Seurapuhe 10.03.2013

Isän ja pojan ja pyhän hengen nimeen, aamen. Hiljennymme vielä hetkeksi Jumalan sanan äärelle.

Nuo sanat tulivat mieleeni äsken, kun kuulin keskustelun tuossa, kun pikkupoika kysyi isältään, että eihän isä tämä puhe kestä kovin kauan. Ja muistan pienenä, kun toisen puheen alussa puhui ja sanoi, että hiljennymme vielä hetkeksi. Se aina toi toivon siitä, että puhe ei kestä kovin pitkään.

Mutta mukavaa, että teitä poikia ja tyttöjä on täällä toisellakin puheella kuuntelemassa. Olette tulleet hiljentymään vielä hetkeksi. Tämän päivän evankeliumitekstissä itse asiassa kerrotaan pienestä pojasta. Luulisin, että hän olisi ehkä tuommoinen kymmenvuotias, olisiko kolmannella tai neljännellä luokalla. Vähän sama ikäinen kuin te tytöt siinä eturivissä.

Tuo evankelmin kohta liittyy yhteen Jeesuksen ihmetekoon. Jeesus teki monia ihmeitä, joilla hän todisti olevansa Jumalan poika. Kerran hän ruokki sitten viisituhatta miestä ja naiset ja lapset päälle ison joukon ihmisiä yhdellä kertaa. Siellä oli vähän niin kuin suviseurat. Paljon ihmisiä oli kokoontunut kuuntelemaan Jeesuksen puhetta ja Jumalan sanaa.

Suviseuroissa te lapset tiedätte, siellä on mukava ostaa karkkia ja jätkiä ja litran myynnistä ruokaa. Mutta noissa suviseuroissa, tuolla 2000 vuotta sitten, kun Jeesus itse oli siellä ihmisenä läsnä puhumassa, niin siellä olikin unohdettu tuo ruokahuolto. Mutta onneksi Jeesus oli itse siellä paikalla.

Nimittäin siellä oli se pieni poika, jolla oli viisi leipää ja kaksi kalaa. Jeesus kiitti ja hän kiitti Jumalaa ja jakoi tuon leivän. Ja niin ihmeellistä oli, että viidestä leivästä ja kahdesta kalasta riitti ruokaa tuolle suurelle suurelle ihmisjoukulle. 5000 miestä ja naiset ja lapset päälle. Varmaan suunnilleen yhtä iso ihmisjoukko kuin vaikka Jämsän seuroissa. Ootte ehkä opistoseuroissa te lapsetkin olleet.

Niin viidestä ohraleivästä ja kahdesta kalasta riitti niin isolle joukolle syötävää. Ja jäi vielä kaksitoista koria tähteitä päälle. Aika käsittämätöntä. No se ponnistui, kun Jeesus oli Jumalan poika.

No nyt kun Jeesus oli ruokkinut sitten ison kansanjoukon tuolla viidellä leivällä ja kahdella kalalla, niin ihmiset ajattelivat, että hyvä juttu. Tehdäänpä Jeesuksesta kuningas, niin ei varmasti ole kenelläkään koskaan nälkä. Saadaan aina leipää ja Jeesus kyllä pitää siitä huolen.

Mutta Jeesus ei ollut ihan samaa mieltä ja siihen liittyy se tekstikohta, jonka ajattelin lukea. Se löytyy Johanneksen evankeliumista ja se on kirjoitettu ja kertoo Jeesuksen opetuksesta vähän sen jälkeen, kun Jeesus oli tehnyt tuo ruokkimisihmeen ja kansa oli ajatellut, että nyt tehdään Jeesuksesta ajallinen kuningas.

Ja nämä sanat kuuluvat Jeesuksen nimeen. Älkää tavoitelko katoavaa ruokaa, vaan katoamatonta sitä, joka antaa ikuisen elämän. Sitä teille antaa ihmisen poika, sillä isä, Jumala itse, on merkinnyt hänet sinetillään.

He kysyivät, mitä meidän tulee tehdä, että tekomme olisivat Jumalan tekoja. Jeesus vastasi, uskokaa häneen, jonka Jumala on lähettänyt. Se on Jumalan teko.

