Seurapuhe 30.03.2014

Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen hiljennymme vielä sen Jumalan sanan äärelle, joka on kirjoitettuna Ilmestyskirjan viisitoista luvun alussa jakeissa kaksi ja kolme. Sanat kuuluvat Jeesuksen nimeen. Ja minä näin niin kuin lasisen mereen, tulella sekoitetun, ja ne, jotka pedosta voiton saaneet, olivat, ja hänen kuvastansa ja hänen merkistänsä ja hänen nimensä luvusta seisovan lasisen meren päällä, ja heillä oli Jumalan kanteleet. Ja he veisasivat Mooseksen, Jumalan palvelijan virttä ja Karitsan virttä sanoen: Suuret ja ihmeelliset ovat sinun tekos, Herra, Jumala kaikkivaltias!

Oikeat ja totiset ovat sinun ties, sinä pyhäin kuningas! Aamen. Niin, pelätään, ja suurissa kiusauksissa tälle paikalle tuli, että haluan kysyä, että vieläkö minulla on lupa uskoa kaikki anteeksi? Haluan minä uskoa yhdessä teidän kanssanne. Tämä luettu tekstikatkelma on osa Johanneksen ilmestystä eli Ilmestyskirjaa.

Uuden testamentin ainutta profeetallista kirjaa kertoo yhdestä vaiheesta Jumalan kansan matkalla siitä hetkestä eteenpäin, jolloin Johannes näitä näkyjä, ilmestyksiä katseli. Niinku muistamme, miten tämä ilmestyskirja alkaa, että Johannes kertoo, että hän seisoi eräänä sunnuntaiaamuna meren rannalla siellä Patmosluodossa ja kuuli suuren äänen niin kuin pasuunan, sanovan: Tule ja katso ja kirjoita, mitä tästä edes tapahtuvaa on. Tästä edes, eli siitä hetkestä aikojen loppuun asti, sai Johannes katsella ja kirjoittaa ylös maailman ajan keskeisiä tapahtumia. Johannes sai katsella noita tapahtumia hyvin pitkälle vertauskuvallisten näkyjien kautta, niin kuin tässä meidänkin tekstissämme sanotaan, että minä näin niin kuin lasisen mereen. Johannes ei sano, että minä näin lasisen mereen, vaan Johannes näki jotakin, jota kun hän halusi pukea sen, sanois niin, että tämän kirjoituksen lukijat saavat käsityksen ja kuvaa siitä, mitä Johannes näki, niin Johannes kuvasi sitä lasiseksi mereksi.

Mutta että meillä tulisi käsitys siitä, että mikä on se tilanne, vaihe, jota Johannes tässä kuvaa. Me käymme katselemaan Jumalan sanaa valossa, mitä on tapahtunut tätä ennen. Miten tähän tilanteeseen ja hetkeen on tultu, jota Johannes sai katsella, jossa ne, jotka pedosta voiton saaneet olivat, seisoivat lasiseen meren päälle. Olin siis ollut taisteluja mainittua vetoa vastaan. Siinä lasisen meren päällä oli ne, jotka olivat tuossa taistelussa selvinneet voittajina.

Mutta mikä on tuo petovastustaja, jota vastaan oli taisteltu? Siitä täällä Ilmestyskirjassa kerrotaan paljon. Se tieto on hyvin hajallaan täällä Ilmestyskirjassa, mutta tämä Ilmestyskirja, joka on hyvin merkillinen kirja, niin että jos sitä ajallisella ymmärryksellä järjellä yrittää lukea ja tutkia, niin se jää kyllä salaisuudeksi. Mutta sen me tiedämme, että ei tämä kirja vahingossa eikä edes sattumalta ole tänne Raamatun loppuun tallennettu, vaan se on ollut Jumalan tarkoitus, että tämä täällä on. Silloin meidän on helppo ymmärtää, että kun Jumala on näin tarkoittanut, että ilmestyskirja täältä Raamatun lopulta meidän aikanamme löytyy, niin Jumala näitä kirjoituksia avaa sen mukaan kun tarpeelliseksi näkee.

Tuosta vedosta paljon kerrotaan täällä kolmetoista luvussa. Täällä kerrotaan kahdestakin vedosta. Me ymmärrämme, että ei ole kyse mistään ajallisesta vedosta, jota vastaan Jumalan lapset joutuisivat taistelemaan, vaan on kyse hengellisestä vedosta. Tarkoittaako se sitten sieluun vihollista?

Ei se tarkoita, sen saattaa hyvin ymmärtää tästä kolmannesta luvun alusta, että on kyse eri asiasta kuin sielunvihollista, koska täällä kerrotaan. Että Johannes kertoo, että minä näin pedon merestä astuvan ylös, jolla oli seitsemän päätä ja kymmenen sarvea, hänen sarvissaan kymmenen kruunua ja hänen päissään pilkan nimi.

Johannes siis näki meressä nousevan ylöspedon, jolla oli seitsemän päätä ja kymmenen sarvea. Ja sitten edelleen kertoo, että se peto oli bardin muotoinen ja hänen jalkansa olivat niin kuin karhun käpälät. Hänen suunsa oli niin kuin jalopeuran suu ja lohikäärme antoi sille voimansa ja istuimensa ja suuren vallan.

Puhutaan vedon lisäksi lohikäärmeestä. Sitten kun täällä vähän myöhemmin puhutaan toisesta pedosta, toisin kuin tämä ensimmäinen, joka nousi merestä, tämä toinen peto nousi maasta. Näitä asioita tämä ilmestyskirjakin selittää, että tuo meri, se on kansat, suku, kunnat ja kielet. Eli se kuvaa jumalatonta maailmaa. Täällä puhutaan: Ja voivotellaan maa ja meren asuvaisia.

Eli nuo meren asukkaat on niitä, jotka elävät jumalattomassa maailmassa. Ja Raamatun kielikuvista meille on tuttu asia se, että maa-asuvaisilla tarkoitetaan väärässä vanhurskaudessa, omassa vanhurskaudessa, ahkeroivia ihmisiä, joilla on kovastikin jumalista menoa olevinaan, mutta sen Jumalan voimanne kieltään pois. Eivät sitä tarvi evankeliumia, joka on Jumalan voima. Tämä toinen peto minä nyt vähän hyppeleen tässä kohdasta toiseen ja nousi siis hengellisestä maailmasta.

Ja siitä sanotaan, että sillä oli kaksi sarvea, mutta se puhui niin kuin lohikäärme. Taas puhutaan tuosta lohikäärmeestä. Tuo lohikäärme on sielunvihollinen. Ja kun täällä sanotaan, että lohikäärme antoi tuolle ensimmäiselle pedolle voimansa, istuimensa ja suuren vallan. Se oli siis sielunvihollisen liittolainen, jolle sielunvihollinen antoi voimansa, istuimensa ja suuren vallan.

