Seurapuhe pääsiäisseuroissa 09.04.2007

Armo, laupeus ja rauha lisääntyköön meille meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen tuntemisen kautta. Hiljennymme rukoukseen.

Pyhä, vanhurskas Jumala, rakas taivaallinen Isä. Tänä kauniina toisena pääsiäissunnuntaina olemme yhdellä koolla sanasi äärellä. Me kiitämme suuresta lahjastasi, rakkaasta pojastasi, meidän vapahtajastamme. Olemme tämän pääsiäisajan keskellä saaneet jälleen hiljentyä tutkimaan hänen kärsimystään, kuolemaansa, mutta myöskin voitollista ylösnousemusta. Kiitämme, että hänen kuolemansa kautta meillä on iankaikkinen elämä.

Taivaan Isä, sinun poikasi on elävänä keskellämme henkensä kautta. Ja me pyydämme, että sinä meitä tänä päivänä käyt sanallasi ruokkimaan. Siunaa seuramme nimesi kunniaksi. Aamen.

Kiitos. Tämän sunnuntain epistolateksti on apostolien teoissa sen kymmenennessä luvussa alkaen jakeista 34 ja 46. Kuulemme sanat Jeesuksen nimeen.

Joka kaikkein Herra on. Te tiedätte sen sanan, joka on tapahtunut ympäri kaiken Juudean, ensin alkaen Galileasta, sen kasteen jälkeen, josta Johannes saarnasi. Kun Jumala oli voidellut Jeesuksen Nasaretista pyhällä hengellä ja voimalla, joka vaelsi ympäri, teki hyvää ja paransi kaikki, jotka perkeleeltä vaivattiin, sillä Jumala oli hänen kanssaan.

Ja me olemme kaikkein niiden todistajat, mitä hän Juudean maakunnissa ja Jerusalemissa teki, jonka he tappoivat ja ripustivat puuhun. Sen Jumala herätti kolmantena päivänä ja ilmoitti hänen, ei kaikille kansalle, vaan meille, jotka Jumala oli ennen todistajiksi valinnut. Me, jotka söimme ja joimme hänen kanssansa, sitten kuin hän nousi kuolleista. Ja hän käski meitä kansalle saarnaamaan ja todistamaan, että hän on se, joka Jumalalta on säädetty elävien ja kuolleiden tuomariksi.

Hänestä kaikki profeetat todistavat, että jokainen, joka uskoo hänen päällensä, pitää hänen nimensä kautta synnit anteeksi antaman.

Pietari oli joutunut tilanteeseen, johon Jumalan piti häntä valmistaa. Hän oli saanut nähdä paljon ihmeellisiä asioita, alkaen Jeesuksen yliopistossa, ylösnousemuksesta ja niistä tapahtumista, jotka sitä olivat edeltäneet. Hän oli saanut nähdä, kuinka tämä ylösnousemususko lähti leviämään. Hän oli saanut nähdä pyhän hengen vuodattamisen ihmeen ja monien kääntymyksen.

Kaikkien näiden tapahtumien jälkeen opetuslapset olivat hetken näin. Raamattu kertoo kaiken kansan suosiossa. Mutta lopulta ei mennyt kauan, kun vihan aallot jälleen nousivat. Ensimmäisen marttyyrin Stefanoksen kivittäminen näytti nostavan uudelleen liikkeelle sen saman raivon ja vihan, jota Jeesuksen aikana oli ja hänen viimeisinä päivinään koettu. Ja opetuslapset joutuivat lähtemään liikkeelle pakoon tätä vihaa.

Mutta samalla kaikella on Jumalan tarkoitus. He uusilla paikoilla ollessaan levittivät edelleen ylösnousemuksen sanomaa. Pietarin löydämme ennen tätä lukemaamme Jumalan sanan kohtaa merenrantakaupungista nimeltään Joppe. Hän oli siellä pitämässä majaa Simon Parkkarin talossa. Ja hän joutuu näkemään näyn, joka sitten avaa hänelle ymmärryksen aivan hetken kuluttua oleviin asioihin.

Tässä ajassa usein punnitaan, kenelle armo kuuluu. Kovien vaateitten ja tapahtumien vyöry tulvii meidän eteemme tiedotusvälineistä. Tänäkin pääsiäisen juhlan aikana lienemme välttyneet siltä, että maailmassa pahuus vallitsee. Armolle näyttää olevan niin vähän sijaa tässä ajassa. Eikä kyllin, että sitä onnistuu, että on vähän sijaa suurien tapahtumien polttopisteissä. Mutta sille näyttää olevan niin kovin vähän sijaa myöskin siellä, jossa sitä varmasti tarvittaisiin: kodeissa, ihmissuhteissa.

