Äitienpäiväseurat/Seurapuhe 08.05.2016

Meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen armo, Isän Jumalan rakkaus ja Pyhän Hengen siunaava osallisuus olkoon meidän kaikkien kanssa nyt tällä hetkellä ja elämämme jokaisena päivänä.

Käymme näiden seurojen aluksi yhteiseen kiitokseen ja rukoukseen. Pyhä ja vanhurskas Jumala, rakas taivaallinen Isämme, me tänään kauniina ja aurinkoisena, juuri äideille sopivana juhlapäivänä haluamme kiittää sinua äideistä.

Siunaa isää ja äitejä. Anna heille tärkeään tehtävään voimia ja iloa. Auta heitä elämänvaiheiden keskellä luottamaan sinun johdatukseesi ja turvautumaan evankeliumin huolenpitoon. Auta meitä kaikkia tukemaan äitejä heidän arvokkaassa työssään.

Haluamme Isää tuoda sydämellesi kaikki äidit, myös erityisissä elämäntilanteissa olevat yksinhuoltajaäidit. Olen heitäkin rohkaisemassa ja kantamassa. Tänään Isää tahdomme kiittää myös hengellisestä äidistä, sinun valtakunnastasi täällä maan päällä. Kiitos, että tuo hengellinen äiti on meitä ruokkimassa ja huolehtimassa meistä. Auta Isää meitä, että olisimme tässä lapsilaumassa kuuliaisia lapsia.

Me Isää sinulta pyydämme, sanomme kiittää pojastasi Herrassa Jeesuksesta Kristuksesta, jonka kuoleman ja ylösnousemuksen kautta sinä avasit meille tien taivaaseen. Kun me nyt olemme avatun Raamatun äärellä tutkimassa sinun pyhää sanaasi, me pyydämme, että sinä olisit henkesi kautta läsnä, niin kuin sinä olet luvannut olla.

Isä meidän, joka olet taivaissa. Pyhitetty olkoon sinun nimesi. Tulkoon sinun valtakuntasi, tapahtukoon sinun tahtosi myös maan päällä niin kuin taivaassa.

Anna meille tänä päivänä meidän jokapäiväinen leipämme, ja anna meille meidän syntimme anteeksi niin kuin mekin anteeksi annamme niille, jotka ovat meitä vastaan rikkoneet. Äläkä saata meitä kiusaukseen, vaan päästä meidät pahasta, sillä sinuun on valtakunta ja voima ja kunnia iankaikkisesti. Amen.

Tänään meillä on suuri ja tärkeä juhlapäivä. Haluamme näin muistaa kaikkia äitejä.

Tämä sunnuntai on myös kuudes sunnuntai pääsiäisessä. Helatorstaina Jeesus otettiin ylös taivaaseen. Jeesus lupasi omilleen ennen taivaaseen astumistaan Pyhän Hengen ja kehotti opetuslapsia odottamaan tuon lupauksen täyttymistä.

Tänään sunnuntaina me muistelemme Jeesuksen lupauksia siitä, että hän ei jättänyt omia opetuslapsiaan eikä meitä orvoiksi, vaan lähetti Isän luota lohduttajan ja puolustajan. Tämän sunnuntain tekstit korostavat Pyhän Hengen toimintaa ja voimaa.

Tämän sunnuntain evankeliumiteksti on täällä Johanneksen evankeliumin viisitoista luvussa, alkaen sieltä jakeesta kaksikymmentäkuusi ja tuolta luvusta tuhat kuusisataaneljäkymmentäyksi jaetta. Sanat kuuluvat Jeesuksen nimeen: "Te saatte puolustajan.

Minä lähetän hänet Isän luota. Hän, totuuden henki, lähtee Isän luota ja todistaa minusta. Myös te olette minun todistajiani. Olettehan olleet kanssani alusta asti. Olen puhunut teille tämän, ettei uskonne koetuksissa sortuisi.

