Seurapuhe 30.12.2007

Isän, kojan ja Pyhän Hengen nimeen yhdymme näiden seurojen aluksi yhteiseen kiitokseen ja rukoukseen.

Rakas taivaallinen Isä, kun olemme jälleen saaneet tulla yhdelle koolle sinun hukkumattoman sanasi äärelle. Me haluamme kiittää sinua tästäkin armon hetkestä. Me haluamme kiittää sinua kaikista niistä hyvistä lahjoista, joilla sinä olet meitä tämänkin joulun aikana ollut palvelemassa monella tavalla. Olemme saaneet kokea jälleen sinun suurta siunaustasi.

Meillä varmaan kaikilla on mielessä tällä hetkellä ne monet lämpimät ja rakkaat kohtaamiset tämänkin joulun aikana, kun olemme saaneet hiljentyä siellä kotona ja läheisten kanssa joulun sanoman äärellä. Me haluamme kiittää sinua kaikista näistä läheisistä ja rakkaista ihmisistä, joita sinä olet meille antanut. Kiitämme myös kaikesta siitä varjeluksesta, jonka sinä olet meille suonut.

Kiitämme tästä isän maasta ja siitä, että me täällä saamme tänäkin päivänä rauhassa olla sinun valtakuntasi työtä tekemässä ja tätä maata työllämme rakentamassa. Kiitämme nytkin ennen kaikkea siitä suuresta lahjasta, jonka sinä pojassasi meille lahjoitit, kun annoit hänet tänne maailmaan meidän syntiemme sovitukseksi.

Tänäkin päivänä me haluamme kiittää myös tästä valtakunnasta, jonka sinä olet laskenut tänne maan päälle ja jossa sinä haluat olla meitä lapsinasi hoitamassa ja myöskin tämän valtakunnan kautta, meidän suumme kautta, haluat olla kuuluttamassa vielä sitä kutsuvaa evankeliumia, että armosta osattomat vielä voisivat sinun valtakuntaasi tällä armon ajassa tulla.

Kun me nyt hiljennymme sinun sanasi äärelle, me pyydämme, että sinä Pyhän Henkesi kautta olisit tältä sanastasi avaamassa juuri sen, mitä meidän kuolematon sielumme tänä päivänä tarvitsee. Niin, että meidän heikko uskomme olisi vahvistumassa ja me saisimme kokea tätä sinun valtakuntasi rakkautta ja huolenpitoa. Anna meille siksi tänäkin päivänä kuulevat korvat ja kätkevä sydän sinun sanasi kuullaksemme. Aamen.

Me olemme saaneet viettää jälleen tätä joulun aikaa ja olemme saaneet hiljentyä siellä monien hyvin koskettavien Jumalan sanan kohtien äärelle, joissa olemme muun muassa olleet joulun evankeliumin äärellä, jossa Maria, Joosef ja Jeesus-lapsi siellä Betlehemin tallin seimen äärellä kohtaavat kedon paimenet.

Myös tämän sunnuntain evankeliumin teksti kertoo meille tällaisesta tapahtumasta, jossa köyhät Jumalan lapset kohtaavat Herransa ja Vapahtajansa. Tätä sunnuntaita kutsutaan Simeonin ja Hannan sunnuntaiksi, myöskin pyhän perheen sunnuntaiksi.

Ja tämän sunnuntain evankeliumin teksti on Luukkaan evankeliumin toisesta luvusta. Minä luen tästä hieman pidemmästi kuin mitä tämä päivän teksti on. Eli aloitan täältä kahdennestakymmenestä toisesta jakeesta ja luen tuonne neljänteenkymmenenteen jakeeseen. Nämä sanat kuuluvat Jeesuksen nimeen.

