Seurapuhe 16.10.2016

Kiitos, että sinä olet kuitenkin. Kiitämme elämästä itsestä. Se on suuri lahja, jonka arvoa ei aina tule ajatelleeksi. Elämän ja kuoleman raja on hämmästyttävän ohut. Suo meidän muistaa, että me olemme täällä vain väliaikaisia.

Kiitämme sinua vapaasta isänmaasta. Varjele ja suojele tätä isänmaata ja siunaa sen työtä. Kiitämme ennen kaikkea pojastasi Jeesuksesta Kristuksesta ja siitä valtakunnasta, jonka hänessä olet laskenut tänne maan päälle. Kiitämme siitä, että siellä missä poikasi Jeesus Kristus on, siellä on hänen valtakuntansa.

Anna meille sinä armo, että me saamme uskossa kätkeä pyhän hengen kautta Herran Jeesuksen sisimpäämme. Ja samalla kantaa sydämessämme Jumalan valtakunta, joka on vanhurskautta ja rauha ja iloa, jonka pyhä henki antaa. Me rukoilemme sinun siunaustasi tälle isänmaalle. Meille itse kullekin ja varjelustasi ja pyhiä enkeleitä elämäämme ja koteihimme. Ole meidän kanssamme tänään ja kosketa meidän sydämiemme sinun pyhällä sanallasi.

Avaamme siinä rukouksessa pyhän raamatun. Kuule meitä poikasi Jeesuksen nimessä. Amen.

Tänään on uskon puhdistuksen päivä. Ja tämän uskon puhdistuksen päivän tekstit, evankeliumitekstit ja muut tekstit käsittelevät uskon perusteita. Ja luen nyt tekstiksi toisen vuosikerran evankeliumitekstin. Ja se toisen vuosikerran evankeliumiteksti on kirjoitettu tänne Matteuksen evankeliumin 16. lukuun.

Jeesuksen luo tuli fariseuksia ja saddukeuksia, jotka halusivat panna hänet koetukselle ja pyysivät häntä näyttämään merkin taivaasta. Mutta Jeesus vastasi heille: illalla te sanotte, tulee kaunis ilma, kun taivas ruskottaa. Ja aamulla tänään tulee rumaa ilma, sillä taivas on synkän ruskottava. Taivasta te kyllä osaatte lukea, mutta ette aikojen merkkejä.

Tämä paha ja uskoton sukupolvi vaatii merkkiä, mutta ainoa merkki, joka sille annetaan, on Joonan merkki. Hän jätti heidät siihen ja lähti pois.

Tänään on siis uskon puhdistuksen muistopäivä. Ja se, että se on sijoitettu tähän lokakuun puolenvälin tienoille, johtuu siitä, että lokakuun viimeisenä päivänä 1517, eli vuoden päästä, jos Jumala suo, tulee kuluneeksi 500 vuotta siitä, kun uskon puhdistajamme Martin Luther kirjoitti kirjeen Maintsin arkkipiispalle Albrechtille ja liitti siihen 95 teesiä, joiden keskeinen sanoma ja meille kaikista tutuin asia on se, että roomalaiskatolinen kirkko tuohon aikaan myi aneita.

Ja sehän tarkoitti sitä, että rahalla saattoi ostaa synnit anteeksi. Tämä on kaikille teille tuttu, jotka olette koulussa jo näitä kirkkohistorian asioita vähän opiskelleet. Ja se oli aika kärjistynyt ilmaus siitä, miten etäällä ja kaukana roomalaiskatolinen kirkko 500 vuotta sitten, eli siis Martin Lutherin aikana, oli etääntynyt siitä, mitä sen olisi pitänyt olla.

Samaan aikaan ilmeisesti kävi niin, että kun Martin Luther lähetti Maintsin arkkipiispalle tämän kirjeen, jossa hän ihan vakavasti oli sitä mieltä, että tämä on hyvin myönteinen eli, ja hän lähestyi arkkipiispaa hyvin kunnioittavasti, että hän myöskin ymmärtää, mistä tässä on kysymys. Ja oli vakuuttunut tuossa vaiheessa vielä siitä, että myöskin Rooman paavi, Leo X, ei voinut hyväksyä tällaista näin ilmeistä Jumalan sanan vääristelyä, että siis ostetaan rahalla synnit anteeksi.

