Seurapuhe 26.12.2013

Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen.

Jatkamme vielä näitä seuroja ja hiljennymme kuulemaan edelleenkin Pyhän Johanneksen epistolaa. Luen täältä ensimmäisen kirjeen toisen luvun lopusta, jakeesta kaksikymmentäkahdeksan alkaen, kolmannen luvun kolmanteen jakeeseen asti seuraavat pyhät Jumalan sanat.

"Ja nyt, lapsukaiseni, pysykäät hänessä, että kun hän ilmestyy, meillä olisi turva, ettemme hänen edestänsä häpeään tulisi hänen tulemisessansa. Jos te tiedätte, että hän on vanhurskas, niin tietäkää myös, että jokainen, joka vanhurskautta tekee, se on syntynyt hänestä.

Katsokaa, minkä kaltaisen rakkauden Isä on meille osoittanut, että me Jumalan lapsiksi nimitetään. Sen tähden ei maailma teitä tunne, sillä eihän häntäkään tunne.

Minun rakkaani, nyt me olemme Jumalan lapset, ja ei ole se vielä ilmestynyt, miksi me tulemme. Mutta me tiedämme, kun se ilmestyy, niin me hänen kaltaisiksensa tulemme, sillä me saamme hänen nähdä niin kuin hän on.

Ja jokainen, jolla tämä toivo on hänen tykönsä, puhdistaa itsensä, niin kuin hänkin puhdas on."

Aamen.

Sillä uskon rukouksella, että Taivaan Isä, joka meidän sydämemme ja meidän tarpeemme tuntee, voi sanaansa avata, me saamme tätä Jumalan sanan kohtaa jäädä tässä yhdessä tutkimaan.

Tuossa jo Taisto-veli totesi, että meillä on nyt toinen joulupäivä, tapaninpäivä, ja tämän tapaninpäivän aihe tosiaan hyvin voimakkaasti poikkeaa siitä jouluaamun ilosta ja niistä evankeliumista, jonka se enkeli toi sinne: "Minä ilmoitan teille suuren ilon. Teille on syntynyt Vapahtaja."

Ja siitä me nyt sitten tapaninpäivänä olemme jo kuulleet. Jos jumalanpalvelussa on kuunneltu, niin sieltä on kuultu jo, miten ensimmäiset marttyyrit ja ensimmäinen marttyyri Stefanos sai heittää henkensä uskonsa tunnustamisen tähden.

Ja siihen Taisto-veli myöskin siihen tekstiin jo niin paljon viittasi, miten Stefanos tämän evankeliumin saarnan takia joutui vihan kohteeksi ja hänet kivitettiin. Että minä en nyt tuota Apostolien tekojen tekstiä sitten tähän enää tänään ottanut meillä tutkimisen aiheeksi.

Mutta siinäkin haluaisin vielä palata Stefanuksen, ensimmäisen marttyyrin, tilanteeseen. Miten kauniin esikuvan tuo meidän uskonveljemme antoi siinä, miten me Jumalan lapsina täällä maailmassa elämme tämän maailman keskellä ja miten Jumalan rakkaus saa olla vaikuttamassa. Se Pyhän Hengen vuodattama rakkaus saa olla vaikuttamassa Jumalan lapsissa.

Kun Stefanos kuoli siellä kivisateessa, niin me muistamme sen rukouksen, joka nousi sieltä Stefanuksen huulilta, kun hän huusi viimeisinä sanoina sen, että: "Herra, älä lue tätä heille synniksi." Eli Stefanus halusi olla antamassa anteeksi omille kivittäjilleen, noille epäuskoisille, kaikki heidän pahat tekonsa, jopa tämän viimeisen, hänen henkensä menettämiseen johtaneen vihanpurkauksen.

Näissä joulun jälkeisissä teksteissä monena päivänä, alkaen tästä tapaninpäivästä, niin täällä puhutaan tästä Herran Jeesuksen seuraamisesta. Erityisesti nämä tapaninpäivän tekstit, tämä Apostolien tekojen kertomus ja myöskin sitten ylihuomenna, kun meillä on viattomien lasten päivä ja siellä sitten tulee muun muassa se, miten Herodes kohdisti sen vihansa niihin Betlehemin pieniin, viattomiin poikalapsiin.

