Seurapuhe 03.10.2018

Isän ja pojan ja pyhän hengen nimeen yhdymme aluksi yhteiseen kiitokseen ja rukoukseen.

Rakas taivaallinen isä, me olemme armostasi saaneet tulla jälleen yhdelle koolle pyhän sanasi äärelle. Isä, sinä isä tiedät, minkä elämäntilanteen keskeltä kukin meistä on tänne tullut tai on sanasi äärellä muuten. Sinä yksin voit johtaa niin, että sinä voit puhutella meitä sen mukaan, kun sinä isä näet hyväksi. Siksi me isä nytkin haluamme ensinnäkin kiittää. Kiittää sinua kaikista ajallisista, mitä olet meidän elämämme suonut, mutta tänäkin iltana ennen kaikkea sydämestämme nousee sinulle kiitos uskomisen lahjasta siitä, että olemme saaneet tähän päivään asti kilvoitella lapsenasi.

Ja se on meidän jokaisen rukouksen pyyntö, että me saisimme varjeltua sinun armohuoneessasi. Veljen ja sisarten matkasaatossa päivämme loppuun asti, että me pääsisimme omistamaan sitä päämäärää, jota varten me olemme uskomassa. Että me pääsisimme taivaan kotiin.

Tänä iltana, kun me hiljenemme sanasi äärelle, pyydämme, että sinä murtaisit armon leipää tahtoisin jälkeen. Nimesi. Kiitokseksi ja kunniaksi ja meidän jokaisen kuolemattoman sielun autuudeksi. Aamen.

Apostolien tekojen viidennestä luvusta ajattelin lukea sellaisen raamatun kohdan, joka liittyy viime sunnuntain tai samalla myöskin tämän viikon raamatun teksteihin. Viime sunnuntaihan oli Mikaelin päivä tai Mikkelin päivä. Enkelien ja lasten päivä.

Nämä sanat, jotka luen täältä, kuuluvat Jeesuksen nimeen. Niin ylimmäinen pappi ja kaikki, jotka hänen kanssansa olivat saddukealaisten lahko ja olivat täynnänsä kiivalta ja paiskaisivat kätensä apostolitten päälle ja panivat heidät yhteiseen vankihuoneeseen. Mutta Herran enkeli avasi yöllä tornin ja vei heidät sieltä ulos ja sanoi: menkää, seisokaa ja puhukaa templissä kansalle kaikki tämän elämän sanat.

Mutta kun he sen kuulivat, menivät he varhain aamulla templiin ja opettivat. Niin ylimmäinen pappi tuli ja ne, jotka hänen kanssansa olivat, kutsuivat raadin kokoon ja kaikki Israelin lasten vanhimmat ja lähettivät vankihuoneeseen heitä noutamaan. Kun palvelijat menivät eikä heitä tornista löytäneet, niin he palasivat ja ilmoittivat sanoen, tornimme tosin löysimme kyllä visusti suljettuna, vartijat ulkona oven edessä seisomassa, mutta kun me sen avasimme, emme ketään sieltä löytäneet.

Kun ylimmäinen pappi ja temppelin esimies ja pappeen päämiehet nämä kuulivat, epäilivät he heistä, miksi se viimeinkin tulisi. Niin tuli yksi ja ilmoitti heille sanoen, katsokaa miehet, jotka te torniin panitte, ovat templissä ja seisovat opettamassa kansaa.

Niin esimies meni palvelijoinensa ja toi heidät suosiolla sieltä, sillä he pelkäsivät kansan heitä kivittävän. Ja kun he toivat heidät, asettivat he heidät raadin eteen ja ylimmäinen pappi kysyi heiltä sanoen: emmekö ole kovasti teitä kieltäneet puhumasta kansallisesta? Ja katsokaa, olette Jerusalemin täyttäneet teidän opetuksellanne ja tahdotte tämän ihmisen veren vetää meidän päällemme.

