Ranuan maakunnalliset opistoseurat/Seurapuhe 29.07.2013

Jeesuksen nimessä. Jatkamme.

Ja luen Matteuksen evankeliumin kuudennestatoista luvusta:

Mutta kuin Jeesus tuli Kesarean maan ääriin, joka kutsutaan Filippuksen, kysyi hän opetuslapsiltaan ja sanoi: "Kenenkä sanovat ihmiset minun Ihmisen Pojan olevan?" Niin ne sanoivat: "Moni kahdet Johannes Kastajan, mutta muutamat Eliaan, muutamat taas Jeremian taikka jonkun profeetoista." Sanoi hän heille: "Mutta kenenkä te sanotte minun olevan?" Vastasi Simon Pietari ja sanoi: "Sinä olet Kristus, elävän Jumalan Poika." Ja Jeesus vastaten sanoi hänelle: "Autuas olet sinä, Simon, Joonan poika, sillä ei liha eikä veri ilmoittanut sitä sinulle, vaan Isäni, joka on taivaissa.

Mutta minä myös sanon sinulle: 'Sinä olet Pietari, ja tämän kallion päälle tahdon minä rakentaa minun seurakuntani, ja helvetin portit ei pidä häntä voittamana. Ja minä annan sinulle taivaan valtakunnan avaimet. Ja mitä sinä maan päällä sidot, pitää sidotun oleman taivaissa. Ja mitä sinä päätät maan päällä, sen pitää oleman päätetyn taivaissa.'"

Aamen.

Matteus kertoo tässä tekstissä Jeesuksen julkisen toiminnan käännekohdasta. Hän haluaa piirtää tämän tapahtuman myös maantieteellisesti niin tarkkaan, että hän kertoo, missä tämä käänne tapahtui. Jeesus oli opetuslastensa kanssa matkalla pohjoisimmassa Palestiinassa, Herodes Filippoksen rakennuttaman pääkaupungin ja hallintokaupungin Kesarean läheisyydessä, ja oli päättänyt Matteuksen evankeliumin mukaan lähteä paluumatkalle takaisin läpi Palestiinan. Ja tämä paluumatka päättyy lopulta Jerusalemiin ja Golgatan keskimmäiselle ristille.

Se paluumatka vie aikaa, mutta nyt Jeesus katsoi sellaisen hetken koittaneen, jolloin hän tahtoo esittää opetuslapsilleen henkilökohtaisesti kysymyksen, ja odotti siihen opetuslapsiltaan ihan henkilökohtaista ja suoraa vastausta. Hän oli puhunut jo riittävän kauan. Hän oli vahvistanut puheensa teoillaan. Opetuslapset olivat nähneet, kuulleet ja ottaneet vastaan. Jumala oli luonut heidän sydämiinsä uskon, jolla he olivat tarttuneet kiinni Herraan Jeesukseen.

Ja kun heidät oli Jeesuksen seuraan valittu, Jeesus itse tästä valinnastaan kertoo, että minä itse olen teidät kaikki valinnut. Ja siitä huolimatta hän joutuu toteamaan, että vaikka hän itse on tuon valinnan suorittanut, niin hän sanoo yhdestä näistä valituista, että yksi teistä on Perkele.

Ja nämä valitut saivat maailman historiassa ainutlaatuisen tehtävän. Heidän tuli seurata Jeesuksen elämää, vaellusta ja kuunnella hänen puheitaan ja katsoa, mitä Jeesus tekee. Ja sitten Jeesus sanoi, että te olette tämän kaiken todistajat, ja tähän asiaan liittyy keskeisesti tämä teksti.

Jeesus oli saarnannut, ja Markushan sen kiteytti yhteen jakeeseen Jeesuksen sanoman ytimen: Jumalan valtakunta on teitä lähestynyt. Tehkää parannus ja uskokaa evankeliumi! Ja kaikki ne puheet, ne monet vertaukset ja ne havainnolliset arkielämästä otetut esimerkit, kaikki valaisivat eri puolilta tätä yhtä asiaa, Jumalan valtakunnan lähestymistä, parannuksentekoon mahdollisuutta, evankeliumin uskomisen ja armoa, niin että ihminen saa vastaanottaa sen valtakunnan, jonka kuningas heidän keskellään vaeltaa.