Ja se on tuttu tuo sanonta, joka on peräisin tuolta 500 vuoden takaa, että kun raha kirstuunkilahtaa, niin sielu taivaaseen vilahtaa. Samanaikaisesti hän sitten ilmeisesti naulasi nuo 95 teesiä Wittenbergin kirkon oveen, joka oli siis se yleinen ilmoitustaulu. Ja Lutherin aavistamatta tästä sitten tietysti täynnistyi sellainen prosessi, jota kukaan ei olisi etukäteen voinut aavistaa: uskon puhdistus.

Paavi Leo X joutui suhtautumaan tuossa vaiheessa Martti Lutherin suurella arkuudella, ja jopa kunnioituksella siitä yksinkertaisesta syystä, että politiikka tuli mukaan peliin. Nimittäin Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan keisari oli jo vanha, ja hän sitten kuoli ja piti valita uusi keisari.

Ja kun hän oli vanha, niin oli odotettavissa, vanha ja raihainen ja sairas, että hänen poismineensä olisi pian edessä, ja näin tapahtuikin sitten pari vuoden päästä, eli 1519. Ja kun tällainen oli tilanne, ja Luther asui Saksin vaaliruhtinaan Fredrik Viisaan alueella, ja paavi toivoi, että Fredrik Viisaasta olisi sitten tullut Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan keisari, niin hänen täytyi, kun Martti Luther oli Fredrik Viisaan suojeluksessa, suhtautua siihen hyvin varovaisesti.

Maintsin arkkipiispalle tämä oli kipeä kysymys siitä syystä, että puolet niistä tuloista, jotka saatiin, kun myytiin ihmisille syntejä anteeksi, niin mitä kerääntyi siihen kassaan sitten rahaa, niin puolet tuloista meni Maintsin arkkipiispalle tuolla alueella, ja puolet sitten meni Roomaan Pietarin kirkon rakentamiseen.

Ei se ole ihme, että Maintsin arkkipiispa sitten teki kantelun Martti Lutherista paaville. Sitten valittiinkin 1519 keisariksi Espanjan kuningas Kaarle V. Edes ja sen jälkeen sitten paavin ja Martti Lutherin välit kiristyivätkin, mutta koko ajan tuo Saksin vaaliruhtinas puolusti Martti Lutheria.

Sitten minä kerron tästä uskonpuhdistuksen päivän muistoksi vielä yhden asian, joka liittyy meidän tekstimme, kun uskonpuhdistuksen päivän teemana on uskon perustus. Ja se asia, jonka minä haluan nyt tässä kertoa, liittyy juuri tähän asiaan, ja se on luterilaisuudessa sitten kaikkein keskeisin.

Ja niin se vain kuulkaa on, että tänä päivänä meille uskovaisille ihmisille kaikkein keskeisimmät asiat tässä uskomisen asiassa tulevat esille siinä, mitä Martti Luther lausui siellä 21-vuotiaan keisarin edessä. Martti Luther oli silloin 38-vuotias.

Niin 21-vuotiaan keisari Kaarle V. edessä, jossa Wormssin valtiopäivillä oli sitten kaikkein arvovaltaisin väki koolla, niin että se oli Lutherille varmasti hyvin pelottava tilaisuus. Siitä huolimatta, vaikka keisari oli antanut hänelle turvakirjeen, mutta Juhana Hussin esimerkki ja historia satakunta vuotta aikaisemmin oli osoittanut, että näillä keisariin antamilla turvakirjeillä ei ollut kovin paljon merkitystä, sillä Juhana Huss oli aikoinaan saanut keisarilta turvakirjeen, kun hänet kutsuttiin vastaamaan opetuksistaan.

Kaikesta siitä huolimatta hänet siellä pidätettiin, ja niin hän siinä sitten kävi, että tuo Prahan yliopiston rehtori Juhana Huss poltettiin roviolla, ja kun hän sitten oli siinä polttoroviolla satakunta vuotta ennen Martti Lutheria, ja yksi mummo kantoi risua siihen polttonuotioon, joka paloi Juhana Hussin jalkojen alla siinä, niin kerrotaan, että Juhana Huss lausui: "O sankta simplicitas taas." Ja täällä on näitä latinan kielen taitajia, niin tästä on tullut sellainen lentävä lause, sehän tarkoittaa, että voi pyhää yksinkertaisuus. Mummo raukkakin kantaa risua, kun häntä poltetaan tässä, ja hän on oikean asian puolesta taistelemassa.