Ja niin kuin tuossa jo edellä myöskin todettiin, että pienet lapset, he, jos jotkut, ovat niitä Herran Jeesuksen seuraajia ja niitä Jumalan lasten, meidän kaikkien esimerkkejä Jeesuksen oman opetuksen mukaan. Kun Jeesushan otti juuri pienet lapset polvelleen ja muistutti opetuslapsiaan, että ellette tule tämän lapsen kaltaiseksi, ette taida Jumalan valtakuntaan sisälle tulla.

Eli nämä pienet vastasyntyneet ovat Herran Jeesuksen seuraajia, ja he ovat todellakin joutuneet samalla tavalla tämän maailman vihan kohteeksi kaikkina aikoina kuin ne aikuiset uskovaiset ihmiset, jotka ovat Jumalan rakkauden pakottamana halunneet saarnata evankeliumia, kertoa siitä suuresta Jumalan rakkaudesta, joka on tullut koko ihmiskunnan kohdalle.

Ja kun erityisesti sitten ihminen saa omalla kohdallaan kokea sen, että minä saan todellakin uskoa kaikki syntini anteeksi Jeesuksen nimessä ja sovintoveressä, kun on autettu maailmasta tänne Jumalan valtakuntaan, niin herää suuri rakkaus myöskin niitä armosta osattomia kohtaan. Haluaa lähteä kertomaan, että minulle on tällainen ihme tapahtunut, että minä olen saanut kaikki syntini uskoa anteeksi. Haluathan sinäkin uskoa?

Ja tämä saattaa aiheuttaa samanlaisia reaktioita kuin silloin alkuseurakunnan yhteydessä, kun siihen saarnaan sisältyy myöskin se totuus, että Jumalan sana paljastaa ihmisen syntisyyden ja mahdottomuuden Jumalan edessä.

Ja siihen evankeliumiin kuuluu myöskin silloin se evankeliumin tarjoama valtakunnan osoite. Kun Jeesus lähetti omansa työhön, niin hän antoi omilleen tämän tehtävän. Hän puhalsi heidän päälleen: "Ottakaa Pyhä Henki, joille te synnit anteeksi annatte, niille ne on anteeksi annettu, ja joilta te ne pidätte, niille ne ovat pidätetyt." Eli Jumalan valtakunnan evankeliumi kulkee täällä maan päällä hänen seuraajiensa suussa ja sydämessä.

Ja kun se suu monesti on niin kiinni, Jeesus lohdutti omiaan, että älkää murehtiko, mitä te sanotte, kun teiltä kysytään. Eli hän lohdutti ja halusi vahvistaa uskoa, että Pyhä Henki on se, joka teissä puhuu. Ette te ole, jotka puhutte, vaan minun Isäni Henki, joka on teissä.

Niin kuitenkin Jumalan lapset haluavat silloin, kun tilaisuus tulee, olla tunnustamassa uskonsa, ja sillä heikoillakin sanoilla ja sillä puhetaidolla, mikä meillä on, me haluamme kertoa, miten paljon Taivaan Isä on meitä rakastanut ja että tämä rakkaus kuuluu myöskin sinulle, rakas epäuskoinen ystävä! Eli me haluamme rakkaudella kaikkia ihmisiä olla tällä tavalla lähestymässä ja nostamassa.

Se, miksi minä erityisesti halusin ottaa tämän Johanneksen kirjeen tekstin vielä esille tässä, vaikka siitä Johanneksen kirjeestä jo puhuttiin, niin huomenna on apostoli Johanneksen päivä. Ja kun näitä tähän jouluaikaan osuu näitä tällaisia juhlapäiviä meidän arkipäiviimme, niin nämä jää vähän niin kuin sivuun ja huomaamatta: nämä apostoli Johanneksen päivä ja viattomien lasten päivä, jotka on tässä näitten joulunpyhien välissä.

