Radio Pookin seurat/Seurapuhe 08.01.2017

Kiitos, että meidät kokoontua tänään tutkimaan. Kiitos, että meidät kokoontua tänään tutkimaan sinun sanasi. Me rukoilemme, että sinä meitä ruokkisit elävällä sanallasi, nostaisit meitä, virvoittaisit, vahvistaisit, rohkaisit meidän uskoamme niin, että me jaksaisimme taivastiellä kulkea.

Kiitos, taivaallinen isä pojastasi Jeesuksesta Kristuksesta, jonka sinä lähetit tänne maailman valoksi ja joka lunasti meidät synnin ja kuoleman vallan alta. Turvallisesti me sanomme, isä meidän, joka olet taivaissa. Pyhitetty olkoon sinun nimesi. Tulkoon sinun valtakuntasi. Tapahtukoon sinun tahtosi myös maan päällä niin kuin taivaissa. Anna meille tänä päivänä meidän jokapäiväinen leipämme. Ja anna meille meidän syntimme anteeksi niin kuin mekin anteeksi annamme niille, jotka ovat meitä vastaan rikkoneet. Äläkä saata meitä kiusaukseen, vaan päästä meidät pahasta. Sillä sinun on valtakunta ja voima ja kunnia iankaikkisesti. Aamen.

Isän, pojan ja pyhän hengen nimeen luen puheenaiheeksi pyhää Jumalan sanaa. Apostoli Paavalin kirjasta Tiitokselle sen kolmannesta luvusta alusta 11 jaetta. Muistuta heitä kaikkia, että heidän on toteltava esivaltaa ja viranomaisia ja oltava näille kuuliaisia ja valmiita tekemään kaikkea hyvää. He eivät saa parjata ketään, eivätkä haastaa riitaa, vaan heidän on oltava ystävällisiä ja osoitettava lempeyttä kaikille ihmisille.

Olimmehan mekin ennen ymmärtämättömiä ja tottelemattomia. Olimme eksyksissä ja monenlaisten himojen ja nautintojen orjia. Elimme pahuuden ja kateuden vallassa vihaattuina ja toisiamme vihaaten. Mutta kun Jumalan, meidän pelastajamme, hyvyys ja rakkaus ihmisiä kohtaan tuli näkyviin, hän pelasti meidät, ei meidän hurskaiden tekojemme tähden, vaan pelkästä armosta. Hän pelasti meidät pesemällä meidät puhtaiksi niin, että synnyimme uudesti ja pyhä henki uudisti meidät. Tämän hengen hän vuodatti runsaana meidän päällemme, vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen kautta, jotta me hänen armonsa ansiosta tulisimme vanhurskaiksi ja saisimme osaksemme ikuisen elämän niin kuin toivomme.

Tämä sana on varma ja haluan sinun tähdentävän näitä asioita, jotta ne, jotka uskovat Jumalaan, tekisivät ahkerasti hyvää. Tällainen on ihmisille hyväksi ja hyödyksi. Vältä typeriä väittelyitä, sukuluetteloita sekä lakia koskevia riitoja ja kiistoja, sillä ne ovat hyödyttömiä ja turhia. Karta harhaoppista ihmistä, kun ensin olet ojentanut häntä kerran tai kahdesti. Sinähän tiedät, että tuollainen ihminen on kieroutunut ja tekee syntiä. Hän tuomitsee itse itsensä. Aamen.

Apostoli Paavali on kirjoittanut tämän läheiselle työtoverilleen Tiitukselle. Tämä lyhyt kirje, jossa on kolme lukua, on sisällöltään aika paljon samanlainen kuin Paavali kirjoitti toiselle läheiselle työtoverilleen, Timoteukselle sen. Ja tässä on paljon samoja asioita kuin ensimmäisessä Timoteuksen kirjeessä.

Kun apostolit ja Paavali muun muassa saarnasivat evankeliumia lähetysmatkoillaan, monet uskoivat evankeliumin sanoman, niin hän ei jättänyt noita uskovia seurakuntia kullakin paikkakunnalla omaan onnensa nojaan. Vaan niin kuin me Jumalan sanasta tiedämme, Jumala huolehtii omistaan. Ja Tiituksen Paavali oli lähettänyt Kreetan saarelle ja ilmeisesti tämä kirje on mennyt sinne Kreetaan. Ja täällä alussa sanotaan, että jätin sinut Kreetaan sitä varten, että järjestäisit siellä kaiken, mikä vielä on järjestämättä. Ja asettaisit jokaiseen kaupunkiin vanhimmat niiden ohjeiden mukaan, jotka sinulle annoin.

