaan ollut apua, mutta onneksi kaikilla ei ollut niin paljon tuttuja, että suurin osa jouti teitä palvelemaan. Ja myyjäistulos on melko mukava, ja minä kerron sen sitten tauon jälkeen teille kaikille. Se varmaan teitä kiinnostaa, kun se lopullisesti sitten selviää.

Mutta tähän päivän aiheeseen liittyen on ihmeellistä todeta jumalallisten keskinäinen rakkaus, kun se todella on olemassa. Ja ne rakkaat ystävät, joita 40 vuoden takaa näkee, niin ne ovat niin kuin entisiä tuttuja ja ikäpäivä olleet yhdessä. Yhdessä tuota ja yhdessä oltu taloustelemassa. Näin se on ihmeellinen asia. Ja tuota ei tämän maailman keskuudessa ole.

Tämän päivän teksti vei meidät sellaiseen tilanteeseen, jossa Jeesus piti hyvästijättöpuheestaan. Ja se katkelma, jonka luin, oli siitä pieni osa. Tätä tekstiä ennen täällä kerrotaan hyvin dramaattisesta tilanteesta, kun Jeesus sanoi siinä puheessaan, opetuslapset olivat hänen kanssaan, että yksi teistä on minua pettävä. Ja opetuslapset olivat hämmentyneinä, kyselivät toisiltaan, kuka se on. En kai se minä ole. Ja sitten ne pyysivät Jeesukselta. Tai oikeastaan se meni niin, että Pietari pyysi Johannesta, joka oli Jeesukselle hyvin rakkain opetuslapsi. Ja tässäkin tilanteessa oli aivan Jeesuksen jalkajuurella. Pietari sanoi, että kysy Jeesukselta, kuka se on. Ja niin Johannes kysyi, ja Jeesus sanoi, että jolle minä tämän kastetun leipäpalan ojennan, se on minun pettäjäni. Ja Jeesus teki sen, otti leipäpalan ja kastoi, ja antoi sen Juudas Iskariotille. Ja täällä Raamatussa sanotaan, että tämän jälkeen Juudakseen meni sielun vihollinen. Ja se on vielä voimakkaammalla sanalla täällä sanottu, mutta minä nyt sen korvaan tälle sielun vihollinen sanalla. Ja Juudas ei kauan siinä tilanteessa enää liittynyt. Hän lähti pois.

Sitten Jeesus alkoi puhumaan tästä keskinäisen rakkauden pitämisestä, ja hyvin semmoisella rakkaalla sanalla lähestyy näitä opetuslapsiaan:

Rakkaat lapsukaiset, minä olen vielä vähän aikaa teidän kanssanne. Teidän pitää minua etsimään, ja niin kuin minä sanoin juutalaisille, ette saada sinne tulla, kuinka minä menen, niin minä sanon myös nyt teille.

Jeesus tässä viittaa siihen, kuinka hänen kuolemansa hetki lähestyy. Hänen pettäjänsä oli jo lähtenyt tästä tilaisuudesta etsimään niitä uusia hengenheimolaisiaan, jotka tulivat sitten Jeesusta pidättämään. Ja Jeesus viittaa siihen, että nyt on se aika tullut, että hänen ristin kuolemansa aika on käsillä. Ja myös siihen, että kuinka se sitten koituu hänen kohtalokseen, ja hän antaa henkensä meidän ja heidän edestänsä. Ja sanoo näin opetuslapsille, että te ette voi hänen mukaanansa sinne tulla. Se oli sellainen tie, että ei sinä kenestäkään opetuslapsesta, eikä kenestäkään meistä, olisi ollut sen tien kulkijaksi. Oli se niin kova paikka.

Kun yhden ihmisen harteille sälytetään koko ihmiskunnan syntikuorma, syntivelka, niin ei ollut ihme, että Jeesus siellä Getsemanen puutarhassa rukoillessaan sanoi, että rakas isä, jos mahdollista, ota minulta tämä kuorma pois. Mutta kuitenkin tapahtukoon isä sinun tahtosi. Me kaikki tiedämme ja muistamme, että Jumalan tahto oli se, että Jeesuksen täytyi kärsiä ja kuolla. Ja kaikki se meidän tähden, että meillä tämän teon kautta avautuisi tie taivaaseen.

Eikö ole rakkaat ystävät sanankuulijat, eikö ole suuri Jumalan rakkaus meitä kohtaan ollut, kun hän on näin suuren uhrin meidän edestämme antanut, että Jumala oman poikansa uhrasi meidän edestämme.

