Seurapuhe 20.01.2013

Armo, laupeus ja rauha lisääntyköön meille, meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen tuntemisen kautta. Laitetaan aluksi kädet ristiin ja hiljennytään kiitokseen ja rukoukseen.

Rakas taivaan Isämme, kiitämme elämän lahjasta, kaikista läheisistä, jokapäiväisestä leivästä, isänmaasta, pojastasi, Herrasta Jeesuksesta, joka sovitti meidän synnit. Siitä me kiitämme, että olemme saaneet sinun lapsenasi varjeltua. Kun me nyt hiljennymme sanasi äärelle, niin pyydämme, että avaisit sanasi. Antasit meille sen, mitä me tänä päivänä tarvitsemme. Lohduta ja vahvista meitä elävässä uskossa. Kutsu vielä valtakuntaasi niitäkin, jotka ovat synnin petoksen kautta joutuneet pois tästä Jumalan valtakunnasta. Siunaa, taivaan Isä, henkesi kautta. Seuramme Jeesuksen nimeen. Aamen.

Tämä sunnuntai on näiden tekstien puolesta tämmöinen ihmeitten sunnuntai. Tämän päivän tekstit kertovat ainakin muutamat tekstit siitä, kun Jeesus muutti veden viiniksi. Ja profeetta Elisa täytti niitä tyhjiä öljyastioita. Ja sitten kerrotaan joissakin teksteissä vielä näistä Israelin korpivaiheen vaiheista. Tämä teksti ei ole näitä tämän päivän tekstejä, mutta tässäkin on ihmettä kerrakseen. Ja toisaalta liittyy näihin tämän päivän aiheisiin, kyllä.

Tämä on kirjoitettuna Jesaajan kirjan 43. luvun alkuun. Ja luen siitä seitsemän jaetta Jeesuksen nimeen. Ja nyt näin sanoo Herra, joka sinut Jaakob toi ja joka sinut Israel teki: Älä pelkää, sillä minä olen sinut lunastanut. Minä olen sinut nimeltä kutsunut. Sinä olet minun. Sillä jos sinä vesissä käyt, niin minä olen tykönäs, ettei virrat sinua upota. Ja jos sinä tulessa käyt, et sinä pala. Ja liekki ei pidä sinua sytyttämään. Sillä minä olen Herra sinun Jumalas, Israelin pyhä, sinun vapahtajas. Minä olen Egyptin, Etiopian ja Seban antanut edestä sovinnoksi. Että niin kalliiksi olet luettu minun silmäini edessä, niin sinä olet myös kunniallisena pidetty. Ja minä rakastan sinua ja annan sen tähden ihmiset sinun edestä ja kansat sinun sieluis edestä. Älä siis nyt pelkää, sillä minä olen sinun tykönäs. Idästä tahdon minä siemenet saattaa ja lännessä tahdon sinut koota. Minä tahdon sanoa pohjoiselle, tule tänne ja etelälle älä kiellä. Tuo tänne minun poikani, Taampaa, ja minun tyttäreni hamasta maailman ääristä. Kaikki, jotka minun nimelleni ovat nimitetyt, jotka minä luonut olen, valmistanut ja tehnyt minun kunniakseni. Aamen.

Tästä tekstissä on paljonkin sellaisia tuttuja kohtia. Sieltä ne varmaan sieppa sitten välistä. Liittyy näihinkin Jumalan palveluksen teksteihin osaan. Me nyt tätä Jesajan 43. luvun alkua tässä kertaamme. Jumalan lapsia on tullut koolle tänne yhdelle koolle. Ja me on avattu tässä Jumalan sanaa. Ja me yhdessä on pyydetty, että taivaan Isä avaisi sanansa. Tästä meidän on lähettävä liikkeelle. Ja taivaan Isä sanansa avaisi henkensä kautta.

Tästä tekstin alussa Jumala Herra sanoo, että minä olen sinut Jaakob luonut ja joka sinut Israel teki, älä pelkää. Nämä on tällaisia kertauksia meille Jumalan sanasta. Että taivaan Isä on sinut ja minut luonut. Ja minut tehnyt, savetta valanut sellaiseksi, kun on hyväksi nähnyt. Ja taivaan Isä tietää tänäkin päivänä sinun elämäsi vaiheet. Antaa joka päivä sen leivän ja niin edelleen, niin kuin me tiedetään. Jumala on luonut sinut. Jumala on sinut tehnyt. Sinä olet taivaan Isän omaisuutta ja taivaan Isän tiedossa.

