Seurapuhe 02.07.2006

Meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen armo, Isän Jumalan rakkaus ja Pyhän Hengen siunaava osallisuus olkoon meidän kaikkien kanssa nyt ja iankaikkisesti.

Hiljennymme seuriamme jatkuessa Jumalan sanan ääreen, jonka luemme täältä neljännen Moosiksen kirjan luvusta 21, jakeesta neljä, jakeeseen yhdeksän. Ja nämä sanat kuuluvat Jeesuksen nimeen.

Sitten menivät he pois Hoorinvuoren tyköä, punaisen meren tietä, vaeltamaan edomilaisten maata ympäri, ja kansa suuttui matkassa. Ja kansa puhui Jumalaa ja Moosesta vastaan, miksi sinä toit meitä Egyptistä korpeen kuolemaan. Sillä ei tässä ole leipää eikä vettä, ja meidän sielumme suuttuu tähän huonoon ruokaan.

Niin Herra lähetti kansan sekaan tuliset käärmeet, jotka kansaa purivat, niin että paljon kansaa Israelista kuoli. Niin tuli kansa Moosiksen tyköä, ja sanoivat, me teimme syntiä. Puhuen Herraa ja sinua vastaan. Rukoile Herraa nämä käärmeet meidän seastamme ottamaan pois. Ja Mooses rukoili kansan edestä.

Niin sanoi Herra Moosekselle, tee sinulle tulinen käärme, ja nosta se merkiksi ylös, ja tapahtuu, että se joka purtu on, kuin hän katsoo sen päälle, niin hän elää. Ja Mooses teki vaskikäärmeen, ja nosti sen merkiksi ylös, ja tapahtui, että jos joku käärmeeltä purttiin, ja katsoi vaskikäärmeen päälle, niin hän jäi elämään. Aamen.

Me olemme jo neljättä päivää saaneet täällä Totkamossa olla viettämässä näitä suviseuroja. Meillä on täällä ketojen ja järvien keskellä ollut hyvä olla. Ja olemme saaneet Jumalan sanan virvoittavan ja vahvistavan sanan ääressä täällä näitä päiviä viettää.

Kun nyt sunnuntai-päivä kääntyy iltapuoleen, tulee monella seuravieraalla jo tunne, että seurat ovat kohta päättymässä. Erityisesti ajattelen sinua, veljeni ja sisareni, ja ystävä, joka olet tänne viikonlopun ajaksi tullut näihin seuroihin, arkitöiden ja kiireisten keskeltä. Ja sinä olet muutaman tunnin kuluttua suuntautumassa kotimatkalle sinne arkisen työn ja tehtävän pariin. Sille vartiopaikalle työtä tekemään, minkä Jumala on sinulle antanut.

Tämä lukemamme tekstikohta on lyhyt katkelma Israelin kansan korpivaelluksesta. Ajattelin tästä muutamalla sanalla käydä sitä korpivaelluksen aihetta lävitse ennen kuin menemme tähän tekstikohtaan.

Me muistamme, miten Abraham sai Jumalalta kutsun lähteä maaltasi ja isäsi kodista sille maalle, jonka minä sinulle osoitan. Ja minä teen sinut suureksi kansaksi ja siunaan sinun. Ja teen sinulle suuren nimen ja sinä olet siunaus. Minä siunaan niitä, jotka sinua siunaavat. Ja kiroon niitä, jotka sinua kiroavat. Ja sinun kauttasi pitää kaikki sukukunnat siunatuksi tuleman.

Raamattu kertoo, miten tämä Abrahamin, Iisakin ja Jaakobin saama lupaus ja liitto vahvistettiin Israelin kansalle aina uudestaan ja uudestaan. Me muistamme sellaisena lyhyenä katkelmana, miten Jaakob vahvisti kansansa vahvistaen tätä liittoa. Ja miten Joosef, joka oli ennen kuolemaansa veljille ja kansalle piti puheen. Hän puhui tästä samasta asiasta. Jumala on kerran kansansa vievä sille maalle, jonka hän on kansallensa luvannut. Ja Joosef vannotti, että kun se päivä koittaa, että Jumala vie teidät pois, niin viekää minun luunikin sinne isien maalle, luvatulle maalle.