Sitten täällä tämä Jeesuksen sana jatkuu:

Uuden käskyn minä annan teille, että te rakastaisitte toisianne keskenänne, niin kuin minä teitä rakastin, niin myös toinen toistanne rakastaisitte.

Sielun vihollinen ei pidä siitä, että Jumalan lasten rakkaus on kunnossa. Ja se tekee kaikki voitavansa, että se saisi tämän rakkauden rikottua. Onko sinusta tämän päivän seuraavien rakas sisareni ja veljeni, onko sinusta helppo pitää tätä keskinäistä rakkautta? Eikö se niin ole, että inhimillisyyden puolelta mekin olemme kaikki erilaisia ihmisiä. Ja meillä on tuo vanha osa, se on hyvin erilainen. Toisten kanssa se rakkaus pysyy aivan niin kuin luontojaan, mutta saattaa olla sellaisia sisaria ja veljiä, joiden kanssa se rakkaus on pitämisessä.

Mutta vaikka näin olisi, niin se on kuitenkin tärkeä, että me sitä olemme pitämässä. Kun Jeesus asetti tämän keskinäisen rakkauden tuntomerkiksi, että siitä teidät tunnetaan minun opetuslapsikseni, että te keskinäisen rakkauden pidätte.

No minkälaisia asioita sitten voi olla, jotka tätä rakkauden pitämistä estävät? Eikö se niin ole, että jos me itse olemme ahtaalla, jos meidän oman tunnon talous on itsellä hoitamatta, niin kyllä silloin se vaikuttaa myöskin siihen, että tämä keskinäisen rakkauden pitäminen vaikeutuu. Ja sen vuoksi Jumalan sana tässäkin tämän kärjen usein kääntää meihin itseemme, että me itsestämme vaarin ottaisimme. Ja sehän tarkoittaa sitä käytännössä aivan, että me jaksaisimme itse olla tätä omaa uskon elämäämme hoitamassa, ettei siihen tulisi mitään sellaista, joka meitä erottaa elävästä Jumalasta.

Mehän kaikki sen olemme varmasti kokeneet, että jos on meillä ollut semmoisia aikoja, että sielun vihollinen on saanut meitä tavalla tai toisella houkutella vikaan ja syntiin, niin ei silloin ole hyvä olla. Kun Jumalan henki omassa tunnossa kehottaa parannuksen askelille korjaamaan sitä, missä on vikaan mennyt. Ja tälle äänelle meidän rakkaat tulisi olla kuuliaiset.

Mutta tähänkin sielun vihollinen tulee kyllä mukaan ja pyrkii tätä näitä asioita lehittämään tai tekemään mahdottomaksi, ettei kukaan toinen tällaisiin asioihin joutunut. Että kenellekäs nämä kehtaat ja voit tällaisista asioista puhua. Mutta meidän ei tulisi tämmöisissä tilanteissa kuulla sielun vihollisen ääntä, vaan toteilla sitä Jumalan hengen ääntä, joka kehottaa parannuksen askelille ja omaan tunnon taloutta hoitamaan.

Jumalan sana puhuu tästä uskovaisen vaeltamisesta ja elämästä, että se tulisi olla semmoista, että me olisimme niin kuin avoin kirja kaikilta ihmisiltä luettavissa. Ja että se näin saisi olla, niin kyllä se silloin on tarpeen, että me olemme ahkeroineet sitä oman tunnon taloutta hoitaa, koska jos ei se tapahdu, niin emme silloin ole tämmöisiä avoimen kirjan kaltaisia.

Sellainen ihmeellinen välittömyys ja rakkaus ja ystävällisyys, sehän vallitsee uskovaisten kesken. Saatamme mennä toiselle paikkakunnallakin käymään, niin siellä on semmoisia uskovaisia ihmisiä, joita emme ole koskaan ennen tavanneet, niin ei meidän tarvitse monta sanaa vaihtaa, kun me tunnemme sen, että nämä ihmiset ovat samassa hengessä ja samassa rakkaudessa matkaa tekemässä. Se on ihmeellinen tunne kokea. Se hengen yhteys, se yhdistää meitä ja tekee meidät saman kansan Jumalan valtakunnan lapsiksi. Se on ihmeellinen tunne, jota me varmasti itse kukin olemme saaneet monta kertaa kokea.

Sitten täällä sanottiin näin, että siitä pitää kaikkien tuntemaan teidät minun opetuslapsikseni, jos te keskenänne rakkauden pidätte.

