Seurapuhe 02.07.2012

Isän ja pojan ja pyhän hengen nimeen hiljennymme seurojen aluksi yhteiseen kiitokseen ja rukoukseen.

Pyhä ja vanhurskas Jumala, rakas taivaallinen Isämme, me tahdomme kiittää sinua tästä armon päivästä, johon olemme saaneet herätä. Me tahdomme kiittää sinua, rakkaasta Isämme maasta ja Isivallan suojasta, että saamme näin vapaasti kokoontua yhdelle koolle, pyhän ja elävän ja muuttumattoman sanasi äärelle.

Me kiitämme kodistamme ja perheestämme, matkaystävistä, veljistä ja sisarista, jotka olet saattomiehiksi taivastielle antanut. Rakas taivaallinen Isämme, kun me tänään käymme lukemaan ja tutkimaan pyhää sanaasi, ole sinä itse avaamassa ja kirkastamassa sanaasi köyhien palveljoittesi kautta lupauksesi mukaan.

Ole kutsumassa pyhän henkesi kautta niitä armo valtakuntaasi, jotka vielä ulkona ovat. Ole kirkastamassa vanhurskauttasi, jonka olet pojassasi Jeesuksessa Kristuksessa valmistanut jokaisen ihmisen edestä.

Rakas taivaallinen Isämme, tästä vanhurskaudesta tuomme nytkin suurimman kiitoksen ja sanomme turvallisesti: Isä meidän, joka olet taivaassa, pyhitetty olkoon sinun nimesi, tulkoon sinun valtakuntasi, tapahtukoon sinun tahtosi myös maan päällä niin kuin taivaassa.

Anna meille tänä päivänä meidän jokapäiväinen leipämme ja anna meille meidän syntimme anteeksi, niin kuin mekin anteeksi annamme niille, jotka ovat meitä vastaan rikkoneet. Äläkä saata meitä kiusaukseen, vaan päästä meidät pahasta, sillä sinun on valtakunta, voima ja kunnia iankaikkisesti. Aamen.

Pyydän lukea Jumalan sanaa, joka on kirjoitettuna täällä Markuksen evankeliumin luvussa 10, sen kolmannen selitysosaan. Tästä Jumalan sanan kohdasta eilen eräs veli piti puheen sen Jeesuksen keskusteluista tästä keskivaiheelta, mutta luen tämän selitysosan alusta.

Ja sanat kuuluvat: Jeesuksen nimeen. Ja kuin hän oli lähtenyt ulos tielle, tuli yksi juosten, lankesi polville hänen eteensä ja kysyi häneltä: Hyvä mestari, mitä minun pitää tekemän, että minä iankaikkisen elämän saisin?

Niin Jeesus sanoi hänelle: Miksi sinä sanot minun hyväksi? Ei ole kenkään hyvä, vaan yksin Jumala. Kyllä käskyt tiedät: ei sinun pidä huorin tekemän, ei sinun pidä tappaman, ei sinun pidä varastaman, ei sinun pidä väärää todistusta sanomaan, ei sinun pidä pettämään, kunnioita isäsi ja äitiäs.

Mutta se vastasi ja sanoi hänelle: Nämä kaikki olen minä pitänyt hamaan nuoruudestani.

Mutta kuin Jeesus katsasti hänen päällensä, rakasti häntä ja sanoi hänelle: Yksi sinulta puuttuu, mene myy kaikki, mitä sinulla on, ja anna vaivaisille, ja sinulla pitää oleman tavara taivaassa. Ja tule ja seuraa minua ottaen risti.

Mutta hän tuli siitä puheesta murheelliseksi ja meni pois murheissansa, sillä hänellä oli paljon tavaraa.

Ja kuin Jeesus katsasti ympärillensä, sanoi hän opetuslapsillensa: Kuinka työlästä on niiden, joilla varaa on, tulla Jumalan valtakuntaan.

Mutta opetuslapset hämmästyivät näistä hänen sanoistaan, niin Jeesus taas vastaten sanoi: Rakkaat pojat, kuinka työlästä on niiden tulla Jumalan valtakuntaan, jotka tavaroihinsa uskaltavat.

