Seurapuhe 04.12.2016

Isän ja pojan ja pyhän hengen nimeen, aamen.

Tänään vietetään toista adventtisunnuntaita. Ja lähestymme joulua, ja tämän toisen adventtisunnuntain aiheena kirkkovuodessa on "Kuninkaasi tulee kunniassa". Tämän päivän evankeliumin teksti on Luukkaan evankeliumin 12. luvusta. Ajattelin, että luen sen osittain, ja luen joitakin jakeita, jotka edeltävät tuota evankeliumikohtaa ja jotka oikeastaan myös liittyvät tuohon tekstikokonaisuuteen. Ja luen siis Jumalan sanaa täältä Luukkaan evankeliumista alkaen, Luukkaan evankeliumin luvusta 12 alkaen jakeista 29. Minun sanat kuuluvat.

Jesaja. Jesuksen nimeen. Jesuksen nimeen. Jesuksen nimeen. Jumala, Jumala, Jumala. Jesuksen nimeen. Jumala, Jumala, Jumala. Jumala, Jumala, Jumala.

Monia asioita. On pikkujouluja ja joulujuhlia. On joululaulajaisia. Ja lahjatkin pitäisi ostaa ja valmistella kotia, missä välissä sen siivoaisi ja valmistaisi jouluruuat. Monet asiat täyttävät tätä joulun odotusta.

Välillä miettii, että tuleeko tuosta joulun odottamisesta sellaista suorittamista, että tuo kaikista tärkein asia, vaikka se monissa noissa tilanteissa, joita luettelin esiin, tuleekin, niin jää sitten ikään kuin lopulta sivuosaan.

Me tiedämme, että lapsille joulu on tärkeä juhla ja haluaa myöskin omille lapsille joulun valmistaa. Meistä varmasti jokainen muistaa omankin lapsuuden joulut ja kaikki ne muistot ja tunnelmat, joita siihen liittyy. Kuitenkin myös toivoisi, että tuo joulu ei olisi vain täynnä tavaraa ja joulupukin odotusta, vaan se saisi olla Jeesuksen syntymäjuhla ja saisimme raivattua tilaa sille ajatukselle.

Toisaalta tämä ajatus Jeesuksen odottamisesta ja valvomisesta liittyy myös laajemmin elämäämme, myös muuten elämässä. Helposti kaikki muut asiat, kun elämämme tärkeimmät asiat vievät tilaa, voi olla, että joskus tuntuu, että nämä elämän tärkeimmät asiat, se kuinka Jumala puhuu meille ja on pelastanut ihmisen ja kuinka hän meitä kutsuu, unohtuvat kaiken muun alle.

On helpompaa elää ajattelematta niitä, nauttia ajallisesta hyvästä ja ystävien seurasta. Ehkä kaikesta siitä mediavirrasta ja viihteestä, jota voimme seurata. Kaiken sen alle saattaa jäädä elämän peruskysymykset siitä, mikä minun tilanteeni on, kaikki valtion Jumalan edessä. Ja voi unohtaa, ja voi ylipäätään, mitä Jumalan sana ja Jumalan pelastus ja huolenpito merkitsevät.

Tässä raamatun kohdassakin Jeesus muistuttaa, että älkää murehtiko, mitä söisitte tai joisitte. Älkää sitä etsikö. Tätä kaikkea maailman ihmiset tavoittelevat. Nämä sanat Jeesus on selvästi osoittanut omille opetuslapsilleen. Nämä ovat kirjoitettu tänne Luukkaan evankeliumiin, mutta löytyvät myös Matteuksen evankeliumin vuorisaarnasta, johon Antti Veli tuossa edellisessä puheessa myös viittasi.

"Älkää murehtiko ja älkää miettikö sitä, mitä söisitte tai joisitte." Mitä sitten täytyy etsiä, jos ei ajallisia asioita? Ja sitten Jeesus jatkaa, että etsikää hänen valtakuntaansa, eli Jumalan valtakuntaa, niin saatte myös kaiken tämän. Etsikää Jumalan valtakuntaa, ja Matteuksen evankeliumissa lähdetään sanomaan myös, että hänen vanhurskauttaan, niin kaikki muukin teille annetaan. Hieman eri sanoilla, mutta sama asia.

Mitä on tuo Jumalan valtakunnan etsiminen? Missä Jumalan valtakunta on? Sitä voidaan kysyä. Jumalan valtakunta toisessa kohdassa, itse asiassa tämän päivän toisessa evankeliumin kohdassa, fariseukset kysyivät Jeesukselta, että oliko se niin, että milloin Jumalan valtakunta tulee vai missä se Jumalan valtakunta on.

"Milloin Jumalan valtakunta tulee?" Jeesus vastaa, että ei Jumalan valtakunta tule niin, että sen tulemista voidaan tarkkailla, eikä voida sanoa, että se on täällä tai se on tuolla. Ja sitten Jeesus jatkaa, että katsokaa, Jumalan valtakunta on teidän keskellänne.

