Seurapuhe 27.01.2013

Armo olkoon teille ja rauha Jumalalta meidän Isältämme ja Herralta Jeesukselta Kristukselta.

Hiljennytään vielä yhteiseen kiitokseen ja rukoukseen. Rakas taivaallinen Isämme, me tänne yhdelle koolle tulleina tahdomme Isää kiittää sinua kaikista lahjoistasi. Kiitämme Isää elämän lahjasta, kiitämme kodistamme ja perheestämme, kiitämme terveydestä. Kiitämme Isää tästä valtakunnastasi, jonka olet tänne maan päälle laskenut. Kiitämme Isää myös vastoinkäymisistä ja koettelemuksista, joita Isä sinä meille sallit myös. Sinä Isä tiedät meidän itse kunkin parhaan.

Tänäkin iltana Isää suurin kiitos on pojastasi Jeesuksesta Kristuksesta, jossa Isä valmistit sen vanhurskauden, joka sinun edessä kelpaa. Se poikasi viaton uhriveri, sillä olet sovittanut koko maailman syntivelat. Tässä meillä tänäkin iltana meidän ainut turvamme on, ja siitä meillä Isää kallis kiitos sinulle on.

Pyytälemme Isää vielä, kun pyhän sanaasi äärelle hiljennymme. Ole pyhä Henkesi kautta meidän keskellä. Avaa korviamme kuulemaan, mitä Isä sinulla on sanottavaa. Avaa sanaasi se määrä osaa, mitä Isä tiedät meidän itse kunkin tarvitsevan. Ole ruokkimassa näissäkin seuroissa evankeliumilla köyhiä matkamiehiä, miehiä. Ja jos näihin seuroihin on joku sellainen tullut, joka tuntee, että ei ole synnit anteeksi ja rauha Jumalan kanssa, ole Isä myös heitä kutsumassa valtakuntaasi.

Näitä me Isää pyytelemme ja sanomme turvallisesti poikasi Jeesuksen opettamiin rukouksen sanoin: Isä meidän, joka olet taivaissa, pyhitetty olkoon sinun nimesi. Tulkoon sinun valtakuntasi. Tapahtukoon sinun tahtosi myös maan päällä niin kuin taivaassa. Anna meille tänä päivänä meidän jokapäiväinen leipämme. Ja anna meille meidän syntimme anteeksi niin kuin mekin anteeksi annamme niille, jotka ovat meitä vastaan rikkoneet. Äläkä saata meitä kiusaukseen, vaan päästä meidät pahasta. Sillä sinun on valtakunta, voima ja kunnia iankaikkisesti. Aamen.

Tämä sunnuntai päivä, jota vietämme, Jumalan sanan paikan tekstit puheilleen ja aiheena on ansaitsematon armo. Ja minä niitäkin tuossa lueskelin, mutta nyt ajattelin kuitenkin, että en lue puheenjohdannoksi näistä, mitä oli tälle päivälle merkattu. Vaan kun tätä tekstiä kahtelin, niin ajattelin lukea täältä Matteuksen evankeliumin kymmenennestä luvusta. Täällä puhutaan sellaisista aiheista, kun Jeesus rohkaisee kestämään vainoa ja Kristuksen tunnustamista.

Ja minä kun tätä mietin, niin minusta tuntuu, että tämä aika, jossa me elämme, on niin täydellinen. Ja minä olen tärkeä, että me näemme, että tämä on se, mitä me elämme. Ja minä joukon mukana kuulemme synnin pois panijoina. Näytti, mille näytti tämä aika, ja tuntui, mille tuntui. Niin, että me saadaan tätä ansaitsematonta armoa, johon meiltä ei itsestä mitään osaa eikä arpaa, eikä mitään mahdollisuutta, eikä mitään perustetta meillä siihen ole, koska Jumala meitä on näin rakastanut. Ja me kuitenkin saadaan olla uskomassa ja turvata siihen ansaitsemattomaan armoon, että me kerran päästään taivaaseen.