Me muistamme, miten Jumala sitten kutsui Mooseksen tuohon kansanjohdattajan tehtävään. Mooses omalta puoleltaan tunsi kykenemättömyyttä, tunsi arkuutta mennä faraon hoviin puhumaan sen puolesta, että kansa haluaa lähteä pois Egyptin maalta. Mooses estelee, että minulla on hidas puhe ja kankea kieli. Mutta Jumala näyttää Moosekselle, missä on todellinen voimanlähde, missä on todellinen uskon pohja ja perusta. Ja antaa Aaronin vielä Moosekselle työkaveriksi. Antaa ohjeen, että puhu sinä Aaronille, niin Aaron puhuu sitten faraolle ja kansalle.

Ja lyhyesti voimme todeta, että tuskainen oli se Israelin kansan lähtö. Kansan, joka oli orjana ollut 150 vuotta Joosefin kuoleman jälkeen, oli siellä tehnyt Egyptissä työtä. Jumala, joka Jumala tahtoi palvella, ja farao vain lisäsi sitä työtaakkaa. Sen mukaan, mitä enemmän sitten Mooses ja Aaron puhuivat faraolle siitä, että kansat tahtovat mennä palvelemaan Jumalaa ja tahtovat mennä sille maalle, jonka Jumala on heille osoittanut. Mutta Jumala näytti faraon edestäkin voimansa. Kymmenes vitsaus, jossa oli esikoisiden turma. Raamattu sanoo, että egyptiläisestä vangin esikoisesta niin kuninkaan esikoiseen turmattiin. Mutta Israelin kansan esikoiset säästyivät, kun oven puitteissa oli verenmerkit.

Israelilaiset pääsivät tuolle korpivaelluksen matkalle. Kun Paavali katselee tätä korinttolaiskirjeessä, tätä korpivaelluksen matkaa, niin se sanoo, että se on meille esikuvaksi. Ja ajattelin siltä pohjalta, jos Jumala tuo tätä tekstikohtaa tarkastella, että meille tämänkin ajan ihmisille ja Jumalan lapsille saisi kirkastua tuon esikuvan kautta sellaisia asioita, jotka olisivat viitoittamassa elävää tietä. Olisivat kutsumassa armosta osattomia sisälle Jumalan armo huoneeseen. Ja olisi kirkastamassa sitä voimaa, jonka varassa me tämän ajan Jumalan lapsina olemme uskomassa. Olemme matkaa tekemässä. Ja Jumalan sanan mukaan voimme olla luottamassa, että me tämän matkan päättyessä pääsemme luvattuun maahan, perille taivaan kotiin.

Kun kansa lähti tuolta Egyptin maalta, niin tuo matkakin oli aika erikoinen. Mehän ymmärrämme sen, että ihmisjärki olisi sanonut, että mennään siitä suorinta tietä suoraan Jerusalemia kohti. Niin ollaan nopeasti siellä Kanaanin maalla. Mutta Jumala johdatti kansaansa päivällä pilvenpatsaassa ja yöllä tulenpatsaassa. Ja me näemme sen, että se matka oli pitkä. Tuota Israelin kansaahan oli Raamatun mukaan yli 600 000 sotaan kelpaavaa nuorta miestä ja muu kansa ja karja päälle. Eli se oli melkoinen väestön siirto tuona aikana. Mutta kuitenkin tuo matka oli aika lyhyt ajatellen kulkemista. Mutta me ymmärrämme, että Jumalalla oli oma aikansa, oma tarkoituksensa ja omat suunnitelmat kansan osalta. Ja tuo kansa viedään sitten monien kiusausten ja vaivojen kanssa tuon korvenmatkan lävitse.