Jeesus oli lukemattomia kertoja osoittanut myös teoillaan, että se, mitä hän puhuu, on Jumalan puhetta. Matteus juuri ennen kuin hän kertoo tästä tapahtumasta, marssittaa suorastaan pitkän rivin ihan luettelomaisesti Jeesuksen tekemiä monia ihmeitä, jotka eivät ole mahdollisia, ellei Jumalan sormi ole toimimassa.

Ja yksi niitä kaikkein vaikuttavimpia tätä tekstiä edeltäviä ihmeitä oli se, että Jeesus viidellä leivällä ja kahdella kalalla ruokki suunnilleen sellaisen väkimäärän Gennesaretin järven takana olleissa kesäseuroissa tai kevätseuroissa. Ne seurat pidettiin muutamia viikkoja ennen pääsiäistä, mutta ruoho oli jo vihreää. Suurin piirtein sellaisen väkijoukon kuin tänään täällä Ranuan kristillisen kansanopiston ympäristössä parhaillaan pidettävissä maakunnallisissa seuroissa on sanankuulijoita paikalla.

Täällä on noin kuusi ja puoli tuhatta ihmistä, ja silminnäkijät kertoivat, että niissä seuroissa, jotka Jeesus piti tuolla Gennesaretin järven takana, oli mukana tuon paikan päällä olleen arvion mukaan viisituhatta miestä ja sen lisäksi naiset ja lapset. Se on valtava väkijoukko. Jos tästäkin joukosta vain laskettaisiin miehet, niin se summa olisi paljon pienempi kuin tuo kuusi ja puoli tuhatta, joka on viimeinen tieto läsnä olevasta väestä.

Viidellä leivällä ja kahdella kalalla Jeesus oli ruokkinut tuollaisen valtavan väkimäärän. Ei taitaisi onnistua niillä taitavilla emännillä ja keittäjillä, joiden erittäin maukasta keittoa ja ruokaa me olemme syöneet täällä vatsamme täyteen ja siitä olemme heille hyvin kiitollisia. Ei taitaisi onnistua, vaikka kaikki saarna meillekin täällä aluksi pyydettäisiin, ruokkia tätä väkimäärää viidellä leivällä ja kahdella kalalla.

Mutta sellainen ihme on joskus tapahtunut tämän maan päällä, ihan tämän saman maan päällä. Aikaeroa on vain pari vuosituhatta ja etäisyyseroa noin viisituhatta kilometriä. Jeesus teki sen. Hän otti ja siunasi ja mursi ja antoi jaettavaksi, ja kaikki saivat syödä kylläkseen niin, että tähteeksikin jäi kaksitoista koria. Kukaan ei jäänyt nälkään. Se oli ihan historiallinen, aistein havaittavissa oleva tositapahtuma. Ne söivät leipää, jota ei pitänyt olla olemassakaan. Se on järjelle käsittämätön asia, mutta ne vain söivät ja tulivat ravituiksi.

Sen jälkeen Matteus kertoo pitkän luettelon, mitä muuta Jeesus oli tehnyt. Hän oli pannut kätensä ihmisten korviin ja kuuro oli saanut kuulla. Hän oli ottanut maasta savea ja hieronut sokean silmää, ja sokea oli alkanut nähdä. Hän oli ottanut mykän kielestä kiinni, ja silminnäkijät kertoivat kerrankin, että hän oli sylkäissyt ja sitten huokaissut ja katsonut taivaalle, ja mykkä alkoi puhua. Pitalista hän kosketti vain sormella: "Minä tahdon, puhdistu", ja niin pitalisesta tuli terve.

Kuollutta kaksitoistavuotiasta pikkutyttöä, jonka hengitys ei enää toiminut, sydän oli lakannut sykkimästä, jonka veri kasvoilta oli paennut... meidän äänemme ulottumattomiin, meidän tavoittamattomiin. Jeesus oli vain kävellyt tuohon vuoteen vierelle, elämän ja kuoleman rajalle, ja majesteetti oli ottanut kolmen opetuslapsen seuratessa metrin päässä ja lapsen vanhempien surusta masentuneina ja jännittyneinä, rukousta ja toivoa sydän täynnä.

Jeesus oli astunut elämän ja kuoleman rajalle ja oli pistänyt kätensä tuon rajan yli, tarttunut tuota kaksitoistavuotiasta pikkutyttöä kuolosta kädestä kiinni ja sanonut omalla äidinkielellään: "Talita kuumi!" Ne olivat olleet niin vaikuttavat sanat, että ne eivät läsnä olleiden sydämistä ja korvista koskaan unohtuneet, eivätkä lakanneet kaikumasta. Talita kuumi. Tyttö, minä sanon sinulle, nouse. Ja kuoleman rajan takaa tyttö tuli takaisin tälle puolelle.