Luen nämä Jumalan sanat, kuudennestoista jakeesta eteenpäin Jeesuksen nimeen: Katso, minä lähetän teidät niin kuin lampaat susien keskelle. Olkaat sen tähden taitavat niin kuin käärmeet ja vakaat niin kuin kyyhkyiset. Mutta kavahtakaat ihmisiä, sillä he ylöantavat teidät raastupiin ja synäkooksiin ja hosuvat teitä. Te viedään myös päämiesten ja kuningasten eteen minun nimeni tähden heille ja pakanoille todistukseksi. Kun he teitä ylöantavat, älkää murehtiko, kuinka eli mitä teidän pitää puhumaan, sillä teille annetaan sillä hetkellä, mitä teidän pitää puhumaan. Sillä ette te ole, jotka puhutte, vaan teidän Isänne henki, joka teissä puhuu.

Mutta veli antaa ylöveljensä kuolemaan ja isä pojan. Ja lapset karkaavat vanhempia vastaan ja antavat tappaa heitä. Ja te tulette vihatuiksi kaikilta minun nimeni tähden. Mutta joka loppuun asti vahvana pysyy, hän tulee autuaaksi. Mutta koska he teitä siinä kaupungissa vainoavat, niin menkää toiseen. Totisesti sanon minä teille, ette ehdi kaikkia Israelin kaupunkeja toimittaa siihen asti, kuin ihmisen poika tulee.

Ei ole opetuslapsi parempi opettajaansa eikä palvelija parempi isäntäänsä. Siinä on opetuslapselle kyllä, että hän on niin kuin hänen opettajansa ja palvelija niin kuin hänen isäntänsä. Ja jos he ovat itse isännän pelsepuupiksi kutsuneet, kuinka paljon enemmin hänen perheensä kutsuvat. Älkää sen tähden heitä peljätkö.

Sillä ei ole mitään peitettyä, joka ei pidä ilmoitettaman, eikä salattua, joka ei tule tiettäväksi. Jota minä teille pimeissä sanon, sitä sanokaat valkeudessa. Ja mitä te korvissanne kuulette, sitä saarnatkaa kattoin päällä. Älkää peljätkö niitä, jotka ruumiin tappavat, eikä voi sielua tappaa, mutta peljätkää ennemmin sitä, joka voi sielun ja ruumiin helvetissä hukuttaa.

Eikö kaksi varpusta yhteen ropoon myydä? Ja yksi heistä ei putoa maan päälle ilman teidän Isäänne tänne. Niin ovat myös kaikki teidän päänne hiukset luetut. Älkää siis peljätkö. Te olette paremmat kuin monta varpusta.

Sen tähden jokainen, joka minuun tunnustaa ihmisten edessä, sen tunnustan myös minä Isäni edessä, joka on taivaissa. Mutta joka minuun kieltää ihmisten edessä, hänen minä myös kiellän Isäni edessä, joka on taivaissa.

Älkää luulko, että minä olen tullut rauhaa lähettämään maan päälle. En ole minä tullut rauhaa, vaan miekkaa lähettämään. Sillä minä tulin ihmistä isänsä vastaan riitaiseksi tekemään, ja tytärtä äitiänsä vastaan, ja miniä anoppiansa vastaan. Ja ihmisen vihamiehet ovat hänen perheensä.

Joka rakastaa isänsä tai äitiänsä enempi kuin minua, ei se ole minulle sovelias. Joka rakastaa poikansa tai tytärtänsä enempi kuin minua, ei se ole minulle sovelias. Ja joka ei ota ristiänsä ja seuraa minua, ei se ole minulle sovelias.

Joka löytää henkensä, hänen pitää sen hukuttaman. Ja joka henkensä hukuttaa minun tähteni, hänen pitää sen löytämän. Joka teitä holhoo, hän holhoo minua. Ja joka minua holhoo, hän holhoo sitä, joka minun lähetti.

Joka profeettaa holhoo profeetan nimellä, hän saa profeetan palkan. Ja joka vanhurskasta holhoo vanhurskaan nimellä, hän saa vanhurskaan palkan. Ja kuka ikinä juottaa yhdessä näistä vähimmistä kylmällä vesipikaarilla ainoastaan opetuslapsen nimellä, totisesti sanon minä teille, ei hän pidä palkatta oleman. Aamen.

Tämä kuuleva meidän tekstipaikka oli vähän pitkä ehkä, mutta käydään tätä tekstiä uudelleen läpi, jos tästä taivaallinen Isä meille jotakin tahtoo olla kirkastamassa.