Jumalan valtakunta, se on vanhurskautta, rauhaa ja iloa yhdessä Hengessä. Ja me voimme kokea Jumalan valtakunnan läsnäoloa siellä, missä Jumalan sanaa puhtaasti saarnataan, missä Jumalan sana kohtaa meidät ja me saamme tuntea rauhaa ja iloa, jonka Jumalan valtakunta ja Jumalan sana meille tuo.

Ja tätä Raamattu kehottaa meidät etsimään. Se sanoo, että Jeesus ei opeta, että te kerran löydätte Jumalan valtakunnan ja se on siinä, vaan oikeastaan tässäkin hän opettaa omille opetuslapsilleen, että etsikää Jumalan valtakuntaa, niin kaikki muukin teille annetaan.

Eli meitä kutsutaan joka päivä etsimään Jumalan rauhaa ja iloa, ja saamme luottaa, että kaikki muukin meille sitten annetaan. Siksi on tärkeää, että me ikään kuin jäämme siihen ajatukseen, sellaiseen valvomattomuuden ajatukseen, että olen Jumalan valtakunnan löytänyt ja nyt tässä elelen, ja ikään kuin unohdan sen kaikista tärkeimmän Jumalan sanan ja Jumalan rauhan ja ilon etsimisen.

Jumalan valtakunta sen ympärille voi tulla paljon muutakin Jumalan siunausta ja Jumalan valtakunnan yhteydessä. Me voimme kokea kristittyjen välistä yhteyttä, joka on tärkeä asia. Mutta kuitenkaan Jumalan valtakunta ei ole ainoastaan sitä, että me tapaamme ystäviä ja kavereita, vaan se on myös sitä, että Jumala, niin kuin jo sanoin, sanansa kautta meitä puhuttelee ja avaa ja rohkaisee meitä sanansa kautta.

Sitä me tarvitsemme ja siihen meitä valmistetaan. Ja me valmistetaan myös adventin paikana. Kun Jumalan valtakunnan olemus on rauhaa ja iloa, ne ovat myös niitä asioita, joita me usein liitämme joulunviettoon. Puhutaan joulun rauhasta ja joulun ilosta, ja me voimme toivottaa toisillemme joulurauhaa ja joulun iloa.

Joulun rauha ja ilo ovat tärkeitä asioita, ja joskus ehkä näkeekin ruohon aina vihreämpänä aina toisella puolella ja ajattelee tässä elämäntilanteessa, kun elää elämän ruuhkavuosia, että olisipa joulurauhaa, kun sen tuntuu, että joulun rauhaa ei välttämättä aina ulkoisesti voi kokea.

Ajattelee, että jos saisin itsekseni viettää joulua, niin voisin tuntea myös joulurauhan eri tavalla. Mutta varmasti se joulurauha ja joulun ilo on tärkeä, mutta sekin on sellaista lopulta, mikä on parasta, jos voimme kokea sitä sydämessämme eri elämäntilanteissa ja olla kiitollisia siitä, että meidän sydämessämme on joulun rauha ja ilo.

Viettämepä joulua missä tilanteessa tahansa, tuo sydämessä oleva joulun ilo ja rauha on sellaista, joka ei katoa myöskään joulun jälkeen. Se ei lähde silloin, kun joulun tunnelma häviää, vaan se on joulun rauhaa ja iloa, jonka Jeesus Kristus, Jumalan poika, voi sydämemme synnyttää.

Jeesus Kristus, joulun lapsi, joka kerran syntyi meidän vapahtajaksemme. Ja juuri tuossa sanassa on Kristus, meitä lähestyy ja hän voi tulla asukkaaksi myös meidän sydämeemme. Ja silloin, kun me saamme löytää Jumalan vanhurskauden ja Jumalan valtakunnan, niin Kristus tulee sydämemme asukkaaksi ja synnyttää sydämessämme henkensä kautta uutta elämää.

Silloin me tunnemme sitä joulun rauhaa ja iloa. Silloin me olemme vapaita Jumalan lapsia. Ja silloin myöskin Jumalan lain ja Jumalan sanan noudattaminen on meille iloinen asia.

Vaikka kyllä me hyvin sen tiedämme, että aina myös taistelemme kolmiliittoista vihollista vastaan, niin kuin sanotaan, omaa lihaa, maailmaa ja syntiä vastaan. Ja siksi me voimme välillä myös, vaikka omistammekin jouluiloa sydämessämme, tuntea myös uskomisen vaikeaksi asiaksi. Aina se ei ole helppoa.

Mutta on kuitenkin tärkeää, että tuo elävä Kristus saisi olla sydämessämme asukkaana. Ettei meistä tulisi Jumalan lapsen sijasta Jumalan orjaa. Nimittäin Jumalan lapsi iloiten ja rakkaudesta tuota Jumalan lakia noudattaa ja toteuttaa ja Jumalan tahdon mukaisesti elää, mutta Jumalan orja elää Jumalan lain. Ja hän noudattaa Jumalan lakia vain näy vuoksi, siksi että toiset ihmiset näkisivät, että hän elää Jumalan lain mukaisesti ja Jumalan tahdon mukaisesti.

