Seurapuhe 26.08.2012

Armo, laupeus ja rauha lisääntyköön meille meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen tuntemisen kautta. Hiljennymme aluksi kiitokseen ja rukoukseen.

Rakas taivaan Isämme, kiitämme sinua siitä, että olet meille antanut jokapäiväisen leivän, kodin, turvallisen isänmaan ja Jumalan valtakunnan täällä ajassa asuvaksemme. Kiitämme siitä, että saamme joka päivä uskoa synnit anteeksi poikasi Jeesuksen Kristuksen tähden.

Rakas taivaan Isämme, hiljennymme nyt sanasi äärelle. Avaa taivaan Isää henkesi kautta sanasi meille puhua ja korvat kuulla. Opeta meitä, taivaan Isä, ja kutsu vielä valtakuntaasi niitä, joilla on evankeliumin ikävä. Siunaa seuramme. Aamen.

Me olemme saaneet nyt kokoontua tänne kotisiin jo niin laukaalaisten näkökulmasta. Täällä voi olla tietysti muitakin seuravieraita suojiin. Kesällä on saatu olla seuroissa ehkä enemmän kuin talvella, tavata tuttuja ja olla Jumalan sanan äärellä. Me ollaan siitä kiitollisia.

Nyt olemme täällä Lauka-Rauhoyhdistyksellä. Kotisiin jo niin on kokoontunut tänne. Meillä on avattu raamattu tässä edessä. Me ollaan niin kuin hyvin tiedätte, niin antajan armoilla. Se on Jumala, joka sanansa avaa niin kuin tahtoo ja korvatkin se avaa niin kuin se tahtoo. Ja pyydämme, että taivaan Isä, niin kuin te olette varmaan pyytänytkin, että me tässä yhteisessä raamatun tutkisteluhetkessä ja näissä puheenvuoroissa Jumala sanansa avaisi.

Tännehän on seuroihin muuten tullut niin kuin ennenkin paljon lapsia ja nuoria ja nuoria perheitä. Että tämä on tämmöistä elämän aikaa täällä Laukaassa. Tämän päivän kirkkovuodessa tämän päivän aihe on tämmöinen, että Jeesus parantaa.

Ja tämän päivän evankeliumiteksti on Luukkaan evankeliumin yhdeksännestä luvusta, ensimmäisestä jakeista seitsemänteen ja sitten 39-41, eli kahdesta kohdasta samasta luvusta. Nämä sanat kuuluvat Jeesuksen nimeen.

"Jeesus käydessään ohitse näki ihmisen, joka oli sokeana syntynyt. Ja hänen opetuslapsensa kysyivät häneltä sanoen: 'Mestari, kuka syntiä teki, tämäkö, eli hänen vanhempansa, että hänen piti sokeana syntyä?' Jeesus vastasi: 'Ei tämä syntiä tehnyt eikä hänen vanhempansa, mutta että Jumalan työt hänessä ilmoitettaisiin. Minun tulee tehdä hänen töitänsä, joka minut lähetti, niin kauan kuin päivä on; yö tulee, koska ei kenkään taida työtä tehdä. Niin kauan kuin minä olen maailmassa, niin olen minä maailman valkeus.' Kun hän nämä sanonut oli, sylki hän maahan ja teki loaan syljestä ja voiteli sokeain silmät loalla. Ja sanoi hänelle: 'Mene ja pese itsesi lammikossa Siiloam, se on niin paljon kuin lähetetty.' Niin hän meni ja pesi itsensä ja tuli näkemään."

Sitten tämä toinen kohta, joka on tämän päivän teksti:

"Jeesus sanoi: 'Minä tulin tuomiolle tähän maailmaan, että ne, jotka eivät näe, pitäisivät näkemän, ja ne, jotka näkevät, pitäisivät sokeaksi tulevan.' Ja muutamat varisaalaisista, jotka hänen tykönänsä olivat, kuulivat nämä ja sanoivat hänelle: 'Olemmeko mekin sokeat?' Jeesus sanoi heille: 'Jos te sokeat olisitte, niin ei olisi teillä syntiä, mutta te sanotte: me näemme, sen tähden syntinne pysyy.'" Aamen.

Ne Jeesuksen ajan ihmiset eivät tahtoneet uskoa sitä, mitä Jeesus opetti. Jeesus teki sitten näitä ihmetekoja, että ne uskoisivat, että Jeesus on Jumalan poika.

