Seurapuhe 08.01.2012

Armo, laupeus ja rauha sisääntyköön meille meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen tuntemisen kautta.

Tämä ensimmäinen loppiainen ja sen jälkeinen sunnuntai on omistettu kasteen lahjalle, ja tälle on osoitettu evankeliumiteksti Luukkaan evankeliumista sen kolmannesta luvusta, jakeissa 15, 18 ja 21–22. Nämä sanat kuuluvat Jeesuksen nimeen.

Mutta kun kansa odotti ja kaikki ajattelivat sydämessään Johanneksesta, lieneekö hän Kristus? Vastasi Johannes sanoen kaikille: minä tosin kastan teitä vedellä, mutta minua väkevämpi tulee, jonka kengän nauhaa en minä ole kelvollinen päästämään, ja hän kastaa teitä Pyhällä Hengellä ja tulella. Jonka viski on hänen kädessään, ja hän perkaa riihensä ja kokoaa isunsa aittaan, mutta ruumenet polttaa hän sammumattomalla tulella.

Monta tosin myös muuta hän neuvoi ja saarnasi kansalle. Ja tapahtui, kun kaikki kansa kastettiin, ja Jeesus myös oli kastettu, ja hän rukoili, niin taivas aukeni. Ja Pyhä Henki tuli alas ruumillisessa muodossa hänen päälleen, niin kuin kyyhkynen. Ja ääni tuli taivaasta, joka sanoi: sinä olet minun rakas poikani, sinuun minä mielistyin. Aamen.

Silloin, kun Johannes Kastaja alkoi saarnaamaan ja kastamaan, elettiin odotusten aikaa. Tällaista myös odotuksen aikaa hengellisessä mielessä ja myös ajallisessa mielessä Israelissa, koska siinä aikana he olivat Rooman vallan alla ja olivat ikään kuin orjina tai ajattelivat näin.

Ja hengellisessä mielessä, niin kuin jo edeltä kuultiin, Jeesus oli kyllä jo syntynyt heidän keskuuteensa, mutta kovin suuresti sitä ei tunnettu. Koska he miettivät, että miettivät, että miettivätkö hän Kristus.

Ja Leoveli muisteli tuossa myös sitä lupauksen sanaa, niin kuin hengellisessä mielessä Israelin kansa. Uskovaiset heitä odottivat Jeesuksen syntymää ja esilletuloa. Siellä oli odottamassa myös tähän lupauksen sanaan Siimeon ja Hanna. Ja joillekka oli lupauksen, että he eivät ennen tälle ajalle silmiään ummista, ennen kuin he ovat saaneet nähdä Jeesuksen.

Ja näinhän se Siimeon taisi todeta, että nyt sinä Herra lasket palvelijasi menemään, sillä minä olen saanut nähdä sinun lupauksesi sanan mukaan. He olivat uskovaisia, ja tästä uskosta ja lupauksesta joitakin ajatuksia.

Nimittäin mehän tälläkin ajalla kaikki uskovaiset uskomme lupauksen päälle. Ja kun mietimme myös tuota kastetta, josta tässä puhuttiin, että tämä on sunnuntajon kasteen lahja ja kuinka Johannes saarnasi parannusta: "Uskokaa evankeliumia, synnit anteeksi", ja kastoi heitä parannuksen saarnalla.

Niin myös Jeesus on antanut tänne aikaan lähetyskäskyn kasteesta. Se oli muistaakseni Matteuksen evankeliumi 28. luku siellä. Siellä sanotaan, että mutta ne yksitoista opetuslasta menivät Galileaan sille määrin, jonka Jeesus oli heille määrännyt. Ja kun he näkivät hänet, he kumarsivat häntä, mutta muutamat epäilivät.

Ja Jeesus tuli ja puhutteli heitä sanoen: minulle on annettu kaikki voima taivaassa ja maan päällä. Menkää siis ja opettakaa kaikkia kansoja ja kastakaa heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Ja opettakaa heitä pitämään kaikki, mitä minä olen teille käskenyt. Ja katso, minä olen teidän kanssanne joka päivä maailman loppuun asti.

Tässä oli Jeesuksen omille jättämä kasteen tehtävä. Me ymmärrämme ja uskomme kasteesta, että se on hyvän omantunnon liitto Jumalan kanssa. Kasteessa, niin kuin meillä useimmiten on lapsikaste, niin lapsi otetaan Jumalan seurakunnan yhteyteen.

