Kevätseurat/Seurapuhe 12.03.2017

Hiljaamme rukoukseen. Pyhä ja Vanhurskas Jumala, rakas taivaallinen Isä. Kaikkitietävä ja kaikkinäkevä Jumala! Sinun kädessäsi on kaikki, sinun siunauksistasi riippuu kaikki. Kun olemme tulleet nyt seuroihin ja rukoilemme sinua, me isä tiedämme, että sinä kyllä tiedät jo ennen kuin me rukoilemmekaan, mitä me aiomme sinulta pyytää.

Mutta sinä olet antanut meille rukouksen lahjan, aivan kuin luvan puhua sinulle. Sinä, joka tiedät kaiken, näit jokaisen nytkin läsnäolevan sydämen, ja kaikki asiat ovat sinun tiedossasi. Me pyydämme, että naisseuroissa saisimme uskon kautta katsella Kristuksenne kirkastettuja, armollisia kasvoja. Ja että nuo kasvot kääntyisivät meidän puoleemme ja antaisivat meille rauhan. Sinä tiedät kyllä, minkälaisessa maailmassa me elämme.

Sinä tiedät tämän maailman kiusaukset ja houkutukset, ja tiedät senkin, miten heikkoja me olemme. Emme olisi tähän päivään saakka uskaltaneet selvinneet, jos et olisi meitä auttanut. Siksi me pyydämme, että tänä päivänä sanallasi meitä vahvistaisi, että yhdenkään lapsesi kohdalla ei kilvoitus lakkaisi, vaan että jaksaisimme taistella syntiä vastaan sinun antamallasi voimalla. Jos näihin seuroihin on tullut sellainen seura vieras, joka vaikeroi synnin tähden, aivan kuin kuormana sitä matkassaan, niin me hänen puolestaan lisää pyydämme, että tällaiselle uskovaiselle antaisit voimaa ja lähettäisit saattamisen. Just täällä on sellainen, joka on elämästä väsynyt ja toivoisi jo pääsevänsä pois, niin pyydämme meiltä Annan iloa ja elämän iloa nauttia kaikesta siitä, mitä olet meille myöskin ajallisessa elämässä antanut.

Me turvallisesti pysäytämme sinua sanasi ääreen ja luotamme, että sinä annat sanasi sen, minkä näet nyt seurakunnalta tarvitsevan. Siunaa nämä seurat nimellesi kiitokseksi ja kunniaksi. Aamen.

Tämän sunnuntain kolmannen vuosikerran hyvän kylmiteksti vie meidät aika mielenkiintoiseen tilanteeseen, nimittäin Jeesus oli saanut illalliskutsun fariseuksen kotiin. Ja kun nämä illallisvieraat olivat syömässä, niin siihen kotiin tulee yllättäen sellainen huonomaineinen nainen, joka oli saanut aikaisemmin parannuksen armonia.

Tämä teksti kertoo nyt siitä tilanteesta. Kuunnelkaapa kun minä luen? Tämä on jo luettuna mielenkiintoinen. Tämä Luukkaan evankeliumi, seitsemännessä luvussa. Eräs fariseus kutsui Jeesuksen kotiinsa aterialle.

Hän meni sinne ja asettui ruokapöytään. Kaupungissa asui nainen, joka vietti syntistä elämää. Kun hän sai tietää, että Jeesus oli aterialla fariseuksen luona, hän tuli sinne mukanaan alabasteripullo, jossa oli tuoksuöljyä. Hän asettui Jeesuksen taakse tämän jalkojen luo ja itki. Kun Jeesuksen jalat kastuivat hänen kyynelistään, hän kuivasi ne hiuksillaan, suuteli niitä ja voiteli ne tuoksuöljyllä. Fariseus, joka oli kutsunut Jeesuksen, näki sen ja ajatteli: Jos tämä mies on profeetta, hän kyllä tietäisi, millainen nainen hänen koskee.

Nainen hän on syntinen. Silloin Jeesus sanoi hänelle: Simon, minulla on sinulle puhuttavaa. Puhu vain, opettaja, fariseus vastasi. Oli kaksi miestä, sanoi Jeesus. He olivat velkaa rahan lainaajalle, toinen viisisataa ja toinen viisikymmentä dollaria.