Jos lyhyesti katsomme, niin te muistatte rakkaat veljet ja sisaret, miten kansa hätäilee punaisen meren edessä. Tänne, kun sinä toit meidät kuolemaan ja sotajoukot ovat meidän takanamme. Ja sitten näemme sen, miten kansa siellä korven matkalla palvelee vieraita jumalia, tekee kultaisen vasikan ja saa Jumalan vihat päällensä. Näemme sen, miten siellä käydään henkien taisteluja. Ja monet monet matkan vaivat ovat tuolla matkalla Israelin kansan matkassa.

Onko veljeni ja sisareni tuttuja tuntomerkkejä ajatellen sitä matkaa, jolla me tämän ajan Jumalan lapsina olemme matkaa tekemässä? Se kolmiliittoinen vihollinen, oma liha, tämä maailma ja sielun vihollinen oli silloinkin kansan keskellä. Ne samat viholliset ovat tänäkin aikana meidänkin keskellämme, kun me tätä matkaa olemme tekemässä ja kulkemassa. Ja me tarvitsemme Jumalan voiman tälle matkalle, että me tämänkin ajan kiusausten ja taistelujen keskellä, tämän ajan syntielämän keskellä, tämän maailman keskellä, sielun vihollisen houkutusten keskellä täyttyisimme hyvän oman tunnon kantajina ja pääsisimme hyvän oman tunnon kantajina kerran perille taivaan kotiin.

Tässä lukemassamme tekstikohdassa, joka oli sillä kohdalla, että sitten he menivät pois Hoorinvuoren tyköä, punaisen meren tietä, vaeltamaan edomilaisten maata ympäri. Israelin kansa on tässä vaiheessa lähtenyt niin, että se on matkaamassa punaisen meren eteläpuolella edomilaisten maan tykönä. Ja Israelin kansa Mooseksen johdolla pyytää edomilaisten kuninkaalta, että he saisivat mennä suorinta tietä edomin maan lävitse. Siinä pyynnössä he sanovat, että he menevät sitä suoraa tietä. Eivät käytä heidän vetilähteitään. Eivät juota tarjaansa, vaan rauhasta vaeltavat sen lävitse.

Mutta niin kuin monen muunkin kansan kohdalla, niin edomilaisten kuningas ilmoittaa, että hän ei salli sitä, että tuo Israelin kansa vaeltaa sen alueen lävitse. Me ymmärrämme jälleen, että tämä oli Jumalan tarkoitus. Kansa lähtee kulkemaan jälleen vaikean reitin tuon edomilaisten maan sivuitse. Ja tästä teksti kertoo, että kansa suuttui matkasta.

Me näemme tuolla monta kertaa sen, että kun kansa tulee sellaisille paikoille, joissa Jumalan suunnitelmat ovat erilaisia kuin ihmisjärjen suunnitelmat, niin se ihmisjärjen valossa asiaa tarkasteleva kansa ei ymmärrä Jumalan tarkoitusperiä, vaan se närkästyy ja suuttuu. Purnaaja valittaa siitä, että miksi meidän pitää mennä noin vaikeaa tietä pitkin.

Oletko sinä veljeni ja sisareni, oletko sinä kuulijani niin täällä seura-alueella kuin siellä radioitten ääressä? Oletko sinä omassa elämässäsi todennut sen, että ne suunnitelmat ja ajatukset, jotka sinun omina ajatuksinasi on, ne eivät ole toteutuneet? Vaan on ollut joku voima, joka on sinua ohjannut ja vienyt toisia teitä kuin mitä sinä olet itse ajatellut. Sinä olet sydämessäsi napissut sitä vastaan, että miksi minulle ei saanut tapahtua niin kuin minä ajattelin.