Jeuksen lisäksi näitä ihmetekoja raamatusta voidaan lukea muitakin. Esimerkiksi se naiman syyrialainen, joka meni sen Elisan profeetan luokse ja oli spitaalitautinen, ja muistatte sen kertomuksen varmasti. Ehkä. Se naiman syyrialainen luuli, että se tekee Elisan jotakin ihmetekoa, mutta se käski sen mennä ja Jordanissa peseytyä. Ja se meni tyhmään. Se ei mennyt lähteelle millään, mutta sitten se lähti ja parani.

Apostolien teoissa Pietari ja Johannes paransi syntymästä asti olleen rammaan. Se oli Jeesuksen ajan jälkeen taas. Ja Jeesus paransi Markuksen evankeliumin kertomuksessa myöskin kuuron. Ja Ananias paransi siinä mielessä Paavalin, että se oli myöskin sokeudella lyöty, niin Paavali sai näköönsä takaisin siellä Ananiaan luona.

Ja näitä tällaisia ihmeparantamisia, niin kuin tänä aikana sanotaan, on raamatun kertomuksesta enemmänkin kerrottu. Ja tässä oli vaan muutamia näitä esimerkkejä.

Mutta tässä luetussa tekstissä Jeesus paransi sokean. Se on oikeastaan aika ihmeellinen tapaus, josta oikeasti ihan ajatellaan, että ne käveli siinä. Tässä taisi olla näitä. Jeesus meni opetuslastensa kanssa tietä myöten. Ja ne näki siinä tien varressa ihmisen, joka oli ollut syntymästä asti sokea. Ja raamattu kertoi, että Jeesus paransi tämän sokean ihmisen.

Tämä yhdeksäs luku on aika pitkä luku, ja siinä on kerrottu moneen kertaan siitä, että nämä varisealaiset eivät menneet millään uskoa, että se sai näköisen takaisin. Ne kyselivät vaikka kelta sitä, ja sitten ne menivät viimeksi kysymään tämän sokeana syntyneen vanhemmilta, että onko se tosiaan ollut syntymästä asti sokea.

Ja raamattu kertoi, että vanhemmat eivät uskaltaneet sanoa sitä, kun ne pelkäsivät, että ne rupeavat kiusaamaan sitä, jos se jotenkin yhtyy Jeesuksen opetukseen. Niin ne vanhemmat sanoivat, että kysykää siltä lapselta.

Tällainen kertomus tässä on tämän päivän tekstinä. Mutta kun ne tulivat tämän sokeana syntyneen kohdalle, niin opetuslapset kysyivät: "Jeesus, onko tämä sokeana syntynyt tehnyt syntiä, että sitä rangaistaan siitä, että se on sokea? Vai onko tämän sokeana syntyneen vanhemmat tehneet syntiä, että se sitten syntyi sokeana se lapsi?"

Jos me veljet ja sisaret tätä kysymystä ajattelemme tähän päivään, niin pääseekö siitä kokonaan ohi itse? Jos rehellisesti tämä liha ja veri, ettei tehnyt parannusta, niin tuleeko milloinkaan mieleen jostakin, kun me ollaan aika raadollisia loppujen lopuksi, että me ajatellaan, että joku voisi olla rangaistus jostakin? Ja mulle, jos jotain tapahtuu, niin että Jumala rankaisi siitä, jos on onnettomuutta ja sairautta.

Opetuslapsillehan tämä tuli mieleen. Ne kysyivät sitä, että onko näin. Se on synnin palkka tuetta, että on sokeana syntynyt. Mitä mieltä te olette? Te muistatte raamatusta tämän kohdan, niin tiedätte, mitä Jeesus vastasi siihen.

Mutta tämä ei ollut ainoa kysymys, kun mehän oliko ne varisealaiset, jotka kysyivät Jeesukselta taas, että siellä tuli semmoinen onnettomuus. Tässähän on kysymys sairaus, mutta oli semmoinen onnettomuus, että Siiloan torni kaatui ja 18 ihmistä kuoli siinä.

Niitä varisealaiset kysyivät, oliko ne syntisempiä kuin muut, kun niille kävi niin huonosti. Niin Jeesus sanoi, että teille käy samalla lailla, jos te ette tee parannusta.

