Seurapuhe 08.09.2013

Jumalan rauha, joka käy yli kaiken ihmisymmärryksen, varjelkoon sydämemme ja ajatuksemme vapahtajassamme Jeesuksessa Kristuksessa. Loitamme nämä seurat yhteisellä kiitoksella ja rukouksella.

Rakas taivaallinen Isä, me olemme tänä kauniina syksyisenä sunnuntai-päivänä tulleet pyhän sanasi äärellä. Sinä Isä, joka tunnet meidät kaikki, tiedät meidän tarpeemme, tiedät meidän ilomme ja murheemme. Me pyydämme, että sinä olisit nyt avaamassa ennen kirjoitettua Jumalan sanaa heikkojen palvelijaisi kautta, niin että saisimme sanastasi sen määräosan, jonka näet meidän tarvitsevan. Siunaa meidän seuramme nimesi kiitokseksi ja kunniaksi ja meidän jokaisen kuolemattoman sielun autuudeksi. Aamen.

Viiden. Ennen Mooseksen kirjan luvusta kahdeksan luen sen alusta kymmenen jaetta yhteiseksi puheen ja tutkimisen aiheeksi. Sanat kuuluvat Jeesuksen nimeen.

Kaikki käskyt, jotka minä käsken sinulle tänäpänä, pitäkää ja tehkää, että eläisitte ja lisääntyisitte, tulisitte ja omistaisitte maan, josta Herra vannoi teille. Ja muista kaikkea sitä matkaa, jonka kautta Herra sinun Jumalasi johdatti näinä neljänä kymmenenä vuotena korvessa, vaivataksensa sinua ja koetellaksensa sinua, tietääksensä, mitä sinun sydämessäsi oli, pitäisitkö hänen käskynsä vai etkö. Ja hän vaivasi sinua ja antoi sinun isoota ja ravitsi sinun mannalla. Josta et sinä eikä sinun isäsi tunteneet antaaksensa sinun tietää, ettei ihminen elä ainoastansa leivästä, vaan kaikesta, mikä Herran suusta lähtee, elää ihminen.

Ei sinun vaatteesi vanhoidesta kuluneet yltäsi ja sinun jalkasi ei kuluneet näinä neljänä kymmenenä vuotena. Niin tiedä sydämessäsi, että Herra sinun Jumalasi on kurittanut sinua niin kuin mies kurittaa. Ja pidä Herran sinun Jumalasi käskyt vaeltaaksesi hänen tiellänsä ja pelätäksesi häntä.

Sillä Herra sinun Jumalasi vie sinun hyvälle maalle, sille maalle, jossa vesiojat, lähteet ja järvet ovat, jotka laaksoihin ja vuorten sivuille vuotavat. Maalle, jossa nisuu, ohra, viinapuut, siikunapuut ja granaatinomenat ovat. Maalle, jossa sinun Jumalasi on kurittanut sinun isoota ja rauhaa. Maalle, jossa on öljypuita ja hunajaa. Maalle, jossa ei sinun pidä vajavaisuudessa syömään leipää. Jossa ei mitään puutu. Maalle, jonka kivet ovat rautaa, jossa sinä myös vaskevuorista lohkaiset. Ja koska sinä syönyt ja ravittu olet, että silloin kiität Herraa sinun Jumalaa syvän maan edestä, jonka hän antoi sinulle. Aamen.

Tämä sunnuntai-päivä on, tai tämän teema on Jumalan huolenpito. Tämä ei ole tälle päivälle merkittyjä raamatun tekstejä. Mutta ajattelin kuitenkin, että luen tämän, sillä tämä kuvaa kuitenkin sitä, kuinka Jumala on aina pitänyt omistansa huolen. Ja sitähän me äsken rukouksessa pyysimme. Taivaan Isä sanansa ja henkensä kautta on avaamassa meille ennen kirjoitettua Jumalan sanaa niin, että me tulisimme hänen sanastansa rohkaistuksi ja ruokituksi ja neuvotuksi.

