Opistoseurat/Seurapuhe Reisjärven opistolla 10.07.2009

Armo, laupias ja rauha lisääntyköön teille meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen tuntemisen kautta.

Pyydämme aluksi yhteiseen esirukoukseen. Uskovainen mies pyytää Jumalan lasten esirukousta, että hän ja hänen uskovaiset lapsensa säilyisivät uskomassa elämänsä loppuun asti ja että hänen epäuskoinen puolisonsa ja ne lapset, jotka elävät epäuskossa, saisivat parannuksen armon. Hän pyytää myös, että hän parantuisi masennuksestaan ja vapautuisi kankeasta ja katkerasta sydämestään.

Rakas taivaallinen Isämme: sinä, joka tiedät tämän Jumalan kansan esirukousta pyytäneen miehen ja hänen lastensa ja perheensä tilanteen, sinä voit heitä auttaa.

Me pyydämme, että sinä antaisit heille armonsa, antaisit heidän evankeliumin ilosanoman käsittää omalle kohdallensa niin, että he saisivat nauttia vanhurskautta, rauhaa ja iloa Pyhässä Hengessä. Tätä me pyydämme sun rakkaan poikasi Herran Jeesuksen nimeen. Aamen.

Pyydän lukea puheenjohdannoksi toisen kuningasten kirjan neljännen luvun alusta seitsemän jaetta, ja nämä sanat kuuluvat Jeesuksen nimeen.

Ja yksi vaimo profeettain poikaan, emäntie, huusi Elisan tykö ja sanoi: Sinun palvelijas, minun mieheni kuoli, niin sinä siedät sen, että sinun palvelijas pelkäsi Herraa.

Nyt tuli velkamies ja tahtoo ottaa kaksi minun poikaani orjaksensa. Elisa sanoi hänelle: Mitä minun pitää tekemän sinulle, sano minulle! Mitä sinun huoneessasi on? Ja hän sanoi: Sinun palvelijas ei ole muuta mitään kuin yksi öljyastia.

Hän sanoi: Mene ja anoo koko kyläkunnalta astioita, tyhjiä astioita niin monta kuin saat.

Ja mene sisälle ja sulje ovi sinun ja sinun poikiesi perään, ja kaada jokaiseen niihin astioihin, ja koska olet ne täyttänyt, niin annan ne ottaa pois.

Hän meni pois hänen tykönsä, sulki oven jälkeensä ja poikiensa jälkeen. He kantoivat astiat hänen eteensä ja hän kaatoi niihin.

Ja kuin astiat olivat täytetyt, sanoi hän pojallensa: Tuo minulle vielä astia! Hän sanoi hänelle: Ei ole täällä enää astiaa, niin öljy seisahti.

Ja hän tuli ja ilmoitti sen Jumalan miehille, hän sanoi: Mene ja myy öljy ja maksa velkamies, mutta sinä ja sinun poikasi, älkää jääköneestä. Aamen.

Me olemme saaneet jälleen kokoontua tänne rakkaan opiston opistoseuroihin, perinteisiin opistoseuroihin, ja tämän vuoden opistoseurojen tunnuksena on tuo jo useamman kerran mainittu Herra on minun elämäni turva.

Kun minä tähän puheenvuoroon valmistauduin, niin minun ajatukseni oli näissä päivissä tässä ajassa, jota me elämme.

Mehän Jumalan lapsina tämän ajan keskellä tunnemme monella muotoa tämän ajan ahdistavana ja ennen kaikkea vaarallisena siinä mielessä, että se aika tulee niin lähelle meidän lihaa ja vertamme ja on monella muotoa houkuttelematta meitä pois Jumalan lapsen osasta.

Tämä aika on ajassa on, aikamme ihminen on itseri II, meillä on työelämässä kova työtahti, ajalliset arvot ovat hyvin korkealla meidän keskellämme.

Nämä luovat myös Jumalan lasten koteihin ja elämään monenlaisia paineita ja painetilanteita, mutta sitten me myöskin tunnemme ja koemme sen, että tänä aikana synnin ihminen ilmoitetaan se kadotuksen lapsi.