Eli se Jeesus tarkoitti, että se on tärkeätä, että on synnit anteeksi ja on uskomassa, on Jumalan lapsi. Sillä ei ole väliä sen iankaikkisen elämän ja taivaankodin perimisen kannalta, että millä tavalla kuolee. Onko se tapaturma vai kaatuuko torni päälle vai onko sairastanut, onko äkkikuolema.

Jeesus tarkoitti, että se on tärkeää, että on valmiina lähtemään. Mutta tässä tekstissä ei ollut onnettomuus, tässä oli sairaus.

Ajattelin tähän lukea pari muuta raamatunkohtaa. Vaikka nämä voivat olla vähän pitkentäviä, kun ruvetaan raamatusta kohtia, mutta toisaalta se on turvallista, kun Jumalan sanan perustuksella Jumalan lasten seuroissa puheita pidetään.

Lähinnä tätä näkökulmaa ajattelin tässä, että miten se on Jumalan kädessä se ihmisen elämä. Onko sairas, onko rosoinen, sileäpintainen tai terve, sairas. Mitä puutteita meillä on ja vajavuuksia.

Jumalan sana sanoo siitä, että Jesajan kirjassa esimerkiksi: "Mutta nyt Herra, sinä olet meidän isämme. Me olemme savea. Sinä olet meidän valajaamme. Ja me olemme kaikki sinun käsiäsi." Tällä tavalla me halutaan uskoa, että ne on kaikki niin kuin Jumalan käsialaa. Sairaat ja terveet. Kaikki on niin kuin Jumalan luomia ja taivaan isän rakkaat ja kalliit.

Ja sitten tämä näköala, kun me on luotu tänne tämän luojan. Savevalaaja on savesta meidät luonut semmoiseksi kuin me ollaan. Ja niin se on luonut meidät vielä jo ennen syntymää.

Luen teille psalmin tutun 139: "Sinun hallussasi ovat minun munaskuuni. Sinä peitit minut äitini kohdussa. Minä kiitän sinua siitä, että minä niin aivan ihmeellisesti tehty olen. Ihmeelliset ovat sinun tekosi, ja minun sieluni kyllä tietää sen. Ei minun luuni ollut sinulta salattu, kun minä siinä salaisesti tehty olin, kun minä maan sisällä niin taitavasti koottu olin. Sinun silmäsi näkivät minut, kun en vielä valmistettu ollut. Ja kaikki päivät sinun kirjassasi olivat kirjoitettu, jotka vielä oleman piti, joista ei yksikään vielä ollut silloin tullut."

Ja näissä Jumalan sanan kohdissa on monta tämmöistä asiaa, mitkä koskettavat myös meidän tämän päivän elämää. Ensinnäkin tämä asia, että taivaan Isä on jo luonut sinne äidin kohtuun meidät. Ja Herran Jeesuksen sovintotyön kautta, kun Jeesus sovitti kaikki synnit, niin nämä lapset ovat taivaskelpoisia ja taivaankodin perillisiä jo äitinsä kohdusta saakka.

Tämähän on selvää tämän raamatun sanan perusteella. Ja se meidän käsitys jostakin abortista esimerkiksi, niin se on Jumalan sanan perustuksella tehty.

Ja toisaalta, mitä minulla tuli tästä mieleen tähän aikaan, niin on tämä, kun Jumalan sanaa puhuu, että me ollaan savenvalaajan tekemiä ja savesta ja Jumalan käsialaa kokonaan. Ja Jumala on siunannut äitinsä kohdussa, että me tyydymme tähän savenvalaajan työhön.

Me emme niin hirveästi ruveta sitä muuttamaan, niin kuin kristillisyydessä on tämmöisiä. Näistähän puhutaan elämäntapana tai tämän ajan keskusteluihin viitataan näihin sananmuotoihin.

Jumalan lapset ovat alkaneet tätä luojan työtä kunnioittaa, että me kelvataan sellaisena suurin piirtein, kun Jumala on luonut. Eikä haluta pahentaa, niin kuin vetiä ja siskoja, ja sitten sillä semmoisella maailmallisella laittautumisella, niin kuin se sanotaan.

Tällä tavalla tämän Jumalan sanan kohdallamme, kun Jeesus vastasi siihen, että ei nämä syntiä tehneet ole eikä hänen vanhempansa, mutta että Jumalan työt hänessä ilmoitettaisiin.

