Seurapuhe 03.05.2009

Isän ja pojan ja pyhän nimen, aamen. Rukoilkaamme. Me rukoilemme sinua, Jumalamme, sinä korkein kaikista maailmassa. Me rukoilemme, että sinä näissä seuroissa kirkastaisit nimesi kunniaa, valtakuntasi ihanuutta ja poikasi suurta voittoa. Rohkaise jokaista sanan kuulijaa uskomaan niin, ettei kenenkään tarvitsisi jäädä epäilystensä, kiusaustensa, syntiensä eikä epäuskonsa sitomaksi, vaan että kaikki pääsisivät sinun valtakuntaasi omistamaan sinun suurta armoasi. Aamen.

Luen Jumalan sanaa viidennen Mooseksen kirjan 11. luvusta, sen ensimmäisestä jakeesta, jakeeseen 21. Niin rakasta nyt Herraa, sinun Jumalaasi, ja pidä hänen lakinsa, sääntönsä, oikeutensa ja käskynsä kuin omaa. Ja tuntekaa, että... Tänä päivänä, sillä en minä teidän lastenne kanssa puhu, jotka eivät tiedä eikä ole nähneet Herran teidän Jumalanne kuritusta, hänen jalouttansa, voimallista kättänsä ja ojennettua käsivarttansa, ja hänen ihmeitänsä ja tekojansa, jotka hän teki egyptiläisten seassa, Faaraalle, egyptin kuninkaalle ja kaikille hänen maakunnallensa.

Ja mitä hän teki egyptiläisten sotaväestölle? Heidän hevosillensa ja vaunuillensa. Kuin hän antoi Punaisen meren vedet juosta heidän päällensä. Kuin he teitä ajoivat takaa, ja Herra hukuutti heidät hamaan tähän päivään asti. Ja mitä hän teille korvessa tehnyt on siihen asti, kuin te tähän paikkaan tulitte? Ja mitä hän teki Datanille ja Abiramille, Eliabin, Ruubenin pojan pojille, ja maa avasi suunsa ja nieli heidät ja heidän perheensä ja majansa, niin myös kaikki heidän tavaransa, joka oli heidän hallussansa koko Israelin keskellä.

Sillä teidän silmänne ovat nähneet kaikki ne suuret Herran teot, jotka hän tehnyt on. Sen tähden pitäkää kaikki ne käskyt, jotka minä teille tänä päivänä käsken, että te vahvistuisitte tulemaan ja omistamaan sitä maata, jota te menette. Että te kauan siinä maassa eläisitte, jonka Herra, sinun Jumalasi, vannoi teidän isillenne, heille antaaksensa ja heidän siemennellensä sen maan, joka rieskaa ja hunajaa vuotaa.

Sillä se maa, johonkaas menet omistamaan sitä, ei ole niin kuin Egyptin maa, josta te lähteneet olette, jossa sinä siemenes kylvit ja kastoit sen jaloillas niin kuin Kaalimaan. Vaan se maa, johonka te menette, on se maa, johon te menette. Ja sinä menette omistamaan sitä, on vuorinen ja laaksoinen maa, jonka sade taivaasta kastaa, josta maasta Herra, sinun Jumalasi, pitää vaarin, ja Herra, sinun Jumalan silmät aina näkevät sen, vuoden alusta niin vuoden loppuun asti.

Ja pitää tapahtuman, jos te hyvin kuuliaiset olette minun käskyilleni, jotka minä tänä päivänä teille käsken, niin että te rakastatte Herraa, teidän Jumalanne, ja palvelette häntä kaikesta teidän sydämestänne, ja sinä sielustanne, että minä annan teidän maallenne sateen ajallansa varhain ja hiljain, että sinä korjaat jyvät, viinat ja öljyt, ja minä annan sinun karjallesi ruohoa sinun kedoillasi, että te syötte ja ravitaan.

