Seurapuhe 12.04.2015

Armo, laupeus ja rauha lisääntyköön meille meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen tuntemisen kautta.

Me jatketaan näitä seuroja ja taivaan Isältä pyydetään, että hän avaisi sanaansa meille näissäkin seuroissa. Ja varmaan olette, sitä kun olette tullut seuroihin, niin muistaneet, että taivaan Isä sanansa avaisi. Nämä meidän seurat ovat tyhjiä, jos taivaan Isä ei henkensä kautta olisi meidän kanssa ja auttaisi meitä.

Niin kuin se taivaan Isä on monesti auttanut ja äskenkin saatiin rakkaan veljen kautta kuulla tämän päivän evankeliumiteksteistä ja miten Jeesus ilmestyi opetuslapsille. Ja sitten tämän puheen, Seppo-veljen puheen loppupuolella, hän mainitsi, että me olemme kulkemassa kohti kunnian taivasta. Se on meidän päämäärä.

Ja tähän puheenvuoroon olen tätä pyytänyt, jos taivaan Isä antaisi joitakin sanoja. Ja tästä taivaan Isä. Ja tämä on se, että taivaan Isä on kohti kunnian taivasta. Se ei tarkoita sitä, että mehän ollaan täällä elämässä kiinni. Iloisena eletään ja suunnitellaan ja käydään kouluja ja näin poispäin.

Tämä elävä usko on tämmöinen elämän usko. Me Jumalan lapsina ollaan täällä maan päällä kuitenkin taivasta varten olemassa. Ja voi olla joskus, että meidän olisi hyvä pysähtyä sen äärelle, että mitä meillä on edessäpäin.

Tämä aihe on silleen vaikea, että Jumalan sana on vähän kirjoitettu siitä taivaasta. Jumala on sen niin hyväksi nähnyt. Mutta Sionin lauluissa ja virsissä niistä taivaasta puhutaan. Ne eivät ole tietenkään Jumalan sanaa. Mutta äsken, kun me laulimme tämän virren, niin se liittyi tähän aiheeseen.

Siinä kerrottiin, niin kuin runoilija kertoi sen, minkälaista on lapsellakin taivaan kodissa ja jokaisella Jumalan lapsella. Ja tähän johdannoksi ajattelin lukea kaksi jaetta Vilppiläiskirjeen kolmannesta luvusta, sen lopusta.

Nämä sanat kuuluvat Jeesuksen nimeen: Mutta meidän menomme on taivaissa, josta me menemme. Myös lunastajaa, Herraa Jeesusta Kristusta odotamme, joka meidän heikon ruumiimme kirkastaa, että se hänen kirkkaan ruumiinsa kaltainen olisi sillä voimalla, jolla hän myös voi kaikki itsellensä alamaiseksi tehdä. Aamen. Aamen.

Tästä Jumalan sanan kohdassa kerrotaan, että Paavali kirjoittaa, että meidän menomme on jo taivaissa. Että täällä maan päällä on tämä armon taivas ja tämän ajan jälkeen on kunnian taivas. Ja me täältä armon taivaasta saadaan siirtyä kunnian taivaaseen.

Ja näissä lauluissa ja virsissä puhutaan tästä taivaasta paljon. Tekin nyt te olette ehkä jo muistaneet tämmöisiä tuttuja rakkaitakin lauluja, joita lauletaan, joissa lauletaan tästä taivaasta, vaikka Jumalan sanaan siitä on vähän kirjoitettu.

Esimerkiksi tällainen laulu: Olen lapsi isän Jumalani ja veli Herran Jeesukseni. Tähtien tuolla toisella puolella on kotiini. Ja mun kotiini taivaassa ihana on ja sinne mun mieleni halajaa. On maan päällä eloni. Miten se menee, että muistat, että mä oon tuttu laulu tästä eteenpäin.

Ja: Mä taimi olen sun tarhassas ja varten taivasta luotu. Sun itällisesi helmahas jo syntymästäni suotu.