Niin hyvä liittolainen sielunviholliselle. No mistä sielunviholliselle on tämmöisiä liittolaisia petoja ilmaantunut? Vai onko niitä aina ollut? Siitä me saamme ymmärryksen luetaan täältä kaksitoista.

Luvusta, edellisestä luvusta, että suuri sota tapahtui taivaassa. Mikael ja hänen enkelinsä sotivat lohikäärmeen kanssa ja lohikäärme soti ja hänen enkelinsä. Ja ei he voittaneet eikä heidän sijansa enää löydetty taivaassa. Ja suuri lohikäärme, vanha mato, joka perkeleeksi ja saatanaksi kutsutaan, heitettiin ulos, joka koko maan piirin viettelee. Hän heitettiin maan päälle ja hänen enkelinsä, myös hänen kanssaan, heitettiin sinne.

Eli suuri sota käytiin taivaassa. Toisaalta Raamatusta me saamme lukea, että miksi tuo sota käytiin. Se käytiin sen takia, että sielunvihollinen oli alkanut kadehtimaan Jumalaa ja halusi Jumalan paikalle. Ja nousi kapinaan Jumalaa vastaan ja sitten tullaan niihin liittolaisiin, eli niihin muihin enkeleihin, jotka lähtivät, jotka liittoutuivat tuon sielunvihollisen yhden ylimmäisen enkelin kanssa. Ja kun ne sopivat siellä taivaassa ja eivät voittaneet, vaan hävisivät, niin heitettiin sielunviholliselle liittolaisineen eli enkeleineen maan päälle.

Ja näin me saatamme ymmärtää, että nuo sielunviholliset siinä kun tässä puhutaan tekstissä tai tässä kolmetoista luvussa puhutaan lohikäärmeistä, sielunvihollisesta ja noista pedoista, niin on kyse noista sielunvihollisista ja hänen enkeleistään. Edelleen kerrotaan tuosta vedosta ja kuvataan sitä täällä seitsemännessä luvussa. Johanneskin ihmetteli, että mitä ne on nuo pedot, joita hänelle tuossa ilmestyksessä näytettiin.

Täällä kirjoitetaan, että: Ja enkeli sanoi minulle: Miksi ihmettelet? Minä sanon sinulle vaimon salaisuuden ja pedon salaisuuden, joka häntä kantaa, jolla on seitsemän päätä ja kymmenen sarvea. Tässä puhutaan pedosta ja vaimosta. Kun tässä edellä on kuvattu, että miten tuon pedon päälle asettui istumaan portto, jota kuvataankin tässä. Siihen porttoon ei sen pidemmästi lähde käymään.

Luther näki siinä oman aikansa hengellisen maailman, katolisen kirkon. Enkä yhtään ihmettele, vaikka Luther tämän Raamatun kohdan näin ymmärsi. Kyllä se ihan ammentaa vastaan, vaikka sanoin, etten siihen enempää lähde, niin luenpa nyt kuitenkin nuo jakeet, jotta voi ymmärtää hyvin, että miksi Luther näki tuossa porkossa, katolisessa kirkossa, kun täällä kuvataan, että.

Ja vaimo oli vaatettu purppuralla ja verenkarvaisella, oli kullalla kullattu ja kalliilla kivillä ja päälyillä eli helmillä, piti kädessään kuutaisen maljan täynnä kauhistuksia ja hänen vuorouutensa riettautta. Tässä kohtaa tämä nimitetään vaimoksi, tuossa muutama aikaisemmin puhutaan portosta.

Eli tämmönen kuva tuosta portosta, että se oli vaatettu purppuralla ja verenkarvaisella ja oli kullalla kullattu. Siinä näkyy Jeesuksen kärsimykseen värit. Verenkarvainen ja purppura. Siinä näkyy, että se on kullalla kullattu. Luther katsoi maan-aikaista hengellistä maailmaa ja näki, että se on uskon kullalla kullattu, mutta se kulta ja se usko on vain pintasilausta.

Ja sen alla on sitä, mitä tässä kuvataan, että maljan täynnä kauhistuksia ja vuoruuden riettautta. Ja se oli se katolinen kirkko hyvinkin kauhistettu kalliilla kivillä ja pääryillä, ihan ajallisessakin mielessä, mutta tässä on kuva myös näissä kalliissa kivissä ja pääryssä eli helmissä kuva Jumalan sanasta, jota siellä pidettiin esillä, vaikka sen puutauksen alle oli tosiaan piilotettu kaikkea muuta kuin Jumalan mielenmukaista elämää ja oppia.

Mutta täällä edelleen vetoa kuvataan, että veto, jonka kas näit on ollut ja ei ole ja se on syvyydestä tuleva ylös ja on kadotukseen meneillään. Ne, jotka maan päällä asuvat, joiden nimi ei ole elämänkirjassa maailman alusta kirjoitettu, ihmettelevät, kun näkevät pedon, joka oli ja ei ole, vaikka hän kuitenkin on. Minä yritänpä tähän kohtaan ja ihmetellään ja katsotaan sitä, että miksi tuo peto välillä on ja välillä ei ole.

Ja taas on. Sitä selitetään täällä kaksikymmentäluvussa, jossa kerrotaan, että: Ja minä näin enkelin astua alas taivaasta, jolla oli syvyyden avain ja suuri kahle hänen kädessään. Ja hän otti lohikäärmeen kiinni, vanhan madon. Nyt tässä tätä peto kuvaataan taas nimellä lohikäärme.

Tämä ei oo aina aivan looginen, mutta sitten hänet suljettiin tuhanneksi vuodeksi ja heitettiin hänen syvyyteen ja suljettiin ja lukittiin päältä, ettei hänen enempi pitäisi pakanoita viettelemään, siihen asti kuin tuhannen vuotta kuluu. Sitten pitää hänen vähäksi hetkeksi päästä edelleen, että.

Ja kuin ne tuhannen vuotta kuluneet ovat, niin Saatana päästetään vankeudestaan ja hän menee ulos pakanoita viettelemään, jotka neljällä maan kulmalla ovat, VOC ja maag, että hän heitä sotaan kutsuu, sotaan kokoaais, joidenka luku on niin kuin mereen sanonta. Ja he astuvat maan avaruuden päälle ja piirittivät pyhäin leirin ja rakkaan kaupungin, ja tuli lankesi Jumalalta taivaasta ja söi heidät.