Mutta ei sydämessään kuitenkaan tunne iloa ja rauhaa ja Jumalan rakkautta. Hän voi näennäisesti elää oikein, mutta toimia sitten aivan Jumalan tahdon vastaisesti, kun ajattelee, että toisia kristittyjä tai muita ihmisiä ei ole näkemässä. Hän ei ehkä muista sitä, että Jumala on kaikkivaltias ja kaikkinäkevä. Hän näkee meidän sydämemme ja hän näkee kaiken, mitä me teemme.

Ihminen näkee ulkokuoren, mutta Jumala näkee sydämeen. Näin profeetallekin sanottiin, kun hän oli valitsemassa kuningasta, Daavidin veljesten joukosta, ja Daavid nuorempana ja vähäisimpänä oli Jumalan valittu. Kun profeetta aina katseli noita veljeksiä ja ajatteli, että tuossapa olisi hyvä kuningas, niin Jumala aina sanoi, että ei se ole oikea, valitse toinen, ja muistutti myös siitä, että sinä näet ulkokuoren, mutta minä näen sydämeen.

Tuli lopulta valituksi. Se on puhutteleva kuva myös meille. Jumalan edessä emme voi esittää, vaan Jumalan edessä olemme paljaina. Siinä hän on kaikki näkevänä tuomarina. Mutta on lohduttavaa, että silloin kun me olemme saaneet uskoa Jumalan evankeliumin ja löytää Jumalan valtakunnan, niin me saamme luottaa siihen, että Jumala ei meitä tuomitse tekojemme mukaan, vaan Kristuksen vanhurskaus on meidän suojana.

Ja me saamme luottavaisin mielin olla tuon vanhurskaan tuomarin edessä. Ja sinäkin sisareni ja veljeni, joka tänään odotat joulua, joka ehkä olet tuntenut, että tuo vapaus on välillä uskostasi mennyt ja on ollut vaikeaa uskoa, tuntuu, että onko minun sydämessäni enää mitään hyvää ja oikeaa, kun se näyttää vain pahalta, tuntuu, että vapaus alkaa mennä.

Älä menetä tuota vapautta, vaan usko tänäänkin iltana kaikki synnit Jeesuksen nimessä ja veressä anteeksi. Jää iloiten ja rauhassa odottamaan joulua ja joulun lasta.

Ja jos joku tuntee, että ei ole vielä tuota valtakuntaa, josta Jeesus opettaa, että sitä pitäisi etsiä, tai et ole sitä vielä löytänyt, niin tänä iltana se sinua lähestyy. Tuo valtakunta lähestyy Jumalan sanan välityksellä. Se julistaa juuri sinulle, joka tunnet, että sinun sydämessäsi on tyhjyys ja epävarmuus ja siellä ei ole perustus kunnossa.

Niin se juuri sinulle julistaa, että sinun syntisi on sovitettu. Jumalan ikiaikainen sana tuli Jeesuksessa, Kristuksessa maailmaan. Sanoi, että sana tuli lihaksi ja eli meidän keskellämme. Tuo sama sana, jonka kautta Jumala teki sovitustyönsä ja voitti kuoleman vallan.

Tuo sama sana sinulla, joka elät pimeydessä kuoleman varjon maassa, juuri sinulle se tänään tulee. Ja sinä saat uskoa, synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja sovintoveressä ja omistaa täydellisen pelastuksen, täydellisen vanhurskauden. Saat valkoisen puvun. Saat lamppuusi öljyä niin, että se on sytytettynä.

Saat riemuiten odottaa joulua ja Kristusta sytytetyin lampuin. Kun lampussa on öljyä, kun ylkäkerran palaa maan päälle tuomitsemaan eläviä ja kuolleita, niin silloin ei tarvitse pelätä eikä itkeä. Vielä on aika, jolloin tuota öljyä saa ammentaa. On armon aika.

Mutta Raamattu ennustaa, että tulee myös aika viimeistään silloin, kun elämämme päivät ovat ohi, että enää ei voi sitä öljyä lamppuun saada, vaan silloin vahinko on korvaamaton, jos täällä emme ole saaneet uskoa evankeliumia ja saaneet Jumalan armoa osaaksemme, vaan joudumme epäuskossa täältä lähtemään tai epäuskossa Kristuksen viimeisellä tuomiolla kohtaamaan.

Mutta öljyä saa ammentaa. Sinä, joka olet etsinyt Jumalan valtakuntaa ja myöskin sinä, joka tänä iltana olet seuroihin tullut ja uskoa kaiken Jeesuksen nimessä ja veressä anteeksi. Jeesuksen nimeen. Aamen.

Yritetään iltasiunaukseen.

Herra, siunaa meitä ja varjele meitä. Herra, kirkasta kasvosi meille. Ole meille armollinen. Herra, käännä kasvosi meidän puoleemme ja anna meille sinun rauhasi. Isän ja pojan ja pyhän hengen nimeen. Aamen.