Tämä liitto on kaksipuolinen hyvän omantunnon liitto. Ja se on Jumalan puolelta täysin pitävä. Sillä Jumalan armossa on varaa. Mutta tämä liitto meidän ihmisten puolelta saattaa tulla rikotuksi. Ja silloin kun tämä liitto rikkoontuu, silloin myös ihminen ei enää ole Jumalan seurakunnan jäsen. Ei ole enää Jumalan valtakunnan matkassa kulkemassa.

Mikä ihmisen saa eroamaan ja rikkomaan tämän liiton, niin on yksinkertaisesti synti. Synti saa niin pahaa aikaan, että tämä liitto, joka Jumalan puolelta on kyllä pitävä, ihmisen puolelta rikkoontuu.

Ja me uskomme myös näin, että kun ihminen saa palaamisen armon, niin hän on myös samalla seurakunnan yhteydessä. Ei tarvitse uudelleen kastaa, koska Jumalan puolelta tämä liitto on ikuinen, kestävä. Ainoastaan ihmisen puolelta tämä voidaan katkaista.

Tässä ajassa monesti kuulee puhuttavan, että kaste olisi edellytys tälle uskolle. Tai että kyllä sitä on autuas vanhurskas, jos on kastettu. Ajatellaan, että tällainen ihmisen oma ajallinen teko, kasteen vastaanottaminen, olisi se tärkein asia siinä, että oltaisiin vanhurskaita.

Näinhän ei kuitenkaan ole, koska jos joku meidän itsemme tekemä, ihminen itse aikaansaama tai ihmisen itse tekemä asia kelpaisi Jumalan edessä, niin silloinhan Jumalan armo ja armotyö olisi tavallaan hukkaan mennyt. Ja silloinhan me omilla töillä me voisimme kelvata Jumalalle.

Ja niin kuin me itse huomaamme oman heikkoutemme ja syntisyytemme, niin emme me millään lain töillä pysty omaa vanhurskauttamme ansaitsemaan.

Tämä usko ja lupaus, ne ovat toisiinsa sidoksissa. Sillä jos ei ole lupausta, niin minkä päällemme silloin uskomme?

Me saimme edellä kuulla siitä Jeesuksen syntymän hetkestä ja siitä loppiaisen ajasta. Tämä kaikki oli luvattu. Ne sillä vanhan liiton aikana uskoivat siihen Jumalan sanaan, joka oli vanhassa testamentissa profeettojen kautta kirjoitettu.

Ne uskoivat siihen Jumalan sanaan, joka jo siellä Mooseksen ensimmäisessä kirjassa Raamatun alkulehdillä on sanottu syntiinlankeemuksen jälkeen. Kun Jumala itse lupasi syntiin langenneelle ihmiselle, että kerran on tuleva se, joka rikki polkee käärmeen pään. Kerran on se, joka murskaa sielun vihollisen. Se, joka voittaa sielun vihollisen.

Ja näinhän me olemme joulun aikana saaneet muistella Jeesuksen syntymää. Sitä, kuinka Jumala tuli ihmisen muodossa tänne alas maailmaan sovittamaan meidän kaikkien synnit. Myös niiden vanhan liiton uskovien ja tämän päivän uskovien synnit.

Ja myös hän on sovittanut, ei vain uskovaisten, jotka tällä hetkellä saamme olla omistamassa uskon kallista lahjaa, vaan kaikkien ihmisten synnit hän on sovittanut.

Mutta onko se sovitustyö mennyt hukkaan niiden kohdalla, jotka eivät ole tätä uskon lahjaa omistamassa?

Meillä on olemassa paljon lahjoja, joita me olemme Jumalalta saaneet. Tämä sunnuntai on kasteen lahjan sunnuntai.

Vaikka tässä olen sanonut, että kaste ei ole uskomisen ehto, eikä autuuden ehto, niin kaste on Jumalan säätämä, pyhä sakramentti. Sen on itse Jeesus, niin kuin luimme lähetyskäskyssä, jättänyt tänne.

Ja samaten meillä on muitakin sakramentteja, lahjoja. Meillä on ehtoollisen sakramentti, jossa me saamme muistella Jeesuksen sovitustyötä. Ja meillä on monta muuta tällaisia lahjoja. Meillä on ripin armoetu.