Tämä oli osa Mooseksen puhetta. Me kaikki tiedämme, kuka oli Mooses. Me emme hänen lapsuuden vaiheisiinsa puutu. Mutta sen sijaan menemme ajassa vielä hiukan enemmän taaksepäin ihan lyhyesti. Jumala johdatti, niin kuin me raamatusta olemme lukeneet ja seurassa olemme kuulleet, Abrahamin, uskon esi-isän, tänne Kanaanin maalle.

Jumala johdatti, niin kuin me raamatusta olemme lukeneet ja seurassa olemme kuulleet, Abrahamin, uskon esi-isän, tänne Kanaanin maalle. Ja hän sanoi, että he olisivat oikeutensa hernekeitosta nuoremmalle veljelleen. Eihän Jaakob paljon nuorempi ollut, sillä hehän syntyivät peräkkäin Jaakobin pitäessä Eesaalta kiinni kantapäästä.

Raamattu kertoo Eesausta hänen aikuisuudestaan muun muassa sellaista, että vaikka uskovainen isä ja äiti olivat varoittaneet, että he olisivat peräkkäin, he olisivat peräkkäin. Jaakob on vaikuttanut, että sinä et saa ottaa epäuskoisia tyttäriä itsellesi puolisoksi, niin Eesau kuitenkin teki, ja raamattu sanoo, että nämä asiat olivat isälle ja äidille mielikarvaudeksi.

Jaakob varjeltui uskovaisena. Raamattu kertoo kuitenkin hänenkin elämästään. Jaakob varjeltui uskovaisena. Jumalan tarvitsi korjata häntä.

No veljekset kadehtivat toiseksi nuorinta Joosefia ja myivät lopulta hänet ismaililaisille orjakauppiaille, jotka tulivat sitten Kananinmaalta Egyptiin ja Joosef myytiin orjaksi. Jumala kuitenkin siunasi hänen elämänsä.

Raamatussa hyvin lyhyesti ja paljon puhuvasti sanotaan, että siellä vieraalla maallakin Joosef oli onnellinen mies. Onnellinen sen tähden, että hän sai säilyttää uskon ja hyvän oman tunnon niin vaikeissakin olosuhteissa.

Tuli tuolle alueelle nälän hätää. Ja Jaakob perheineen Joosefin kutsumana muutti sitten Egyptiin. Heille annettiin asuttavaksi Goosenin maa. Tuossa Jaakobin perhekunnassa oli silloin 70 henkeä.

Meidän tekstimme kertoo sellaisesta ajankohdasta, joka olisi siitä lähes 500 vuotta myöhemmin. Kun tuosta Jaakobin perheen muutosta oli kulunut 430 vuotta, niin Egyptin faarao oli raskasti orjuuttanut israelilaiset. Jumala kuuli heidän hätänsä ja asetti Mooseksen johtamaan Israelin kansaa kohti luvattua maata.

Kun Jumala oli luvannut Aabrahamille, että minä ikiajoiksi annan tämän maan sinulle ja sinun siemenellesi, niin vaikka, kun tuossa vaiheessa Jaakobin perheen muuttaessa Aabrahamin jälkeläisiä oli vielä varsin vähän, niin tuon 430 vuoden kuluttua koossa oli kansa, jossa oli 600 000 yli 20-vuotiaista miestä. Ja varmaan voimme sanoa, että naisia samaan verran. Päälle lapset. Niin että ehkä siinä oli, en tiedä onko raamatussa missään tarkemmin sitä sanottu, mutta siellä koossa oli varmaan joku 2,5 miljoonaa.

Ja se oli myös aina sellainen kansa. Mooses lähti johdattamaan tuota kansaa kohti luvattua maata, jonka Jumala oli luvannut Aabrahamille ja hänen jälkeläisilleen asumaksi.

Jumala muisti antamansa lupauksen. Matka alkoi kohti luvattua maata. Ja olen yrittänyt arvioida raamatun perusteella, että ehkä puolitoista kaksi vuotta oli kulunut lähdön jälkeen siitä, kun tultiin Kanaanin maan rajalle ensimmäisen kerran.