"Ja kun kahdeksan päivää kulunut oli, että lapsi piti ympäri leikattaman, kutsuttiin hänen nimensä Jeesus, joka niin oli enkeliltä kutsuttu jo ennen kuin hän sikisi äitinsä kohdussa. Ja kun heidän puhdistuspäivänsä olivat täytetyt Mooseksen lain jälkeen, veivät he hänen Jerusalemiin asettaaksensa häntä Herran eteen.

Niin kuin kirjoitettu on Herran laissa, kaikki miehen puoli, joka ensin avaa äitinsä kohdun, pitää kutsuttaman Herralle pyhäksi. Ja uhrataksensa, niin kuin sanottu, on Herran laissa pari mettistä, eli kaksi kyyhkyläisen poikaa.

Ja katso, oli Jerusalemissa mies, jonka nimi oli Simeon. Tämä oli hurskas ja jumalinen mies, odottaen Israelin lohdutusta, ja Pyhä Henki oli hänessä. Ja hänelle oli sanottu Pyhältä Hengeltä, ettei hänen pitänyt ennen kuolemaa nähdä kuin hän näkisi Herran Kristuksen.

Ja hän tuli hengen kautta temppeliin, ja kun vanhemmat toivat lapsen Jeesuksen sisälle tehdäksensä hänen edestänsä lain tavan jälkeen, niin otti hän hänen syliinsä ja kiitti Jumalaa ja sanoi: Nyt sinä, Herra, lasket palvelijas rauhaan menemään sanas jälkeen.

Sillä minun silmäni ovat nähneet sinun autuutes, jonka sinä valmistit kaikkein kansain eteen, valkeudeksi valistamaan pakanoita ja sinun kansas Israelin kunniaksi.

Ja Joosef ja hänen äitinsä ihmettelivät niitä, joita hänestä sanottiin. Simeon siunasi heitä ja sanoi Marialle hänen äidillensä: Katso, tämä on pantu lankeamiseksi ja nousemiseksi monelle Israelissa, ja merkiksi, jota vastaan sanotaan.

Ja sinunkin sielus lävitse pitää miekan käymän, että monen sydämen ajatukset ilmoitettaisiin.

Ja Anna profeetissa, Vanuelin tytär Asserin suvusta, se oli joutunut pitkälle iälle ja elänyt miehensä kanssa seitsemän ajasta aikaa neitsyestänsä. Se oli leskenä lähes neljä yhdeksättäkymmentä ajasta aikaa, eikä lähtenyt templistä palvelemasta Jumalaa paastoissa ja rukouksissa yötä päivää.

Ja tämä tuli sillä hetkellä siihen ja kunnioitti myös Herraa, ja puhui hänestä kaikille, jotka lunastusta Jerusalemissa odottivat.

Ja sitten, kun he olivat kaikki tehneet Herran lain jälkeen, palasivat he Galileaan, kaupunkiinsa Nasaretiin. Mutta lapsi kasvoi ja vahvistui hengessä ja täytettiin viisaudella, ja Jumalan armo oli hänen kanssansa. Aamen."

Tässä kuulemassamme Raamatun paikassa meille siis kerrottiin, miten Joosef ja Maria Jeesuksen syntymän jälkeen halusivat viedä tuon lapsen temppeliin. He halusivat olla suorittamassa siellä tällaisen uhrijumalanpalveluksen, joka kuului vanhan liiton ajalla näihin Jumalalta saatuihin ohjeisiin ja käskyihin.

He olivat uskovaisia nuoria, jotka ensimmäistä esikoistaan olivat siinä hoitamassa. Aivan niin kuin mekin tänä aikana haluamme olla viemässä lapsia ihan syntymän jälkeen kasteelle, niin aivan samalla tavalla nämäkin Maria ja Joosef halusivat olla Jumalan sanan mukaisesti näitä asioita toimittamassa.

Niin kuin tässä kuulimme, että he olivat Mooseksen lain jälkeen viemässä lasta tänne Jerusalemiin temppeliin tuodakseen hänet Herran eteen. Eli tämä tällainen uhrijumalanpalvelus oli tällainen merkki siitä sydämessä olevasta elävästä uskosta, jolla he uskoivat Jumalan lupauksiin ja luottivat Jumalan sanaan ja halusivat olla sen uskon kautta täyttämässä näitä Jumalan sanan neuvoja.