Ja kerrotaan sitten, että Juhana Huss oli lausunut, Hussan merkitsee suomeksi hanhi. Ja kerrotaan, että Juhana Huss olisi lausunut, että minut te poltatte niin kuin hanhen, paistatte niin kuin hanhen, mutta minun jälkeeni tulee joutsen, jonka höyheniä te ette enää kykene.

Ja Martti Luther tulkitsi tämän asian sitten satakunta vuotta myöhemmin sillä tavalla, että Juhana Huss profetoi tässä siitä uskonpuhdistuksesta, joka Martti Lutherin toimien seurauksena käynnistyi.

Keisari oli antanut Lutherille turvakirjeen, ja ystävät sanoivat, että älä lähde, mutta Luther päätti sitten lähteä, ja niin hän lähti sitten sinne Wormsiin, ja hänet tuotiin sitten keisarin ja sen korkea-arvoisen väen eteen siellä. Ja se oli hyvin pelottava tilaisuus, ja historiat kertovat, että ensimmäisenä päivänä, kun Lutherilta kysyttiin, että tunnustaako hän, että hän on kirjoittanut nämä kirjat, ja tunnustaako hän sen todeksi, mitä hänen kerrotaan opettaneen, niin Luther oli hyvin pelokkaasti vastannut tuolloin ensimmäisenä päivänä, että minä pyydän harkinta-aikaa.

Ja hänelle myönnettiin yhden yön yli nukkumisen verran sitä harkinta-aikaa, ja Luther nukkui sitten yhden yön yli. En tiedä, miten uni oli maistunut, mutta niin vain oli, että kun hän sitten seuraavana päivänä hänet tuotiin sinne keisarin eteen, ja hänelle esitettiin sama kysymys, niin se vastaus, jonka hän antoi, niin se liittyy oleellisesti tähän meidän lukemaamme tekstiin, jossa on kysymys uskon perusteista.

Häneltä siis kysyttiin, että tunnustaako hän, että kun siinä oli painokirjoja, että hän on näiden kirjojen kirjoittaja, ja että onko hän valmis perumaan sen, mitä hän on näissä kirjoissa kirjoittanut, ja mitä hän on opettanut. Luther seisoi siinä keisarin ja tämän korkea-arvoisen väen edessä, ja vastasi hyvin rohkeasti, että jos ei minua voida osoittaa raamatun sanalla, siis Jumalan sanalla, tai selville järkisyillä, jos minun opetustani ei voida osoittaa vääräksi, niin minä en voi perua opetuksiani, sillä minä en luota paaviin, enkä kirkolliskokouksiin, sillä ne ovat monesti erehtyneet.

Minun oma tuntoni on sidottu yksin Jumalan sanaan. On väärin ja turmiollista toimia omaa tuntoa vastaan. Tässä seison, enkä muuta voi, Jumala minua auttakoon.

Ja tämä on se pointti tässä. Martti Lutherin uskon perusta oli Jumalan sana. Ja se Jumalan sana oli pyhässä raamatussa. Ja siitä Jumalan sanasta avautuvat taivaallisen isän kasvot.

Jeesushan kertoo, että nämä hänen luokseen tulleet fariseukset ja saddukeukset, ne kyllä kykenivät lukemaan tuon luonnollisen taivaan kasvot, siis kirjaimellisesti alkutekstistä käännettynä. Se on siis taivaan kasvot.

Te kyllä osaatte lukea siltä luonnollisen taivaan kasvoja ja ennustaa niin yksinkertaisia asioita, että kun illalla te sanotte, tulee kaunis ilma, kun taivas ruskottaa. Ne katsoivat siis taivaalle ja lukivat sieltä taivaalta, siis tulkitsivat taivaan kasvoja. Siihen ne kykenivät, mutta tämä oli varsin yksinkertainen sääprofeetia.

Illalla te sanoitte, että tulee kaunis ilma, kun taivas ruskottaa. Ja aamulla tänään tulee ruma ilma, sillä taivas on synkään ruskottava. Ja nyt tulee tuo taivaan kasvo. Se on käännetty tässä uusimmassa raamatunkäännöksessä, että taivasta, ja alkutekstissä ihan kirjaimellisesti käännettynä, se kuuluu, että taivaan kasvoja.