Huokaisempi on kamelin käydä neulan silmän lävitse kuin rikkaan Jumalan valtakuntaan sisälle tulla.

Mutta he hämmästyivät vielä sitten sangen suuresti, sanoen keskenänsä: Ja kuka taitaa autuaaksi tulla?

Niin Jeesus katsasti heidän päällensä ja sanoi: Ihmisten tykönä se on mahdoton, mutta ei Jumalan tykönä, sillä kaikki ovat Jumalan tykönä mahdolliset. Aamen.

Rakkaat veljet ja sisaret, me olemme saaneet olla viettämässä näitä suviseuroja jo monen päivän ajan, ja nyt on suviseuroissa viimeinen seurapäivä. Me olemme kuulleet Jumalan sanaa kirkastettavan ja puhuttavan monilla eri lahjoilla.

Ja nytkin, kun olemme hiljentyneet Jumalan sanan äärelle, niin me varmasti olemme rukoilleet, että taivaan Isä antaisi tälläkin hetkellä määräosaan.

Tämä Jumalan sana, sehän on meille rakas ja kallis. Me olemme jo näissä seuroissa kuunnelleet ja kuulleet, kuinka tämä on elämän korkein ohje ja uskon oppikirja.

On tärkeää, että me luemme ja tutkimme Jumalan sanaa. Täälläkin olemme kuulleet, että meitä on kehoitettu lukemaan Jumalan sanaa.

Me muistamme, kuinka apostoli Paavali sanoi nuorelle Timoteukselle ja ihaili sitä, että tämä Timoteus oli lukenut Jumalan sanaa jo sieltä lapsuudesta saakka.

Ja Paavali vielä kertoo siitä, että minkä tähden on tärkeätä, että me luemme sitä: se autuuteen meitä neuvoo ja opettaa.

Me kuulimme tässä luetussa Jumalan sanassa keskustelun, jonka Jeesus kävi. Kun me luemme raamattua, niin saamme huomata, että Jeesus kävi monenlaisten ihmisten kanssa keskusteluja.

Jotkut tulivat Jeesuksen tykö kiusaamaan Jeesusta, jotkut tulivat uteliaisuudesta, jotkut tulivat katsomaan ihmeitä, mutta oli myöskin niitä, jotka tulivat todellisessa sydämen hädässä.

Tämä mies, joka tulee Jeesuksen tyköön, juoksi jalkaan ja kysyi hyvän kysymyksen: Hyvä mestari, mitä minun pitää tehdä, että minä iankaikkisen elämän saisin?

Tästä kysymyksestä me huomaamme, että tältä mieheltä puuttuu jotain.

Niin kuin me Jumalan sanan perustuksella ymmärrämme, ja näissäkin seuroissa olemme monta kertaa kuulleet, että kaikki ihmiset, jotka syntyvät tähän aikaan, ne syntyvät uskovaisena ihmisenä.

Syntyivät mihin päin maailmaa hyvänsä, ihon väristä ja sukupuolesta riippumatta, niin kaikki lapset syntyvät uskovaisena ihmisenä.

Niin se oli tämä Jeesuksen keskustelukumppanikin, tämä nuori mies oli syntynyt uskovaisena ihmisenä, mutta hän oli kadottanut kalliin uskon lahjan, jonka Jumala hänelle oli antanut.

Me Jumalan lapsina saamme raamatusta lukea, kuinka siellä kauniisti meille kirjoitetaan ja opetetaan sitä, kuinka Jumala on kaiken luoja.

Siellä jo Jeremialle sanottiin, että minä tunsin sinut jo ennen kuin sinä äidin kohdusta valmistin ja pyhitin sinut ennen kuin sinä äidistä synnyit.

Tässä Jumalan sana meille puhuu siitä, kuinka Jumala on kaiken antaja ja Jumala antaa tämän elämän.

Nämä pienet lapset syntyvät Herran Jeesuksen Kristuksen lunastustyön päälle.

Ja me Jumalan lapsina ahkeroimme sitten nämä pienet tytöt ja pojat viedä kasteelle, joka on hyvän omantunnon liitto Jumalan kanssa.