Tuossa siis näkyy, minkä takia välillä näyttää, että sitä vetoa ei olekaan ja sitten se taas on. Että Jumalalla on valta tuon vedon sielunvihollisen liittolaisen yli niin, että Jumalan käskystä enkeli tuhanneksi vuodeksi lukitsi tuo vedon syvyyteen pois pakanoita viettelemästä. Tuota tuhat vuoden aikaa kutsutaan tuhatvuotiseksi valtakunnaksi, jota mekin on saatu elää, joka on ollut rauhan ja työn aika Jumalan valtakunnassa.

Veto on ollut suljettuna syvyyden kaivoon. Vainot hiljenivät siinä vaiheessa, kun peto sinne suljettiin, koska ne ovat olleet aina yksi tunnusmerkki, kun tuo peto on ollut täällä maan päällä, että Jumalan lapset ovat olleet vainon kohteena. Mutta tuossa sanottiin, että aikojen lopulla se vielä pääsee aikaan sieltä syvyyden kaivosta pääsee irti. Ja siinäkin on Jumalan syy ja tarkoitus, missä Jumala sen sallii välillä päästä irti. Siihen palaa, jos Jumala sen tarpeelliseksi näkee.

Mutta sitten täällä edelleen kirjoitetaan. Selitetään Johanneen tuosta pedosta. Tässä on mieliän viisaus. Ne seitsemän päätä ovat seitsemän vuorta, joiden päällä vaimo istuu. Ja ovat seitsemän kuningasta.

Viisi ovat langenneet ja yksi on, ja toinen ei ole vielä tullut. Kun hän tulee, niin hänen pitää vähän aikaa pysyä. Johannes kuoli siellä Patmosluodossa. Elettiin keisari Neron aikaa, vainojen aikaa. Perimätieto kertoo, että apostoli Johanneskin yritettiin surmata keittämällä öljyssä.

Mutta ei ollut Jumalan tarkoitus eikä aika, että Johannes tuossa kuolee. Ja kun Johannes ei siellä kiuassa öljyssä kuollut, niin siitä nuo surmaajat, varmasti keisarin eroa myöten, säikähtivät, että tämähän onkin vakava paikka, että tulee pian kansalla liikaa mieleen Danielin kirjan kolme uskovaista nuorta miestä, jotka heitettiin sinne tuliseen pätsiä, jotka elävä Jumala mareli siellä hengissä. Tai että tuohan pian on niin puhuttelevaa niille, jotka tämän näkee ja kuulee, että hehän pian uskoo Joannesta ja tekevät parannuksen ja päättivät olla enempi ja yrittämättä surmataan ja sen sijaan tarkoitti, että Johanneksen sinne Patmosluodolle. Että saatiin Johanneksen ääni ja saarna vaikenemaan. Ja tässä nyt viitataankin Roomaan, kun sanotaan, että tässä on mieli, jolla viisaus on.

Ne seitsemän päätä ovat seitsemän vuorta, joiden päällä vaimo istuu. En minäkään tuota oikein ymmärrä, mutta sen tiedän, että Rooman kaupunki on rakennettu seitsemälle kukkulalle. Eli kerrotaan, että se peto liittyy jotenkin Roomaan. Mutta kerrotaan edelleen, että ne ovat seitsemän kuningasta, viisi ovat langenneet ja yksi on, ja toinen ei ole vielä tullut. Tämä vaikealta kuulostava raamatunlause jollakin tavalla aukeni, kun joku vuosi sitten tuli semmoinen kysymys mieleen, että miten Israelin kansan vaiheet ja maailmanhistorian keskeisimmät tapahtumat liittyvät toisiinsa.

Lähdin ihan kynän ja paperin kanssa internetistä keräämään, että minkälaisia vaiheita on Israelin kansalle ollut ja miten ne liittyvät muihin maailmanhistorian suuriin tapahtumiin. Tuo kysymys, jonka itselleni esitin, niin oli hyvä kysymys. Nimittäin kyllä sieltä kävi ihan hämmästyttävästi ilmi, että Vanhan testamentin aikana, vanhan liiton aikana maailmanhistorian keskeiset tapahtumat ovat liittyneet aivan suoraan Israelin kansan vaiheisiin. No, mitkä ovat ne keskeisimmät ja näkyvimmät tapahtumat, mitä sieltä löytyi? Sieltä löytyi semmoiset tapahtumat, että maailman historiassa oli ollut tuohon Johanneksen Patmosuoralla oloon mennessä viisi maailman valtaa.

Ja näille kaikille maailmanvalloille yhteistä se, että Israel oli joutunut vuorollaan jokaisen näiden maailman vallan vallan alle. Ensimmäinen suuri maailmanvalta, näin historiankirjoitukset kuvaavat, oli Egypti. Ja muistatte miten isän kansa oli Egyptin orjuudessa. Seuraava oli Assyria, joka valloitti Israelin. Assyrialla oli oma suuruuden aikansa.

Sitten seurasi rappivaihe, mutta siinä rinnalla alkoi kasvaa Babylonian maailmanvalta, joka kasvoi suureksi, voitti Assyrian ja vuorollaan valloitti Israelia ja Israelista joutui sen Babylonian vankeuteen. Näin on maailmanhistorian kulkenut, että tämä on ollut Egyptin, Assyrian, Babylonian, Madeopersian, Kreikan. Siinä oli viisi maailmanvaltaa. Ja sitten tässä sanottiin, tässä seitsemäntoista luvussa, että niistä viisi on langennut eli väistynyt. Sitten sanottiin, että yksi on ja se oli tuo kuudes suuri maailmanvalta: Rooma.

Ja sitten sanottiin, että yksi on vielä tuleva. No, onko tuo maailmanvalta tuo peto? Ei ole, mutta jokaisen näiden maailmanvaltojen historiassa tuolla pedolla on ollut vaikutus. Ja se vaikutus on aina ollut enemmän tai vähemmän samanlainen. Ja se johtuu siitä, että on kyse semmoisesta henkivallasta, jota täällä Raamatussa kuvaa.

En näe mitä kello käy. Enkä muista monelta aloitin, niin en lue Raamattua käymään läpi, mutta ehkä jonkun kanssa tuolta luen, mutta kerron minä ensin omin sanoin, että mikä sen tuon henkivallan vaikutus ihmisessä maailmassa on. Sitä voi hyvin sanoa, että se on kaiken luvallisuuden henkivalta. Ja mitä tapahtuu kun ihmiselle ja kansakunnalle tulee kaikki luvalliseksi? Mikään ei ole syntiä eikä mikään ole väärin.