Varokaat, ettei teidän sydämenne vieteltäisi, niin että te poikkeatte palvelemaan vieraita Jumalia ja kumartamaan heitä. Ja Herran viha julmistuisi teidän päällenne ja sulkisi taivaan, ettei sadetta tulisi. Ja maa ei antaisi hedelmäänsä. Ja te kiiruusti hukkuisitte siitä hyvästä maasta, jonka Herra on teille antanut.

Imankaa nyt nämä minun sanani teidän sydämenne ja teidän mieleenne, ja sitokaa niitä merkiksi teidän käsiinne, että ne olisivat muistoksi teidän silmäinne edessä. Ja opettakaa niitä teidän lapsillenne, niin että sinä puhut niistä huoneessa istuissasi, tiellä käydessäsi, levätessäsi ja noustessasi. Ja kirjoita ne sinun vuoteesi pihtipieliin ja sinun portteihisi, että sinä ja sinun lapsesi kauan eläisitte maan päällä, jonka Herra teidän isillenne vannoi antaaksensa heille, niin kauan kuin päivät taivaasta maan päällä ovat.

Niin rakasta nyt Herraa sinun Jumalaasi. Tässä tulemme ensimmäisen käskyn ytimeen. Siinähän meidät pyydetään rakastamaan jumalaamme. Meillä ei saisi olla muita jumalia kuin taivaan ja maan luoja.

Joku tämän illan kuulija saattaa ajatella, että tämän käskyn minä olen pystynyt noudattamaan. Minä olen aina rakastanut jumalaani, enkä ole epäjumalinen päin. En ole koskaan kääntynyt katselemaan. Luther opettaa tästä asiasta, että se, mihin ihminen sydämen pohjasta luottaa, on hänen jumalansa.

Jos minä kysyn sinulta tämän illan kuulija, eikö sydämesi ole koskaan kiintynyt mihinkään siihen, mitä on tässä maailmassa? Tavaraan, rahaan, kunniaan, tämän maailman himoihin ja syntielämään, niin joudut varmasti vastaamaan minun kanssani, että olet rikkonut tämän käskyn.

Jos edelleen vastaat, että kyllä minä olen aina tätä käskyä noudattanut, niin silloin joudut vakavaan tilanteeseen, nimittäin silloin väität, että jumala, kun jumalan sana todistaa, että ei ole yhtään, joka hyvää tekee, kaikki ovat pois poikenneet ja tulleet kelvottomiksi.

Luther opettaa, että jos tätä ensimmäistä käskyä noudatetaan, niin kaikki muutkin käskyt tulevat noudatetuiksi. Emme me pysty aina, vaikka sydämemme halu onkin elää jumalan lapsena, jumalan valtakunnassa, niin kuitenkin, kun me olemme kaksiosaisia, henki ottaa lihaa vastaan ja lihat ottavat henkeä vastaan, ja meille tulee tappioita.

Niin tuli Israelin kansallakin. Siksi Mooses tässä puheessaan, joka on hyvin pitkä puhe, viidennessä Mooseksen kirjassa on kaksi Mooseksen pitkää puhetta, ja tämä on niistä jälkimmäisestä, tämä meidän tekstikatkelmamme.

Ja tässä Mooses tiesi, että hänen maallinen elämänsä on kohta päättymässä, ja hän halusi aivan kuin yhteenvetona tuoda esille näitä jumalan suuria tekoja, joita kansa oli matkallaan saanut, voimallisesti, kokea.

Tuntekaatte tänä päivänä, sillä en minä teidän lastenne kanssa puhu, jotka eivät tiedä, eikä ole nähneet Herran teidän Jumalanne kuritusta, hänen jalouttansa, voimallista kättänsä, ja ojennettua käsivarttansa, ja hänen ihmeitensä ja tekojansa, jotka hän teki egyptiläisten sijassa, Faaraolle, egyptin kuninkaalle, ja kaikille hänen maakunnallensa.

Jumala on viisas, hän on kaikkitietäväinen, ja jo Abrahamille hän ilmoitti, että sinun kansasi joutuu maahan, joka ei ole heidän omansa, ja siellä he joutuvat palvelemaan vierasta kansaa, joutuvat elämään orjuudessa 430 vuotta. Ja niin tapahtui, mutta Jumala lupasi myös Abrahamille sen, että kansa vapautuu, ajallansa. Ja niin tapahtui.