Tässä puhuttiin 40 vuoden ajasta, jonka kansa kaikkiaan oli korvessa. Mutta siihen oli aivan erityinen hyvin vakava syy. Nimittäin kun tultiin Kanaanin maan rajalle, Mooses lähetti jokaisesta 12 Israelin sukukunnasta yhden miehen vakoilemaan edessä olevaa Kanaanin maata. Miten, minkälainen se on, miten sinne päästään.

Ja noista vakoilijoista kymmenen niillä oli aivan yksimielinen mielipide, että me olemme aivan turhaan tälle matkalle lähteneet. Siellä on niin väkevä kansa, että vaikka se on niin ihana maa edessäpäin, niin me emme ikinä sinne pääse. Miksi Jumala on meidät tänne johtanut kuolemaan korpeeseen.

Se oli näitten vakoilijoitten joukossa kaksi, Joosua ja Kaalet. Ja he sanoivat, että jos Jumala on meidän kanssamme, niin me sinne pääsemme. Älkää hätäilkö.

Mutta niin vain kävi, että kansa kuuli noita epäuskon saarnaajia. Ja seuraavan yön Raamattu kertoo näin: koko Israel itki. Siellä oli paljon katkeria sydämiään, sellaisia jotka ajattelivat, että miksi Jumala toi meidät tänne, tänne korpeen kuolemaan. Siellä Egyptissä olisimme saaneet lihapatojen ääressä olla, mutta nyt me kuolemme ja meidän lapsimme kuolevat tänne korpeen.

Ja ajatelkaa kun seuraava päivä koitti, niin siellä kansan keskustelussa, niin siellä kansan keskellä kävi kova suunnitelma, että valitaan Mooseksen tilalle uusi johtaja, joka vie meidät takaisin Egyptiin.

Me olemme oppineet ja usein kuulleet seuroissa, että tämä Israelin korven matka tai me voimme sanoa myöskin erämaamatka on henkilökohtainen, on hengellinen kuva Jumalan lapsen kilvoituksesta. Jumala on luvannut jokaiselle meille uskovaiselle, että minä nostan, minä kannan ja minä vien perille.

Tuossa äskeisessä virressäkin lauloimme Jumalan huolenpidosta. Ja kun Jumala on saanut asettaa meidän jalkamme rauhan tielle, niin on alkanut ja moni on saanut varjeltua lapsuuden kalleimmassa uskossa. On alkanut kilvoitus, kilvoitus tällä korven matkalla. Päämääränä kerran päästä luvattuun maahan, taivaaseen.

Kanaanin maa, tuo luvattu maa, on siis myöskin vertauskuva taivaan kodista. Ja kohti me veljet ja sisaret olemme matkalla.

Ja nyt kun oli lähestytty Kanaaninmaan rajoja, niin epäusko valtasi sydämet. Niin vahvasti epäuskoa saarnasivat nuo kymmenen miestä, että kansa joutui epätoivoon. Ja sehän merkitsee sitä, jos me ajattelemme uskomisen näkökulmasta, että kun sielun vihollinen niin monta kertaa on saarnaamassa, että aivan turhaa sinä yrität olla uskomassa. Et sinä pääse perille. Näethän sinä kuinka paljon sinä olet kompuroinut. Sinä olet paljon Jumalan armoa pyytänyt. Ja sinulle on kyllä sitä annettu. Mutta kyllä siinä joku raja on. Et sinä pääse perille.

Mutta me veljet ja sisaret olemme uudelleen ja uudelleen sen saaneet kuulla. Ja sitä vartenhän me tänäkin päivänä olemme seuroihin tulleet, että me saamme kuulla, vieläkö liitot Jumalan kanssa ovat voimassa.

No olen henkilökohtaisesti näin me ajattelemme. Olen tuntenut uskoni niin heikoksi, että minun tarvitsee päästä sinne, missä Jumalan lapset ovat koolla. Ja se on suinkin mahdollista.

