Seurapuhe 06.04.2014

Isän ja pojan ja pyhän hengen nimeen. Hiljennymme vielä sen Jumalan sanan äärelle, joka on kirjoitettu täällä ensimmäisessä Mooseksen kirjassa, sen 22. luvussa. Ja luen täältä tämän luvun alusta jakeeseen 18 seuraavat pyhät Jumalan sanat.

Ja koska se oli tapahtunut, koetteli Jumala Abrahamia ja sanoi hänelle, Abraham, ja hän vastasi, katso tässä minä olen. Ja hän sanoi, ota nyt Isak, sinun ainoa poikas, jota rakastat, ja mene Moorian maalle, ja uhraa hänet siellä polttouhriksi yhdellä niistä vuorista, jonka minä sinulle sanova olen.

Niin Abraham nousi varhain aamulla ja valjasti aasinsa ja otti kaksi palvelijansa kanssansa ja poikansa Isakin ja halkoili puita polttouhriin ja valmisti itsensä ja meni sille paikalle, minkä Jumala oli hänelle sanonut. Ja he kävivät molemmat ynnä.

Niin sanoi Isak isällensä Abrahamille, minun isäni. Hän vastasi, katso tässä minä olen, poikani. Ja hän sanoi, katso tässä on tuli ja halvot, mutta missä on lammas polttouhriksi? Abraham vastasi, Jumala on edes katsova itsellensä lampaan polttouhriksi, poikani. Ja he kävivät molemmat ynnä.

Ja kun he tulivat sille paikalle, josta Jumala oli hänelle sanonut, teki Abraham siihen alttarin ja pani halvot, otti poikansa Isakin ja pani hänen alttarille halkoin päälle. Ja hän ojensi kätensä ja kavaltti veitsen teurastaaksensa poikaansa.

Niin Herran enkeli huusi häntä taivaasta sanoen, Abraham, Abraham. Hän vastasi, tässä minä olen. Hän sanoi, älä satuta kättä poikaan. Älä myöskään hänelle mitään tee, sillä nyt minä tiedän, että sinä pelkäät Jumalaa. Etkä ole säätänyt ainokaista poikaasi minun tähteni.

Niin Abraham nosti silmänsä ja äkkäsi oinaan takanansa sarvista sekaantuneena pikkiän pensastoon. Niin Abraham meni ja otti oinaan ja uhrasi polttouhriksi poikansa edestä. Ja Abraham nimitti sen paikan, Herra on edes katsova. Josta vielä tänä päivänä sanotaan, Herran vuorella edes katsotaan.

Mutta Herran enkeli huusi Abrahamia toistamiseen taivaasta ja sanoi, minä olen vannonut itse kauttani, sanoo Herra, että tämän teit ja et säästänyt sinun ainoaa poikaasi. Niin minä suuresti siunaan sinua ja runsaasti lisään sinun siemenesi niin kuin taivaan tähdet ja niin kuin sannan meren rannalla.

Ja sinun siemenesi on perivä vihollistensa portit. Ja sinun siemenesi pitää kaikki kansat maan päällä siunatuksi tuleman, että minun äänelleni kuuliainen olet. Aamen.

Mehän elämme tätä paastonaikaa pääsiäiseen valmistautumisen ja hiljentymisen aikaa. Ja nyt siihen on aikaa kaksi viikkoa enää siihen pääsiäiseen. Meillä kirkkovuodessa tälle sunnuntaille on annettu nimi kärsimyksen sunnuntai.

Eli tämän sunnuntain aikana hiljennytään aivan erityisesti odottamaan sitä Herran Jeesuksen kärsimistä siellä Golgatalla. Ja sitä piinaviikkoa ja niitä tapahtumia, joihin me sitten saamme Jumalan sanan äärellä hiljentyä silloin viimeisellä viikolla aivan erityisesti ennen pääsiäistä.

Ja tämän kärsimyksen sunnuntain erät vanhan testamentin tekstejä on juuri tämä Mooseksen kirjan kohta, jonka äsken tässä kuulimme. Ja ne teistä, jotka ovat varmasti jo monen vuoden aikana elämässänne noita pääsiäisen ajan tapahtumia saaneet täältä Jumalan sanasta seurata ja kuunnella myöskin täällä seuroissa, niin teille varmasti tuli tästä vanhan testamentin kohdasta mieleen tällainen voimakas vertauskuva.