Ja me rukoilemme meidän lastemme ja nuortemme ja kaikkien lasten puolesta, että ne säilyisivät tässä aljetussa uskossa, eivätkä kadottaisi sitä.

Tämä keskustelukumppani, joka Jeesuksen kanssa käytti keskustelua, niin se oli kadottanut tämän kalliin uskon lahjan.

Mikä on se sitten, joka eroittaa ihmisen Jumalasta? Jumalan sana opettaa yksinkertaisesti, että se on synti.

Me tiedämme, että sielun vihollinen tekee kovasti työtä tänäkin aikana.

Ja Jumalan sana opettaa, että on tärkeää, että me pidämme uskon ja hyvän omantunnon, jonka tämä mies oli kadottanut.

Ja me tiedämme jo lapsesta omasta kokemuksesta, että kun me olemme saaneet hyvän omantunnon ja kun tulee ihmiselle syntiä, niin se omatunto antaa sen äänen, että laita synti pois.

Ja jos ihminen ei laita tätä syntiä pois ja tulee syntiä synnin päälle, niin se omatunto lakkaa antamasta oikeata ääntä ja tämä omatunto paatuu, jos sitä ei hoida.

Ja kun omatunto paatuu ja lakkaa antamasta oikeata ääntä, niin sieltä pyhä henki pakenee ja sinne tulee sielun vihollinen opettajaksi.

Ja näin oli käynyt tälle nuorukaiselle, jonka Jeesus käy keskustelua.

Siksi apostoli Paavali siellä Timoteukselle muistuttaa siitä, että pitäisit hyvän ja loukkaamattoman omantunnon.

Mekin olemme näissä seuroissa saaneet paljon kuunnella Jumalan sanaa ja taivaan Isää, joka on tahtonut kirkastaa aivan sen Jumalan sanan ydintä, evankeliumia.

Ja me olemme sitä saaneet jokainen omalle kohdalle uskoa.

Eilen meiltä kyseltiin tältä paikalta, että mikä on tärkeintä ja mikä tässä uskomisen asiassa on niin mukavaa.

Sama kysymys esitettiin uskovaiselle pojalle, joka oli siellä koulussa opettajauskontotunnin aikana, kun käsiteltiin eri uskon suuntia ja siellä oli aiheena vanhollislestadiolaisuus.

Tämä luokan opettaja tiesi, että sillä luokalla on uskovainen poika.

Niin se esitti kysymyksen tälle pojalle, että mikä siinä on niin mukavaa siinä uskossa, jossa sinä olet.

Tämä uskovaisen kodin poika, jota isä ja äiti oli tahtonut viedä seuroihin, joka on Jumalan valtakunnan tärkein työmuoto, oli viety sinne päiväkerhoon, raamattuluokkaan, pyhäkouluun.

Niin tämä poika vastaa, että se on niin mukava, että meillä saadaan uskoa synnit anteeksi.

Rakkaat veljet ja sisaret, eikö juuri sen tähden mekin näihin seuroihin ole kokoontuneet, että me saisimme kuulla sitä hyvän paimenen ääntä, joka on nostamassa ja se on kantamassa, se on hoitamassa, mutta se on myöskin etsimässä.

Me haluamme tätä hyvän paimenen ääntä kuulla ja kuulla tätä Jumalan sanan ydintä, syntien anteeksi antamusta.

Ja kun Jeesus käy tämän nuorukaisen kanssa tätä keskustelua, niin tämä nuori mies tulee hyvin kohteliaasti, aivan juoksujalkaa, polvistuen hänen etensä ja kysyy: Hyvä mestari, mitä minun pitää tehdä, että minä ihan iankaikkisen elämän saisin?

Niin me sanomme, että tämä kysymys oli erittäin hyvä.

Ja me tänäkin päivänä toivomme, että monet, monet aikamme ihmiset kyselisivät tätä samaa asiaa.

Se on tärkeää käydä kyselemään, että pääsisi sisälle Jumalan valtakuntaan ja tämän valtakunnan kautta kerran sinne iankaikkiseen elämään.