Että vaikka meillä nämä katseet on täällä usein maailmassa, ne on omasta sydämestä ja niistä arjen kiireistä. Ja Raamattu kehottaa meidän katseita kääntämään Herraa Jeesukseen, että me ei katota sitä turmeltunutta mieltä ja syntiä.

Mutta meidän on hyvä katsoa myöskin sinne kunnian rannalle, sen verran mitä päivä itää siitä meille antaa. Näistä lauluista siitä on paljon, paljon ja tätäkin mitä äsken me laulettiin, että näissä lauluissa siitä kerrottiin taivaan kodista.

Seppo veli viittasi edellisessä puheenvuorossa meidän uskon pääkappaleisiin. Ja tässä kun me puhutaan taivaan kodista, niin me silloin keskitytään siihen kolmannen uskon kappaleen ihan loppuosaan: Minä uskon Pyhään henkeen, Pyhän yhteisen seurakunnan, pyhän yhteyden, syntien anteeksiantamisen, ruumiin ylösnousemisen ja iankaikkisen elämän.

Ne kuuluu siihen mukaan, vaikka me ei monesti siihen pysähdytä. Me ajatellaan kyllä, että Jumalan valtakunta on täällä maan päällä, jossa Kristus on päällä. Jumalan valtakunta meillä on täällä, syntien anteeksiantamuksen evankeliumi.

Mutta tähän meidän uskoon sisältyy, että me uskotaan myöskin ruumiin ylösnousemiseen. Meidän... Niin sekin elämä tästä asiasta, että me olemme, emme ole vielä keväällä kunnian taivaassa, mutta tästä on kirjoittanut Johannes epistolaan.

Tästä, että me olemme matkalla. Tästä, että me olemme matkalla. Iloita siitä, että minkälaisen rakkauden Isä on meille osoittanut, että me Jumalan lapseksi nimitetään. Sentään ei maailma teitä tunne, sillä ei häntäkään tuntenut.

Minun rakkaani, nyt me olemme Jumalan lapset, ja ei ole vielä ilmestynyt, miksi me tulemme. Mutta me tiedämme, kun se ilmestyy, niin me hänen kaltaiseksensa tulemme, sillä me saamme hänet nähdä niin kuin hän on. Ja jokainen, jolla tämä toivo on, niin puhdistaa itsensä.

Tästä samasta asiasta tämä meidän lyhyt teksti kertoo, kun se sanoo ensin, että meidän menomme on jo taivaissa ja me odotamme lunastajamme Herran Jeesuksen Kristuksen tulemista, joka meidän heikon ruumiimme kirkastaa.

Tässä on tämä sama asia, että se hänen kirkkaan ruumiinsa kaltainen olisi. Tämä on siis meillä, jotka olemme täällä taistelevassa seurakunnassa, täällä Jumalan valtakunnassa, niin kuin edestä päin. Tästä äsken luin, Pietari sitä kirjoittaa.

Mutta se ei kaikille meidän ystäville ja tutuille ole edestä päin, vaan osa meidän, meille rakkaista ihmisistä on jo siirtynyt, että heille ei enää tarvitse puhua näistä, mistä me puhutaan tänä päivänä.

Hehän ovat siirtyneet jo Abrahamin helmaan odottamaan sitä, että Herra Jeesus kutsuu lapsensa sinne, sinne taivaan kotiin. Niin kuin Raamattu siitä kertoo, että Herra Jeesus kutsuu: tulkaa minun isäni siunatut. Siellä on Herra Jeesus odottamassa.

Niin nämä, jotka ovat jo matkasauvansa laskeneet, niin he eivät enää odota. Ainakin minä ymmärrän, minä puhun niin kuin minä ymmärrän, että aika loppuu, kun me tälle maailmalle suljetaan silmä.

Että samalla, kun tämä aika loppuu, niin samalla jo aukeaa se kunnian taivas. Että siinä ei ole aikaa, kun aika on loppunut. Vaikka meidän inhimillisesti katsoen siinä on aikaa, kun me ollaan ajassa.