Siihen tarvittiin monia ihmetekoja, joista Mooses nyt kansaa muistuttaa. Kun Mooses ja Aaron menivät ensimmäistä kertaa Faaraon puheille, niin hän oli tämä Faaraon rehellinen mies, hän sanoi Moosekselle, kuka on Herra, että minä häntä tottelisin. Hän ei ollut mahdollisuutta kunnioittaa ja rakastaa Jumalaa yli kaiken, koska hän ei tiennyt, kuka on Herra.

Tämän illan kuulijalla on aivan samanlainen tilanne. Ensiksi pitää löytää Jumalan, joka on Herra. Jumalan valtakunta pitää löytää Jeesus Kristus. Jeesus Kristus on löydettävissä vain Jumalan valtakunnasta.

Siksi nämäkin seurat on tänä iltana järjestetty, että täällä saataisiin puhua hyvästä Jumalasta ja Jeesuksesta Kristuksesta, joka muistaa sinuakin tämän illan kuulijaa.

Jumalan valtakunta pitää löytää Jeesus Kristus. Jos sinä löydät Jumalan valtakunnan, niin sinä löydät Kristuksen. Tämän Jumala itse puhuu sinulle poikansa kautta. Jeesus Kristus on pyhän hengen kautta läsnä täällä seuroissa. Ja hän näkee sinut etsivän ja kaipaavan ihmisen.

Sinä saat Jumalan valtakunnan evankeliumissa uskoa, synnit anteeksi, Jeesuksen nimessä ja veressä. Jos näin haluat uskoa, niin sinä löydät Kristuksen, ja Kristus opettaa sinut tuntemaan, kuka on isä, kuka on Jumala. Ja näin sinäkin voit kunnioittaa Jumalaasi.

Et sinäkään onnistu siinä täydellisesti, vaan tarvitset yhä uudelleen täydellisen Jumalan armon, niin kuin me kaikki Jumalan valtakunnan asukkaat tarvitsemme. Mutta tämä on aivan lähtökohta. Että ihminen saa Jumalan armon omalle sydämelleen omistaa, koska Jumalan armo opettaa tässä ajassa kurskaasti, syvällisesti ja Jumalaa kunnioittaen elämään.

Laki on tarkoitettu vain sitä varten, että se ajaa ihmisen Kristuksen luokse, mutta laissa ei ole voimaa, niin kuin Luther siitä opettaa. Mutta Luther sanoo näin, että laki sanoo, tee tämä, eikä se koskaan tule tehdyksi. Ja armo sanoo, usko tämä, ja kaikki on jo tehty.

Faarao ei löytänyt Jeesusta Kristusta, hän ei löytänyt Jumalan valtakuntaa, hänen sydämensä paatui. Vaikka Mooses ja Aaron yhä uudelleen tulivat hänen elämäänsä.

Te muistatte kaikki ne kymmenen vitsausta. Jotkut niistä olivat hyvin kiusallisia. Esimerkiksi sellainen vitsaus, kun Faaraon hoviin, hänen makuuhuoneeseensa, hänen vuoteeseensa, hänen leivinuuneihinsa ja taikinakulhoihinsa tuli sammakoita aivan valtava määrä. Ja näin tapahtui koko muussakin Egyptin maassa.

Mutta aina kun Mooses rukoili Jumalaa, niin vitsaus väistyi ja Faarao lupasi päästää kansan menemään, mutta ei kuitenkaan päästänyt. Lopulta Faaraon ja koko Egyptin esikoisten surma sai Faaraon ajamaan Israelin kansan pois Egyptistä. Ja Jumala oli kansansa kanssa.