Mutta Pietari ja muut apostolit vastasivat ja sanoivat: enempi tulee kuulla Jumalaa kuin ihmisiä. Meidän isämme Jumala herätti Jeesuksen, jonka te tapoitte ja ripustitte puuhun. Sen on Jumala korottanut oikealle kädellensä päämieheksi ja vapahtajaksi antamaan Israelille parannusta ja syntein anteeksiantamusta. Ja me olemme näiden sanain todistajat ja myös pyhä henki, jonka Jumala on niille antanut, jotka häntä kuulevat.

Mutta kun nämä kuulivat, kävi se lävitse heidän sydämensä ja he pitivät neuvoa tappaaksensa heitä. Aamen.

Tämä apostolien tekojen raamatun alku. Olkaa hyvin samalla sanoilla kuin Luukkaan evankeliumi. Luukashan ei ollut Jeesuksen 12 opetuslapsen joukossa, mutta hän hyvin tarkoin selvitti Jeesuksen elämän tapahtumat ja myöskin apostolien tekoihin liittyvät tapahtumat. Että kaikki hän tarkasti, että kaikki on juuri niin kuin ne ovat tapahtuneet. Ja hän osoitti. Hän osoitti sekä Luukkaan evankeliumin että tämän apostolien teot Teofiilukselle.

Siitä ei tiedetä, miten tämä Teofiilus sitten liittyy tähän. Mutta joka tapauksessa tiedämme sen, että tuo vastaanottaja Teofiilus oli uskovainen mies. Ja kun tätä apostolien tekoja lukisi, niin ainakin minulle on tullut mieleen se, että tämä monessa paikassa on aivan kuin jännityskertomuksen lukemista.

Kuinka muistamme kaikki sen, että kun Jeesus oli ristiinnaulittu ja oli haudassa eikä ollut vielä noussut ylös. Sieltä ja myöskin sen jälkeen, niin opetuslapset ja kaikki uskovaiset olivat hyvin peloissaan. Raamattuhan kertoo, että he kokoontuivat lukittujen ovien takana. Ja varmastikin syy siihen, että he olivat lukittujen ovien takana, oli pelko, että mitä heille tapahtuu, kun heidän herransa ja mestarinsa ristiinnaulittiin.

Siksi tämä apostolien teot esimerkiksi mukaisesti sehän kertoo juuri apostolien tekojen ensimmäistä vaiheista eli evankeliumin työn alkuvaiheista. Niin kuin Jeesus oli sanonut omillensa, että pitää mennä kaikkeen maailmaan ja saarnata kaikille luodolle parannusta ja syntien anteeksiantamusta alkaen Jerusalemista ja aina maan ääriin asti.

Ja kun me tämän päivän Jumalan lapset ajattelemme, niin me elämme aikaa, joka on noin 2000 vuotta noitten sanojen lausumisen jälkeen. Ja itse olemme saaneet ja saamme jatkuvasti ihmetellä, kuinka Jumala johtaa valtakuntansa työtä.

Esimerkiksi itse oikein hyvin muistan sen, kuinka joskus sanotaan 70-luvulla, 80-luvulla, niin jos olisi sanottu, että ei kulu pitkää aikaa, niin moni ihminen, joka asuu Suomen rajan itäpuolella, saa parannuksen armon. Saa parannuksen armon. Ja jos sitten sen jälkeen, kun lähetysmatkat ja evankeliumin työ alkoi Venäjällä, olisi sanottu, että kuluu vain jokin aika, niin moni ihminen Afrikassa saa parannuksen armon.

Jumala johtaa valtakuntansa työtä. Ja me tästä tiedämme sen, että se mikä ihmismielellä näyttää mahdottomalta, niin se on Jumalalle mahdollista.

Aivan samalla tavalla me saatamme ajatella sitä, että on ehkä joku meille tuttu epäuskoinen ihminen, josta me saatamme noin inhimillisellä ymmärryksellä ajatella, että se ei koskaan kyllä saa parannuksen armoa eikä käsitä uskomisen asiaa. Mutta voi olla, että tuo ihminen saakin parannuksen armon.