Niin me sanotaan, että ne odottavat Abrahamin helmassa, mutta se aika loppuu ja he ovat jo kunniassa. Mutta tämä aika loppuu. Raamattu kertoo, että tämä loppuu kaikilta, että Herra Jeesus tulee hakemaan omiaan täältä pois.

Jos minä löydän tästä, sillä itse, tämä on Tessalonikaiskirjasta: Sillä itse Herra astuu alas taivaasta suurella huudolla ja ylimmäisen enkelin äänellä ja Jumalan pasuunalla, ja kuolleet Kristuksessa nousevat ensin ylös.

Sitten me, jotka elämme ja jälkeen jäämme, temmataan ynnä heidän kanssaan pilviin Herraa vastaan tuuliin, ja niin me aina saamme olla Herran kanssa.

Lohduttakaa siis teidänne keskenänne näillä sanoilla. Kiitos. Kiitos. Kiitos. Kiitos. Kiitos. Kiitos. Kiitos. Kiitos. Kiitos. Kiitos. Kiitos. Kiitos. Kiitos. Kiitos. Kiitos. Kiitos. Kiitos. Kiitos. Kiitos. Kiitos. Kiitos. Kiitos. Kiitos. Kiitos. Kiitos. Kiitos.

Tämä on Jeesuksen jaoman päiväklubissa ja makimukasj donutsista. Niin kun se käy tuolla takaa. Kiitos. Kiitos. Kiitos. Kiitos.

Mikä parempaan? Sellaiseen, josta Raamattu sanoo, että ei ole silmä nähnyt eikä korva kuullut eikä kenenkään ajatuksiinkaan ole noussut se, minkä Jumala on teille valmistanut.

Mutta niin kuin tässä olen aikaisemminkin puhunut, että Paavali jatkaa tämän, että teille Jumala on sen ilmoittanut henkensä kautta, että kyllä Jumalan lapset sillä lailla ymmärtävät sen, vaikka se meille on välillä se aarre Jumalan valtakunta.

Ei se hukassa ole, mutta sumeampi. Mutta me ymmärrämme, että täällä Jumalan valtakunta on täällä maan päällä. Ja meidän ei tarvitse tämän kummempaa tehdä kuin mitä me olemme tähän asti tehneet, että me päästään sinne taivaan kotiin.

Ei tarvitse ruveta johonkin töihin, kun me yksinkertaisesti lapsen lailla uskotaan evankeliumia ja syntiä anteeksi Jumalan valtakunnassa, niin me tällä lapsen uskolla päästään tänne, minkä on Jumala luvannut omilleen.

Ja tuosta äsken luin siitä kohdasta, kun Jeesus sanoi, että minä tulen pian. Tai oikeastaan Ilmestyskirjasta on siitä enemmänkin, että minä tulen pian ja minun palkkani on minun muassani. Pidä se, mikä sinulla on, että ei kukaan ottaisi sinulta sinun kruunuasi pois.

Mutta sitten Jeesus vielä tästä opettaa, ja se on se, mitä kun me ollaan tässä elämän ja kuoleman rajapinnassa tässä tekstissä, siitä, että Jumalan lapsi ei kuole sillä tavalla, kun luonnollisesti täällä kuollaan.

Jeesus sanoo, että minä olen ylösnousemus ja elämä. Joka uskoo minuun, hän elää, vaikka hän olisi kuollut. Ja sitten elämä jatkuu kunnian taivaassa.

Se, niin kuin Jeesus sanoo Lasaruksellekin, että se nukkuu. Se on vanhuskasten lepoon siirtynyt. Sillä ei ole osaa tässä, taikka se on niin kuin sanotaan, että Jumalan lapsella on kuolematon sielu.

Ja se menee sinne, mistä se on tullutkin, sinne taivaaseen, kun se on Herran Jeesuksen verellä pesty, Jumalan lapsen sielu.