Te kyllä osaatte lukea, mutta ette aikojen merkkejä.

Martti Lutherin usko perustui siis Jumalan sanaan. Pyhä raamatun on se Jumalan sana, jonka pyhät Jumalan ihmiset ovat kirjoittaneet pyhän heidän vaikutuksesta. Ja luterilaisuuden ja meidän uskomme keskeiset asiat ovat siinä tutussa ilmaisussa, että ihminen tulee vanhurskaaksi yksin Kristuksen armosta.

Ja se usko perustuu yksin pyhään raamattuun, yksin armosta ja yksin uskosta. Ja tämä kaikki perustuu yksin pyhään raamattuun. Eli siis kaiken yläpuolella on Jumalan sana. Tämä oli se, mitä Martti Luther halusi sanoa. Se kannattaa muistaa näin uskonpuhdistuksen muistopäivänä.

Tämä luterilaisuuden periaate on kirjoitettu myöskin kirkko-lakimme ensimmäiseen pykälään. Luterilaisuuden pitäisi perustua yksin pyhään raamattuun, sen vanhan ja uuden testamentin profeetalliseen ja apostoliseen kirjoitukseen. Näin se pitäisi olla. Se on aivan Martti Lutherin ajatusten mukainen.

Ja nyt tässä meidän tekstissämme on liikkeellä tällaiset henkilöt, jotka kuuluivat fariseuksiin ja saddukeuksiin. Ne olivat nyt tällä kertaa fariseukset ja saddukeukset lyöttäytyneet yhteen. Harvoin nämä ihmiset toimivat yhteistuumin. Ne olivat niin kaukana toinen toisistaan.

Nämä saddukeukset edustivat Jeesuksen aikana sellaisia ääriliberaaleja, jotka tunnustivat raamatusta ainoastaan Viisi Mooseksen kirjaa, jotka eivät uskoneet enkeleihin, eivätkä pitäneet soteena ylösnousemusta. Yleensäkin he kyseenalaistivat tuon puolisen, niin kuin käy esille myöhemmin Jeesuksen ja saddukeusten välisestä keskustelusta.

Fariseukset taas olivat äärikonservatiiveja. Ja Uusi testamentti osoittaa, että ne olivat hyvin lakihenkisiä ja lakiuskovaisia ja ajattelivat kirjaimellisesti niin, että kun täytetään Mooseksen laki ja he kuvittelivat, että se on täytettävissä, niin sitä tietä sitten päästään Jumalan tykö taivaaseen.

Mutta he uskoivat ylösnousemukseen ja uskoivat enkeleihin ja uskoivat henkiin. Mutta ne olivat kaukana toinen toisistaan ja nämä ihmisryhmät hyvin harvoin esiintyivät yhdessä, mutta tällä kertaa oli yksi yhdistävä tekijä ja se yhdistävä tekijä oli Jeesus.

Tämä ei jäänyt Jeesuksenkaan osalta ainoaksi kerraksi, jolloin fariseukset ja saddukeukset olivat Jeesusta vastaan. Vastaan kaikkein tunnetuin tietysti on se tapaus, jolloin Jeesus otettiin kiinni ja syyttäjinä oli suuri neuvosto ja siellä suuressa neuvostossa olivat edustettuna ylipapit ja kansanvanhimmat, ja näistä kansanvanhemmista hyvin monet olivat nimenomaan fariseuksia ja fariseuksista osa oli myöskin lainopettajia.

Nämä halusivat, että Jeesus olisi antanut heille merkin. He halusivat panna Jeesuksen testiin, että Jeesus olisi heidän näkemyksensä mukaan osoittanut olevansa sitä, mitä hän oli puheessaan kertonut. Jonkinlaista merkkiä. Sellaista merkkiä, joka oli enemmän kuin mitä he olivat saaneet nähdä ja kuulla.

Juuri tässä edellä Matteus on luetellut paljon erilaisia merkkejä, joita Jeesus oli tehnyt, mutta nämä merkit eivät riittäneet näille kyselijöille. Ilmeisesti he halusivat jotakin sellaista merkkiä, josta profeetta Joona oli kirjoittanut, että merkit näkyvät auringossa ja kuussa ja tähdissä ja josta Ilmestyskirjassakin sitten myöhemmin kerrotaan.