Ja siksi meillä uskovaisilla on aina se rukouksen mieli, että mahdollisimman moni ihminen käsittäisi uskon lahjan. Ensimmäisenä asiana kuitenkin on kaikessa pyytämisessä ja rukoilemisessa se, että minä itse ja sinä ja minä, että me saisimme itse varjeltua uskovaisina.

Mieleen nousee nyt Jeesuksen ajallisen toiminnan ajalta tilanne, jossa Jeesus oli lähettänyt 70 niihin paikkoihin, joihin hän itse oli tuleva. Ja nuo 70 palasivat tuolta lähetysmatkalta ja olivat intoa täynnä ja sanoivat, että Herra, henki on meidän allemme annettu. Niin oli menestys ollut hyvä siellä lähetysmatkan varrella. Siellä oli ollut parannuksen tekijöitä.

Niin Jeesus sanoi, että älkää siitä iloitko, vaan ennemmin siitä, että teidän nimenne on kirjoitettu elämän kirjassa taivaassa.

Kun täällä apostolien tekojen aivan alkulehdillä kerrotaan siitä, että Jeesus oli astunut ylös taivaaseen, niin kaksi veliä, Johannes ja Pietari, meni temppeliin, Jerusalemin temppeliin. Ja samanaikaisesti siellä kannettiin rampaa miestä. Se oli noin 40 vuoden ikäinen. Ja luonnollisesti lapsesta asti oli ollut liikuntakyvytön.

Ja tuo ihminen ilmaisi noille veljille, että hän haluaisi jotakin saada, aivan kuin almua heiltä. Niin velit vastasivat, että rahaa, kultaa ja hopeaa meillä ei ole sinulle antaa, mutta sitä, mitä meillä on, me annamme. Ja Pietari otti tuota miestä kädestä kiinni ja sanoi: nouse ylös Jeesuksen nimeen.

Ja tuo ihme, että tästä koko elämänsä tähän asti rampana ollesta miehestä tuli kävelevä, se oli niin suuri hämmästyksen aihe Jerusalemissa, että tieto siitä levisi kulovalkean tavoin.

Niin Pietari sanoi kaikille noille ihmisille, jotka tulivat sitä tilannetta ihmettelemään, että älkää luulko, että me omalla erinomaisuudella tämän saimme aikaan, vaan sen on tehnyt Jeesuksen Kristuksen voima. Ja sitten hän alkoi puhua heille Jumalan sanaa.

Ja siinä hän muisteli sitä, mitä oli vasta tapahtunut. Puhui siitä, kuinka Jeesus ristiinnaulittiin. Mutta sitten hän tulee, on merkille pantavaa, että vaikka hän nuhteli suoraan noita kuulijoita, niin hän hyvin rakkaasti sanoi, että minä tiedän, että te ja teidän esimiehenne, te tyhmyydestä olette sen tehneet. Ja kehottaa heitä parannukseen.

Ja me muistamme, että tuona päivänä, helluntaipäivänä, kolme tuhatta ihmistä sai uskomisen armon. Ja hyvin nopeasti tuo evankeliumin työ menestyi.

Niin, että täällä kerrotaan siitä, että ystäkkiä siihen paikalle tulikin ylipappi, kirjanoppineita ja saddukeuksia. Ja puuttuihan tuohon tilanteeseen. Ja tiedämme sen, että tilanne oli uskovaisten kannalta vaikea ja hämmentävä.

Ja toisaalta nuo ylimmäinen pappi ja kirjanoppineet tulivat sen tähden, että kun nuo opetuslapset puhuivat Jeesuksesta ja Jeesuksen kuolleista nousemisesta, mikä oli aivan kauhistuksen aihe näille.

Niin kuin me kaikki muistamme sen, että kun Jeesus oli haudattu, niin näin, näille vartioillehan maksettiin rahaa, että he vartioitsisivat Jeesuksen hautaa. Ja sitä varten, etteivät opetuslapset vain tulisi ja varastaisi Jeesuksen ruumista ja sanoisi, että Jeesus on noussut ylös.