Te muistatte varsin hyvin, te pienet lapsetkin olette seuroissa kuulleet puhuttavan Punaisesta merestä, Kaislamerestä, miten Israelin kansa joutui tämän meren eteen. Takana oli Faaraon sotajoukko. Mutta tarvittiin vain sellainen asia, että Mooses ojensi sauvansa ja meri aukeni. Ja se oli niin suuri ihme, että siitä puhuivat kaikki Israelin naapurikansat. Ja he jopa pelkäsivät tämän tapauksen vuoksi israelilaisia.

Herra, Jumala, taivaan ja maan luoja on heidän kansansa. Jos me kohtaamme heidät, niin tuho on varma. Jumala nimittäin antoi israelilaisille sellaisen voiman. Vaikka se oli pieni kansa, niin se kukisti kaikki sitä suuremmat ja mahtavammat kansat.

Näin on edelleen tämän illan kuulija. Jumalan valtakunta on pieni joukko, se on pieni lauma, mutta kun sen keskellä kävelee, käyskentelee Herra Jeesus Kristus, niin se on voimakkaampi kaikkia muita kansoja. Jumalan valtakunnan perustus on Jeesus Kristus, Kristuskallio. Tätä kalliota ei edes helvetin portit voi kukistaa. Näin Raamattu sanoo.

Älä sinä, veljeni ja sisareni, lähde tästä valtakunnasta, jonka perustus on niin lujaa. Älä lähde tämän maailman epävarmuuteen. Älä lähde opintuulten heiteltäväksi. Älä lähde sellaiseen epävarmuuteen, että... Onkohan tämä tie? Onko tämä oikea? Meneeköhän tämä sittenkään taivaaseen?

Vaan kulje sitä tietä, jonka Kristus on avannut. Hän on meidän keskellämme. Hän on meidän rauhamme. Hän on meidän turvamme. Hän on meidän pyhityksemme. Hän on meidän vanhurskautemme. Voimmeko enempää toivoa?

Ja mitä hän teki egyptilaisten sotaväelle, heidän hevosillensa ja vaunuillensa, kuin hän antoi Punaisen meren vedet juosta heidän päällensä, kuin he teitä ajoivat takaa, ja Herra hukuutti heidät hamaan tähän päivään asti?

Ajattelepa, tämän illan kuulijan Israelin kansa unohti nämä suuret asiat. Unohti, miten paljon Jumala oli heitä auttanut. Onko sinulla, tämän illan kuulijalla, koskaan tullut sellainen ajatus, että Jumala ei olekaan minua muistanut, hän ei ole minua auttanut?

Palautatpa silloin mieleesi sen, miten Jumalan valtakunnasta on aina kuulunut hyvä sanoma. Ole turvallisella mielellä, sinun syntisi annetaan sinulle anteeksi. Silloinkin, kun sinä olet mennyt heikkona, kiusattuna, väsyneenä, ja jopa sellaisen tuntoisena, että onkohan minulla enää lupa uskoa, olet mennyt toisen uskovaisen luokse, tai olet kuullut seuroissa saarnattavan rohkeasti, että usko rauhaan, vapauteen ja iloon asti synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä.

Tämä on sellainen ihmeteko, että me monesti unohdamme nämä. Tämä ei ole muuttanut ihmistä. Ei ole meistä tullut sen parempia kuin israelilaiset. Me olemme yhä huonomuistista kansaa.

Ja mitä hän teille korvessa tehnyt on siihen asti, kun te tähän paikkaan tulitte? Israelin kansa usein napisi. He sanoivat Moosekselle, että meille ei ole juotavaa. Ja Mooseskin joskus väsyi tähän Israelin kansan puoleen. Hän napisi ja hän kerrankin sanoi, että tästä kalliosta kun minun pitäisi saada teille vettä, kapinoijat.

Niinpä Jumala joutui Moosestakin neuvomaan. Hän sanoi, että te ette pitäneet minua pyhänä kansan edessä ja siksi te ette pääse luvattuun maahan. Mooses kyllä sai katsella luvattua maata Nebon vuorella. Hän sai tästä sellaiset arvet sieluunsa, että hän ei päässyt itse näkemään tätä luvattua maata. Kyllä Mooses taivaaseen pääsi.