Niin me olemme oppineet, että elämän Herra Jeesus on hyvä.

Me muistamme sieltä Johanneksen evankeliumista, kuinka Johannes on muistiin kirjoittanut, kuinka Jeesus opettaa: Minä olen hyvä paimen.

Tämän hyvän paimenen hoitoa me Jumalan lapsina olemme saaneet kokea.

Mutta Jeesus antaa yllättävän vastauksen tälle miehelle, kun se kutsuu Jeesusta hyväksi.

Jeesus sanoo, että ei kenkään ole hyvä, vaan yksi Jumala.

Tämä keskustelukumppani nuori mies ajatteli, että kyllä jotkut ihmiset ovat hyviä, ja jos joku, niin ainakin Jeesus.

Mutta Jeesus oli sellainen keskustelija, että se näki ihmisten ajatuksetkin.

Ja Jeesus näki, että tämä mies ajatteli, että jotkut ihmiset ovat hyviä.

Tämä tekstihän antaa meille ymmärtää, että tämä mies oli lain tiellä, ja toisaalta hän oli myöskin ajallisesti rikas ja hengellisesti rikas.

Niin Jeesus torjuu tämän ja sanoo, että ei ole ketään hyvää, vain Jumala.

Ja me muistamme, kuinka apostoli Paavali sanoo siitä roomalaiskirjeessä, että ei ole yhtään ymmärtäväistä, ei ole ketään, joka etsii Jumalaa.

Kaikki ovat pois poikenneet ja ynnätyyni kelvottomiksi tulleet.

Ei ole yhtään hyvää, ei ole yhtään, joka hyvää tekee, ei yhtäkään.

Sitten Paavali sanoo itsestään, että sitä hyvää, jota minä tahdon, sitä en minä tee, vaan pahaa, jota minä en tahdo, sitä minä teen.

Paavali antaa tällaisen mainetodistuksen ihmisestä.

Meissä vaikuttaa se syntiinlankeemuksen perintö.

Jokaisessa ihmisessä meistä ei ole omalta puolelta hyvää tekemään.

Ja Jeesuskin tämän tässä keskustelussa torjuu.

Sitten Jeesus käy hänelle osoittamaan käskyjä ja sanoo, että kyllä käskyt tiedät: ei sinun pidä huorin tekemän, ei sinun pidä tappaman, ei sinun pidä varastaman, ei sinun pidä väärää todistusta sanomaan, ei sinun pidä pettämään, kunnioita isääsi ja äitiäsi.

Jeesus luettelee näitä käskyjä.

Ja kun tämä mies oli lain tiellä ja oli noudattamassa Jumalan kymmentä vaativaa käskyä.

Mitä me sanomme näistä käskyistä?

Mitä Raamattu opettaa?

Kun tässä sanotaan, että ei sinun pidä huorin tekemän, niin ihmisenä helposti ajattelemme näin, että sehän on sellainen ruma asia, että eihän nyt tuohon ole joutunut.

Mutta Jumalan sana opettaa, että joka himoitsee katsoa vaimon päälle, hän on tehnyt huorin hänen kanssaan.

Sitten kun sanotaan täällä, että älä tapa, niin sehän on sellainen hirmuinen teko.

Niin Jumalan sana opettaa siitä, että joka tyhmästi veljensä pihastuu, on murhaaja.

Ja tällainen ei peri Jumalan valtakuntaa.

Puhutaan varkaudesta, me tiedämme, että jos me kadehdimme toisen omaisuutta, niin me olemme jo varkauden syntiin Jumalan vaatiman lain edessä tulleet.

Sitten täällä myöskin sanotaan, että kunnioita isääsi ja äitiäsi.

Niin kyllä me sanomme, että kyllä jokaisen ihmisen pää painuu alas.

Tällä tavalla tämä laki ottaa kiinni.

Niin tämä nuori mies kuitenkin sanoo Jeesukselle tämänkin jälkeen, että minä olen kaikki nämä pitänyt hamaan nuoruudestani.

Mutta Jeesus katsahti hänen päällensä ja rakasti häntä.