Ja tämä apostoli Johannes, häntähän pidetään myös tuon Johanneksen evankeliumin kirjoittajana, johon myös äsken viitattiin, siihen Johanneksen evankeliumin alkuun, joka on se ensimmäinen luku, myös sellainen vaihtoehtoinen joulupäivän evankeliumi. Kun me jouluna tavallisesti pysähdymme kuuntelemaan sitä Luukkaan evankeliumin kertomusta siitä seimen lapsesta, niin Johannes menee siellä ensimmäisessä luvussa evankeliumissaan siihen tavallaan joulun tapahtumiin alkaen sieltä, että alussa oli Sana ja Sana oli Jumalan tykönä ja Jumala oli se Sana. Ja sitten myöhemmin kertoo, että tämä Sana tuli lihaksi. Jumala tuli ihmiseksi, syntyi sinne tallin seimeen ja hän asui meidän keskellämme, ja me näimme hänen kunniansa.

Apostoli Johannes, josta käytetään myös nimitystä rakkauden apostoli, niin hänhän aivan erityisen paljon puhuu tästä Jumalan suuresta rakkaudesta ja kehoittaa Jumalan lapsia pitämään aivan erityistä huolta tästä Jumalan lasten keskinäisestä rakkaudesta.

Ja me olemme huomanneet sen näinäkin vuosina, että se on hyvin tärkeä asia.

Ja me voimme kysyä, että miten tällainen rakkaus sitten säilyy Jumalan lasten kesken? Me Jumalan sanan edessä, kun me katselemme itseämme ja omaa vaellustamme, niin me huomaamme, että silloin, kun meillä asiat ei ole kunnossa, silloin kun tulee syntejä ja ei jaksa niitä keskinäisiä riitoja ja muita asioita, jotka on tullut sisarten ja veljien välille, kun niitä syntejä ei jaksa korjata, niin silloin myöskin rakkaus kylmenee.

Eli on hyvä meidän muistaa se, mihin Jumalan sana meitä kehoittaa, että pankaa pois kaikki kuorma ja synti, joka tekee matkan hitaaksi. Eli se himmentää meidän taivastoivoamme ja se tie alkaa hävitä sinne sumun sekaan.

Ja samalla myöskin silloin tulee se tilanne, että me huomaamme, että ne rakkaat sisaret ja veljet alkavatkin olla vähissä. Aletaan ehkä hakea sellaisia sisaria ja veljiä, jotka ajattelevat samalla tavalla kuin minä. Ei kysytä, että mikä on Jumalan valtakunnan ja mikä on Jumalan sanan mieli jossakin asiassa, vaan etsitään puolusteluja sille omalle vaellukselle.

Kun me katselemme tätäkin Johanneksen kirjeen tekstiä, niin kyllä se teksti on täynnä rakkautta meitä kaikkia Jumalan lapsia kohtaan. Se ei ole sellaista sanelupolitiikkaa, jossa vähän niin kuin käsketään, että näin teidän pitää tehdä.

Tuossa pohdiskeltiin jo edellisen puheen aikana sitä, että mitä se on, kun sanotaan, että pitäkää rakkaus tai rakastakaa toisianne. Se on Hengen hedelmä. Sekään ei ole teko. Aivan niin kuin Jumalan sana meille osoittaa, että kaikki ovat pois poikenneet ja kelvottomiksi tulleet, että me emme pysty tekemään hyviä tekoja.

Mutta toisaalta meille myöskin lohdullisesti osoitetaan, että elävästä uskosta vuotavat Hengen hedelminä hyvät teot. Ja niistä Hengen hedelmistä tämä rakkaus on niitä tärkeimpiä, joita luetellaan monia muitakin. Sitten emme käy niitä nyt tässä kaikkia muistelemaan, mutta se on todella semmoinen tärkeä asia, että tämä Jumalan valtakunta näkyisi meille sellaisena kultaisena kynttilänjalkana, jossa nämä sisaret ja veljet, vaikka me inhimillisin silmin kun katsomme, niin me huomaamme, että joidenkin kanssa meillä menee mukavammin ja joidenkin kanssa sitten on vähän harvemmin sitä kanssakäymistä, niin kun me tiedämme, että on yhteinen usko yhdistämässä, niin me haluamme olla rakkaina sisarina ja veljinä pitämässä ja ennen kaikkea rukoilemassa, että Taivaan Isä meitä kaikkia kantaisi lapsinaan ja että me saisimme kerran kohdata toisemme siellä taivaan kodissa.