Ja voisiko sanoa, että vielä yksi tärkeimmistä, ehkä tärkein: meillä on tämä Jumalan pyhä sana, Raamattu, jossa on meille lupaus. Jumalan pyhä sana, jossa Raamatussa läpi vanhan testamentin ja uuden testamentin kerrotaan siitä, kuinka Jeesus on syntyvä tänne aikaan ja sovittava meidän kaikkien synnit.

Ja sitä myötä meillä on merkittävä lahja, jonka Jeesus jätti tänne aikaan silloin, kun hän ilmestyi omille opetuslapsilleen sinne lukittujen ovien taakse. Sillä silloinhan hän puhalsi heidän päälleen ja sanoi: ottakaa vastaan Pyhä Henki.

Joiden synnit anteeksi annatte täällä maan päällä, niille ne ovat anteeksi annetut. Ja joiltä te ne pidätätte, niiltä ne ovat pidätetyt.

Tätä Pyhän Hengen lahjaa, jota uskovainen ihminen saa kantaa omalla sydämellään, on se ihan keskeinen lahja. Ja tämä lahja on avain evankeliumin ydin sanomasta, syntien anteeksi antamisesta. Se on ehkä se yksi merkittävin lahja, jota me olemme omistamassa täysin ansiottomasti, täysin mitään meidän omia tekojamme.

Uskon kautta olemme omistamassa tätä Pyhän Hengen pappeutta, saarna virkaa, ja myös toteuttamassa lähetyskäskyä, jonka Jeesus itse meille sanoi tästä kasteesta ja uskosta.

Täällä Matteuksen evankeliumissa, kun annettiin tämä lähetyskäsky, niin täällä Markuksen evankeliumin 16. luvussa, jakeissa 15 ja 16, on sama lähetyskäsky. Ja hän sanoi heille: menkää kaikkeen maailmaan ja saarnatkaa evankeliumia kaikille luoduille.

Joka uskoo ja kastetaan, se tulee autuaaksi, mutta joka ei usko, se kadotetaan.

Usko Jumalan lupausten päälle on se, joka tekee meidät autuaaksi. Ja Jeesus on jättänyt tämän kasteen sakramentin, jota me haluamme noudattaa.

Ja haluamme kaikki lapsemme viedä kasteelle, koska ajattelemme ja uskomme niin kuin Jeesus itse on sanonut, että tämä Jumalan valtakunta on lasten kaltaisten. Ja ellet te tule niin kuin lapsi, ette voi tulla Jumalan valtakuntaan.

Siksi meillä on lapsikaste, jossa me haluamme, että meidän lapsemme myös sakramentin kautta olisi liitetty Jumalan valtakuntaan. Mutta tämä usko on se kaikista tärkein.

Tästä uskon ja kasteen suhteesta on täällä Apostolien teoissa siitä muutamia esimerkkejä. Siitä, kun muun muassa siellä Korneliuksen kodissa tapahtui, kun siellä piti olla Pietari, joka sinne Korneliuksen kotiin meni.

Niin täällä kymmenennessä luvussa puhutaan siitä. Pietari oli siellä Korneliuksen kodissa, niin hän siellä puhui. Ja hän käski meitä kansalle saarnaamaan ja todistamaan, että hän on se, joka Jumalalta on säädetty elävien ja kuolleiden tuomariksi.

Hänestä kaikki profeetat todistavat, että jokainen, joka uskoo hänen päällensä, pitää hänen nimensä kautta synnit anteeksi antamina.

Kun Pietari vielä näitä puhui, hankkesi Pyhä Henki kaikkien niiden päälle, jotka puheen kuulivat.

Niin ne uskovaiset ympäri leikattua, jotka Pietarin kanssa tulleet olivat, hämmästyivät, että pakanainkin päälle Pyhän Hengen lahja vuodotettiin. Sillä he kuulivat heidän kielillä puhuvan ja Jumalaa ylistävän.

Niin vastasi Pietari: taitaako joku kieltää näitä, jotka ovat niin Pyhän Hengen saaneet kuin mekin vedellä kastamasta? Ja hän käski kastaa heitä Herran nimeen.

Silloin he rukoilivat häntä siellä muutamia päiviä viipymään.

Näin tästäkin osoitetaan, että ensin täytyy olla tämä uskon lahja, Pyhä Henki vuodotettuna ihmisen sydämeen, ennen kuin sitten kastetaan.