Jeesus siitä huolimatta, vaikka hän näin sanoo, että hän on kaiken pitänyt, vaikka Jumalan sana opettaa toisin, että ihminen ei voi Jumalan lakia täyttää, niin Jeesus siitä huolimatta rakasti häntä.

Tänäkin päivänä se taivaallinen Isä rakastaa luomaansa lasta.

Jos tätä sanaa kuulee joku sellainen ihminen, joka kokee ja tuntee, että sinulta puuttuu tämä elämän perusta, joka kestää tässä ajassa ja se kestää kerran iankaikkisuudessa, niin se taivaan Isä juuri etsiskelee sinua.

Aivan niin kuin se elämän Herra Jeesus, kun oli se yksi kadonnut lammas, niin se lähti ja etsiskeli.

Tai aivan samalla tavalla, kun se kylän vaimo, kun se oli hukannut sen yhden vaatimattoman penningin sinne likaiselle savilattialle, niin se otti luudan ja alkoi lakaista lattiaa.

Ja me tiedämme, että siinäkin luuta kului enemmän kuin yhden penningin edestä.

Ja kun sitä kadonnutta penningiä ei löytynyt, niin se sytytti kynttilän ja etsiskeli sitä kadonnutta penningiä.

Ja me tiedämme, että se kynttilän teko oli kovaa työtä silloin Jeesuksen aikana, ja kulut sen, kun kasvoivat.

Mutta kun se penningi löytyi, niin tämä kylän vaimo käski kaikki kylän vaimot siihen, ja siellä pidettiin juhlat, kun tämä yksi penningi löytyi.

Kulut olivat suuret.

Jumalan valtakunta on juuri tällainen.

Evankeliumin luuta lakaisee tämänkin maailman likaisia lattioita.

Se etsii.

Jumalan valtakunnassa on pyhän hengen tuleet sytytettynä, että vain yksikin löytyisi.

Ja kun yksi saa parannuksen armon, niin iloitaan niin kuin elon aikana iloitaan, ja niin kuin saanein jaossa iloitaan.

Minä tiedän, että täällä on teitä isiä ja äitejä, joilla saattaa olla hyvinkin läheisiä, jotka eivät ole uskovaisia.

Sitten kun menette illalla maata, niin te pistätte sormet ristiin ja rukoilette, että Jumala antaisi parannuksen armon niille läheisille.

Minkä tähden?

Sen tähden, että me emme koskaan tiedä, koska meidän lähtöhetki on.

Ja on kaikista tärkeintä ihmiselämässä, että nimi on kirjoitettuna siellä elämän kirjaan taivaassa.

Tällainen rakkauden mieli meillä Jumalan lapsilla on.

Ja siellä kodissa syntyy suuret juhlat, kun yksikin eksynyt löytyy.

Siellä saattaa isä ja äiti monta kertaa miettiä, kun on jonkun läheinen kieltänyt uskon, että olenko ollut niin huono kasvattaja.

En ole oikein osannut kasvattaa.

En ole jaksanut viedä aina seuroihin tai Jumalan lasten yhteyteen.

Huonous ja syytöksetkin saattavat painaa.

Mutta me muistamme, kuinka ensimmäinen ihmispari, kun se lankesi, ei ollut kasvattajassa vikaa.

Sielun vihollinen teki työtä ja ensimmäinen ihmispari sielun vihollisen houkutuksesta lankesi syntiin ja joutui eroon Jumalasta.

Niin se on vielä tänäkin päivänä, että ei ole mikään muu kuin synti, joka ihmisen eroittaa Jumalasta.

Mutta vielä on armonpäivä ja Jumalan valtakunnasta saarnataan tätä kutsun sanaa sellaisille, jotka kokevat ja tuntevat tämän häilivän ajan keskellä, että minä kaipaan sitä isän kotia, josta olen lähtenyt syntien vuoksi pois.

Niin se hellästi kutsuu ja se äänensäkin muuttua antaa.

Me olemme kuulleet näissä seuroissa, että se on aivan ensimmäinen ja tärkein asia tulla tuntemaan Jumala ja hänen valtakuntansa ja tämän valtakunnan kautta päästä kerran sinne iankaikkiseen elämään.