Tätä Jumalan lapsijoukkoa, tästähän käytetään monenlaisia eri nimityksiä. Raamattu puhuu Jumalan valtakunnasta, joka on tämmöinen hyvin juhlava nimi, ja tämän ajan ihminen, jos me siltä kysyisimme, että missä on Jumalan valtakunta, niin se kyllä sanoisi näin, että kyllä jos se jossakin on, niin kyllä se tuolla ylhäällä taivaassa on. Mutta se on, rakkaat ystävät, suuri Jumalan armo, että se Jumalan valtakunta on laskettu tänne maan päälle, että se ei ole taivaassa. Siellä on armon valtakunta, kunnian valtakunta, johonka meidän matkamme käy tämän valtakunnan kautta, joka on täällä maan päällä.

Ja tästä valtakunnasta käytetään myöskin tämmöisiä nimiä, kun Uusi Jerusalem, leipähuone. Tämä maailma sitten antaa myöskin tälle valtakunnalle nimiä, ja niin kuin me kaikki hyvin tiedämme, niin tänä päivänä tämä Jumalan lasten joukko tunnetaan vanhoillislestadiolaisuuden nimen alta. Ja silloin apostolien aikana käytettiin semmoista nimitystä, kun Jeesuskin vielä vaikutti, että sanottiin Jeesuksesta, että hän on sen natsarealaisen lahkon päämies. Ja sitten apostolien aikaan käytettiin tästä Jumalan lapsijoukosta nimitystä Kristityt, joka tänä päivänä ei ole niin kuin me kaikki tiedämme enää mikään haukkumanimi.

Ja tämän ajan ihminen, kun tuo nimi vanhoillislestadiolaisuus on esillä, niin sillä on tullut ehkä osittain ja ehkä suurelta osin tämän mediamyllätyksen vaikutuksesta semmoinen vähän kielteinen sävy. Ja eihän se tietenkään tunnu meistä kenestäkään mukavalle. Mutta sehän meidän on muistettava kuitenkin, että ei Jumalan lapset koskaan ole täällä maailman keskuudessa kulkiessaan olleet tämmöisiä hyvin kysyttyjä ja suosittuja, joiden joukkoon olisi aivan niin kuin ollut tungosta ja pyrkyä.

Jeesus siitä itse muistuttaa, että älkää oudoksuko sitä hellettä, mikä teille täällä maailmassa tapahtuu. Ja sanoo näin, että te tulette vihatuiksi kaikilta ihmisiltä minun nimeeni tähden. Että meidän tulisi tämän asian muistaa, että me liian paljon tästä maailman myllistyksestä ottaisimme itsellemme, koska se johtuu juuri siitä, että niin kuin Jeesus sanoi, että minun nimeni tunnustamiseen tähden. Siitä se johtuu.

No nythän on sitten tietysti sanottava se, että onhan viime aikoina myöskin tämmöisiä asioita tullut esille, näitä ikäviä lankemuksia, mitä on tämän näiden pedofiiliasioiden tiimoilta tullut. Mutta tämä ei ole Jumalan valtakunnan opetus, vaan ne ovat yksityisiä ihmisiä, jotka ovat näihin synteihin joutuneet. Ja me emme tiedä, onko niin, että näiden ihmisten kohdalla on oman tunnon talouden hoito jäänyt retuperälle. Ja siksi tämä on ollut mahdollista. Vai mikä on ollut syynä? Kuitenkaan se ei ole Jumalan valtakunnan eikä Jumalan sanaan neuvo ja opetus.

Ja tällaiset asiat ovat aivan herkkua tälle maailmalle, kun päästään iskemään kiinni kristittyjen nimen alla tapahtuviin tällaisiin asioihin. Me toivomme sydämestämme sitä, että näihinkin rakkaisiin, raskaisiin synteihin joutuneet ihmiset saisivat parannuksen armon ja näin jaksaisivat luopua näistä pahoista asioista. Ja ajallinen lakikin määrää tällaisista asioista rangaistuksen, ja se on hyvä asia. Näin meidän on sanottava.

Niin kuin Raamattu sanoo tämmöisistä asioista, että joka lihassa kärsii, se lakkaa synnistä. Kyllä se panee rakkaat ystävät ajattelemaan asioita, kun joutuu ajallisenkin rangaistuksen kärsimään. Se on sikäli nämä on murheellisia asioita, että ne roskittavat tätä Jumalan valtakuntaa. Saattaa tulla vääriä käsityksiä ihmisille, jotka eivät tätä valtakunnan olemusta tunne ja joidenkaan lähipiirissä ei uskovaisia ihmisiä ole, että heillä olisi mahdollisuus nähdä ja kuulla itse, minkälaisia ihmisiä ne ovat. Että ne ovat aivan tavallisia ihmisiä niin kuin kuka tahansa tässä ajassa.