Jumala ilmoitti tuon kansan kapinamielen jälkeen rangaistuksensa Israelin kansalle. Ja rangaistus ei ollut vähäinen. Sillä Jumala ilmoitti Mooseksen kansalle. Hän ilmoitti Mooseksen kautta, että niin monta päivää kuin nämä vakoilijat olivat tutkimassa Kanaanin maata, niin monta vuotta pitää tämän kansan elää täällä erämaassa.

Eli he olivat olleet 40 päivää vakoilumatkalla. Ja sen tähden kansan piti jäädä korpeen.

Jos me katsomme, Raamatussa on kerrottu siitä, miten tuo matka kulki tuolta Kosenin maalta lopulta sitten luvattuun maahan. Se tuli matka ensin sieltä etelästä päin Kanaanin maan rajoille. Ja silloin kun Jumala ilmoitti tämän epäuskon saarnan uskomisen tähden rangaistuksensa, niin kansa lähti etelään kohti.

Ja tuolta ajalta, joka on tämän vaiheen jälkeen, Raamattu kertoo vaikeista ajoista. Siellä muun muassa aika pian tuon jälkeen puhkeaa eri seura, jonka me Raamatusta tiedämme Kooran eri seuraksi. Siellä tuli tulisia käärmeitä kansan sekaan, kun kansa napisi.

Ja siellä Kormenin matkalla oli käynyt myöskin niin, että kun kansa oli napissut veden puutteen tähden, niin kerran Mooses, vaikka Raamattu sanoo, että Mooses oli niin siveä mies, että ei toista sellaista ole ollut, niin siinä tilanteessa Mooses meni turmelukseen ja hän sanoi, että pitääkö minun lyödä teille vettä tästä kalliosta?

Ja Jumala ilmoitti välittömästi tämän jälkeen, että koska sinä ja Aaron ette pyhittäneet minua Jumalan edessä, niin te ette pääse luvattuun maahan.

Kyllä Mooses ja Aaron olivat uskovaisia. Mutta siinä samalla näköisellä se, mikä tässä meidän tekstissämme tulee ja Mooseksen puheessa tulee esille, nimittäin tuo Mooseksen puhe oli jäähyväispuhe.

Mooseksen kautta Jumala antoi kymmenen käskyn lain Israelin kansalle, ja samalla myös meille, niin että me rippikoulussa esimerkiksi opettelemme nuo kymmenen käskyä. Mehän tiedämme, että nuo käskyt ovat elämän suojelemiseksi. Sitä varten Jumala on ne antanut.

Mutta syntiinlankeemuksen seurauksena yksikään ihminen ei ole kyennyt, eikä kykene niitä täyttämään. Vastaan Jumalan Poika, Herra Jeesus, on lain täyttänyt viimeistä piirtoa myöten.

Mooses on hengellisessä mielessä lain edustaja ja kuvaa sitä, kuinka Mooseksen tehtävä, siis lain tehtävä, on ilmoittaa epäuskoiselle ihmiselle, siis sellaiselle ihmiselle, joka ei vielä ole uskomassa, hänen tuomittu tunnon tilansa, että hän Jumalan edessä on lain rikkojana, vikapää iankaikkiseen kuolemaan.

Mutta samalla, siis kun tuo Mooses tämän ilmoittaa ja vie luvatun maan rajalle, niin sen jälkeen, jos tollanen ihminen haluaa anteeksiantamuksen evankeliumin omalle kohdalleen omistaa, niin hänet siirretään tuon evankeliumin uskovana luvattuun maahan.

Sitten Joosua, toinen noista uskovaista vakoilijoista, oli Mooseksen seuraaja kansanjohtajana. Jos Mooses ei voi viedä, laki ei voi viedä ihmistä Jumalan vastaan, Jumalan valtakuntaan. Laki ei kuulu kristitylle. Kristus on lain loppu jokaiselle uskovaiselle autuudeksi.

