Seurapuhe 22.01.2012

Harmolaupus ja rauha, lisääntyköön meille meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen tuntemisen kautta. Aluksi hiljennetään kiitokseen ja rukoukseen. Rakas Taivaan Isä, me kiitämme sinua kaikesta siitä johdatuksesta ja hyvyydestä ja niistä elämänvaiheista, joita olet meille antanut. Olet Taivaan Isä varjellut meitä Jumalan lapsina ja siitä me sinua kiitämme. Hiljennymme nyt hetkeksi Jumalan Sanan äärelle, niin pyydämme, että Taivaan Isä henkisi kautta johdattaisit meidän puheitamme näissä seuroissa.

Kirkastasi valtakuntaasi ja hyvyyttäsi ja rakkauttasi Jeesuksen nimeen Aamen. Ajattelin sellaista aihetta, että jos Jumala suo, niin tämmöisestä kotiasiasta puhuisin. Tiedän, että se on hieman vaikea aihe ja olen siinä puutteellinen, mutta tärkeä asia, niin rohkenin sitä ajatella, tarkastella kuitenkin. Te Taivaan Isältä pyydätte, että hän antaisi oikeita sanoja ja että se olisi rakennukseksi meille jokaiselle. Myöskin teille isille ja äideille ja lapsille ja kaikille, jotka olette sanan kuulossa meille jokaiselle.

Tähän johdantoon ajattelin lukea Kolossalaiskirjeen kolmannesta luvusta. Se on hyvin tuttuja Jumalan sanoja ja tällä kertaa luen tästä uudemmasta käännöksestä. Mulla on kyllä tuossa selityksessä sitten käytössä tuo vanha. Mutta tässä on aika hyvällä suomenkielellä tämä kohta sanottu. Tämä kuuluu näin Jeesuksen nimen: Te, jotka olette Jumalan valittuja pyhiä ja hänelle rakkaita, pukeutukaa siis sydämelliseen armahtavaisuuteen, ystävällisyyteen, nöyryyteen, lempeyteen ja kärsivällisyyteen.

Pitäkää huolta, että tulette toimeen keskenänne. Antakaa anteeksi toisillenne, vaikka teillä olisikin moittimisen aihetta. Niin kuin Herra on teille anteeksi antanut, niin tekin myöskin tehkää. Mutta kaiken kruunuksi tulkoon rakkaus, sillä se tekee meidät täydelliseksi. Vallittakoon teidän sydämessänne Jumalan rauha, johon teidät on yhden ja saman ruumiin jäseninä kutsuttu.

Olkaa myös kiitollisia. Antakaa Jumalan sanan asua runsaasti keskuudessanne. Opettakaa ja neuvokaa toisianne kaikella viisaudella ja laulakaa kiitollisin mielin Jumalalle psalmeja, ylistysvirsiä ja hengeellisiä lauluja. Mitä teettekin sanoin tai teoin, tehkää kaikki Herran Jeesuksen nimiin kiittäen hänen kauttansa Jumalaa isäämme. Vaimot, suostukaa miehelle tahtoon niin kuin Herran uskoville sopii.

Miehet, rakastakaa vaimojanne. Älkää kohdellko heitä tylysti. Lapset totelkaa kaikessa vanhempianne, sillä se on Herralle mieleen. Isät älkää aina moittiko lapsianne, että he eivät masentuisi. Aamen.

Tässä oli tämmöisiä tuttuja Jumalan sanan kohtia niin kuin, tai tämä olisi ollut varmaan vähän tutumpikin, jos olisin tästä vanhasta käännöksestä lukenut, niin se olisi tuntunut vielä tutummalta. Tässä Paavali tässä esipuheessa sanoo, että tämmöiseen yhteiseen elämään Paavali neuvoo Jumalan lapsia. Ja nämä sanat, mitkä hyvin kuulitte, eivät oikeastaan kaipaa mitään selitystä sen kummempaa. Sehän oli selvää suomen kieltä, Jumalan Sanaa, Paavalin kirjat, Kolossalaisille kirjoittamaan Jumalan Sanaa, niin sehän käy kaikkiin Jumalan lasten välisiin kanssakäymisiin. Mutta tässä ajattelin muutamalla sanalla tässä puheenvuorossa puhua kodista hyvin laajassa mielessä, siinä mielessä, että meillä on niin monenlaisia koteja täällä elämässä.