Sitten tuossa alussa sanoin siitä, että siitä ei ole kirjoitettu, että minkälaista on taivaassa. Me ei pystytä Raamatusta lukemaan, että juuriin, että minkälaista se on, sillä lailla, että voisi tämän maailman ihminen järjellään jotenkin selittää ja nähdä sen järjen kautta niin tavoittelemisen arvoiseksi, että kannattaa olla uskomassa.

Jumala on sen palkinnon, taivaan kodit, niin kuin salannut. Mutta hän on sanonut, että se on henkensä kautta kuitenkin teille sen ilmoittanut. Sen verran.

Rakkaat veljet ja sisaret yhdessä minun kanssa, me vähän ymmärretään, minkälaista on taivaassa, mutta ei paljon.

Niinkuin äsken siitä muistelin tästä korintolaiskirjeen kohdasta, että ei silmää ole nähnyt eikä korva kuullut, eikä ole tullut ihmisen ajatuksiin.

Mutta näissä lauluissa, mitä me äsken laulettiin tässä, tässä 220 Sionin laulussa, tässä kerrotaan siitä, minkälaista on ajateltu, että on taivaassa, jotka Jeesusta rakastavat.

Kultakruunut ja valkeat vaatteet ja harput, joilla he soittivat. Puhdas kulta on tie, jota astelevat. Kerran laulain enkelien, karitsan siellä kasvoja katselevat.

Veriuhria synti siihen. Siellä istuvat elämänlähteillä, elon leipäihin nauttiessaan. Pois on yö, pois on kuolema häiritsevä. Siellä Jumala aina valistaa.

Näin kertoo tämä Sionin laulu.

Virressä 617 on: Taivaasta ratki taivaassa on autuus määrätön. Enkelein pyhän seurassa on riemu ääretön. Ja kasvoista niin kasvoihin myös nähdään Herra korkein, Herramme Stebalt.

Tämä on kaunis. Me isän hautajaisissa laulettiin tämä laulu.

Taivaassa ratki taivaassa ei kuulu itkua. Ei siellä synnin surua, kuoleman pelkoa, vaan uuden kirkkaan elämän ja rauhan päättymättömän suo Herra Stebalt.

Taivaassa ratki taivaassa iäinen autuus on. Nyt ihmiskielin kertoa on sitä mahdoton. Ei sinne siintää tänne päälle maan. Voi kuin kuvasti meidän valoaan. Oi Herra Stebalt.

Nämä ovat meille tuttuja Sionin lauluja, joita me lauletaan ja virsiä. Sitä kuule veli sisarenikin.

Et tiemme kulkee kotikaupunkiin. Siellä on puhdas kultaa kadutkin. Jaspikset rakennut sen muuritkin. Oi kuinka ihanataa siellä on.

Veisota uutta virttä karitsan ja kruuniansa heittää jalkoihin sen kuninkaan, joka mahdollinen on.

Se oli Sionin laulusta 49.

Ja täältä tuli mieleen, että taivaassa voisi käyttää puheenvuoroa, jos taivaan isä antaisi mahdollisuuden. Mutta tässä joutuu lukemaan näitä Raamatun kohtia ja näitä meille rakkaita Sionin lauluja ja virsiä, kun ei ole omaa ymmärrystä.

Ilmestyskirjassa sanotaan, että Jumala on pois pyyhkäisevä kaikki kyyneleet heidän silmistään. Ja ei kuolemaa pidä silleen olemaan, eikä itkua, eikä parkua, eikä kipua pidä silleen olemaan, sillä ne entiset menivät pois.

Näin se Jumalan sana meille opettaa.

Sitten on Johanneksen ilmestyskirjan 22. luku: Hän osoitti minulle puhtaan elämän virran, selkeän niin kuin kristallivuotava Jumala ja karitsa istuimelta keskellä hänen katuansa, ja molemmilla puolilla virtaa seisoi elämän puu, joka kantoi kaksikymmeniset hedelmät ja antoi hedelmänsä kunakin kuukautena, ja puun lehdet pakanain terveyksiksi.