Apostoli puhuttelee tässä kirjeessä kirjeen vastaanottajia lapsukaisiksi: "Ja nyt, lapsukaiseni, pysykää hänessä, että kun hän ilmestyy, meillä olisi turva, ettemme hänen edessänsä häpeään tulisi hänen tulemisessansa." Tässä Johannes haluaa muistuttaa siitä, että miksi me olemme uskomassa. Että on tärkeää, että me olemme joka päivä valvomassa, että meillä on todellakin usko ja hyvä omatunto ja rakkaus keskenämme, koska me emme tiedä, minä päivänä Herra Jeesus tulee meitä noutamaan, meitä itse kutakin.

Että me muistaisimme, että kun me sisarista ja veljistä eroamme, niin jos se on viimeinen kerta, kun me näemme, niin meille jäisi muisto sisaresta tai veljestä, että me saimme rakkaudessa erota.

Koska Jeesus tulee noutamaan meitä joko yksityisesti tai sitten yhteisenä lähtönä tälle maailmalle tulee lähtö ajalla, jota ei kukaan tiedä, joka on verrattavissa siihen Jeesuksen vertaukseen niistä neitseistä, kymmenestä neitseestä, jotka olivat odottelemassa sitä yljän tuloa.

Me olemme täällä aivan kuin Jeesuksen morsiamina, Jumalan seurakunta. Me odotamme täällä hänen tulemistaan ja Jeesus osoitti, että kun se huuto kuului sitten yöllä, että ylkä tulee, niin kaikilla ei ollut öljyä astioissa, ei ollut omantunnon talous kunnossa, ei ollut jaksettu valvoa uskomassa, ja niin jäätiin ulkopuolelle sieltä häähuoneesta.

Ja vaikka me monesti täällä ajassa joudumme sitten toteamaan sen, että uskon tunnustaminen on vaikeaa, koska me ajattelemme, että me joudumme aivan kuin tämän maailman silmissä, ja me inhimillisesti ajattelemme monesti, meidän on vaikea tunnustaa, niin muistutetaan, että se todellinen tilinteon hetki siellä taivaallisen Isän edessä, se on ihana kohdata silloin, kun me voimme siellä todeta, että se meidän syntivelkamme oli maksettu ja siellä tilikirjassa lukee, että ei yhtään syntiä. Silloin me emme joudu häpeään.

Se ajallinen vaiva, niin se on kuitenkin ohimenevä. Meitä muistutetaan, miten lyhyt tämä meidän elämämme on. Se on kuin kämmenenleveys ja ei yhtään. Ja myös muistutetaan siitä, kuinka kesäinen viherrys katoaa nopeasti: että se kesällä kasvava ruoho ja kukkanen, niin kun tuuli käy ylitse, niin ei häntä enää ole.

Samalla tavalla se on tämä meidän elämämme. Vaikka se tuntuu, että sitä pitkästikin on, niin kyllä se on kuitenkin ohimenevä, nopeasti ohimenevä, tämä ajallinen, ja sen jälkeen meillä on parempaa edessäpäin siellä taivaan kodissa.

Eli että me jaksaisimme tänä päivänä kaikkien näitten erilaisten kiusausten keskellä nähdä niin kuin Johannes näkee sen, että katsokaa, minkä kaltaisen rakkauden Isä on meille osoittanut, että me Jumalan lapsiksi nimitetään.

Tässä maailmassa annetaan monenlaisia nimityksiä ja kunniakirjoja, ja itsenäisyyspäivänäkin on taas tullut paljon monenlaisia kunniamerkkejä tässä maassa. Mutta että me rohkeasti kantaisimme tätä kunnianimeä, Jumalan lapsen nimeä, tämän maailman keskellä. Se on kaikkein korkein arvonimi, jonka ihminen voi täällä maailmassa saada silloin, kun se uskon kautta ymmärretään, että kun tämä aika kerran loppuu, niin vain Jumalan valtakunnan asukkaana meillä on iankaikkinen elämä taivaassa.