Mutta tänä päivänä tuo julkisuuden vaikutus on niin suuri, vaikka jos ajattelemme tuota mediaa, mikä se media oikeastaan on. Sehän ei ole muuta kuin joukko tämmöisiä erilaisia yrityksiä, jotka rahan takia pyrkivät saamaan mahdollisimman iskeviä uutisia, joita ihmiset sitten ostaisivat heidän lehtiään ja uutisiaan seuraisivat. Onhan myöskin olemassa tämmöisiä objektiivisia informaatiokanavia, tiedonlähteitä, jotka pyrkivät aitoon ja todelliseen tiedon välitykseen, mutta niitä on vähän.

Ja sitten toisaalta, kun ajattelemme, kun tämän ajan ihminen, jolla ei ole minkäänlaista uskoa, minkäänlaista tietoa elävästä Jumalan seurakunnasta, niin hän sitä tiedotustaan tekee sen ymmärryksen ja järjen valossa, mikä hänellä itsellään on. Ja kuulkaa, se voi olla niin kaukana oikeasta, kun olla ja voi. Niin ei meidän pidä ihmetellä sitä, että tämä tiedon välitys saattaa olla todella, todella hyvin, hyvin negatiivista, mitä me tänä päivänä saamme lukea.

Mutta ei meidän rakkaat anneta näitten perään lähteä juoksemaan. Ja minä sanoisin, että minä itse en tätä mediaa tuolta netistä seuraile, mutta sen tiedän, että siellä on melko vahvaa tekstiä. Ja kuulkaa, kun se saattaa olla niin, että ne tekstit on syntyneet tällaisten ihmisten ajatusten kulun jälkeen, jotka itse ovat katkerassa sapessa Jumalan valtakuntaa kohtaan. Ja kun siellä sitten nimettöminä kirjoitetaan, niin siellä saattaa yksi ihminen saada niin paljon tekstiä aikaan, että tulee kuvaa, että niitä on isompikin joukko, jolla tällä tavalla ajattelevia, sen perään ei kannata mitään perustaa, eikä sieltä lasta itselleen ohjeita ja neuvoja hakemaan.

Ja eikö se niin ole, että kun itse sieltä kotikiusauksista on päässyt lähtemään tänne jumalalaisten joukkoon, niin eikö se tunnu vähän niin kuin unen näyntä se paha puhe, mitä sieltä on tullut. Kun näkee tämän jumalalaisten iloisen ja vapaan taloustelemisen ja yhdessä olon. Taivaan Isä antakoon meille itse kuullekin ymmärrystä ja voimia, että me jaksaisimme nämä asiat panna oikealle tasolle, oikeaan lokeroonsa, ettei me lähtisi näiden pahaa puheiden perässä juoksemaan ja ajatuksissamme niitä vatkaamaan ja tällä tavalla epäilyksiä tuottamaan omalle uskon elämällemme. Ne eivät ole rakennuksesi eikä voimaksi kenellekään.

Ja se on ihmeellinen asia tuo Jumalan valtakunnan ja maailman valtakunnan rajaa. Siinä on se juopa olemassa. Se on ollut maailman alusta saakka ja se on niin kauan olemassa kuin tämä maailma seisoo. Eikä tämän maailman ihminen voi ymmärtää tätä Jumalan valtakunnan elämää. Niin kuin Raamattu sanoo, että ei luonnollinen ihminen ymmärrä niitä, mitkä Jumalan hengen ovat. Ei sitä voi ymmärtää ennen kuin itse on parannuksen armon kautta päässyt sisälle tähän valtakuntaan.

Niin silloin voi vasta käsittää tämän valtakunnan olemuksen, sen ilon ja rauhan, minkä se tuottaa evankeliumin uskojalle. Jossa valtakunnassa saarnataan Herran Jeesuksen käskyn mukaan parannusta ja syntien anteeksi antamusta kaikille ihmisille. Ja tämä valtakunnan evankeliumi se hoitaa ennen uskoneita Jumalan lapsia, ja tätä anteeksi antamuksen evankeliumia me saamme itse kukin aina silloin kohdallemme pyytää, kun meidän sydämemme sitä kaipaa.