Syntielämän muodot ovat tulleet julkiseksi. Kun ajattelemme muutamia kymmeniä vuosia taaksepäin, niin kansamme ihmisistä oli hyvin suuri osa niitä, jotka kunnioittivat esimerkiksi sunnuntailepopäivää ja muullakin tavalla julkisesti tuomitsivat syntielämän ja sen synnillisen elämän, joka esimerkiksi lasten elämässä näkyy.

Kun me tätä päivää ajattelemme, niin epäuskoisessa maailmassa lähes kaikki syntielämän muodot ovat hyväksyttyjä ja sallittuja, ja ne tulevat sieltä läheisten ihmisten elämän kautta niin lähelle Jumalan lastenkin elämää, että me Jumalan lapsena omalla kohdallamme monta kertaa aivan säikähdämme sitä, että noinkin lähellä oleva ihminen elää noin julkeissa ja julkisynneissä.

Näin tämä aika on muuttunut, ja tämän ajan keskellä me perheinemme ja kukin omalla vartiopaikallamme joudumme matkaa tekemään. Maanan sanaa osoittaa kuitenkin se, että me olemme kaksiosaisena matkaa tekemässä, me olemme täällä maailmassa, mutta emme maailmassa, ja näin me ahkeroimme hengen asein käydä taisteluun näitä lihantöitä vastaan ja saamme tänäkin päivänä turvallisesti katsella, kun käymme tätä tekstiä katselemaan, että meillä Jumalan kannustamana on nämä Jumalan aseet käytettävissä ja niiden voimilla ja voimalla me pärjäämme myös tästä eteenpäin sielullisen voimia vastaan. Tämä tekstikohta, jonka valitsin puheen johdannoksi, oli profeetta Elisan ajalta. Tuo aikahan oli pikkusen vajaa tuhat vuotta ennen Kristuksen syntymää, jolloin Elia profeetta saarnasi ja vaikutti kansan keskellä. Tämä teksti kertoi leskivaimosta, joka tuli Elian tykö ja sanoi, kertoi Elisalle omat huolensa.

Minä voisin kysyä sinulta, veljeni ja sisareni, että kun sinä ajattelet omaa uskonkilvoitustasi, ajattelet läheisten ihmisten elämää siinä sinun läheisyydessäsi, niin onko sinulla tuon tyyppisiä huolia, joita minä tuossa edellä kertolin? Minä uskon, että jokainen Jumalan lapsi tämän ajan keskellä joutuu pysähtymään näitten kysymysten ja asioitten äärelle, ja huolensa kääntyy, niin kuin tässä tekstissäkin, tämä leskivaimo kääntyi sitten profeetta Elisan puoleen. Minä ymmärrän, että nuo huolet, joita leskivaimo puhuu, niin ne olivat hänen sydämellään olleet jo pidemmän aikaa. Me näimme tuosta alusta, että hänellä on sellainen luonnollinen murhe, johon liittyy myös ilo, mutta sitten tuo murhe poikien kohtalosta. Se on sellainen murhe, joka yleensä siellä kodin kurkiihiiren alla vanhempien sydämessä tunnetaan.

Ne maailman merkit ovat näkyvissä, ja niitä sitten viimeisessä A. I. Mun hetkessä käydään profeetalle puhumaan. No tämä ensimmäinen sanoma tällä vaimolla oli, että sinun palvelijasi, minun mieheni, kuoli. Tässä ensinnäkin tuo leskivaimo tunnustaa Elian uskon, että hän on Jumalan palvelija.

Sitten hän kertoo sen ajallisen murheen, että hänen miehensä on kuollut. Mutta sitten tämä teksti jatkuu, että niin sinä tiedät sen, että sinun palvelijasi palveli Herraa. Me päivät euroista jo raskaan veljen kautta kuulimme siitä, miten kuolema silloin, kun te lähipiiristä tavoittaa, miten se järkyttää niitä läheisiä ihmisiä. Minäkin voin lyhyesti kertoa, että minunkin isäni ja äitini on kuollut, siitä on jo aikaa ja ne olivat nuorelle miehelle järkyttäviä hetkiä, mutta kaikista eniten järkytti se, kun oma poika menetti henkensä auto-onnettomuudessa. Silloin isänä tuntui siltä, että elämässä on pohja pois.