He sanoivat Jeesukselle, minkä tunnustajan teet, että me sen nähtyämme uskomme sinuun. Mitä sinä teet? Meidän isämme söivät autiomaasta mannaa, niin kuin kirjoituksissa sanotaan. Hän antoi taivaasta leipää heille syötäväksi.

Tähän Jeesus vastasi, totisesti, totisesti, ei Mooses teille antanut taivaasta leipää, vaan todellista taivaan leipää teille antaa minun isäni. Jumalan leipä on se, joka tulee taivaasta ja antaa maailmalle elämän.

He sanoivat, anna meille aina sitä leipää. Jeesus sanoi, minä olen elämän leipä, joka tulee minun luokseni, ei koskaan ole nälissään. Ja joka uskoo minuun, ei enää koskaan ole janoissaan.

Mutta te, niin kuin olen teille sanonut, olette nähneet minut, ettekä kuitenkaan usko. Kaikki ne, jotka isä minulle antaa, tulevat minun luokseni. Ja sitä, joka luokseni tulee, minä en aja pois.

Näin Jeesus siis opettaa sen jälkeen, kun hän on tehnyt tuo ruokkimisihmeen ja kansa haluaa tehdä hänestä kuninkaan. Jeesus opettaa, että älkää tavoitelko katoavaa ruokaa, vaan katoamatonta sitä, joka antaa ikuisen elämän.

Näin Jeesus aloittaa tuon opetuksen. Ja hän muistuttaa noita ihmisiä, jotka halusivat tehdä hänestä ajallisen kuninkaan. Vaikka meillä olisikin ajallista ruokaa, ja ajallinen ruoka on toki tärkeää, niin tuon ajallisen ruoan avulla emme pääse taivaaseen.

Kun me syömme ajallista ruokaa, niin meillä tulee aina uudestaan ja uudestaan nälkä. Mutta Jeesus kehottaa etsimään erilaista ruokaa, katoamatonta leipää, sitä, joka antaa ikuisen elämän.

Meillä ihmisillä on taipumusta ahneuteen, ja meillä on taipumusta kiintyä myös näihin ajallisiin asioihin, mitä meidän ympärillämme on. Ja helposti ajatuksemme kiintyvät siihen, että kuinka saisimme enemmän omaisuutta ja rahaa. Ehkä kuinka saisimme enemmän valtaa tai viisautta.

Ja tuo kaikki ajallinen saattaa kiinnittää meidän huomiomme ja ajatuksemme niin vahvasti, että unohdamme Jumalan sanan, ja meillä ei ole tulekaan enää Jumalan sanan nälkää. Silloin meidän mielemme on suunnannut väärään, ja kaikista tärkein tuo iankaikkisen elämän antava leipä on päässyt hämärtymään ja unohtumaan.

Tällä tavalla kävi muun muassa yhdelle Jeesuksen opetuslapsista. Me muistamme, olemme kulkemassa kohti pääsiäistä. Muistamme opetuslapsi Juudaksen, joka oli Jeesuksen rahapussin hoitaja ja opetuslasten rahapussin hoitaja.

Ja hänelle nuo rahat tulivat niin tärkeiksi, että hän lopulta oli valmis rahasta kavaltamaan Jeesuksen niille ylipapeille ja kansan vanhimmille, jotka halusivat Jeesuksen vangita ja viedä kuolemaan.

Ja sillä tavalla tuo Juudas, joka oli ollut sydämestään Jeesuksen opetuslapsi, oli joutunut maallisen ja ajallisen omaisuuden vieteltäväksi. Ja unohtanut tärkeimmän sen, että Jeesuksella, Kristuksella on ihan kaikki sen elämän sanat. Ja se, että Jeesus on elämän leipä.

Hän ei enää muistanut. Hän ei enää nähnyt, että Jeesuksen opetuslapsena kulkeminen ja Jeesukseen uskominen tuo iankaikkisen elämän. Hänelle tuli tärkeämmäksi se, että hän saa muutaman hopearahan tässä elämässä ja hänellä ei ole toivoa enää tämän elämän jälkeen.