Se näkyy näitten maailmanvaltojen vaiheissa. Siitä seuraa rappio. Vanhurskaus pudottaa kansaa, mutta synti on kansakunnan häpeä. Ja kun kaikki synti käy luvalliseksi, niin se ei ole enää ainoastaan häpeä vaan se on rappio. Nämä ovat kaikki maailman vaiheita, jotka Jumala on tarkoittanut ja joita Jumala on johtanut.

No kun vaan otetaan esimerkiksi, että Egyptin ja Assyrian maailmanvallat olivat sortuneet. Oli Babylonia maailmanvalta ja se valloitti Israelia, vei sieltä. Nyt täällä teologit miettii mielessään, että onpa se tyhmä kun se ei tiedä, että Israel oli tuohon aikaan tahtiin jakautunut. No oli Juuda ja Israel, ja niistä jompikumpi vietiin tonne Babylonian vankeuteen. En minä muista. Eikä se ole tärkeää, vaan tärkeää on se, että tuokin maailmanvalta ja vaihe sivusi Jumalan valtakuntaa, joka Jumalan valtakunta Israelin kansan tai Juudan kansan mukana, meni tuonne Babyloniaan.

Se oli koettelemuksen aikaa, puhuttelevaa ja pysäyttävää aikaa Israelin kansalle ja sen Jumala näki tarpeelliseksi. Mutta se oli myös etsikkoaikaa Babylonialle. Sitten. Nyt pysähdyn katsomaan Raamatusta, että miten tällä kuvataan tuo henkivallan vaikutusta ihmisessä ja maailmassa. Täällä siis kerrottiin, että tuo oli viisi maailmanvaltaa, viisi pedon vallan aikaa oli mennyt.

Kuudes oli kulumassa, Johanneksen aikaan ja yksi on vielä tuleva. Ja kun se tulee, niin se on aikojen lopulla vielä lyhyt aika. Se on Jumalan tarkoitus, tahto ja tarkoitus. Paavali kuvaa tuon hengen vaikutuksia useammassakin kirjeessä, ainakin toisessa tessalonikalaiskirjeessä ja myös toisessa Timoteuskirjeessä.

Katsotaanpa vaikka tuolta toisesta Tessalonikalaiskirjeestä, jossa Paavali rauhoittelee Tessalonikalaisia, jotka olivat eksyneet sellaiseen ajatukseen, että maailmanloppu on aivan käsissä. Ei kannata enää tehdä mitään muuta kuin valmistautua siihen, että maailmanloppu tulee. Paavali kävi rauhoittelemaan Tessalonikalaisia, että älkää antako kenenkään teidän vievän millään tavalla, sillä eihän Jeesuksen toinen tuleminen tapahdu ennen kuin luopumus tapahtuu, ja synnin ihminen ilmoitetaan kadotuksen lapseksi, joka on vastustaja ja korottaa itsensä kaikkein päälle, mitä jumalaksi taikka jumalanpalvelukseksi kutsutaan, niin että hän istuttaa itsensä Jumalan temppeliin niin kuin Jumala, ja tekee itsensä jumalaksi. Tällainen maailma-aika on ennen Kristuksen toista tulemista. Sitten Paavali kirjoittaa myös Timoteukselle, miten viimeisinä päivinä vaaralliset ajat lähestyvät.

Mutta se sinun pitää tietää, että viimeisinä päivinä vaaralliset ajat lähestyvät. Sillä ne ihmiset, jotka itseään rakastavat, ahneet, kerskaajat, ylpeät pilkkaajat, vanhemmille tottelemattomat, kiittämättömät, jumalattomat, haluttomat, sopimattomat, laittomat, irtaaliset, kiukkuiset, kateelliset, pettäjät, tuimat, paisuneet, jotka enemmän kuvaavat kuin Jumalaa rakastavat, joilla on jumalallinen meno olevinaan, mutta sen voiman he kieltävät pois. Karta siis sen kaltaisia. Ja sitten tässä muutama ja, että eteenpäin vielä sanotaan, että mutta ei heidän pidä silleen menestyä, sillä heidän hulluutensa pitää kaikille julki tulla, niin kuin niidenkin oli.

No ensinnäkin katsotaan sitä, että mitä nuo asiat ovat, mitä Paavali tässä luetteli.

Että loppuajan ihmiset, sen vaarallisen ajan ihmiset, ovat ahneita, kerskaajia, ylpeitä pilkkaajia, vanhemmilleen tottelemattomia, haluttomia, sopimattomia, laittomia, irtavallisia, kiukkuisia, kateellisia. Ne ovat kaikki niitä turmeltuneen osan vaikutuksia, joita meistä jokaisesta löytyy, joiden takia meistä, niinkuin Raamatussa sanotaan, että kaikki ovat pois poikenneet ja kelvottomiksi tulleet. Näin ei ollut silloin, kun Jumala ihmisen loi, eikä ollut vielä syntiinlankeemusta tapahtunut. Ei ollut Aatamille ja Eevalle ollenkaan hankalaa rakastaa Jumalaa kaikesta sydämestä eikä lähimmäistä niinkuin itseään. Noin kahteen käskyyn on kaikki laki kirjoitettu.

Ne on Jumala Rakkauden laki. Mutta kun syntilankeemus tapahtui, ihmissukukuntaan tuli perisynnin turmelus. Sen jälkeen ihminen ei oo noihin rakkauden rajoihin enää voinu mahtua.

Kun mieluummin on semmonen turmeli sen, minkä Jumala oli hyväks tarkoittanut, että niissä ajamisessa Eevassa oli sopivasti semmosta ahneutta, sopivasti ylpeyttä itserakkautta, että ne pysty rakastamaan myös lähimmäiseen, koska se on lähimmäisen rakastamisen ehto, että ihminen rakastaa ensin sopivasti itseään.

Mutta kun sielunluennoilla on hyvät ominaisuudet turmeliin, niin sitä itserakkautta tuli liikaa ja se sopiva eteenpäin pyrkiviä tai sanotaan näin, että eteenpäin vievät ominaisuudet, jotka Jumala oli ihmisille antanut, niin ne muuttuivat ahneudeksi ja kateudeksi ja näin edelleen.

Mutta nyt tuo verovaikutus ihmisessä on se, että se kasvattaa vielä noita verisynnin vaikutuksia ihmisessä äärimmilleen. Se vie rajan pois. Tulee mieleen, että uusimman käännöksen mukaan tuossa Paavalin tässä Paavalin Timoteuskirjeen kohdassa mainitaan myös semmoset asiat kuin raa'at ja väkivaltaiset. Eli viimeisten aikojen ihmiset on raakoja ja väkivaltaisia. Eli kokonaisuutena voi sanoa, että ei ne rakasta lähimmäistään eikä rakasta Jumalaa.