Sinä veljeni ja sisareni, joka omalla kohdalla näitä tapahtumia tiedät, niin sä tiedät sen, että kuolema tulee aina yllättäen, sen tehtävänäkin on puhutella, sen tehtävänä on muistuttaa meitä siitä, että kerran meidän pitää jokaisen täältä lähteä pois, niin että me osaisimme katsella Jumalan sanan valossa sitä elämää, jota me elämme, ja muistaisimme sen, että meidän täytyy olla valmiit täältä elämän keskeltä lähtemään silloin kun Taivaallinen Isä on meitä kutsumassa. Mutta kun Jumalan lapsi saa täältä lähteä, vaikka hän lähtee nuorena ihmisenä, niin me kuitenkin Jumalan lapsina näemme sen ja tiedämme sen, että se Jumalan sana on meitä lohduttamassa. Se Jumalan sana lohduttaa, että tämä Jumalan lapsi on päässyt sen matkan päähän, mitä kohden hän on kilvoitellut, mitä hän on uskon kautta heikkoudessaan odottanut täällä ajan keskellä ja pääsy sinne minnekkään minäkin omassa sydämessäni olen kaipaamassa ja mitä minäkin olen odottamassa. Ja tämä Jumalan koulu, se vahvistaa meitä Jumalan lapsia siinä, että tämä uskon kulsa, joka on kalliimpaa kuin kadotettu kulta, niin kuin siitä Pietari sanoo, että se saisi säilyä meidän sydämistämme kalliina ja rakkaana kaikissa elämämme päivissä. Ja että me muistaisimme, näitten taistelujen ja vaivojen keskellä hoitaa omantuntomme taloutta.

Muistaisimme, riippuen kiinni siinä, minkä Jumalan sana meille kirkastaa, että kun me joudumme syntiin, ja synti tarttuu, niin kuin siitä Jumalan sanaa sanoo, että se aina tarttuu ja hitaaksi tekee, ja Pietari kirjottaa, että käykää uskalluksella armoistuimen tykö, silloin kun te apua tarvitsemme, heprealaiskirjeessä tämä oli, niin että me tämän evankeliumin arvohoidon alle sydäntä me olisimme tuomassa ja olisimme korjaamassa niitä asioita, jotka sydämellemme kirkastuu syniksi.

Tämä leskivaimo iloitsi tässä tekstissämme siitä, että hänen miehensä oli kuollut, mutta hän oli Herraa palvelejana päässyt taivaan kotiin. Se oli varmasti tuolla Elisalla ja leskivaimolla yhteinen ilonaihe. Ja Elisa sai olla siinä tukemassa tuota leskivaimoa tuona hetkenä, jolloin tämä oli tapahtunut ja oli lähellä. Me Jumalalapsinaan iloittemmekin näinä päivinä siitä, että veljet ja sisaret tulevat meidän kotiimme, tulevat lohduttamaan ja vahvistamaan siinä, että kaikki on sittenkin hyvin.

Kaikki on hyvin, kun heikko kulkija on päässyt taivaan kotiin. Se on Jumalalapsella kuitenkin se toivomus ja päämäärä, jota kohden on itse matkaa tekemässä ja johonka toivoo, että läheiset pääsevät ja kerran taivaan kodissa voidaan yhdessä olla iloittamassa siitä, että Herra Jeesus on ollut meidän kanssamme, on meitä varjellut tämän elämän matkalla ja vienyt kerran perille taivaan kotiin.

Mutta sitten tällä leskivaimolla oli vakavampikin huoli. Hän kertoi tuolle Elisalle, että nyt tuli velkamies ja tahtoo ottaa kaksi minun poikaani orjaksensa. Tässä tekstissä puhutaan kahdesta pojasta, mutta me voimme ajatella, että tämä voi tarkoittaa myöskin tyttäriä, se voi tarkoittaa mitä tahansa läheistä ihmisissä.