Ja kuitenkin Jeesus nousi ylös. Ei sen tähden, että opetuslapset olisivat tilanteeseen puuttuneet, vaan Jumala lähetti enkelinsä vierittämään kalliohaudan suulta järkäleen pois ja Jeesus nousi ylös.

Ja sen jälkeen hän ilmestyi useita kertoja omillensa.

Ja niin kuin tässä tekstissä, me olemme tulleet siihen tilanteeseen, että Jeesus on noussut ylös taivaaseen.

Och pågår hon, och pågår av det consisting. Och pågår av det efteråt kommer oma barn. Och efter detta pratar man om problemen. Ochass de ver parar här. Men för länder som de jobbar då. Och i den här schwierigen ant bursts catering. Och i den här samhällen så säger vi, haftar vi det grund, çokOn.

On Jumalan omaisuuden kansa, että israelilaiset tekisivät parannuksen ja saisivat syntihän anteeksi. Näinhän oli myöskin silloin, kun alkoi pakanain etsikon aika, niin nuo veljet, jotka evankeliumia olivat kuljettamassa, niin he ensin aina tarjosivat juutalaisille evankeliumia.

Mutta sitten tuli sellainen tilanne, että nämä juutalaiset rupeasivat pesäivät pilkkaamaan. Silloin lähetysmatkalla oli Paavali kahden veljen kanssa. Ja kun ne pilkkasivat noita evankeliumisaarnaajia, niin Paavali joutui sanomaan, että koska te katsotte itsenne mahdottomaksi tähän armoon, me käännymme pakanain puoleen.

Jumala johdatti silloin niin, että esimerkiksi Kornelius sai parannuksen armon hänen perheväkensä. Sitä täällä apostolien teossa kerrotaan.

Sekin on hyvin mielenkiintoinen tapahtuma, kuinka Jumala puuttuu tapahtumien kulkuun, kun Pietarilla oli sellainen käsitys, että aivan niin kuin tässä Pietari sanoo, että antamaan Israelille parannusta ja syntein anteeksiantamusta.

Pietarillakin oli sellainen ymmärrys, mikä oli sen ajan ihmisten yleinen ymmärrys, että vain Israelin kansa on Jumalalle kelvollinen. Ei evankeliumia ole muille tarkoitettu.

Siksi Jumalan piti Pietaria valmistaa, jotta hän lähtisi noiden Korneliuksen sotamiesten mukaan, jotka tulivat häntä pyytämään. Se tapahtui Joppen kaupungissa, eli nykyisessä Jaffassa.

Emme lähde sitä asiaa ja noita tapahtumia tarkemmin muistelemaan, mutta kannattaa veljet ja sisaret lukea raamattua.

Ja tämä apostolien teot on siitä mielestä todella mielenkiintoinen kirja, että se kertoo hyvin tiivistetysti tuon alkukristillisyyden voimme sanoa, että hyvin myrskyisetkin vaiheet.

Myrskyiset siinä mielessä, että sieluvihollinen teki voimakkaasti työtä estääkseen evankeliumin työn.

Kaikkihan tiedämme sen, että se lopulta johti 60-luvulla Neeron aikana laajoihin kristittyjen vainoihin.

Mutta kyllä täällä apostolien tekojen alkupuolella jo kerrotaan siitä, että kun evankeliumin työ menestyi, uskovaiset olivat kaiken kansan suosiossa.

Niin lopulta oltiin kohta tilanteessa, jossa Stefanus oli suuren neuvoston edessä ja hänet kivitettiin.

Siinäkin näemme, että Jumalan käden ohjauksen, että kun noiden kivittäjät panivat vaatteensa Saul-nimisen nuorukaisen jalkojen juureen, joka sen jälkeen oli uskovasten vainon johtaja Jerusalemissa, niin hän itse sai pian parannuksen armon.

Näin voi olla aivan niin kuin sanoin aiemmin, että voi olla, että me saatamme ajatella jostakin meille läheisestä epäuskoisesta ihmisestä, että hän ei koskaan kyllä uskomisen lahjaa käsitä.