Jeesus, kun loppuajoista puhuu, niin sanoo, että kun vääryys saa vallan eli synti saa vallan, niin rakkaus monessa kylmenee. Niin monessa, että tässä Ilmestyskirjan kolmannessa tossa luvussa sanotaan, että: Kaikki vapaat ja palvelijat, rikkaat ja köyhät, ottavat tuon pedonmerkin käteensä tai otsaansa. Eli lähtee joko hyväksymään tuon kaiken luvallisuuden opin, joka maailmaan tulee, tai sitten lähtee sitä jopa omilla käsillä, teoilla, kätten teoilla palvelemaan.

Se on ihmisluotu semmonen, että sille hyvin maistuu semmonen oppi, kun sanotaan, että kaikki on luvallista ja sallittua. Vaikka sillä asialla on täsmälleen kääntöpuoli, ja se kääntöpuoli on se, että kun kaikki on luvallista ja sallittua, silloin vääryys saa vallan ja rakkaus kylmenee.

Maailmasta tulee kylmä, rakkaudeton paikka. Ihmiset korottaa itsensä kaikkien muitten yläpuolelle ja jopa Jumalan yläpuolelle. Tekee itsestään Jumalan.

No nyt vielä, kun tässä mainittiin, että täällä kolmetoista luvussa kerrotaan myös toisesta pedosta, joka nousee sieltä hengellisestä maailmasta, jolla on kaksi sarvea niinku lampaalla, mutta joka puhuu niinku lohikäärme. Lampaalla on kaksi sarvea.

Siinä on kuva siitä, että uskovaisella ihmisellä on ekaks arvea, lakia, evankeliumi, jolla Jumalan valtakunta puskee epäuskossa olevien omia tuntoja kohti. Lain tehtävä on herättää synnintunto. Se Jumalan sana ja laki löytyy myös tuolta toiselta pedolta, mutta se kuitenkin puhuu lohikäärme, eli miten se lohikäärme sielunviolun, ne on aina saarnannut. Se on saarnannut niin, että se on aina kyseenalaistanut Jumalan sanan. Näinhän se teki siellä paratiisissa, että kun Eeva sanoo, että kaikesta muista saadaan syödä, mutta ei siitä hyvän ja pahan tiedon puusta, joka on keskellä paratiisia, niin se lohikäärme eli käärme kyllä sanoo, että sanoiko Jumala todella niin?

No samalla tavalla se saarnaa tuo toinen peto. Ja täällä sanotaan, että sillä toisella pedolla on tehtävä ja se tehtävä on saattaa kaikki palvelemaan tuota ensimmäistä kaiken luvallisuuden vetoa.

No nyt kun pysähdytään ihan pikaisesti katsomaan tuota tilannetta, että sieltä hengellisestä maailmasta alkaa kuulua semmonen ääni, että joka kyseenalaistaa Jumalan sanan ja joka alkaa saarnaamaan, että kaikki on luvallista, että ei muuta ku lähdette vaan elämään niinku muutkin Jumalaton maailma.

Ajatelkaa, kun lupa synnin tekemiseen tulee hengellisestä maailmasta. Eikö tuu lainausmerkeissä sanoo hyvästä paikasta, että hengellinen maailma antaa luvan synnin tekemiseen.

Kuitenkin on paljon ihmisiä, jotka saattavat vielä pelätä syntiä, ja joilla on halu karttaa sitä, jotka kuitenkaan eivät ole uskomassa, mutta kun sieltä hengellisestä maailmasta tulee lupa, että kyllä kaikkia saa tehdä, mikä ihmismielelle hyvältä ja sopivalta tuntuu. Se on hyvä liittolainen, tuo toinen peto, tulla ensimmäiselle vedolle, ja se ensimmäinen peto on hyvä liittolainen sielunviollliselle, koska se antaa luvan kaikkeen syntiin.

Vielä lopuksi selaan tänne Vanhan testamentin puolelle. Koska tuo peto, joka on ja joka ei ole ja joka taas on, se on vanha asia. Niin vanha, että kyllä sitä kuvauksia löytyy myös Vanhasta testamentista.

Täällä on kirjoitettu pitkästikin joitakin kohtia poimia semmosen, mikä tuntuu keskeiseltä. Tässä kerrotaan tämän ensimmäisen pedon ominaisuuksista, mutta myös vaikutuksista ihmisissä. Kun täällä kuvataan, että hänen kaulansa on vahva ja se on hänen ilonsa, kun hän tekee jotakin vahinkoa. Se on hänen ilonsa, kun hän tekee jotakin vahinkoa. Hänen sydämeensä on kova, niin kuin kivi, ja niin vahva kuin alimmainen Myllyn kivi.

Kun hän korottaa itsensä, niin väkevät pelästyvät. Kun hän joutuu edes, ei siellä armoa ole. Eli se on kovaa kuin kivi, aivan armoton, ja se on hänen ilonsa, kun hän jotain vainkoa tekee. Hän edelleen kirjoittaa: Hän saattaa syvän mereen kiehumaan niin kuin padan ja liikuttaa yhteen niin kuin voiteen. Hänen jälkeensä polku valkenee, hän tekee syvet sangen harmaiksi.

Nämä ovat tämmösiä kielikuvia. Minkälaista on semmosen ihmisen elämä, jonka takana polku aina valkenee. Kun vaikka se olisi mitä tehnyt, kun se katsoo taaksensa, niin se näkee itsensä aivan viattomaksi ja virheettömäksi. No, semmosen ihmisen on ainakin helppo olla kova ja armoton toista kohtaan, kun ei itse näe koskaan mitään vikaa itsessään.

Jos puhutaan semmosesta asiasta kuin empatia, joka on myötäelämistä, toiseen asemaan asettumista, armollisuutta. Se empatian lähtökohta on siinä, että ihminen tuntee omaa epätäydellisyyttään. Ja kun ihminen tuntee omaa epätäydellisyyttään, niin se opettaa myös hyväksymään toiseen ihmiseen epätäydellisyyttä ja viallisuutta.

Mutta kun ihminen näkee omat askeleensa aina virheettöminä, niin ei ole tarvetta hyväksyä muidenkaan ihmisten epätäydellisyyttä. Ja sitä sanottiin, että hän saa, tekee syvyydet sangen harmaaksi. Se taas kuvaa valheellisuutta.

Sitä, miten tuo pedon vaikutus on niin, että totuus ja valhe, musta ja valkoinen, oikea ja väärä, menevät niin sekasin, että niitä ei pysty enää erottamaan toisistaan. Totuus ja vale menevät niin sekaisin, että niistä tulee semmosta harmaata, ettei enää sieltä totuutta ja valheita pysty toisistaan erottamaan.