Tällaiset sairaudet eivät ole rangaistus. Jos Jumala antaa sairautta tai vajavuutta meille, niin kuin me ollaan kaikki vajavaisia. Tietyllä lailla kaikki ollaan vajavaisia.

Jos Jumala antaa sairautta ja koettelemuksia, niin se Jumalan tahtohan on se, että nekin jotenkin vetäisi aina sillä tavalla, että se taivaan Isä olisi rakas ja kallis, ja Jumalan valtakunta kallis.

Ja että ne tämmöiset vaivat ja koettelemuksetkin Jumala rakastaa ja haluaa pitää lapsena, mutta että ne eivät ole rangaistuksia.

Tällä lailla me saadaan tässä ajatella tämän, että se Jumala sitten näiden sairaiden lastenkin kautta, niin sitä ajattelen.

Tässä kohdassa tulee mieleen Elia, Elisan poikapapaan. Miten nämä sitä Jumalan työtä, niin kuin Jumala tekee työtä myöskin, niin kuin miten se tahtoo, niin kuin hyvin eri lailla.

Ja että meille inhimillisesti voi olla vaikeitakin ymmärtää ja on raskaitakin, mutta se Jumala on varaa lastensa siunata, että myöskin jos antaa koettelemuksia.

Opetuslapsilla tuli mieleen, että onko ne tehnyt syntiä, että ne ovat sairaita. Ja Jeesus sanoi, että ei se siitä johdu.

Jos noin lyhyesti tämä jäi käsitellä. Se on vain Jumala tekee niin kuin se haluaa. Se on Jumalan työtä.

Jeesus vastasi: "Ei tämä syntiä tehnyt eikä hänen vanhempansa, mutta Jumalan työt hänessä ilmoitettaisiin. Minun tulee tehdä hänen töitänsä, joka minut lähetti. Niin kauan kuin päivä on, työ tulee, koska ei kenkään taida työtä tehdä. Niin kauan kuin minä olen maailmassa, niin olen minä maailman valkeus."

Kun hän nämä sanonut oli, sylki hän maahan ja teki loan syljestä ja voiteli sokeaan silmät loalla ja sanoi hänelle: "Mene ja pese itsesi lammikossa Siiloam. Se on niin paljon kuin lähetetty." Niin hän meni ja pesi itsensä ja tuli näkemään.

Jumalan työt ovat ihmeelliset täällä luomakunnassa. Lapsia ja vauvoja syntyy ja muutenkin, mitä me äsken muisteltiin, mutta tämä oikeastaan on vielä isompi ihme tässä nyt esillä.

Tämä yksinkertainen evankeliumin saarna, mitä Jumalan valtakunnassa saarnataan. Vai mitä ajattelette tästä saarnasta? Jeesusta noin, että menee ja pesee itsesi jossakin lammikossa.

Mitä se ajatteli se sokeana syntynyt? Jos ei se olisi uskonut siihen, niin se ei olisi mennyt.

Toinen tämmöinen samanlainen tyhmän saarnan paikka tulee mieleen, jota on muisteltukin, kun Israelin kanssa oli korpivaelluksella ja käärme puri niitä ja ne olivat kuoleman sairaita.

Jumala sanoo muistutukseksi, että pankaapa vastikäärme siihen kepin nokkaan ja joka siihen katsoo, niin se paranee.

Jeesus sanoo kiitti ääneen Jumalaa, että olet tämän tyhmän saarnan laskenut tänne alas ja ilmoittanut sen pienille ja lapsenmielisille.

Tämä Jumalan valtakunnan saarna, mikä täällä maan päällä on, niin on monille tyhmä saarna.

Jumala sanoo, että yö tulee. Ei kenkään voi työtä tehdä. Niin kauan kuin on päivä, tulee työtä tehdä. Nyt on tämä päivä vielä tällä hetkellä. Meitä on kehotettu saarnaamaan.

Jesaja sanoo näin: "Vahvistakaa väsyneet kädet ja tuetkaa nääntyneet polvet. Sanokaa heikkomieliselle: olkaa turvassa ja älkää pelätkö. Katso, teidän Jumalanne tulee kostamaan. Jumala, joka maksaa, hän tulee ja vapahtaa teidät. Silloin avataan sokeain silmät ja kuuroin korvat aukeavat. Silloin rammat hyppäävät niin kuin peurot. Ja mykkäin kieli pakahtuu kiitokseen, sillä korvessa pitää vedet vuotaman ja virrat herämaassa."