Meillä on sisällisen ihmisen puolesta kyllä Jumalan lakiin, mutta meillä ei omalta puolelta ole voimaa sen täyttämiseen. Siksi me tarvitsemme Jumalan, kokonaisen Jumalan armon omalle kohdallemme. Ja sitä me olemme saaneet ja saamme saamaan joka päivä runsaan määrin kuulla omalle kohdallemme ja sitä omistaa.

Jumala oli ilmoittanut Moosekselle, niin kuin jo äsken sanoin, että hänkään ei pääse luvattuun maahan. Nyt oltiin tultu toisen kerran, neljänkymmenen vuoden kuluttua luvattuun maan rajalle. Ei enää etelästä vaan kaakosta päin. Nebon vuori oli siinä lähellä. Ja Jumala oli ilmoittanut, että tälle vuorelle sinun pitää nousta. Ja tällä vuorella sinun ajallinen elämäsi päättyy.

Niin kuin Raamattu käyttää tuossa yhteydessä sanontaa, sinut kootaan kansasi tyköön.

Mooses piti pitkän jäähyväispuheen Israelin kansalle. Muistamme vielä sen, että tuo väki oli neljänkymmenen vuoden aikana niin paljon ja sillä tavalla vaihtunut, että moni oli jäänyt välille.

Silloin kun nuo jäähyväispuheet ne olivat jääneet välille. Silloin kun ne olivat jääneet välille.

Silloin kun nuo vakoilijat olivat palanneet Kanaanin maalta ja Jumala ilmoitti rangaistuksensa, niin hänhän sanoi, että kaikki, jotka ovat olleet Egyptistä lähdettäessä yli kaksikymmentä vuotiaita, jäävät matkalle. He eivät saa astua jalallaan luvattuun maahan.

Aina poikkeus oli Joosua ja Kaalet, nuo uskovaiset pojat.

Tässä tekstissä, joka oli siis osa Mooseksen puhetta, ja hän muistuttaa siitä, kuinka ne sanat, jotka minä teille puhun tänä päivänä, jos te nämseen teette ja olette kuuliaisia, niin te saatte elää, te saatte lisääntyä ja pääsette omistamaan luvatun maan.

Ja sitten hän sanoi, että ja muista kaikkea sitä matkaa, jonka kautta Herra sinun Jumalasi johdatti näinä neljänä kymmenenä vuotena korvessa, vaivataksensa sinua ja koetellaksensa sinua, tietääksensä mitä sinun sydämessäsi oli, pitäisitkö hänen käskönsä vai etkä.

Me monesti olemme Jumalan valtakunnassa kuulleet sanottavan, että meidän ei tarvitse muistella anteeksi annettuja syntejä. Ja näin se on. Mutta eräässä mielessä, kun tähtäämme, tässä Mooses sanoo, että muista sitä matkaa, jonka sinä olet kulkenut.

Ja saamme siinä mielessä, veljet ja sisaret, tänäkin päivänä muistella omaa elämäämme, joka on taakse jäänyt, että me saisimme katsella siitä, kuinka ihmeellinen on ollut minun kohdalla Jumalan voima.

Kuinka Jumala on monia minun kanssani, jotka tuhlaajaretke olemme tehneet, auttanut takaisin valtakuntaansa. Ja kuinka hän sinua ja minua on päivittäin ja hetkittäin kuljettanut tässä Jumalan kansan matkasaatossa.

Sitä me saamme ihmetellä. Varsinkin vanhemmat ihmiset, jotka muistavat monia vaikeita taisteluja ja aikoja. Te ja me ihmettelemme sitä, kuinka Jumalan armo ja voima on ollut väkevä.

Ja kyllä me sen tiedämme, että tänäkin aikana toki siitä olemme, emmekä tiedotusvälineistä joutuneet lukemaan ja seuraamaan, kuinka sielunvihollinen on tänäkin päivänä Jumalan lapsille vihainen.

Sielunvihollinen tietää sen, että joka kilvoittelee uskovaisena loppuun saakka, se pääsee perille kunnian taivaaseen. Sielunvihollinen hän itse on langennut enkeli, ja se tietää, että sen osa on iankaikkinen tuska ja vaiva.