Jumala on antanut meille ensinnäkin tämän kotimaan eli tämän kodin, missä me asutaan Suomen rakas isänmaa. Se on meidän kotimaamme ja täältä me ollaan kotoisin Suomesta. Siitä me Jumalaa kiitämme. Se on isän mahdollisuus, se on hyvin raamatullista ja Jumalan sanaa siitä kirjoittaakin näitä tuttuja kohtia Jeremian kirjassa, esim. että katsokaa sen kaupungin parasta, johonka minä olen antanut teidän viedä ja rukoilkaa sen edestä Herraa, niin kuin se menestyy, niin myös te menestytte.

Silleen Jumalan sanaa siitä kertoo. Ja sitten Paavali kirjoittaa Timoteukselle, anomiset, toivotukset, kiitokset kaikkeen ihmisten edestä, kuningasten ja kaikkein esivallan edestä, että me rauhassa ja levossa eläisimme kaikessa jumalallisuudessa ja kunniallisuudessa, sillä se on hyvä ja otollinen Jumalan, meidän Vapahtajamme edessä.

Me tästä tämä Suomen maa on ihana asua ja mä oon valtava Jumalan lahjan tänä aikana täällä olla. Ja me tähän voidaan tämän vaiheisiin vaikuttaa, että esivalta on Jumalalta ja meillä on presidentinvaalit nyt menossa ja me toivotaan, että ja omalta osalta voidaan vaikuttaakin siihen, että saataisiin sellainen presidentti, joka kunnioittaa Jumalaa ja arvomaailma olisi sellainen, mikä lähinnä sellainen, mikä meilläkin voisi olla. Ja siihen me voidaan äänestämällä vaikuttaa.

Tänään vielä kahdeksan asti taitaa olla. Sitten todennäköisesti jatkokertomus tulee siitä sitten. Mutta tämä on yks koti meillä tämä isän maa. Sitten sen suojassa me saadaan, tää on kaikki tämmöstä Jumalan suojaa. Sitten meillä on tämä Laukaa on kotikunta.

Voi täällä olla muualtakin kuin Laukaasta, mutta me ollaan täältä Laukaasta kotoisin. Nekin on sellaisia turvia meille. Meillä on kotimaa, meillä on suomalaisia, me ollaan laukaalaisia, me ollaan Laukaan seurakunnassa. Nämä on tämmöisiä, se on kotikirkoksi sanotaan sitä taas. Näillä on kaikilla tämä koti, kotikunta, kotimaa, kotiseurakunta.

Nämä on Jumalan lapset aina nähneet tämmöisenä ja mekin nähdään tämmöisenä Jumalan antamana suojana ja meidän elämään varjelevana. Meillä on mahdollisuus kokoontua ja meillä on uskonnonvapaus ja meillä on tosi hyvä olla täällä. Sitten meillä on tämä oma koti. Oma koti se voi olla yhden hengen koti ja perhe. Monilla se on vähän isompi kuin yhden hengen perhe.

Ja tässä on tietysti, niin kuin aluksi sanoin, niin että sillä lailla anteeksiantamuksella suhtaudutaan, kun on monenlaisia kuulijoita. Mutta tässä ajattelin näitä aviopuolisoja ja perheitä, lapsia, kun tätä kotia ajattelin. Ne, joilla on aviopuoliso, niin me on avioliittoon vihittyjä. Me on siellä alttarilla oltu ja luvattu rakastaa, tehty vala Jumalan ja todistajien läsnä ollessa rakkaudesta ja uskollisuudesta puolisoa kohtaan aina kuolemaan asti. Haaveitten kanssa, joita on silloin nuorena parina ollu meillä munkin ikäisillä ja vanhemmilla, niin kannattaa muistella.

Se elämän vaiva ja työ saattaa lasten kanssa täyttää sen elämän, mutta se, ne haaveet ja ilot ja iloa siitä puolitoista, niin se on kuitenkin olemassa. Markuksen evankeliumissa puhutaan tästä avioliitosta, että sen tähden pitää ihmisen ja pitää vaimoksi, vaimoonsa yhdistämän, niin tulevat kaksi yhdeksi lihaksi, ettei ole silleen kaksi, mutta yksi. Siis mitä Jumala on yhteen sovittanut, ei ihmisen pidä erottamaan. Näin Jumalan sanaa kertoo avioliitosta yksiselitteisesti.