Teidät erotetaan synagoogasta ja tulee sekin aika, jolloin jokainen, joka surmaa jonkun teistä, luulee toimittavansa pyhän palveluksen Jumalalle. Näin he tekevät, koska he eivät tunne Isää eivätkä minua. Olen puhunut tämän teille siksi, että kun se aika tulee, te muistaisitte minun sanoneen tämän teille. En ole aikaisemmin puhunut teille tässä, koska olen itse ollut kanssanne." Amen.

Tämä päivän evankeliumi vie meidät tilanteeseen, jolloin Jeesus ennen jäähyväisrukoustaan puhui omille opetuslapsilleen tulevista tapahtumista. Jeesus halusi huolehtia noista omista rakkaista opetuslapsistaan, kun hänen aikansa, hänen tehtävänsä täällä maan päällä oli päättymässä. Hän avasi opetuslapsilleen Jumalan valtakunnan salaisuuksia. Hän kertoi monia asioita. Tässä Raamattu kertoo, kuinka opetuslapset kyselivät Jeesukselta.

Opetuslapsi Tuomas kysyi Jeesukselta tietä taivaan kotiin. Me muistamme, kuinka Jeesus vastasi, että minä olen tie, totuus ja elämä. Ei kukaan pääse Isän luo muuten kuin minun kauttani.

Filippus, opetuslapsi, kyselee Jeesukselta, että Herra, anna meidän nähdä Isä, muuta emme pyydä.

Jeesus vastaa, että hetkös uskot, että minä olen Isässä ja Isä on minussa. Kun puhun teille, en puhu omistani. Isä on minussa ja minun tekoni ovat hänen tekojaan. Vielä Jeesus sanoo, että uskokaa, kun minä sanon, että minä olen Isässä ja Isä on minussa. Jollette muuten usko, niin uskokaa minun tekojeni tähden.

Jeesus jatkaa puheluaan noille opetuslapsille. Hän kertoo heille tuon viinipuuvertauksen ja neuvoo siinä, kuinka äärettömän tärkeätä on se, kuinka tärkeätä on kysyä Jumalan valtakunnassa ja Jumalan lasten välisen rakkauden osallisuudessa. Jeesuksen sana oli, että minun käskyni on tämä: rakastakaa toinen toisianne, niin kuin minäkin olen rakastanut teitä.

Ja kuinka se Jeesus rakasti opetuslapsia ja meitä tämän ajan ihmisiä. Jeesus, joka oli synnitön, joka ainoana ihmisenä käveli virheettömät askeleet täällä maan päällä, niin hän otti koko maailman syntitaakan omille harteilleen ja meni ristin kuolemaan meidän syntiemme tähden.

Suurempaa rakkautta ei kukaan voi osoittaa kuin että antaa henkensä ystäviensä puolesta. Tämän jälkeen, kun Jeesus on näitä puhunut, Hän muistuttaa noita opetuslapsia uskovaisen osasta täällä maan päällä. Jeesus tiesi, mitä oli tulossa. Niin kuin jo siellä vanhassa testamentissa oli ennustettu, että kun paimenta lyödään, niin lauma joutuu hajalle.

Jeesus muistutti siitä, että tämä maailma ei ymmärrä elävää uskoa, vaan maailma vihaa Jeesuksen omia.

Jeesus sanoi noille opetuslapsilleen, että jos te kuuluisitte tähän maailmaan, te rakastaisitte teitä. Mutta te ette kuulu maailmaan, koska minä olen teidät siitä omikseni valinnut. Siksi maailma vihaa teitä.

Tässä meidän tekstimme tulee tämän jälkeen, kun Jeesus on kertonut siitä, kuinka tämä maailma vihaa, niin Jeesus sanoo noille opetuslapsilleen toistaa sen lupauksen, jonka hän oli täällä aikaisemmin sanonut. Jeesus täällä aikaisemmin sanoi noille opetuslapsilleen, että minä käännyn Isän puoleen ja hän antaa teille toisen puolustajan, joka on kanssanne ikuisesti.