Ja siksi se sielunvihollinen kadehtii meidän Jumalan lasten onnellista osaa. Se ei haluaisi yhdenkään meistä pääsevän taivaaseen. Ja se suuresti riemuitsee siitä, kun se saa yhdenkään Jumalan lapsen langetettua epäuskoon.

Tämä on se, mitä me olemme.

Täällä kerrotaan, kuinka Jumala vaivasi sinua ja antoi sinun isoota ravitsimannalla, antaaksensa sinun tietää, että ihminen ei elä ainoastaan leivästä, vaan kaikesta, mikä Herran suusta lähtee.

Me muistamme, että tämä on se raamatun kohta, jota Jumalan poika Herra Jeesus itse lainasi, kun hän oli sielunvihollisen kiusattavana ja julkisen toimintansa alussa.

Sielunvihollinenhän sanoi Jeesukselle, että sano näille kiville, että ne muuttuisivat leiviksi. Niin siihenhän Jeesus sanoi, että kirjoitettu on: Ei ihminen elä ainoastaan leivästä, vaan jokaisesta sanasta, joka on Jumalan suusta lähtevä.

Ja kun oltiin tuolla... Israelin kansa oli tuolla korpivaelluksella, niin ei siellä ollut omasta takaa. Kun kansa vaelsi, me tiedämme sen, että viljaa kasvatetaan niin, että tuo vilja vaatii oman kasvuaikansa. Mutta kansa vaelsi. Ei ollut mahdollisuutta elää niin kuin normaalisti pysyvällä asuinsijalla.

Jumala antoi mannaa. Jumala antoi myöhemmin peltokanoja. Raamattu siitä kertoo. Siis täysin Jumalan armon varassa oltiin tuon korven matka-aikana.

Ja tämän kautta Jumala tahtoi avata noille israelin lapsille sen, että ihminen ei elä ainoastaan ajallisesta leivästä, vaan siihen tarvitaan Jumalan armo ja apu.

Sitten täällä on ihmeellinen kuvaus. Tämä ihmeelliset vaatteet.

Meillähän tänä päivänä ja tänä aikana on paljon vaatteita. Varmaan tännekin seuroihin lähdettäessä monet katselivat omaa vaatekomerua ja miettivät, että mitkähän vaatteet minä panisin ylleni.

Ei siellä ollut israelilaisilla monenlaisia vaatteita. Oli pitänyt lähteä sinä yönä, jona surman enkeli kulki läpi Egyptin maan, surmaten kaikki egyptiläisten esikoiset. Ei vain ihmisten, vaan myöskin karjan.

Sinä yönä hyvin kiireesti piti israelilaisten lähteä. Ja Raamattu sanoo tässä, että sinun vaatteesi ei vanhuudesta kuluneet. Ei sinun jalkasi kuluneet, eli ajettuneet.

Ja sanomme, että olihan ihmeelliset vaatteet. Ja varmaan jotkut kevyet sandaalit oli noilla ihmisillä jalassa, tai ehkä paljain jaloin.

Olen näin ajattelemassa, että tuo vaate tarkoittaa tässä sitä vanhurskauden vaatetta, joka jokaisella Jumalan lapsella on. Ja vaikka me eläisimme vanhaksi, vaikka meidän kilvoituksen matkamme olisi pitkä, niin tuo vanhurskauden vaate ei kulu.

Mutta me tiedämme, veljet ja sisaret, että sitä meidän tarvitsee hoitaa, että se säilyisi Herran Jeesuksen vanhurskauden vaatteena ansionsa tähden.

Niin tiedä sydämessä, että Herra sinun Jumalasi on kurittanut sinua, niin kuin mies kurittaa poikaansa.

Mä katsoin ihan mielenkiinnosta, että mitä sanoo uudempi raamatun käännös. Tuo kurittaminenhan tulee mieleen sellaisen hyvin ankaran ruumiillisen rangaistuksen, mutta uudempi raamatun käännös sanoo, että kysymys on kasvattamisesta.

Siis Herra sinun Jumalasi on kasvattanut sinua, niin kuin mies kasvattaa poikaansa.