Mutta voi olla, että se päivä koittaa, jos Jumala sen suo.

Useinhan on niin, että sellainen ihminen, joka epäuskoinen ihminen, joka elämässään taistelee voimakkaasti uskovaisia vastaan, niin hän usein sen tekee tietämättään, epäuskossa sen tähden, että hänelle itsellään on paha omaa tunnetta.

Nyt oltiin sellaisessa tilanteessa, että suuren neuvoston edessä olivat nuo veljet. Sitten Pietari puhutteli raadin jäseniä ja neuvoi parannukseen, mutta tällä kerrottiin, että kun he nämä kuulivat, kävi se lävitse heidän sydämensä ja he pitivät neuvoa tappaaksensa heitä.

Tällä juuri apostolien teoissa tulee useampia kertoja vastaava tilanne, jolloin uskovaisen esiintyminen, nimenomaan raadin edessä, johtaa siihen, että nuo raadin jäsenet ovat niin vihan vimmassa, sokaistuvat aivan tuosta vihasta.

Mutta silloin Jumala puuttuu näiden tapahtumien kulkuun niin, että siellä suuressa neuvostossa oli Gamaliel-niminen vanha juutalaismies, raadin jäsen, jota kaikki raadin jäsenet kunnioittivat.

Se käski viedä ne opetuslapset pois heidän edestään ja sen jälkeen olivat vain raadin jäsenet paikalla.

Ja tuo Gamaliel sanoi, että älkää tehkö tätä. Sillä muistakaa. Hän luetteli kahden ihmisen vaiheet, jotka olivat olleet jonkinlaisia kansan villitsijöitä, mutta heidän tekonsa oli osoittautunut turhaksi. He itse ja koko heidän seuralaisensa katosivat, koko lauma hajosi.

Gamaliel sanoi, että antakaa noita uskovaisten olla, että jos se ei ole Jumalasta, niin se itsestään hajoaa. Se tyhjiin raukeaa. Mutta jos se onkin Jumalasta, niin te ette voi sitä estää.

Ajatelkaa kuinka viisaita sanoja oli tuolla Gamalielillä. Ja siinä tilanteessa suuren neuvoston jäsenet näkivät, että tuo Gamalielin neuvo on ihan oikea. Ja niin nuo veljet pääsivät sieltä.

Tätä kerrotaan, jota en lukenut viimeisenä jaetussa tässä luvussa. Ja ei lakanneet joka päivä templissä ja joka huoneessa opettamasta ja saarnaamasta evankeliumia Jeesuksesta Kristuksesta.

Että kun me itse olemme saaneet uskon lahjan, me emme voi siitä vaijata. Tällainen oli noiden opetuslasten mieli.

Ja niin veljet ja sisaret myöskin meidän kohdalla, että me haluamme. Tällainen sydämen mieli meillä on, että me toivomme, että meidän läheisemme, ne jotka ovat epäuskossa, saisivat parannuksen armon.

Siksi me nytkin sanomme, että jos tämän puheen kuulossa on siellä viestimien äärellä joku tai tällä rauhanyhdistyksellä joku, joka ei vielä ole uskomassa, niin Jumalan valtakunnasta sinua kutsutaan.

Sinun elämässäsi on nyt niin merkittävä tilanne, että tämä taivaallinen isä itse on kutsumassa sinua omien lastensa kautta sisälle valtakuntaansa.

Ja niin veljet ja sisaret, että sinun elämässäsi on kutsumassa sinua omien lastensa kautta sisälle valtakuntaansa.

Mutta aina silloin, kun Jumala puhuttelee ihmistä oman tunnon kautta, mä ajattelen myöskin epäuskoista ihmistä, niin silloin ei pidä koskaan ajatella, että minulle ei evankeliumi kuulu.

Sillä me tiedämme sen, että silloin jos ihminen on sille paikalle joutunut, että on armon aika mennyt, niin ei tule edes ajatusta tehdä parannusta. Ei tule katumisen armoa.