Jeesus siis lupasi, että tuo puolustaja, Pyhä Henki, on Jeesuksen opetuslasten kanssa.

Ja tässä opetuslasten ketjussa näihin päiviin saakka ja koko tämän maailman ajan loppuun saakka tuo Pyhä Henki on täällä maan päällä Jeesuksen omien keskuudessa. Tuo puolustaja, Pyhä Henki, jonka Isä minun nimessäni lähettää, opettaa teille kaiken ja palauttaa mielenne kaiken, mitä olen teille puhunut.

Tästä Jeesus sanoi, että te saatte puolustajan. Minä lähetän hänet Isän luota.

Hän, totuuden henki, lähtee Isän luota ja todistaa minusta.

Tuossa pari viikkoa sitten saimme olla täällä rauhanyhdistyksellä nuorten illassa. Tuon nuorten illan aiheena oli Pyhä Henki.

Kun me kokoonnumme yhdelle koolle kuuntelemaan ja oppimaan Jumalan sanaa, me silloin luotamme Jeesuksen antamaan lupaukseen, että heidän kaksi tai kolme kokoontuu minun nimessäni. Siellä minä olen heidän keskellänsä.

Tämä lupaus on meidän ihmisten vaikea. Voisin sanoa, että aivan käsittämätöntä ymmärtää, että miten se voi olla mahdollista. Kolmiyhteisen Jumalan, Isän, Pojan ja Pyhän Hengen. Noissa kolmessa persoonallisuudessa tuo Pyhä Henki lienee kaikkein vaikein meidän ymmärtää.

Kuitenkin juuri tuon Pyhän hengen merkitys on aivan ratkaisevaa ihmisen pelastautumisen kannalta. Luther selittää vähässä katekismuksessa Pyhän Hengen merkitystä. Minä uskon, että en voi omassa järjestäni enkä voimastani uskoa Herraani Jeesukseen, Kristukseen, enkä pääse hänen luokseen, vaan Pyhä Henki on kutsunut minut evankeliumin välityksellä, valaissut minut lahjoillaan, pyhittänyt ja säilyttänyt oikeassa uskossa.

Tänäkin päivänä se, että me saamme Jumalan armosta omalta puoleltamme kelvottomina, mutta armahdettuina syntisinä olla Jumalan lapsen osassa, kantaa Jumalan lapsen nimeä. Se on Pyhän Hengen vaikuttamaa.

Me emme omin voimin tai omin ansioin voi olla uskomassa, vaan Pyhä Henki säilyttää meidät tässä elävässä uskossa. Tässä uskossa, joka vie uskojan kerran taivaan kotiin. Näin me saamme siihen luottaa.

Tuo Pyhä Henki, se myös vaikuttaa rakkauden, Jumalan lasten välisen rakkauden. Me moni olemme kokeneet sen, kun olemme jossain tavanneet vieraita ihmisiä.

Ja kun me olemme aikamme jutelleet, niin olemme huomanneet sen, että me olemmekin saman isän lapsia, että tuo juttelukumppani on myös uskovainen. Se on Pyhän Hengen työ, kun Henki vastaa henkeen. Henki itse todistaa meidän henkemme kanssa, että me olemme Jumalan lapsia.

Tuo Pyhä Henki vaikuttaa sen Jumalan lasten välisen rakkauden. Tuo rakkaus, se on niin keskeinen asia tätä elävää uskoa, että se on aivan uskovaisten tuntomerkki, että uskovaiset pitävät rakkauden keskenänsä.

Tuo hyvän paimen sanoo, että hän tuntee lampaansa ja ne tuntevat minut, minkä tähden, kun he kuulevat minun ääneni. Jumalan valtakunnassa kuuluu hyvän paimenen ääni, Pyhän Hengen vaikuttamana. Se kuuluu vielä tänäkin päivänä täällä maan päällä.