Tai jotakin sellaista, jota Mooses sai aikaiseksi, kun Mooseksen aikana Jumala antoi mannaa sataa taivaasta. Sitä ei tässä tekstissämme kerrota.

Mutta Matteus kertoo tässä juuri edellä, että Jeesus oli antanut hyvinkin paljon erilaisia merkkejä. Hän oli parantanut sairaita. Hän oli ruokkinut tuhansia ihmisiä, viisi tuhatta miestä ja naista sen lisäksi, lapsia viidellä leivällä ja kahdella kalalla, ja sen jälkeen hän oli vielä ruokkinut neljä tuhatta miestä seitsemällä leivällä ja seitsemällä kalalla.

Ja kummallakin kerralla oli jäänyt runsaasti tähteitä ja kaikilla näillä oli ollut tuhansia silminnäkijöitä ja todisteita, mutta tällaiset merkit eivät näyttäneet näille riittävän.

Nämä halusivat perustaa heidän uskonäkemyksensä ja elämänmaailmankatsomuksensa näköjään ihmeisiin ja merkkeihin. Ja jos Jeesus olisi sellaisen merkin näyttänyt heille, uskoa ei olisi tarvittu eikä siihen olisi tarvittu myöskään nöyryyttä.

Mutta Jeesus ei siihen suostunut. Sen hän sanoo, että tämä paha ja uskoton sukupolvi vaatii merkkiä, mutta ainoa merkki, joka sille annetaan, on Joonan merkki. Hän jätti heidät siihen ja lähti pois.

Aikaisemmat raamatunkäännökset sanovat, että tämä häijy- ja huorintekijäsukupolvi etsii merkkiä tai tämä paha- ja aviorikkosukupolvi tavoittelee merkkiä, mutta sille ei anneta muuta kuin Joona-profetian merkki.

Ilmeisesti Jeesus oli tästä merkistä puhunut useitakin eri kertoja, sillä kaikki kolme evankelistaa Matteus, Markus ja Luukas ovat kertoneet tästä. Matteuskin ainakin kaksi kertaa. Aikaisemmin hänen tykönsä olivat tulleet fariseukset ja vaatineet häneltä merkkiä, ja Jeesuksen vastaus oli ollut sama, että tälle häijylle ja pahalle ja uskottomalle ja huorintekijäsukupolvelle ei anneta muuta kuin Joona-profetian merkki.

Ja sillä kertaa siellä Matteuksen evankeliumin 12. luvussa hän oli itse selittänyt, mitä tuo Joona-profetian merkki tarkoittaa. Ja tämä Jeesuksen selitys oli samalla profetia, ja se kertoo siitä, että se, mitä tapahtui Joona-profetalle, oli ennakoivaa ja siihen sisältyi ennustus ja profetia siitä Jumalan antamasta merkistä, joka Jeesuksessa toteutuu.

Vanha Simeon siellä Jerusalemin temppelissä kertoi, että Jumalan antama merkki on Jeesus. Tämä lapsi on antu merkiksi, jota ei tunnusteta tai jota vastaan sanotaan.

Ja tuohon Joona-profetian merkkiin sisältyy se sama viesti, jonka Jeesus Johanneksen evankeliumissakin kertoi siitä vaskisesta tai kuparisesta tai bronssisesta käärmeestä, jonka Mooses teki ja se korotettiin kepinnokkaan. Ja hän sanoi, että niin kuin Mooses korotti käärmeen korvessa, niin ihmisen poikakin korotetaan niin, että jokainen, joka hänen uskoo, saa iankaikkisen elämän.

Se oli profetia ja merkki.

Joona-profetian merkistä Jeesus antaa selityksen siellä Matteuksen evankeliumin 12. luvussa ja kertoo, että se merkki tarkoittaa yksinkertaisesti sitä, että samalla tavalla niin kuin Joona-profeetta katosi tältä elävien kirjoista, suuri kala nielaisi hänet, ja hän oli kolme päivää ja yötä, ja tämä kolme päivää ja yötä oli sellainen sanonta, joka kertoo, että kolmantena päivänä tuo kala oksensi hänet sitten elävänä maalle.

Niin se kertoo siitä, että ihmisen poikakin tapetaan, mutta kolmantena päivänä hän nousee ylös kuolleista.

