Seurapuhe 27.10.2013

Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen jatkamme vielä näitä seuroja ja pyydän lukea täältä yhteisen tutkimisen aiheeksi Kaavalin kirjeestä Efesiläisille sen neljännestä luvusta jakeesta 22 jakeeseen 32 seuraavat pyhät Jumalan sanat.

23. Niin pankaat pois vanha ihminen, jonka kanssa te ennen vaelsitte, joka himoin kautta eksyksissä itsensä turmelee.

24. Mutta uudistakaa teitänne teidän mielenne hengessä ja pukekaa päällenne uusi ihminen, joka Jumalan jälkeen luotu on, totisessa vanhurskaudessa ja pyhyydessä.

25. Sen tähden pankaa pois valhe ja puhukaa jokainen lähimmäisensä kanssa totuutta, sillä me olemme jäsenet keskenämme.

26. Vihastukaat ja älkää syntiä tehkö. Älkää antako auringon laskea ylitse teidän vihanne.

27. Älkää antako laittajalle sijaa.

28. Joka varastanut on, älkää silleen varastako, vaan paremmin tehkää työtä ja toimittakaa käsillänne jotakin hyvää, että hänellä olisi tarvitsevalle jakamista.

29. Älkää yksikään rietas puhe teidän suustanne lähtekö, vaan mitä sovelias on parannuksen tarpeeksi.

30. Älkää Jumalan pyhää henkeä murheelliseksi saattako, jossa te lunastuksen päivään asti kiinnitetyt olette.

31. Kaikki haikeus ja närkästys ja viha ja huuto ja sadatus olkoon kaukana teistä kaiken pahuuden kanssa.

31. Mutta olkaat keskenänne ystävälliset ja laupiaat ja anteeksi antakaa toinen toisellenne, niin kuin Jumala teillekin Kristuksen kautta anteeksi antanut on.

32. Aamen.

Me olemme jo tänä iltana olleet tässä Jumalan sanan äärellä ja olemme todenneet, että näissä tämän sunnuntain teksteissä erityisesti puhutaan anteeksi antamisesta.

33. Ja kun me ajattelemme tätä sunnuntain aihetta, antakaa anteeksi toisillenne, me tulemme siihen, josta jo tuossa edellisen puheen alla kuulimme.

34. Kun me itse olemme lahjaksi saaneet, kun me itse olemme taivaalliselta isältä anteeksi saaneet sen kymmenen tuhatta leiviskän velan, josta Jeesus vertauksessaan myös puhuu, niin meidän tulisi osoittaa tätä anteeksi antavaista mieltä jokaista lähimmäistä kohtaan.

34. Myöskin tämä Paavalin kirje, joka oli osoitettu Efeson Jumalan lapsille, neuvoo vaeltamaan Jumalan lapsena, niin kuin täällä esikuvassa sanotaan soveliaasti, kutsumisessa.

35. Jumala on meitä kutsunut ja hän on erottanut meitä. Pyhän Hengen kautta valaissut ja myöskin tässä valtakunnassaan meitä pyhän Hengen kautta neuvoo vaeltamaan sillä tavalla, että me emme pyhää Henkeä murheelliseksi tee, niin kuin tässä Jumalan sanankohdassa todettiin.

Kun me tarkastelemme itseämme näiden Paavalin sanojen alla, me monessa kohdassa ajattelemme, että me emme todellakaan omalta puoleltamme pysty näitä Paavalin neuvoja täyttämään. Ja näinhän se aina on, kun me Jumalan sanan peilissä joudumme itseämme katselemaan, niin me toteamme, että meillä ei ole voimia siihen, mitä Jumalan sana meille opettaa.

Tässä puhuttiin ensinnä vanhasta ihmisestä ja Paavali neuvoi panemaan vanhan ihmisen, jonka kanssa te ennen vaelsitte, pois. Tässä erityisesti tietenkin viitataan siihen, että Efeson Jumalan lapset ovat saaneet parannuksen armon sieltä maailmasta.