Kun Paavali vähässä asiassakin kulki eri kaupungeissa, niin apostolien teoissa kerrotaan, kuinka uskovaiset evankeliumin uskojat järjestäytyivät siellä ja järjestivät toimintaa. Ja näinhän meidänkin aikanamme on. Ja Paavali tässä kirjeen alussa antoi ohjeita tästä järjestäytymisestä. Hän puhuu seurakunnan kaitsijoista ja seurakunnan palvelijoista. Ja sitten kertoo, millaisia nämä henkilöt tulisi olla.

Hän kirjoittaa, että seurakunnan vanhimman tulee olla nuhteeton ja yhden vaimon mies. Ja sitten, että hänen lastensa tulee olla uskovia, ei hillittömän eikä kurittoman maineessa. Ja hänen tulee olla nuhteeton, koska hän hoitaa Jumalan hänelle uskomaan tehtävän. Ja varoittaa, että kaitsija ei saa olla ylimielinen eikä myöskään äkkipikainen. Hänen ei tule olla oman edun tavoittelija. Nämä ovat hyviä ja täysin välttämättömiä ominaisuuksia seurakunnan kaitsijalle.

Ja sitten edelleen, että hänen tulee olla vieraanvarainen, hyvän tahtoinen, harkitseva, oikeamielinen, itsensä hillitsevä. Ja siellä Timoteuksen kirjeessä vielä mainitaan yksi asia, että hänellä tulee olla ulkopuolisilta myös hyvä todistus. Hänen täytyy siis myös epäuskoisten silmissä olla hyvämaineinen, sillä muutoin hänen on vaikea toimia seurakunnan kaitsijana ja hän ei ole oikein uskottava.

Mutta sitten Paavali jatkaa ja tuo esille tärkeän asian, mitä siinä tehtävässä pitää erityisesti huomioida. Hänen on pidettävä kiinni oppimme mukaisesta luotettavasta sanasta. Ja niin, että hän kykenee myös rohkaisemaan toisia terveellä opetuksella ja kumoamaan vastustajien väitteet. Se, että hänen on pidettävä kiinni terveestä Jumalan sanasta, niin hän tarkoittaa, että tulee myös tuntea Jumalan sanaa.

Paavali sitten erikseen varoittaa sen ajan ilmiöstä. Ja tämä ilmiö ei ole tälläkään ajalla outo, vaan se esiintyy yhä samalla tavalla. Nimittäin, kun Paavali kirjoittaa, että varsinkin juutalaisuudesta kääntyneiden joukossa on monia kurittomia tyhjän puhujia, jotka johtavat toisia harhaan. Paavali kirjoittaa suorasukaisesti, että heidän suunsa on tukittava. Eli sellaisia kurittomia tyhjän puhujia, heidän ei ole sallittava puhua seurakunnan kokouksissa.

Paavali varoittaa, että he villitsevät kokonaisia perheitä esittämällä oman voiton toivossa vääriä oppejaan. Ja Paavali täällä vielä sanoo, että he väittävät tuntevansa Jumalan, mutta teoillaan he kieltävät hänet. Onko tällaisia sanajulistajia? Kyllä niitä on, mutta Jumalan seurakunnassa, Jumalan valtakunnassa tällaisia julistajia ei haluta kuunnella. He eivät ole Jumalan valtakunnan sanajulistajia.

Näistä vääristä sanajulistajista Paavali opetti lukemani tekstin aivan loppupuolella. Karta harhaoppista ihmistä, kun ensin olet ojentanut häntä kerran tai kahdesti. Ja sinähän tiedät, että tuollainen ihminen on kieroutunut ja tekee syntiä. Hän tuomitsee itse itsensä. Ja Paavali opettaa, että tällaisen kanssa ei ole hyödyllistä väitellä. Ne ovat tällaiset väittelyt, ne ovat hyödyttömiä ja turhia. Se riittää, kun on kerran tai kahdesti lukenut, kehottanut parannukseen. Eli niin enempää ei tarvitse. Jos hän siitä ei opi eikä nöyrry, niin se on sitten hänen kohtalonsa.

Tässä lukemani tekstin alussa puhutaan myös esivallasta ja viranomaisista. Ja Paavali kehottaa Tiitusta muistuttamaan kristittyjä, että he tottelisivat esivaltaa ja viranomaisia. Ja olisivat kuuliaisia ja valmiita tekemään kaikkea hyvää.