Tämä Jumalan sanan paikka muistuttaa meitä, miten tärkeä meidän on valvoa, miten tärkeä on valvoa uskon kilvoituksessa, käydä taistelua, ottaa ne Jumalan antamat sota-aseet ja käydä taisteluun sielun vihollista ja omaa lihaa ja verta vastaan.

Niin kuin tässä sanottiin, että meidät on lähetetty tänne niin kuin lampaat susien keskelle. Täällä ajassa, täällä me ollaan ja eletään. Ja niin kuin on tarkoitettukin, että meitä ei ole eristetty mihinkään yhteen paikkaan, vaan me ollaan täällä tämän maailman keskellä valona ja suolana, ollaan tuomassa tätä Jumalan valtakuntaa näkyviin tämän maailman keskellä.

Se ei kyllä meistä itsestä monestikaan tunnu sille, että osais olla valona tai suolana. Mutta kyllä sen on monesti huomannut sitten, miten tämän maailman ihmiset, epäuskoiset ihmiset, lukevat meitä kuin avointa kirjettä. Ei Jumalan lapsi pysty salaamaan sitä rauhaa ja vapautta ja iloa, jonka Pyhä Henki uskovaiselle ihmiselle lahjoittaa.

Vaikka me emme mitään puheeltaskaan, niin monesti me tullaan siihen näkemään se, että epäuskoinen rupeaa kyselemään, että sinä olet jotenkin erilainen. Ootko sinä jotenkin uskomassa? Ne lukevat meitä kuin avointa kirjettä.

Ja näin se, että taivaallisen Isän tahto on, me täällä ollaan niin kuin lampaat susien keskellä. Jos mietitään sitä, että kun lampaat joutuvat susien keskelle, niin miten siellä on suuret vaarat olemassa. Niin kuin tässä jo puhuttiin, että kavahtakaa ihmisiä. Ne vie meitä raastupiin ja synäkooksiin, hosuvat. Ne pilkkaavat meitä ja kiusottelevat ja koittavat saada meitä vikaan ja syntiin joutumaan, että ne sitten pääsisivät ilskumaan ja nauramaan meille, meidän virheille.

Vaikka me muutenkin ollaan jo omalta puoleltamme heikkoja ja huonoja ja vikaan joutuvaisia, niin ne koittavat vietellä meitä lisää. Sieluvihollisen työtä tehdään.

Mutta miten se on tärkeää, että kun me ollaan lampaat susien keskellä, niin miten, kun ajatellaan ihan näin ajallisestikin tuommoista lammaslaumaa, niin jos siellä on susia ympärillä, niin miten tärkeää se on, että ne lampaat painautuvat tiiviisti yhteen, yhteen joukkoon, yhteen rintamaan. Sinne ei ole niin helppo suden hyökätä.

Mutta jos ne lampaat olisivat aivan hajallaan siellä täällä, niin kuinka helppo sieltä olisi susien napsia niitä lampaita pois.

Tämä ei tarkoita sitä, että meidän pitäisi asua vieri vieressä niin fyysisesti, mutta tämä tarkoittaa sitä, että meillä on se hengen yhteys, yhteinen rakkaus Jumalan lasten välillä, yhteinen uskoymmärrys, että me käymme yhdessä rintamassa tiiviisti taistelua sielun vihollista ja omaa lihaa ja verta vastaan.

Ja kuinka kun siinä yhdessä rintamassa käydään sitä taistelua, niin miten siinä silloin taistelusoveri huomaa, jos siinä viereinen taistelija meinaa kompastella, niin siinä on se taistelusoveri auttamassa pystyyn ja parsimassa niitä synnihaavoja evankeliumilla. Kuinka se on tärkeää.

Ja sitten nämä saattomiehet meille Jumalan lapsille, ei ole semmoista yksinäistä ristiä. Jumala on luvannut, että se meille jokaiselle antaa muutamia saattomiehiä, joille me voidaan puhua niistä kaikista arimmista ja vaikeimmistakin asioista ja laittaa sitä syntiä tunnolta pois, että me jaksetaan uskoa.