Tästä tapahtumasta, joka tällaisena ihan inhimillisenä tapahtumana on hyvin koskettava. Kun me tiedämme, olemme lukeneet Raamatusta Abrahamin koettelemuksista, miten Jumala voimakkaasti erityisesti Abrahamin uskoa koetteli. Jumalan sanan mukaan koettelematonta uskoa ei ole.

Me jokainen saamme sen omassa elämässämme huomata, miten meille tulee elämässä monenlaisia vaikeuksia. Voidaan puhua kärsimyksistä. Tai voidaan puhua sellaisista elämän vaikeista käännekohdista, joihin Raimo Velikin viittasi, että me joudumme tekemään ratkaisuja elämän ja kuoleman, elävän uskon ja epäuskon välillä.

Ja tästä Abrahamista on sanottu, että hän on meille uskon esikuva. Siitä huolimatta, että me varmasti tiedämme, että se Abraham oli lihaa ja verta niin kuin mekin. Ja voimme vain kuvitella niissä monissa elämänvaiheissa, joita Abrahamin elämässä oli, miten voimakkaasti siellä myöskin se vanha osa taisteli uuden osan sen sydämessä kuuluvan Jumalan äänen kanssa.

Tämä Abrahamhan joutui muun muassa elämässään lähtemään kotimaastaan kohti vieraita seutuja Jumalan sanaa totellen. Eli hän halusi olla kuuliainen elämässään sille Jumalan sanalle, Jumalan äänelle, joka kehoitti häntä menemään siihen maahan, jonka minä sinulle osoitan.

Samoin me muistamme, että Abraham luotti niihin Jumalan lupauksiin, joita Jumala oli luvannut, että tälle uskon kuuliaisuudelle on siunaus. Kun Abrahamille luvattiin paljon jälkeläisiä.

Tämänkin luvun tuossa viime jakeissa huomasitte, että Jumala aivan kuin vahvisti tämän lupauksensa. Eli ne lupaukset, joihin Abraham luotti, niin ne olivat lujat. Jumala ei petä luottamusta. Me ihmiset monet pidämme luottamuksen. Emme ole luottamuksen arvoisia, mutta Jumala piti jopa niinkin tiukassa paikassa kuin mitä äsken kuulimme tästä.

Kun Jumala antoi aivan käsittämättömän vaikean tehtävän Abrahamille. Abraham oli saanut pitkän, pitkän odotuksen jälkeen pojan. Hän oli vanha mies ja hänen vaimonsa Saara oli jo myös ylittänyt hedelmällisyysiän. Ja heille syntyi Jumalan suurena ihmeenä poika, jolle annettiin nimi Iisak.

Ja nyt sitten Jumala käski Abrahamia, että mene Moorian vuorelle ja uhraa poikasi Iisak. Jumalan sana on meidän järjelle monesti aivan käsittämätöntä. Ja se mitä Jumalan sana meille ilmoittaa, niin se ei ole ihmisjärjellä ymmärrettävissä eikä järjelliseksi tehtävissä.

Ei se varmasti ollut Abrahamillekaan millään lailla käsitettävissä. Miten Jumala, joka on minulle luvannut jälkeläisiä niin kuin taivaalla on tähtiä. Ja minulla on yksi poika ja Jumala sanoo, että mene ja uhraa se poika. Ja minä olen vielä vanhempi kuin tämän pojan saatua. Ja vaimosinkin on vielä vanhempi kuin synnyttäessään tämän pojan. Ja nyt Jumala antaa tällaisen käskyn.

Mutta täällä sanotaan, että Abraham teki kuuliaisesti kaiken mitä Jumala käski. Eli täällä kerrotaan, että Abraham nousi varhain aamulla. Valjasti aasin ja otti kaksi palvelijansa kanssansa ja poikansa Iisakin. Ja kaikki mitä tarvitaan uhritoimitukseen.

Vanhan testamentin aikana Jumala oli säätänyt tällaisen uhrijumalanpalveluksen, johon oleellisesti kuului aina jonkun uhrieläimen veren vuodattaminen. Ja sen uhrijumalanpalveluksen tarkoitus oli silloinkin lupauksen kansan keskuudessa muistuttaa ihmisiä siitä Jumalan suuresta lupauksesta, että Jumala on luvannut sovittaa ihmisten synnit veren kautta.