Mehän tiedämme, että sielun vihollinen kuljettaa omiaan lihan himojen ja halujen mukaan. Ja Paavali muistuttaa siitä, että kun Jumalan lapsi on saanut pyhän Hengen kotiopettajaksi sinne sydämeen, niin se ei enää opeta elämään samalla tavalla kuin tässä maailmassa epäuskoiset ihmiset elävät.

Eli siitä huolimatta, että me Jumalan lapsina joudumme toteamaan niin kuin Paavali itsestäänkin sen totesi, että minussa minun lihassani ei asu mitään hyvää. Eli me vaellamme tällaisina vanhan osan kantajina.

Myöskin silloin, kun me olemme armosta saaneet uskoa kaikki syntimme anteeksi. Mutta Paavali haluaa kuitenkin tässä muistuttaa siitä, että me joka päivä ja aina kun me todella tunnemme tämän meidän turmeltuneen vanhan osan vaikutukset.

Ja me tunnemme niin kuin Paavali totesi, että sitä hyvää, mitä minä haluan, minä en tee. Kuitenkin hän toteaa, että en kuitenkaan minä, vaan se synti, joka minussa asuu.

Eli me Jumalan lapset itseämme katsellessa huomaamme, että se paha asuu edelleenkin meissä.

Meitä Jumalan lapsia on syytetty siitä, että me eristämme itsemme aivan kuin pahan ulkopuolelle. Ja ulkopuolelta nähdään monesti se, että Jumalan lapsi pitää itseään parempana kuin tämän maailman ihmiset.

Mutta me armosta Jumalan valtakuntaan autetut tai vain täysin armosta Jumalan valtakunnan hoidossa lapsina pysyneet tiedämme sen, että se paha asuu meistä itsessämme joka päivä.

Ja me joudumme todella, niin kuin Paavali sanoo, panemaan tätä vanhaa osaa joka päivä pois. Joudumme tunnustamaan sen, että me monella tavalla joudumme syntiin ja joudumme armosta uskomaan kaikki nekin viat ja virheet joka päivä anteeksi Jeesuksen nimessä ja sovintoveressä.

Ja Paavali näkee tämän, että uudistakaa teidän mielenne hengessä ja pukekaa päällenne uusi ihminen, joka Jumalan jälkeen luotu on totisessa vanhurskaudessa ja pyhyydessä.

Silloin kun epäuskoinen ihminen saa parannuksen armon, niin hänellä tähän riisutaan ne saastaiset vaatteet, syntivaatteet tai oma vanhurskauden vaatteet ja puetaan päälle se täydellinen vanhurskauden vaate, jonka Herra Jeesus siellä Kolkatan ristillä putoi vaatteen, jossa ei saumoja ole, joka on täydellinen.

Mutta me tiedämme, että synti tekee työtään täällä maailmassa. Sielun vihollinen houkuttelee meitä syntiin ja me joudumme joka päiväisessä uskon kilvoituksessa aina uudelleen ja uudelleen muistuttamaan siitä, että me olemme yhden päivän Jumalan lapsia.

Me juuri tänä päivänä haluamme olla aivan täysin armosta uskomassa vieläkin ne kaikki synnit anteeksi.

Että me tällä tavalla hukeudumme vain tähän Jumalan meille Jeesuksen, Kristuksen kautta tarjoamaan vanhurskauden vaatteeseen.

Ja mitä se tarkoittaa, kun me sitten haluamme tällä tavalla valkeudessa vaeltaa? Onko se niin kuin tästä maailmassa sanotaan, että se Jumalan lasten elämä on sellaista, että viikolla saa elää oman mielen mukaan ja halujen mukaan ja on niin helppo sitten mennä sinne seuroihin ja pyytää anteeksi.

