Googlen valitsema mainos:
← Takaisin

Radiosaarna 2011

Puhuja: Seppo Lohi

Paikka: 2011 Suviseurat Lumijoella

Vuosi: 2011

Kirja: Matteuksen evankeliumi

Raamatunkohta: Matthew 16:21-23

Avainsana: armo anteeksiantamus ylösnousemus pelastus parannus sovitus kiusaus opetuslapseus kärsimys evankeliointi pyhä-henki hengellinen-taistelu jumalan-valtakunta raamatun auktoriteetti


Kuuntele
Armollinen Herra Jeesus! Sinä olet luvannut, että missä kaksi tai kolme kokoontuvat sinun nimeesi, sinä olet siellä heidän keskellään. Ja nyt meitä on enemmän kuin kaksi tai kolme. Kaipaamme pyhää läsnäoloasi ja sitä, että sinä antaisit meidän kuulla äänesi. Auta meitä kokosydämisesti uskomaan sinuun, seuraamaan tahtoasi ja toimimaan sanasi mukaan sellaisella ilolla, että muutkin alkaisivat kaivata luoksesi ja elää tahtosi mukaan, koska mikään ei ole viisaampaa ja parempaa. Aamen.

Tästä lähtien Jeesus alkoi puhua opetuslapsilleen, että hänen oli mentävä Jerusalemiin ja kärsittävä paljon. Kansan vanhimpien, ylipappien ja lainopettajien käsissä hänet surmattaisiin, mutta kolmantena päivänä hän nousisi kuolleista. Pietari veti hänet erilleen ja alkoi nuhdella häntä: "Jumala varjelkoon, sitä ei saa tapahtua sinulle, Herra!" Mutta hän kääntyi pois ja sanoi Pietarille: "Väisty tieltäni, Saatana. Sinä tahdot saada minut lankeamaan. Sinun ajatuksesi eivät ole Jumalasta, vaan ihmisestä."

Tämä oli siis katkelma Matteuksen evankeliumin kuudennestatoista luvusta. Tapahtumapaikka oli Filippuksen Kesarea, Israelin kaikkein pohjoisimmassa osassa. Tapahtuma-aika oli noin puoli vuotta ennen Jeesuksen ristiinnaulitsemista. Tekstin taustalla oli keskustelu, joka syntyi Jeesuksen kysymyksestä: "Kuka Ihmisen Poika on? Mitä mieltä ihmiset ovat minusta?" Pari tuhatta vuotta ihmiset ovat pohtineet tätä kysymystä, ja kirjakaupat ja kirjahyllyt ovat vastauksia pullollaan.

Pietari sanoi, että sinä olet Messias, elävän Jumalan Poika. Aivan oikein, hänet ristiinnaulittiin. Tavallisesti se merkitsi epäonnistumista. Ennen ja jälkeen Jeesuksen Palestiinassa esiintyi noin tusinan verran erilaisia messiaanisia liikkeitä. Jeesuksen lapsuudessakin oli muuan Juudas Galilealainen. Hän ja sadat hänen kannattajansa joutuivat viranomaisten käsiin. Ja tiedättekö, mitä sen jälkeen tapahtui? Heidät ristiinnaulittiin.

Pietarin täytyi siis tietää tämän oman kotiseutunsa synkkä menneisyys. Aivan samalla tavalla niin kuin hänen täytyi tietää se, että juutalaiset odottivat Messiaan tulevan kuninkaallisessa kunniassaan.

Silti Pietarin vastaus oli oikea. Jeesus oli todellinen Messias. Hän ei epäonnistunut. Mutta tuo hänen vastauksensa ei tullutkaan hänestä itsestään, vaan se oli Jumalan ilmoitus. Pietarilla oli kuitenkin edessään kivinen tie ennen kuin hänelle avautui, mikä hänen vastauksensa todellinen sisältö oli.