Kun heillä ei ollut, millä maksaa, rahan lainaaja antoi molemmille velan anteeksi. Miten on? Kumpi heistä nyt rakastaa häntä enemmän? Simon vastasi: Eiköhän se, joka sai enemmän anteeksi? Aivan oikein, sanoi Jeesus.

Hän kääntyi naiseen päin ja puhui: Katso tätä naista! Kun tulin kotiisi, sinä et antanut vettä jalkojeni pesualtaalle. Mutta hän kastelee jalkani kyynelillään ja kuivasi ne hiuksillaan. Sinä et tervehtinyt minua suudelmalla, mutta hän on suudellut jalkojani siitä saakka, kun tänne tulin. Sinä et voidellut päätäni öljyllä, mutta hän voiteli jalkani tuoksuöljyllä.

Niinpä sanonkin sinulle: Hän sai paljon syntinsä anteeksi. Sen vuoksi hän rakasti paljon. Mutta joka saa anteeksi vähän, se myös rakastaa vähän. Hän sanoi naiselle: Kaikki sinun syntisi on annettu anteeksi!

Pöytävieraat alkoivat ihmetellä: Kuka tuo mies on? Hänhän antaa syntejäkin anteeksi. Mutta Jeesus sanoi naiselle: Uskosi on sinut pelastanut. Mene rauhassa. Aamen.

Eikö ole aika erikoista, että Jeesuksen noin kolmisen vuotta kestävän opetusjakson aikana hän kohtaa, tai voi olla että kohtasi enemmänkin, mutta Raamattuun on kirjattu kolme tarinaa, joissa kohdattava on huonomaineinen nainen. Minä pysähdyin tämän tekstin äärelle, niin minä kysyin, niin kuin minun puolestani tekstin äärellä kysyin, että mikä tämän tekstin opetus on. Muistatteko, kun Jeesus kohtasi Sykarin kaivolla syntisen naisen?

Se oli sellainen syrjäytynyt nainen, joka ei uskaltanut edes muiden ihmisten kanssa tulla samaan aikaan kaivolle, vaan sen piti tulla päivällä, kun ne muut sitä hyljeksivät. Sitten oli syntinen nainen, jonka fariseukset raahasivat temppelialueella Jeesuksen jalkojen juureen ja sanoivat, että tämä on jäänyt kiinni teosta aviorikoksista, ja nyt tämä pitäisi tuoda. Ja sitten on tämä. Vanhan testamentin puolelta muistatte Portoron Rahvin, joka Jorikossa otti ne veljet, piilotteli niitä, jotka olivat tiedustelumatkalla.

Minä luin tätä tekstiä, tätä Raamatun kohtaa, ja mietin sitä, että mikä on tämän tekstin opetus, niin kyllä minä sitten kysyin sitäkin itseltäni, että edes minä olisin ollut ruokapöydässä, jossa oli Jeesus ja opetuslapset ja varakkaita fariseuksia, siinä syödään hyvää ruokaa, niin sitten huoneeseen tulee yllättäen tällainen syntinen ihminen, niin kyllä minäkin olisin saattanut ajatella, että mitä tuo tänne tulee. Luulen, että ollaan aika lähellä sitä, mikä on tämän tekstin opetus. Voisin käydä niinkin, että jos meidän seuroihin tulee sellainen, joka on huonomaineinen, niin me saatamme löytää itsestämme sellaista farisealaisuutta. Kyllä minä ainakin tunnistan itsessäni farisealaisuuden.

Niin kuin minä nyt olisin parempi kuin joku muu. Jeesuksella oli sellainen ominaisuus, joka fariseuksia ärsytti, oli se, että se rakasti aivan erityisesti syntisiä ihmisiä. Ja tämä elävä kristillisyys, niin minä ajattelen, niin se saisi olla. Se ei sido sellaisena kristillisyytenä, jonne oikein sellaisella huonolla uskovaisella ja syntisellä olisi niin helppo tulla. Kun vain johonkin olisi helppo tulla.

Koska elävän kristillisyyden keskellä on Kristus. Mutta me inhimilliseltä puolelta kyllä löydämme itsestämme. Jotenkin tottuu sellaiseen, että sitä on aina niitten hyväosaisten ja onnistuneiden ja voittajien puolella. Unohtaa. Ja luulen, että tämän tekstin yksi opetus on se, että se alkoiko muistuttaa meitä siitä, mikä on Kristuksen mieli.