Sellaisen käskyn voi antaa yksi ainoa majesteetti, elämän ja kuoleman Herra. Kaikkea tätä nuo ihmiset olivat saaneet nähdä omin silmin, kuulla omin korvin, ottaa vastaan sydämellään, ja opetuslapset olivat nähneet, kuulleet ja ottaneet vastaan.

Näin Jumala luo uskon ihmiseen, joka haluaa nähdä, kuulla ja ottaa vastaan. Niille, jotka evankeliumin ottivat vastaan, sanottiin myöhemminkin: Hän antoi voiman tulla Jumalan lapseksi.

Ja nyt oli aika, kun hän kääntyy sieltä Palestiinan pohjoiselta rajalta ja suuntaa kulkunsa. Sitä matkaa kesti vielä kauan ja paljon siellä välillä tehtiin, saarnattiin ja parannettiin sairaita ja kuolleitakin vielä herätettiin Jerusalemin läheisyydessäkin. Mutta suunta oli selvä ja askeleet olivat määrätietoiset. Elämän ja kuoleman majesteetti oli matkalla rosvojen keskelle Golgatan ristille.

Kun kaikkea tätä olivat sadat ja tuhannet ihmiset saaneet nähdä ja kuulla, kaikki eivät olleet ottaneet vastaan, vaikka olivat nähneet ja kuulleet, niin kuin opetuslapset olivat. Nyt oli aika esittää kaksi kysymystä.

Toiseen kysymykseen oli helppo vastata, sillä se liikkui niin yleisellä tasolla. Mitä mieltä ihmiset minusta ovat? Kaiken näkemänsä ja kuulemansa perusteella, mitä ihmiset sanovat Ihmisen Pojasta? Jeesus halusi, että opetuslapset tuon viestin toisivat hänelle ja kertoisivat, mitä ovat ihmisten keskellä kuulleet, ja samalla saivat esittää omat kommenttinsa. Jeesus kuunteli tuota puhetta tarkasti.

Opetuslapset kertoivat, että ihmiset ovat yleensä ottaen olleet hämmästyksissään, niin hämmästyksissään, että heidän on täytynyt tehdä vertailuja Raamatun kirjoituksiin. Ei ole muualta löytynyt vastausta. Ja he ovat päässeet niin pitkälle, että toiset ihmiset ovat sanoneet, että sinä olet Elia, sillä sinun toiminnassasi näkyy sellaisia piirteitä, jotka hyvin sopivat siihen, mitä Raamatussa on luvattu toisesta Eliasta, joka tulee Messiaan tulemisen edellä.

Toiset sanovat, että sinä olet Jeremia, ja tämä erityisesti siitä syystä, että nuo ihmiset, jotka tällaisia lausuntoja olivat antamassa, olivat panneet merkille, että juutalaisen kansan uskonnolliset johtajat ja papit olivat hylänneet Jeesuksen, olivat valmiita antamaan maallisten viranomaisten tuomittavaksi, valmiita tappamaan Jeesuksen. Kuolemantuomio tuollaiselle miehelle. Sellaisen kohtalon aikaan aikanaan Jeremia-profeetta sai osakseen.

Mutta Jeremialla oli vaikutusvaltaisia puolestapuhujia, ja nämä vaikutusvaltaiset ystävät pelastivat Jeremian sillä kertaa. He vetosivat kuninkaaseen, ja kuningas säästi Jeremiaa hengen.

Mutta Jeesus tiesi, että kun hän nyt kääntää kasvonsa Jerusalemia kohti ja suuntaa sinne matkansa, häneltä loppuvat kaikki ystävät. Ei ole ainoatakaan vaikutusvaltaista miestä, joka astuu puolustamaan häntä, kun hän syyttömänä seisoo maallisen viranomaisen edessä... ja koko hengellinen johto ylimmäisestä papista alkaen on häntä syyttämässä. Kukaan ei häntä puolusta. Hän jää niin yksin, niin yksin, että hän lopulta ristinpuun päälläkin huutaa: "Eeli, Eeli, lama sabaktani! Jumalani, Jumalani, miksi minut hylkäsit?"