Mutta hämmästyttävää kyllä, se avautui yllättävän nopeasti. Kuvitelkaa, että jo muutaman kuukauden kuluttua, siis seuraavana helluntaina, Pietari oli valmis julistamaan suuren kansanjoukon edessä: "Jumala on tehnyt Jeesuksen Herraksi ja Messiaaksi, tämän Jeesuksen, jonka te ristiinnaulitsitte." Myös muut opetuslapset olivat valmiita antamaan vastauksen, mutta vain yhden vastauksen. He sanoivat, että kolmantena päivänä siitä, kun Jeesus teloitettiin ja haudattiin, hän nousi ruumiillisesti ylös.

Näin lausuessaan he tiesivät yhtä hyvin kuin mekin täällä, että sellaistahan ei tässä todellisuudessa tapahdu. Ne, jotka ovat kuolleet, ne pysyvät kuolleina, niin ensimmäisen vuosisadan Palestiinassa kuin teknisellä kaksituhattaluvullakin. Eivätkä opetuslapset odottaneet Jeesuksen kuolevan. Ja kun sitten näin kävi, he eivät odottaneet Jeesuksen nousevan ylös kuolleista. Ja kuitenkin he sanoivat ääneen ja selvästi, että näin oli tapahtunut.

Ja kaiken lisäksi apostolit perustelivat tämän sanomansa pyhillä kirjoituksilla. Oli siis tapahtunut hämmästyttävä muutos heidän ajattelussaan, ja sen jo pelkästään täytyi olla suuri ihme. Ja niin olikin.

Tähän tarvittiin nimittäin Jumalan koulu. Hyvin lyhyt, mutta erittäin vaikuttava. Jeesus aloitti sen oppijakson Pietarin tunnustuksesta. Siihen viittaavat Matteuksen sanat: "Tästä lähtien". Tästä lähtien oli siis aika vähin erin raottaa opetuslapsille salaisuutta, jonka Jeesus yksin tiesi.

Ja hän aloitti tämän kahdella tavalla. Ensiksikin kertomalla suoraan, kuten tekstissämme, että Messiaan tuli kärsiä ja kuolla, mutta kolmantena päivänä hän nousee ylös kuolleista. Ja toiseksi Jeesus näytti kolmelle opetuslapselleen, Pietarille, Jaakobille ja Johannekselle, miltä näyttää kirkastettu Messias, ja tämä tapahtui kirkastusvuorella kuuden päivän kuluttua tästä meidän tekstimme tapahtumasta.

Eikä siinä vielä kaikki. Sieltä ylhäältä Jordanin alkulähteeltä tie laskeutui alas laaksoon ja nousi ylös Jerusalemiin ja Golgatan kummulle. Ristiltä avautui näkymä ensimmäisten ihmisten kotiin, Paratiisiin.

Liikkeelle lähdettiin Raamatusta. Tämän ilmaisee Matteuksen sanavalinta. Jumalan Pojan tie ei ollut otettavissa ja jätettävissä. Se oli pyhissä kirjoituksissa ilmoitettu Isän tahto, ja siihen Jeesus oli vapaaehtoisesti suostunut rakkaudesta meihin. Ja tämän Jeesus teki heti alkuun selväksi: kaiken täytyy tapahtua niin kuin on kirjoitettu.

Ja pankaapa merkille, että evankeliumeissa usein toistuu sellainen sanonta, että täytyi tapahtua, kuten on kirjoitettu. Näin on kirjoitettu. Tämä tapahtui, jotta kirjoitukset kävisivät toteen, ja tästä syystä Raamatun täytyy olla myös meille uskon ja elämän ylin ohje.

Pietarin tunnustuksen jälkeen Jeesus oli luvannut hänelle taivasten valtakunnan avaimet, vallan sitoa ja vapauttaa. Nyt hän kertoi, mihin tämä valta perustui. Syntejä ei voi pyyhkiä pois, ellei niitä ole sovitettu. Siksi Messiaan täytyi kärsiä ja kuolla.