Kyllä me ymmärrämme siitä, kun Mooses, Elia ja Jeesus olivat kirkastusvuorella, niin opetuslapset näkivät nämä kirkkauden valtakunnassa. Vaatteensa särähtivät valkeampana kuin kukaan muu maailman vaatteen valkaisia olisi pystynyt valkaisemaan vaatteita. Ne olivat niin kirkkaat.

Mooses pääsi kirkkauden valtakuntaan, että hänkin joutui turvautumaan usein Jumalan armoon.

Ja mitä hän teki Datanille ja Abiramille, Eliabin, Ruubenin pojan pojille, koska maa avasi suunsa ja nieli heidät ja heidän perheensä ja majansa, niin myös kaikki heidän tavaransa, joka oli heidän hallussansa koko Israelin keskellä.

Kun Jumala valitsi Mooseksen kansansa johtajaksi, niin Mooses etukäteen ajatteli, että kansa ei usko, että hän on Jumalan lähettämä. Niinpä Jumala jo etukäteen vahvisti Moosesta. Hän antoi Moosekselle kolme merkkiä, jotka hän voi tehdä kansan edessä, jotta kansa uskoisi.

Yksi niistä merkeistä oli sellainen, että kun Mooses kyynersti käteensä poveen, niin se oli spitaalista lumivalkoinen, kun hän veti sen pois povesta. Sitten kun hän laittoi sen käteensä uudelleen poveen, niin se oli täysin puhdas spitaalista.

Toinen merkki oli se, kun Mooses heitti sauvansa maahan, niin se muuttui käärmeeksi. Mooses otti sitä hännästä kiinni ja kavahti sitä. Se muuttui takaisin sauvaksi.

Kolmas merkki oli se, kun Mooses kaatoi Niilin vettä maahan, niin se muuttui vereeksi. Näin israelilaiset uskoivat, että Mooses oli Jumalan lähettämä.

Mutta kun Jumala nöyryytti kansaansa, hän halusi, että israelilaiset pysyvät nöyrinä, niin hän piti heitä korven matkalla nälässä ja janoisena.

Tästä on esimerkkinä sellainen raamatun kohta, että israelilaiset toivoivat, että he saisivat matkallaan syödä lihaa. Mooses ajatteli, että mistä hän saa lihaa kuudelle sadalle tuhannelle marssikelpoiselle miehelle, lisäksi naiset ja lapset päälle.

Mutta Jumala lupasi, että aamulla on lihaa, mistä syödä. Niin Jumala laittoi Itä-Suulen puhaltamaan, ja seuraavana aamuna oli päivän matkan päässä joka puolelle leiriin lähdettäessä. Sama mihin suuntaan lähti, niin oli kahden kyynärän paksuisesti viiriäisiä. Oli lihaa niin paljon, että kansa alkoi jo haluta muutakin ruokaa.

Näin Jumala piti kansastaan huolta. Edelleen Jumala antaa meille myös kuivia aikoja, antaa sellaisia koetuksen päiviä, jotta me pysyisimme nöyrinä Jumalan lapsina.

Jumala tietää sen, että jos me päivästä päivään menestymme, ja jos alkaa meistä itsestämme tuntua, että uskon kilvoituskin alkaa jo sujua, niin silloin Jumala joutuu meitä kasvattamaan kuin äiti kasvattaa lapsiaan. Jumala joutuu meitä neuvomaan.

Jumalan valtakunta on sellainen valtakunta, jossa on aina neuvottu sellaisia, jotka ovat joutuneet vikaan. Tällä neuvomisella aina halutaan tehdä rakkauden hengessä. Siinä hengessä, että jokainen pääsisi kerran taivaan ilojuhlaan, ettei kukaan jäisi välille.

Näin tehtiin Israelin kansankin aikana. Uskokaa sen, että anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä.

Israelinkin kansan aikana, Mooseksen aikana tehtiin näin. Haluttiin neuvoa sen ajan ihmisiä. Koora, Datan ja Abiram nousivat Moosesta vastaan. He saivat puhuttua puolelleen 250 arvossa pidettyä Israelin kansan johtomiehiä.