Tämä Jeesus, silloin kun hän puhalsi omien päälle Pyhän Hengen ja antoi nämä synnin päästön avaimet, niin ei sen jälkeen, kun hän on ylösnoussut, ole tänne aikaan ilmestynyt niin, että hän olisi syntejä anteeksi täällä antanut kenellekään.

Ei sillä, etteikö varmasti Jeesuksella kaikki valta siihen olisi, mutta hän on jättänyt sen tehtävän yksin omille lapsilleen, omille opetuslapsilleen, uskovaisille ihmisille, Pyhän Hengen pappeuden viran.

Ja se tuli vahvasti siinä todistettua Saulus Tarsalaisen kohdalla, joka oli Jumalan seurakunnan vainooja.

Ja Jeesushan otti Sauluksen kiinni siellä Damaskon tiellä. Ja Jeesus kyllä neuvoi. Se neuvoi niin Saulusta, että hän hengenisesti sokaistui ja myös käytännössä sokaistui niin, että hänet piti taluttaa sinne Damaskoon ja opastaa sille oikealle kadulle.

Ja sinne täyttyi Ananias nimisen miehen tulla, jonka Jeesus, uskovaisen ihmisen Ananiaksen, opasti sinne Sauluksen tykö.

Me muistamme, että Ananias kyllä vastusteli, nimittäin hän pelkäsi Saulusta kovasti. Koska Sauluksella oli lupa sen hetkiseltä kirkolliselta esivallalta ottaa kiinni ja vangita näitä uskovaisia ihmisiä.

Heidät katsottiin silloin, että ne uskovaiset olivat tällaisia häirikköjä, sielun vihollisen aikaansaamia, vääriä profeettoja. Koska he eivät ymmärtäneet ottaa vastaan Jeesusta.

Niin kuin se kuitenkin myös vanhassa testamentissa, myös Jesajan profeetta siitä sanoo, että hänen omansa eivät osanneet ottaa häntä vastaan.

Niin se Jeesus ei saarnonut Saulukselle syntejä anteeksi, vaan lähetti uskovaisen miehen Ananiaksen hänen luokseen.

Ja kun Ananias sitten tuli sinne, niin täällä lukee, täällä Apostolien teoksessa sitten yhdeksännessä luvussa, niin Ananias meni sinne ja tuli huoneeseen sisälle. Ja pani käteensä hänen päälleen ja sanoi: rakas veljeni Saul, se Herra lähetti minun Jeesus, joka sinulle ilmestyi tiellä, jota sinä vaelsit, että sinä saisit näkösi jälleen ja pyhällä hengellä täytettäisiin.

Ja hänen silmänsä putosivat kohta niin kuin suomukset. Ja hän sai sillä hetkellä näkönsä jälleen, nousi ja kastettiin.

Näin Sauluskin kastettiin. Saulus oli kyllä ympärileikattu vanhan liiton mukaisesti. Mutta kun katsotaan, että uusi liitto alkoi siitä, kun Johannes Kastaja alkoi saarnaamaan Jeesuksesta. Ja Jeesus oli jo jättänyt tämän kasteen sakramentin omille.

Niin myös Johannes kastettiin. Mutta Johannes sai Pyhän Hengen lahjan omistaa sydämellensä äänellisen saarnan ja kätten päälle panemisen kautta. Ja se vaati sen, että se, joka tämän kätten päälle panemisen teki, oli uskovainen Ananias niminen mies.

Tästä Pyhän Hengen lahjasta Jeesus sillä psyykkärin kaivolla sille naiselle kertoi, että joka tästä lähteestä juo, tulee itse sen veden lähteeksi.

Tämä on aivan sama vertaus siitä, että tämä Pyhän Hengen lahja kulkee uskosta uskoon. Ja se kulkee täällä maan päällä, ihmisjalkojen päällä, uskovaisten ihmisten keskellä Pyhän Hengen yhteydessä.

Näin Pyhän Hengen kautta Jeesus on edelleen täällä tässä ajassa meidän keskellämme.

Täällä Raamatussa on vielä yksi, varmaan montaakin, mutta vielä yksi esimerkki siitä kasteesta ja tästä järjestyksestä. Ja se on oikeastaan myös hyvä esimerkki siitä, kuinka voidaan tulla uskoon.