Mutta sinä veljeni ja sisareni, kun sinä katsot sitten elämää taaksepäin tänä päivänä Jumalan hengen johdattamana ja Jumalan hengen valossa, sinä kiität taivaallista isää siitä, että hän on sinun elämääsi, sinun matkaasi ja kulkuasi johdattanut juuri sillä tavalla, kuin hän on parhaaksi nähnyt. Sinä näet sen, että sinä olisit oman järkesi valossa joutunut moniin vaaran paikkoihin, joissa elämän kallis asia, uskon asia, olisi ollut vaarassa menettää.

Sinä tänä päivänä kiitä taivaallista isää, että vaikka se reitti, pulkureitti, ne elämänvaiheet, jotka Jumala on sinulle elämänpolulla antanut eteen, ne ovat voineet olla ihmisjärjellä ajateltuna työläitä. Ne ovat olleet vaikeita päiviä, joiden keskellä Jumala on sinua koetellut ja on pitänyt joskus murheenkin alla.

Niin, olen käynyt niin kuin hebrealaiskirjeen kirjoittaja sanoo, että silloin kun se murhe on päällä, niin se ei näy meille iloksi vaan murheeksi. Mutta sitten hän antaa meille vanhurskauden palkan niille, jotka siinä harjoitetut ovat. Näin sinä kiität tänä päivänä taivaallista isää, että hän on viisaudestaan näin sinua johdattanut.

No sitten tästä edelleen tekstimme puhui siitä, että kansa puhui Jumalaa ja Moosesta vastaan. Miksi nämä toivat meitä Egyptistä korpeen kuolemaan? Sillä ei tästä ole leipää eikä vettä. Ja meidän sielumme suuttuu tähän huonoon ruokaan. Ja Jumala kansaansa ruokki siellä korven matkalla, taivaan mannalla ja juotti vettä kalliosta.

Se Paavali Korinttolaiskirjeessä sanoo tästä korven matkasta, että en minä salaa teiltä, rakkaat veljet, sitä, että isämme ovat korven läpi kulkeneet, ovat pilven alla kulkeneet ja ovat meren poikki kulkeneet ja ovat sitä samaa hengellistä ruokaa syöneet ja hengellistä juomaa juoneet siitä kalliosta, joka oli Kristus.

Me ymmärrämme, että kansa oli tässä kohdassa tyytymätön Jumalan huolenpitoon, siihen ravintoon, siihen ruokaan, jonka taivaallinen isä heille tuolla korven matkalla oli järjestämässä. Se sama taivaallisen isän ruoka on meidänkin tämän päivän matkamiesten eväänä täällä korven matkalla. Se on se ruoka, jota saa päivän matkan kerrallaan kulkea ja omistaa. Sitä ei tarvitse koota eikä kerätä, vaan aina kun sinä, veljeni ja sisar, sitä kaipaat oman uskosi vahvistukseksi ja virvoitukseksi, niin täällä on avoimet lähteet syntiä ja saastaisuutta vastaan.

Sinä saat tälläkin hetkellä ylentää sydämesi uskomaan Herran Jeesuksen nimessä ja vedessä. Sinä saat tälläkin hetkellä ylentää sydämesi uskomaan Herran Jeesuksen nimessä, kaikki synnit anteeksi, Jeesuksen nimessä rauhaan, vapauteen ja iloon asti. Ja sinä saat olla siunattuna ja turvattuna. Saat turvallisesti katsoa elämästäsi eteenpäin, sillä evät ei lopu, juoma ei lopu.

Herra Jeesus on meidän edessämme kärsinyt ja kuollut. Valmistanut sen vanhurskauden osan, joka isän edestä kelpaa. Ja se virvoittaa päivittäin ja hetkittäin meidän uskoamme ja sydäntämme.

No me näemme tässä, että tämä kansa napisi Moosesta ja Aaronia vastaan. Se samalla napisi Herraa Jeesusta vastaan ja Jumalaa vastaan. Ja tässä teksti kertoo, että Jumala suuttui tästä kansan kovasta korvaisuudesta, tyytymättömyydestä. Ja se lähettää tuliset käärmeet kansan sekaan, jotka purivat niin, että paljon kansaa Israelissa kuoli.