Tuo Pyhä Henki on kutsuva ja kokoava. Pyhä Henki haluaa kutsua tähän hyvään paimenen laumaan, armosta osattomia vielä tänäkin päivänä.

Vielä tänäkin päivänä kuuluu tuo armotsu, että Jumalan valtakunta on lähettänyt. Tehkää parannus ja uskokaa evankeliumi. Tuota kutsua täältä Jumalan valtakunnasta julistetaan. Sitä ei voi julistaa mistään muualta kuin vain sieltä, missä Pyhä Henki vaikuttaa.

Pyhä Henki myös kokoaa uskovaiset yhdelle koolle.

Ja kun me olemme yhdellä koolla Jumalan sanan äärellä, niin herraenkelentän kautta on meitä lohduttamassa ja opettamassa. Tuo Pyhä Henki, niin kuin silloin nuorten illassakin siitä keskustelimme. Sitä on kuvattu kyyhkysenä, arkana lintuna, joka asuu sinuun uskovainen ihminen, sinun sydämessäsi. Se asuu uskovaisen sydämessä, mutta tuo kylän hengenpyykkynen, se on arka lintu. Kun tulee syntiä ja tulee pahoja tekoja, niin tuo kyyhkyinen pelkää ja tulee murheelliseksi.

Uskovainen ihminen ei halua tehdä Pyhää Henkeä murheelliseksi. Tuo Pyhän Hengen kyyhkynen ei voi asua synnin kanssa samassa sydämessä. Ei voi olla ihmisellä kahta Herraa, vaan näin, että jos synti saa ihmisen voittaa, niin silloin tuo arka lintu lentää pois. Ihminen menettää Pyhän Hengen, menettää elävän uskon ja taivastoivon.

Sen takia taivaan matkamiehellä on halu pestä verellä sydän ja sielu puhtaaksi, ettei se jäisi kuolleeksi. Tämä valtakunta, mitä me saamme elää, tämä on armon ja anteeksiantamuksen valtakunta.

Meille on annettu evankeliumi, joka on Jumalan voima kaikille sen uskoville autuudeksi. Se on annettu meille käytettäväksi. Se on annettu sinne kotiin.

Se on annettu lasten keskelle ja teidän nuorten keskelle. Se on annettu perheisiin ja se on annettu yksittäisille ihmisille. Tuo evankeliumi saa olla tuomassa aina niitä taivaan terveisiä.

Että saa vielä uskoa, vaikka saattaa tuntua, että se matkan teko on vaikeaa, mikä on silti uskoa tuon elävän evankeliumin oman sydämen autuudeksi. Tuo evankeliumikin on vain ihmissanoja, jos ei Pyhä Henki ole siinä voimana.

Myös te olette minun todistajiani, olettehan olleet kanssani alusta asti. Jeesus sanoi noille opetuslapsille, että opetuslapset ovat Jeesuksen todistajia. Näin se, sisaret ja veljet, on tänäkin päivänä, että uskovaiset ihmiset ovat täällä maan päällä Kristuksen todistajia. Me olemme täällä maailmassa, vaikka me monesti omalta puoleltamme koemme, että liekkö se uskon liekki edes näkyy, mutta pimeässä maailmassa tuo himmeäkin tuikku saattaa olla myös sille lähimmäiselle, epäuskoiselle lähimmäiselle näkymässä.

On tärkeää, että me jaksaisimme oman uskomme tunnustaa siellä, missä me milloinkin kuljemme, siellä työpaikoilla ja koulussa. Minä sen tiedän, että me olemme tai ainakin minä olen monesti kovin huono oman uskon tunnustaja. Mutta se on tärkeä asia. Sille on annettu suuri lupaus. Nimittäin Jeesus itse sanoi, että joka minut tunnustaa täällä ihmisten edessä, sen minä olen tunnustava minun isäni enkeleiden edessä, jotka ovat taivaassa. Niin suuressa asiasta on kysymys.