Sen paremmin tuota asiaa osaa selittää, mutta tuommosia vaikutuksia kuvataan Jobin kirjassa, jossa Jumala näyttää Jobille tämän ilmestyskirjan pedon ja kysyy, kun Jooboo voimansa tunnossa ja kasvanut suuressa, että pystytkö sitä vastaan taistelemaan.

Mutta se, mikä on lohdullista, niin täällä Raamatussa sanotaan, että vaikka sillä pedolla on valta, ottaa suuret ja pienet, vapaat ja palvelijat, köyhät ja rikkaat, se saa ottamaan tuon pedon merkin oikeaan käteensä tai otsaansa, niin sillä ei ole kuitenkaan valtaa niiden yli, joiden nimet on elämänkirjassa taivas.

Täällä puhutaan myös tuosta pedon luvusta. Puhuttiin tuossa meidän tekstissä ja puhutaan täällä kolmetoista luvussa, jossa sanotaan, että: Tässä on viisaus, jolla on ymmärrys: Laskekoon pedon luvun? Sillä se on ihmisen luku. Ja hänen lukunsa on kuusisataakuusikymmentäkuusi.

Tuo luku ei meille numerona sano oikeastaan mitään. Israelilaisten perimätieto kertoo, että kun keisari Nero nimestä muutettiin luvussa tietyillä säännöillä, jotka tuohon aikaan olivat käytössä, joilla laskettiin merkittävien henkilöiden, kuten kansan ja päämiesten nimen luku, niin keisarin Nero nimestä saatiin luku kuusisataakuusikymmentäkuusi.

No, nyt kysyin, että oliko tuolla oliko Keisarin Eero tuo peto? Ei ollut. Mutta Keisarin Eero oli varmaan yksi noista seitsemästä kuninkaasta, jossa tässä puhutaan, että sillä pedolla on aina semmoinen päämies maan päällä jossakin vaiheessa. Ja näin voisi ajatella, että se on silloin suurimmillaan. Silloin kun tuo pedon valta on suurimmillaan eli se kaiken luvallisuus ja rappio on pahimmillaan.

Mutta joka tapauksessa tuo luku kuusituhattakuusikymmentäkuusi, jonka numero kuusi on ihmiseen liittyvä siinä mielessä, että ihminen luotiin kuudentena päivänä. Ja viittaus tuohon Paavalin tesalonikalaiskirjeeseen, jossa Paavali kirjoittaa, että ihminen korottaa itsensä kaiken päälle ja tekee itsensä jumalaksi. Niin kuin ihminen korvaa isän, Pojan ja Pyhän Hengen, kolmiyhteisen jumaluuden, kolmi yhteisellä ihmisellä. Kaiken tilalle ja kaiken päälle tulee Ihmisen luku. Niin silloin eletään sitä aikaa, että ihminen on tehnyt itsestään Jumalan.

Mutta sitten ollaan jo hyvin lähellä tuota aikaa, josta tossa meidän tekstissä puhutaan. Täällä kerrottiin, että: Minä näin niin kuin lasisen meren tulella sekoitetun ja ne, jotka pelosta voiton saaneet olivat, ja hänen kuvastaan ja hänen merkistään ja hänen nimensä luvusta seisovan lasisen meren päällä ja heillä oli Jumalan kanteleet. Ja he veisasivat Mooseksen Jumalan palvelijan virttä ja Karitsan virttä sanoen: Suuret ja ihmeelliset ovat sinun tekosi. Herra Jumala, kaikkivaltias, oikeat ja totiset ovat sinun tiesi, sinä pyhäin kuningas. Tässä kerrotaan Jumalan lapsista.

Se hetki, jota tässä kuvataan, on se hetki, josta jossakin tuossa mitä luin, niin kerrottiin, että sillä pedolla loppuajalla vielä lyhyt aika, mutta sen jälkeen Jumala Pyhällä Hengellä sen tappaa. Toisessa kohtaa olikohan tuolla neljätoista. Luvussa kerrotaan, että se heitetään tuliseen järveen. Sitä ei siis enää sen seitsemän hengen kerran jälkeen suljeta syvyyden kaivoon, josta se vielä joskus pääsisi vapaaksi, vaan se heitetään sinne tuliseen järveen. Jumala ei enää tarvitse tuota petoa.

No nyt en malta tässä olla täällä lyhyesti selittämättä tai yrittämättä selittää, miksi Jumala sallii tommoisen kaiken luvallisuuden henkivallan riehuvan maailmassa. Siihen löytyy hyvä kuvaus Luukkaan evankeliumin 8. luvusta. En sitä kello varmaan käy, minulla on ajantaju jo hukassa. Mutta kyllä minä kohta lopetan. Siellä kerrotaan, miten Jeesus opetuslapsineen oli budjetinu meren yli, tuli rantaan vuoren juurelle ja siellä Jeesusta opetuslapsia tuli vastaan mies, jossa oli vuosia ollut legioona perkeleitä.

Paljon pahoja henkiä, jotka vaikuttivat tuossa miehessä sen, että se ei pystynyt elämään normaalia ihmisen elämää, vaan se oli alasti ja asui haudoissa. Ja kun nuo pahat henget tuossa mies näkivät Jeesuksen, niin ne sanoivat, että älä aja meitä syvyyteen. Mutta sitten siinä mulle jäi kertomatta välistä, että siinä nuorella oli lauma sikoja syömässä. Niin nuo pahat henget pyysivät, että salli meidän mennä tuohon sikanalaumaan. Ja Jeesus antoi luvan, ei ajanut näitä syvyyteen.

Ja kun nuo pahat henget menivät tuohon sikanalaumaan, niin tuo sikalauma syöksyi alas sieltä vuorelta. Putosi mereen ja läkähti. Tämä ei ole vertaus vaan tämä on Raamatunkertomus Jeesuksen opetuslasten vaiheista. Mutta tässä näkee hyvän vertauskuvan, mitä nuo legioona perkeleitä eli paljon pahojen henkiä vaikutti. Ensin me katsotaan, että mikä se oli se sikalauma.

Se on Raamatun kielikuvana meille tuttu sieltä tuhlaajapojan vertauksesta, kun tuhlaajapoika oli sikojen paimen ja ruokki niitä sikoja sillä ja yritti itsekin ravita itseään sillä sikojen ruoalla. Eli siinä kuvataan väärää vanhuskaita ihmisiä. Eli nyt jos pysähdytään katsomaan tuota sikalaumaa, ne olivat päässeet kipuamaan sinne kauas mereen yläpuolelle vuorelle. Sieltä ne katselivat kansojen merta, jumalatonta maailmaa ja kiittivät Jumalaa, että me ollaan päästy ylös tuolta surkeasta elämästä. Ollaan näin korkealla paikalla. Tästä on jo lyhyt matka taivaaseen.