Jo ensimmäiselle ihmisparille annettiin se lupaus ja tämä vanhan testamentin uhrijumalanpalvelus, jossa teurastettiin joku uhrieläin, sen veri vuodatettiin syntien anteeksiantamiseksi. Eli ihmiset halusivat osoittaa sillä kuuliaisuuden Jumalan sanalle ja halusivat sillä tavalla hiljentyä sen Jumalan pyhän lupauksen äärelle.

Ja nyt kun me saimme kuulla tästä ihmeellisestä koettelemuksesta, joka Abrahamille tuli, että hän joutui uhraamaan. Hän joutui jo ajatuksissaan uhraamaan poikansa sinne Moorian vuorille mennessä. Ja hän olisi Jumalalle kuuliaisena, niin kuin me kuulimme, toimittanut uhritoimituksen loppuun asti.

Niin tässä on sellainen kaunis vertauskuva siitä suuresta järjelle käsittämättömästä rakkaudesta, jota Jumala on osoittanut meitä syntisiä ihmisiä kohtaan. Kun hän antoi ainoan poikansa uhriksi meidän syntiemme tähden, ettei yksikään joka tähän sovitustyöhön uskoo ja haluaa ottaa tämän Jumalan suuren rakkauden vastaan, niin ettei hänen tarvitsisi kuolla niiden syntiensä tähden, vaan hän saisi iankaikkisen elämän Kristuksen ansion tähden.

Tämä vanha testamentin teksti on otettu tähän paaston aikaan muistuttamaan meitä tästä Jumalan suuresta rakkaudesta ja tästä uhriteosta, jonka Jumala teki oman ainoan poikansa kautta koko ihmiskunnan tähden.

Joissakin tämän päivän teksteissä, se on eräs evankeliumiteksti, jossa viitataan tähän, kun ne juutalaiset koettivat löytää Jeesuksesta syytä tuomitakseen hänet kuolemaan. Niin siellä ylimmäinen pappi Kaipas lausuu sellaiset sanat, jotka tavallaan liittyvät koko tähän Jumalan sanan evankeliumiin, joka alkaa täältä Raamatun alkulehdiltä, kun hän toteaa: Eikö ole parempi, että yksi kuolee koko kansan tähden kuin se, että koko kansa hukkuisi?

Kun ne juutalaiset pelkäsivät, että jos Jeesus villittää kansan, niin tulee roomalaiset ja hävittävät koko Jerusalemin ja kaikki nämä heidän pyhät paikkansa. Niin tuo ylimmäinen pappi tuli siinä lausuneeksi sen Jumalan sanan ytimen, joka on meillä esillä tässäkin vertauskuvallisessa Iisakin uhraamisessa.

Aivan niin kuin yhden ihmisen, ensimmäisen ihmisparin kautta synti tuli sinne paratiisiin ja siitä synnistä me koko ihmiskunta olemme osalliset perisynnistä, niin myöskin Jumalan pelastusjärjestykseen kuului se käsittämätön asia, että hän antoi oman poikansa syntyä tänne maailmaan ihmiseksi.

Ja antoi hänelle kaiken vallan ja voiman tallata pahan voimaa niin, että sielun vihollinenkaan ei saanut häntä houkuteltua niihin synteihin, joihin me joka päivä itse täällä ihmiset joudumme.

Eli hän virheettömät askeleet kävi ja siitä huolimatta hän joutui sinne ristin puulle kärsimään häpeällisen ristin kuoleman. Sellaisen kuoleman, joka kuului kaikkein pahimmille ryöväreille ja pahantekijöille.

Eli hänet luettiin sinne pahantekijöiden joukkoon kaiken sen jälkeen, mitä hän oli sitä hyvää ja vain hyvää tehnyt niiden ihmisten keskellä.

Ja nyt sitten kun me palaamme tähän Abrahamin ja Iisakin matkaan, niin tässä meille halutaan kirkastaa sitä, miten ihminen todellakin pelastuu vain uskon kautta.