Tuollaisessa ajallisessa omaisuudessa on vaaransa. Vaikka hyvillä mielin me saamme myös ottaa Jumalan siunauksen vastaan. Ja tuo ajallinen omaisuus ja meidän ahneutemme saattaa tulla hyvin monessa muodossa esille.

Perinteisesti meidän yhteiskunnassamme Suomessa on ajateltu, että on hyvä, että tehdään oikein paljon töitä. Ja se on paras, joka tekee töitä kaikista eniten ja jaksaa tehdä töitä.

Työnteko on toki tärkeää, mutta myös se voi tulla ahneuden synniksi. Unohdamme kaiken muun. Unohdamme perheen ja unohdamme Jumalan antaman levon merkityksen. Ja teemme työtä vain aamusta iltaan mahdollisimman paljon.

Silloin tuo Jumalan antama tehtävä ja kutsumus on kääntynyt meitä vastaan. Ja saatamme väsyä ja työ ei ole enää meille siunaukseksi. On tärkeää muistaa työn ja levon tasapaino elämässä.

Ja kun Jeesus kehottaa katoamatonta leipää tavoittelemaan, niin hänen kuulijansa sitten kysyvät, että mitä meidän täytyy tehdä, että meidän tekomme olisivat Jumalan. Jumalan tekoja.

Tämä on varmasti sellainen kysymys, mitä monet ihmiset maailmassa kysyvät. Ehkä mekin kysymme joskus, että millä tavalla meidän täytyisi elää, että tekomme olisivat Jumalan tekoja.

No mitä Jeesus vastaa noille ihmisille? Alkaako hän luettelemaan, että tehkää tätä, tehkää tätä, älkää tehkää tätä, niin sitten teette Jumalan tekoja? Ei ala Jeesus luettelemaan tekoja. Hän sanoo ainoastaan, että uskokaa häneen, jonka Jumala on lähettänyt, se on Jumalan teko.

Uskokaa häneen, jonka Jumala on lähettänyt, se on Jumalan teko. Usko on kaiken lähtökohta. Jos Jumala saa tyhjentää ihmisen, tehdä hänestä avuttoman ja antaa hänelle uskon lahjan. Se on Jumalan teko ja tuon uskon lahjan kautta Jumalan rakkaus saa tehdä työtä ihmisessä ja ihminen voi tehdä ilman omaa ansiota Jumalan tahdon mukaisia tekoja ja elää Jumalan tahdon mukaista elämää.

On tärkeää, että meidän sydämessämme saisi säilyä vapaus sillä tavalla, että me emme joutuisi taakkojen alle, vaan vapain mielin saisimme elää Jumalan tahdon mukaisesti.

Jumalan rakkaus saisi sillä tavoin vaikuttaa, että näkisimme yhdessä, mikä on Jumalan tahdon mukaista elämää ja mikä on hyväksi kristitylle ja uskovaiselle ihmiselle.

Sillä tavalla, että voisimme yhdessä iloita uskosta eikä ketään saatettaisi taakkojen alle tai ettei ketään saatettaisi pahastumaan toisen elämän tähden.

Tuollainen elämä, keskinäinen yhteys on hyvin vaikea ja omiin voimin emme siihen kykene, mutta jos Jumala antaa rakkauden, niin silloin tuollainen yhteiselämä voi toteutua.

Välillä tulee kyllä rikkomuksia ja välillä epäsopua ja riitaa, mutta jos Jumalan rakkaus ja armo saa asua keskellämme, niin voimme silloin tuon epäsopun ja riidan sopia ja nauttia sitä Jumalan sanaa elämän leipää yhdessä. Yhdessä.

Keskustelu jatkuu ja ihmiset kysyvät seuraavaksi Jeesukselta, että minkä tunnustajan teet, että me nähtyämme uskomme sinuun. Mitä sinä teet? Kun Jeesus kutsuu nauttimaan elämän leipää valtakuntansa kautta, elämän sanansa kautta.