Tästä on kuvaa siitä, miten meidän on tärkeää täällä valvoen tehdä matkaa. Se Paavali siitä kirjoittaa samassa korinttolaiskirjeen kohdassa, jota tuossa pari kertaa olen lainannut. Hän siellä katselee sitä syntielämää ja niitä lankemuksia, joihinkin Israelin kansakin tuolla matkalla joutui. Se, jotka meille tämän päivän matkamiehille tämän ajan keskellä ovat hyvin näkyvissä. Ja se sen jälkeen sanoo, että katsokoon se, joka luulee seisovansa, ettei hän lankeaisi.

Se Jumala antaa tällaisia koettelemuksen aikoja, jolloin Jumala kansansa koettelee, katselee sitä, että onko elävää uskoa kansan keskuudessa vai onko kansa hylännyt Jumalan kutsun ja Jumalan sanaan.

Nuo tuliset käärmeet. Käärme tähän kuvataan. Käärme on kuvana Raamatussa. Se on synnin käärme. Aadam ja Eeva lankesivat syntiin. Käärme oli se, joka houkutteli. Jesajan kirjassa kerrotaan sitten siitä, miten synnin käärme makasi ihmisen sydämessä.

Me ymmärrämme, että jos ihminen ei hoida omaa tuntoaan, niin että ne synnin tartunnat ja lankeemukset, joita täällä matkalla tulee, matkan pöly tarttuu, matka vaatteisiin, matka pukuu, pölyntyy. Jos niitä ei käy uskomaan anteeksi, käy evankeliumin kautta niitä korjaamaan, on vaarana, että synnin käärme tekee ihmisen sydämeen pesäpaikan.

Ja kun se synnin käärme siellä on lähellä ihmisen sydäntä, niin sinä ymmärrät sen, että se on niin lähellä joka käänteessä kuiskuttelemassa, että sanoiko Jumala noin. Onko se asia noin? Eikö ole muuta vaihtoehtoa? Ja kyllä se tuollainen teko on sallittua, vaikka se ei ole Jumalan tahdon mukaista.

Kuningas Saulista Samuelin kirjassa kerrotaan, miten Samuel langenneelle Saulille sanoi, että kuuliaisuus on parempi kuin uhri. Sokeus on parempi kuin oinasten lihavuus.

Näin me ahkeroimme tämänkin ajan Jumalan lapsina sitä matkavaadetta olla pesemässä ja puhdistamassa, joka on meidän yllämme ja päällämme.

Me sitten täältä tekstistä näemme edelleen, että kansa tulee Mooseksen tyköön ja sanoo, teimme syntiä. Puhuen Herraa ja sinua vastaan. Rukoile Herraa nämä käärmeet meidän seastamme ottamaan pois. Ja Mooses rukoili kansan edestä.

Se aina Jumalan kansa on taistelujen hetkellä kokoontunut keskustelemaan ajankohtaisista asioista. Se on ollut huolistaan siitä, että Kristuksen ruumiista yksittäisiä jäseniä on joutunut vikaan ja virheeseen. Silloin on yhdestä pyydetty Jumalaa apuun. Auta meitä. Auta kansaasi. Ja pelasta meidät. Auta tätä vikaan joutunutta. Niin, että hänkin saisi yhdestä meidän kanssa matkaa jatkaa.

Me Jumalan valtakunnassa rohkenemme puhua nämä ihmiselämän taistelut ja murheet niillä nimillä kuin ne ovat. Ja me pyydämme Jumalan viisautta ja voimaa niissä taisteluissa. Ja että Jumalan henki saisi olla hoitamassa ja ohjaamassa meitä näiden taistelujenkin keskellä. Niin, että me täyttyisimme kaikin uskomassa. Ja Jumala yksin saisi kiitoksen ja kunnian.