Ei me yhtään paremmaksi sillä tulla, että me ripittäydymme ja laitamme syntiä pois, mutta se on meillä sellainen armoetu, että kun me saadaan syntiä tunnolta laittaa pois, niin me jaksetaan säilyä uskomassa.

Meille kyllä täältä valtakunnasta aina saarnataan synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja vereessä, ja saarnataan rauhaa ja vapautta ja taivaan iloa asti. Saisi heti kerrasta uskoa sinne rauhaan ja vapauteen ja sinne taivaan kunniaan asti.

Mutta kuinka ihminen on omalta puoleltaan heikko ja synti ja vika on taipuvainen, kuinka pian se epäilys tulee ja lankeamus, ja miten tärkeää se on, että me saadaan aina uudelleen ja uudelleen olla omistamassa sitä evankeliumia.

Ja sitten tässä puhuttiin tästä, että kun he teitä ylöantavat, älkää murehtiko mitään vastaan. Meitä muistutetaan siitä, että miten se on, taivaan Isä antaa meille sinne tarvittavat sanat, mitä meidän pitää vastata.

Taivaallinen Isä antaa meille puhujan veljillekin sen puhuttavaa, mitä se meidän kuulijoille tarpeelliseksi katsoo. Ei meillä puhujapoloisilla omalta puolelta ole yhtään mitään kerrottavaa ja sanottavaa täällä edessä, mutta aina siihen luottaen, että jos taivaan Isä jotakin meille tahtoo tänä iltana puhua, niin sitä rohkenee tälle paikalle nousta.

Taivaan Isä antaa meille joka tilanteeseen sen, mitä meidän tarvitsee vastata. Ja niin kuin meitä Jumala, meitä Jumalan sanaa muistuttaa, että jos teiltä teidän uskonne perustaa kysytään, niin vastaamaan nöyryydellä ja hiljaisuudella, että me kerrotaan, että näin minä uskon. Ei meidän sitä tarvitse perustella eikä sitä tarvitse meidän järjelle selittää. Nämä uskomisen asiat ovat järjelle aivan mahdottomia, mutta että me ahkeroimme tunnustaa, että näin minä uskon ja näin minä haluan uskoa. Se on meille tärkeää.

Sitten tämä teksti puhuu, kuinka tulee aika, että veli antaa ylöveljensä kuolemaan, isä pojan ja lapset karkaavat vanhempia vastaan ja antavat tappaa heitä, ja te tulette vihatuiksi kaikilta minun nimeni tähden. Mutta joka loppuun asti pysyy vahvana, hän tulee autuaaksi.

Tämä muistuttaa meitä, eikö ole helppoa katsoa kuinka tämä aika on juuri tällainen. On, voi tapahtua ihan mitä vaan, eikä sitä enää osaa mitään uutisoinnissakaan ihmeenä pitää, kuinka synti on tässä maailmassa valloillaan.

Mutta kuinka se on meille tärkeää. Minä ajattelen, että tässä meitä siitä muistutetaan, että kuinka se on tärkeää, se omakohtainen usko, että luopua vaikka kaikista muista veljistä, siskoista, perheestä, isästä, äidistä, mutta ettei koskaan luopua Jeesuksesta Kristuksesta, siitä turvasta, että minun omakohtainen turva on se, että minulla on Jeesus edesvastaajana, kun se kutsu kuuluu iankaikkisuuteen, että minulla on siellä sanoa, että Jeesus on minun edesvastaaja.

Että me ei koskaan siitä luovuttaisi, pysyttäisi vahvana loppuun asti.

Kuinka se Mooses siellä vanhan testamentin puolelta, jos muistellaan, kuinka silläkin olisi ollut mahdollisuus, että faarao on tyttären poikana kaikkeen nautintoon ja hekumaan ja ajallisiin rikkauksiin, mutta kuinka Mooses katsoi paremmaksi kärsiä vaivaa ja pilkkaa Jumalan joukon mukana kuin ajallista nautintoa synnissä.

Ja kuinka meitä muistutetaan, että kun hän katsoi palkanmaksua, että me aina jaksettaisiin katsella sinne palkanmaksuun, sinne miten suuri palkka meillä on edessä.