He nousivat kapinaan Moosesta ja Aaronia vastaan. He sanoivat, että kaikki kansa on pyhä. Jumala vihasti. Hän vastasi tähän asiaan ja hän ajatteli jo hävittää koko kansan, mutta Mooses pyysi armoa.

Mutta nämä eivät halunneet tehdä synnistä parannusta. Mooses nimittäin kutsui Datanin ja Abiramin. Hän sanoi heille, tulkaa keskustelemaan kanssani, mutta nämä sanoivat, me emme tule.

Kun sinua, Jumalan lapsi, lähestytään Jumalan valtakunnasta rakkauden neuvoilla, niin pyydä Jumalalta kuuliaista mieltä tehdä synnistä parannusta. Nimittäin se, joka sinua neuvoo rakkaudella, ei ole omalla asiallaan, vaan hän on Jumalan asialla. Niin oli Mooseskin.

Nämä eivät halunneet tulla keskustelemaan Mooseksen kanssa. Ja niin Mooses pyysi Jumalaa uudelleen apuun. Ja Jumala antoi Moosekselle ohjeet, miten menetellä.

Jumala sanoi, että älkää menkö Datanin, Abiramin ja Kouran telttojen lähelle. Minä hävitän nämä miehet ja heidän lähellään olevat. Mutta Mooses jälleen rukoili armoa.

Ja niin tapahtui, että Jumala kertoi, että Hän käski kaikki, jotka halusivat kuulla Moosesta pois Abiramin, Datanin ja Kourahin telttojen läheltä, lähtevät. Ja nämä tulivat pois sieltä.

Sitten ryhdyttiin uhraamaan. Tuotiin 250 tuliastiaa. Ja Mooses sanoi, että jos nämä ihmiset kuolevat tavalliseen tapaan, niin silloin ei Jumala ole minua lähettänyt. Mutta jos tapahtuu jotakin tavatonta, niin että maa aukaisee suunsa ja nämä ihmiset joutuvat elävältä tuonelaan, niin silloin Jumala on minut lähettänyt.

Tuskin hän oli saanut tämän sanottua, kun maa aukeni ja nämä ihmiset joutuivat elävänä helvettiin. Tämä saattaa kuulostaa kovalta puheelta, mutta näin on Jumalan valtakunnassa edelleenkin.

Me tahdomme varoittaa niitä, jotka elävät epäuskossa Jumalan valtakunnan ulkopuolella. Me tahdomme puhua Jumalan lapsille myöskin synnin vaaroista. Tahdomme kehottaa rakkaudella parannukseen.

Muistatko, miten paljon Jeesus Kristus rakasti sinua silloin, kun hän ristillä riippui, kun hänen tuskansa olivat niin hirvittävät, että hän jopa Jumalaa rukoili, että ota minulta pois tämä malja. Hän muisti silloin sinua, et hän halua, että Jumalan työ sinun kohdallasi jää turhaksi.

Joosua puhui kansalle. Valitkaa tänä päivänä, ketä te palvelette, mutta minä ja minun perheeni palvelemme Herraa.

Sinäkin nuori sanankuulija, muistappa tämä, että kun maailman houkutukset sinua vetävät huoleensa, tai sinä lapsi kouluelämässä, tai sinä, joka jollakin tavalla koet, että sinun elämässäsi puuttuu jotakin sellaista, mitä haluaisit siinä olevan, niin ajattele tätä ensimmäistä käskyä. Rakasta Herraa sinun Jumalaasi.

Mikä on sinulle tärkeintä maailmassa? Mikä on tärkeintä elämässäsi? Onko sinulle tärkeintä se, että saa Jumalan rauhan tunnolla tehdä matkaa täällä ajassa, vai onko sinulle tärkeämpää se, että saat kaikki ajalliset toiveesi täytettyä?

Minä uskon, että sinä sydämessäsi vastaat, että Jumalan lapsi korkeampaan ei sanaa korvissani soi. Jumalan rauha on jotakin sellaista, että me emme voi sitä selittää. Se on kuin kappale taivasta maan päällä.