Niin näiden muotojen tällä korpivaelluksen matkallakin monta monta kertaa kääntyi Jumalan puoleen. Ja Jumalan rukoili koran kapinan aikana sitä, että jos Jumala yksi mies on syntiä tehnyt, hukutatko sinä koko kansan. Ja niin Mooses rukoilee tälläkin hetkellä, että Jumala auttaa kansaansa ja vie sen perille luvattuun maahan.

Niin Herra antaa Moosekselle sitten ohjeen, että tee sinulle tulinen käärme. Nosta sen merkiksi ylös. Ja tapahtuu, että se joka purtu on, kuin hän katsoo sen päälle, niin hän elää. Ja Mooses teki vaskikäärmeen. Nosti sen merkiksi ylös. Ja tapahtui, että jos joku käärmeeltä purtiin ja katsoi vaskikäärmeen päälle, niin hän jäi elämään.

Tässä on kuvaa Herrasta Jeesuksesta ylösnouseesta, ristinpuun päälle nostetusta Herrastamme ja Vapahtajastamme. Me muistamme, miten täällä Johanneksen evankeliumissa viitataan tähän samaan kohtaan. Täällä Johannes kirjoittaa, ei astu kenkään ylös taivaaseen, vaan joka taivaasta astui alas ihmisen poika, joka on taivaassa. Ja niin kuin Mooses ylensi käärmeen korvessa, niin myös ihmisen poika pitää ylennettämän, että jokainen, joka uskoo hänen päällensä, ei pidä hukkuman, mutta iankaikkisen elämän saaman.

Ja siellä radion ääressä olet kuuntelemassa. Se Jumalan sana rohkaisee tälläkin hetkellä sinua kiusausten ja epäilysten korvessa, matkaava veljeni ja sisareni, että sinä jaksat päivän matkan kerrallaan kulkea. Jaksat päivittäin ja hetkittäin sitä matkavaadetta käydä pesemään ja puhdistamaan, josta Herra Jeesus jätti omillensa hyvän esimerkin ja kuvan. Kun hän otti pesumaljan ja tahtoi pestä opetuslastensa jalat.

Me muistamme, miten Pietari, joka oli nopeana, esteli, ettei ainoastaan jalat, vaan myöskin kädet ja pää. Herra Jeesus sanoi hänelle, se joka pesty on, riittää, että jalat pestään. Se tarkoittaa sitä, että me saamme matkavaadetta puhdistaa.

Sitä varten me olemme tänne Sotkamon teuroihinkin tulleet, että me saamme olla Jumalan sanan ääressä. Saamme ammentaa siitä uskon voimaa ja evankeliumi on Jumalan voima itse kullekin sen uskovalle autuudeksi.

Sinä saat aivan omalla osoitteellasi uskoa. Viimeisetkin epäilykset ja kiusaukset ja synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Jeesuksen nimessä ja veressä, Jeesuksen nimessä ja veressä, veljet ja sisaret, lakkaat, Jeesuksen nimessä ja veressä, Jeesuksen nimessä ja veressä, kaikki synnit anteeksi. Ja siunatkaa siellä toinen toisianne tällä talleimmalla evankeliumilla.

Mutta tämä ei tänä päivänä ole ainoastaan Jumalan lasten ruokana ja ravintona, vaan niin kuin siellä Herra Jeesus Nikodeemusta oli tuossa Johanneksen evankeliumin kohdassa opettamassa, niin tämä evankeliumin sana se kutsuu. Se on kutsunut kaikkina aikoina ja se kutsuu näissä Totkamon suviseuroissa sinua armosta osaton, joka omassa sydämessäsi tunnet ja tiedät, että sinä olet Jumalan tahdon rikkonut ja sinä tarvitset armahtajaa.

Ja tämä Nikodeemus oli parisialainen Nikodeemus. Hän oli juudalaisten ylimmäinen. Niin hän tulee yöllä Jeesuksen tyköön. Jumala oli häntä puhutellut Jeesuksen opetuksen ja ihmetekojen kautta. Niin tuo Nikodeemus lähtee yöllä Jeesuksen tyköön. Se on synnin hädästä oleva lähtenyt monasti yöllä hakemaan apua omaan rauhattomaan sydämensä.