Eli tässä Abrahamin kohdallakin, niin kun me seuraamme tätä Jumalan sanan todistusta, niin hänellä oli koko ajan vahva luottamus Jumalan lupauksiin.

Eli jo tässä ensimmäisessä kohdassa, kun me huomaamme, että Abraham nousi varhain aamulla täyttääkseen Jumalan hänelle antaman tehtävän. Ja niin hän sitten lähtee matkaan tälle vaikealle taipaleelle sinne Moorian vuorelle ja voimme arvata, että ne askeleet olivat raskaat.

Hänen vanha osansa pani vastaan ja tietenkin hän teki matkaa. Kunnes sitten kolmantena päivänä he saapuivat, kolme päivää vaellettiin sinne paikalle. Nämä on jollakin tavalla vertauskuvallisia monetkin nämä kohdat.

Tästäkin aivan niin kuin se Herran Jeesuksen kärsimyksestä sinne ylösnousemukseen, niin siinäkin oli se kolmen päivän matka siihen pääsiäiseen. Sieltä kärsimyksen alusta.

Niin tästäkin tällainen kolme tuskallista päivää vaelletaan Moorian vuorelle. Ja sen jälkeen sitten jätetään ne palvelijat sinne vuoren juurelle ja isä ja poika lähtevät vuorelle.

Ja tässä tilanteessa me huomaamme, että ne palvelijatkin olivat vähän ihmeissään. Ei ollut otettu mukaan lammaslaumasta karitsaa tai jotain muuta uhrieläintä, joka oli tapana kun lähdettiin.

Täällä kerrottiin, että palvelijatkin kysyivät, että niin hän sanoi tästä, että koska me olemme rukoilleet, niin me palvelimme teidän tykönne. Ja sen jälkeen hän otti ne kaikki, mitä tarvitaan siellä vuorella.

Mutta Iisak kysyi, joo aivan oikein, Iisak kysyi siinä vaiheessa jo isältään, että eikös meiltä jotain puutu. Että meillä on tässä kaikki muu, mutta uhrieläin puuttuu.

Ja isän usko, Abrahamin käsittämätön usko tulee siinä vastauksessa, kun hän sanoo, että Jumala on edeskatsova. Eli että Jumala näyttää meille uhrin. Että kyllä Jumala näyttää sen uhrin.

Eli jo tässä vaiheessa me voimme nähdä sen, että Abraham uskoi niin lujasti Jumalaan, että vaikka Jumalan käsky oli, että mene ja uhraa poikasi. Ja me tiedämme, mitä se tarkoittaa.

Eli toisin sanoen, että Abrahamilla ei olisi sen jälkeen sitä poikaa. Niin se Abraham uskoi niin lujasti, että vaikka hän tämän uhritoimituksen suorittaa, niin Jumalalla on voima vaikka herättää kuolleista minun rakas poikani.

Koska Jumala on luvannut, että minulla tulee olemaan jälkeläisiä niin paljon kuin taivaalla on tähtiä, että minä en niitä voi lukea. Jumala ei petä luottamustaan.

Lapsen usko. Me aikuiset emme löydä kyllä itsestämme tällaista uskoa, mutta pienellä lapsella se usko voi olla. Ja Jeesus antaa todistuksen lapsista, että antakaa lasten tulla minun tyköni, älkääkäistäkö heitä.

Ja hän varoittaa myöskin pahentamasta niitä lapsia, jotka uskovat minun päälleni.

Eli tällä Abrahamilla oli tällainen vahva usko siihen, että Jumala voi vaikka kuolleista herättää hänelle pojan. Ja pojalle riittää tämä isän vastaus. Jumala on edes katsova meille sen uhrin, jota me tarvitaan tuolla Moorian vuorella.

Ja niin he sitten nousevat sinne vuorelle. Ja me saimme tästä seurata, miten tämä etenee aivan normaalin uhrijumalanpalveluksen tapaan. Että sinne rakennetaan alttari ja sinne laitetaan ne halot.

Ja sitten olisi tarkoitus laittaa uhrieläin sinne alttarin päälle. Ja sen jälkeen sitten polttaa se polttouhri.

Ja kun Abraham sitten sitoo oman poikansa sinne alttarille ja aikoo rueta uhraamaan sen oman poikansa. Tästäkin on ihmeellistä, että ei täällä kerrota sitä, että se poika olisi, myöskään Iisak olisi siellä vastustellut. Tai millään tavalla huutanut mistään apua.