Sitten on Efesolakirjeessä miehet, rakastakaa teidän vaimojanne niin kuin Kristus rakasti seurakuntaa ja antoi henkensä seurakunnan edestä.

Tämä avioliitto on Jumalan asettama, ja siinä on Jumala mukana teidän avioliitossanne. Siinä on niinku Jumala mukana, et se ei oo ihmisten välinen, että lyödäänpä hynttyyt yhteen. Vaan sitä on Jumalalta pyydetty aviopuolisaan ja Jumala on siinä mukana ja Jumala on sen siunannut. Ja Jumala haluaa, että miehet rakastaa vaimojaan. Tässä on sitä, näissä kahdessa kohdassa on puhuttu siitä, että miehet rakastaa vaimojaan.

Se on tärkeä asia. Tätä uskollisuutta ja rakkautta on luvattu ja luottamusta ja avoimuutta siinä avioliitossa. Sitten siinä on näitä yhteisiä ponnistuksia ja täällä elämässä on, tulee niitä pieniä lapsia siihen perheeseen. Se on tietynlainen ponnistus aina se uusi elämä, pieni lapsi. Sitten on niitä yhteisiä juhlia niiden lasten kanssa.

Ajatelkaa, miten vähän teillä olisi juhlia, jos ei olisi lapsia. Kyllä niitä juhlia sittenkin, syntymäpäiväkin on joka vuosi, mutta se on semmoinen tavaton rikkaus, jos ajatellaan tälleen, että on perheessä kastejuhlat, sitten siellä on rippijuhlat. Mikä rikkaus siinä on, perheessä siinäkin Jumalan lahja se. Lapsista on paljon vaivaa ja saattaa tulla väsymystä ja uupumusta, ja tämän maailman paineet on aika kovat tänä päivänä lapsiperheitä kohtaan. Ne on aika kovat, mutta silti tämä, mistä puhuin, tästä kodista, mikä on tämä kotikunta.

Tämä yhteiskunta, mikä on meidän ympärillä, niin se tukee näitä myöskin lapsiperheitä ja lapsettomia perheitä ja kaikkia, jotka haluavat tukea. Jos on henkisesti väsyttää tai työ uuvuttaa tai mikä onkin, niin nämä viranomaiset haluavat mielellään auttaa. Ja se on meille rikkaus, että me eletään tämmöisessä ympäristössä, jossa ei tarvitse olla yksin. Yhdessä perheessä on näitä tehtäviä, ja yhdessä tehdään retkiä ja lähdetään seuroihin, niin kuin tekin olette lähteneet. Siellä perheessä on sitten tämmöinen me-henki ja yhteen puhaltamisen henki.

Niin kun on joskus näitten lastenlasten kuullut sanoa, että me perheillä, me tullaan koko perheelle. Tämä maailma on jotenkin sumuuttanut tämän, että ne lapset ois jotenkin semmonen taakka tai jotenkin tämmönen, miten mä osaan hienosti sanoa, että siinä ei olisi semmosta tässä uudessa elämässä ja siinä, että on Jumalan sanalle kuulijana, niin siinä on sellanen siunaus, että se tuntuu ihan ihmeelliseltä Jumalan saattaa lasten kautta elämää monella muotoa siunata. Sitä meidän perhettä, jossa me toivotaan, että olisi tämmöinen armollinen ilmapiiri, jossa anteeksiantamuksen armo ja hyväksyminen on aina lähellä. Sinne voi lapset tulla myöskin sillä tavalla, jos vaatteet on vähän kuraet, niin ne vaatteet saattaa tässä maailmassa kurautua vähän monella lailla sisältä ja päältä, mutta että aina on sen kodin ovet auki, että sinne on helppo tulla. Siellä on anteeksiantamuksen armo ja ymmärtäminen ja hyväksyminen.