Näin Jeesus ilmoitti maailmaan tulonsa varsinaisen syyn. Hän palasi tähän aiheeseen ylösnousemisensa jälkeen. Luukas kertoo: "Tätä minä tarkoitin, kun ollessani teidän kanssanne puhuin teille. Kaiken sen tuli käydä toteen, mitä Mooseksen laissa, profeettojen kirjoissa ja psalmeissa on minusta kirjoitettu." Nyt hän avasi heidän mielensä ymmärtämään kirjoituksia. Hän sanoi heille: "Näin on kirjoitettu. Kristuksen tuli kärsiä, kuolla ja kolmantena päivänä nousta kuolleista, ja kaikille kansoille Jerusalemista alkaen on hänen nimessään saarnattava parannusta ja syntien anteeksiantamusta."

Jeesuksen käsitys avainten vallasta oli vähän toinen kuin fariseusten. Siksi Johannes evankeliumissaan täsmentää, mitä Jeesus avainten vallalla tarkoitti. Hän puhalsi heitä kohti ja sanoi: "Ottakaa Pyhä Henki. Jolle te annatte synnit anteeksi, hänelle ne ovat anteeksi annetut. Jolta te kiellätte anteeksiannon, hän ei saa syntejään anteeksi. Menkää ja kertokaa tämä kaikille ihmisille kaikkialla maailmassa, että Jumalan vastaus ihmisen pahuuteen ei ollutkaan raivoisa kosto, vaan anteeksiantamus."

Ristin päällä Jeesus rukoilee: "Isä, anna heille anteeksi. He eivät tiedä, mitä he tekevät." Siis tällä perusteella ja tällaisin varustein Jeesus lähetti opetuslapsensa matkaan. Perusteena oli siis Kristuksen kärsimys ja kuolema, syntien sovitus pitkäperjantaina. Varusteena oli Pyhä Henki ja avainten valta. Tällä perusteella, näillä varusteilla opetuslapset lähtivät matkaan.

Rakkaat ystävät, mekin täällä Lumijoella olemme samalla asialla. Me julistamme apostolin sanoin: "Antakaa sovittaa itsenne Jumalan kanssa." Jumalan valtakunta lähestyy teitä. Teillä on mahdollisuus tarttua sen ilosanomaan, sanomaan syntien anteeksiantamuksesta. Tehkää parannus ja uskokaa evankeliumi. Jumalan valtakunta lahjoitetaan teidän sydämiinne. Te saatte uskoa synnit anteeksi Herran Jeesuksen nimessä ja sovintoveressä.

Vanha sanonta kuuluu, ettei niin paljon pahaa, ettei jotain hyvääkin, mutta käännän sen toisinpäin: ei niin paljon hyvää, ettei jotakin pahaakin.

Katsopaas, myös paholainen kuuli sen, mitä Jeesus lupasi opetuslapsilleen taivasten valtakunnan avaimista. Tämä on uskomaton valta. Maan päälle jätettiin avaimet, joilla voidaan vapauttaa ihminen synnin kahleista. Ei siis ihme, että tällainen valta joutuu alttiiksi väärinkäytöksille, ja historia on täynnä siitä esimerkkejä.

Avainten valtaa ei saa käyttää inhimillisten tarpeitten toteuttamiseen. Avainten valtaa ei saa käyttää hengellisen vallankäytön välineenä. Avainten valtaa ei saa käyttää ihmisten alistamiseen, nöyryyttämiseen. Taivasten valtakunnan avaimet on annettu vain sitä varten, että ihminen voidaan vapauttaa synnin kahleista. Ja sellainen ihminen, joka ei halua päästä vapaaksi näistä kahleista, jää sidotuksi.

Ja vielä tärkein: ilman Pyhää Henkeä valtuus jää ihmisen sanaksi. Oikeastaan vielä pahempaa.

Rabbiinisen tulkinnan mukaan lainopettajien hallussa oli tiedon avaimet, oikeus sitovasti tulkita pyhiä kirjoituksia. He tekivät sitä työkseen joka päivä. Jeesus sanoi, että he käyttivät näitä avaimia väärin. He selittivät Raamattua väärin. He antoivat uskonkysymyksissä vääriä ohjeita. He eivät menneet itse sisälle Jumalan valtakuntaan ja neuvoillaan estivät myös halukkaita pääsemästä sinne sisälle.