Ei meidän tarvitse häpeä, mutta monesti näin itse koen, että se arkuus lähtee siitä omasta itsestään ja sitä kokee, että ei ole niin vahva, että edes uskaltaisi siitä puhua. Mutta on tärkeä asia, että me kuitenkin silloin, kun se tilaisuus tulee, olisimme rohkeasti puhumassa siitä, kuinka me uskomme ja kuinka tämä usko on meille tärkeä asia. Se on elämämme kaikista tärkein asia. Me emme silloin, kun me puhumme uskon asioista, ole omalla asialla. Emme puhu omin voimin, vaan silloin tuo Pyhä Henki.

Me saamme näin pyytää ja rukoilla, että olisin ohjaamassa meidän sanojamme, antamassa meille puhetta. Paavali nyt täällä kirjoittaa, että emme me ole saaneet maailman henkeä, vaan Jumalan oman hengen, jotta tietäisimme, mitä hän on lahjoittanut meille. Siitä me myös puhumme, mutta me käytämme henkeä, emmekä ihmisviisauden opettamia sanoja, ja selitämme hengelliset asiat Hengen avulla.

Tuo Pyhä Henki on meitä noissakin tilanteissa, kun me sopetelemme näitä uskon asioita, niin se on meitä auttamassa. Aivan samalla tavalla kuin sanan palvelija tulee tänne Jumalan lasten eteen, tuntee, että ei ole omalta puolelta mitään sanottavaa, eikä edes oikein ymmärrä näitä asioita, ja on niin huonouskovainen, niin kuitenkin sitä saa luottaa, että kun tällekin paikalle tulee, niin taivaallinen Isä on henkensä kautta puhumassa sitä, mitä lapset tarvitsevat. Se ei aina ole sitä, mitä puhuja haluaisi itse puhua. Helposti puhujallakin on oma kunnia, että haluaisi pitää hyvän puheen.

Mutta se hyvä puhe ei ole ihmisymmärryksellä ja ihmis mielin mitattavissa, vaan se joskus niin kömpelöltäkin kuulostava puhe saattaa olla, että Jumala on sen kautta ruokkimassa ja hoitamassa omia lapsiaan. Me olemme Kristuksen todistajia, ja siksi tuo uskontunnustaminen on tärkeää. Monestihan se on niin, että vaikka me emme saa sitä sanoilla sanotuksi, niin kuitenkin on näin, että nuo Hengen hedelmät, vaikka me ehkä saatamme itse ajatella, että kuinkahan nuo Hengen hedelmät minussa näkyvät, niin ne kuitenkin näen, että niin kuin Raamattu siitä sanoo, että hedelmästään puu tunnetaan, niin on näin, että me elämällämme olemme tuolla epäuskoisen maailman keskellä myös saarnaamassa. Olen puhunut teille tämän, ettei uskonne koetuksista sortuisi.

Tiedä, erotetaan synagoogasta, ja tulee sekin aika, jolloin jokainen, joka surmaa jonkun teistä, luulee toimittavansa pyhän palveluksen Jumalalle. Näin he tekevät, koska he eivät tunne Isää eivätkä minua. Olen puhunut tämän teille siksi, että kun se aika tulee, muistaisitte minun sanoneen tämän teille. En ole aikaisemmin puhunut teille tässä, koska olen itse ollut kanssanne. Jeesus edellä lupasi tuohon Pyhän Hengen lohduttajaksi.

Mutta kun Jeesus kertoi, että tämä maailma vihaa Jeesuksen omia, niin minä ajattelen, että tämä tekstikohta, minkä tässä lopussa luin, on aivan keskeinen osa tätä päivän evankeliumia. Kristuksen seuraajia vahvistetaan tulevissa koettelemuksissa. Jeesus noille opetuslapsille, jotka joutuvat kovine koettelemuksiin, on vahvistamassa.