Armo on paljon parempi hoitaja ja opettaja kuin viha ja katkeruus. Ja veljemme Pietari saa tässä opetusta, mihinkä kaikkeen armo riittää.

Tekstiemme aikaisemmin oli kerrottu sotilaasta, jonka nimeksi sanotaan Kornelius. Hän oli kurkas ja jumalaa pelkääväinen mies. Sadan päämies oli jakanut almua, lahjoituksia ja paljon rukoillut. Kesken päivän hänelle ilmestyi enkeli, joka kertoo, että sinun rukouksesi ovat tulleet kuulluiksi ja almusi nähdyksi Jumalan edessä.

Monesti opetetaan niin, että rukous tai hyvän tekeminen voi armahtaa ihmisen, sillä voisi ansaita armahduksen Jumalan edessä. Ja viimeistään, jos joku kertoisi nähneensä merkillisen näyn, niin saatettaisiin ajatella ja opettaa, että se on merkki Jumalan armon kohtaamisesta.

Kornelius nämä kaikki oli tehnyt, ja Jumala oli sen nähnyt ja tahtoo opastaa tuota miestä, sotilasta nyt, armon omistamiseen. Mutta häneen täytyy olla opettamassa myöskin armon jakajaa, eli Pietaria, että tuo veljemme lähtisi rohkeasti liikkeelle tuohon kotiin, johonka häntä pian tultaisiin kutsumaan.

Ja Pietari lähtee, ottaa mukaansa kuusi veljeä ja lähtee Korneliuksen kotiin.

Synnin tuska ja hätä Jumalan edessä panee usein rukoilemaan. Synnin hädässä olevan rukous taivaallisen Isän puoleen nousee, että sinä auttaisit ja avaisit minulle tien sinun armoosi ja vapauteesi. Tätä Korneliuskin oli paljon rukoillut ja lisäksi koko sen ajan paastonut.

Kun hänen lähettämänsä miehet, palvelijat ja yksi hurskas sotilas olivat liikkeellä pyytämässä Pietaria vierailulle, Pietari lähtee ja tulee Korneliuksen kotiin, jossa hänet otetaan vastaan juhlavasti. Talon isäntä on kerännyt ystävänsä, sukunsa, perheensä ja odottavat vierasta, joka tuo heille terveisiä. Niitä, josta enkeli oli puhunut, että hän kertoo sinulle, mitä sinun pitää tehdä.

Kornelius kumartoi, katuu maahan saakka Pietarin tullessa, mutta hän sanoo: minäkin olen vain ihminen.

On huomattavaa, että Jumalan valtakunnan sana ei kulje täällä enkelivälityksellä, vaan ihmisenä. Tuon Pietarin, joka oli saanut seurata vapahtajan kärsimystä, kuolemaa ja ylösnousemusta, oli saanut kohdata vapahtajana ja viedä terveisiä toisillekin. Hän on nyt kohtaamassa lupauksen kansan ulkopuolisen jäsenen, niin sanotuista pakanakansoista.

Kun Pietari alkaa pitämään Korneliuselle puhetta, hän sanoo tässä tekstissämme näin: nyt minä todeksi löydän, ettei Jumala katso ihmisen muotoa. Jumalan valtakunnan kutsu, armokutsu, kuuluu kaikille. Jumalan armoa tarjotaan kaikille ihmisille hänen ulkoiseen asemaansa, säätyynsä, muotoonsa katsomatta.

Lopulta kaikki ne Jumalan edessä olevat ihmiset olemme samalla viivalla. Luotuja Jumalan kädestä lähteneitä, samanarvoisia Jumalan edessä. Mutta monesti meillä nämä inhimilliset esteet nousevat aivan kuin punnitsemaan tätä, kenelle armo kuuluu.

Pitkäperjantain tekstissä, josta eilen muistelimme, näimme armon kuuluvan ristinryövärille, pahan tekijälle. Se on merkki, Jumalan antama merkki siitä, että armon kohde voi olla kuka tahansa ihminen.

Monesti ihmiselämän vastoinkäymisissä ihmisarvo, jopa hänen itsensä silmissä, saattaa painua niin alas. Eletyn elämän synnit ja kaikki mitä on tapahtunut ovat painaneet niin maahan, että toisten ja eri ihmisten, jotka ovat ehkä itsenkin mielessä, jopa ihmisarvo on kadonnut.

On tärkeää, lähestyessämme ihmistä, muistaa, että jokainen on Jumalan lunastama. Jokainen kurimmassa asemassakin oleva on Jumalan lunastama, ja jokainen on Jumalan lunastama ihminen ja mahdollinen Jumalan armon kohde, josta hän sitä kaipaa ja haluaa omalle kohdalleen.