Silloin romuttuvat kaikki ne muut arvonimet ja kunniamerkit, joita tämän maan päällä kannetaan.

Ja tässä Johannes toteaa, että ei maailma teitä tunne, sillä ei hän tuntenut Jeesustakaan. Kirjoituksia lukeneet ja tutkineet, viisaat kirjanoppineet, eivät tunnistaneet Jumalan Poikaa, kun hän saarnasi siellä Jerusalemin temppelissä.

Kun Jumalan lapset tänä päivänä Pyhän Hengen kirkastamana haluavat olla Jumalan sanaa saarnaamassa, haluavat aivan samalla tavalla kuin Johannes Kastaja ja Herra Jeesus kutsua, että Jumalan valtakunta on lähestynyt. Olkaa ahkerat ja tehkää parannus. Aivan samalla tavalla se jää tuntemattomaksi tälle maailmalle, tämä Jumalan valtakunta.

Eikä meidän tarvitse sitä sillä tavalla ihmetellä. Jeesus oli varmasti maailman paras opettaja, ja siitä huolimatta se opetuslasten joukko oli pieni, jotka häntä seurasivat, ja suuri oli se ihmisten joukko, joka jäi synteihinsä vaeltamaan.

Ja siitä Johannes siellä evankeliumissaan sitten sanoi, että hän tuli omillensa, mutta hänen omansa eivät ottaneet häntä vastaan.

Ja niin Jumala rakasti maailmaa niin paljon, että hän lähetti omansa saarnaamaan tätä evankeliumia kaikkialle maailmaan, myöskin tänne kylmään Pohjolaan, jossa me saamme tänä päivänä olla tätä evankeliumia kuulemassa.

Ja se ei ole meidän oma tekomme eikä meidän oman ymmärryksemme ansiota, että me tänä päivänä saamme olla uskomassa, vaan Jumalan lahja se on. Se on Jumalan suuri lahja, että hän avaa ihmisen sydämessä synnintunnon ja antaa voiman tulla Jumalan lapseksi.

Eli hän antaa voiman tulla Jumalan lapseksi, ja Jumala myöskin antaa voiman panna pois syntiä. Että me tosiaan täällä Jumalan valtakunnassa myöskin saisimme olla tässä valtakunnan yhteisessä rakkaudessa, yhteisessä uskossa ja yhteisessä puhtaassa opissa, Jumalan sanan mukaisesti joka päivä vaeltamassa.

Ja tässä sitten Johannes vielä sanoo, että minun rakkaani, nyt me olemme Jumalan lapset. Ei ole se vielä ilmestynyt, miksi me tulemme, mutta me tiedämme, kun se ilmestyy, niin me hänen kaltaisiksensa tulemme, sillä me saamme hänen nähdä niin kuin hän on.

Pyhä Henki todistaa, että me olemme Jumalan lapset. Meillä on sydämessä todistus. Kun me olemme Jumalan valtakunnasta saaneet evankeliumissa uskoa kaikki synnit anteeksi, niin Jumala on antanut sinne meidän sydämeemme todistajan, Pyhän Hengen, joka on antanut meille sydämelle sen rauhan ja elävän uskon ja elävän toivon, että kun me tässä valtakunnassa saamme olla armon kerjääjinä matkaa tekemässä, niin me kerran pääsemme taivaaseen.

Mutta niin kuin tässä todetaan, että ei ole ilmestynyt se, miksi me tulemme, niin se taas viittaa siihen, että tämä meidän tämänhetkinen vaelluksemme täällä Jumalan valtakunnassa, niin se on vain ehkä jonkinlainen aavistus siitä, mitä on se, kun me kerran saamme silmämme ummistaa ja avata ne sitten siellä kunnian taivaassa.

Me vaellamme kaksiosaisina. Meillä on perisynnin turmelema vanha osa, ja siitä me joudumme kuitenkin joka päivä murheeseen, että me monella tavalla taivaallisen Isän tahdon rikomme ja joudumme synteihin ajatuksissa, sanoissa ja töissä.