Sillä korven matkalla, niin kuin meidänkin elämässämme, on ollut monenlaisia vaiheita. On saattanut olla hyvin vaikeita elämäntilanteita, ja on tuntunut siltä, että miten minä pääsen eteenpäin.

Jumalan valtakunnan evankeliumi on kuitenkin avannut tietä. Aivan niin kuin Israelin kansa edestä punainen meri jakaantui kahtia, että kansa pääsi toiselle puolelle.

Monesti on niin, että me emme koettelemusten aikana ymmärrä, miksi Jumala sallii meille tällaista, mutta usein jälkeenpäin me huomaamme, että meidän taivaan isä on halunnut noittenkin vaiheitten kautta olla minun elämäni ohjaamassa niin, että uskomisen asia säilyisi kaikkein kalleimpana.

Ja sitten tällä tekstimme lopulla kuvaa, mitä on edessäpäin. Herra sinun Jumalasi vie sinun hyvälle maalle, sille maalle, jossa vesiojat lähtevät ja järvet ovat.

Ja minä täältä vain yhden kohdan tähän luen: Maalle, jossa ei sinun pidä vajavaisuudessa syömään leipää, jossa ei mitään puutu.

Tämä oli kuvausta ajallisesta Kanaanin maasta, mutta samalla tämä on kuvausta taivaan kodista.

Niin, että veljet ja sisaret, kerran kun meidän ajallinen elämämme päättyy, me pääsemme taivaan kotiin. Ja siitä tämä raamatun paikka hyvin lyhyesti sanoo, että siellä ei mitään puutu.

Meillä on täällä ajassa, ajallisuuden keskellä eläessämme monenlaisia vaikeuksia, monenlaisia sairauksia, monenlaista kärsimystä. Mutta kerran, kun me saamme uskovaisena kilvoitella perille asti, niin me pääsemme uskosta näkemiseen.

Ja kun me saamme uskoa, niin me pääsemme uskoon. Jumala osoitti hänelle Kanaanin maan, sen maan, johonka Israelin kansa oli kohta pääsemässä.

Ja näin mä ajattelen, että samalla Mooses hengessä sai katsella, että kun Jumala näin hyvin kansansa siunaa, niin hän sai samalla katsella sitä päämäärää, mihin hän aivan kohta oli pääsemässä itse.

Raamattu kertoo, että Mooses kuoli. Hän kuoli tuolla Nebon vuorella. Ja Jumala hautasi hänet.

Tuota Mooseksen hautaa on monet yrittäneet etsiä. Kun siitä on näinkin tarkka kuvaus, että Nebon vuorella, mutta ei sitä ole löytynyt, eikä ole löydetty.

Kerran joku vanha puhujanveli muisteli eräitä pirttiseuroja, niin että, jotenkin yhteydessä, kun seureen väliajalla käytiin kanssapuheita, siihen aikaan monesti oli vielä niin, että epäuskoisia ihmisiä tuli seuroihin. Ja seurassa oli myöskin sellaisia, jotka olivat omassa vanhurskaudessa eläviä.

Niin siinä yksi uskovainen mummu oli sanonut, että minäpä tiedän, missä se Mooses on. Ja se hauta on. Mutta te ette tiedä.

No nämä olivat tietysti kovasti uteliaana kysyneet, että no sano, missä se on.

Niin tuo mummu oli sanonut, että minun kohdallani Mooseksen hauta on... Hän oli maininnut jonkun seuratuvan, jossa hän ensimmäisen kerran oli saanut omalle kohdalleen omistaa evankeliumin sanan.

Ja siinä, niin kuin tuo mummu uskovaisena sen näki, Mooses oli häntä johdattanut aina luvatun maan rajalle. Mutta kun hän sai kuulla evankeliumia omalle kohdalleen ja sen sai uskoa, niin Jumala hautasi hänen kohdallaan Mooseksen. Ja sen enempi Mooses ei ole. Hän ei opettajana ollut, vaan Jumalan terveellinen armo.