Niin sitten sanoo Jesaja, että älä sen tähden pelkää. Sillä minä olen sinut lunastanut. Mutta taivaan Isä on luonut ensin. Niin sitten se on lunastanut. Ei kullalla eikä hopealla, vaan viattomalla kärsimisellä ja kuolemallaan. Herra Jeesus lunasti sinut ja minut, että me tämän yksinkertaisen evankeliumin uskojana saadaan uskoa synnit anteeksi Herra Jeesuksen nimestä jo. Veres. Siinä on niin kuin se lunastus. Ne on lunastetut. Ne on sovitetut ne synnit. Herra sanoo, että minä olen sinut tehnyt. Minä olen sinut lunastanut. Minä olen sinut nimeltä kutsunut. Sinä olet minun.

Jumala ei ajattele jotakin laukaansiionia tai maailmanuskovaisia tai ajattelee niitäkin, mutta Jumala on jokaisen tietää nimeltä, niin kuin henkilökohtaisesti. Minun Jumalani. Minun Herrani ja minun Jumalani. Näin me saadaan lapsenlailla uskoa, että sinä ja minä ollaan nimeltä tunnettuja taivaassa. Sinä olet minun.

Kirkossa tämä täytyy jatkuva vielä silleen, että vuoret väistyköön ja kukkulat horjukoot, mutta minun rauhanliittoni ei horju, sanoo Herra sinun armahtajasi. En tiedä, onko se voi olla jossakin muussa raamatun kohdassa. Mutta minä olen sinut nimeltä kutsunut.

Me tässä voidaan esimerkiksi Jeesuksen vertausta muistella. En tiedä, onko sillä merkitystä, mutta Jeesus kuitenkin sellaisen vertauksen esitti, että rikas mies ja Lazarus. Ja se Lazarus oli uskovainen ja se oli nimeltä mainittu. Se oli Lazarus siinä kysymyksessä. Se oli nimeltä tiedossa taivaan Isällä. Ja niinhän sitä uskotaan, että ne nimet on siellä myöskin siellä elämän kirjassa, jossa on tämän lunastuksen merkintä siellä kirjassa sitten, että synnit on sovitettu. Kaikki on anteeksi.

Sillä jos sinä vesissä käyt, niin minä olen sinun tykönäs, ettei virrat sinua upota. Tässä me voidaan tätä taivaan Isän johdatusta muistella vähän. Te kyllä arvaattekin, mitä minä seuraavaksi rupean täältä muistelemaan Raamatusta. Nimittäin, muistaakos lapset tämmöistä kertomusta, kun Israelin lapset lähtivät Egyptistä. Osalle ei ole vielä siitä kerrottu. Mutta ne lähtivät sieltä Egyptistä, Israelin lapset. Jumala antoi monia vitsauksia, että ne pääsi sieltä lähtemään. Sitten ne painosivat sinne Kaislamereen luokseen. En tiedä mikä meri se nykyään on. Onko se Punainen meri jotakin? Lahti ja olkoon mitä on. Kaislameren rannalle, niin hirveä pöläkkä näkyy siellä taivaan rannassa. Israelin kansa katsoo, että sieltä tulee Egyptin sotajoukot nyt. Ja me ollaan tässä meri jo edessä. Tämä on hyvin tuttu kertomus.

Niin taivaan Isä näki sen. Mooses ensin huokasi. Niin Jumala vastasi, että elä huuda. Jumala sotii teidän puolestanne. Olkaa rauhassa. Niin taivaan Isä teki silleen, että kun se enkeli oli... Mä luvisin täältä, en mä muuten ulkoon muistaisi. Enkeli oli ollut sen Israelin sotajoukon edellä, kun ne meni siihen merenrantaan. Se suojeli sen enkeli niitä. Niin se Jumala siirtikin sen enkelin sinne israelilaisten ja egyptiläisten väliin. Ja sanotaan, että tuli niin sakea ilma, että ne ei toisiaan nähnyt ne egyptiläiset. Ja tuli kova tuuli ja tuulipyyhkinen sen meren aallot pois siitä edestä. Niin ne israelilaiset saivat kuivaa maata myöskin mennä kohti luvattua maata. Ja kun ne pääsi sinne mereen toiselle rannalle, niin muistatte, niin Mirjami otti sen kanteleen ja se kiitti Jumalaa.