Ja siellä ne söi sitä ruokaa. Rapaisin mä olin niitten ruokaa. Ja näin ne oli paatuneena elänyt läpi elämänsä ja paatuneena mennyt kadotukseen. Mutta Jeesus salli noitten pahojen henkien mennä tuohon sikalaumaan, niin he eivät pysyneetkään sillä vuorella, vaan syöksyivät alas sinne mereen.

Ja nyt minä en ollenkaan pysy tuossa Raamatun sanassa, vaan en sano nyt, että puhun omiani, vaan yritän selittää tätä Raamatun paikkaa omilla sanoilla.

Että eiköhän niillä sijoilla tullut hätää siellä, ehkä siinä matkalla, joko ne lähti putoamaan sieltä oman vanhurskauden vuorelta alas. Ei mennytkään elämä niin sileästi ja hurskaasti ja pyhästi, kun tuli nuo pahat henget tuo sikalaumaan. Vaan alkoi tulla semmoisia asioita elämään, että alettiin syöksyä sitä vuorelta alas jän lujaa kiihtyvällä vauhdilla.

Ja sitten tuli se tilanne, että yhtäkkiä olinkin siellä meressä samaa syntielämää, osallisena samasta syntielämästä, kuin jumalat on maailman. Ja tällä tavalla Jumala voi herätellä sinne nuorille eksyneitä, jotka ajattelee, uskoo, että he ei oo vuosikausiin syntiä tehnyt, ja on kertynyt niin paljon ansioo ja pystyy lyömään rintaansa ja katsomaan sillä alhaalla elävää jivalonta maailmaa, että nuo ne on surkeita ja nuo menee kadotukseen, mutta me ollaan päästy kipua vaan näin ylös oman vanhurskauden vuorelle ja täältä me lähetään taivaaseen.

Mutta kun sieltä tippuu alas, niin saattaa vielä jollakin tunto herätä ja saattaa löytyä syntiä, mistä tehdä parannuksia. Ja kun lähtee etsimään Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttaan Jumalan sanaa neuvoo, niin saattaa Jumalan valtakunnassa tarjottu evankeliumi hyvinkin kelvata.

Kun oikein näkee, että yritin elää hurskaasti, mutta lankesinkin aivan lumi synteihin. Ja näitten lumien syntien kanssa ei mennä suoraan taivaaseen, vaan mennään suoraan kadotukseen. Ja Jumalan valtakunnasta tuommoselle suurelle syntiselle sanotaan, että ei sinun tarvitse hukkua synteihisi, vaan sinä saat uskoa synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä.

Ja näin voi vielä viimeisinäkin aikoina tapahtua, että sinne oman vanhurskauden vuorille eksyneitäkin Jumala saa herätellä ja saatella parannuksen askelille.

Mutta tästä meidän tekstistä vielä lyhyesti, että miten tähän on tultu, minkälaiset vaiheet on takana. Tässä verrataan tätä hetkeä siihen hetkeen, kun Israelin kansa oli noussut ylös punaisesta merestä. Kulivat sen halki kulkeneet kuivaa maata pitkin. Minä en rupea tuota sen tarkemmin muistelemaan, mutta te hyvin muistatte miten Israelin kansa pääsi kävelemään kuivaa maata, että punaisen menee yli, että vesi oli seininä kahden puolen.

No siinä on semmonen kuva tähän meidän tekstiin liittyen, että se sama, ne samat synninmyrskyt on pauhanneet Jumalan valtakunnan oikealla ja vasemmalla puolella. Kummallakin puolella ollut sama synninluvallisuus. Niin siellä oikealla puolella, missä ennen oli omavammainen maailma, kuin siellä vasemmalla puolellakin, missä on jumalaton maailma.

Mutta kun tuo ensimmäinen peto saa kaikki palvelemaan itseään ja tuo toinen peto, joka sitä hengellisestä maailmasta nousee, antaa siihen vielä luvan. Niin ei ole eroa jumalattomien elämällä, olipa ne sitten Jumalan valtakunnan oikealla tai vasemmalla puolella.

Mutta Jumalan lapset kulkee tuon syntielämän läpi, tuon vaikean ajan, surkean ajan läpi, aivan kuin Israelin kansa kuivaa maata myöden. Ja Jumalan saattamana ja varjelemana.

Se tie sinänsä, se oli Israelin kansa, se oli hyvin selvä, että mistä nyt pitää kulkea, että pitää kulkea tämä kuivaa maata pitkin, eikä saa eksyä tuonne vesiseinään sisälle, mikä on kummallakin puolella. Eli sinne syntielämään, siihen synninluvallisuuteen. Mutta jos täällä kuivalla maalla pysyy, pääsee tämän matkasaaron mukana, luvattuun maahan.

Näin ne israelilaiset ajatteli, kun ne sitä Punaisen meren pohjaa kävelin menemään. Ja sitten kun Vilminen isoin kansa matkasaarosta oli tullut sen Punaisen meren yli, niin Jumala päästi ne vedet taas valloilleen ja ne hukutti sen vihollisen. Niinkuin ne hukuttaa nuo pedotkin. Siitä Danielin kirjassakin sanotaan, että ja niin myös muut pedot hukkui, että sillä niillä oli oma aikansa.

Kun Israelin kansa oli tullut sen Punaisen meren yli, niin kerrotaan, että Israelin kansalle oli hyvin kiitollinen mieli ja mieli oli aivan riemua täynnä siitä, että miten ihmeellisesti Jumala meidät pelasti.

Oltiin mahottoman paikan edessä, että olin Punainen meri edessä, vihollinen takana ja vuoret taen puolelle. Ihmisjärjellä ajatellen oli aivan mahdoton paikka, mutta Jumala siitä auttoi eteenpäin. Ja niinkö ne pääsi tuon Punaisen meren yli, niin Miriam kiitosvirsi ja toiset yhtyivät.

Ja tässä nyt kerrotaan, että aivan samalla tavalla, kun tuo surkea synniluvallisuuden aika maailmassa on ohi siinä mielessä, että se peto on tapettu. Että he ei oo vielä maailmanlukua. Aika vielä on pikkusen matkaa jäljellä.

Jumalan lapset myös virittävät, jolla Jumalan kanssa, tässä sanottiin, että heillä oli Jumalan kanteleita. He veisivät Mooseksen Jumalan palvelijan virttä ja Karitsan virttä sanoen: Suurelt ihmeelliset ovat sinun tekosi, Herra Jumala kaikkivaltius.