Parannushan on mielenmuutos.

Se on katumusta ja hätää eli peljätystä synnin tähden, evankeliumin uskomista ja synnin jättämistä.

Tämähän me olemme rippikoulusta saaneet oppia ja Jumalan valtakunnassa aina kuulla.

Kun tämä keskustelu tämän miehen kanssa jatkuu, kun tämä mies oli sanonut, että minä olen kaikki nämä minun nuoruudestani pitänyt, Jeesus häntä rakasti.

Ja sen jälkeen tämä keskustelu jatkuu, kun Jeesus sanoi hänelle: Yksi sinulta puuttuu, mene myy kaikki, mitä sinulla on, ja anna vaivaisille, ja sinulla pitää oleman tavara taivaassa.

Tule ja seuraa minua.

Jeesus näki myöskin sen, että hänellä on nämä ajalliset tavarat, joita hän omisti, ja oli runsaasti ja paljon myöskin tätä ajallista.

Tarttuuko Jeesus tähän sen tähden, että ihminen ei voisi omistaa ajallista tavaraa?

Ei, kyllä me ymmärrämme, että kaikki ajallinen, jota me olemme saaneet tätä aikaa varten, on Jumalan lahjaa.

Mutta Jeesus tahtoo tässä kirkastaa sitä, että se, mikä tulee esteeksi Jumalan valtakuntaan tulemiselle ja sisälle, niin kaikki pitää riisua pois, että tulisi näköiselle se työ, jonka hän on Jumala omassa pojassaan Jeesuksessa Kristuksessa valmistanut.

Se vain yksin kelpaa Jumalan edessä.

Mutta me Jumalan lapsinakin sanomme, että voi kuinka herkästi nämä ajalliset tavarat ovat meillekin tulossa hyvin tärkeäksi.

Kun me saisimme tyytyä hyvinkin vähän, kun me muistamme, kuinka apostoli Paavali sanoo siitä, että mikä on tärkein, että se on suuri voitto olla jumalinen ja tyytyä onneensa.

Ja sitten käy luettelemaan, että emme ole tuonne mitään tähän maailmaan ja on myöskin tiettävä, että emme täältä vie mitään ulos eli mukanamme.

Kerran kun ihminen laitetaan tuonne maan koveen, niin me olemme tänne paljaina syntyneet ja myöskin meidät laitetaan sinne.

Siihen verhoon vaan ei sinne odoteta mitään mukaan, kun meidät laitetaan tuonne maan montiin.

Tämä kaikki ajallinen tavara, mitä me savisilmillä näemme, ne ovat tuleen varaksi varattu.

Ne jäävät tänne ja niitä ei kukaan saa mukaan.

Ja kun apostoli Paavali näistä muistuttaa, niin se sanoo, että kun meillä on elatus ja vaatteet, niin tyytykäämme niihin.

Kyllä me saisimme hyvin vähänkin olla tyytyväisiä.

Me tiedämme, että ihmisluonto on sellainen, että kun se jotakin saa, niin se vielä lisää haluaisi.

Ja Paavali muistuttikin siitä, että sillä tämä ahneus on kaiken pahuuden juuri.

Ja me muistamme, kuinka elämän Herra Jeesus hyvin rakkaasti ja kalliisti opetti omille opetuslapsille siellä vuorisaarnassa siitä, että siellä missä on meidän tavaramme, niin siellä on myöskin meidän sydämemme.

Ja se sanoi, että emme voi palvella kahta Herraa, toista rakastaa ja toista vihata, ette voi palvella Jumalaa ja mammonaa.

Ja sitten se sanoi niille opetuslapsille, kun ne murehti näistä ajallisen elämän toimeentulon huolista, että älkää murehtiko henkenne tähden, mitä te syötte tai mitä te juotte, eikä millä ruumiinne verhoatte, eikö henki ole enempi kuin ruoka ja ruumis parempi kuin vaate.

Ja käski katselemaan taivaan lintuja.

Ei ne kylvä eikä ne kokoa riiheen, ja teidän taivaallinen Isänne ruokkii heidät, ettekö te paljon enempi ole kuin he.