Ja sitten toisaalta myös tämä evankeliumi kutsuu niitä ihmisiä, jotka ulkopuolella ovat, joo, että tule rakas ystävä sinäkin ovistamaan tämän valtakunnan aarteet aivan omalle sydämellesi, että sinä saat nytkin uskoa koko epäuskoisen elämäsi, kaikki synnit anteeksi, Jumalan rakkaan pojan Herran Jeesuksen nimessä ja kalliissa sovintoveressä.

Ja tämä evankeliumin ääni kuuluu niin kauan täällä ihmisten maailmassa, kun on työn aika. Ja sitten kun Jumalan aika päättyy, niin sitten kuulkaa tämä evankeliumi lakkaa kuulumasta. Ja silloin on lähellä se hetki, kun täältä ajasta Jumalan lapset siirtyvät iankaikkiseen kotiin, kunnian taivaaseen. Ja se merkitsee myöskin sitä, että tämä aika päättyy. Jumala ottaa kaiken ylläpitävän sanansa pois, ja se merkitsee sitä, että silloin tämä maailma kaikkinensa hukkuu.

Mutta Jumalan lapsina me elämme ja asumme tätä päivää. Niin kuin Jeesus itse opetti ja sanoi, että en minä rukoile isää, että sinä ottaisit heidät pois. Eli tarkoitti Jumalan lapsia, vaan että heitä pahasta varjelisit. Ja näinhän se on, että me itse kukin tyydymme siihen niihin päiviin, jotka Jumala meille antaa. Ja me ymmärrämme sen, että Jumalalla on tietty tarkoitus sillä, kun hän meitä täällä pitää.

Sinä, rakas ystäväni, jolle ikää vuosia on kertynyt, niin sä olet saattanut ajatella, että miksi minua vielä täällä pidetään. Enkö minä joutaisin täältä pois. Mutta kuulepa ystäväni, sitä ei tiedä, mitä se Jumala sillä tarkoittaa, että hän sinua pitää. Hänellä on siihen omat syynsä, miksi hän vielä sulle elonpäiviä antaa, jota me emme tiedä. Mutta Jumalan kädessä nämä kaikki ovat.

Ja tänä iltahetkenä teitä on tullut tänne paikalle myöskin paljon rakkaita nuoria perheisiä ja äitejä ja nuoria ystäviä, opiskelijoita ja työssäkäyviä ja lapsia. Taivaan Isän sydän on teitäkin kohtaan rakkautta tulvillaan. Monesti te saatatte olla vaikeiden kysymysten edessä, miten minun pitäisi tähän ja tuohon tilanteeseen suhtautua. Miten minä toimisin, että minä oikein tekisin, että minulla hyvä omatunto saisi säilyä.

Jos tulee sellaisia kysymyksiä, että ette itse sitä ymmärrä, niin puhukaa toisten uskovaisten kanssa. Sieltä varmasti löytyy teille sellaisia hyviä kavereita ja ystäviä, joiden kanssa voitte puhua kaikki asiat. Puhukaa heidän kanssaan. Tai sitten etsikää joku vanhempi ystävä, isä tai veli, jolle voitte puhua ja kysyä tämmöisistä vaikeista asioista, joita ette itse käsitä. Ja varmasti Jumala näiden kautta antaa niitä oikeita neuvon ja lohdutuksen sanoja, että pääsette vapauteen niistä vaikeista kysymyksistä tai asioista, jotka teille ovat huolta ja murhetta tuottaneet.

Ja eikö rakkaat ole turvallista Jumalan lapsena olla tämänkin ajan keskellä. Tämä aika on täynnä kaikenlaisia virtauksia. On monenlaista menoa. Maailma tarjoaa jokaiselle jotakin. Niin kuin Taskila Lauri vielä joskus sanoi, että maailmassa, että kun siellä oikein otetaan ilo irti elämästä, niin siitä seuraa iloton elämä.

Ja kuinka paljon on meidänkin ajassamme niitä nuoriakin ihmisiä, joille, joista elämän ilo on kadonnut, he eivät koe mitään tarkoitusta elämällään ja elämästään. Ja kuinka monta on niitä, jotka sielunvihollisen liekanarussa ovat niin voimakkaasti, että sitten tällaisessa epätoivoisuuden tilanteessa oman käden kautta siirtyvät iankaikkiseen eroon elävästä Jumalasta.

