Seurapuhe 31.05.2015

Isän ja pojan ja pyhän hengen nimeen jatkamme vielä näitä sunnuntai-seuroja ja pyydän lukea täältä yhteisen tutkimisen aiheeksi erään helluntain jälkeisen viikon lukukappaleen. Tämä on apostolien tekojen toisessa luvussa ja luen täältä jakeet 36-41.

Sanat kuuluvat Jeesuksen nimeen. Niin pitää siis totisesti kaiken Israelin huoneen tietämän, että Jumala on tämän Jeesuksen, jonka te ristiinnaulitsitte, Herraksi Kristukseksi teisivät. Mutta kuin he nämä kuulivat, kävi se läpi heidän sydämensä ja sanoivat Pietarille ja muille apostoleille: te miehet, rakkaat veljet, mitä meidän pitää tekemään? Vaan Pietari sanoi heille: tehkää parannus ja antakaa, että jokainen itsensä kastaa Jeesuksen Kristuksen nimeen syntein anteeksi antamiseksi, niin te saatte pyhän hengen lahjan.

Sillä teille ja teidän lapsillenne on tämä lupaus annettu ja kaikille, jotka taampana ovat, kutka ikänä Herran meidän Jumalamme kutsuu. Ja monilla muillakin sanoilla todisti hän ja neuvoi heitä sanoen: antakaa teidän autettaa tästä pahan ilkisestä suvusta. Jotka siis mielellään hänen sanansa ottivat vastaan, ne kastettiin. Ja sinä päivänä lisääntyi lähes kolme tuhatta sielua. Aamen.

Me olemme saaneet siirtyä nyt tässä kirkkovuodessa tähän helluntaijaksoon. Ja niin kuin tuossa jo Petri-veljen puheessa kävi ilmi, niin viikko sitten saimme muistella niitä ihmeellisiä tapahtumia, joita siellä helluntaina pyhän hengen vuodattamisen aikaan tapahtui. Ja tämäkin apostolien tekojen kohta, jossa kerrotaan, miten Pietari ja muut apostolit aloittivat tätä lähetystyötä ja Herran Jeesuksen lähetyskäskyn mukaisesti niillä lahjoilla, joita Jumala oli heille itse kullekin antanut.

Mutta he sitten olivat kuuliaisia tälle kutsulle ja lähtivät sitä työtä tekemään. Ja ihan tässä alussa, ennen kuin lähdemme tätä Pietarin puhetta tässä käymään läpi, niin ajattelin, että haluan lunastaa lupauksen, jonka kuukausitoista sitten annoin noille Kenian rakkaille sisarille ja veljille siellä lähetysmatkalla, kun lupasin tuoda terveisiä. Nyt on ollut niin paljon muita menoja tässä kuukauden aikana, että en ole ehtinyt teitä, rakkaat sisaret ja veljet, moniakaan täällä nähdä.

Niin haluan vielä tuoda aivan yhteisesti teille kaikille rakkaita terveisiä Kenian sisarilta ja veljiltä. Saimme huhtikuussa olla siellä vierailulla tuolta Patenniemestä Kinnusen Hannu-veljen kanssa. Meitä oli siellä odotettu ja meitä palveltiin. Taivaallinen Isä palveli meitä kaikkia sanallaan ja evankeliumillaan siellä niissä monissa teuroissa, joissa saimme olla.

Ja siellä he ovat hyvin kiitollisia Suomen sisarille ja veljille kaikille siitä tuesta, jota te kaikki olette varmasti antamassa sille lähetystyölle, jota taivaallinen Isä tällä hetkellä tekee niin monissa eri paikoissa, eri puolilla tätä maailmaa. Ja sielläkin he ymmärtävät sen, että todellakin tämä työ on Herran taivaan Isä tekee lähetystyötänsä.

Ja tätä lähetyskäskyä me itse kukin omalla vartiopaikallamme haluamme olla noudattamassa, niin kuin sitä Petri-velikin muistutti, että meillä jokaisella se tärkein vartiopaikka on siellä kotona, siellä mistä me arkista elämää vietämme. Mutta samalla me muistamme, että tämä Jumalan valtakunta tällä hetkellä, sen rajat kulkevat sydämestä sydämeen. Ja se Jumalan valtakunta löytyy kaikkialta tämän maailman eri kolkilta, jos ei muuten, niin niiden pienten lasten, pienten uskovaisten sydämissä, jotka tänäkin päivänä ovat tätä elämän taivalta aloittamassa tuolla eri puolilla maailmaa.