Mutta niinhän me myöskin sanotaan, että tähän Jumalan sanan kokonaisuuteen kuuluu armo ja totuus. Mehän näitä lapsia ja nuoria halutaan rakastaa, toivoa heille hyvää ja sydämestämme pyytää, että Jumala saisi varjella lapset ja nuoret uskossa. Mutta sitten näille, niinku meille itse kullekin, vanhemmillekin, ja nuorille voi tulla semmoisia retkiä, jotka ei ole uskovaidelle sopivia. Mie ajattelen niin, että jos me niille käännetään silmämme tavallaan, että eiköhän ne ajallaan korjaannu, niin se on niin kuin hempeyttä, että me, jos omasta perheestä ei saisi puhua, mutta näin sanoo, että olisi edes toinen, joka sanoo, että se ei ole tuo usko vaille sopivaa ja tuosta pitäisi tehdä parannus. Että ei ikään kuin käännetä selkää ja ummisteta silmiä, että jospa se siitä ajallaan meni.

Se saattaa se tie kulkea niin kauaksi siitä, elämä sitten siitä Jumalan huolenpidosta, ja että sitten, kun siitä puhutaan, niin se on jo niin kaukana se nuori, että astia on ravistunut lähtien tykönä. Eli se evankeliumi-arvo ei enää kelpaa. Mutta jos me osattais niin totuudessa rakastaa, että siinä olisi se rakkaus ja lämpö aina kuitenkin, että tämä Jumalan valtakunta, johonka me seuraavaksi tullaan seuraavaan kotiin, tähän Jumalan valtakuntakotiin, se on anteeksiantamuksen valtakunta ja saa uskoa aina Jumalan valtakunnassa kaltaisena, on synnit anteeksi, että se evankeliumi ei ole kortilla, että vastaan vaikka niin, että niin paljon oot jo pyytänyt anteeksi aina samaa asiaa ja niin poispäin. Se aina on kuitenkin tarjolla. Ne jalat on valmiina kengitetty saarnaamaan rauhaevan.

Mä tiedän, että ja varmaan huomaattekin, että mulla on vaikea tässä aiheesta. Sille ei puhua kuin. Se on niin läheinen aihe meille isille ja äideille. Mutta tärkeä asia on koti ja sen elämä. Meillä on kotimaa, kotikkirkko, kotikunta, oma koti, te meille hyvin rakas, mutta sitten meillä on tämä kotisiioni, Jumalan valtakuntakoti, jossa me saadaan asua ja johonka tämä meidän kotiikin kuuluu.

Näistä kodeista tulee tämä kotisiioni. Tässä on tämmöinen jännä asiayhteyskin, että kun Jeesus puhuu tästä, minkä mä luinkin, että miehet rakastakaa vaimoja ja nyt kun Risto rakasti seurakuntaa, niin tässä pikkusen myöhemmin Jeesus sanoo, että tämä salaisuus on suuri, mitä se oli puhunut. Mutta minä puhun nyt Kristuksesta ja seurakunnasta. Kuitenkin rakastakoon myös kukin teistä vaimojansa niin kuin itseänsä, mutta peljätköön vaimonsa.

Mutta kun Paavali puhuu Efesolaiskirjeessä tästä, että miehen tulee rakastaa vaimoa niin kuin Kristus rakasti seurakuntaa, niin se tässä Jumalan Sanassa yhdistää sitten myöskin Jumalan seurakunnan ja Kristuksen.

Tämä on mielenkiintoinen juttu nimittäin. Tämä kannattaa sillä lailla muistaa, että kun Kristus rakasti seurakuntaa niin paljon, että antoi henkensä ja Kristus on seurakunnan pää ja Kristus ei milloinkaan hylkää seurakuntaa, niin se yhdistetään tähän myöskin avioliittoon tämä sama asia. Siinä on myöskin, kun Kristus on seurakunta, niin samalla tavalla mies rakastaa aviopuolisaan, vaikka antaa henkensä ja ei koskaan hylkää, niin kun herra Jeesus ei koskaan hylkää seurakuntaansa, niin aviopuolisot. Se on ikuinen ja lujaa. Se tuo meille semmosta turvallisuutta oikein tähän avioliittoon, että kun se on niin lujaa se Kristuksen ja seurakunnan välinen yhteys, niin se on yhtä lujaa tämä Jumalan asettama avioliitto.

Me yhdistetään tässä Jumalan sanassa. Tähän tässä Jumalan valtakunnassa eli kotisiionissa. Tämä on tämä kotisiioni tässä nyt koolla. Osa voi olla netinkin ääressä ja osa on mua. Eihän me kaikki tänne mahduttaiskaan kerralla.