Uskoon nimittäin se on, kun Filippus kohtaa sen Etiopian hoviherran kamaripalvelijan, joka oli pantu sen kaiken omaisuuden päälle siellä.

Ja kun se kamaripalvelija oli oman omantunnon tuskissa, Jumala oli häntä kiinni ottanut, tehnyt työtä hänessä. Hän oli lukenut Vanhaa Testamenttia paljon ja todennut siellä omalle kohdalleen lakisaarnan.

Oli kokenut, että hän ei ole autuas ihminen, hän ei ole vanhurskas, hän ei sillä sieluntilalla kelpaa Jumalalle. Ja hän lähti etsimään rauhaa sieltä Jerusalemista. Halusi mennä sinne rukoilemaan.

Ja se on täällä Apostolien tekojen kahdessakymmenessä luvussa paikkeilla. Kolmas selitysosa puhuu tästä.

Mutta Herra enkeli puhui Filippukselle ja sanoi: nouse ja mene lounaaseen päin sitä tietä, joka Jerusalemista menee alas Katsaaniin, joka kylmillä on.

Niin hän nousi ja meni, ja katso, yksi Etiopian mies, Etiopian kuningattaren Kandaken voimallinen kamaripalvelija, joka oli pantu kaiken hänen tavaransa päälle, oli tullut Jerusalemiin rukoilemaan. Ja palasi sieltä istuen vaunuissaan ja luki Jesajan profeettaa.

Niin Henki sanoi Filippukselle: käy ja mene lähemmäksi tätä vaunua.

Niin Filippus juoksi lähemmäksi ja kuuli hänen lukevan Jesajan profeettaa. Ja sanoi: ymmärrätkö mitä luet?

Mutta hän sanoi: kuinka minä taidan ymmärtää, ellei joku minua johdata?

Ja hän rukoili Filippusta, että hän tulisi ja istuisi hänen kanssaan.

Mutta se, mitä hän Raamatusta luki, oli tämä: Hän on niin kuin lammas teuraaksi talutettu. Ja niin kuin karitsa keritsänsä edessä, hän on ääneti.

Niin ei hänkään avannut suutaan. Hänen nöyryydessään on hänen tuomionsa otettu pois. Mutta kuka taitaa sanoa ulos hänen elämänsä pituuden? Sillä hän elämänsä otetaan pois maasta.

Niin kamaripalvelija vastasi Filippusta: minä rukoilen sinua, sanos, kenestä profeetta näin puhuu? Itsestäänkö? Eli jostakin toisesta?

Niin Filippus avasi suunsa ja rupesi tästä kirjoituksesta hänelle saarnaamaan evankeliumia Jeesuksesta.

Ja kun he tiellä vaelsivat, tulivat veden tykö. Ja kamaripalvelija sanoi: katso, tässä on vesi, mikä estää minua kastamasta.

Mutta Filippus sanoi: jos sinä kaikesta sydämestä uskot, niin tapahtukoon.

Hän vastasi ja sanoi: minä uskon Jeesuksen Kristuksen Jumalan pojaksi.

Niin hän käski seisahtaa vaunun ja he astuivat molemmat veteen, Filippus ja kamaripalvelija. Ja hän kastoi hänet.

Tässä oli myös kertomus tästä uuden liiton ajasta siitä, kuinka ihminen tulee autuaaksi ja kuinka ihminen saa uskon lahjan, Pyhän Hengen omalle tunnolle.

Tämä kamaripalvelija halusi uskoa. Ja Jumala oli hänen sydäntään niin valmistanut, että hän tiesi, että ei hänellä ole mitään muuta vaihtoehtoa. Ja oli myös avannut hänen tuntoaan niin, että kun Filippus hänelle puheli, kuinka, ja se liitti sitä Jesajan profeetan kohtaan, kuinka Jeesus on sinunkin syntiesi edestä tehnyt sovitustyön.

Ja se on täydellinen se työ. Ja sinulta itseltäsi pyydetään ainoastaan sitä ja vaaditaan sitä, että sinä haluat tämän sovitustyön uskoa omalle kohdallasi. Uskot sen, että Jeesus on syntynyt ja sovittanut kaikkien ihmisten synnit.

Ja uskot sen, että hän on Pyhän Hengen lahjan tänne omilleen jättänyt tänne aikaan. Ja että tätä Pyhän Hengen saarnaa Jumalan valtakunnosta ja sen lähestymisestä, mitä Jeesus on lähetyskäskyssään sanonut, myös tänä päivänä kuulutetaan.