Ja tuohon uhrijumalanpalvelukseen kuului sellainen näkyvä merkki siihen aikaan. Tässä puhuttiin, että oli määrä uhrata pari mettistä, eli kaksi kyyhkyläisen poikaa. Tuolla Mooseksen kirjassa tästäkin kohdasta neuvottiin, että tällaiset köyhät ihmiset, joilla ei ollut varaa karitsan uhraamiseen, niin heillä tämä köyhyys ei tullut esteeksi tämän uhrijumalanpalveluksen suorittamiseen, kun Jumala oli antanut sellaisen neuvon, että sellaiset köyhät, joilla ei ole varaa esikoisen edestä uhrata karitsaa, he voivat sieltä luojan luonnosta uhrata kaksi kyyhkyläisen poikaa.

Tämä mettinen meillä suomen kielessä on semmoinen vanha sana kuin toukomettinen, niin se tarkoittaa sepelkyyhkyä, jotka keväällä kujertelevat tuolla metsässä. Näitä kyyhkyisiä on hyvin paljon tuolla Välimeren alueella myöskin luonnossa. Tämä meidän kesykyyhkymmekin on kalliokyyhkystä kesytetty kyyhkyne.

Ja tällaisia kyyhkyläisen poikasia nämä Maria ja Joosef menivät sitten uhraamaan kiitollisina siitä, että taivaallinen Isä oli antanut heille tämän esikoispojan.

Ja me ymmärrämme, että tällä nuorella parilla oli aivan erityinen kiitoksen aihe. He olivat varmasti vielä aivan hämmentyneitä niistä joulun tapahtumista ja niistä sanomista, joita jo ennen joulua Jeesusta odottaessa he olivat enkeliltä saaneet. Miten ihmeellinen asia se olikaan se lapsi, joka heillä oli hoidettavanaan.

Miten paimenien kumartuessa palvelemaan sitä Jeesus-lasta kerrotaan, että Maria kätki kaikki ne sanat sydämensässä ja tutkisteli niitä. Siellä uskovaisen Marian ja Joosefin sydämessä oli monenlaisia ajatuksia. Siellä oli ilo tästä suuresta lahjasta, mutta siellä oli varmasti myöskin murhetta ja huolta, joita on aina isällä ja äidillä. Miten meillä riittää voimia ja viisautta tämän lapsen kasvattamisessa ja hoitamisessa.

Tällaisissa ajatuksissa Joosef ja Maria kuitenkin luottivat koko ajan Jumalan sanaan ja he halusivat olla Jumalan sanan mukaisesti viemässä tätä lasta sinne temppeliin.

Ja täällä kerrotaan, että tämä temppelissä käynti oli aivan erikoinen ja mieliinpainuva tapahtuma myöskin kahdelle muulle uskovaiselle ihmiselle. Kerrottiin, että Jerusalemissa oli Simeon, hurskas ja jumalinen mies, joka odotti Israelin lohdutusta ja Pyhä Henki oli hänessä.

Israelissa oli varmasti paljon niitä, jotka olivat lukeneet Jesaja-profeettaa ja tiesivät odottaa, että kyllä se joskus tulee se Messias sinne Israelin kansan keskelle. Kerrotaanhan, että jopa siellä ne kirjanoppineet tiesivät neuvoa niitä viisaita miehiä, että kyllä se Betlehemissä syntyy se meidän odotettu Messiaamme.

Mutta he olivat kuitenkin sokeita monet näistä odottajista Jumalan sanan neuvoille. Ja miksi he olivat sokeita? He olivat oma vanhurskauden ja synnin, sielun vihollisen pimittäminä. He olivat sokeita näkemään niiden Jumalan lupausten täyttymistä.