Mutta kuitenkin me saamme olla vaeltamassa jo täällä, tässä armon valtakunnassa. Meille luvataan joka päivä, että nämä viat ja virheet saa uskoa anteeksi Jeesuksen nimessä ja sovintoveressä.

Mutta mitä se tarkoittaa sitten se, että kun se ilmestyy, niin me hänen kaltaisiksensa tulemme? Herra Jeesus oli jo täällä maan päällä, kun hän ihmisenä täällä vaelsi, niin hän oli kuitenkin Jumalan Poika. Hän oli virheetön ja hän täytti taivaallisen Isän tahdon täydellisesti.

Ja kun Taivaallinen Isä tänäkin päivänä jo katselee meitä, Jumalan lapsia, hän näkee meidät Poikansa sovintotyön kautta täydellisinä. Niin kuin vanhat puhujat monesti on sanoneet sitä meidän olotilaamme jo täällä, että me saamme uskoa itsemme pahana pyhäksi.

Vaikka me tunnemme, että meillä on monenlaista epäonnistumista, niin me saamme täällä Jumalan valtakunnassa olla avoimena kirjana tätä matkaa tekemässä ja saamme olla tunnustamassa kaikki syntimme, ja me emme joudu sen tähden häpeään, että me tunnustamme syntimme, vaan päinvastoin, me saamme voittoja sielunvihollisesta ja tästä maailmasta silloin, kun me saamme olla uskomassa nämä kaikki syntimme anteeksi Herran Jeesuksen nimessä ja sovintoveressä.

Ja me olemme jo täällä pyhiä, Jumalalle erotettuja ja sillä tavalla täydellisiä.

Mutta sitten kerran me saamme jättää myöskin tämän vajavaisen ruumiin. Se haudataan tuonne mullan alle, ja se meidän kuolematon sielumme kohoaa sinne taivaan kotiin, sinne Isän luokse.

Ja kerran me saamme olla siellä kunnian taivaassa sitten viettämässä, niin siinä uudessa ruumiissa saamme olla asumassa sitä uutta maata, joka meille annetaan.

Näitä Johannes sai tässä katsella aivan kuin avoimin silmin, mitä meidän edessämme kerran on. Ja niin hän sitten sanoo, että jokainen, jolla tämä toivo on hänen tykönsä, puhdistaa itsensä niin kuin hänkin puhdas on.

Me haluamme olla aina hakeutumassa näille puhdistuslähteille ja haluamme olla pesemässä matkavaatetta, sitä vanhurskauden vaatetta, joka meille on puettu. Se on puettu jo silloin lapsena, kun me olemme saaneet syntyä.

Ja sitten jos se on epäuskon takia menetettykin sinne tuhlaajalapsen teille, niin sen on saanut Jumalan palvelijat, Jumalan valtakunnan palvelijat, pukea jälleen silloin, kun on saanut parannuksen armon ja on saanut tulla tänne Jumalan valtakuntaan.

Ja meillä on halu pitää tätä matkavaatetta puhtaana. Sen tähden me haluamme tulla tänne Jumalan valtakunnan yhteisiin kokoontumisiin ja olla evankeliumia kuulemassa omalle kohdalle.

Ja sen tähden me myöskin siellä kotona, kun meillä tulee niin monenlaisia epäonnistumisia, niin haluamme olla lapset ja vanhemmat keskenämme pyytämässä ja antamassa anteeksi kaikkia niitä virheitä ja kaikkia niitä syntejä, mitä tulee.

Siksi tänäkin päivänä, sisareni ja veljeni, usko kaikki synnit ja matkan viat ja virheet anteeksi Jeesuksen nimessä ja sovintoveressä. Jeesuksen nimessä ja veressä on lupa uskoa kaikki synnit anteeksi.

Me saamme tällä tavalla olla tätä matkaa tekemässä luottaen siihen, että Taivaallinen Isä meille armosta antaa nämä synnit anteeksi, ja se herättää meissä sellaisen rakkauden myöskin Taivaallista Isää kohtaan, että me haluamme olla vaeltamassa niin, että me emme pahoittaisi Taivaallisen Isän mieltä.