Ja siellä, missä me saamme olla tätä lähetystyötä tekemässä, niin siellä pyhä henki on tosiaan yhdistämässä meitä, Jumalan lapsia, toinen toisiimme. Ja saamme rukoilla, että taivaan Isä siunaisi sitä sanan kylvätyötä, jota me itse kukin saamme olla siellä omalla lähetyspaikallamme tekemässä.

Ja tämä Jumalan sanankohta, jonka tästä luin, niin kertoo ihan niistä uuden liiton lähetystyön alkuhetkistä, kun Pietari ja apostolit halusivat olla tekemässä tuota työtä ensiksi siellä Israelin kansan keskellä. Ja tässä apostolien tekojen alussa kerrotaan siitä, miten nämä Jeesuksen opetuslapset halusivat olla muistuttamassa niille juutalaisille siitä, mitä on tapahtunut.

Ne olivat tuoreissa muistissa nämä pääsiäisen pitkän perjantai ja pääsiäisen tapahtumat, joita oli Jerusalemissa tapahtunut. Ja apostolit pitivät sitten seuroja ensinnä siellä oman kansansa keskellä. Ja juuri tässä ennen tätä äsken luettua kohtaa Pietari oli hyvin seikkaperäisesti kertonut, mitä profeetat ennustivat. Oli kertonut siitä, mitä sitten tapahtui, kun Jumalan lupaukset täyttyivät ja Herra Jeesus syntyi ja teki niitä ihmeellisiä tunnustekoja täällä oman kansansa keskellä.

Ja sitten hän suoraan käy heidän omia tuntojaan kohti, että tämän Jumalan hojan, vapahtajan, te ristiinnaulitsitte. Ja kuitenkin sitten Pietarilla on evankeliumi, ei ole tuomio, vaan on evankeliumi päällimmäisenä. Että hän kuitenkin nousi ylös kuolleista ja me olemme hänen todistajansa.

Mehän muistamme näistä pääsiäisen jälkeisistä tapahtumista sen merkittävän tosiasian, että Herra Jeesus ilmestyi omillensa opetuslapsille. Ja hänen opetuslapsistaan, niistä jotka uskoivat, tuli ylösnousseen Herran Jeesuksen todistajia.

Ja hyvin oleellinen asia tässä on se, että tätä evankeliumia todellakin voidaan viedä tässä maailmassa eteenpäin vain pyhän hengen työnä. Meillä nyt on siis kolminaisuuden päivä ja siitä jo me kuulimme, miten Jumala on kolmiyhteinen Jumala.

Ja semmoinen hyvin tärkeä tehtävä, joka on sitten pyhällä hengellä, tällä Jumalan kolmannella persoonalla, on se, että se pyhä henki seurakuntansa kautta, Jumalan valtakunnan kautta, ihmissuulla julistetussa sanassa tekee Jumalan sanan eläväksi. Se pystyy herättämään syntisen ihmisen synnin tunnon ja se pystyy myöskin sitten tekemään sen evankeliumin eläväksi, joka vapauttaa ihmisen kaikesta synnistä ja syyllisyydestä.

Ja siksi, että tämä pyhä henki täällä Jumalan valtakunnassa nimenomaan on kutsumassa ihmisiä parannukseen, niin siksi Jeesuksenkin julistuksessa oli ennen kaikkea aina tärkeimpänä asiana se, että etsikää ensin Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttaan, niin kaikki teille annetaan.

Ja se, että Jumalan valtakunnan saarnassa on aina se kutsu, että Jumalan valtakunta on nyt sinun lähelläsi. Ole ahkera ja tee parannus. Ja tätä sanomaa nämä opetuslapset tässä olivat kertomassa sille omaisuuskansalle, Israelin kansalle.

Ja kun Pietari siinä sitten oli lopettelemassa sitä saarnaansa, niin täällä kerrottiin, että kun he tämän kuulivat, kävi se läpi heidän sydämensä. Siis Jumala avasi kuulijoiden sydämiä. Monet niistä kuulijoista tunsivat piston sydämessään, tunsivat oman syntisyytensä ja syyllisyytensä. Ja heillä tuli hätä omasta synnistä ja omasta syntisyydestä.