Tähän kysymykseen oli helppo vastata. Jos teiltä tänään kysytään, mitä mieltä ihmiset ovat Jeesuksesta, te tiedätte kertoa monenlaisia lausuntoja, joita viimeksi kuluneiden kuukausienkin aikana tämän tasavallan tiedotusvälineissä Jeesuksen persoonasta on esitetty.

Tietemiehet ovat yrittäneet avata ikkunoita ja raottaa Jeesuksen persoonallisuutta, etsiä vastausta kysymykseen, kuka Jeesus oli? Mitä hän todella teki? Ja vastaukset ovat sukupolvesta toiseen vaihdelleet, välillä kumonneet toinen toisensa, eikä siitä ikkunasta ole näköala avautunut Jeesuksen persoonaan.

Toiset sanovat, että Jeesus on Jumalan Poika. Toiset sanovat, ettei Jeesusta ole koskaan ollutkaan. Toiset sanovat, että Jeesus on hyvä ihminen, ja vastauksia löytyy vaikka kuinka monenlaisia. Tähän kysymykseen kuka tahansa helposti voi vastata, mutta sitten Jeesus esittää henkilökohtaisen kysymyksen. Se oli paljon vaikeampi kysymys.

Sen henkilökohtaisen kysymyksen Jeesus on esittänyt sinullekin. Sen kysymyksen hän esittää tänään kaikille, jotka ovat tämän sanoman saavutettavissa. Mitä mieltä sinä itse olet Jeesuksesta? Ja hän odottaa, että sinä vastaat.

Ja kun sinä vastaat tähän kysymykseen, se sinun vastauksesi vaatii henkilökohtaista sitoutumista. Se vastaus ei olekaan niin helppo antaa enää kuin tuohon ensimmäiseen kysymykseen, joka ei vaatinut henkilökohtaista kannanottoa.

Tämän kysymyksen Jeesus esitti opetuslapsilleen, ja opetuslasten puolesta vastaajaksi astuu Pietari. Hänelle tuo kysymys oli niin helppo, että hän sanoo heti, että sinä olet Kristus, elävän Jumalan Poika.

Tämän jälkeen, kun Jeesus saa tämän vastauksen, tuosta Jeesuksen puheista paljastuu selvästi, että hän ilostui tuosta vastauksesta. Hän tuli niin iloiseksi, että hän sanoo tässä ainoassa kohdassa Uutta testamenttia Pietarille ihan henkilökohtaisesti, että autuas olet sinä, Simon, Joonan poika.

Ja sitten esittää kaksi erittäin tärkeää asiaa. Ja tässä puhuu asiantuntija sanan kaikissa merkityksissä. Siinä puhuu rakentajan poika, puuseppä Joosefin poika. Rakentaja, joka rakentajan ammatissa todennäköisesti isänsä kuoleman jälkeen oli elättänyt perheensä ja äitinsä tekemällä kaikkea sitä, mitä rakentaja tuohon aikaan teki, esimerkiksi savitaloja savesta ja oljesta, siinä tarvittavia puuosia, huonekaluja, mitä puusepän töihin liittyi noina aikoina, mutta pääasiassa kaikki se, mitä rakentaja oli tehnyt tuolla Galilean maakunnassa ja Nasaretin pikkukaupungissa, liittyi kotitalouteen. Se oli tuttua rakentajan pojalle ja rakentajalle Jeesukselle.

Jeesus tunsi tämän ammatin. Siksi, kun Jeesus puhuu nyt rakentamisesta, siinä kuuluu asiantuntijan ääni sanan kaikissa merkityksissä.

Tähän saakka Jeesus on rakentanut todennäköisesti noille Nasaretin asukkaille ja Galilean maakunnan ihmisille savesta ja oljesta taloja, puusta tuoleja ja ovenkarmeja ja tukirakenteita ja kattorakenteita ja kaikkea, mitä siihen aikaan puusta osattiin tehdä. Monissa niissä taloissa noihin aikoihin näkyi kaiken todennäköisyyden mukaan Jeesuksen sormenjäljet, ja kaiketi hän oli taitava alansa asiantuntija ja ammattimies.

Nyt hän esittäessään henkilökohtaisen kysymyksen, mitä mieltä te olette minusta, on suunnannut polkunsa kohti Jerusalemia ja tietää päämääränsä, ristinkuoleman, ja hän lähtee. Siihen jäävät kirveet, sahat... Kyllä, ja kaikki, mitä rakentaja tuohon aikaan tarvitsi, ne jäävät tänne, ja ne jäivät jo silloin, kun Jeesus oli aloittanut julkisen toimintansa, mutta varmasti lopullisesti, kun hänen maallinen vaelluksensa päättyi tuskalliseen kuolemaan Golgatan ristillä.