Neuvooko Jumalan sana tällaiseen? Me huomaamme näistä Paavalin neuvoista, että kyllä Paavali kehoittaa meitä Jumalan sanan mukaiseen vaeltamiseen joka päivä ja aina siellä, missä me olemmekin.

Me olemme aina taivaallisen Isän silmien alla. Me emme ole uskomassa toisia Jumalan lapsia varten tai tätä maailmaa varten, vaan me olemme uskomassa sen tähden, että me pääsisimme taivaan kotiin.

Sen tähden me haluamme olla tälläkin hetkellä nöyränä katselemassa näitä Kaavalin neuvoja.

Pankaa pois valhe, puhukaa jokainen lähimmäisensä kanssa totuutta, sillä me olemme jäsenet keskenämme.

Me ymmärrämme, että jos Jumalan lasten keskellä luottamus alkaa rakoilla, niin siitä seuraa myöskin aina rakkauden rikkeitä ja se voi johtaa hyvinkin vakaviin seurauksiin.

On erittäin tärkeää, että me saamme olla avoinna ja paljaita kaikkien Jumalan lasten kesken, mutta myöskin siellä, missä me työpaikalla toimimme, koulussa, koulukavereiden kesken, on hyvä muistaa, että me voimme puheillamme saada paljon pahaa aikaan.

Eli Jumalan sana kehoittaa meitä puhumaan totta ja myöskin puhumaan toinen toisistamme hyvää.

Ja jos me kuulemme huhupuheita, niin kuin monesti tästä maailmasta, tuntuu siltä, että ne negatiiviset jutut menevät paljon nopeammin ja ne uskotaan myöskin helpommin.

Niin Jumalan lapsena meidän velvollisuutemme on toimia sillä tavalla, että me lähestymme sitä ihmistä, jota pahat puheet koskevat, ja menemme kysymään, mitä kuuluu, ja saamme todellakin pysäytettyä nämä pahat puheet, joissa ehkä ei ole mitään perää.

Näin me Jumalan lapsina haluamme, meillä on halu, vaikka me emme aina jaksa.

Me jokainen tiedämme, miten usein me sorrumme juuri tällaisiin asioihin, että me jätämme jotain asioita kertomatta, tai kerromme valheita, tai jatkamme juoruja eteenpäin.

Paavali varoittaa meitä tällaisesta.

Edelleen Paavali tässä sanoi, että vihastukaa ja älkää syntiä tehkö.

En muista, mistä muodossa se tuossa uudessa käännöksessä on, mutta tässä on ennen kaikkea tärkeä muistutus siitä, että kun me joka tapauksessa, me koulutamme ne päähän monta kertaa päivässä, ja me suutumme siellä omassa kodissa, ja työkavereiden kesken, niin älkää antako vihan laskea auringon yli.

Että me jaksaisimme nöyrtyä pyytämään anteeksi, koska se eron hetki sen jonkun ystävän tai tutun kanssa voi olla viimeinen.

Eli että me sillä tavalla aina erkanisimme, että meillä olisi asiat kunnossa, ja riidat sovittuna, ja anteeksi annettuna, ja anteeksi pyydettynä.

Tämä on Paavalilta todella kaunis neuvo, että älkää antako auringon laskea teidän vihanne ylitse.

Tässä vanhan käännöksen seuraavassa jakeessa on tällainen sana, että älkää antako laittajalle sijaa.

Mitähän tämä tarkoittaa? Tämä on tällainen vanhanaikainen sanonta.

Tämä tarkoittaa sitä, että me Jumalan lapsetkin saatamme joskus joutua sellaisiin vikoihin ja virheisiin, joista maailma syyttää ihan aiheellisesti.

Eli me Jumalan lapsina todellakin saamme muistaa sen, että meitä seurataan, ja tämä maailma etsii Jumalan valtakunnan vikoja ja virheitä aivan erityisen tarkasti.

Ja me saamme rukoilla taivaan Isältä taitoa, että me tämän maailman keskellä eläisimme niin kuin me uskomme ja puhuisimme niin kuin me uskomme.