"Voi teitä, lainopettajia! Te olette vieneet tiedon avaimen. Itse te ette ole menneet sisälle, ja niitäkin, jotka ovat halunneet mennä, te olette estäneet."

Jeesus varotti opetuslapsiaan toimimasta samoin. Ja se varoitus osoittautui aiheelliseksi. Siitä on tekstissämme esimerkki. Pietari nimittäin veti Jeesuksen erilleen ja alkoi opettaa häntä: "Jumala varjelkoon, sitä ei saa tapahtua sinulle, Herra!"

Siis äsken saamansa avainten vallan perusteella tämä Gennesaretin kalastaja ryhtyi opettamaan Jeesusta, kuten lainoppinut ikään. Hyvän tunnustuksen jälkeen hän oli vielä hyvissä luuloissa itsestään.

Mutta Jeesuksen puheen aikana Pietari myöskin havahtui siihen tosiasiaan, että todellakin, siis hänen lapsuudessaan Juudas Galilealaiselle ja niillä sadoilla oli synkkä loppu. Ja mekin olemme saaneet nähdä ja kokea, että yhden ja toisen kerran Jeesus itse opetuslastensa kanssa joutui pakenemaan Jerusalemin temppelialueelta, kun ihmiset alkoivat poimia kiviä.

Joskus siellä Gennesaretin järvelläkin hän joutui astumaan veneeseen ja liukenemaan Gennesaretin aalloille viranomaisia pakoon. Sitä paitsi Pietarilla oli itselläänkin paljon pelissä.

Pietarin sanoihin on helppo samaistua. Hänen menettelynsä oli syvästi inhimillinen. Hän halusi suojella ystäväänsä kärsimykseltä ja kuolemalta. Hän asettui ystävänsä rinnalle. Häneltä riitti myötätuntoa, empatiaa, sääliä ja rakkautta. Ja tätä kaikkeahan me kaipaamme tässä kovassa maailmassa.

Kuulostaa kauniilta, mutta siinä oli yksi vika: se ei ollut linjassa Jeesuksen opetuksen ja kirjoitetun Jumalan sanan kanssa.

Miten Jeesus tässä tilanteessa toimi? Hän kääntyi pois ja sanoi Pietarille: "Väisty tieltäni, Saatana! Sinä tahdot saada minut lankeamaan. Sinun ajatuksesi eivät ole Jumalasta, vaan ihmisestä." Tunnelma muuttui hetkessä. Pietari oli kuin ällikällä lyöty.

Vielä äsken Jeesus oli julistanut häntä autuaaksi. Vielä äsken hän oli nimittänyt hänet Pietariksi, kallioksi, ja vielä äsken Jeesus oli tunnistanut Pietarin puheessa Isän äänen, ja nyt hän sanoi: "Väisty tieltäni, Saatana, sinä olet kompastuskivi. Sinun ajatuksesi eivät ole Jumalasta, vaan ihmisestä." Ja kun ne olivat ihmisestä, ne olivat Paholaisesta.

Taustatilanne ja olosuhteet eivät voi muuttaa sitä, minkä Jumala on sanassaan ilmoittanut. Jumalan sana on sama eilen, tänään ja ikuisesti.

Jumalan sanan korvaaminen ihmisten ajatuksilla on tätä päivää. Modernia se ei ole, kuten olemme havainneet. Se on erittäin vanha erehdys. Se on kristikunnan ja oikeastaan koko maailman vanhin ja pahin vitsaus.

Näinhän tapahtui itse asiassa paratiisissa jo. Paholaisen puheet korvasivat Jumalan sanan, ja juuri se johti syntiinlankeemukseen, ja tätä tiliä Jeesus tuli ristillä maksamaan.