Ja nyt kun tämän tekstin valitsin, niin joku saattaa ajatella, että kun puhuja valitsee tekstin, niin sä mietit, että mitähän tuolle seurakunnalle pitäisi puhua. Mutta kyllä tämä teksti on yksi niitä tekstejä, jonka peilin eteen minä olen aivan kuin itse joutunut asettumaan. Epäonnistunutkin tässä asiassa. Joskus sellaisista teksteistä on helpompi puhua, jotka on omassa elämässään kokenut ja elää. Ensin se täytyy vähän tähän tilanteeseen liittyen.

Silloin kun mentiin ruokapöytään, niin sehän ei ollut mikään pöytä, vaan siihen mentiin kyljelleen siihen matalan pöydän vierelle. Vasemmalle kyljelle nojattiin olkapäätä tai kyynärpäätä vasten. Sitten oikealla kädellä siitä jokainen otti siitä astiasta, josta näille ruokavieraille tarjotaan. Siis oltiin puolimakuuksissa.

Erikoista on se, että Jeesus otti kutsun vastaan. Niin tämä meni tuonne fariseuksen huoneeseen, fariseuksen kotiin. Fariseuksen oli tällainen uskonnollinen puolue. Perimätiedon mukaan kerrotaan, että siihen aikaan Jerusalemissa oli noin kuusi tuhatta fariseusta. Fariseuksethan olivat sellaisia, jotka viimeisen päälle noudattivat Mooseksen lakia ja niillä oli perimmäiset säännöt.

Ne elivät niin kontrolloitua elämää, että he omilla normeillaan ja kontrollillaan ansaitsivat autoa. Eli aivan kuin tätäkin taustaa vasten tuon syntisen naisen tulo tuohon huoneeseen on aika erikoista. Pari seusathan eivät menneet asumaan esimerkiksi Jerusalemin kaupungissa sinne alueelle, missä asui nämä huono-aineiset ja vähän heikompiosaiset. Eli tämä nainen tuli ilmeisesti aivan kaupungin toiselta laidalta. Sanoin alussa, että sinne tuli nainen, joka oli saanut parannuksen armon.

Tässä nimittäin Jeesus puhuu menneestä. Hän sai syntinsä, anteeksi. Hän oli tuon parannuksen armon saatuaan niin onnellinen. Luin eräästä perimätietokirjasta. Nämä nyt on täysin epäoleellisia asioita.

Mutta voi kuvitella, että kun tuo ihminen oli saanut uskomisen lahjan luokse. Se halusi nähdä vielä Jeesuksen. Sillä oli suunnaton rakkaus Jeesusta kohtaan. Niin voin aina ajatella, että se meni kotiinsa ja haki tuon alabakteerin pullan, tuoksuöljypullon. Eräs perimätieto kertoi, että tuo nainen olisi sen pullon myytyään, se oli vähemmän tällainen sosiaaliturva, se olisi saanut sillä vuoden ruoan itselleen, sillä tuoksuöljyllä.

Se kävi hakemassa sen sieltä kotoaan ja sai kuulla niin kuin tässä tekstissä sanottiin, että Jeesus on siellä kotona. Ja menin sinne. Siihen aikaan hän oli muuten juutalaisilla sellainen erikoinen tapa, että kun oli tällaisia illalltilaisuuksia, niin ovet jätettiin kuokkavieraita varten auki. Se oli muuten aika erikoinen juttu.

Siis ovet olivat auki. Sinne sallittiin kuokkavieraiden tulla ja niille annettiin sitten siitä ruokapyörästä jotakin. Siinä saattoi ehkä olla vähän sellainen oman vanhuskauden ajatuskin taustalla, että autettiin niitä köyhiä. Ja hyvä niin. Siksi sillä naisilla oli mahdollisuus tulla tuonne kotiin.

Kaapelin. Siihen aikaan oli, niin kuin nyt tiedätte, kun nämä on raamattulakkassa ja pyhäkoulussa ja seurapuheessa moneen kertaan sanottu, niin silloin kun tuli vieraita, niin oli kohteliasta. Kun ne kengät olivat sellaiset, lirunarukengät, joissa ei ollut siis päällisiä, niin jalat pölyttyivät, niin oli kohteliasta antaa vieraalle vesiastia, että se sai pestä jalkansa. Jos oikein kohtelias isäntä oli, niin se vielä pesi kotiin tulevan jalan. Tässä tekstissä oli myös se, että annettiin suuta.