Eli tuon leskivaimon oli kokemassa, että sielun vihollinen velkamies on hänen kotiinsa tekemässä vetää paikkaa. Sinä isä ja äiti, joka siellä perheesi keskellä teet matkaa, niin sinä tiedät sen, että siellä aikojen kuluessa on aina sellaisia tilanteita, jolloin isän ja äidin sydän saattaa pysähtyä miettimään ja tarvitsee yhdessä keskustella perheen asioista. Koskeeko se sitten veljiä tai poikia? Koskeeko ne tyttäriä vai muita perheenjäseniä? Kysymys on silloin vakavasta asiasta, kun siellä perheenjäsenissä on näkyvissä maailman merkit, ja monta kertaa silloin, kun siitä perheestä keskustellaan, silloin ei ole näkyvissä välttämättä laajemmalti, ja voi olla niin onnellisesti, että kun siitä sitten iltalampun ääressä perhe kokoontuu keskustelemaan, niin siellä saadaan hoitaa tai sitten niin, että ne merkit ovat sellaisia, että ne annetaan jo anteeksi, ymmärretään se, että perheenjäsen on Jumalan lapsi ja se on heikkouteen joutunut, mutta ennen kaikkea se, että evankeliumilla sitten saadaan hoitaa ja vahvistaa sitä vikaan joutunutta niin, että hän pääsee vapaan Jumalan armolapsena matkaa jatkamaan, ja ennen kaikkea saa vahvistaa niitä sota-aseita, joita tarvitaan taistelussa maailman henkeä vastaan.

Meillä on jatkuva taistelu omaa lihaa, sielun vihollista ja tätä maailmaa vastaan. Siinä taistelussa on tärkeää, että me muita sota-aseita evankeliumin voimalla käymme korjaamaan ja käymme puhdistamaan niitä asioita, jotka ovat matkavaatetta sotkeneet ja matkaamme tehneet raskaaksi.

No, sitten tämä Elisa kysyy tuolta vaimolta: Mitä minun pitää tehdä sinulle? Sano minulle, mitä sinun huonesi on? Elisa käy keskustelemaan siitä tilanteesta.

Me ymmärrämme sen, että Eliita käy keskustelua perheen tilanteesta, millä tavalla sitä asiaa on hoidettu ja millä tavalla tuo vaimo, joka hänelle huolenta, on kertonut asian ymmärtää. Ja vaimo kertoo tuolle Elisalle, että sinun Piialassa ei ole muuta mitään kuin yksi öljyastia. Öljyastia.

Kun sinä veljeni ja sisareni näissä tilanteissa mietit sitä, että mikä on se voima, minkä kautta sinä pystyt tuohon asiaan vaikuttamaan, niin sinä hyvin nopeasti huomaat sen, että silloin kun sielunvihollinen on haavoja perheenjäseninten sydämiin saanut, niin siinä ei auta ajallinen raha, siinä ei auta kova puhe, siinä ei auta isän ja äidin ajalliset neuvot, vaan siinä ainoa, mikä auttaa, on se, että asiaa käydään rakkaudella, Kristuksen mielellä lävitse, että miten rakas ystävä sinulle on tuolla tavalla käynyt.

Pysähdytään sen ääreen, että kuinka tuo meidän perheenjäsen on jaksanut uskoa, miten on jaksanut uskoa, tunnustaa ja mikä on hänen sydämensä tila niin, että hän pääsee kertomaan ne tunnot ja ajatukset, mitä hänen sydämellään on ja että häntä saadaan sitten evankeliumin kautta käydä rohkaisemaan, että pane rakas ystävä, se jää se asia pois.

Pane se asia pois ja usko Herran Jeesuksen nimessä ja sovinnon veressä: kaikki synnit anteeksi, rauhaan, vapauteen ja iloon asti. Se Jumalan valtakunta on vanhurskautta, rauhaa ja iloa Pyhässä Hengessä.

Eli tuo vanhurskaushan tarkoittaa sitä, että kun Jumalan lapsi uskoo omat syntinsä anteeksi, niin hän tuntee sydämessään, että hän kelpaa Jumalalle. Sitten on tärkeää, että saa ymmärtää niin keskeltä taivasta, että ymmärtää sen, että minä saan olla siitä asiasta rauhassa ja iloiten jatkaa sieltäni myötä, niin kuin siitä Raamattu monesta kohti H:n kuvaa, kun ihmiset saavat parannuksen harmonia, saavat heittää ne kuormat, jotka heitä on ahdistamassa, niin pois hartioilta.