Mutta tosi paljon tänne isä jäi tuonne myöskin lapsia. Ja tää on se kotisiioni, jossa me taloudellisesti ja me Jumalan lapsina saadaan tässä Jumalan valtakuntakodissa jokainen olla ja elää. Täällä Jumalan valtakuntakodissa Jumala myöskin hoitaa lapsiaan. Tämä on vähän semmonen perhe, tämäkin on isä ja äiti ja lapset. Tämä ei tullut yllätyksenä teille kyllä.

Tästä on ennenkin ollut puhetta, että se sillä lailla menee, seurakunta on äiti ja Jumala on isä ja me ollaan lapsia. Tässä se kantaa, niin kuin Siionin laulu jää sanoi, että se syli, jossa kannat, on valtakuntasi. Meille on annettu käsky. Herra Jeesus on antanut: kastakaa ja opettakaa näitä pitämään kaikki, mitä minä olen käskenyt teidän pitää. Sitten me Jumalan lapset halutaan tätä noudattaa ja lapsia tuoda seuroihin ja pyhään kouluun ja päiväkerhoon ja Raamattuluokkaan ja leireille. Se on sitä opettamista.

Kun meillä kodeissa aika loppuu kesken, eikä aina tule puhuttuaakaan hyvästä Jumalasta lapsille. Vaikka äidit kyllä puhuvat varmaan enemmän kuin isät, mutta voi olla toisin päin kenties. Luulisin, että äidit aika paljon puhuvat kyllä Taivaan Isästä lapsille. Ja mummot ja papat, jotta me ollaan päästy tähän ikään, että ollaan mummoja ja pappoja, niin mekin voitais puhua. Vähän tulee puhuttua.

Mutta Jumalan valtakunta puhuu näissä pyhäkouluissa ja Raamattuluokissa ja päiväkerhoissa, niin siellä puhutaan hyvästä Jumalasta. Tämä koti Siioni auttaa näitä koteja tässä kasvatuksessa, kristillisessä kasvatuksessa tämmöstä, niin me saadaan luottavaisin mielin viedä näitä lapsia sinne Herran Jeesuksen syliin siunattavaksi. Mutta kyllä me siellä kotonakin saadaan opettaa kyllä. Mutta vähän tulee varmaan nämä nuorempi sukupolvi enemmän lukee näitä lehtiä ja lapsille, että mulla voi olla vähän vanha käsitys siitä. Mutta kyllä me iltarukoukset osataan lukea ja onhan se tarpeellista siunata näitä lapsia. Että lapset saavat vielä uskoa synnit anteeksi ja olla turvallisella mielellä.

Ne lapset elävät siitä samasta evankeliumista kuin vanhemmatkin. Eikö oo näin, että se oma uskokin jotenkin tulee näkyville? Taikka sillä lailla, kun saa lapsia siunaa, niin ajattelee, että kyllä sitä uskoo ja monesti saa sitten itsekin uskoa yhdessä niiden lasten kanssa.

Nämä pienet lapset, kun iltarukouksia lukee, niin nehän monesti teillä joillakin voi olla esillä ja äideillä semmoinen opetettu. Se tietenkin on pienille lapsille, mutta nehän rukoilevat kaikkien puolesta.

Minäkin ajattelen, kun joku lastenlapsi on sanonut, että se on rukoillut iltarukouksessa papan puolesta. Minä olen kyllä ihan uskonut, että Jumala on kuullut sen rukouksen. Mutta kyllä se kuulee vanhempienkin ihmisten rukoukset, ei se siinä oo. Mutta kyllä se niin hyvältä tuntui, kun pieni lapsi sanoo, että siunaa pappaa ja mummoa. Semmoista taloustelua se on tämä Jumalan valtakunnan elämä.

Vanhat ovat nuorten ja lasten tukena ja nämä lapset ovat meidän ilona. Sitten yhdessä veneessähän sitä mennään koko Siionin lauma täällä Jumalan valtakunnassa, joka on tärkeä. Tämä nyt jää vähän sivuun, mutta täytyy lopettaa. Mehän ne lapset ei jaksa. Ne ovat jo kauan istuneet, niin istua kovin pitkään.

Mutta tämä Jumalan valtakunta-kotihan on tärkeä ja Jeesus sanoo, että etsikää ensin Jumalan valtakuntaa, niin kaikki ne, mitä täällä maailmassa, ajassa tarvitsette, niin teille annetaan. Että älkää huolehtiko, mitä te päälle pukisitte ja mitä te söisitte. Että Taivaan linnuista pitää Taivaan Isä huolen, niin eikö se paljon enempi teistä. Etsikää siis ensin Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttaan. Tämmöinen koti meillä on.