Tämä on tietysti kertomus tässä, kun Jesaja kirjoittaa, että jos sinä vesissä käyt, niin minä olen sinun tykönä, ettei virrat sinua upota. Niin se ihmeensä näytti Jumala, kun tämä on ihmeitten sunnuntai tässä Punaisen Meren ylityksessä. Mutta on tässä varmasti tällaista hengellistäkin merkitystä, että teistäkin rakkaat veljet ja sisaret ja jokaista meitä on synni Egypti lähellä. Synnin luvallisuus ja se syntielämä, mikä oli esikuvaa synnin elämästä, se Egypti. Niin se syntimaailma hyökkäsi näiden Jumalan lasten, niin kuin se meidänkin kimppuun voi hyökätä. Se voi muistuttaa siitä vanhasta elämästä siellä maailmassa. Se voi muistuttaa meidän lankemuksista ja antaa meille epäilyksiä. Mutta se Jumala on luvannut lapsessa hyvin varjella, niin kuin tässäkin se enkeli tuli siihen väliin. Että me ei päässyt nämä egyptiläiset israelilaisten kimppuun.

Nyt tässä on myöskin esimerkki varmaan tämmöisestä taistelusta Jumalan lapsella. Synnin luvallisuutta ja tätä maailmaa vastaan. Synni Egyptiä vastaan. Jumala on luvannut lapsensa varjella hyvin, niin kuin tässä. Vaikka nämä olosuhteet nimittäin oli aika huonot. Ja meillekin voi elämässä olla semmoinen tilanne, että se tuntuu, että ne laineet on niin kuin ylivoimaiset. Ne lyö niin voimakkaasti. Ja tämä maailma houkuttelee. Sieluvihollinen houkuttelee maailmaan. Mutta kun Mooseskin rukoili Jumalaa, että auta tässä, niin Jumala sanoi, että elä huuda. Minä sodin teidän puolestanne. Ja sinunkaan, eikä minun Jumalan lapsen tarvitse omilla voimilla taistella syntiä vastaan. Vaan kun me lapsen mielellä Jumalan valtakunnassa, Jumalan seurakunnassa kuuliaisina tehdään matkaa, niin se Jumalan enkeli vartioi ja pitää meitä lapsenaan tässä Jumalan valtakunnassa, eli Israelin.

Mitä toisaalta kuvaa sitten tämä korpivaihe tätä matkaa kohti luvattua maata. Jos sinä tulessa käyt, et sinä pala, ja ei liekki pidä sinua sytyttämään. Mutta minäpä luen tuosta vielä, kun minä kattelin, niin tähän edelliseen aiheeseen vielä. Tuosta psalmista 46, kun Jumala vakuuttaa tätä varjelustaan. Tämä on tuttu psalmi, Hooran lasten veisu. Jumala on meidän turvamme ja väkevyytemme, joka on sangen sovelias apu tuskissa. Sen tähden emme pelkää, jos vielä maailma hukkuisi ja vuoret keskelle merta vajoaisivat. Vaikka vielä meri pauhaisi ja lainesti niin, että siitä pauhinasta mäet kukistuisivat. Kuitenkin on Jumalan kaupunki ihana virtoineen, jossa korkeimman pyhät asumiset ovat.

Tämä oli oikeastaan tähän edelliseen aiheeseen vielä. Tähän, miten Jumala myrskyävän meren ja tämmöisten sielunviollisten hyökkäysten keskellä varjelee. Jumala sanassa näin sanotaan. Me saamme yksinkertaisesti uskoa. Ja sitten jatkuu tämä Jesaja-kohta, että jos sinä tulessa käyt, et sinä pala. Ja liekki ei pidä sinua sytyttämään.