Ei tarvitse enää, niin kuin vanhat puhujat sanoivat, syntikuorman, syntitunkion päältä olla uskomassa, vaan se syntitunkio on pantu Herran Jeesuksen päälle sen Herran ja Vapahtajan päälle, joka on kaikki synnit Golgatan keskimmäisellä ristillä sovittanut, ja sydämessä laulaa kiitoslaulu Taivaalliselle Isälle siitä, että hän on minunkin syntini sovittanut, ja Herra Jeesus on minunkin Vapahtajani ja minunkin lunastajani.

Niin tässä sitten kerrottiin, että tuo velkamies oli viemässä noita poikia orjaksensa. Niin tuo orja tarkoittaa sitä, että kun Jumalan lapsena saa täällä Jumalan valtakunnan rakkaudessa ja vapaudessa olla matkaa tekemässä, se kyllä maailma puhuu siitä, että ne Jumalan lapset ovat täällä kieltojen alla matkaa tekemässä ja tarjoavat sitä maailmanvapautta niin kuin me täällä seuroissa jo olemme kuulleet.

Mutta me Jumalan lapsina tiedämme, ja nekin veljet ja sisaret, jotka ovat saaneet parannuksen armon tuhlaajapojan tavoin, niin ne ovat meille kertomassa, että ei siellä maailmassa ollut vapautta. Että heillä oli pelko kuoleman tähden, ja oli sydämessä ahdistus ja tieto siitä, että minä kuljen sellaista tietä, joka on vaivaan vievä ja monet ovat siellä rukoilleet, että johda minua iankaikkiselle tielle, anna parannuksen arvo.

Mutta se parannuksen tekeminen, se ei ole niin helppoa kuin se maailman ihminen siitäkin on sanomassa, että riittää, kun käden nostaa ylös.

Sinä veljeniaisani tiedät sen, että kun meidän sydämellä on joku asia, joka pitäisi puhua, niin kyllä se sielun vihollinen osaa meitä pitää tiukoilla, ennen kuin me saamme voiman käydä toisen veljen ja sisaren luokse ja puhua ne asiat, jotka ovat sydäntämme ahdistamassa.

Niin tässä sitten kerrottiin sitä, että tällä Pialla ei ollut mitään muuta kuin yksi öljyastia. Tuo öljyastiahan tarkoittaa Raamatun kielessä Pyhän Hengen lahjaa. Ja sinä veljeniasi, niin kuin me äsken jo totesimme, niin sinä tiedät, että sielullisen taistelussa ei auta muu kuin Jumalan sanaa ja Pyhän Hengen ymmärryksellä kirkastettu Jumalan sana ja evankeliumin voima.

No sitten tuolle leskivaimolle annettiin sellainen tehtävä, kun tämä keskustelu oli käyty, että menee ja anoo koko kyläkunnalta astioita, tyhjiä astioita niin monta kuin saat.

Minä ymmärrän tämän sillä tavalla, että tätä taistelun hetkellä Elitä antoi tuolle leskivaimolle tehtävän, että kerää sieltä kyläkunnalta uskovaiset ihmiset. Tätä puhutaan tyhjistä astioista, mutta me Jumalan lapsina, monta kertaa tiellä ja matkalla, me tunnemme sitä, että me olemme heikkoja, me olemme puutteellisia, meidän astiamme ovat tyhjiä. Kuitenkin tuo leskivaimo, vaimolle sanottiin, että pyydä niin monta ihmistä kuin saat. Ja hän sitten lähtee sitä tehtävää hakemaan ja menee tyhjien astioitten kanssa sitten sisälle, sulkee oven sinun ja sinun poikasi perään ja saa kehoituksen, että kaada jokaiseen niihin astioihin, koska olet ne täyttänyt, niin anna ne ottaa pois.

Ja näinhän hän menee hänen tyköään, sulkee oven jälkeensä ja poikansa jälkeen, ja he antoivat astiat hänen eteensä ja hän kaasi niihin.