Kun me vielä tämän päivän teeman perusteella Jumalan huolenpito ajattelemme tuota Israelin kansan korpivaellusta, se oli vaikeaa. Siellä Mooses sai monta kertaa rukoilla Jumalaa kansan puolesta, kun kansa oli tehnyt syntiä.

Siellä oli todella vaikeita aikoja, niin kuin edellä muistelimme, esimerkiksi tuo vakoilijoiden lähettämisen jälkeen olleen ajan. Siellä oli vaikeita aikoja, mutta Jumala piti kiinni lupauksiin, lupauksestaan.

Kun satoja vuosia aikaisemmin Jumala oli antanut lupauksen Abrahamille, että sinun siemenellesi minä annan ikuisiksi ajoiksi tämän maan, niin vaikka niin mahdottomalta inhimillisesti näytti tuon osittain miljoonaisen kansan päästä Kanaanin maahan perille erämaassa neljänkymmenen vuoden ajan, niin Jumala piti ajallisessa mielessä heistä huolen, mutta ennen muuta Jumala halusi hoitaa heitä valtakuntansa evankeliumilla.

Moni jäi välille epäuskonsa tähden, mutta onnellinen oli se päivä, jolloin Israelin lapset saivat ylittää Jordan-virran ja pääsivät luvattuun maahan.

Onnellinen on myöskin se päivä, jolloin sinä ja minä, veljeni ja sisareni, saamme jalkamme astua rauhan rannalle.

Me olemme vielä kilvoittelevan ja taistelevan seurakunnan keskellä, tuolla korven matkalla, niin kuin Israelin kansa oli silloin.

Mutta muista aina, Jeesuksen nimessä ja veressä on kaikki sinut anteeksi. Muista aina, rakas veljeni ja sisareni, että Jumala pitää meistä huolen, jokaisesta henkilökohtaisesti.

Raamattu sanoo muun muassa, että ei hiuskarvakaan lähde meidän päästämme taivaallisen Isän sitä tietämättä.

Se on jo suuri ihme, näin voimme jokainen sanoa omalla kohdallamme, että minä saan tänä päivänä olla uskomassa. Minä saan elää Jumalan lasten rakkauden piirittämänä.

Taivaallinen Isä varjelkoon ja hän haluaa varjella aina jokaista meistä joka päivä elämämme matkalla Jumalan ajan niin, että me saamme, kun Jumalan aika itse kunkin meidän kohdalla koittaa, laskea matkasauvamme ja ummistaa silmämme uskovaisina tälle maailmalle.

Me saamme silloin avata silmämme uudessa isänmaassa taivaan kodissa.

Jää nytkin, rakas veljeni ja sisareni, uskomaan kaikki syntisi anteeksi Jeesuksen nimessä ja sovintoveressä, ja olet turvattu ja vapaa.

Aivan erityisesti haluaisin rohkaista teitä, rakkaat tytöt ja pojat, ja te, jotka olette aikuisuuden kynnyksellä. Taivaallinen Isä on luvannut teistä, niin kuin kaikista meistä, pitää hyvää huolen.

Pitäkää aina Jumalan valtakunta rakkaana ja kalliina, sillä tämä on meidän elämämme kaikkein kallein asia.

Me saamme omistaa Jumalan lapsen nimen, joka on kaikkia muita nimiä korkeampi. Me saamme omistaa sen Herra Jeesuksen ansion tähden.

Siksi nytkin turvallisesti uskokaa, syntinne ja matka viettää ja viet anteeksi Jeesuksen nimessä ja sovintoveressä.

Armon voima meitä kantaa niin kuin se tähän päivään asti on kantanut, kantaa meitä siihen asti, että me pääsemme perille taivaaseen.

Saamme näin jokainen jäädä turvallisin mielin Jumalan ja hänen armonsa sanaan siunattuun haltuun Jeesuksen nimessä. Aamen.

Omalle kohdalle haluaisin kysyä, saanko minä uskoa omat syntini anteeksi. Minä en aina halua uskoa yhdessä teidän kanssanne. Kiitos.