Jos me muistelemme sitä Herran Jeesuksen ristinkärsimystä, niin aivan niin kuin tässäkin olisi sellainen vertauskuva tässä Mooseksen kirjan kertomuksessa.

Ja että Jeesuksestahan jo Jesaja profetoi, että niin kuin lammas, joka teuraaksi viedään, niin ei hänkään suutansa avannut.

Ja tässä vaiheessa Jumalan käsi puuttuu sitten peliin. Jumala pysäyttää tämän uhritoimituksen. Ja me saimme täällä kuulla, että Herran enkeli huutaa taivaasta, Abraham, Abraham.

Eli Jumala lähetti enkelinsä Abrahamin luokse. Ja näitä enkeleitä on esiintynyt täällä Jumalan sanan erilaisissa merkittävissä paikoissa. Jumalalla on tällä tavalla viestinviejiä, jotka ovat oikealla hetkellä paikalla.

Myöskin tässä tämä enkeli kieltää Abrahamia satuttamasta poikaansa. Ja kun Abraham nostaa sitten silmänsä, niin mitä hän näkee? Se Abrahamin usko palkitaan.

Täällä kerrotaan, että Abraham nosti silmänsä ja äkkäsi oinaan takanansa sarvista sekaantuneena tihkiään pensastoon. Eli nykysuomella sanottuna, niin Abraham huomasi, että siellä oli lammas tarttunut pensaisiin kiinni.

Jumala järjesti uhrin. Aivan niin kuin Abraham sanoi, että Jumala on edeskatsova lampaan polttouhriksi.

Uskon kautta Abraham uhrasi oman poikansa. Me voimme tämän kertomuksen perusteella todellakin nähdä sen, miten Abraham jo oli luopunut siitä omasta rakkaasta pojastaan. Mutta Jumala esti häntä satuttamasta sitä poikaansa.

Jumala antoi tällä tavalla elämän aivan kuin takaisin tälle Iisakille. Aivan niin kuin Jumalalla oli mahdollista myöskin herättää omaa rakasta poikaansa kuolleista. Kolmantena päivänä silloin pääsiäisaamuna, kun hauta oli tyhjä.

Eli pahan voima murrettiin lopullisesti pääsiäisenä. Silloin kun Jumalan ainoa poika mursi ne kuolemankahleet ja nousi sieltä haudasta. Ja tuli kertomaan omillensa tätä ilosanomaa, että meidän ihmisten ei tarvitse enää kuolla syntiemme tähden.

Jumala on uhrannut tällaisen uhrin, joka kelpaa koko ihmiskunnan syntien sovitukseksi taivaalliselle Isälle. Ja tässä tapauksessa tämä uhri sitten viedään loppuun tällä Jumalan antamalla lammasuhrilla.

Abraham meni ja otti oinaan ja uhrasi polttouhriksi poikansa edestä. Eli Abraham suoritti tämän uhri Jumalan palveluksen ja hän vielä halusi kunnioittaa tätä paikkaa, jossa tämä uhri suoritettiin niin, että hän nimitti sen paikan Herra on edes katsova.

Eli hän halusi muistuttaa myöskin jälkeen jääville, myöskin meille tämän päivän Jumalan lapsille, sitä, että taivaallinen Isä on tässäkin lupaustensa takana. Ja hän sillä kerralla antoi sen uhrin ja tässä on myöskin viittaus siihen, että Jumala on edes katsova sen uhrin, joka on tuleva sitten kerran.

Kun Jumala antaa sen oman ainoan poikansa uhriksi koko ihmiskunnan syntien tähden siellä Golgatan ristillä.

Ja täällä kerrottiin vielä sitten, että Herran enkeli huusi Abrahamia toistamiseen taivaasta ja sanoi, Minä olen vannonut itse kauttani, sanoo Herra, että tämän teit ja et säästänyt sinun ainoaa poikaasi.

Minä suuresti siunaan sinua ja runsaasti lisään sinun siemenesi, niin kuin taivaan tähdet ja niin kuin sannan meren reunalla. Ja sinun siemenesi on perivä vihollistensa portit.