Mutta täällä kerrotaan, että tällä Simeonilla oli jotain aivan erikoisesti sellaista, mikä puuttui näiltä kirjanoppineilta. Täällä sanotaan, että Pyhä Henki oli hänessä. Ja tämä on aina se tuntomerkki, Jumalan lasten tuntomerkki ja Jumalan valtakunnan tuntomerkki, joka erottaa Jumalan valtakunnan tämän maailman valtakunnasta ja Jumalan lapset tämän maailman lapsista.

Tämä Simeon tarkasteli ajanmerkkejä ja luki Jumalan sanaa ja kuunteli Jumalan sanaa Pyhän Hengen avaamilla silmillä. Hänellä oli uskon silmät avattuna katselemaan myöskin sinä päivänä, sinä aivan tavallisena päivänä, jolloin hänkin oli tullut tuonne temppeliin rukoilemaan ja tutkimaan Jumalan sanaa.

Eli Simeon oli uskovainen mies, Pyhä Henki avasi hänen silmiään näkemään niitä kirjoituksia ja katselemaan niitä Jumalan lupausten täyttymisiä. Ja täällä kerrotaan, että hänelle oli sanottu Pyhältä Hengeltä, ettei hänen pitänyt ennen kuolemaa nähdä kuin hän näkisi Herran Kristuksen.

Eli tämäkin on sellainen ihmeellinen asia, joka myöskin meillä on ja jää uskomiseen, että se Simeon oli saanut todella Pyhän Hengen ilmoituksen siitä, että hän saa aivan näillä savisilla silmillä katsella sitä luojaansa ja lunastajaansa.

Hänellä täytyi olla aivan samalla tavalla ne uskovaisen ihmisen silmät kuin niillä Marialla ja Joosefilla, jotka katselivat hekin siinä sylissään ihan tavallista vauvaa. Heillä oli vauva sylissään, lapsi sylissään. Ja he uskon silmin saattoivat nähdä, että siinä on Jumalan poika. Siinä on minun Vapahtajani, joka minun syntieni puolesta kärsii kuoleman ja sovittaa kaikki minun syntini taivaallisen Isän edessä.

Näillä samanlaisilla Pyhän Hengen avaamilla silmillä se Simeon katseli ja hän uskoi, että näin on tapahtuva. Ja sanotaan, että hän tuli hengen kautta temppeliin.

Eli Pyhä Henki meitä johdattaa, meitä Jumalan lapsia joka hetki, ja ei ne ole sattuman kautta tapahtuneita ne asiat, joita meille Jumalan lapsille tässä elämässä tapahtuu. Kun me olemme uskomisen elämässäkin ahtaalla, niin ei se ole sattumaa, että se Jumala johdattaa uskovaisia sisaria ja veljiä meidän luoksemme vahvistamaan sitä meidän heikkoa uskoamme.

Täällä sanotaan, että kun vanhemmat toivat lapsen Jeesuksen sisälle tehdäksensä hänen edestänsä lain tavan jälkeen, niin hän otti hänen sylinsä ja kiitti Jumalaa ja sanoi: Nyt sinä, Herra, lasket palvelijas rauhaan menemään sanas jälkeen.

Tuo tapahtuma siellä temppelissä on saattanut ulkopuolisista ihmisistä näyttää aika ihmeelliseltä asialta. Vanha mies ottaa vauvan syliinsä ja kiittää Jumalaa, että nyt sinä, Herra, lasket palvelijas rauhaan menemään. Minä olen nyt valmis lähtemään tästä maasta. Minä olen valmis kuolemaan, kun minä olen tämän lapsen nähnyt.

Kyllä me ymmärrämme, että tällaista kiitollisuutta varmasti tässäkin ajassa monet isovanhemmatkin tuntevat, kun he joskus saavat nähdä kauan odotetun lapsenlapsen, saavat vauvan ottaa syliinsä. Ja me ymmärrämme, että tällaista inhimillistä rakkautta ja tällaisia tilanteita saattaa tulla.