No nyt te varmaan ehkä ajattelette, mistä seuraavana luetaan Raamattua. Danielin kirjassa on semmoinen tapaus, kun minä äsken kerron sitä. Lapsetkin oikein näyttiin ruvetaan vähän kuuntelemaan, kun puhuttiin sitä Punaisen Meren tapauksesta. Niin tästä oli nyt toinen tapaus sitten sellainen, että oli kolme poikaa, nuorta poikaa: Sardakia, Magesia ja Abednego. Ja Nebukat Nessar oli semmoinen kuningas, iso kuningas Baabelissa. Niin se sanoi, teki semmoisen hirveän ison kuninkaan, semmoisen jumalan pattaan, epäjumalan. Ja sanoi, että nyt pitää jokaisen sitten kumartaa tätä epäjumalan pattaasta, epäjumalaa, väärää jumalaisuutta. Se ei ollut elävän Jumalan patta. Se oli väärän Jumalan patta. Ja joka ei sitä kumarra, niin se heitetään kuumaan pätsiin niin kuumaan, että siellä palaa. Uuniin heitetään aika julmaan tekoon.

Niin nämä kolme uskovaista poikaa, jotka on tässä nimeltä mainittu, kun Jumala tuntee nimeltä: Sardakia, Magesia ja Abednego. Niin ne sanoivat, että minähän en sitä Nebukat Nessarin tekemää epäjumalaa kumarra. Ne eivätkä ne kumartaneet. Ja nämä toiset ihmiset sanoivat sitten, että täällä on semmoisia poikia, että ne ei kumarra ja mitä tehdään. Ja Nebukat Nessar sanoi, että heitetään pätsiin, eli kuumaan uuniin, ja varmuuden vuoksi seitsemän kertaa kuumemmaksi kuumennetaan se kuin normaalisti. Niin ainakin riittää kuumuus. Ja niin ne teki ja ne heitti vaatteet päällä ne kolme poikaa sinne uuniin. Ja ne katsoivat sitten sitä. Se kuningas katsoi sinne uuniin ja sanoi, että hetkinen, että siellähän on neljä tuolla pätsissä. Kolmehan me heitettiin. Ja ihan näyttäisi siltä, että neljäs on niin kuin Jumalan poika. Siellä on niin kuin Herra Jeesus neljäntenä siellä pätsissä.

Ja ne ottivat pojat pois sieltä ja Raamattu kertoi, että vaatteetkaan eivät olleet näiltä pojilta palaneet. Ja Nebukat Nessar sanoi, että kauan eläköön näiden israelilaisten kuningas. Tämä oli toinen ihme, kun tänään on ihmeitten sunnuntai. Jumala pelasti nämä uskovaiset pojat sieltä tulisesta pätsistä.

Jos tässä ensimmäisessä ihmeessä Jumala pelasti tämän maailman syntielämästä ja siitä, mitä täällä maailmassa on, niin voidaan ajatella, että tässä toisessa ihmeessä Jumala pelasti nämä väärältä vanhurskaudelta ja epäjumalan palvelukselta. Siitä, mikä on meitä uskovaisiakin aina lähellä. Mutta Jumala varjeli nämä pojat, kun ne luottivat Jumalaan, että Jumala, meidän Jumalamme, kyllä auttaa.

Täällä sanotaan, että nämä pojat sanoivat ennen tätä uuniheittämistä, että katso meidän Jumalamme, jota me kunnioitamme, taitaa meitä kyllä auttaa tulisesta pätsistä, niin myös sinun kädestäsi pelastaa. Jumala lapsia varjelee. Saadaan.

Voidaan katsella myöskin sillä lailla, että kun ne tuolla tulisessa pätsissä, siellä oli kolmas Jumalan poika. Ja että ne evankeliumiin turvasivat siellä. Herra Jeesus oli heidän turvanaan, niin kuin se on meillekin tämän päivän Jumalan lapsille. Missä kaksi tai kolme kokoontuu minun nimeni, niin siellä minä olen heidän keskellänsä.

Tämäkin oli hyvin vaikea. Jos oli tuo Punaisen Meren yrityskin, niin inhimillisesti aika ylivoimaisen vaikea tilanne, niin oli se näillä pojillakin tuolla uunissa. Mutta Jumalalle on kaikki mahdollista. Me saadaan Jumalan haltuun heittää myöskin omat elämämme. Ja Jumala voi varjella tässä ajassa luojana antaa joka päiväisen leivän.