Millainen tuon ajan viranomaistoiminta kristittyjä kohtaan oli? Monta kertaa viranomaiset tuomitsivat Paavalin ruoskittavaksi. Monta kertaa he veivät hänet vankilaan. Ja kaikki tämä Kristuksen saarnaamisen tähden. Mutta siitä huolimatta Paavali näki, että tämä on Jumalan luoma yhteiskunnallinen järjestys. Ja sitä vastaan ei ole soveliasta nousta kapinaan eikä sotimaan. Päinvastoin, että ei saa parjatakaan ketään eikä haastaa riitaa. Ja että on oltava ystävällisiä ja osoitettava lempeyttä kaikille ihmisille. Siis kaikille ihmisille. Myös niille, jotka ovat Jumalan valtakunnan ulkopuolella.

Paavali sitten me-muodossa muistelee asiaa, joka oli hänelle hyvin vaikea ja kiusallinen. Hän kirjoittaa, että olimmehan mekin ennen ymmärtämättömiä ja tottelemattomia. Olimme eksyksissä. Ja monenlaisten himojen ja nautintojen orjia. Eli me pahuuden ja kateuden vallassa vihaattuimme ja toisiamme vihaaten. Tällaisia ovat epäuskon hedelmät.

Ja onhan apostolien tekojen alkupuolella kerrottuna, kuinka Paavali vihasi ja vainosi kristittyjä. Ja sitten on kerrottuna se, miten Jumala lähestyi Paavalia armollisesti. Ja miten Paavali sitten sai tulla Jumalan valtakuntaan. Hän hylkäsi sen vihan ja katkeruuden hengen. Ja hänestä tuli Jumalan palvelija.

Kun Paavali tätä omaa tilaansa muistelee, niin hän sitten sanoo tai kirjoittaa näin: Kun Jumalan, meidän pelastajamme, hyvyys ja rakkaus ihmisiä kohtaan tuli näkyviin, hän pelasti meidät. Ja Paavali sitten sanoo, minkä tähden? Ei meidän hurskaiden tekojemme tähden, vaan pelkästä armosta. Hän pelasti meidät pesemällä meidät puhtaiksi, niin että synnyimme uudesti. Ja pyhä henki uudisti meidät.

Näinhän se juuri tapahtuu, kun Jumalan valtakunnan ulkopuolella oleva ihminen saa synnit anteeksi. Jumalan valtakunnasta saarnataan Jeesuksen käskyn mukaisesti hänelle synnin päästö kaikista synneistä. Ei ainoastaan niistä, joita hän itse muistaa. Eikä niitä muistakaan kaikkia. Mutta Jumalan valtakunnassa saarnataan kaikki synnit anteeksi. Eikä edes kysellä, eikä kuulustella, mitä sinä olet tehnyt. Oletko sinä kelvollinen? Oletko sinä tarpeeksi katunut? Voinkohan minä saarnata sinulle syntejä anteeksi? Niin ei tällaista kuulustelua ole.

Sellaista kyllä on joskus tahdottu tuoda tähän esteeksi. Ihmismielellä on ajateltu, että kun on liian löysää, liian helppoa tuolla tavalla. Ja sitten, että se johtaa vielä valvomattomuuteen, että ne kristityt sitten tekevät syntiä aivan hulvattomasti, kun niille noin vain saarnataan kaikki synnit anteeksi.

Sataa tai toista sataa vuotta sitten esiintyi ilmiötä, että alettiin tutkimaan ja kuulustelemaan syntiensä anteeksi pyytäjiä. Oletko sinä tarpeeksi katunut? Ja joskus saattoi olla sellainen tuomio, että menee vielä katumaan. Sinä et ole tarpeeksi katunut.

Mutta tässä samassa kirjeessä, toisessa luvussa, Paavali kirjoittaa näinkin: Jumalan armo on näet ilmestynyt pelastukseksi kaikille ihmisille. Ja edelleen, se kasvattaa meitä hylkäämään jumalattomuuden ja maailmalliset himot. Ja elämään hillitysti, oikeamielisesti ja Jumalaa kunnioittaen tässä maailmassa. Siis se Jumalan armo opettaa.

Siihen ei tarvita enää lakia niin kuin nuo tiukat kuulustelijat tahtoivat tuoda lain käskyjä parannuksen tekijöille. Ja sinun pitää sitä ja tätä tehdä. Sinä et saa sitä ja tätä tehdä. Ja niin edelleen. Vaatimukset olivat kaikkea muuta kuin evankeliumista lähteviä.

Se Jumalan armo niin kuin Paavali tässä kirjoittaa, kun se on ilmestynyt, niin se kasvattaa meitä hylkäämään jumalattomuuden, maailmalliset himot ja elämään hillitysti, oikeamielisesti Jumalaa kunnioittaen.