Silti hän puhuu ammattimiehen äänellä. Hän aikoo rakentajan työtä jatkaa. Oikeastaan hän nousee tässä rakentaja-ammatissa seuraavalle tasolle, sillä tuolla Galilean maakunnassakin ja Juudeassa oikein hyvin tiedettiin, että savitaloja voi rakentaa kuka tahansa, joka on isältään puusepältä ja rakentajalta oppinut isällään tuon taidon. Jeesus oli sen oppinut kasvatti-isältään Joosefilta, mutta nyt hän aikoo ryhtyä kirkonrakentajaksi.

Seurakunta on se sana, jota Matteus tässä tekstissämme käyttää. Matteus käytti sanaa ecclesia silloin, kun hän kirjoitti tämän asian muistiin kreikan kielellä, ja se on käännetty sanalla seurakunta tässä meidän Raamatussa. Englanninkielisessä Raamatussa ja monilla muilla kielillä ja uusimmassa suomenkielisessä Raamatussa se on käännetty sanalla kirkko.

Ja kun oikein ymmärretään tuo sana kirkko tästä seurakuntanäkökulmasta, niin se on oikeastaan aika havainnollinen sana. Kun Pietari oli antanut tunnustuksen Jeesukselle, kuka hän on, sinä olet Messias, elävän Jumalan Poika, niin Jeesus aikoo ryhtyä kirkonrakentajaksi, ja silloin on kysymys sellaisesta kirkkorakennuksesta, jota apostoli Paavali vertaa Jerusalemin temppeliin, hänen ruumiinsa temppelistä, rakennuksesta, jossa kaikki Jumalan lapset ovat kiviä.

Kivistä rakennettu kirkko. Ja nämä kivet on liitetty toisiinsa muurilaastilla. Kirkko on alhaalta, ensin on laskettu kulmakivi ja sitten perustus, ja sitten alhaalta ylöspäin on kirkkoa alettu rakentaa, ja kirkon huippu kohoaa ajanrajan toiselle puolelle.

Meidän saviset silmämme eivät täällä näe, miten kauniin kirkon Jeesus on rakentanut. Mutta jonakin päivänä koittaa se hetki, jolloin katteet puretaan. Ressut puretaan tältä rakennustyömaalta, ja Kristuksen kirkko, elävän Jumalan seurakunta, se, josta Jeesus tässä tekstissä käyttää nimitystä taivasten valtakunta, se on täällä maan päällä valmis.

Ei ole niin kaunista katedraalia, ei Iisakinkirkkoa Pietarissa eikä Pietarinkirkko Roomassa. Ei Saksan eikä Ranskan silmiä hivelevät katedraalit ole niin kauniita kirkkorakennuksia kuin se kirkko, jonka rakentaja tässä aikoo itse rakentaa. Hän ei usko rakennustyötä toisille. Hän on ammattimies.

Sinä olet kallio, ja tälle kalliolle minä rakennan seurakuntani.

Vanhassa testamentissa on paljon kertomuksia ja kuvia ja selostuksia siitä, miten Jumalan piirustuksilla tehtiin kallion päälle temppelirakennus, maailman ainoa oikea temppeli. Se oli Jerusalemin temppeli ja se rakennettiin Siionin kallion päälle. Tehtiin alun pitäen Jumalan antamin piirustuksin ja oli tarkat ohjeet siitä, miten tätä rakennustyötä tehtiin. Siellä itse työmaalla ei saanut enää kuulua vasaroiden kantetta.

Kivi irrotettiin työmaan ulkopuolella, moukaroitiin kiinteästä kallioperästä, ja se irtolohkare, joka oli irrotettu, se siirrettiin Jerusalemin temppelin rakennukseen seinään kiveksi, ja näin tuli yksi kivi taas siihen rakennukseen.

Nyt Jeesus sanoo Pietarille, joka lausuu ääneen sen, mitä hän oli toivonut ja tahtonut ja itse asiassa tiesi ja näki heidän sydämessään olevan, joka oli elävän uskon hedelmä: Sinä olet Messias, Kristus, elävän Jumalan Poika.