Eli niin sanottu tällainen postisuohjelma, mitä nykyään näkee vielä joissakin kulttuureissa käytettävän. Se oli tällainen ystävällisyyden osoitus ja tervehdys. Kolmas asia, mikä tässäkin oli, tämä pään voiteleminen öljyllä. Se oli tällaista halvempaa tuoksuöljyä, että kun tuli vieras, niin sen päähän voideltiin tällaista hyväntuoksuista öljyä, että hiki ei haisisi. Sekin oli kohteliaisuutta.

Nyt tuo nainen tulee sitten tuohon kotiin, jossa nämä. Siinä oli ilmeisesti opetuslapsia, en tiedä, oliko kaikki, mutta sekin oli pariseuksia. Kesken ruokailun tuo nainen ilmestyi siihen ja tulee siihen Jeesuksen jalkojen juureen selkäpuolelle. Eikö ole muuten mielenkiintoista, että Luukas näin yksityiskohtaisesti kertoo tuon tapahtuman. Ja kun hän tulee siihen, niin se alkaa itkemään tuo nainen. Itkee ja itkee ja itkee.

Ja kyyneleet valuvat Jeesuksen jaloille. Ja kun sillä ei ollut millään pyyhkiä, niin hiuksillaan kuivasi niitä Jeesuksen jalkoja. Eihän nämä pariseukset pienet, että se on parannuksen armon saanut tuo nainen. Ja ne katsoo, kun ne tunsivat, kun se oli kaupungissa ja se kuului yleiseen porttiin. Että jos Jeesus olisi nyt profeetta, niin kyllä se tietäisi, minkälainen nainen tuo on.

Siis mielessään ajatteli. Ja Jeesus luki Simonen ajatukset. Tämä Jeesuksen kohtelias käytös. Hän tiesi, mitä Simon ajattelee ja haluaa keskustella. Hän kysyy Simonilta luvan: Simon, minulla olisi sinulle vähän asiaa.

Ja sitten kun sinä olit, kun Simo sanoi, että puhu. Niin Jeesus alkaa puhumaan. Ota tällainen vertaus, että oli rahan lainaaja. Se oli kaksi velallista. Toinen oli velkaa noin kahden kuukauden palkan ja toinen velkaa kahden vuoden palkan.

Verrattuna rahaa. Ja kun niille ei ollut varaa maksaa, niin tuo rahan lainaja sanoo, että saatte ne anteeksi. Sitten Jeesus kysyy Simonilta, että mitä Simon arvelet, kumpi näistä velallisista rakastaa rahan lainaa enemmän? Niin Simon vastaa, että tietenkin se, joka sai enemmän anteeksi.

En tiedä hoksasikokaan vielä edes siinä vaiheessa, että mihin nyt ollaan menossa. Siis tuo syntinen nainen, joka oli tullut Jeesuksen jalkojen juureen, aivan suunnattomasti rakasti Jeesusta. Se oli saanut syntinsä anteeksi. Se oli se, joka oli ollut velkaa kahden vuoden, niin kuin sanotaan, että kymmenen nolla veikä pelaalleen. Ja Simon oli sitten tämä toinen.

Pieni velallinen tässä esimerkissä. Niin, tässä yhteydessä sanon senkin kun tuli mieleen, että on myös hyvä muistaa joku sellainen asia, joka liittyy tähän, että siinä oli siis opetuslapsia siinä ympärillä. Tämä oli samalla myöskin aivan tällainen opetustapahtuma näille veljille, jotka olivat kohta lähdössä evankeliumin työlle. Siis kun lukee Jeesuksen työstä, toiminnasta ja opetuksesta, ja se mitä se teki opetuslasten kanssa, on hyvä muistaa se, että ne veljet kulkivat siinä vierellä ja näkivät ja kokivat, miten Jeesus toimii aivan kuin sitäkin varten, että asiasta keskusteluun.