Sama kiusaaja elää ja voi hyvin aina silloin, kun toimitaan, eletään tai puhutaan toisin kuin Jumala on sanassaan ilmoittanut. Aina silloin, kun uskalletaan arvostella Mestaria, hänen raamatunselitystään ja hänen tulkintaansa, vaikka Jeesus on Jumala. Aina silloin, kun astutaan Jeesuksen edelle, vaikka kutsu kuului: "Seuraa minua". Aina silloin, kun uskalletaan asettaa kyseenalaiseksi Jumalan sanan pätevyys, vaikkapa säälin, inhimillisyyden ja rakkauden nimissä, vaikka Jumalan rakkaus ei koskaan voi olla ristiriidassa hänen oman sanansa kanssa.

On aina pelottavaa, kun yksittäiset kristityt, seurakunnat tai koko kirkko korvaavat Jumalan sanan inhimillisellä tiedolla ja järjen päätelmillä. Erityisen vakavaa se on silloin, kun se tehdään tietoisesti. Tietoisesti luovutaan Jumalan sanasta vain sillä perusteella, että kuvitellaan, että Jumalan sana ei kosketa enää nykypäivän ihmistä.

Hyvinvointiin tottuneen ihmisen on vaikea alistua sen tosiasian edessä, että syntiinlankeemuksessa turmeltui koko ihminen, ei vain osa hänestä, sekä järki, tunteet että tahto. Järki sokaistui ja tahto suuntautui pahaan, ja tästä turmeluksesta ihmiskunta ei ole jalostunut.

Pietari ei kyennyt erottamaan, milloin hänen ajatuksensa olivat lähtöisin Jumalasta ja milloin ihmisestä. Kykenettekö te?

Meillä on oikeus kohtuullisesti rakastaa myös itseämme ja oikeus kokea olevamme myöskin oikeassa. Niinpä Pietarin virhepäätelmään on helppo syyllistyä ja siksi sitä on niin vaikea tunnistaa.

Mutta jos uskon asioissa seuraamme ihmisjärjen ajatuksia ja päätelmiä, menetämme sen ainoan ja parhaimman aseemme, joka on Jumalan sana. Unohdamme, että ihminen ei luonnostaan ota vastaan Jumalan Hengen puhetta, sillä se on hänen mielestään hulluutta. Hän ei pysty tajuamaan sitä, koska sitä on tutkittava Hengen avulla, näin Paavali kirjoittaa.

Paholaisen ei ollut vaikea saada Pietaria uskomaan, että kun hän kerran oli ollut oikeassa, hän on aina oikeassa. Tällaisen tunteen vallassa syntyy helposti vääriä profeettoja. Kun on kerran toiminut oikein, helposti kuvittelee, että toimii aina oikein. Kun on kerran puhunut oikein, helposti kuvittelee, että puhuu aina oikein.

Rakkaat ystävät, jokainen meistä tahtoisi vaeltaa tämän elämän vähin vaivoin. Jeesuksen seurassa kulkeminen ei kuitenkaan ole vaivatonta. Pietarin halu välttää kärsimys sai aikaan sen, että Jeesus muistutti seuraamisensa perusteista: "Jos joku tahtoo kulkea minun jäljessäni, hän kieltäköön itsensä, ottakoon ristinsä ja seuratkoon minua."

Pietarilla oli paljon opittavaa, mutta Jeesuksella riitti anteeksiantamusta, kun hän kerran sitten lopuksi oli löytänyt oman paikkansa. Jeesuksen sanat olivat kovia, mutta ne auttoivat häntä löytämään oman paikkansa. Jeesus ei jäänyt häntä soimaamaan.

Hän esitti kolme kysymystä, ja yksi kysymys oli tärkeä: "Rakastatko sinä minua?" Ja kun Pietari vastasi myöntävästi, Jeesus sanoi: "Ruoki minun karitsoitani, kaitse minun lampaitani, ruoki minun lampaitani."

Jeesuksella riittää anteeksiantamusta myös meille: teille täällä teltassa, rakkaat ystävät, teille siellä radioitten ääressä, teille asuntovaunussa oleville, kaikenikäisille, kaikenkokoisille ja kaikille.

Te saatte uskoa Kristuksen ansion tähden omaksenne Jumalan valtakunnan aarteen. Synnit anteeksi Herran Jeesuksen nimessä ja sovintoveressä. Aamen.