Niin, että joka uskaltaa lukea ja tunnustaa vanhan testamentin kertomukset ja jolle Jumalan sanasta olivat avautuneet ainoastaan luonnollisen taivaan kasvot, vaan itsensä taivaan Isän kasvot, niin hän saattoi lukea sieltä raamatusta, että näin tulee tapahtumaan Messiaalle, ja se Messias, Jumalan merkki, seisoo nyt suoraan teidän keskellänne.

Hänet ristiinnaulitaan ja hän kuolee, mutta hän nousee kolmantena päivänä kuolleista. Ja rististä tulee näin siis kristinuskon tunnus. Tyhjä risti on kristinuskon tunnus.

Se kertoo kahdesta asiasta, johon kätkeytyy tämä Joona-profetian merkki: ensinnäkin siitä, että pitkänä perjantaina sovitettiin kaikkien meidän syntivelkamme. Jeesus maksoi verellään ja hengellään Golgatan keskimmäisellä ristillä meidän syntivelkamme. Se tapahtui pitkänä perjantaina.

Ja pääsiäisaamuna hän osoitti voittaneensa kuoleman vallan ja nousi kolmantena päivänä ylös kuolleista. Ja kun hän nousi kolmantena päivänä ylös kuolleista, se kertoo siitä, että risti jäi tyhjäksi.

Jeesus on ristiinnaulittu meidän syntiemme sovittamiseksi ja meidän lunastamiseksemme. Hän lunasti ja osti meidät verellään. Ja risti jäi tyhjäksi siksi, että Jeesus ei jäänyt kuoleman hautaan, vaan hän pääsiäisaamuna kuoleman voittajana nousi ylös kuolleista.

Synti on sovitettu ja kuolema on voitettu, ja siitä kertoo Joona-profetian merkki. Ja tämä oli Jeesuksen oma selitys tuolle Joona-profetian merkille.

Hän siis rinnasti sen, mitä Joonalle historiassa oli tapahtunut, mutta näille saddukeuksille hän sen täytyi olla hepreää, koska he eivät uskoneet yleensäkään profeettoihin eikä kirjoituksiin. He tunnustivat raamatusta ainoastaan Viisi Mooseksen kirjaa.

Voidaan siis sanoa hyvinkin helposti, että heidän uskonsa perusteena ei ollut ainakaan raamattu, ja meidän täytyy sanoa, kun seuraamme ajan merkkejä tänä päivänä, näemmekö me aikojen merkin, ja tämän ajan merkin, että saddukeuksilla on kyllä tässä maailmassa veljiä ja sisaria, jotka eivät raamattua kunnioita ja joille raamattu ei merkitse minkäänlaista arvovaltaa.

Näin on valitettavasti jopa kirkollisissa piireissä. Saddukeuksen veljet ja sisaret eivät ole vielä sukupuuttoon kuolleet. Ne ovat hyvin voimissaan.

Mutta samalla tavalla on myöskin äärikonservatiivien laita. Niiden ihmisten, jotka lain orjuudessa täällä elävät ja kuvittelevat, että he voivat omalla hyvällä elämällään varmistaa ikuisen elämänsä osuuden.

Tällä kertaa Matteuksen evankeliumin 16. luvussa Jeesus ei anna tuota lisäselitystä, jonka hän antoi fariseuksille siellä 12. luvussa, vaan yksinkertaisesti sanoo, että tämä paha ja uskoton sukupolvi, nurja ja huorintekijäsukupolvi, niin kuin vanha käännös sanoo.

Ja jos Jeesus sanoi sen oman aikansa ihmisistä, niin tuo luonnehdinta ei varmaan ole kaukana, kun ajatellaan tämän maailman jumalatonta elämänmenoa.

Ja Jeesus oli sitä mieltä, että sekä tuollainen liberaali saddukeusten opetus on vaaraksi uskovaisille ihmisille, eli Jeesuksen opetuslapsille, aivan yhtä lailla kuin tuollainen äärikonservatiivinen lakihenkinenkin opetus.

Ja sen jälkeen hän, kun hän joutuu ilmeisesti pakenemaan tuolta Genesaretinjärven länsirannalta sen itäpuolelle, sellaisen käsityksen evankelistat antavat, hän joutuu nousemaan veneseen ja luistamaan venessä tuonne Genesaretin selälle, kun tilanne alkoi näiden vastustajiensa kanssa käymään hyvin uhkaavaksi.