Me ymmärrämme, että siellä oli kalliit seurat. Siellä hoidettiin varmasti leskivaimon sydämen tilaa, siellä hoidettiin poikien sydämen tilaa ja siellä hoidettiin kaikkien paikalla olevien sydämen tilaa. Me Jumalan valtakunnan asukkaina olemme siihen tottuneet ja sydämestämme sen tunnemme, että se on oikeaa tapaa.

Silloin kun meidän porissamme on sellaisia murheita, sellaisia epäuskon ja taistelun hetkiä, että me tunnemme, että meidän omat voimamme eivät riitä. Siinä on kallis asia, että me saamme pyytää saattomiehiä meille kylään, saamme puheella sydämemme tuntemiset ja meitä vahvistetaan evankeliumin arvohoidossa, ja silloin me saamme tuntea, että me emme ole yksin matkalla.

Että me siinä taistelurintamassa, mitä Taivaan Isä on meille antanut, mitkä ne vaivat sitten ovatkin, onko ne ajallisia vaivoja, onko ne hengen taisteluja vai muita koittelemuksia, niin me saamme, saattomiesten vahvistamina, jatkaa kilvoituksen matkaa.

Sakarjan kirjassa, siinä kohdassa, jossa puhutaan ylipappi-Joosuan parannuksen teosta, niin siinähän on kaunis kuvaus ensinnäkin siitä, miten sielunvihollinen taistelee ylipapin sydämessä sitä parannusta vastaan, mutta Jumalan voima on vahvempi, ja tuo ylipappi saa parannuksen armon.

Niin hänelle sitten sanotaan, että kuulet sinä ylimmäinen pappi Joosua. Jos sinä vaellat minun teitäni ja jos sinä pidät minun vartiosi, niin sinä saat minun huonettani hallita ja minun kartanoitani varjella. Ja minä annan tästä muutamia, jotka tässä seisovat saattamaan sinua.

Siinä on se lupaus, joka tänäkin päivänä sinulle veljeni ja sisareni näissäkin seuroissa tahdotaan olla kuuluttamassa, että jos sinä tahdot vaeltaa Jumalan lapsena, jos sinä pidät Jumalan lapsen varsiopaikan, niin sinä saat Jumalan lapsena jatkaa matkaa ja sinä saat saattomiehet, jotka ovat sinua saattamassa.

Me täällä kilvoituksen matkalla monasti löydämme itsemme heikoksi ja syntiseksi, vikaan joutuneiksi, mutta armoevankeliumissa on varaa. Ja veljet ja sisaret ovat meitä tukemassa ja turvaamassa, ja he antavat jo aivan etulahjana meille kaikki synnit anteeksi.

Niin tänäkin iltahetkenä sinä, veljeni ja sisar, niin saat turvallisesti uskoa kaikki synnit anteeksi, rauhaan, vapauteen ja iloon asti, ja saat olla näin siunattuna ja turvattuna. Taas Jeesuksen nimessä ja veressä kaikki synnit anteeksi.

Jeesuksen nimessä ja veressä, Jeesuksen nimessä ja veressä kaikki synnit anteeksi. Rauhaan, vapauteen ja iloon asti, Jeesuksen nimessä ja veressä kaikki synnit anteeksi.

Että nää taas iloitat siitä Jumalan lasten osasta, ja tämän ajan keskellä vaikka maailman meri pauhaa, niin sää saat turvalliset tehdä matkaa. Jumalan sanaa ja evankeliumin voima on sinun voimanasi tulevinakin päivinä. Niin sinä saat näin jäädä iloisemaan ja saat jäädä sydämessäsi kiittämään Taivaallista Isää siitä, että hän on sinun kanssasi siellä ja matkalla ja vie sun kerran perille taivaan kotiin.

Minä tahtoisin tässä puheeni lopussa lähestyä erityisesti sinua nuori seuravieras täällä seurateltassa tai siellä seurakentällä. Minä tiedän sen, millaisten taistelujen keskellä sinä olet matkaa tekemässä, ja me Jumalan kansana yhdessä rukoilemme ja pyydämme, että Taivaan Isä varjelisi teidät lapsenansa yhdessä meidän kanssa, elämänne loppuun saakka.