Mutta vielä on yksi koti käsittelemättä. Te ette varmaan ajatellutkaan, että vielä yksi koti on Jumalan lapsella. On koti, jonne myrskyt maan eivät saavu konsanaan. Taivaassa minulla on sinut, voi armollinen Jumala. Taivaassa Jumalan lapsella on vielä yksi koti.

Semmonen aika tulee, että me siirrymme täältä sinne näistä kaikista ihanista koreista, jotka ovat täällä ajasta, nimittäin tämä itämaa ja yhteiskunta jää tänne ja meidän kotiikin jää tänne, mutta tämä Jumalan valtakunnan koti on semmoinen, että toinen pää on jo kunnossa. Että kun pää on mennyt elämään, niin ruumis tulee perässä. Silloin sanoo kuningas niille, jotka ovat oikealla puolella: Tulkaa minun isäni siunatut, omistakaa se valtakunta, joka teille on valmistettu maailman alusta.

Siinä on kutsu tänne taivaan kotiin isän siunatuille, Jumalan lapsille, jotka ovat täällä siunauksen alla matkasauvansa laskeneet sen siunauksen alla, mikä on Jumalan valtakuntakodissa täällä olemassa meidän keskellämme tänäkin päivänä, tämä Aabrahamin, Iisakin ja Jaakobin Jumalan siunaus. Niin kuin teitäkin on kaikkia siunattu.

Valtaosa jo pienestä pitäen ja joitakin myöhemmin. Siunattu, että olkaa hyvässä turvassa ja synnit on anteeksi ja kaikki heikkoudet ja viat, puutokset ja murheen aiheet saa uskoa anteeksi, niin se on näissäkin seuroissa tällä hetkellä rakas matka, josta Jeesuksen nimessä ja veressä on kaikki synnit anteeksi. Rauhaa, vapautta Jeesuksen nimessä ja veressä on kaikki synnit anteeksi. Jääkää rakkaus matkaystävät uskomaan, jokainen synnit anteeksi.

Ja omalla osoitteella isät ja äiditkin, te olette sinä osassa pyörineet penkissä lasten kanssa ja ajatelleet, että naapuria häiritte nyt tämä lapsen itku ja joku voi ajatella, että se oikea itkee, että parempi, kun olisi jäänyt kotiin ja kuunnellut netistä ja mitä mikäkin meistä ajattelee.

Joidenkin lapset saattavat olla olleet yöpääkkinä penkissä. Mutta olipa teillä isät ja äidit minkälainen mieli tahansa, niin Taivaan Isän sydämeltä asti. Taivaan Isä haluaa teitä isiä ja äitejä myöskin rohkaista evankeliumin sanalla, että saa uskoa kaikki synnit ja matkan viat anteeksi Herran Jeesuksen nimessä ja kallis sovintoveressä. Rauhaa, vapautta ja iloa asti. Ihan turvallisella ja vapaalla sydämellä, niin kuin myöskin lapset ja nuoret alkavat hyvässä turvassa.

Kaikki synnit on anteeksi. Tällä tavalla tämän siunauksen omistajana kerran meitä kutsutaan viimeiseen kotiin: Tulkaa minun isäni siunaus ja omistakaa se valtakunta, joka on teille valmistettu jo maailman perustamisesta lähtien.

Saanko minä uskoa, omat synnit ja kiusaukset anteeksi. Haluan uskoa ja pyydän, että tämä Taivaan Isä kuitenkin tämän puheenvuoron siunausrakennukseksi, että aika aralla mielellä tunnen sen vajaavuuden puutteen, että niin vähän näistä ymmärtää ja huonona esikuvana olen itse, että mutta sillä lailla olen myös tätä sanan tehtävää saanut kokea, että Jumalan lasten tukemana ja olen silleen saanut kokea, että tämä on minun koti ja kotisijoni ja täällä on ne saattomiehet. Sillä lailla on turvallistakin puheenvuoroja ylläpitää.

On saanut olla Jumalan lasten hoidossa ja näin uskon, niin myöskin esirukouksien alla. Jeesuksen nimeen: Aamen.