Markuksen evankeliossa vielä kerrotaan, että Herodeksen kannattajatkin olivat liikkeellä, ja kaikkien näiden kolmen ryhmän yhdistävänä tekijänä oli Jeesus.

Aivan samalla tavalla niin kuin Jeesuksen opetuslasten yhdistävänä tekijänä on yksi ainoa persoona, ja hän on Herra Jeesus.

Jeesushan sanoi näille fariseuksille ja lainopettajille, joita hän puhutteli siinä viimeisessä puheessa, josta kohta väliajain jälkeen kuullaan, että Jumalan valtakunta otetaan teiltä pois. Publikaanit ja portot menevät ennen teitä Jumalan valtakuntaan, ja Jumalan valtakunta otetaan teiltä pois ja se annetaan kansalle, joka tekee sen hedelmän.

Siis yhdelle ainoalle kansalle. Ja evankeliumihan lähti leviämään eri kansoihin, mutta sieltä erilaisten kansojen joukossa kaikista sukukunnista ja kansoista ja kielistä Jeesus lupasi koota yhden ainoan kansan, ja se on se Jumalan pyhien kansa, jolle Jumala itse on luvannut antaa valtakunnan.

Älä pelkää sinä pieni laumani tai piskuinen lauma, sillä isällä on hyvä tahto antaa teille valtakunta. Jumala lupasi tämän valtakunnan omille, ja näille eri kansoista ja kielistä ja sukukunnista koottujen ihmisten yhteinen tekijä on Herra Jeesus.

Herra Jeesus, joka uskon kautta asuu sydämessä. Kun Jeesus saa uskon kautta asua sydämessä, niin silloin siellä sydämessä on pyhä, on Jumalan valtakunta. Jumalan valtakunta on siellä, mistä on Jeesus.

Ja jotta Jumalan valtakunta olisi meidän omanamme, Jumalan valtakunta, joka on vanhurskautta ja iloa ja rauhaa, jonka pyhä henki antaa, niin me ahkeroimme täällä, niin kuin apostoli kehottaa, säilyttää hyvän oman tunnon, uskon ja hyvän oman tunnon, jonka muutamat ovat hylänneet ja ovat uskon puolesta joutuneet haaksirikkoon.

Siis uskolla omistetaan Herra Jeesus. Ja kun Herra Jeesus asuu uskon kautta sydämessä, niin siellä on Jumalan valtakunta. Ja hän on se varsinainen Jumalan sana. Sana oli Jumalan tykönä ja Jumala oli se sana, ja sana tuli lihaksi.

Ja näin kaikkein perimmässä merkityksessäkin meidän uskomme perusta on elävä Jumalan sana. Uskon kautta omistetaan Herra Jeesus.

Ja jotta meillä säilyisi tällainen usko, jolla omistetaan Herra Jeesus ja hänen vanhurskautensa, niin me ahkeroimme säilyttää hyvän oman tunnon Jumalan ja ihmisten edessä. Nimittäin Paavali sanoo, että jos he ovat luopuneet siitä hyvän oman tunnon kilvoittelusta.

Ja kun näin tapahtuu, niin he ovat uskon puolesta joutuneet haaksirikkoon. Ja kun menettää hyvän oman tunnon, joutuu uskon puolesta haaksirikkoon. Ja kun joutuu uskon puolesta haaksirikkoon, niin silloin pyhä henki joutuu pakenemaan sieltä sydämestä ja Herra Jeesus lähtee, ja siellä sisimmässä ei olekaan enää Jumalan valtakunta, vaikka ulkonaisesti kuljettaisiinkin uskovaisesti joukossa.

Rakkaat matkaystävät, veljet ja sisaret, ahkeroimmehan säilyttää uskon ja hyvän oman tunnon. Tänäkin iltana sinä saat jäädä uskomaan Herraa Jeesukseen ja omistaa hänet ja säilyttää ja kantaa häntä sydämessä.

Sä saat uskoa Herran Jeesuksen ansion tähden hänen nimessään ja sovintoveressä kaikki sinun syntisi anteeksi. Jeesuksen nimessä, aamen.

Vastasiun ja