Mutta niin kuin tässä Jumalan sanassa kuultiin, niin Jumala voi varjella myöskin lapsenaan vasemman puolen vaaroista, jossa ajatellaan, että ei synti ole niin vaarallista ja minä kokeilen ja minä tämän uskallan tehdä ja tämän uskallan tehdä. Tulee tämmöinen oma lakisuus ja ei ole kuuliaisia Jumalan pyhän hengen ja Jumalan valtakunnan opetukselle. Silloinhan me sanotaan, että me ajetaan vasemmalta puolelta ohi sitä kaipaatietä. Siinä kaidassa tiedetään rajat, että vasemmalla puolella. Ja me jaksattaisiin synny pois panijana ja evankeliumin korjaajana tehdä matkaa. Tämä se tarkoittaa, niin kuin entisetkin pyhät ovat tehneet matkaa.

Mutta sitten meillä on vaara tähän oikean puolen, mitä oikeastaan tuolla näillä pojilla oli siellä pätsissä. Väärä jumalisuus. Oma vanhurskaus. Jumalan lapsi on sen täyden, niin kuin sanotaan, lahja vanhurskauden varassa, eli armosta ollaan uskomassa. Se tarkoittaa sitä, mehän ymmärretään niin, että kun me ollaan syntisiä ja me ei voida Jumalalle mitenkään sovittaa sitä ajatuksin, sanoja, teoimme rikomme taivaan Isän tahtoa, jokainen meistä, niin me saadaan syntisenä uskoa synnit anteeksi. Että vaikka me ei pystytä Jumalan lakia täyttämään ollenkaan, niin me saadaan silti uskoa pahoina, pyhinä ja syntisenä vanhurskaaksi.

Minä joskus olen ajatellut, että se on aika iso asia se, että kun me mielessämme ajatellaan, että kun on tämmöinen, on näin huono ja heikko ja synnin vaikutukset vaikuttaa, että saako sitä olla uskomassa ja Jumalan lapsena. Niin se armosta uskominen on sitä, että me saadaan syntisenä uskoa synnit anteeksi. Se on justiin se, että me armosta saadaan uskoa ja lapsen mielellä Jumalan johdatukseen ja huolenpitoon luottaa. Ja pitää tämä lapsen usko niin arvokkaana sydämessämme, että kun me tiedetään, että jos me tehdään Jumalan tahtoa vastaan, eli syntiä on se meidän kielessä, tehdään silloin, mitä Jumala ei halua, niin me pidetään niin rakkaana ja kalliina se uskon lahja ja lapsen usko, että me halutaan nyt syntyjä panoste pois. Että tämä yksinkertainen lapsen usko, lahja vanhurskaus, sai säilyä.

Mutta se on kaidalla siellä kulkemista oikealle ja vasemmalle. Mutta niin nämä Jumala varjeli tämän Israelin kansan täältä maailman hyökkäyksiltä. Ja nämä kolme poikaa varjeli sieltä pätsissä väärältä jumalaisuudesta. Ja niin se meidätkin varjelee tämän päivän Jumalan lapset.

Sillä minä olen Herra sinun Jumalas, Israelin pyhä, sinun vapahtajaksi. Ja sinä olet kalliiksi luettu minun silmäini edessä ja kunniallisena pidetty. Ja minä rakastan sinua. Eikö Jumala antanut hyvän todistuksen? Jeesuksen nimessä ja veressä on kaikki synnit anteeksi. Rauhaa ja vapauteen ja iloa. Tällaisen todistuksen Jumala antaa.

Mutta tämä maailmahan ei anna tämmöistä todistusta. Se antaa erilaisen todistuksen. Jumalan sanaa, kun kertoo esimerkiksi pyhästä Hengestä, niin Jumalan sana sanoo, jos Pietari, kun sitä kirjoittaa joku apostoli, että tämä maailma pilkkaa Jumalan henkeä. Tältä maailmalta Jumalan henkeä pilkataan, mutta Jumalalta se kunnioitetaan. Jumala kunnioittaa lastaan ja pitää rakkaana ja kalliina ja rakkaana ja kunniallisena. Älä siis pelkää, sillä minä olen sinun tykönäs.