Tämä oli se messiasusko, joka poikkesi kaikesta sen ajan juutalaisten messiaskäsityksistä. Juuri tätä Jeesus oli opettanut. Sinä olet Kristus, elävän Jumalan Poika.

Ja se oli sellainen uskontunnustus, josta Jeesus sanoi, että sitä ei liha eikä veri ole sinulle ilmoittanut. Se ei kykene siihen. Liha ja veri kykenee sanomaan sen, mitä ne ihmiset olivat sanoneet. Sinä olet Elia tai Jeremia tai Johannes Kastaja, jonka kuningas mestautti. Kuningas, joka itsekin luuli kuullessaan Jeesuksesta, että Johannes Kastaja on herännyt henkiin. Siihen asti järki kykeni päättelemään.

Siihen oli kyennyt myöskin se Nikodemus, yksi niitä juutalaisten ylimmäisiä, joka tuli yöllä Kristukselle: "Mestari, me tiedämme, että sinä olet Jumalasta opettajaksi tullut, sillä kukaan ei voi tehdä sellaisia tunnustekoja, joita sinä teet, ellei Jumala ole hänen kanssansa." Ja ei pidemmälle.

Tilanne on sama vielä tänäkin päivänä. Kristuksen elävä temppeli, Pyhän Hengen temppeli, Kristuksen ruumis maan päällä, jossa Jumalan lapset ovat niitä eläviä rakennuskiviä. Temppelissä, jota Kristus on itse kerros kerrokselta rakentanut, ja sen pohjakerroksen muodosti tämän Matteuksen evankeliumin mukaan juuri ne ihmiset, joista Jeesus tässä puhuu.

Kun Pietari sanoo: "Sinä olet Kristus, elävän Jumalan Poika", se oli elävän uskon synnyttämä suuntunnustus. Sydämen usko sisältyi tuohon suuntunnustukseen.

Ja siksi Jeesus sanoo Pietarille, Simon Joonan pojalle: "Onnellinen, autuas olet sinä, Simon, Joonan poika, sillä sitä ei ilmoittanut sinulle liha eikä veri, vaan minun Isäni, joka on taivaassa."

Liha ja veri ei kyennyt näkemään siitä huolimatta, vaikka se näki, että kuuron korvat avautuvat, sokeat saavat näkönsä, rammat hyppäävät niin kuin peurat ja kuolleita herätetään. Ja kun Jeesus puhuttelee meren aaltoja, ne tyyntyvät, ja hän ruokkii viidellä leivällä ja kahdella kalalla tuhansia ihmisiä, niin siitä huolimatta liha ja veri, eli ihminen itse, ei kyennyt järkensä perusteella tekemään Jeesuksesta oikeaa johtopäätöstä.

Ei kyennyt näkemään, että tässä on Kristus, tässä toimii Jumala, tässä puhuu Jumala ja tässä elää Jumala meidän keskellämme.

Siihen kykenee vain ihminen, jolle Jumala on luonut ja lahjoittanut sydämeen, sisimpään elävän uskon ja antanut uskon silmät ja uskon näkökorvat.

Sama tilanne on tänäkin päivänä Kristuksen ruumiiseen nähden, elävän Jumalan temppeliin nähden, jonka elävinä kivinä Jumalan lapset ovat. Jeesus sanoi, että joka ei ole uudesti syntynyt, hän ei voi Jumalan valtakuntaa nähdä. Jumalan valtakunnan ulkopuolella oleva ihminen ei voi nähdä Jumalan valtakuntaa.

Siihen tarvitaan uskon silmä, ja se uskon silmä lahjoitetaan, kun Jumala antaa ihmiselle parannuksen armon. Kun Kristuksen ansion tähden sovintoveren virrat saavat huuhtoa omantunnon ja sisimmän puhtaaksi, kun synnit annetaan anteeksi, Jumalan rauhan tyven Pyhän Hengen kautta laskeutuu ihmisen sisimpään.

Se oli elävän uskon tunnustus, ja peruskivenä, nurkkakivenä oli Jeesus itse, ja nämä apostolit Pietari, Johannes, Jaakob ja kaikki ne muut uskovaiset, jotka Jeesuksen elämän ja toiminnan aikana näkivät, kuulivat ja ottivat vastaan evankeliumin. Ne muodostivat sen Uuden testamentin Jumalan seurakunnan perustan.