Täältä Kemin rauhan yhdistyksestä näistä seuroista.

Sinulle, sinä ystävä, joka olet vielä tästä uskosta ja armosta osaton, Jumala haluaa sinua kutsua. Hän on ehkä sinun sydäntäsi valmistanut. On saattanut ottaa kovillekin. On saattanut pistää valvomaan.

Ja sielun vihollinen on kyllä vihainen Jumalan sanan saarnalle. Se haluaa vähätellä evankeliumia. Ja varsinkin se haluaa vähätellä evankeliumin voimaa. Se haluaa vähätellä sitä, että sinä kuitenkaan tuolla lailla jaksa elää niin kuin nuo uskovaiset elävät.

Sinulle ystävä haluaisin sanoa, että meistä kukaan ei uskomassa omilla voimillaan ei pysyisi päivääkään, vaan Jumalan armo voimalla, Pyhän Hengen voimalla, joka hän antaa omassa evankeliumissaan.

Ainoastaan sillä voimalla me tänäkin päivänä olemme uskomassa. Ja sillä voimalla tänäkin päivänä monissa meidänkin kotimaamme rauhanyhdistyksillä tehdään Jumalan valtakunnan työtä ja halutaan olla kutsumassa ihmisiä Jumalan yhteyteen ja tarjoamassa tätä Jumalan evankeliumia Jumalan sydämeltä.

Että saat olla uskomassa kaikki omat syntisi anteeksi Jeesuksen nimessä ja kallissa, maahan vuotaneessa sovintoveressä.

Näin Jumala haluaa olla sinua kutsumassa.

Ja sinulle tämän illan Jumalan lapsi.

Tässä meidän tekstissämme jäi kaksi jaetta pois. Se oli tarkoitettukin. Mutta siinä puhutaan siitä, kuinka Herodes vangitsi Johannes Kastajan. Ja Johannes Kastaja oli siellä vangittuna.

Ja siellä, kun Johannes Kastaja oli vangittuna, niin hänelle heräsi epäilyksiä. Se on täällä Matteuksen evankeliumissa, sen 11. luvun 2. ja 3. jae.

Mutta kun Johannes vankeudessa kuuli Kristuksen työt, lähetti hän kaksi opetuslastansa sanomaan hänelle: oletko sinä se tuleva, eli pitääkö meidän toista odottaa?

Johanneksille oli tullut epäilyksiä. Ajatelkaa. Johannes oli itse saanut nähdä elämän Herran. Oli kastanut hänet. Oli itse kuullut, kuinka Jumala oli sanonut, että tämä on minun rakas poikani, johon minä mielistyin.

Voisimme ajatella, että kyllä Johanneksilla täytyy olla vahva usko. Mutta Johannes joutui koettelemuksiin. Johanneksille tuli epäilykset.

Näin on saattanut myös sinullekin käydä. Meille käy niin aika useinkin.

Mutta silloin ja myös tänään vastataan aivan samoin. Niin Jeesus vastasi ja sanoi heille: menkää te sanokaa jälleen Johanneksille, ne mitä te kuulette ja näette: sokiat saavat näkönsä, ja ontuvat käyvät, spitaaliset puhdistetaan, ja kuurot kuulevat, kuolleet herätetään, ja köyhille saarnataan evankeliumi.

Ja autuas on se, joka ei pahene minusta.

Näin.

Sinullekin, köyhä Jumalan lapsi, saarnataan evankeliumia myös tänä iltana. Oli täällä tai siellä, radion ääressä.

Saat uskoa kaikki sinun syntisi anteeksi annettuksi Jeesuksen nimessä ja kalliissa sovintoveressä.

Näin saat jäädä turvallisin mielin matkaa tekemään.

Tätä evankeliumia minun sydämeni kaipaa. Ja saanko minä jäädä uskomaan omat syntini anteeksi? Ja saanko? Ja saanko? Ja saanko? Alkuja tahtoon Jeesuksen siunattuun ja aina siunattuun nimeen. Aamen.

Hyydymme lopuksi Herran siunaukseen.

Herra siunaa sinua meitä ja varjele meitä. Herra kirkasta kasvosi meille ja ole meille armollinen. Herra käännä kasvosi meidän puoleemme ja anna meille sinun rauhasi.

Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Aamen.