Kun se epäuskoinen ihminen, vaikka olisi kuinka huonossa maineessa tahansa, kuinka yleisesti katsottu ja halveksittu maailman silmissä, ja saattavat kristitytkin ajatella, että tuo on tuollainen ihminen, että mitä hänestä tulee. Kun hän uskoo evankeliumin, niin hän saa sydämeensä uuden opettajan, niin kuin mekin olemme saaneet. Ja se opettaja ei opeta jatkamaan elämää samalla tavalla, vaan se opettaa tekemään muutoksen elämässä.

Sellaisen muutoksen, joka näkyy, ja joka tuli erittäin voimallisesti esille kristillisyytemme herätyksen aikoina, ja kuinka varkaat korjasivat asiansa, palauttivat varastamansa tavarat, ja kuorintekijät lopettivat sen synnin tekemisen, ja myös tappelut loppuivat. Ja monen pitäjän asiakirjat todistavat, että tämä, mitä Paavali Tiitukselle tässä kirjoitti, Jumalan armon vaikutuksesta, se toimi juuri sillä tavalla, niin kuin Paavali kirjoitti.

Ne siellä järjestyksen valvojat, poliisit ja santarmit, ne yhtäkkiä huomasivat, että eihän heillä ole tässä töitäkään. Että ei heillä ole mitään tekemistä, kun eivät ihmiset enää juopottele, eivätkä tappele, eivätkä varasta, ei tule rikosilmoituksia, ja päinvastoin ne tulevat ja tunnustavat entisiä rötöksiä, ja korjaavat niitä.

Tämä oli kristillisyyden vaikutus silloin, ja niin se tahtoo olla tänäkin päivänä, ja niin se oli Paavalin aikana, ja siihen ei tarvita lain käskyjä.

Tästä pyhän hengen uudestisyntymistä, ja pyhän hengen vuodattamisesta ja vaikutuksesta, Paavali jatkaa vielä, että tämän hengen hän vuodatti runsaana meidän päällemme, vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen kautta, jotta me hänen armonsa ansiosta tulisimme vanhurskaiksi, ja saisimme osaksemme ikuisen elämän, niin kuin toivomme.

Niin meillä on sydämessä elävä taivaan toivo. Me saamme luottaa siihen, että Jumala ei meitä hylkää, kun me emme hylkää Jumalaa, vaan me vaellamme Jumalan sanan ohjeiden mukaisesti, ja kun synti tarttuu, niin korjaamme ne asiat.

Ja Paavali sanoo vielä, että tämä sana on varma. Tämä sana on varma. Ja haluan sinun tähdentävän näitä asioita, että ne, jotka uskovat Jumalaan, tekisivät ahkerasti hyvää. Tällainen on ihmisille hyväksi ja hyödyksi.

Kun meillä on tuoreessa muistissa vastakuulemamme joulu-evankeliumi, ja mihinkä sanoihin se joulu-evankeliumi loppui. Se taisi olla niin, että kun paimenet palasivat sieltä, Jeesus-lapsen seimen luota takaisin sinne lammaslaumujensa luo, niin he totesivat, kaikki oli juuri niin kuin heille oli kerrottu, niin kuin enkelit olivat kertoneet.

Tämän asian me saamme monta kertaa ja yhä uudelleen ja uudelleen todeta, että Jumalan sana pitää paikkansa. Sellaisetkin asiat, jotka tuntuvat yliluonnollisilta, ja joille tämän maailman pyhät ja pahat naureskelevat, että ei se voi olla totta. Mutta Jumalalle ei mikään ole mahdotonta, ja sanotaan vielä niin, tai se oikeastaan kai alkukielen mukaan kuuluukin niin, että ei Jumalalle mikään ole edes vaikeaa.

Niin, tämä Jumalan armo, se on ilmestynyt kaikille ihmisille, ja sitä julistetaan tänäkin iltana. Sinulla, veljeni ja sisareni, sinulla on lupaus, olitpa tässä kuulemassa tai siellä radioiden ääressä, kaikki syntisi ja kiusauksesi, anteeksi Herra Jeesuksen nimessä ja veressä, ja jos tunnet itsesi ulkopuoliseksi, että et kuulu tähän joukkoon, niin sinua kutsutaan tällä samalla evankeliumilla, kun sinä uskot tämän omalle kohdallesi, niin sinusta tulee Jumalan lapsi.

Sinäkin saat uskoa syntisi anteeksi Herran Jeesuksen nimessä ja veressä. Jeesuksen nimeen, aamen.