Mutta tässä oli jotain aivan erityistä. Me näemme tämän Jumalan sanan kohdalla, että se Simeon-vanhus hän näki todella uskon silmillä paljon enemmän kuin kaikki siellä temppelissä ympärillä olevat ihmiset. Ehkä sitä Joosefia ja Mariaa lukuun ottamatta, joilla siinä oli ne uskon avatut silmät katselemassa, ja niin kuin tässä myöhemmin kerrotaan, niin myöskin tämä Hanna, naisprofeetta, joka myöskin uskollisesti oli odottanut tätä Jumalan suurta lupausta.

Kun Simeon tässä ottaa syliinsä tämän lapsen, niin hän viittaa siihen, että sinä lasket palvelijas rauhaan menemään sanas jälkeen. Eli hän oli luottamassa Jumalan lupauksen sanaan, joka Jumalan lupauksen sana ensimmäisen kerran annettiin jo sille ensimmäiselle ihmisparille siellä paratiisissa, kun he olivat syntiin langenneet ja se paratiisin portit sulkeutuivat heidän takanaan, niin he jäivät kuitenkin vaeltamaan Jumalan lupauksen varassa.

Kun Jumala Aatamille ja Eevalle lupasi, että minä panen vainon sinun siemenes ja vaimon siemenen välille, mutta vaimon siemen on rikki polkeva käärmeen pään. Eli tässä viitattiin siihen sielun viholliseen, jonka syyn tähden ihminen lankesi syntiin.

Mutta Jumala lupasi, että sen sielun vihollisen voima murskataan. Ja nyt se Simeon näki tässä silmiensä edessä tämän Jumalan lupaaman lupauksen sanan. Se sana tuli lihaksi Herrassa Jeesuksessa Kristuksessa. Hän tuli tänne maailmaan, syntyi neitsyestä viattomana, ja myös viattomana pystyi käymään ne askeleet, jotka meiltä ihmisiltä ei täällä ajassa keneltäkään lankeamatta onnistu.

Hän jokaisen meidän askeleemme kävi sitten läpi ja sovitti ne kaikki meidän lankeemuksemme siellä Kolkatan keskimmäisellä ristillä. Tämän lupauksen täyttymisen, aivan tämän kokonaisen Jumalan sanan lupauksen, Simeon uskoi.

Ja niin nämä uskon silmät avasivat hänelle myös sen näkymän, että kun hän tässä uskossa saa nyt silmänsä ummistaa, niin hän pääsee taivaan kotiin.

Ja me näemme siinä mielessä tässä Jumalan sanan kohdassa sellaisen tällekin päivälle tärkeän neuvon, että me saamme olla aivan niin kuin tämä Simeon aina luottamassa näihin Jumalan sanan lupauksiin, että Jumala ei ole koskaan ihmistä hyljännyt.

Jumalan sanan lupaukset ovat olleet samat kaikkina aikoina. Ne ovat täyttyneet aina ajallansa ja näihin lupauksiin luottaen ovat kaikkina aikoina Jumalan lapset saaneet täällä vaeltaa ja niihin turvata ja kerran matkasauvansa myöskin laskea ja ovat saaneet siirtyä uskosta näkemiseen.

Ja näin tämä Simeonkin tässä niin turvallisesti lausuu, että hän on nyt valmis lähtemään, kun hän on lupauksen mukaan saanut nähdä herransa ja mestarinsa ja saanut pidellä tätä lupauksen sanaa siinä aivan omassa sylissään.

Minun silmäni ovat nähneet sinun autuutes.

Ja siinä samassa se on kaikkina aikoina ja kaikkien Jumalan lasten autuus. Se on siinä samassa luottamuksessa, siinä uskossa siihen, mitä me näissä Jumalan sanan lupauksissa me kuulemme ja me uskon silmillä näemme, vaikka meidän saviset silmämme eivät näe.