Se ei ole aina helppoa, mutta todellakin niin tämän maailman puolelta me kärsimme pilkkaa ja vainoa siksi, että me tunnustamme elävää uskoa.

Ja meitä kehoitetaan iloitsemaan siitä, että me saamme olla tällä tavalla uskon tunnustajina täällä matkaa tekemässä.

Mutta todellakin, että me samalla muistamme sen, että me olemme todellakin vanhan osan puolelta taipuvaiset myös monenlaisiin vikoihin ja virheisiin.

Ja jos näin käy, niin on tärkeää, että me myöskin tunnustamme omat virheemme.

Ja myönnämme sen, että olemme tehneet väärin ja että se, mitä on tehty väärin, niin se ei ole tullut elävästä uskosta, vaan se on sielun vihollisen vaikutusta meissä.

Tällä tavalla me haluamme myös tämän maailman edessä elää niin kuin me uskomme ja rukoilla taivaan Isältä voimaa tällaiseen vaeltamiseen.

Joka varastanut on, älköön silleen varastako, vaan paremmin tehköön työtä ja toimittakoon käsillänsä jotakin hyvää, että hänellä olisi tarvitsevalle jakamista.

Tässä puhutaan ihan suoranaisesti rikoksesta, varastamisesta ja tästäkin on paljon ollut puhetta, miten me Jumalan lapsina haluamme olla myöskin tämän maailman oikeuden puolella.

Eli ihmisten turvaksi ja yhteiskunnan järjestykseksi on Jumala nähnyt hyväksi sen, että meillä on esivalta, jota me kunnioitamme, ja meillä on lait, joita me kunnioitamme.

Ja jos sitten silläkin tavalla käy, että myös uskovainen joutuu tuollaiseen rikokseen, niin kaikki rikokset, niin kuin muutkin synnit, niin mehän saamme ne uskoa anteeksi.

Ristin ryöväri sai raskaat rikokset siellä Kolkatanmäellä anteeksi.

Mutta tämän maailman lain edessä me kaikki ihmiset olemme samanarvoisia, tai meidän pitäisi, kaikkialla maailmassa ei näin ole, mutta meidän pitäisi olla samanarvoisia.

Ja me haluamme myös maallisen lain edessä sovittaa rikokset.

Niin se ristin ryövärikin kärsi kuolemanrangaistuksen, mutta hän kohtasi Vapahtajansa siellä taivaankodissa.

Hänkin on siellä meitä odottamassa.

Eli Jumalan lapsi ei ole nousemassa myöskään maallisen esivallan yläpuolelle, vaan haluamme osoittaa tässäkin kuuliaisuuden tälle Jumalan sanalle.

Älköön yksikään rietas puhe teidän suustanne lähtekö, vaan mitä sovelias on parannuksen tarpeeksi, että se kelvollinen kuulla olisi.

Täällä Jumalan sanassa muistutetaan siitä, että voiko samasta suusta tulla siunaus ja kirous.

Kun meitä Jumalan lapsia on kutsuttu rauhan lähettiläiksi ja saarnaamaan evankeliumia, niin silloin on tosiaankin myöskin syytä rukoilla, että me sitä samaa siunausta olisimme tarjoamassa kaikille ihmisille.

Meidän ei ole helppoa varmastikaan toimia aina sillä tavalla, että kun meitä vastaan hyökätään, me olisimme lempeästi vastaamassa niihin syytöksiin ja hyökkäyksiin.

Mutta kuitenkin meidän rukouksemme on se, että ne puheet, joita me sitten käymme myös epäuskoisten kanssa, että ne olisivat parannukseksi, niin kuin tässä Paavali muistuttaa.

Me olemme kylväjiä.

Me saamme pyytää, että jos taivaan Isä antaa voimia ja antaa oikeita sanoja, me voisimme olla valona ja suolana tämän pimeän maailman keskellä.

Että ne sanat olisivat siunaavia sanoja.