Eli meillä on kyllä halu pitää tätä matkavaatetta puhtaana. Emme halua ehdoin tahdoin hakea tästä maailmasta niitä tilaisuuksia, joissa me joudumme syntiin ja joudumme kauemmas Jumalasta, Jumalan tahdon täyttämisestä.

Me ymmärrämme sen, että tämä maailma viettelee meitä monella tavalla, ja niin kuin sitä kuvataan, että se sielunvihollinen käy ympäri kuin kiljuva jalopeura etsien, kenen hän saisi niellä.

Eli tuntien sen oman heikkoutemme, me rukoilemme, että Taivaan Isä pitäisi meistä hyvää huolta ja antaisi meille hyviä saattomiehiä, että me tämän maailman kiusausten keskellä jaksamme pitää uskon ja hyvän omantunnon.

Ja niin kuin tuossa myöskin jo edellisen puheen aikana todettiin, niin tämä Jumalan valtakunnan ovet, ne ovat aina avoinna jokaiselle tulla sisään yöllä tai päivällä.

Eli Taivaallisen Isän tahto on, että hänen Poikansa uhrikuolema ei olisi kenenkään ihmisen kohdalla mennyt hukkaan, vaan taivaallinen Isä rakasti kaikkia ihmisiä niin paljon, että hän haluaisi tarjota tämän anteeksiantamuksen evankeliumin jokaiselle kuultavaksi ja sydämellä uskottavaksi.

Siksi, jos tällä hetkellä näitä seuroja on vielä kuuntelemassa joku, joka tunnet, että sinä olet armosta osaton, sinulla ei ole varmuutta siitä, mihin sinä olet matkalla. Onko tämä joulun lapsi, seimen lapsi, siellä sydämen asukkaana?

Niin sinulla on lupa uskoa tämä sama evankeliumi, jota täällä on jo kuulutettu. Sinä saat uskoa epäuskon ja kaikki sen hedelmänä tulleet synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja sovintoveressä.

Tämä on se ainoa teko, joka kelpaa Jumalan edessä. Se on se teko, että niin kuin Jeesus sanoi, että te uskotte häntä, häntä, joka hänet lähetti.

Eli Jumala lähetti oman Poikansa tänne maailmaan sovittamaan maailman synnit, ja Jeesus lähetti omansa kertomaan tätä ilosanomaa. Tätä ilosanomaa, jota tänäkin iltana kuulutetaan, että poikani ja tyttäreni, ole hyvässä turvassa, sinun syntisi annetaan sinulle anteeksi.

Näin tälläkin hetkellä nämä lupaukset ovat voimassa, ja Jumala itse myöskin sulkee arkin oven, Jumalan valtakunnan oven, niin kuin kävi Nooankin aikana.

Eli sekin on Jumalan työ, että tätä Jumalan valtakunnan evankeliumia täällä kuulutetaan. Se ei ole meidän ihmisten suunnitelmissa, mutta vielä tänä päivänä, niin kuin Jumalan sana sanoo: "Kun tänä päivänä kuulet Jumalan äänen, älä paaduta sydäntäsi, vaan ole ahkera ja tee parannus."

Näin tälläkin hetkellä meidän on turvallista jäädä näitten Johanneksen kirjeen hyvin lohduttavien sanojen alla tätä matkaa tekemään. Me odotamme sitä päivää, jolloin hän ilmestyy ja me saamme tulla hänen kaltaisiksensa ja nämä ajalliset murheet ja vaivat ja tämä vajavaisuus kerran loppuu.

Haluan lopuksi kysyä vielä, että saanko minäkin uskoa kaikki syntini anteeksi? Minä haluan teidän kanssanne näin jäädä uskomaan, ja vyydymme vielä näiden seurojen lopuksi yhteiseen Herran siunaukseen.

Herra siunaa meitä ja varjele meitä. Herra valaise kasvosi meille ja ole meille armollinen. Käännä kasvosi meidän puoleemme ja anna meille sinun rauhasi.

Nimeen Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen.

Aamen.