Me uskon silmin näemme, että tänäkin päivänä, kun me olemme täällä koolla Jumalan lapsina, niin täällä aivan samalla tavalla on koolla tämä pyhä perhe. Herra Jeesus on samalla tavalla aina siellä, missä Jumalan lapset ovat koolla, ja me saamme täälläkin olla uskon silmin katselemassa Herraa Jeesusta Kristusta.

Hän on aina täällä omiensa keskellä ja on Pyhän Henkensä kautta meitä myöskin täällä palvelemassa ja aukaisemassa sanastaan meille niitä toivon näköaloja, että kun me tällä tavalla saamme olla täällä uskomassa, niin me olemme matkalla kohti iankaikkista taivaankotia.

Mutta täällä tämä Simeon pitää myöskin näille Marialle ja Joosefille tällaista saarnaa. Siinä on sellaiset pienet seurat siellä temppelissä. Ja hän sitten kertoo, että sinä valmistit tämän kaikkein kansain eteen valkeudeksi valistamaan pakanoita ja sinun kansas Israelin kunniaksi.

Tämäkin oli varmasti ihmeellistä kuulla Joosefille ja Marialle tämä, että todella heidän sylissään oleva Jumalan poika on myös pakanoiden Vapahtaja.

Simeon näkee tämän, että tässä on kysymys näin suuresta asiasta, että Jumalan suuri rakkaus ei jätä ketään ulkopuolelle, vaan Jumala on tarkoittanut tämän lahjan aivan jokaiselle.

Täältä Jumalan valtakunnasta tätä aina on haluttu kuuluttaa, että Jumala on niin paljon rakastanut maailmaa, että hän haluaa, että yksikään, joka häneen uskoo, ei hukkuisi, vaan saisi iankaikkisen elämän.

Siksi Jumalan valtakunnasta aina muistutetaan, tänäkin päivänä kun olemme täällä koolla, niin muistutetaan, että tämä evankeliumi kuuluu jokaiselle. Jokaiselle, joka Jumalan valtakunnan kutsun kuulee, niin häntä kehoitetaan aina olemaan kuuliainen Jumalan valtakunnan kutsulle.

Ennen Jeesuksen työn alkua siellä Israelin maalla Johannes Kastaja sieltä kuulutti aivan samanlaista kutsua kuin sitten Jeesus ja hänen opetuslapsensa, että Jumalan valtakunta on lähestynyt. Tehkää parannus ja uskokaa evankeliumi.

Se on aina yhtä yksinkertainen tämä evankeliumin saarna. Ja sitä evankeliumia voidaan kuuluttaa vain sieltä, missä on Pyhä Henki työtä tekemässä.

Aivan niin kuin siellä temppelissä sanotaan, että sillä Simeonilla oli Pyhä Henki, ja niin oli myöskin niillä Joosefilla ja Marialla. Samalla tavalla tänäkin päivänä täällä, missä Jumalan lapset ovat koolla, niin Pyhä Henki haluaa olla kutsumassa ja kokoamassa yhteen Jumalan valtakunnan yhteyteen kaikkia niitä, joita tämä Jumalan sanan kutsu ei ole vielä tavoittanut.

Eli Jumalan valtakunnasta halutaan joka päivä olla valmiita kutsumaan armo-evankeliumilla jokaista epäuskoista, armoska osatonta ystävää Jumalan valtakunnasta.

Kun tämän evankeliumin kuulee, niin silloin on hyvä muistaa, että se kutsu voi olla viimeinen. Koska Jumala on näin halunnut, että hän antaa kyllä ihmiselle etsikon ajan, ja hän haluaa olla kutsumassa, mutta taivaallisen Isän käsissä ovat meidän päivämme.

Sen tähden me Jumalan lapsina haluamme olla myöskin tätä Jumalan sanaa kuuluttamassa kaikille, jotka vain ovat sanan kuuloon tulossa, tai jotka tuntevat sen syntisyytensä, ovat Jumalan sanan edessä särkyneet.