Tämä ajallinen elämä on niin lyhyt aika, ja täällä kaikki meidän touhut on semmoista räpellystä ja näpertelyä, ja kaikki parhaatkin suoritukset ja ansiot, ne eivät ole yhtään mitään. Vaikka menettäisimme kaiken, meillä ei ole vielä mennyt yhtään mitään, jos usko säilyy.

Mutta jos usko menee, ja vaikka meillä muuten olisi mammonaa ja kunniaa ja kaikkea ajallista hyvyyttä, on meillä aivan kaikki mennyttä. Meillä ei mikään muu ole niin tärkeää kuin se, että me saataisiin uskomassa säilyä kuolemaan asti, niin me päästäisiin sinne taivaan kotiin, sen Isän luokse, joka pyyhkii meidän silmistä kaikki kyyneleet, missä ei ole kiusausta eikä epäonnistumista, missä tiet ovat puhdasta kultaa.

Siellä taivaan kotiin mennään, matkaa teemme.

Sitten tässä tämä tekstipaikka muistuttaa meitä niin tässä kohti, niin kuin muuallakin Jumalan sanan paikassa, että jos meitä ei oteta vastaan kaupungissa, niin lähtekää pois sieltä. Ei väkisin mennä tuputtamaan tätä evankeliumia, jos ei ole vastaanottoa, niin lähtekää pois.

Ja niinkuin toisaalla Jumalan sana sanoo, että miten me voidaan sanoa, että Jumalan valtakunta tuli teidän lähelle, mutta tuota, miten siitä Jumalan sana sanoo sitten, että miten ne, jotka eivät ota Jumalan sanaa vastaan, niillä on huono osa tuomion päivänä.

Ei ole opetuslapsi parempi opettajaansa eikä palvelija parempi isäntäänsä. Siinä on opetuslapselle kyllä, että hän on niin kuin hänen opettajansa ja palvelija niin kuin hänen isäntänsä. Jos he ovat itse isännän pelsepuupiksi kutsuneet, kuinka paljon enemmin he hänen perheensä kutsuvat.

Kuinka meitä tästä Jumalan sana muistuttaa, että ei meillä maailman puolelta ole kovaa kunnioitusta. Ei tämä kunnioitus kuuluakaan olla. Jos he itse Herran Jeesuksen Kristuksen pahojen henkien päämieheksi kutsuivat pelsepuupiksi, niin ei meidän tarvitse odottaa sen kummempaa kohtelua meitä kohtaa.

Samalla lailla ne Jumalan perheen nimittävät, meidät uskovaiset, Jumalan lapset. Samalla lailla he pilkkaavat ja vainoavat meitä.

Mutta kuinka siitäkin meitä muistutetaan Jumalan sanassa, että pitäkää se silkkana ilona ja riemuna, jaksammeko me aina siitä iloita, kun meitä uskon tähden pilkataan.

Kuinka se ottaa meillä oman kunnian päälle, kuinka siinä on monesti ahtaalla ja helposti kärkät sanomaa, mutta näin Jumalan sana osoittaa, että kyllä me silloin saadaan olla turvatulla mielellä, kun maailma meitä pilkkaa.

Me tiedämme, että me ollaan se oikea lauma, se Jumalan valtakunta, missä kulkee tie taivaaseen. Älkää sen tähden peljätkö heitä, sillä ei ole mitään peitettyä, joka ei pidä ilmoitettaman, eikä salattua, joka ei tule tiettäväksi.

Jota minä teille pimeistä sanon, niin sanokaat valkeudessa, ja mitä te korvissanne kuulette, sen saarnatkaa katoilla päällä.

Meitä muistutetaan siitä, että Jumala, kaikki tietävänä, tuo aina totuuden valkeuteen. Ei jää mitään asioita salaiseksi, kuinka kaikki tulee esille, ja kuinka me saadaan ilolla tästä uskomisen asiasta kanssaihmisillekin puheilla ja tarjota tätä evankeliumia.

Tämä Jumalan sana meitä kehoittaa: kuule, sitä saarnatkaa katoilla päällä. Itse ainakin koen, ettei tahdo semmoista rohkeutta löytyä, mutta näin Jumalan sanaa meitä kuitenkin neuvoo, että me saataisiin tästä ilolla olla puheilemassa.