Ja ei kirousta pidä silleen ensinkään oleman, vaan Jumalan ja karitsan istuin pitää hänestä oleman. Ja hänen palvelijansa pitää häntä palvelemaan ja näkemään hänen kasvonsa, ja hänen nimensä pitää heidän otsissa oleman.

Eikä yötä eikä päivää silleen pidä olemaan. Eikä he tarvitse kynttilää taikka auringon valkeutta, sillä Herra Jumala valaisee heitä ja heidän pitää hallita iankaikkisesta iankaikkiseen.

Älleen Johannes siellä Patmosluodolla katseli.

Toisaalta se, niin kuin tämä meidän teksti sanoo, että teidän menonne on jo taivaissa, niin Ilmestyskirjassa se kyllä Johannes katseli tätäkin meitä, näitä, jotka on täällä taistelemassa.

Mutta ne samalla katseli kunnian taivasta. Meidän menomme on jo taivaissa.

Jumala on pois pyyhkäisevä kaikki kyyneleet. Eli kun me täällä maailmassa olemme kaksiosaisena, me kannetaan täällä tällaista aarretta, eli perintöosaisen siellä kunnian taivaassa, joka on odottamassa.

Josta olen yrittänyt näillä muutamilla ja kun me olemme kohdilla ja näillä lauluilla, virsien sanoilla, meille, itselleni etupäässä, nostaa sitä, että meillä on aarre, palkinto odottamassa.

Niin kuin Paavali sanoi, että hän juoksee sitä palkintoa kohti, ja se vanhurskas tuomari, joka on minulle sen antaa, niin se on antava myöskin sen saman palkinnon teillekin, ja teille painetaan kunnian kuihtumaton seppelet päähän.

Sille se Paavali jotenkin sitä muistutti.

Jumalan sana varoittaa, että ei kannata kerätä aarteita tänne maan päälle, että täällä ne koissyö ja ruoste raiskaa, vaan kerätkää aarteita taivaaseen.

Se on Matteuksen evankeliumin kuudennessa luvussa tämä asia selitetty, eli kerätä aarteita taivaaseen.

Ja sen armostahan me tahansa sen aarre omistaa evankeliumissa uskomalla lapsen mielellä, synnit anteeksi ja panemalla ne pois, jotka painaa meidän mieltä ja on uskomisen esteenä.

Ne saa panna Jumalan lapsi. Ne on Herra Jeesus kaikki synnit sovittanut, että se ei ole semmoista urakkamiehen hommaa Jumalan lapsena. Ne on kaikki tehty valmiiksi.

Niin kuin Jeesus sanoi, että minä menen valmistamaan teille sijaa, ja sitten sanoo opetuslapsille, että seuratkaa minua. Minä olen tie, totuus ja elämä. Se tie on auki taivaan kotiin.

Herra Jeesus sanoo, että seuratkaa minua. Minä olen tie, totuus ja elämä. Se tie on auki taivaan kotiin. Se tie on auki taivaan kotiin. Herra Jeesus on sen avannut.

Sitten muutaman jakeen Raamattu puhuu myöskin siitä, että se kunnian taivas, se aarre on jo olemassa, että se on jo luotu, että se ei ole silleen niin kuin sitten jotenkin taivaan itä ei tee sitä palkintoa sitten kun tämä aika loppuu, vaan se on jo tehty.

Se on Pietarin kirjassa esimerkiksi jossakin kirjoitettu. Näin Pietari kirjoittaa: Kiitetty olkoon Jumala ja meidän Herra Jeesuksen Kristuksen Isä, joka meitä suuresta laupeudesta on synnyttänyt jälleen elävään toivoon Jeesuksen Kristuksen ylösnousemisen kautta kuolleista.

Tässä on sitten seuraavassa jakeessa tämä: katoamattomaan ja saastuttamattomaan ja turmelemattomaan perintöön, joka taivaassa tallelle pantu on teitä varten, jotka Jumalan väellä uskon kautta autuuden kätketään.

Että se taivaan koti on olemassa valmiina, niin kuin Jeesus yhdessä tai Seppo-velistä äsken muistellakin. Jeesus sanoi, että minun isäni kodissa on monta asuinsijaa, ja jos siellä ei olisi, niin minä sanoisin, että minä menen valmistamaan teille sijaan.