Pietari näkee, että tämä Jumalan lupaus ei kohdistu vain Abrahamin siemeneen, lupauksen kansaan, vaan kaikissa kansoissa, jotka häntä pelkäävät ja tekevät vanhurskautta, se on Jumalalle otollinen.

Ja sitten hän käy muistelemaan Jeesuksen kärsimystä Kristuksesta, joka kävi ympäri kaiken Juudean, alkaen Galileasta, sen kasteen jälkeen, josta Johannes saarnasi. Kun Jumala oli voidellut Jeesuksen Nazaretista pyhällä hengellä ja voimalla, joka vaelsi ympäri, teki hyvää ja paransi kaikki, jotka perkeleiltä vaivattiin, sillä Jumala oli hänen kanssaan.

Apostoli Pietari muistuttaa Kristuksen työstä hänen aikanansa. Hän kohtasi sairaat, hän kohtasi syntisen ihmisen, paransi sairaat ja antoi synnit anteeksi.

Fariseus Simonin huoneessa ollut syntinen nainen herätti hämmästystä. Mutta Jeesus osoitti, että hän on tullut maailmaan syntisiä ihmisiä varten ja syntisiä ihmisiä pelastamaan. Hän osoitti sen sanoillaan, elämällään ja teoillaan.

Ja hän kertoi, että Jumala on tullut maailmaan syntisiä ihmisiä varten.

Tuleeko ajatus, että ei sinne kannata puhua? Tulee ehkä riita. Minä kohtaan vastustusta. Me helposti saatamme tehdä esteitä omalta puoleltamme. Ja taivaallinen Isä tahtoo olla rohkaisemassa meitä yhdessä Pietarin kanssa lähestymään armoa kaipaavaa ihmistä.

Ja kyllä se Jumalan lapsen halu onkin. Se etsii koko ajan merkkejä, sanoja, että mitenkä tuo läheinen ajattelee uskomisen asioista? Onko sillä niin kuin me sanomme, kysymystä? Onko tuolla minun läheiselläni mahdollisesti hätää, tunnon hätää, johon minä voisin tuoda helpotuksen?

Meillä on ehkä kokemuksia siitä, että on torjuttu. Jumalan sana, jota on tarjottu, on tullut torjutuksi. Ja on tullut ehkä arkuutta lähestymiseen. Mutta taivaan Isä tahtoo olla meitä rohkaisemassa tässä ylösnousemuksen julistamisessa, että meillä olisi tällainen paimenen mieli etsiä kadonneita, tuoda evankeliumin saarna ja sanaa lähelle ihmistä, katsomatta hänen ulkoiseen asemaansa tai muotoonsa.

Minulla on ymmärrys siitä, että Jumalan lapsen kohtaaminen tässäkin ajassa jollakin tavalla tuo ihmisen sydämelle, että minä olen kohdannut enemmän kuin vain tuon tuttavani. Minä olen kohdannut viestin, jonka viestin juuret ja pohja on siinä, jota sanotaan täällä raamatussa Jumalan valtakunnaksi.

Omalla olemuksellaan moni nuori on tämän ajankin keskellä lähettänyt viestin läheiselle: Kuule tässä on yksi Jumalan valtakunnan lähettiläs, jolla olisi tarjottavaa, jos vain haluat ottaa vastaan.

Tuo viesti on saattanut tulla esille elämän kautta, kun se on niin toisenlainen kuin tässä ajassa yleensä nähdään. Se on saattanut tulla esille muutamien ehkä hyvinkin arkuudella puhuttujen sanojen kautta. Mutta se on tullut esille.

Ole sinä Jumalan lapsi tässä tehtävässäsi minun kanssani rohkealla mielellä. Mutta erityisesti tämä sana tahtoo myöskin etsiä niitä, jotka ovat niin kuin tämä talon isäntä Kornelius, joka oli paljon rukoillut, joka oli pyrkinyt rauhoittamaan sydäntään myöskin hyvän tekemisellä. Mutta vielä jotakin tärkeää puuttui. Häneltä puuttui anteeksiantamuksen todistus sydämeltä.

Jeesus itse lähetti omansa julistamaan: Taivaan valtakunta on teitä lähestynyt. Tehkää parannus ja uskokaa evankeliumi. Se on Jumalan lapsen, eli opetuslapsen tehtävä tässäkin ajassa. Taivaan valtakunnan julistaminen ja parannussaarna, joka näyttää käyvän yhä harvinaisemmaksi.