Se leipä on monesti kuivaa ohraleipää. Se ei näytä kovin houkuttelevalta ja hyvältä. Ihmismieli mielellään uskoisi, jos näkisi ihmeellisiä tekoja, joita Jumalan voimasta tapahtuisi.

Juutalaiset vaativat ihmetekoja ja kreikkalaiset etsivät viisautta. Eli aina on ollut samalla tavalla. Ihmiset ovat kaivanneet todistukseksi Jumalan voimasta ihmetekoja ja toiset ovat etsineet Jumalaa oman inhimillisen viisautensa voimalla.

Mutta mitä Paavali sitten sanoo tuosta evankeliumista ja hänen julistuksestaan? Hän kirjoittaa, että juutalaiset vaativat ihmetekoja ja kreikkalaiset etsivät viisautta.

Mutta me sen sijaan julistamme ristiinnaulittua Kristusta. Juutalaiset torjuvat sen herjauksena ja muiden mielestä se on hulluutta.

Mutta kutsutuille, niin juutalaisille kuin kreikkalaisillekin, ristiinnaulittu Kristus on Jumalan voima ja viisaus. Jumalan hulluus on ihmisiä viisaampi ja Jumalan heikkous ihmisiä voimakkaampi.

Näin se on tänäkin päivänä. Ihmetekoja vaaditaan, viisautta tivaataan. Mutta yksinkertaista ristiinnaulittua Kristusta Jumalan seurakunnasta julistetaan.

Se on kuitenkin helpottavaa. Niin ajattelen, että ei tarvitse tavoitella suurta viisautta. Ei tarvitse tavoitella ihmetekoja. Saa ainoastaan olla armon sanan alla. Ja uskoa, se on Jumalan teko.

Ja uskoa, synnit anteeksi ja luottaa siihen, että Kristus on sovittanut meidän syntimme. Luottaa siihen, että tuo yksinkertainen ohraleipä, yksinkertainen hullu ristinsaarna synnyttää meissä uskoa. Synnyttää meissä rakkautta, iloa ja vapautta. Armahtaa meitä.

Ei tarvitse suorituksia. Ainoastaan heittäytyminen tuon täydellisen Jumalan armon ja anteeksiantamuksen paraan.

No sitten Jeesus kertoo tuosta Jumalan leivästä, joka tulee alas taivaasta. Ja hänen kuulijansa sanovat, että anna meille aina sitä leipää.

Ja sitten Jeesus sanoo, että minä olen elämän leipä, joka tulee minun luokseni, ei koskaan ole nälissään. Ja joka uskoo minuun, ei enää koskaan ole janoissaan.

Minä olen elämän leipä, näin Jeesus sanoo. Jos me luemme tuota Johanneksen evankeliumia, niin siellä on paljon tuollaisia minä olen -lauseita. Jeesus käyttää niitä useassa yhteydessä.

Hän sanoo, että minä olen elämän leipä. Minä olen maailman valo. Minä olen lampaiden portti. Minä olen hyvä paimen. Minä olen tie, totuus ja elämä.

Tällä tavalla Jeesus vertaa itseään moniin eri asioihin, jotka avautuvat hänen kuulijoilleen. Ja sitä kautta kutsuu heitä uskomaan.

Jeesus käytti näitä vertauksia ja tänäkin päivänä nuo vertaukset ovat totta. Jeesus on tie, totuus ja elämä. Hän on myös valo, joka näyttää meidän syntimme ja epäuskomme.

Mutta hän on myös portti, joka johtaa Jumalan valtakuntaan. Jumalan sanassa tänäkin iltana läsnä.

Jos sinä kuulijani olet nälkäinen ja janoinen. Olet etsinyt elämän leipää. Ja kaipaat armahdusta. Tunnet, että olet epätäydellinen ja syntinen. Ja Jumalan tuomion alainen.

Sinulle kuuluu ilosanoma. Jeesus Kristus on kerran pääsiäisenä sovittanut sinun syntisi. Hän on valmistanut iankaikkisen elämän, kun hän Jumalan rakkauden uhrityönä kuoli kolkatan keskimmäisellä ristillä.