Että se taivaan koti on jo odottamassa, ja sitä ei tämän maailman viisaat voi Jumalan lapselta sitä autuutta viedä pois ja sitä lapsen uskoa, mitä me tahdomme Jumalan valtakunnassa.

Meillä, kun me ollaan täällä ajassa, niin voi tulla pelko, että pääsenkö perille. Tästäkinhän olisi näitä Sionin lauluja monta, että kostuuko sinne satamaan se laiva milloinkaan.

On koti, on ne myrskyt, maan ei saavu milloinkaan. Mutta täällä ajassa ne myrskyt pauhaa.

Ja: Älä pelkää morsian, meni vaikka tunne uuhuvassa. Olen hyvää toimenesi, minä kannan sinua. Minä nostan uupuvaisen helmoihini lepäämään.

Niin edelleen, että muistatte nämä, varsinkin vanhemmat Jumalan lapset, niin on näitä lapsesta asti laulettu näitä Sionin lauluja.

Lopuksi vielä, lopuksi vielä ajattelin lukea tästä psalmista, jonka me laulettiin tuossa alussa jo. Me laulettiin se, että: Taivaasta minulla on sinut, oi armollinen Jumala. Maan päältä turvaan nostit minut, sä olet turva ainoa.

Tämä on psalmissa 73. Tässä puhutaan siitä, että miten kun me täällä vaelletaan täällä ajassa, niin taivaan itse kädessä pitäen taluttaa kotia.

Eikö ole aika turvallista? Näissähän on muitakin kielikuvia, kun tämä kädessä taluttaminen on, että Herra Jeesus kantaa heikomman olallaan ja syliin sitä kantaa pienet karitsat.

Että taivaan isä, samalla kun me muistellaan tätä taivaan ihanuutta, niin se Jumalan sana vakuuttaa meille, että se taivaan isä pitää niinkuin lapsenaan.

Että me ei tarvitse pelätä sillä lailla, että eihän meidän tarvitse ymmärtää mitään enemmän eikä punnertaa eikä tehdä. Me jaksetaan vain yksinkertaisesti uskoa evankeliumi Jumalan valtakunnassa. Ei mitään muuta.

Niin taivaan isä on luvannut taluttaa, niinkuin psalmissa 73 sanotaan, että sinä talutat minua.

Kuitenkin minä pysyn... Niin minä sen verran vielä mennä takaperin, että tämä psalmin kirjoittajahan aikaisemmin sanoi, että ei ole mitään hyötyä olla uskomassa, kun jumalattomat menestyvät ja nauravat vain uskovaisille. Ehkä muistatte sen Ahabin psalmin, kun tämä on.

Mutta sitten tulee tähän lopputulokseen, joka on tuossa Sionin laulussakin, joka on tämä psalmi 73: Kuitenkin minä pysyn alati sinun tykönäs, sillä sinä pidät minua oikeasta kädestäni kiinni.

Sinä talutat minua neuvoillasi ja korjaat minut viimein kunniaan. Kun sinä ainoastaan minulla olisit, niin en minä ensinkään sitten taivaasta eli maasta tottele.

Vaikka vielä minun ruumiini ja sieluni vaikuis, niin sinä Jumala kuitenkin olet aina minun sydämeni uskallus ja minun osaani. Taivas on luvannut sinut ja minunkin kantaa, pylissään ja kädestä taluttaa.

Kunniaa sinne omistamaan sitä, mitä on tässä puheenvuorossa vajaavaisesti puhuttu. Se, mitä on Taivaan Isä antanut tästä asiasta, niin sehän on puhuttu, niinkuin Paavo oli sanonut, että ei ole mitään salattu.

Mutta me puhutaan sen, miten me uskotaan yksinkertaisesti.

Vielä yksi laulu tulee mieleen. Se ei ole Sionin laulukaan, mutta tähän aiheeseen liittyy. Meillä hyvin tuttu laulu: Täällä pohjantähden alla on mun kotimaani, mutta tähden tuolla puolella toisen kodin saa.