Pietari kirkastaa, että tämä, mistä minä nyt puhun tässä huoneessa, ei ole vain näiden päivien tapahtuma. On kysymys tapahtumasta, jota profeetat ovat jo kaukaa katselleet ja johonka he ovat uskoneet Jeesukseen Kristukseen. Hänen kauttansa ja hänen nimessään on saarnattava anteeksiantamusta.

Siihen tehtävään apostolit olivat lähetettyjä. Jos oikein muistan katekismusta, niin siellä kerrotaan, että Kristuksen työ jatkuu pyhän hengen työnä hänen seurakunnassaan. Jumalan valtakunnan työ on työtä pyhän hengen valtuuksin.

Itse Jeesus antoi nämä valtuudet opetuslapsilleen puhaltaessaan heidän päälleen ja sanoessaan: Ottakaa Pyhä Henki. Joille te synnit anteeksi annatte, niille ne ovat anteeksi annetut. Ja joille te ne pidätte, niille ne ovat pidetyt.

Oletko sinä Jumalan lapsi saanut kohdata ihmistä, joka on kaivannut evankeliumia? Ehkä evankeliumin julistaminen on riemullinen tehtävä. Siinä ei anneta mitään omasta pois, vaan siinä jaetaan Kristuksen puolesta anteeksiantamusta.

Taivaan Isän käskystä. Sen anteeksiantamuksen vahvistaa uskojan sydämessä Jumalan Pyhä Henki, henki, joka käy kirkastamaan, että nyt nämä asiat ovat tulleet kuntoon. Nyt minun rukoukseni on todella kuultu. Nyt minä olen löytänyt sen, jota minä olen niin kovasti kaivannut: armollisen Jumalan.

Rakas sanankuulija, meidän syntiemme tähden, jos raatanut sydämesi. Puhuimme saarnan alkupuolella armosta kodissa, armosta yhteiskunnassa ja ihmisten keskellä. Jumalan sana apostolin kautta Tiituskirjassa opettaa, että tämä Jumalan armo on terveellinen. Se opettaa hylkäämään jumalattoman menon ja tässä ajassa kurkasti ja siveästi vaeltamaan.

Silloin kun pääsiäisen sanoma saa koskettaa sydäntä ja saa nähdä armollisen taivaallisen Isän kasvot, niin tämä armollisuus alkaa näkyä elämässä, alkaa näkyä kodissa, se alkaa näkyä avioliitossa, se alkaa näkyä myöskin siellä, missä Jumalan valtakunnan ulkopuolinen ja Jumalan lapsi kohtaavat. Tulee halu sydämen mieli, että kumpa minä pääsisin tarjoamaan Jumalan armoa.

Syntien anteeksiantamuksessa Jumalan armo tulee aivan lähelle, sydämelle saakka.

Olet näissä pääsiäisseuroissa, veljeni ja sisareni, jo uudelleen ja uudelleen kokoontunut armon sanan alle. Se tahtoo olla jatkuvasti meitä ruokkimassa. Se osoittaa Isän laupiutta ja rakkautta hänen poikansa kautta. Ja hänen nimessään ja sovintoveressään meille on saarnattu ja yhä uudelleen saarnataan anteeksiantamusta.

Sitä on lupa ylentää sydämet uskomaan, uskomaan, uskomaan turvallisin ja levollisin mielin, vakuuttuneena siitä, että tämä on myöskin Jumalan tahto minun kohtaani, että minä uskoisin ja pitäisin kiinni siitä, minkä taivaan Isä on lapselleen antanut.

Veljeni ja sisareni, usko tälläkin hetkellä, myöskin siellä, mihinkä meidän silmämme ei nyt näe, mutta olet siellä ahdistustenkin keskellä ja monien kiusausten keskellä. Usko turvallisesti syntisi anteeksi Jeesuksen nimessä ja sovintoveressä.

Jeesuksen nimessä ja veressä, veli rakas, syntisi anteeksi. Jeesuksen nimessä ja veressä, vaadi syntisi anteeksi. Anteeksi. Tämä Jeesuksen nimessä ja veressä, vaadi syntisi anteeksi. Jeesuksen nimessä ja veressä, vaadi syntisi anteeksi. Jeesuksen nimessä ja veressä, vaadi syntisi anteeksi.

Muistakaamme, veljet ja sisaret, että tämä on armovaltakunta. Se on nimensä veroinen. Sen voimakkaimpana pohjavirtana kulkee armon virta. Sitä Pietari lähti tuonne Korneliuksen huoneeseen julistamaan. Hän löysi sieltä vastaanottajat ja ihmiset, jotka iloitsivat löydöstään.

Taivaan Isä, saakoon siunata näin myöskin meidän keskellämme ja tässäkin ajassa, jossa Jumalan lähettiläät tekevät työtä. Jeesuksen nimeen, aamen.