Ja käski katsoa vielä, kerroin kukkasia, kuinka Jumala nekin vaatettaa.

Mutta sitten sanoo siinä lopuksi tärkeät sanat, että etsikää ensin Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttaan, niin kaikki muu teille annetaan.

Miksi Jeesus näitä myöskin sanoi omillensa?

Eikö juuri sen tähden, että voi kuinka monta kertaa se meidän vihollinen, joka meitä kiusaa, olisi kääntämässä katseemme näihin ajallisiin ja katoavaisiin ja epäilemään sitä, että pitääkö se Jumala meistä hyvän huolen.

Me tiedämme, että Jumala pitää hyvän huolen.

Sitten hän sanoo täällä, että kun se oli tämän keskustelun käynyt tämän rikkaan nuorukaisen kanssa, niin opetuslapset hämmästyivät näistä hänen sanoistaan.

Niin Jeesus taas vastaten sanoi: Rakkaat pojat, kuinka työlästä on niiden tulla Jumalan valtakuntaan, jotka tavaroihinsa uskaltavat.

Sitten jatkaa ja sanoo, että huokaisempi on kamelin käydä neulan silmän lävitse kuin rikkaan Jumalan valtakuntaan sisälle tulla.

Tässä Jeesus ottaa sellaisen esimerkin, joka on hyvin puhutteleva.

Ottaa kamelin ja ottaa neulan silmän.

Ajatelkaapa, tuollainen kameli on noin 500 kiloa painava, noin kaksi metriä korkea, ja sitten ottaa neulan silmän, joka on noin yhden millimetrin halkaisija.

Minäkin olen joskus yrittänyt laittaa neulan silmään lankaan, ja se on hyvin vaikeaa.

Tätä on joskus yritetty helpottaa tätä vertausta, että olisi ollut neulan silmäportti Jerusalemissa.

Me kuulimme jo veljen kautta, että sellaista ei ole ollut.

Kuulema keskiajalla on tällainen portti ollut.

Ja luin sitä Raamatun tietosanakirjasta, ja sielläkin kerrottiin, että tällaista porttia ei ole ollut.

Minusta se ei ole pääasia, mutta tämä teksti, kun me luemme niin kuin se on kirjoitettu, niin me ajattelemme, että helpompi on kamelin mennä tuosta pienestä neulan silmästä ennen kuin rikkaan tulla sisälle Jumalan valtakuntaan.

Minä aivan lapsen tavalla ja yksinkertaisesti ajattelen ja ymmärrän niin, että on aivan mahdoton tulla ihmisen sisälle Jumalan valtakuntaan omien töittensä tai jos näkyy ajallinen rikkaus tai mikään hyvänsä, joka on esteenä sisälle Jumalan valtakuntaan tulemiselle.

Se on mahdoton, jos Jumala ei niitä saa riisua.

Ja nähdä sen, että Herran Jeesuksen Kristuksen valmistama vanhurskaus on se, joka kelpaa Jumalan edessä.

Tällä tavalla Jumalan sana tuo sitä yksinkertaista lapsen uskoa.

Jeesus opettaa tästä, että tämä elävä usko on lapsen yksinkertaista uskoa.

Me saamme katsoa aina pientä lasta ja katsoa, että siinä on uskon esikuva.

Aivan käsittämättömällä tavalla tuollainen pieni lapsi, jolle Jumala ei ole vielä sitä ymmärrystä antanut, tätä ajallista ymmärrystä, se ei ole kehittynyt hänellä, niin se koko ajan nukkuu tai valvoo, niin se uskon käsi varrella on kiinni Jumalan lupauksissa.

Samanlaista uskoa se taivaan Isä odottaa myöskin meiltä vanhemmilta, että me olemme tällä tavalla yksinkertaisesti ja lapsenomaisesti uskomassa.

Ja niin kuin Jeesus tässäkin tahtoo tätä yksinkertaista uskoa olla kirkastamassa.

Mutta he hämmästyivät vielä sangen suuresti sanoen keskenänsä: Ja kuka taitaa autuaaksi tulla?