Ja tämä onkin se kaikkein tärkein asia, että se taivaan Isä saisi olla sanansa kautta osoittamassa meille ihmisille sen, että vain yksin armosta, yksin Herran Jeesuksen ansioon, siihen uhriin, jonka hän antoi ja siihen täydelliseen lunastustyöhön, jonka hän teki. Vain siihen uskomalla meillä on mahdollisuus kerran päästä taivaaseen.

Ja kun Pietari tällä tavalla puhutteli niitä ihmisiä, niin nämä ihmiset kysyivät Pietarilta: miehet, rakkaat veljet, mitä meidän pitää tekemään? Jo tämä puhuttelu kertoo paljon, rakkaat veljet, mitä meidän pitää tekemään. Että se taivaallinen Isä avaa sydämiä näkemään Jumalan lapsissa sellaisia rakkaita taivaan Isän lähestyttäviä, että on jo rakkaus noita sanan julistajia kohtaan, niitä, jotka ovat lähestyneet ja kehoittaneet parannukseen.

Vaikka ne lihan puolesta saattavat tuntua kovilta sanoilta ja Jumalan sana varmasti sellaiselle ihmiselle, joka on epäuskossa, niin Jumala saattaa näyttää pelottavalta. Ja Jumalan sana on lakia täynnä. Siitä näkyy vain se Jumalan ehdoton vanhurskaus.

Ja kun sitten Jumalan sana osoittaa myöskin sen toisen teränsä, eli sen evankeliumin, että sinun ei tarvitse kuolla niiden syntiesi tähden, koska Herra Jeesus on jo kuollut sinun puolestasi. Hän kantoi myöskin ne sinun syntisi siellä Kolkatan ristillä. Niin tämä evankeliumin vakuutus kuuluu silloin myöskin syntiselle ihmiselle.

Ja niin myöskin Pietari halusi olla antamassa hyvän neuvon näille kansanmiehilleen, eli niille juutalaisille. Kun hän antoi heille neuvon: tehkää parannus ja antakoon jokainen itsensä kastaa Jeesuksen Kristuksen nimeen syntein anteeksi antamiseksi. Ja niin te saatte pyhän hengen lahjan. Tehkää parannus.

Ja Lutherhan tuosta parannuksesta opettaa, että se on todellakin tässä järjestyksessä, että ensin tulee synnin tunto, että Jumalan sanan alla ihminen tunnustaa sen oman syntisyytensä. Ja samalla kuitenkin se parannus on uskomista siihen evankeliumiin, siihen, että ne synnit on anteeksi annettu Herran Jeesuksen sovintotyön kautta.

Siihen parannukseen sisältyy siis se katumus ja siihen sisältyy sitten se syntien anteeksi antamuksen kokeminen ja uskominen omalla kohdalla. Ja tähän Pietari kehoitti nyt. Hän oli selittänyt, miten teidänkin puolestanne Jumalan tahdosta tapahtui tämä Herran Jeesuksen kärsiminen silloin pitkänä perjantaina ja miten hän suoritti sen työn loppuun asti uskollisena Isälleen.

Ja hän voitti kuoleman ja hän nousi pääsiäisaamuna ylös sieltä kuoleman haudasta. Ja hän meille antoi tällaisen tärkeän todistajan tehtävän, että menkää kaikkeen maailmaan ja saarnatkaa parannusta kaikille luoduille alkaen Jerusalemista.

Ja näin se Pietari siinä halusi sitten alkaa sieltä Jerusalemista tätä lähetystyötä ja kehoittaa niitä ihmisiä siellä parannukseen. Ja hän myöskin tuo esille tämän lähetyskäskyn toisen puolen, että Jeesus myöskin kehoitti sitten kastamaan näitä uskoon tulleita uusia opetuslapsiaan isän, pojan ja pyhän hengen nimeen.

Ja tämä on Jumalan valtakunnan opetuksessa aina ollut näin, että halutaan saarnata parannusta. Ja kun sitten ihminen on saanut parannuksen armon, jos hän on aikuisiällä saanut parannuksen armon, niin on myöskin sitten haluttu liittää tähän kasteen armo liittoon.