Minä muistan, kun minä olin nuori, olin toisella kymmenellä jonkin matkaa, ja tuli se vaihe, jolloin piti ottaa vastuu omasta elämästä. Piti lähteä korjaamaan niitä asioita, jotka omalla sydämellä kirkastuivat synniksi ja muuksi kuormaksi. Isä ja äiti neuvoivat menemään Jumalan lasten seuroihin.

He olivat antaneet, siunanneet ne anteeksi siihen saakka. Mutta sitten tuli se vaihe, että ei tullukaan sydämen rauhaa. Tai tuli tällaisia asioita, joita ei enää äidille ja isälle voinut kertoa tai ollut voimaa kertoa. Tuli rauhaton olo. Vaikka tunsi, että minä olen Jumalan lapsi, niin siitä huolimatta sydämessä oli rauhaton olo eikä ollut Jumalan lapsen iloa.

Ja muistan kun sitten yli Jaakkokylästä, joka oli kotikyläni, niin siellä elokuussa oli aina kesäseuranssia koululla. Ja me pojat olimme seurajärjestelyistä mukana. Me soudimme väkeä, seuraväkeä sieltä joen eteläpuolelta seuroihin. Sinä syksynä minä olin jälleen soutamassa tuota väkeä, ja kun seurat alkoivat, niin mekin menimme sinne seurapaikalle, ja siellähän oli sitten kun muutama markka oli kertynyt Ratkun pohjalle rahaa, niin siellä oli Portteria ja muuta hyvää tarjolla, jota voitiin sieltä Seuravintolasta ostaa.

Mutta tuolla kertaa minulla oli halu mennä sinne eteen kuuntelemaan ja sitten minä viimein rohkaistuin, että menin sinne luokan puolelle seurapenkin päähän.

Ja kun minä siinä kuuntelin veljen puhetta, niin se puhui minulle. Se puhui siitä, että sinä omalla osoitteellasi saat uskoa kaikki synnit anteeksi, rauhaan, vapauteen ja iloon asti. Ja minä niissä seuroissa sain ne käsittää sen, että kun minä tuon evankeliumin omalle kohdalle uskon, niin ne synnit on anteeksi. Etäjän rajjehdus on minunkin edestäni. Golgatan keskimmäisellä ristillä kärsinyt ja kuollut on minunkin edestäni sovinto-huoriksi tullut, ja on näin valmistanut minulle siihen taivaan kotiin.

Minä muistan sen, kun sinä iltana soudettiin väkeä sieltä pimenevästä illasta, tuolta seurapaikalta, koti rantaan, niin minun sydämeni kiitti taivaallista isää siitä, että minä olen Jumalan lapsi. Minä saan olla vapaana, armolapsena matkaa tekemässä ja pääsen kerran taivaan kotiin. Jeesuksen nimessä ja veressä, kaikki synnit anteeksi. Jeesuksen nimessä ja veressä, Jeesuksen nimessä ja veressä. Jeesuksen nimessä ja veressä: kaikki synnit anteeksi.

Sen jälkeen on monta kertaa ollut taistelun aikaa. Mutta tähän päivään asti Jumalan armo on riittänyt ja näinkin suurelle syntiselle, niin rohkaistupa sinä veljeni ja sisareni minun kanssani uskomaan, viimeisetkin epäilykset ja kiusaukset anteeksi Herran Jeesuksen nimessä ja kalliissa, maahan vuodetussa sovintoveressä. Sinä saat näin uskoa aina rauhaan, vapauteen ja iloon asti. Ja saat olla näin siunattuna ja turvattuna, ja se Herra Jeesus on sinun kanssasi kaikkina sinun elämäsi päivinä aina siihen saakka, kun sinä pääset siirtymään taivaan kotiin.

Niin näin me jäämme tälläkin hetkellä Jumalan ja hänen armonsa sanaan siunattuun suojaan.

Ja minäkin kysyn omalle kohdalle, että saanko minä tälläkin hetkellä uskoa kaikki epäilykset ja kiusaukset ja synnit anteeksi.

Halu ja tahto minulla on näin yhdessä teidän kanssanne uskoa Jeesuksen nimeen, Aamen.