Emmekö me, jos me näkisimme, että naapurimies olisi kävelemässä jossain rotkon reunalla, missä olisi se kallio kieleke aivan jäinen, eikö me siinäkin aivan luonnollisesti varoitettais, että elä hyvä mies mene sinne niin lähelle, että siellä voi liukastua ja pudota sinne rotkoon ja kuolla.

Emmekö me näin toimisi? Kuinka paljon tärkeämpää olisi, että me muistutettaisiin tästä iankaikkisen kuoleman vaarasta, että jos epäuskoisena täältä ajasta tulee lähtö, niin että joutuu sinne iankaikkiseen vaivan paikkaan.

Ja tarjottaisiin sitä mahdollisuutta, että jokaisen luomansa ihmisen edestä Jumala on valmiiksi tehnyt yhtä suuren sovintotyön, niin minun kuin sinunkin, ja että jos sinä haluat tämän evankeliumin omistaa, niin sinullakin siihen on lupaa.

Kuinka se olisi tärkeää, että me jaksettais olla tätä evankeliumia esillä pitämässä, ja näinhän me ahkeroijankin täällä Laukaan seuroissa. Täällä on ovet auki kaikille, ja täällä varmasti semmoinen pyyntö ja toive on, että kun tulisi epäuskoisiakin ihmisiä näihin meidän seuroihin.

Ja niinkuin meillä siellä Uuraisillakin, kyllä meillä aina se halu ja toive on, että kun tulisi epäuskoisiakin tänne sanaan kuulumaan. Ahkeroija tätä evankeliumityötä tekee ja pitää sanaa esillä.

Sitten tämä teksti muistutti meitä tästä, että älkää peljätkö niitä, jotka ruumiin tappavat, eikä voi sielua tappaa, mutta peljätkää ennemmin sitä, joka voi sekä sielun että ruumiin helvetissä hukuuttaa.

Eikö kaksi varpusta yhteen ropoon myydä? Ja yksi heistä ei putoa maan päälle ilman teidän isättänne. Niin ovat myös kaikki teidän päänne hiukset luetut. Älkää siis peljätkö. Te olette paremmat kuin monta varpusta.

Kuinka tässä otetaan nämä varpuset vertauskuvaksi, että niitä varpusia, jos yksikin tuolta tippuu, ei tapahdu ilman taivaan Isän tietämättä. Hän pitää huolen niistä, ja kuinka paljon enemmän meistä luomistaan ihmisistä.

Niin kuin tässä sanottiin, että meiltä ei hiuskarva päästä tipahta, etteikö Jumala sitä tietäisi. Näin hyvän huolenpidon alla me ollaan, niin ei meidän tarvitse pelätä mitään.

Että jos meitä uskon tähden pilkataan ja vainotaan, niin vaikka meidät tultaisiin tappamaan, niin meillä ei siinä kuinkaan kävisi.

Mutta kuinka meitä varotetaan synnin vaarasta, että miten vaarallinen se synti on, kun se tappaa meidän sieluja, ruumiin helvetissä hukuuttaa.

Ei meidän ihmisiä tarvitse pelätä. Täällä aina, vaikka ne meitä uhkaisivat, meillä on kyllä vielä täällä Suomessa kaikki laki. Laki antaa meille suojaa ja turvaa, että me saadaan aivan vapaasti kokoontua, eikä tarvitse minkään pelon alla olla.

Eikä meillä semmoista aikaa ole, niin kuin ne Uuden liiton aamun matkamiehet, saarnamiehet, kun lähti saarnaamaan, niin kun niitä välillä meinattiin kivittää ja vaikka mihinkään syytteeseen aina vietiin.

Ei minä tuolta Uuraisilta kun tänne tulin, niin edes osannut pelätä, että tällä kukkaan rupeaisi minua kivittämään. Me saadaan siinä mielessä tehdä nyt rauhassa tätä Jumalan valtakunnan työtä.

Mutta kuinka tästäkin muistuu mieleen se, kuinka se Daniel siellä ja ne sen kolme uskovaista ystävää olivat Nebukadnessarin luona, niin kuinka tämä Nebukadnessar sitten, kun nämä eivät kumartaneet sitä kultaista kuvaa, sanoi, että minä heitän teidät tuliseen pätsiin, että kuka taitaa teitä minun vihaltani pelastaa.