Tästä tekstissä Jeesus avasi tämän sokeana syntyneen silmät näkemään. Mutta Herra Jeesus on vielä henkensä kautta valtakuntansa keskellä ja täällä on tämä parantava evankeliumi meidän keskellämme.

Niin kuin Matteuksen evankeliumista sanotaan, että niin menkää ja saarnatkaa sanoen: Taivaan valtakunta on lähestynyt. Sairaita parantakaa. Spitaalisia puhdistakaa. Kuolleita herättäkää. Perkeleitä ajakaa ulos. Lahjaksi te olette saaneet, niin myös lahjaksi antakaa.

Tämä työ täällä. Yksinkertainen evankeliumin saarna täällä maailmassa. Vielä on vähän aikaa.

Jeesus sanoi tuossa, että ei se loputtomiin kestä tämäkään aika. Kun ne ovet sulkeutuvat katua vastaan. Tulee yö eikä voi kenkään työtä tehdä.

Tämän päivän aihe on Jeesus parantaa sairaan. Ajattelin tätä aihetta. Ja kun tässä otinkin näitä esimerkkejä tässä puheen alkupuolella: naiman syyrialaisen ja Paavalin, ja että Jeesus paranti niitä sairaita.

Mutta että Jeesus on myöskin sinun ja minun parantaja. Niin kuin samalla lailla. Ei se niin kuin sen kauempana ole. Eikä jotenkin olla niin kuin ulkopuolisia siitä, että Jeesus on parantaja ja parantaa.

Virren tekijä sanoi: "Sun on Jeesus alkamasi uskon ja kilvoituksen." Se on niin kuin Herran Jeesuksen ansiota, että me ollaan uskomassa, että ne silmät on niin kuin avattu, että me nähdään, missä on Herra Jeesus ja missä on Jumalan valtakunta.

Muistan yhtä kohtaa, ja tämä on monesti lainattu, mikä on tämmöinen ihana raamatun kohta. Kun puhutaan toisaalta, te olette tämän täältäkin minultakin kuulleet monesti, mutta se on jotenkin mukava kohta, kun sanotaan: "Mitä silmä ei ole nähnyt, eikä korva kuullut, eikä kenenkään sydämen ajatuksiinkaan ole noussut, sen on Jumala niille valmistanut, jotka hänen ilmestystään rakastavat."

Niin tämä, se Paavali jatkaa, että mutta teille Jumala on sen ilmoittanut henkensä kautta.

Että Jumalan lapset saa toisaalta jo katsella taivasta sitä kautta, että kun saa Jumalan valtakunnassa asua, ja Herra Jeesus on täällä meidän keskellämme.

Että se elävä evankeliumi, mitä Herra Jeesus on tehnyt, mitä Herra Jeesus on tehnyt sinun ja minun edestäsi, niin sillä työllä on sinun silmät avautuneet ja sinun korvat, että sä kuulet, mitä henki seurakunnalle sanoo, niin ilmestyskirjassa on sanottu.

Me siinä mielessä ollaan ihan tämän näiden sokeiden ja kuurojen osaveliä ja siskoja, ja saadaan omakohtaisesti ja omalta uskoa ja kiittää taivaan Isää siitä, että saadaan olla uskomassa ja Jumalan lapsia.

Se on Herra Jeesuksen työ. Se Herra Jeesus tänäkin päivänä on täällä meidän keskellämme, ja hänen saadaan luottaa ja hänen olkapäänsä nojata ja tuntuu elämä vaikeammalta tai helpommalta.

Tuntuuko uskoa olevan vähemmän tai enemmän? Herra Jeesus on henkensä kautta täällä meidänkin keskellä näissä seuraissa tämä ihmeparantaja henkensä kautta.

Saadaan tässä valtakunnassa olla, missä Herra Jeesus on päänä ja ollaan ruumiin. Tällainen ihmeellinen valtakunta täällä maan päällä on.

Taivaan Isä meille antaisi vielä enemmän, jotenkin antaisi sitä nähdä ja ymmärtää sitä. Täällä on Jumalan valtakunta täällä maan päällä, ja me saadaan olla siinä asukkaina.