Jumalan sana haluaa olla parantamassa ja korjaamassa särkyneitä sydämiä. Tältä Jumalan valtakunnasta saarnataan kaikki synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja sovintoveressä.

Täällä kerrottiin vielä, että Simeon siunasi heitä ja sanoi Marjalle hänen äidillensä: Katso, tämä on pantu lankeamiseksi ja nousemiseksi monelle Israelissa ja merkiksi, jota vastaan sanotaan.

Tämäkin on semmoinen hyvin tutuntuntuinen kohta, kun täällä sanotaan, että Simeon siunasi heitä.

Täällä Jumalan sanassa monessa kohdassa puhutaan tästä Jumalan siunauksesta. Siitä Abrahamin ja Iisakin ja Jaakobin siunauksesta, joka aina on kulkenut täällä Jumalan valtakunnassa.

Täällä Pyhän Hengen kautta on aina haluttu siunata. Paitsi se, että täältä on siunattu epäuskoista ihmistä tänne Jumalan valtakuntaan ja Jumalan yhteyteen, niin tällä siunauksella, evankeliumilla, on haluttu myöskin siunata aina täällä Jumalan valtakunnassa matkaa tekeviä.

Koska me olemme täällä maailmassa taisteluiden keskellä, me monenlaisiin synteihin joudumme ja sielun vihollinen myöskin meitä monella tavalla on viettelemässä ja me joudumme kiusauksiin ja epäilyksiin, niin Jumalan valtakunnassa me haluamme olla aina toinen toisiamme siunaamassa tällä Jumalan valtakunnan evankeliumilla.

Se Simeonkin siunasi niitä Joosefia ja Mariaa, halusi olla vahvistamassa heidän heikkoa uskoaan, että he jaksaisivat sen vaativan tehtävän edessä, joka heille oli annettu, että he Jumalan voimin jaksaisivat olla sitä työtä tekemässä ja ennen kaikkea säilyttämässä sen oman uskonsa.

Näin Jumalan lapset haluavat olla aina toinen toistaan tukemassa ja vahvistamassa sillä evankeliumilla, jossa meitä vahvistetaan, meitä päivästä toiseen muistutetaan, että usko vie perille.

Eivät ne meidän onnistumiset, eivät ne meidän askeleemme täällä, ne eivät perille johdata, vaan sen uskon kautta Abraham, Iisak ja Jaakob ja uskon kautta myöskin Joosef ja Maria pääsivät perille.

Tällä evankeliumilla saamme tänäkin päivänä olla toinen toistamme siunaamassa.

Se meidän vaelluksemme on lankeilevaa ja me tiedämme sen, että joka päivä on tarvetta kuulla armo-evankeliumia.

Tänäkin päivänä sinulla, rakas ystävä, on lupaus: kaikki synnit ja kiusaukset ja epäilykset anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. On kaikki synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä.

Aivan rauhaan, iloon Jeesuksen nimessä ja veressä kaikki synnit on anteeksi. Rauhaan, iloon ja ihan vapauteen asti.

Tämä Jumalan valtakunnan evankeliumi on ihmeellistä. Se on voima ja se tuo ilon. Se tuo rauhan sydämeen ja se tuo myöskin sen Jumalan lapsen vapauden.

Tässä maailmassa ei ole vapautta. Siellä on vain synnin orjuus. Mutta täällä Jumalan valtakunnassa me olemme vapaitten lasten valtakunnassa tätä matkaa tekemässä.

Ja sitä iloa varmasti saivat kokea siellä temppelissä Joosef ja Maria, ja kerrotaan, että siellä oli myös eräs Anna profeetissa, joka oli jo hyvin vanha. Tästä voimme päätellä, että hän oli sellainen 90-vuotias, erittäin korkea ikää ihmisellä.