Me muistamme, kuinka Raamattu kertoo ja historia kertoo kovin julmista ja verisistä koettelemuksista ja vainoista, joita tuo alkuseurakunta sai kokea. Täällä kerrotaan siitä uuden liiton ensimmäisestä marttyyrista, Stefanuksesta, joka oli siellä suuren neuvoston edessä, niin siellähän kertoi omasta uskostaan.

Ja kun hän kertoi siitä, niin nuo ihmiset vihastuivat. He olivat pakahtua raivosta ja kiristelivät hampaitaan. Mutta pyhää Henkeä täynnä se panus nosti katseensa taivasta kohti ja näki Jumalan kirkkauden ja Jeesuksen, joka seisoo Jumalan oikealla puolella. Nuo ihmiset suuttuivat kovasti, alkoivat huutaa suureen ääneen ja ryntäsivät yhtenä miehenä hänen kimppuunsa.

Sitten Raamattu kertoo, että kun he kivittivät Stefanusta, tämä rukoili Herraa ja sanoi: Herra Jeesus, ota vastaan minun henkeni.

Meillä tänä päivänä me saamme olla siitä iloisia, että meillä on uskonnonvapaus ja me emme joudu uskomme vuoksi vainotuksi, mutta kuitenkin tässä uskossa on tänäkin päivänä. Me tiedämme sen, että uskovaisen osa on ristinkantajan osa, mutta näissä tämänkin ajan vaivoissa, mitä itse kukin saamme kokea.

Meidän ei tarvitse pelätä, vaan me saamme lähestyä Taivaallista isää, niin kuin rakasta isää, pyytää, että hän meitä varjelisi. Ja eikö ole niin, että ennen kaikkea tuo rukous taivaallisen isän puoleen on, että me saisimme varjeltua tässä oikeassa ja elävässä uskossa.

Täällä sanotaan tuossa Jumalan Hengessä, kuinka tuo Jumalan henki todistaa yhdessä meidän henkemme kanssa, että olemme Jumalan lapsia. Se henki todistaa meidän henkemme kanssa.

Sitten täällä Paavali jatkaa, että minä päätelen, etteivät nykyisen ajan kärsimykset ole mitään sen kirkkauden rinnalla, joka vielä on ilmestyvä ja tuleva osaksenne. Nämä ajan vaivat eivät ole mitään siihen verrattuna, mikä palkka tulee kerran olemaan. Sen takia meidän kannattaa uskoa.

Ja tälläkin hetkellä turvautua tuohon evankeliumiin, Jumalan voimaan, Jeesuksen nimessä ja veressä. Jeesuksen nimessä ja veressä on synnit anteeksi.

Me saamme tuohon evankeliumiin turvaten olla matkaamme tekemässä. Kerran tämä aika päättyy ja me saamme sen itse nähdä, niin kuin siitä Ilmestyskirjassa me kerrotaan tuossa valittujen joukosta, joka siellä istuimen edessä on, että nämä ovat niitä, jotka sieltä suuresta vaivasta tulivat. He ovat vaatteen pesseet ja ovat ne karitsan veressä valkaistut.

Näin tälläkin hetkellä me saamme tuohon evankeliumiin olla turvaamassa. Vaikka me ehkä monesti koemme, että nuo Hengen hedelmätkin, että liekö niitä meissä ollenkaan näkyy.

Kuitenkin Jeesus itse lupaa meille, että poikani ja tyttäreni, olen hyvässä turvassa. Sinun syntisi annetaan sinulle anteeksi.

Näin me saamme nytkin jäädä uskomaan synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja sovinnon veressä. Te lapset ja nuoretkin, tekin saatte uskoa. Kaikki lapsuuden ja nuoruuden synnit, epäilykset anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä.

Saatte olla turvattuja ja siunattuja. Tuota evankeliumia epäilevänä ja kiusattuna haluan kysyä omalle sydämelleni, saanko uskoa kaikki syntini anteeksi. Näin minä tahdon jäädä uskomaan yhdessä teidän kanssanne. Jeesuksen nimeen. Aamen.