Sosiaalisen median vaaroista, niin onhan se vaikea myöntää, että minäkin olen joutunut heikoksi sen sosiaalisen median kanssa. Minä olen painanut sellaisia nappeja, joita ei ole ikinä uskovaisin saanut painaa, kun on mennyt internet. Ja sitten jos tältä synniltä on välttynyt, niin on tullut jotakin muuta. Varma on tullut jotakin muuta. Toisesta kiusauksista on välttynyt, mutta sitten on tullut jotakin muuta.

Tämmöinen on. Jumalasta lasten joukko. Sitten sieluvilleni olen sanonut, että olet niin huono uskovainen, että heitä pois tuo juttu, ettei sinusta ole tuohon porukkaan. Ne on niin hyviä, nuo muut. Ei ne kukaan ole tuommoiseen joutunut, mihin sinä olet joutunut.

Paina alas. Ei sinun kannata uskoa. Tavoitteena on se, että jäisi pois matkasta. Sitten se saattaa jotakuta toista rohkaista sinne farisealaisuuden suuntaan, että no, sinä se taidettiinkin olla jo aika lailla koeteltu näissä uskoasioissa. Eihän sinulle ole paljon syntiä tullut viimeisen viikon aikana.

Hyvin on mennyt. Tämä on veljet ja sisaret. Tämän kristillisyyden vapauden, tällaisen veljellisen ja yhteisen rakkauden näkökulmasta tärkeä asia, että me olemme kaikki yhtä syntisiä. Mistä meille voisi sitten uskovaisena tulla riita, jos jokainen uskovainen muistaisi ajatella, että toinen on parempi kuin minä. Ei tullut riitaa.

Tämä on perinteinen Raamatusta nouseva kiista siitä, kuka meistä on suurin taivasten valtakunnassa. En minä tiedä, ymmärränkö minä oikein. Vapaasti saarnaan semmoisena kuin olen, niin toivon että neuvotaan jos minä väärin opetan. Mutta niin kuin tiedätte, niin semmoisessa Jumalan joukossa on niin helppo olla. Se saa olla juuri sellainen kuin on.

Minä luulen, että tuota syntistä naista orjuuttaa: Voinko minä sinne mennä? Olen tällainen ihminen, olen näin huonomaineinen. Onko lupa mennä Jeesuksen jalkojen juureen, kun olen näin huono ihminen? Huomasitteko, miten rakkaasti Jeesus suhtautui tuohon?

Kaikki se, mitä tuo nainen oli tehnyt, ne oli Jumala heittänyt selkänsä taakse. Niitä ei enää muisteta. Semmoista on Jumalan harvinainen. Jeesus sanoi sille naiselle, että sano ensin sivulle: Niinpä sanonkin sinulle. Hän sai paljon syntinsä anteeksi, sen vuoksi hän rakasti paljon.

Mutta joka saa anteeksi vähän, se myös rakastaa vähän. Miten voi saada vähän anteeksi? Luulen, että näkökulma on se, että minä en tarvitse kovin paljon anteeksi, kun jotakin pientä on mitä tarvitsisi. Anteeksi.

Kauan kauan sitten oli minulle läheinen epäuskoinen mies, joka oli tosi hyvä ystävä. Meillä juttu kävi yhteen ja vuosia oltiin tekemisissä. Sitten se mies sairastui vakavasti. Se oli semmoinen kirkko hurskas. Sairastui vakavasti ja minä sen sitten aivan viime päivinä tapasin, kun siinä ei ollut kuin luut ja nahka siinä mielessä, niin minä olen oikein sikäläinen, että tuo mies on menossa kuolemalle, niin minä menin sen luo.

Ja sanon, että kuulepa, kun on oltu kavereita. Ja monesta asiasta on puhuttu. Mutta tämä tärkein on jäänyt sanomatta, niin minä halusin tulla sanomaan sinulle, että kun kuolemalle olet menossa, niin saisinko minä tarjota sinulle evankeliumin, että saisit synnit anteeksi? Se mies suuttui minulle ja sanoi, ettei minulla ole evankeliumin tarvetta, en minä ole mikään syntinen. Se meni pois.

Ja kuoli muutaman päivän päästä. Siis synnintunto on Jumalan lahja. Jumala antaa meille tunnon synnistä. Tunnon siitä, että minä olen syntinen. On tällainenkin sanonta, että jos synnin määrä on vakioitu, kun alan näkemään itseäni pikkusyntisenä, niin muut alkaa näyttämään sitten.