Seuraavasta sukupolvesta rakennettiin seuraava kerros, ja rakennustyön menetelmät olivat aina samat. Kristus itse rakentaja rakentaa tätä seurakuntaa, ja se muurilaasti, jolla Jumalan lapset elävinä kivinä liitetään toinen toisiinsa, on taivaasta kotoisin. Se on Jumalan rakkauden muurilaasti.

Jumalan lapset liitetään toinen toisiinsa kerros kerrokselta, ja niin Kristus on rakentanut tätä seurakuntaansa tähän päivään saakka. Me olemme nyt siinä kerroksessa, jota kuvaa tämä vuosiluku. Sen uskovaisten pyhien yhteyden rintamassa, rakkauden muurilaastilla toinen toisiimme liitetyt, mutta yhtä kokonaisuutta koko pyhien Jumalan seurakunnan kanssa.

Me olemme pyhien yhteyttä siinä sukupolvien ketjussa, yliajallisessa sukupolvien ketjussa, joka on näin kasvanut Jumalan kansaksi ja jolla on ollut aina, kaikkina aikoina yhteinen kokemus, että Jeesus on kärsinyt ja kuollut pitkänäperjantaina juuri meidän syntiemme sovittamiseksi ja meidän vanhurskauttamiseksi. Hän on noussut kolmantena päivänä ylös kuolleista.

Vielä tänäänkin Kristus itse Pyhän Henkensä kautta rakentaa seurakuntaansa. Hän evankeliumin kautta kutsuu, kokoaa, varjelee ja Pyhällä Hengellään pyhittää tämän ainoan oikean, eläviksi tekevän Jumalan seurakunnan.

Ja jonakin päivänä tämä rakennus on valmis, ja silloin kaikkien silmät saavat nähdä, kuinka kauniin rakennuksen Kristus itse on täällä toteuttanut.

Kaikki Jumalan lapset ovat mukana maailmanhistorian kaikkein suurimmassa, tarkasti toteutuu suunnitelmien mukaan, rakennusyrityksessä, joka on paljon mahtavampi ja valtavampi kuin se ihmismielen kuviteltavissa oleva toinen valtava rakennus, josta tekstimme käyttää nimitystä helvetin portit tai Tuonelan portit, joka on raamatullinen kuva kuoleman valtakunnasta, joka on niin valtava ja majesteettinen, että sen edessä kumartuu joka ainoa ihminen, kuningas ja kerjäläinen.

Kaikki ihmiset astuvat sisään kuoleman portista. Kaikki ihmiset tulevat syntymällä ja lähtevät täältä kuolemalla, mutta tämä valtakunta on voimakkaampi ja väkevämpi kuin kuoleman valtakunta. Väkivalloin Kristus on avannut, voittanut kuoleman portit ja avannut tien kaikkein pyhimpään taivaaseen saakka.

Tähän liittyy läheisesti ja aivan erottamattomasti se, että Jeesus antoi Pietarille kirkon, tämän rakennuksen, seurakunnan avaimet. Ja sen saman, minkä hän sanoi Pietarille, hän sanoi kaikille opetuslapsille, ja se koskee tänäkin päivänä kaikkia Jumalan lapsia.

Minä annan sinulle taivasten valtakunnan avaimet. Minkä sinä maan päällä päätät, se on päätetty taivaassa. Minkä sinä sidot, se on sidottu taivaissa. Minkä te anteeksi annatte täällä maan päällä, se on anteeksi annettu taivaassa, ja minkä te jätätte anteeksi antamatta, se jää anteeksi antamatta myöskin taivaassa.

Tällaiset avaimet on uskottu kaikille Pietarin veljille ja sisarille, Jumalan lapsille tänäkin päivänä, ja se merkitsee sitä tänäkin iltana näissä seuroissa, että sinä saat uskoa kaikki sinun syntisi anteeksi annetuiksi Herran Jeesuksen nimessä ja sovintoveressä.

Jeesuksen nimessä ja veressä, Jeesuksen nimessä ja veressä, Jeesuksen nimessä ja veressä, Jeesuksen nimessä ja veressä!

Rakkaat matkaystävät, Jeesuksen nimessä ja veressä.

Uskokaa kaikki synnit Jeesuksen nimessä ja veressä.

Jeesuksen nimessä ja veressä on, veljet ja sisaret rakkaat, kaikki synnit anteeksi.

Jeesus on sanonut: "Minkä te anteeksi annatte maan päällä, se on anteeksi annettu taivaassa." Ethän epäile, se on Jeesuksen sana.