Tästäkin viitataan siihen, miten se Herran Jeesuksen kärsiminen ja kuolleista ylösnouseminen merkitsi sielun vihollisen vallan murskaamista. Se merkitsi sitä, joka siellä parasiipissa annettiin se lupaus, että sinun siemenesi on tuleva seikaa murskaa käärmeen pään.

Se käärme, sielun vihollinen, sen valta murskattiin Herran Jeesuksen ylösnousemisen, voitollisen ylösnousemisen tapahtuessa pääsiäisenä.

Ja edelleen tässä enkeli sanoo, että sinun siemenessäsi pitää kaikki kansat maan päällä siunatuksi tulemaan, että minun äänelleni kuuliainen olet.

Kaikki kansat maan päällä. Silloin kun nämä ovat tapahtuneet tuolla Lähi-idässä, niin jo silloin niitä pakanakansoja, jotka olivat luopuneet Jumalasta, oli paljon.

Ja sen jälkeen ihmiset ovat levittäytyneet monina kansoina kaikkialle maailmaan. Ja kuitenkin Jumalan hyvä tahto on todella tämä, että tässä Abrahamin siemenessä, Iisakin jälkeläisissä, joista kerran syntyi sitten Herra Jeesus sinne Bethlehemin seimeen, ja joka sitten siellä Golgatan ristillä kärsi viattoman kuoleman ja sovitti meidän kaikkien synnit.

Niin tässä sovintouhrissa pitää siunattamaan kaikki kansat maan päällä.

Tuossa kuulimme Pietarin kirjeen kohtaa seurojen alussa, miten Pietari kirjoitti pakanoista parannuksen armon saaneille. Miten se evankeliumi, tämä hyvä sanoma siitä, että nyt se pahan valta on voitettu, miten se lähti sieltä Jerusalemista sinne Vähä-Aasiaan ja miten se lähti Etioppiaan, Etiopian hoviherran mukana, miten se lähti Rooman valtakuntaan sinne Italiaan ja sieltä edelleen kaikkialle Eurooppaan.

Saavutti lopulta myöskin nämä pohjoiset seudut, ja tästä siunauksesta me saamme olla nyt tänä päivänä osallisia. Tästä Abrahamin siemenen kautta tapahtuneesta siunauksesta ovat osallisia kaikki kansat maan päällä.

Ja sen tähden Jumala haluaa olla kutsumassa kaikkialla maailmassa ihmisiä tämän siunauksen osallisuuteen. Siksi me olemme tänäkin päivänä tänne kokoontuneet, että me olemme toisaalta muistuttamassa toinen toisiamme uskon sisaria ja veljiä siitä, että vielä tänäkin päivänä me saamme kuulua tähän siunattujen joukkoon.

Me saamme olla tätä pyhää kansaa ja pyhää pappeutta, josta Pietari kirjoitti. Me saamme olla jokainen uskovainen tällaisia pappeja, jotka kerromme siitä, mitä hyvää taivaan Isä on meille tehnyt.

Kun me olemme saaneet uskoa kaikki syntimme anteeksi Herran Jeesuksen nimessä ja veressä. Ja että meillä on valta tarjota tätä syntien anteeksiantamuksen evankeliumia jokaiselle ihmiselle, joka tuntee syyllisyytensä ja syntisyytensä.

Me järjestämme seuroja, että me toinen toisiamme haluamme olla rohkaisemassa, että vielä tänäkin päivänä nämä lupaukset ovat samat. Saa uskoa tänä päivänä kaikki synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja sovintoveressä.

Ja me myöskin järjestämme näitä seuroja sen tähden, että vielä tänä päivänä Jumala antaa etsikon aikaa näille kansoille. Kaikki alueet, missä Jumalan sanaa saarnataan, missä Pyhä Henki tekee työtään, kaikkealla siellä on vielä mahdollisuus tulla tähän Jumalan valtakuntaan.

Omistaa tämä evankeliumin vapauttava sanoma. Se on se sama sanoma, jota Herra Jeesus saarnasi siellä luvatun kansan keskellä, kun se saarnan yksinkertainen ydin oli se, että Jumalan valtakunta on teitä lähestynyt. Tehkää parannus, uskokaa evankeliumiin.