Eihän oo ihme eikä Jumalan lapset turhaan kiitä, että ovat tuommoisesta pahasta ajasta, jolloin muulle maailmalle kaikki synnin muodot on ollut luvanllisia, josta on seurannut paha rappio. Eikä ainoastaan siitä, siitä on seurannut sotia ja taisteluja.

Ihmisten on ollut hyvin vaikea tulla keskenään toimeen, koska jokainen on kilpaa korottanut itseään toisen yläpuolelle. Ja se on ollut ihmiselle ilo, että hän vahinkoa tekee. Ja jokainen on ollut sitä mieltä, että minun askeleet on aivan valkeat ja virheettömät ja ovat olleet aivan armottomia toisiaan kohtaan.

Se on ollut surkea aika, mutta tässä kohtaa, mistä me tämän tekstin luettiin, se surkea aika on jo takana ja näin ymmärtäisi, että mitä tai kun kysyin itseltäni, että mitä seuraavaksi tapahtuu, niin taitaa tapahtua sitä, mistä täällä Ilmestyksessä sanotaan, että kun seitsemän sinetti avattiin se oli, kun täällä puhutaan näistä seitsemästä sinetistä, joka tässä loppuajassa yksi kerrallaan avataan ja sitten kerrotaan keskeiset tapahtumat siihen liittyen. Tuo seitsemän sinetti on viimeinen.

Kun tuo seitsemän sinetti avattiin, taivaassa oli ääneti puoli hetkeä. Tulee semmonen aika, että Jumalan harmo taivas täällä maan päällä on ääneti puoli hetkeä. Viimeinen valittu on siunattu sisälle Jumalan valtakuntaa. Enää ei saarnata Jumalan valtakunnasta ulospäin, vaan ovet on katua vastaan suljettu. Ja se on lyhyt aika.

Silloin Jumalan lapset vain siunaavat toisiaan evankeliumilla, puhdistavat vielä matkavaatetta, että me oltais niin kuin Pietarin kirjeessä lopussa sanoo, että minkäkaltaiset meidän tulee olemaan elämässä ja jumalaisissa menoissamme. Että meidät puhtaina ja nuhteettomina rauhassa löydettäis.

Siitä Jumalan lapset ahkeroivat, että olisivat omatunto puhdas eikä enää tulisi vahinkoa sinä viime aivan maalinauhan tuntumassa. Ja silloin kun on synnit anteeksi, niin silloin Jumalan lapset löydetään täältä rauhassa, kun taivas täyttyy enkeleistä ja me saadaan nousta tuuliin ja pilviin Herraa vastaan ja saadaan nähdä, että niin kuin hän on. Ja aivan samanlaisessa kirkastetussa ruumiissa saadaan täältä lähteä Kristuksen ruumiin kaltaisena.

Mutta sitten täällä kerrotaan vielä, liittyen tuohon lasiseen mereen, jonka päällä nuo oli, niin semmonen tärkeä asia kaksitoista luvussa. Kyllä me ymmärretään ja muistetaan tuo lasinen meri, se on armonmeri, jonka päällä nuo olivat. Eli ne oli sen vaikean ajan läpi tulleet Jumalan armovoiman kantamana.

Ja vielä näin täällä kahdeksantoista luvussa sanotaan tarkasti, että kylläpä nyt on vaikea löytää, mutta noniin, nyt löysin yhdessä jakeessa.

Ja he ovat voittaneet Karitsan veren kautta ja heidän todistuksensa sanan kautta, eivätkä he ole rakastaneet henkeään kuolemaan asti. Eli Jumalan lapset ovat voittaneet Karitsan veren kautta ja heidän todistuksensa sanan kautta. Eikö kuulosta tutulta? Näinhän Jumalan lapset ovat aina kulkeneet voitosta voittoon, saaneet yhden voiton toisensa jälkeen. Karitsan veren kautta ja Jumalan valtakunnan todistuksen sanan kautta.

Se Jumalan kärsivällisyyden sana, josta Filarelta ja seurakunnan enkelille lähetettiin terveiset, osoitetaan myös kaikille viimeisen ajan Jumalan lapsille, että pidit minun kärsivällisyyteni sanan. Minä tahdon sinun varjelevan kiusauksen hetkeltä, joka koko maanpiirin päälle tuleva on, niitä kiusaamaan, jotka kadotetaan. Eli se kiusauksen hetki ei tule kiusaamaan Jumalan lapsia, vaan niitä, jotka kadotetaan. Siinä on kyse juuri tuosta samasta asiasta, mistä me olemme jo puhuneet, niin että kaikki ne, joiden nimi ei ole elämänkirjassa taivaassa, ottavat pedon merkin käteensä tai otsaansa. Mutta tuosta kiusauksen hetkestä Jumala varjelee, parit saavat veren ja Jumalan valtakunnan todistuksen sanan kautta, Jumalan kärsivällisyyden sanan, joka näittenkin seurojen lopuksi täällä kuuluu, että kaikki synnit saa uskoa anteeksi Jeesuksen nimessä ja maahan havoituneissa sovintovereissä.

Jeesuksen nimessä ja veressä on kaikki synnit anteeksi. Jeesuksen nimessä ja veressä on kaikki synnit anteeksi. Jeesuksen nimessä ja veressä on kaikki synnit anteeksi. Nämä ovat ne Jumalan kärsivällisyyden sanat, että epäilevä, kiusattu Jumalan lapsi, joka näihin seuroihin tulit sillä mielellä, että haluat kuulla vielä, onko sinulla lupa olla uskomassa?

Kun tuntemukset ovat sellaiset, että siitä uskosta ei ole jäljellä arjen helteen jälkeen mitään muuta kuin se, että haluan olla uskomassa, sinulle kuuluvat nuo Jumalan kärsivällisyyden sanat. Sinulla on lupa uskoa, kaikki synnit, epäilykset ja kiusaukset anteeksi Jeesuksen nimessä ja maahan havoituneessa sovintoveressä. Aivan. Hyvälle ja turvalliselle mielelle asti.

Sinä saat olla Jumalan lapsi Jumalan valtakunnassa tänä iltana. Jeesuksen nimessä ja veressä on kaikki synnit anteeksi. Näin me jäämme yhdessä uskossa matkaa tekemään, kunnes pääsemme taivaaseen. Jeesuksen siunatussa aina siunatussa nimessä. Aamen.

Hiljennymme vielä Herran siunaukseen. Herra siunaa meitä ja varjele meitä. Kirkasta kasvosi meille ja ole meille armollinen. Käännä kasvosi meidän puoleemme ja anna meille rauha, sinun rauhasi. Nimen Isän, Pojan ja Pyhän Hengen.

Aamen.