Me emme haluaisi, että yksikään ihminen joutuu kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän. Siksi me varoitamme ihmisiä tästä kadotuksen vaarasta.

Profeetan kautta sanotaan, että kun Jumalan sanansaattaja puhuu, jos hän ei varoita maailmaa synnistä, jos hän ei varoita maailmaa epäuskosta, niin nämä synnit tulevat hänen itsensä päälle. Mutta jos Jumalan sanansaattaja varoittaa, kehottaa parannukseen synnistä, kehottaa parannukseen epäuskosta, niin silloin hän on tehnyt tehtävänsä.

Jos ihminen ei kadu, jos hän ei nöyrry parannukseen, niin hän joutuu itse kantamaan syntikuormansa. Sitä ei kukaan ihminen kestä. Jumala vihaa syntiä, mutta rakastaa syntistä ihmistä.

Edelleen elämme armon aikaa. Elämme sellaista aikaa, jolloin Jumalan sana kuuluu kauas. Tätäkin seuralähetystä voi kuunnella maailman ääriin asti. Ja näin Jumala muistaa jokaista etsivää ihmistä, muistaa jokaista kiusattua Jumalan lasta.

Jos tätä lähetystä kuuntelee nyt joku internetin välityksellä, olitpa sinä maailman missä kolkassa tahansa, miten kiusatun tuntoinen, miten vähävoimaisen tuntoinen, miten epäileväisen tuntoinen tai jopa epäuskoisen tuntoinen tunnet, että sinulla ei ole Jumalan valtakuntaa eikä Jeesusta Kristusta, sinun elämästäsi puuttuu kaikki, niin rohkaistu uskomaan Jumalan valtakunnan evankeliumiin, usko synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä.

Sillä teidän silmänne ovat nähneet kaikki ne suuret Herran teot, jotka Hän on tehnyt. Sen tähden pitäkää kaikki ne käskyt, jotka minä teille tänä päivänä käskin, että te vahvistuisitte tulemaan ja omistamaan sitä maata, jota te menette omistamaan, että te kauan siinä maassa eläisitte, jonka Herra sinun Jumalasi vannoi teidän isillenne, heille antaaksensa ja heidän siemennellensä, sen maan, joka rieskaa ja hunajaa vuotaa.

Sillä se maa, johonkaas menet omistamaan sitä, ei ole niin kuin Egyptin maa, josta te lähteneet olette, jossa sinä siemenes kylvit ja kastoit sen jaloillas, niin kuin Kaalimaan, vaan se maa, johonka te menette omistamaan sitä, on vuorinen ja laaksoinen maa, jonka sade taivaasta kastaa, josta maasta Herra sinun Jumalasi pitää vaarin, ja Herra sinun Jumalan silmät aina näkevät sen vuoden alusta, niin vuoden loppuun asti.

Raamatussa on aina kaksi päällekkäistä asiaa useissakin teksteissä. Tässäkin tekstissä on sekä ajallinen, että hengellinen merkitys. Tässä puhutaan siitä Isänmaasta myös, johon me kaipaamme.

Täällä ajassa me joudumme usein pyytämään evankeliumia ja kastelemaan sydämemme maaperää tällä anteeksiantamuksella, mutta sitten kun pääsemme luvattuun maahan taivaaseen, niin silloin ei enää tarvitse kastella sydämen kuivunutta maaperää, vaan silloin on Jeesus, Kristus, Jumala, kaikki mitä taivaassa on.

Me emme tiedä, mitä siellä on. On Jumalan lasten lähteväna. Siellä on sellainen taivaan ilo ja juhla, josta ei mitään puutu enempää. Meidän ei tarvitse tässä vaiheessa taivaasta tietääkään. Siellä ei enää ole temppeliä, vaan Herra Jumala on itse temppelinä.