Ja täällä Uuden testamentin alkulehdillä on paljon niitä tilanteita, joissa todellakin me saamme vakuutuksen siitä, että näitä uskovaisia ihmisiä sitten kastettiin. Ja monessa paikassa tulee vielä esille se, että kun he nyt ovat saaneet pyhän hengen niin kuin mekin, niin mikä estää heitä kastamasta.

Muun muassa Korneliuksen huoneessa nämä sanat lausuttiin, että ensin tulee usko ja Jumala lahjoittaa sen pyhän hengen sinne sydämeen ja sen jälkeen on halu kilvoitella hyvän oman tunnon liitossa sitten elämän loppuun asti ja Jumalan valtakunnan armohoidossa.

Ja näin se Pietari tässä sitten puheli niille kuulijoille siinä ja niitä oli paljon, niin kuin varmasti huomasitte tuossa lopussa. Ja täällä kerrotaan, että teille ja teidän lapsillenne on tämä lupaus annettu. Eli juutalaiset olivat tällaista lupauksen kansaa ja ajatelkaa, miten kauan monet profeetat ennustivat Jeesuksesta ja miten kauniisti psalmien kirjassa lauletaan jo kauan ennen Jeesuksen niitä päiviä siitä, että miten ihmeellisiä aikoja siellä Israelissa elettiin niitten muutaman vuoden ajan, kun Herra Jeesus oli heidän keskellään.

Siellä oli etsikon aika ja siellä oli herätyksen ajat, mutta monet vaaduttivat sydämensä. Mutta nyt sitten Pietari muistuttaa, että teille ja teidän lapsillenne annettiin tämä lupaus. Mutta sitten hän myöskin sanoo, että ja kaikille, jotka taampana ovat, jotka ikänä Herra meidän Jumalamme kutsuu.

Me olemme tänä päivänä nyt niitä, jotka olemme täällä kauempana taampana. Me olemme nyt kauempana. 2000 vuotta on kulunut näistä seuroista ja monta tuhatta kilometriäkin on tässä välistä. Ja kuitenkin Pietari näkee sen, että Jumalan hyvä tahto on se, jonka Jeesuskin heille ilmoitti, että niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainoan poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä.

Eli Jumala on järjestänyt jokaiselle ihmiselle jo ennen hänen syntymäänsä tämän pelastuksen. Ja Jumala hyvän tahtonsa mukaan haluaa olla kutsumassa kaikkia ihmisiä valtakuntansa osallisuuteen ja tähän evankeliumin omakohtaiseen uskomiseen.

Ja näin se Pietari tässä sitten halusi rohkaista näitä ihmisiä parannuksen askelille. Ja niin hän siinä jatkoi vielä, että monilla muillakin sanoilla todisti hän ja neuvoi heitä, sanoen: antakaa teidän autattaa tästä pahan ilkisestä suvusta.

Tämä on aina Jumalan lasten halu ja tahto, että me saisimme olla tätä Jumalan sanan saarnaa täällä pahan ilkisen maailman keskellä. Ja tämän syntisen ja pimeän maailman keskellä saisimme olla vielä julistamassa niillä lahjoilla, mitä taivaan Isä meille itse kullekin antaa.

Ja että meillä olisi rukouksen mieli, että me uskaltaisimme tunnustaa uskomme tämän maailman keskellä. Että se taivaan Isä saisi olla vielä auttamassa sitten tuolta maailmasta tänne valtakuntaansa ja armon osallisuuteen vielä niitä, joiden etsikon aika on vielä tällä hetkellä.

Se on suuri Jumalan salaisuus, että hän tekee työtänsä kansojen keskellä silloin, kun hän sen parhaaksi näkee. Ja meidän itse kunkin elämässä on aivan kuin etsikon aikoja.

Ja me tiedämme, että taas kun on kesä alkamassa ja rippikoulut ovat menossa, niin me monet vanhemmat rukoilemme, että se taivaan Isä olisi herättämässä siellä näiden nuorten sydämiä. Koska monesti se nuoruuden aika on juuri sellaista aikaa, jolloin se taivaan Isä haluaa olla kutsumassa ja muistuttamassa meitä ihmisiä siitä, että taivaallinen Isä on meistä jokaisesta maksanut kalliin hinnan.