Ja Jumalan henki meille tätä jotenkin nostaisi. Vielä lähempää taas saisi omistaa tätä Jumalan lapsioikeutta.

Tätä tietenkin puhuu niin kuin puhujan ainakin omasta näkökulmastaan, mitenkään niin kuin miten itsestä tuntuu.

Että toisaalta se Jumalan valtakunta näkyy niin arvokkaana ja kalliina ja ihmeellä siellä täällä maan päällä, ja että sitä saa niin kuin asua.

Ja toisaalta tuntee niin kuin sitten muukalaisuutta kuitenkin, ja on vaikea niin kuin uskoa tunnustaa, ja että tämmöisenä hyvin vajaavaisena me täällä ollaan täällä matkaa tekemässä.

Mutta turvallisesti saadaan olla uskomassa, ja ne kaikki synnit ja puutokset ja viat ja heikkoudet niin saa Herra Jeesuksen nimessä ja veressä uskoa anteeksi tälläkin hetkellä.

Turvallisella mielellä, että ei tarvitse Jumalan lapsen tuntea mitään orpoutta taikka heikkoutta täällä tämänkään ajan keskellä.

Että vielä on Jumalan valtakunta ihana virtoineen.

Sitten tässä toisessa osuudessa tästä tekstistä niin nämä varisealaiset kysyivät, että tarkoittaako se näillä sokeilla heitä.

Jeesus, kun oli niin taitava vastaaja, niin se laittoi ne miettimään ne varisealaiset. Se ei vastannut, että olette tai ette ole. Se vaan vastasi: "Jeesus sanoi heille: 'Jos te olisitte sokeat, niin ei teillä olisi syntiä, mutta te sanotte: me näemme, sen tähden teidän syntinne pysyy.'"

Jeesus tarkoitti, että heillä ei ollut synnin tuntoa. Ne sanoivat, että he näkevät. Jos ne olisivat olleet uskovaisia, niin ne olisivat sanoneet, että on heillä syntiä.

Sokea, sokea, rampa, miten sitä virressä sanotaan. Ja siinäkin, kun Jeesus kutsui sinne häihin, kun se kutsui: "Menkää tien varteen ja kutsukaa kaikki sokeat ja rammat ja Jumalan valtakuntaan."

Me omalta puolelta Jumalan lapsina tunnemme itsemme syntisiksi, mutta saadaan sinä evankeliumia uskoa Jumalan valtakunnassa täysivaltaisena jäsenenä ja tasapäisenä.

Ja kun täälläkin on seuroihin tullut Jumalan lapsia, niin taivaan Isä katsoo meitä Jumalan lapsia niin kuin tasapäisenä.

Ja kun se taivaan Isä sinua voi katsoa, niin se katsoo sen poikansa ansion kautta, niin että siinä on rakas Jumalan lapsi, joka on uskomassa ja taivastiellä.

Jumalalla ei ole niin kuin monenlaisia lapsia, niin kuin että olisi huonompia lapsia ja parempia lapsia, vaan ihan vaan samanlaisia, armahdettuja syntisiä Jumalan valtakunnassa.

Sä saat paistaa porukkaa Jumalan valtakunnassa.

Näin me on tätä tekstiä käyty tässä läpi.

Pyydetään, että taivaan Isä sanansa siunaisi ja seuran.

Tämän puheen lopuksi kysyn sinulta, Jumalan lapsi, että haluaisitko nähdä uskoa synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä.

Sinulla on lupa näin uskoa Jeesuksen nimessä ja veressä: kaikki synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä, kaikki synnit anteeksi.

Jälkää jokainen näin uskomaan, ja voi olla, että joku sellainenkin sanankuulija on, joka ajattelee, että Jumalan armo ei ole minua vielä kohdannut.

Tämä on lupa. Turvallisesti lähteä meitä ja Herraa seuraamaan opissa ja elämässä ja kärsimisessä.

Nämä pienet lapset ovat olleet seurassa nätisti, ja Herra Jeesus haluaa teitäkin vieläkin muistaa oikein omalla osoitteella, että saatte uskoa kaikki synnit anteeksi ja tottelematta muut Jeesuksen nimessä ja veressä.

Tätä lasten evankeliumia minäkin haluaisin kuulla, että saanko minäkin uskoa synnit. Haluan uskoa yhdessä teidän kanssa. Jeesuksen nimeen, aamen.