Mutta hän ei jäänyt kuolleeksi, vaan nousi kolmantena päivänä ylös. Tuon evankelmin saarnaan sinä saat uskoa. Saat uskoa Jeesuksen nimessä ja veressä. Kaikki syntisi anteeksi.

Tuo Jumalan sanaa. Tuo elämän leivän sinun syötäväksesi. Se tuo elävän veden lähteen sinun luoksesi. Siitä lähteestä saat syödä. Siitä lähteestä saat juoda.

Se lähde kumpuaa iankaikkiseen elämään, niin kuin Jeesus opetti. Oliko se nyt syvyyden kaivolla sitä naista. Ja Jeesus myös opetti, että kun tuosta iankaikkisen elämän lähteestä juo, myös itse tulee iankaikkisen elämän lähteeksi.

Ja sillä tavalla me kaikki olemme toisillemme noita elävän veden lähteitä. Ja saamme juottaa toisiamme, saamme syöttää toisiamme elämän leivillä. Kun pyydämme ja annamme anteeksi ja rohkaisemme evankelmin sanalla.

Ja tänäänkin tuo elämän leipä on myös sinulle sisareni ja veljeni läsnä. Sinä saat uskoa synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja sovintoveressä. Saat puraista sinulle sopivan valan. Ja saat juoda niin, että sinä et tunne janoa.

Saat lähteä niin kylläisenä kuin Jumala ruokansa sinulle tänä iltana antaa ja tarjoaa. Hän ei halua jättää ketään nälkäiseksi, vaan hän haluaa, että jokainen tulisi ravituksi.

Tuo Jeesuksen tarjoama leipä on ihan kaikkiseen elämän leipään. Jeesus sanoo, että kun sitä leipää syö, kun siitä lähteestä juo, niin ei enää ole nälkäinen. Ei enää janoa koskaan.

Näin se on, että tuo uskon lahja ei ole tuollainen välitila, vaan usko on siinä mielessä selkeä asia, että ihminen joko uskoo tai ei. Usko ei ole vähitellen hivuttautumista Jumalan äärelle ja vähitellen hänen töidensä etsimistä, vaan aivan yhdellä kertaa saa kaikki synnit anteeksi ja Jumala siirtää synnin ja tuomion alaisen ihmisen hänen omaksi lapsekseen.

Mutta kyllä me kaikki sen tiedämme, että ei meidän uskomme ole vahva. Monesti me epäilemme, että onko meillä edes pientä hituusta uskoa vai onko kaikki jo menetetty.

Jos sinä olet tänä iltana jaksanut tulla seuroihin ja tunnet ja epäilet omaa sydäntäsi, rohkaistu uskomaan. Tänäkin iltana saat nauttia tuota leipää.

Jumalan sanan leipä on sellaista mannaa, niin kuin autiomaassa Israelin kansalle tarjottiin. Ihmeellistä mannaa, joka piti elossa, mutta se on myös mannaa, jota ei voi itselleen kerätä evääksi moneksi päivään.

Vaan se on mannaa, joka pilantuu helposti ja sitä tarvitaan päivittäin aina uudestaan. Siksi on tärkeää, että saamme olla tuossa mannasateessa. Saamme keräillä niitä mannahitusia Jumalan sanan äärellä.

Ja saamme rohkaista toisiamme, sisariamme ja veljiämme uskomaan joka päivä kaikki synnit anteeksi. Tuo elämän leipä, siitä me saamme iloita ja nauttia täällä maan päällä.

Mutta tiedämme, että meidän päämäärämme ei ole tässä elämässä, vaan taivaassa. Se on myös sitä iankaikkista leipää. Jumalan sanaa, johon me saamme turvata ja luottaa, että sitä nauttimalla me kerran pääsemme taivaan kotiin.

Saatte jäädä tänäkin iltana uskomaan kaikki anteeksi. Hiljennymme vielä lopuksi rukoukseen.

Herra siunaa meitä ja varjele meitä. Herra kirkasta kasvosi meille ja ole meille armollinen. Herra kirkasta kasvosi meidän puoleemme ja anna meille sinun rauhasi.

Isän ja pojan ja pyhän hengen nimeen. Aamen.