Niin nämä uskovaiset pojat vastasivat, että Jumala voi meidät pelastaa, ja tiedä kuitenkin se, että Jumalalla on mahdollisuus pelastaa, mutta vaikka hän ei pelastaisikaan, niin siltikään hän ei kumarra sinun kultaista kuvaa, vaan hän haluaa uskon säilyttää ja pysyä uskomassa ja päästä taivaaseen.

Kuinka sitäkin kohtaa ajattelin, että kuinka ei sielläkään ne veljet ole omilla voimilla sitä sanoneet, kuinka siellä on taivaan Isä ollut niiden kanssa, antanut niille voiman siihen ja sanat niiden suuhun vastata.

Mutta kuinka tärkeää se on, että me peljätään sitä syntiä, että me sitä kartetaan, ettei me jouduta syntiin ja vikaan. Ja jos me joudutaankin vikaan, että me ahkeroidaan pian käydä parannuksen askelille.

Kuinka vaarallinen se on se synti, kun se synti, jos jää meihin asumaan, se synnyttää kuoleman. Meidän usko kuolee pois, eikä se ole meidän oma valinta ottaa sitä uskoa takaisin. Se usko on täysin Jumalan lahja, se on kokonaan Jumalan työ.

Siitä me voidaan itse luovuttaa pois, mutta itse sitä ei voi takaisin ottaa, jos ei Jumala herätä, Jumala herätä tuntoa ja vedä valtakuntaansa. Ei ole mahdollista ihmisen tehdä parannusta.

Sitten tämä teksti puhui tästä Jeesuksen Kristuksen tunnustamisesta: joka minuun tunnustaa ihmisten edessä, sen tunnustan myös minä Isäni edessä, joka on taivaissa. Mutta joka minuun kieltää ihmisten edessä, häneen minä myös kiellän Isäni edessä, joka on taivaissa.

Kuinka tätä asiaa kun on ajatellut, ei ole vähäpätöisestä asiasta kyse, että me ahkeroimme tunnustaa, että kun meiltä kysytään, että oletko sinä uskovainen, että sinä olet jotenkin erilainen, että me ahkeroimme sillä epäuskosten edessäkin tunnustaa, että kyllä minä olen.

Kun tässä sanotaan, että joka minuun tunnustaa ihmisten edessä, sen minä tunnustan Isäni edessä, mutta miten vakavasta asiasta tässä on kyse, kun sanotaan, että joka minuun kieltää ihmisten edessä, minä myös kiellän Isäni edessä, joka on taivaissa.

Kuinka tärkeää se on, että me ahkeroimme tunnustaa uskoa.

Sitten tämä teksti puhui tästä, kuinka meille on tärkeää, tärkeää vaikka luopua isästä ja äidistä, kodista ja perheestä, kuinka meidän on tärkeämpää luopua niistä, jos ne ovat tulossa uskomisen esteeksi.

Ei se tarkoita sitä, että vaikka meillä olisi epäuskoisia sisaruksia, epäuskoiset vanhemmat tai epäuskoisia lapsia, että meidän pitäisi katkaista heihin siteet ja yhteydenpito. Ei ollenkaan näin, vaan että me rakastetaan heitä ja pidetään rakkaina läheisinä.

Mutta kuinka se on tärkeämpää, että jos ne ovat meille joku tulossa uskomisen esteeksi, että me ennen luovumme niistä kuin Herrasta Jeesuksesta Kristuksesta.

Niin kuin tässä sanottiin, että joka rakastaa isänsä tai äitinsä enempi kuin minua, ei se ole minulle sovelias. Joka rakastaa poikansa tai tytärtänsä enempi kuin minua, ei se ole minulle sovelias. Ja joka ei ota ristiänsä ja seuraa minua, ei se ole minulle sovelias.

Joka löytää henkensä, hänen pitää sen hukuttaman. Ja joka henkensä hukuttaa minun tähteni, hänen pitää sen löytämän. Joka teitä holhoo, hän holhoo minua. Ja joka minua holhoo, hän holhoo sitä, joka minun lähetti.