Ja sitten vielä tässä Jesajan kirjasta jatkuu siitä, miten tämä Jumalan lapsi, lauma Jumalan tieto ihmeellisiä, että se lapsiaan kerää välillä etelästä, välillä pohjoisesta, välillä lännestä ja välillä idästä. Älä nyt siis pelkää, sillä minä olen sinun tykönäs. Idästä tahdon minä siemenet saattaa ja lännestä tahdon sinut koota. Minä tahdon sinut sanoa pohjoiselle, tuo tänne ja etelälle älä kiellä. Tuo tänne minun poikani Taampaa ja minun tyttäreni avaista maailman ääristä. Kaikki, jotka on minun nimelläni, ovat nimitetyt, jotka minä luonut olen, valmistanut ja tehnyt minun kunniakseni.

Taivaan Isällä avara sydän. Jos tätäkin puheenvuoroa joku kaipaa, joku kuuntelee, jolla on ikävä evankeliumia, jota on esimerkiksi lapsena kuullut tai muuten sydämessä on armoikävä. Jumalalla on näin leveällään nämä kädet, että ei ole sellaista, jolle ei tämä armo kuuluisi. Jokainen, joka on tämän äänen kuulomatkaetäisyydellä ja tämän kuulee, saa turvallisesti uskoa.

Sitten on sinne, että sinne on sinne. Sitten on sinne, että sinne on sinne. Synnit anteeksi ja epäuskon ja kaikki synnit. Ja ruveta meitä ja Herraa seuraamaan opissa, elämässä ja kärsimisessä, niin kuin Paavali siitä kirjoittaa.

Mutta tämä, niin kuin tämä teksti kertoi, että täällä oli näiden poikien kanssa täällä tulisessa pätsissä neljäskin, joka oli Herra Jeesus. Tämä sama Vapahtaja Herra Jeesus on meidänkin keskellämme täällä tänä päivänä. Onko ne maailman hyökkäykset sinun kohdalla, minkälaisia ne ovatkin ja kiusaukset ja epäilykset ja synnit? Minkälaisessa mielellä, millä mielellä kukaanenkin on seuroihin tullut, niin Jumalan valtakunnassa on tämä leipävarras alalla. Ja evankeliumia saa turvallisesti uskoa omalle kohdalleen.

Tämä taivaasta alaslaskettu evankeliumi on meidänkin keskellä. Sama, joka oli täällä Israelin lasten keskellä ja näiden uskovaisten poikien keskellä. Se on meidänkin keskellä. Se on vielä Jumalan valtakunta täällä maan päällä. Se on täällä laukaassakin ja mekin saadaan semmoisella turvallisella mielellä jäädä tekemään matkaa. Me rohkeasti uskoamme evankeliumia omalle kohdalleen. Ja Jeesuksen nimessä ja veressä on synnit anteeksi.

Jääkää matkaystävät uskomaan. Synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Rauhaa ja vapauteen ja iloon asti. Olkoon tämä Jumalan sanan kohta meille turvana, että taivaan Isä pitää hyvää huolta. Vaikka sinä ajattelisit niin kuin minäkin, että tämä maailma on muuttunut vähän hektisemmäksi, nopeampi liikkeisemmäksi. Ja Jumalan valtakunnan elämä on vieläkin tänäkin päivänä myrskysen ajan keskellä, myrskysen meren keskellä, niin Jumala on, Herra Jeesus on vieläkin laivassa ja varjelee lapsiaan. Ja evankeliumia saa edelleenkin uskoa.

Sinäkin epäileväisemmän tuntunut. Epäilet, että pääseekö se minun pursi tässä myrskyssä perille, että pääseekö sitä taivaaseen. Yleinen sydämesi uskomaan kaikki synnit anteeksi. Epäilykset ja kiusaukset Jeesuksen nimessä ja veressä. Saanko minäkin uskoa omat synnit anteeksi? Haluan uskoa ja me pyydämme, että taivaan Isä puhutun sanan meidän sydämemme kätkisi. Varjelisi meitä lapsen paikalla yksinkertaisessa uskon vanhurskaudessa perille asti. Jeesuksen nimeen, aamen.