Täällä sydän huokailee ja itkuu, mielen täyttää. Siellä, en muista niitä sanoja, ilo kuitenkin on loppumaton niin kuin enkeleillä.

Ja tällaisen taivaan esää meille tämän myrskyävän moniarvoisen maailman keskellä kirkastaisi ennen kaikkea omaa valtakuntaansa ja sitä Herraa Jeesusta, joka on meille kaikki kaikessa.

Mutta myöskin sitä päämäärää, mitä kohti me olemme matkalla kunnian taivasta. Yksinkertaisesti uskomalla me sinne pääsemme perille.

Muistakaa veljet ja sisaret siunata toisianne evankeliumilla siellä kotona ja missä olemmekin. Se Kristuksen evankeliumi, että me saadaan uskoa kaikki synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä, niin se nostaa meitä ja rohkaisee uskomaan.

Tätä evankeliumia saatte veljet ja sisaret jäädä ja nytkin uskomattomasti ja nytkin uskomaan omalle kohdalle, että vielä on lupaa uskoa kaikki synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä.

Synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Kaikki synnit anteeksi. Jääkää rakkaat matkoistavat uskomaan. Kaikki synnit anteeksi.

Ja vielä otan ja vielä otan takaisin sen alun, kun täällä on lapsia ja nuoria. Me puhuttiin, niin kuin kuulitte varmaan, reippaasti istuitte siinä, niin me puhuttiin taivaan kodista.

Te varmaan veljet ja sisaret ymmärrätte, että minulla on siinä ihan tämmöinen oma tuska, kun minulla on elämäilo ja se on ihana tämä elämä.

Mutta että meillä olisi niin kuin käsi aurassa ja sydän taivaassa, niinkuin, että se taivaan ihanuus ja ilo olisi meillä mielessä.

Niin se, jos se taivaan isä sitä meille kirkastaisi ja antais semmoista uskomisen toivoa ja iloa, että me taivaan kotiin pääsimme.

Että eihän me ollakaan niin kuin tätä aikaa varten uskomassa, mutta että se tässäkin, tähänkin aikaan se taivaan isä meille antaa joka päivä sen leivän ja kaikki tämän elämän tarpeet ja pitää meistä hyvää huolta.

Mä tuossa lopussa puhun tätä omaa, omaa. Mä, tällä ei kotiin siihen, niin eihän se ole niin mukava olla avoin. Eli aralla mielellä otin tämmöisen aiheen.

Mietin, että olisiko joku muu aihe parempi. Ja silleen kiusattu siinäkin ja syntynyt, että saanko minä näitä kiusauksia ja syntejä uskoa anteeksi. Haluan uskoa.

Uskoa samalla lailla kuin tekin ja lapset. Ja jääkää uskomaan kaikki synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä.

Ja voihan tämän äänen kuulomatkan päässä olla kiusattuja veli ja sisaria myöskin netissä tai missä onkin, sidottuna luoteeseen tai muuten.

On kaipuu evankeliumista, niin sen saa jokainen, joka tämän äänen kuulee, niin turvallisesti uskoa kaikki synnit ja matkajät anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Jeesuksen nimeen. Aamen.

Me hidennymme rukoukseen. Rakas taivaan Isä, siunaa puhuttua sanaa meidän sydämiimme. Kätke ne meidän sydämiimme ja varjele taivaan Isää meidän Siionia ja meidän perheitämme ja kaikkia Jumalan lapsia.

Ja varjele taivaan Isää myöskin meidän isän maata ja anna meidän turvallisesti elää täällä ja tehdä Jumalan valtakunnan työtä täällä, niin kuin myöskin muualla, missä Jumalan lapsia on tai mihinkä haluatkin evankeliumisi kuljettaa.

Levolle laske luojani, armijas ole suojani. Sieltä jos en nousisikaan taivaasita tykösi. Aamen.

Kiitos.