Jumalan valtakunnan työ Uuden liiton aamussa oli vaikeaa. Tuona aikana moni uskovainen joutui hengellään maksamaan siitä, että halusi olla uskomassa.

Me emme kyllin voi taivaallista isää tänä päivänä kiittää siitä, että hän on meille näin hyvän ajan suonut, että me esimerkiksi täällä Oulun rauhanyhdistyksellä saamme vapaasti kokoontua Jumalan sanan ääreen.

Ja esivalta vastaa siitä, että meitä ei kukaan saa tulla häiritsemään. Ennen nimenomaan Uuden liiton aamussa on ollut vaikeita tilanteita.

Mutta meidän on hyvä muistaa nytkin se, että vaikka kuinka vaikea olisi tilanne, johon yksittäinen Jumalan lapsi tai suurempikin Jumalan lasten joukko joutuu, niin taivaallinen isä tahtoo ja voi antaa lapsellensa voiman evankeliumin uskomiseen ja uskon tunnustamiseen.

Marttyyrihistoriat kertovat siitä, että vaikka silloin moni uskovainen näki joutuvansa menemään kuolemaan uskonsa tunnustamisen tähden, ja vaikka hänelle tarjottiin, että jos sinä vain kiellät Jeesuksen nimen, sinä henkesi pelastat, he eivät sitä tehneet, sillä he katsoivat, niin kuin Mooseksen aikana he katsoivat palkanmaksua.

He katsoivat sitä, että uskolle on luvattu niin suuri palkka taivaassa, että minä henkenikin olen valmis antamaan, jos sitä vaaditaan, ennen kuin minä uskoni kieltäisin.

Jumalan voima on niin ihmeellinen. Sinä ja minä olemme saaneet omassa elämässämme kokea erilaisissa tilanteissa, kuinka Jumala on antanut voimaa.

Vaikka on välillä näyttänyt siltä, että taivaan tie menee umpeen, niin evankeliumi on sen saanut jälleen avata.

Nytkin rakas matkaystävä, veljen ja sisaret, Jumala, olet turvallisella mielellä. Sinä saat ylentää sydämesi uskomaan kaikki synnit, kiusaukset ja epäilykset anteeksi annetuiksi Herran Jeesuksen nimessä ja sovintoveressä.

Ja saat olla turvattu ja vapaa. Ei onnellisempaa ihmistä maa päällään kannat kuin Jumalan lapsi, jonka ei tarvitse kantaa sydämellään lankemuksen taakkoja, omaantunnon taakkoja, joiden parissa niin moni ihminen taistelee epäuskoisena.

Kun on kaikki synnit anteeksi annettu, niin vaikka taivaallinen Isä kutsuisi meitä nyt taivaan kotiin, me emme tiedä sitä hetkeä, milloin itse kunkin kohdalla se on, mutta me haluamme sen tähden olla joka hetki uudelleen.

Me haluamme olla uskomassa, että me pääsemme taivaaseen silloin, kun taivaan Isä lähettää enkelinsä meitä noutamaan.

Siksi me haluamme olla uskomassa. Siksi me haluamme kilvoitella Jumalan lasten matkasaatossa. Ja siksi meille myöskin Jumalan sanan kuulo on tärkeä, että me haluamme sen Jumalan sanan kuuloon tulla silloin, kun siihen on mahdollisuus.

Jäämme näin nytkin turvallisin mielin Jumalan ja hänen armonsa sanaa siunattuun haltuun.

Omalle kohdalle kysyn vielä, saanko minäkin uskoa omat synnit anteeksi. Näin minä haluan uskoa yhdessä teidän kanssanne.

Yhdymme vielä Herran siunaukseen. Herra siunaa meitä ja varjele meitä. Herra valista kasvosi meille ja ole meille armollinen. Herra käännä kasvosi puoleemme ja anna meille sinun rauhasi.

Nimessä isän, pojan ja pyhän hengen. Aamen.

Kiitos.