Ne muistuttaisivat myöskin niitä ihmisiä, jotka Jumalan valtakuntaa varjostavat, että armo kuuluu jokaiselle.

Että Jumalan valtakunnasta halutaan aina tuomita armolla ja laupeudella.

Ja että me lähestyisimme rakkaudella myöskin niitä, jotka meitä vastaan hyökkäävät.

Ja vielä enemmän kaikkia niitä kohtaan, jotka asuvat tätä Jumalan valtakuntaa.

Että me emme lähtisi tätä Jumalan valtakuntaa sisältä päin nakertamaan ja sillä tavalla aiheuttamaan murhetta.

Kun tässä Paavali toteaa, että älkää Jumalan pyhää Henkeä murheelliseksi saattako, jossa te lunastuksen päivään asti kiinnitetyt olette, niin mehän tunnemme sen omassa sydämessämme, että kun me joudumme syntiin, niin Pyhä Henki tulee murheelliseksi siellä meidän omassa tunnossamme.

Silloin kun se oma tunto on Jumalan sanalla hoidettu.

Mutta myöskin se Pyhä Henki voi tulla murheelliseksi täällä Jumalan valtakunnassa, jos Jumalan lapset täällä alkavat murentaa Jumalan sanan arvovaltaa, jos alkaa tulla sellaista, että joku on viisaampi kuin saarnaäiti, eli ne Pyhän Hengen neuvot, joita annetaan täältä Jumalan valtakunnasta.

Eli tässä muistutetaan myös siitä, että me haluaisimme olla kuuliaisia nimenomaan Jumalan valtakunnassa kuuluvalle Pyhän Hengen äänelle.

Koska yksittäisen ihmisen oma tunto saattaa rueta hyväksymään venyä kuin kumilanka, jos ei sitä hoideta täällä Jumalan valtakunnassa Jumalan sanalta.

Eli tällä tavalla me pyydämme olla kuuliaisia tälle Jumalan sanan neuvolle, jota Jumalan valtakunnassa meille annetaan, että me emme tekisi Pyhää Henkeä myöskään sillä tavalla murheelliseksi.

Tässä ehkä tuollainen kaikkein tärkein rakkauden neuvo on täällä viimeisessä jakeessa, kun täällä Kaavali toteaa, että olkaa keskenänne ystävälliset ja laupiaat ja anteeksi antakaa toinen toisillenne, niin kuin Jumala teillekin Kristuksen kautta anteeksi antanut on.

Tässä kohdassa tulee väkisinkin mieleen se tämän päivän evankeliumitekstin vertaus siitä 10 000 leiviskän velallisesta, jolle kuningas antoi koko velan anteeksi.

Velan, jota ei olisi koskaan voinut maksaa, niin se velka annettiin anteeksi, ja meidän kaikkien ihmisten tämä syntivelka on taivaallisen Isän edessä niin suuri, että me emme sitä koskaan pystyisi maksamaan.

Me emme koskaan voi Jumalan edessä tehdä mitään pelastuksemme hyväksi.

Ja kun me olemme näin suuren velan saaneet anteeksi, niin meidän tulisi muistaa sitä anteeksiantamuksen mittaa, jonka Jeesus antoi opetuslapsilleen, kun he tämän saman opetuksen lopussa kysyivät, että kuinka monesti minun pitää veljelleni antaa anteeksi.

Ja Pietari esitti, että onko seitsemässä kerrassa kylliksi.

Ja Jeesus sanoi, että en minä sano, että seitsemän kertaa, vaan seitsemänkymmentä kertaa seitsemän.

Se tarkoitti Jeesuksen puheesta sitä, jonka toinen evankelista täsmentää, että niin usein kuin veljes rikkoo ja katuu, anna hänelle anteeksi.

Ja me emme ole Jumalan lapsina katumuksen syvyyden mittareita, vaan Jeesus opettaa meitä antamaan anteeksi katuvalle syntiselle.