Ajatelkaapas sisaret ja veljet, että kun me holhotaan sitä lähimmäistä, me holhotaan Herraa Jeesusta Kristusta ja holhotaan Jumalaa, Jumalaa, joka lähetti Jeesuksen Kristuksen.

Kuinka tästä tulee mieleen se, kun täällä Raamatussa puhutaan siitä viimeisestä tuomiosta, kuinka sinne tulee kaksi joukkoa, ei tule kymmentä eri uskontokuntaa tai kahtakymmentä, ei tule kuin kaksi joukkoa.

Kaikki ihmiset herätetään kuolleista, niin epäuskoiset kuin uskovaiset, ja kaikki tulevat sinne viimeiselle tuomiolle, ja siellä sanotaan toisille, että menkää pois te kirotut, ja toiselle joukolle sanotaan, tulkaa tänne minun isäni siunatut ja omistakaa se valtakunta, joka teille on maailman alusta valmistettu.

Ja kuinka siellä sitten meille uskovaisille, jotka ovat uskossa saaneet matkansa laskea, puhutaan, että kun minä olin janoinen, kuinka sinä juotit minua, ja kun minä olin nälissäni, sinä syötit minua.

Ja kuinka sitten siellä Jeesus vastaa, että kun uskovaiset kyselevät, että milloin minä näin olen toiminut, niin vastaa, että sen minkä teit yhdelle vähimmistä, sen sinä teit minulle.

Joka profeettaa holhoo profeetan nimellä, hän saa profeetan palkan. Ja joka vanhurskasta holhoo vanhurskaan nimellä, hän saa vanhurskaan palkan. Ja kuka ikinä juottaa yhden näistä vähimmistä kylmällä vesipikaarilla ainoastaan opetuslapsen nimellä, totisesti sanon minä teille, ei hän pidä palkatta oleman.

Kuinka tässä neuvotaan meistä pitämään huolta lähimmäisestä, ja mikä se suurin huolenpito on? Eikö se ole se, että me ollaan lähimmäisen saattomiehinä, ollaan tarjoamassa evankeliumia, ollaan nostamassa ja auttamassa, ollaan sitomassa niitä syntihaavoja ja ollaan tarjoamassa myös tätä mahdollisuutta armosta osaattomille ihmisille.

Siinä evankeliumissa on Jumalan voima. Se on se voima, minkä varassa me täällä matkaa tehdään ja uskomassa säilytään. Siinä on se voima, joka saattaa meidät kerran iankaikkiseen elämään.

Tänäänkin päivänä täällä Laukaan rauhayhdistyksellä taivaan Isältä kuuluu semmoisia terveisiä, että teillä on lupaa uskoa synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja kalliissa maahan vuotaneissa sovintovereissä. Näin kannattaa uskoa. Saa uskoa rauhaa ja vapauteen ja iloa asti.

Ja se sieluvihollinenhan mielellään olisi saarnaamassa, no ei sitä, ja et sinä jaksa kättä nostaa, mutta täällä ei ole semmoista rajoitetta. Jokainen saa sinne omalle paikalleen jäädä uskomaan.

Kaikki synnit ja kiusaukset ja epäilykset, kaikki ovat anteeksi Jeesuksen nimessä ja vereessä. Minä olen, minä olen, minä itse näin haluaisin uskoa. Minä niin kiusattuna ja peloissaan tänne teidän eteenne tulin, ja hyvin syntisen ja vikaan joutuneen tuntoisena ja koko vikaisena.

Onko minulla lupaa jäädä uskomaan kaikkia omia syntejä anteeksi? Näin minulla on. Sydämeni haluaa uskoa yhdessä Jeesuksen nimessä ja vereessä. Jeesuksen nimessä ja vereessä kaikki synnit anteeksi, rauhaa ja vapauteen asti. Näin minullakin on. Sydämeni haluaa uskoa yhdessä teidän kanssa ja päästä kerran sinne Jumalan luokse, taivaan kotiin Jeesuksen nimeen. Aamen.

Hiljennytään vielä seurojen lopuksi Herran siunaukseen. Herra siunatkoon meitä ja varjelkoon meitä. Herra kirkastakoon kasvonsa. Olkoon meille ja olkoon meille armollinen. Herra kääntäköön kasvonsa meidän puoleemme ja antakoon meille rauhan Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Aamen.