Mutta Nikodeemuksen kohdalla oli se tilanne, että hän meni yöllä, koska hän oli ylimmäisiä. Hän oli niiden parisialaisten joukossa, jotka tahtoivat Herran Jeesuksen ottaa kiinni. Tuo Nikodeemus oli kylläkin lähellä Herraa Jeesusta. Niin tämäkin tekstikohta kertoo. Hän tahtoi keskustella Jeesuksen kanssa. Ja Jeesus häntä opettaa, että totisesti, totisesti, sano minä sinulle, ellei joku synny uudestaan, ei hän taida Jumalan valtakuntaan nähdä. Ja totisesti, totisesti, sano minä sinulle, ellei joku synny vedestä ja hengestä, ei hän taida Jumalan valtakuntaan sisälle tulla.

Mitä lihasta syntynyt, se on lihaa. Ja mitä hengestä on syntynyt, se on henki. Ja Nikodeemuksellekin kirkastettiin, että täällä ajassa tarvitsee ihmisen tehdä parannus. Syntyä uudestaan pimeyden lapsesta valkeuden lapseksi. Tulla ahtaan portin kautta tälle kapealle tielle. Uskoa omat synnit anteeksi Herran Jeesuksen nimessä ja kalliissa sovintoveressä.

Se tämä on se tie, se armojärjestys, jonka taivaallinen Isä on tänne meidän keskellemme asettanut. Ja se on tänäkin päivänä sinun, ystäväni, tarjolla. Kun sinä sen uskot, niin sinä saat omalla osoitteellasi tälläkin hetkellä uskoa omat syntisi anteeksi Herran Jeesuksen nimessä ja sovintoveressä. Ja kun sinä tämän uskolla omistat, niin sinä pääset meitä ja Herraa Jeesusta seuraamaan opissa, elämässä ja kärsimisessä.

Minä olen tätä palvelusvuoroa valmistellessani ajatuksistani usein pysähtynyt teidän rakkaiden nuorten kohdalla. Minä olen kastellut sitä taistelurintamaa, josta te olette matkaa tänä aikana tekemässä. Josta Paavali nuorelle Timoteukselle kirjoittaa, että viimeisinä päivinä vaaralliset ajat lähenevät. Sillä ne ihmiset, jotka itsensä rakastavat, ahneet kerskaajat, ylpeät pilkkaajat, vanhemmillensa tottelemattomat, kiittämättömät, jumalattomat, haluttomat, sopimattomat, laittomat, irtaalliset, kiukkuiset, kateelliset, pettäjät, tuimat, paisuneet, jotka enemmän hekumaa kuin Jumalaa rakastavat. Joilla on jumalinen meno olevinansa, mutta sen voiman he kieltävät pois.

Karttukaa siis sen kaltaisista. Me elämme aikaa, jossa itsekäs ihminen elää omien himojensa ja tahtojensa mukaan. Tästä olen vajaavaisesti sitä kertonut. Älä heitä uskoa. Luota siihen Jumalan johdatukseen, että Jumala voi sinun elämääsi hyvin hoitaa ja siunata sinun elämääsi ja kerran vielä perille taivaan kotiin.

Niin näimme tälläkin hetkellä kaikki veljet ja sisaret, saamme jäädä turvallisesti Jumalan ja hänen armonsa sanan siunattuun haltuun. Uskoen omat syntimme anteeksi Herran Jeesuksen nimessä ja kalliissa sovintoveressä.

Ja minäkin tämän tehtävän edessä olen niin monta kertaa kipuillut. Ei ole vanha osa oikein hyväksynyt sitä, että luottaa Jumalaan niin paljon, että hän antaa puhetta. Saanko minä uskoa omat synnit anteeksi? Halu ja tahto minulla on yhdessä teidän kanssanne uskoa Jeesuksen nimeen. Aamen.