Ja näin me todellakin haluamme tämän Paavalin neuvon ja Jeesuksen opetuksen mukaisesti antaa toinen toisillemme anteeksi, niin kuin Jumala on meillekin Kristuksen kautta anteeksi antanut.

Kun Herra Jeesus siellä Kolkatan ristillä antoi henkensä, hän totesi, että se on täytetty.

Ja se tehtävä, jonka Jeesus täytti antaessaan henkensä ja voittaessaan kuoleman, tarkoitti sitä, että kaikki synnit kannettiin hänen päällensä siellä Kolkatan ristillä.

Ja me emme voi lähteä mittaamaan sitä armon syvyyttä, vaan taivaallinen Isä on valmis antamaan katuvalle syntiselle kaikki synnit aivan armosta anteeksi.

Se on tänä iltanakin turvallista meille, jotka niin paljon olemme joutuneet vikoihin ja virheisiin.

On turvallista tänäkin iltana uskoa tämä Jumalan sana näin, että kaikki synnit on lupa uskoa ihan armosta anteeksi Jeesuksen nimessä ja sovintoveressä.

Eli mitään ei jäänyt sovittamatta siellä Kolkatan ristillä.

Vaan me olemme saaneet itse täällä Jumalan valtakunnassa kuulla tämän ihanan sanoman, että kaikki synnit on Jeesuksen nimessä ja veressä anteeksi annettu.

Ole hyvässä turvassa.

Ja tätä hyvää sanomaa saamme kuulla aina silloin, kun me Jumalan sanan äärelle kokoonnumme.

Tänäkin iltana, rakas sisareni ja veljeni, isompi ja pienempi, uskokaa kaikki synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja sovintoveressä.

Ja ole turvallisella mielellä.

Ja jos tätä seurapuhetta on kuulemassa, Jeesuksen nimessä ja veressä on kaikki synnit Jeesuksen nimessä ja veressä on lupa uskoa Jeesuksen nimessä ja veressä kaikki synnit on lupa uskoa Jeesuksen nimessä ja veressä on synnit anteeksi.

Tämä sama evankeliumi Jeesuksen nimessä ja veressä on kaikki synnit anteeksi.

Se kuuluu todella kaikille ihmisille.

Se saarnataan uskolla omistettavaksi.

Jos tätä saarnaa on kuunnellut joku, joka tuntee, että minä en ole tuosta armosta osallinen, niin sinulla on lupa uskoa, epäuskoja, kaikki sen hedelmänä tulleet synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja sovintoveressä.

Ja se merkitsee sitä, että silloin puetaan päälle se vanhurskauden vaate, puetaan päälle se uusi ihminen, joka merkitsee vaeltamista Pyhän Hengen tahdon mukaisesti.

Taivaan Isä lahjoittaa elävän uskon ja Pyhän Hengen vielä kotiopettajaksi sinne sydämeen ja antaa myös rakkauden seurata tätä Jumalan lasten joukkoa, jossa myöskin hyvästi loppuun asti hoidetaan.

Näin on turvallista tänä iltana jäädä uskomaan Jumalasta hyvää ja uskomaan, että tämä evankeliumi on joka päivä voima.

Me emme omin voimin jaksa, koska meillä se vanha turmeltunut osa on kuitenkin mukana.

Minäkin haluan vielä kysyä, että saanko uskoa kaikki synnit ja kiusaukset ja epäilykset anteeksi.

Minä haluan näin teidän kanssanne jäädä uskomaan.

Meidän on turvallista jäädä näiden Jumalan sanan lupausten varassa tätä matkaa jatkamaan.

Yhdymme lopuksi vielä Herran siunaukseen.

Herra, siunaa meitä ja varjele meitä.

Herra, valaise kasvosi meille ja ole meille armollinen.

Käännä kasvosi meidän puoleemme ja anna meille sinun rauhasi.

Nimeen Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen.

Aamen.