Ja hän uskoi Jumalan lupauksiin. Hän oli leski. Ja kun hän tuli sinne temppeliin, niin hänkin näki sen saman ihmeen kuin tuo Simeon.

Ja kerrotaan, että tämä tuli sillä hetkellä siihen ja kunnioitti myös Herraa ja puhui hänestä kaikille, jotka lunastusta Jerusalemissa odottivat.

Näin se on, että kun Pyhä Henki saa olla avaamassa meidän sydämissämme nämä uskon näköalat, niin tulee sellainen rakkaus tehdä Jumalan valtakunnan työtä.

Se Anna profeetissa siinä, hän alkoi tehdä Jumalan valtakunnan työtä ja kertoa kaikille ihmisille, mitä hän on nähnyt. Aivan niin kuin se Simeonkin.

Näinhän me Jumalan lapset haluamme toimia, että kun me olemme itse saaneet synnit anteeksi ja me olemme löytäneet Jumalan valtakunnan, niin me haluamme olla kertomassa ihmisille, että täällä on, täällä maan päällä tämä Jumalan valtakunta.

Minä olen sen asukas ja minä voin antaa, sillä Jumalan antamalla valtuutuksella, synnit anteeksi Herran Jeesuksen nimessä ja sovintoveressä.

Sitä työtä me saamme olla Jumalan lapsina tekemässä.

Ja niin se tämäkin Anna profeetta halusi olla sitä työtä omalla paikallaan tekemässä.

Ja kerrotaan, että kun ne Joosef ja Maria sitten lähtivät sieltä temppelistä, niin se lapsi varttui, vahvistui hengessä ja täytettiin viisaudella. Ja Jumalan armo oli hänen kanssansa.

Se sai kasvaa siellä uskovaisessa kodissa se Jeesus-lapsi ja ne uskovaiset vanhemmat saivat olla siellä toinen toistaan siunaamassa. Ja varmasti niiden muidenkin pienen Jumalan lapsijoukon keskellä siellä saivat olla sitä matkaa tekemässä ja sitä lasta kasvattamassa.

Ja näinhän me Jumalan lapsina haluamme olla aina päivän kerrallaan tätä matkaa tekemässä.

Kun se Jumalan armo on meitä ohjaamassa siellä päivittäisissä askareissa ja siellä perheelämässäkin, niin siellä monesti tulee tarvetta pyytää evankeliumia ja sitä armoa omalle kohdalle.

Näin me tämänkin Jumalan sanan edessä olemme saaneet olla aivan kuin näitä uskomisen aakkosia opettelemassa.

Me saamme todeta, että samalla tavalla ne uskoivat silloin Jeesuksen aikana ne Jumalan lapset.

Ja näin me tänäkin päivänä jäämme turvallisesti näihin Jumalan sanan lupauksiin luottamaan, että kun se Herra Jeesus on sinne taivaan kotiin mennyt meille sijaa valmistamaan, niin me saamme olla täällä aivan valmiina uskomassa.

Me saamme luottaa siihen, että tänäkin päivänä kaikki ne meidän heikkoutemme, syntimme, kaikki vikamme hän on kantanut.

Me saamme ne uskoa turvallisesti Jeesuksen nimessä ja veressä tälläkin hetkellä anteeksi annetuiksi.

Tekin kaikkein pienimmät lapset, te saatte olla turvallisesti tällä hetkellä siellä isän ja äidin sylissä ja vierellä. Saatte olla uskomassa kaikki synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja sovintoveressä yhdessä meidän vanhempien kanssa.

Ja samasta evankeliumista elää myöskin meidän sananpalvelijoiden kuolematon sielu.

On tarpeellista kuulla joka päivä samaa evankeliumia: Saanko uskoa näin syntisenä tälläkin hetkellä kaikki synnit anteeksi?

Haluan uskoa teidän kanssanne näin tällä hetkellä ja näin meidän on turvallista jäädä Jumalan ja hänen armosanansa haltuun. Jeesuksen nimeen, aamen.