Niin Jeesus katsahti heidän päällensä ja sanoi: Ihmisten tykönä se on mahdoton, mutta ei Jumalan tykönä, sillä kaikki ovat Jumalan tykönä mahdolliset.

Niin se on vielä tänäänkin päivänä, ja se on kaikkina aikoina ollut, että tämä elävä usko on Jumalan työ alusta loppuun saakka.

Jumala herättää, ja Jumala kutsuu, ja täältä Jumalan valtakunnan kautta sitten tätä kutsua ehitetään ja saarnataan tätä parannussaarnaa ja evankeliumia.

Nytkin, jos siellä viestimien äärellä on joku sellainen, joka kaipaa tätä kestävää elämän perustusta ja tunnet, että sinulta se puuttuu, niin sinä saat uskoa, epäuskon ja kaikki synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä.

Ja tahdon lähestyä myöskin sinua, joka saatat olla siellä omassa kodissa kuuntelemassa tätä seurapuhetta ja näitä seurapuheita täältä suviseuroista ja kaipaat tänne.

Olet ehkä siellä vuoteessa tai sairaan omana, niin se taivaan Isä tahtoo teitäkin sinne kotijoukkoihin olla muistamassa ja näitä taivaan terveisiä tuomassa, että tekin saatte sydämet uskomaan, saatte uskoa kaikki synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja sovintoveressä.

Se taivaan Isä tahtoo meitä kaikkia muistaa.

Ja teitä pieniä tyttöjä ja poikia ja nuoria, minä haluan muistaa, että tekin, jotka olette siellä kamppailemassa monien kiusausten keskellä, aivan etulinjassa, monta kertaa, kun tulette seuroihin, niin saattaa olla sellainen mieli, että tekisi mieli pyytää evankeliumia, mutta tuntuu, että hävettää.

Minäkin muistan nuorena, kun istuin seurapenkissä, niin monta kertaa teki mieli pyytää evankeliumia, mutta hävetti.

Tuntui sanomattoman hyvältä, kun puhujaveli sanoi, että te nuoret saatte uskoa synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja sovintoveressä.

Tämä evankeliumi on sellainen, joka on meillä voimana tällä tiellä ja matkalla.

Ja näissäkin seuroissa on paljon pieniä tyttöjä ja poikia.

Isät ja äidit saattavat ajatella joskus, että eivät ne kuuntele, kun ne liikkuvat ja kulkevat, mutta pienet korvat kuulevat.

He ovat lähellä taivaan Isän sydäntä.

Siellä raamatussa meille kerrotaan, että niin lähellä, että heidän enkelinsä näkevät minun Isäni kasvot, jotka ovat taivaassa.

Erään kerran lapset olivat olleet seuroissa, ja kun seurat olivat loppuneet, niin sitten olivat tulleet kotiin.

Seuraavalla viikolla siellä olivat kotona pitäneet seuroja, ja pieni tyttö oli mennyt sitten sanan palvelijan paikalle.

Ja kun isä oli katsonut siinä, että tämä seura menoa, niin tämä pieni tyttö oli saarnannut synnit anteeksi ja sanonut, että saatte uskoa Jeesuksen nimessä hyvälle tuulelle.

Se ei ollut muistanut ihan, miten se puhujaveli sanoi.

Tämän tytön sanassa on paljon.

Me tiedämme vanhempana sen, että mikä tekee Jumalan lapsen huonolle tuulelle, niin se on synti.

Mutta sitten mikä tekee iloiseksi, niin se on se, että me saamme kuulla hyvän paimenen äänen, ilosanoman Jeesuksesta Kristuksesta, siitä syntien sovittajasta.

Ja nytkin, rakkaat matkaystävät, te saatte jäädä uskomaan: kaikki synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä.

Jeesuksen nimessä ja veressä on kaikki synnit anteeksi.

Itse olen tullut tälle paikalle hyvin tyhjänä ja kiusattuna.

Saanko minä etää uskoa?

Minä haluan uskoa yhdessä teidän kanssa.

Jeesuksen nimeen. Aamen.

Kiitos. Kiitos. Kiitos. Kiitos.