Alkaa näkemään sitä syntiä muuallakin. Sitten Jeesus sanoo, kun pöytävieraat... Niin, se sanoi näin, että mutta joka saa anteeksi vähän, me sakastaan vähän. Sitten se sanoo naiselle näin. Minusta tämä oli mukava tässä lopussa, kun se kääntyi sen naisen puoleen, joka oli siis uskovainen, joka oli jo saanut anteeksi, sanoi Jeesus, että kaikki sinun syntisi on annettu. Se evankeliumi vielä lohduttaa ja sanoi, että uskosi on sinun taas, että mene rauhassa.

Jos näissäkin seuroissa on sellainen, joka epäilee, että mikähän se on ja synti painaa, niin sinua lohdutetaan samalla tavalla niin kuin Jeesus lohdutti naista. Muistathan, että kaikki sinun syntisiesi on annettu anteeksi. Mene rauhassa. Saat lähteä rauhassa kotiin. Saat uskoa syntisi anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä.

Sillä on muuten tuolla evankeliumilla ihmeellinen vaikutus. Emme vain tahdo uskoa, että sillä on sinun voima. Meidän lastenlapsia, niiden koti ei ole uskovainen meillä hoidossa. Eikä niillä kotona puhuta. Oli erikoista.

Että kun niitä pantiin illalla nukkumaan, kun niitä siunasi. Kun mummu kävi niitä siunaamassa niin. Niin se vaikutus. Kun naama kirkastui ja hiostui. Tuossa vielä lähtiessä mummolle lähtiessään sanoi, että niin, Jeesuksen perässä kaikki, anteeksi.

Ne on ne lapset uskovaisia, vaikka isä ja äiti ei ole. Aivan kuin muistaisimme, että evankeliumi on todella Jumalan voima jokaiselle sen uskovalle alustalle. Ei kannata alkuun leipääntyä, että siitä ei ole hyötyä. Siitä on hyöty, nuoret. Kyllä kannattaa kysyä, kun oikein matka ahdistaa, että saanko minä vielä uskoa?

Vähän niin kuin lapsi kysyisi äidiltä, kun kysyy Jumalan lapsille: Olenko minä äiti vielä sinun lapsi? Kun uskovainen kysyy saanko minä vielä uskoa? Niin veljet ja sisaret oikeastaan näidenkin seurojen pääviesti Jumalalta on sinulle, siis sinulle, että sinä saat juuri tuollaisena uskoa kaikki syntisi anteeksi Jeesuksen nimessä ja sovintovedessä. Rauhaan, vapauteen ja iloon saakka. Minä tässä lopuksi haluan siitä eilen illasta.

En tiedä ymmärrättekö te joskus, joka syyttää alustamiset ja niiden pitää sitä. Siinä on omat taistelunsa ja ristiriita. Ensin taistelen näiden ristiriitojen kanssa kun sitä tekee ja kunniaria tästä kun se on pitänyt. Eilen illalla kun ajeltiin kotiin niin jo ahdittiin tuolla matkalla, että etsinäkään oikein ole Jumalan valtakunnan työmies. Saanko minä jäädä ostamaan synnitkö?

Minä haluan ja lupaan uskoa. Jääkääkin. Pienet ja suuret, vanhat ja nuoret. Se on tämän kristillisyyden rikkaus, kun meillä on evankeliumi. Meillä on lupaus siunata toinen toisiamme taivaallisella evankeliumilla.

Jeesuksen nimessä ja veressä on synnin anteeksi. Jeesuksen nimessä ja veressä on synnit anteeksi. Jeesuksen nimessä ja veressä on synnit anteeksi. Jeesuksen nimeen, amen. Jeesuksen nimessä ja veressä on synnit anteeksi.

En malta olla sanomatta vielä tähän loppuun, kun tästä seuroista evankeliumin pyytämisestä.

Eihän se ole sen takana, että pyydänkö vai en. Ei. Ei sitä tarvitse sen takia pyytää. Mutta joskus se vaan tuntuu siltä, että haluan kuulla tämän ihan omalle osoitteelle, kun ei millään oikein jaksa uskoa. Ainakin minusta joskus tuntuu siltä, että minun pitää ihan itse nostaa käsiä, että saanko minä, onko tuo totta, että minäkin saan.

Mutta se ei ole aivan kuin sen pyytämisen takana.