Ja me soisimme, että jokainen meidän lapsemme saisi elämänsä elää onnellisesti tämän Jumalan valtakunnan asukkaana, ettei tuo paha maailma saisi olla viettelemässä. Ja jos vielä on käynyt niin, että syntikin on saanut vallan ja sielun vihollinen on houkutellut maailmaan, että saisi jo nuorena sen palaamisen armon, että se taivaan Isä saisi täältä Jumalan valtakunnasta olla hoitamassa näitä meidän nuoriamme.

Ja me Jumalan lapsina tiedämme sen, että taivaan Isä ei ole ketään tarkoittanut kadotukseen, vaan se taivaallisen Isän tahto on, että me olisimme kuuliaisia. Jumalan lapset aina neuvovat, että kun sinä tänä päivänä kuulet Jumalan äänen, älä paahduta sydäntäsi. Ole ahkera ja tee parannus.

Emme kehoita koskaan siirtämään sitä parannusta huomiseen, koska me emme tiedä, mitkä ovat ne etsikon ajat. Taivaan Isä on kärsivällinen, mutta Jumalan sana osoittaa kuitenkin senkin, että Jumalan sana ei puhuttele ihmistä iankaikkisesti.

Eli on todella Jumalan sanan mukaista kehoittaa aina kanssaihmisiä uskomaan juuri tänä päivänä se evankeliumi, joka Jumalan valtakunnasta kuuluu.

Jos tänäkin päivänä näitä seuroja on kuuntelemassa joku sellainen, joka tuntee, että taivaan Isä on herättänyt sinun sydämesi ja sinä tunnet, että jos sinä tällä sielun tilalla lähdet, niin sinä et pääse taivaaseen, me Jumalan lapset haluamme olla rohkaisemassa, että juuri tänä päivänä sinulla on lupaus: kaikki synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja sovintoveressä.

Ja tulla tänne Jumalan valtakuntaan ja lähteä meitä ja Herraa Jeesusta seuraamaan opissa ja elämässä ja myöskin kärsimisessä. Koska se Jumalan lapsen elämä on sitä joka päivä, että synnin pois panemista ja myöskin sen ristin kantamista, joka tästä elävättä uskosta kuitenkin tässä maailmassa on.

Mutta tällä tavalla se Pietarikin halusi neuvoa niitä läsnä olevia, että nyt on armonpäivä ja nyt on autuudenpäivä. Uskokaa tämä evankeliumi, jonka Herra Jeesus antoi meidän kerrottavaksemme ja saarnattavaksemme.

Ja mitä tapahtui? Täällä kerrotaan, että jotka siis mielellään hänen sanansa ottivat vastaan, ne kastettiin. Ja sinä päivänä lisääntyi lähes kolme tuhatta sielua.

Eli tarkoittaa sitä, että siellä oli sellaiset suuret seurat siellä Jerusalemissa, että kolme tuhatta ihmistä teki parannuksen. Eli Jumala oli kutsumassa hyvin väkevästi vielä tuota luvattua kansaansa.

Mutta me myöskin voimme nähdä näistä apostolien tekojen seuraavista luvuista, että hyvin nopeasti sitten nämä apostolien askeleet veivät sieltä kauemmas sitten Välimeren rannoille ja eri puolille Rooman valtakuntaa.

Ja myöhempinä vuosisatoina tiedämme sitten, miten Jumalan tulet ovat palaneet eri puolilla maailmaa. Ja miten se Jerusalem hävitettiin, aivan niin kuin Jeesuskin itki jo sitä Jerusalemin kohtalua, niinhän siinä kävi sitten toteen ne profeettojen ennustukset myöskin Jerusalemin hävityksestä.

Ja tällä tavalla tämä Jumalan valtakunnan työ pyhän hengen työnä jatkuu tänäkin päivänä täällä meidän maailmassamme. Ja me ymmärrämme hyvin vähän tästä Jumalan sanasta ja me ymmärrämme hyvin vähän tästä Jumalan valtakunnan työstä, mutta jossa taivaan Isä saa meidän sydämessämme olla tänä päivänä todistamassa, että minä saan olla Jumalan lapsi.