Sielunvihollinen, se on julma isäntä, niin sai sen Juudas Iskariotkin kokea, kun hän Jeesuksen oli pettänyt ja meni sitten sinne toimeksiantajien sen luokse ja kyselee siellä, että mitä minä nyt tekisin? Oli tullut katumus ja oli tullut hätää, niin minkälaisen vastauksen hän sai kuulla? Katso itse eteesi, mitä se meihin kuuluu.

Näin on sielunvihollinen tämän maailman ruhtinas, se on julma ja kova isäntä, ei sillä ole anteeksi antamusta, ei ole lohdutusta kenellekään. Siksi meidän on rakkaat ystävät tarpeellista ahkeroida itse kukin tässä oman tunnon kilvoituksen saralla, että meillä säilyisi rauha tunnolla ja jaksaisimme uskoa ja omistaa nämä Jumalan suuret lupaukset omalla kohdallemme.

Se synti on se sitten pientä taikka suurta, jos se saa sydämellä sijaa, se pääsee siellä hallitsemaan, niin sillä on semmoinen vaikutus, että sieltä elävä usko katoaa. Ei tee mieli seuroihin, ei koe iloa, että tulee uskovainen ihminen vastaan tuolla kadulla. Mielellään tekee mutkan, että ei tarvitseisi tavata. Ei iloisi tästä yhteisestä Jumalan lasten kokoontumisesta. Semmoinen vaikutus on synnillä, ja sen vuoksi se on vaarallista tavaraa sydämen päälle.

Mutta eihän meidän rakkaat ystävät tarvitse syntikuormien alla olla matkaa tekemässä, kun meillä on tämmöinen ihana armoitu ja oikeus, että me saamme kaikki synnit uskoa anteeksi Herran Jeesuksen nimessä ja kalliissa sovintoveressä ja päästä niistä vapaaksi.

Kyllä minäkin muistan omalla kohdallani. On semmoisia aikoja ollut, että sielunvihollinen on saanut langetettua syntiin ja on mennyt aikaa ennen kuin on päässyt niistä puhumaan, niin ei se kuulkaa ole ollut helppoa aikaa. Mutta Jumalan suuresta armosta on kuitenkin saanut voimaa tätä oman tunnon taloutta hoitaa, ja näin Jumala on saanut aivan kuin avartaa tätä tietä eteenpäin, että joskus tuntui siltä, että se nousee aivan pystyyn, niin näin ei ole kuitenkaan tapahtunut, vaan se on avautunut eteen meidän eteen ja on näkynyt sille, että kuinka Jumalan valtakunta on rakas ja kallis ja kuinka tärkeä asia se on minullekin henkilökohtaisesti, että minä saan olla tätä Jumalan lahjaa omistamassa omassa itsessäni, omassa tunnossani.

Ja usein kerran merkitsee sitä, että tästä uskovan osasta me pääsemme näkijän osaan. Kantakaa rakkaat ystävät uskoa. Ja nytkin tahtoisin aivan taivaan Isän sydämeltä tuoda teille jokaiselle, sinullekin ystäväni, joka ehkä istut siellä penkissä sillä ajatuksella, että kuuluuko minulle vielä Jumalan armo, niin kyllä se sinulle kuuluu. Sinä saat uskoa kaikki sinun syntisi, kiusauksesi ja epäilyksesi anteeksi aivan sielun rauhaan ja vapauteen asti.

Ja kun me näin rakkaat uskomme, niin meillä on hyvää edessäpäin luvassa. Ja näin saamme jäädä turvallisin sydämin Jumalan ja hänen armosanansa haltuun ja uskoa kaikki sydämen murheet ja kiusaukset ja epäilykset anteeksi aivan taivaan Isän sydämeltä saakka. Jeesuksen nimessä ja veressä on kaikki synnit anteeksi. Jeesuksen nimessä ja veressä on kaikki synnit anteeksi. Jeesuksen nimessä ja veressä on kaikki synnit anteeksi.

Ja kun me näin rakkaat uskomme kaikki anteeksi, niin ei tule mikään kanteeksi, ei tässä eikä tulevassa maailmassa. Ja me kerran saamme sen todella nähdä, kun iankaikkisuus avautuu meidän eteemme. Silloin me rakkaat ymmärrämme sen, että mitä se merkitsi täällä ihmisten maailmassa olla uskomassa. Silloin me todellakin täysin tajuamme, kuinka suuresta asiasta olikaan kysymys.

Näin jäämme turvallisin sydämin Jumalan ja hänen armosanansa haltuun. Jeesuksen nimeen, aamen.