Näin Jeesus kehotti omiaan menemään kaikkeen maailmaan ja saarnaamaan parannusta kaikille alkaen Jerusalemista. Ja tämä sanoma on tänäkin päivänä uskottavissa.

Me haluamme Jumalan lapsina olla vapauttamassa jokaisen ihmisen siitä syntitaakasta, jonka alla sielun vihollinen haluaisi pitää ihmistä.

Me tänäkin päivänä haluamme rohkaista, että tämä evankeliumi kuuluu myöskin sellaiselle, joka tuntee, että sinä et ole vielä tästä armosta osallinen. Sinulla on polttavana synnit omalla tunnolla.

Sinä saat uskoa tästä saarnasta kaikki synnit ja epäuskon kaikkein suurimpana syntinä anteeksi Jeesuksen nimessä ja sovintoveressä.

Ja kun tämän evankeliumin uskoo, niin Jumala antaa voiman tulla Jumalan lapseksi.

Lutherkin joutui toteamaan, että minä en voi omasta järjestäni enkä voimastani Jumalan lapseksi tulla, vaan Jumala on vetänyt minua puoleensa.

Taivallinen Isä kuulee sellaisen epäuskoisen ihmisen rukouksen, joka hädissään pyytää, että näytä minulle Jumalan valtakunta. Se paikka, jossa minä saan luopua tästä syntikuormasta ja minä saan tunnon rauhan.

Ja kun sinä uskot tämän evankeliumin todeksi omalla kohdallasi, sinä saat uskoa, että kaikki synnit on anteeksi annettu Jeesuksen nimessä ja veressä.

Ja kun ne Jumalan lapset täällä maan päällä saarnaavat, niin ne synnit on myöskin annettu anteeksi siellä taivaassa.

Ja näin me Jumalan lapsina tätä valtakunnan työtä haluamme olla niillä lahjoilla, mitä taivaan Isä meille antaa. Haluamme olla tekemässä aina siellä, missä me olemme.

Olemme siellä työpaikalla ja koulutovereiden keskellä ja kaikkialla siellä, minne taivaan Isä meitä itse kutakin haluaa olla lähettämässä.

Ja ennen kaikkea on tärkeää, että me saamme itse olla joka päivä tästä armosta osallisia. Tänäkin päivänä on kaikkein tärkein asia, että juuri minun syntini ovat anteeksi annetut ja minä saan säilyttää uskon ja hyvän oman tunnon.

On hyvä mennä illalla nukkumaan, kun on hyvä omatunto ja taivaan Isän todistus siellä sydämellä, että minä olen Jumalan lapsi.

Rakas sisareni ja veljeni, jää tänäkin iltana uskomaan kaikki synnit ja kaikki kiusaukset ja epäilyksetkin anteeksi Jeesuksen nimessä ja sovintoveressä.

Ihan pienimmästä vanhimpaan Jeesuksen nimessä ja veressä on kaikki synnit anteeksi. Jeesuksen nimessä ja veressä, Jeesuksen nimessä ja veressä kaikki synnit on lupauskoa anteeksi. Jeesuksen nimessä ja veressä kaikki synnit saa uskoa anteeksi.

Ja kun me näin uskomme, niin meille kerran aukeaa ne taivaan portit. Sellainen ihanuus, jota me emme tällä omalla vanhalla osalla pysty kuvittelemaan.

Mutta me saamme luottaa niin kuin se Abraham luotti, että kun taivaan Isä on luvannut jotain niin hyvää, että sitä kuvataan vain, että sitä ei ole silmä nähnyt eikä korva kuullut, mitä taivaan Isä on meille valmistanut.

Niin näin me haluamme uskoa. Kannattaa olla tänäkin iltana vielä uskomassa näitä lupauksia.

Ja minäkin haluan kysyä, saanko jäädä uskomaan kaikki synnit ja kiusaukset ja epäilykset anteeksi. Haluan näin teidän kanssanne uskoa.

Yhdymme vielä Herran siunauksiin. Herra siunaa meitä ja varjele meitä. Herra valaise kasvosi meille ja ole meille armollinen. Herra käännä kasvosi meidän puoleemme ja anna meille sinun rauhasi.

Nimeen isän ja pojan ja pyhän hengen. Aamen.

Kiitos! Kiitos. Kiitos kun katsoit! Kiitos kun katsoit!