Minä saan olla asumassa täällä Lahdessa näiden Jumalan lasten keskellä Jumalan valtakuntaa. Ja että Jumala pyhän henkensä kautta täällä valtakunnastaan kirkastaa meille sen, mikä on meidän kuolemattoman sielumme kannalta tarpeellista.

Ja että me saamme tämän evankeliumin uskomisen kautta sydämessämme kantaa elävää toivoa siitä, että kun me kerran täältä pääsemme, niin me pääsemme taivaan kotiin.

Tähän elävään uskoon sisältyy aina myöskin tällainen elävä taivastoivo. Ja se on varmasti aivan tarpeeksi meille ja meidän ei todellakaan tarvitse muuta kuin luottaa siihen, mitä Jeesuskin esimerkillään osoitti, kun hän otti noita pieniä lapsia sylinsä.

Ja hän sanoi, että ellette te tule niin kuin tämä pieni lapsi, ette taida taivasten valtakuntaan sisälle tulla. Niin ei tämä voi olla kovin monimutkainen tämä elävä usko.

Ja tänne Jumalan valtakuntaan ei tarvita kovin paljon tietoa ja viisautta. Tarvitaan uskoa ja luottamusta näihin Jumalan sanan lupauksiin.

Ja tuona päivänä noihin Pietarin pyhän hengen kautta antamiin lupauksiin vastasi kolme tuhatta ihmistä. Me ymmärrämme, että siellä varmasti Jumala teki ihmisten sydämistä töitään ja se on Jumala, joka sen uskonkin sinne sydämeen antaa.

Ja me muistamme monia tapauksia, tiedämme monia, kun joku meidän rakas ystävämme on saanut parannuksen armon. Sitä on monesti kätten päälle panemilla siunattu tätä evankeliumia ja ne ovat ihania hetkiä.

Mutta täälläkin varmasti tapahtui Pietarin puhuessa, että ne kuulijat uskoivat. Siellä tapahtui niin kuin Korneliuksen huoneessakin. Täällä kerrotaan, että Pietarin vielä puhuessa pyhä henki laskeutui kuulijoiden sydämeen.

Tällä tavalla se taivaan Isä tekee työtänsä kuulijoiden sydämessä ja herättää tämän elävän taivastoivon ja herättää myöskin rakkauden niihin, jotka tätä evankeliumia ovat saarnanneet.

Sellainen ihminen ei jää yksinäiseksi tässä maailmassa, vaan hän todellakin haluaa lähteä tätä Jumalan valtakunnan työtä tekemään. Ja Jumalan lasten rakkaudessa haluaa lähteä vaeltamaan.

Ja haluaa olla suu auki varmasti tunnustamassa sitä, että minä haluan uskoa omat syntini anteeksi, anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä ja haluan olla tätä Jumalan valtakuntaa asumassa.

Näin on tänäkin päivänä teidän rakkaat sisaret ja veljet turvallista jäädä ihan lapsen lailla niin kuin ennenkin uskomaan kaikki synnit ja kaikki kiusaukset ja kaikki epäilyksetkin anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä.

Jeesuksen nimessä ja veressä on lupa uskoa. Kaikki synnit aivan armosta anteeksi. Tämä sama evankeliumi kuuluu kaiken ikäisille lapsille ja meille aikuisille.

Tästä samasta ruuastamme meidän kuolematon sielumme elää. Siellä missä olet, usko kaikki synnit ja kiusaukset ja epäilykset anteeksi Jeesuksen nimessä ja sovintoveressä.

Hyvin syntisenä ja arkisena itse tulin tälle paikalle niin kysyn: saanko minäkin jäädä uskomaan kaikki syntini vielä anteeksi? Haluan teidän kanssanne näin jäädä uskomaan.

Ja kun me tällä tavalla uskomme, niin taivaan Isä kerran kutsuu meitä näkemään sitä, mitä me vielä tänä päivänä toivomme. Näin saamme jäädä Jumalan ja hänen armonsa sanan siunattuun haltuun tätä matkaa tekemään.

Yhdymme vielä Herran siunaukseen. Herra siunaa meitä ja varjele meitä. Herra valaise kasvosi meille ja ole meille armollinen. Käännä kasvosi meidän puoleemme ja anna meille sinun rauhasi.

Nimeen isän ja pojan ja pyhän hengen. Aamen.