Ja pitää tapahtumaan, jos te hyvin kuuliaiset olette minun käskyilleni, jotka minä tänä päivänä teille käskenin, niin että te rakastatte Herraa, teidän Jumalaanne, ja palvelette häntä kaikesta teidän sydämessänne ja kaikesta sielustanne, että minä annan teidän maallenne sateen ajallansa varhain ja hiljain, että sinä korjaat jyvät, viinat ja öljyt, ja minä annan sinun karjallesi ruohua sinun kedoillasi, että te syötte ja ravitaan.

Kuuliaisuutta seuraa siunaus. On niin, että kun ihminen elää huonolla omalla tunnolla, niin hän ei näe Jumalan suurta hyvyyttä. Hän ei näe sitä, että Jumala on antanut hänelle kaikki aistit, on antanut ruoan ja vaatteet, on antanut Jumalan valtakunnan, on antanut Jeesuksen Kristuksen, on antanut sellaisen armon, ja aina kun tuntee itsensä heikoksi, on lupa uskoa synnit anteeksi.

Hyvällä omallatunnolla ihminen näkee, miten paljon Jumala on meitä rakastanut. On niin, että kun hyvä omatunto on ihmisellä, niin hän haluaa tässä ajassakin elää niin, että hän kelpaisi Jumalalle ja kelpaisi ihmisille.

Työnantajat kunnioittavat tällaista työntekijää. Te nuoret, te koululaiset, tehkää parhaanne. Tehkää niin hyvin työnne kuin pystytte. Teillä on siunaus elämässänne. Teidän vakaumuksenne, teidän uskonne, tuo sellaisen turvan elämäänne. Sitä kunnioitetaan vielä tässä ajassa. Tiedetään, että te olette luotettavia. Te tulette työpaikalle ajallanne. Te teette paljon asioita tämän yhteiskunnan parhaaksi.

Kannattaa aina luopua synnistä ja turvautua armoon. Varokaa, ettei teidän sydämenne vieteltäisi niin, että te poikette palvelemaan vieraita jumalia ja kumartamaan heitä. Ja Herran viha julmistuisi teidän päällenne ja sulkisi taivaan, ettei sadetta tulisi ja maa ei antaisi hedelmäänsä. Ja te kiiruusti hukkuisitte siitä hyvästä maasta, jonka Herra on teille antanut.

Sielunvihollisen tavoite on tämä. Estää Jumalan lasta nauttimasta Jumalan armosta ja siitä suuresta perintöosasta, joka meitä taivaassa odottaa. Älkää kuunnelko sielunvihollista, vaan kuunnelkaa Herraa Jeesusta hyvää paimenta.

Niin pankaat nyt nämä minun sanani teidän sydämeenne ja teidän mieleenne ja sitokaa niitä merkiksi teidän käsiinne, että ne olisivat muistoksi teidän silmäinne edessä. Ja opettakaa niitä teidän lapsillenne niin, että sinä puhut niistä huoneesta, istuissasi, tiellä käydessäsi, levätessäsi ja noustessasi. Ja kirjoita ne sinun huoneesi pihtipieliin ja sinun portteihisi, että sinä ja sinun lapsesi kauan eläisitte maan päällä, jonka Herra teidän isillenne vannoi antaaksensa heille, niin kauan kuin päivät taivaasta maan päällä ovat.

Tätä seurapuhetta joku saattaa kuunnella makuultaan, joku saattaa kuunnella istualtaan, joku saattaa kuunnella matkalla, joku tietokoneen ääressä, kuka missäkin. Me saisimme aina muistaa Jumalan sanan neuvot, saisimme muistaa aina Jumalan armolupaukset, saisimme aina muistaa Jumalan huolenpidon.

Te saatte jäädä Jumalan siunauksen varassa tekemään matkaa. Uskokaa synnit, kiusaukset, epäilykset ja sinäkin, joka vielä eläät epäuskossa, ilman Jumalaa, ilman Jumalan valtakuntaa, ja ilman Jeesusta Kristusta. Rohkaistu sinäkin uskomaan Jumalan valtakunnan evankeliumiin. Uskokaa synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä.

Jumala, saakoon Jeesuksen Kristuksen kautta ikuisen ylistyksen. Aamen.