Iltaseurat ja HPE/Seurapuhe Rovaniemen kirkossa 05.04.1996

Jumalan rauha, joka käy yli kaiken ihmisymmärryksen, varjelkoon sydämemme ja ajatuksemme, vapahtajassamme Jeesuksessa Kristuksessa tälläkin hetkellä. Yhdymme yhteiseen kiitokseen ja alkurukoukseen.

Rakas taivaallinen Isä, sinä annoit oman rakkaan poikasi, Herran Jeesuksen, meidän ja koko maailman syntien maksuksi. Sinä valmistit poikasi, Herran Jeesuksen, kautta sen vanhurskauden, joka sinun edessäsi kelpaa. Me olemme nyt näissä pitkän perjantain seuroissa ja ehtoollisessa Jumalan palveluksessa silintymässä pyhän sanasi äärelle. Sinä näet jokaisen meidän sydämemme. Sinä näet meidän tarpeemme. Avaa sinä, Isä, pyhä sanaasi sen mukaan kuin näet meidän sitä tarvitsevan. Jeesuksen nimeen. Aamen.

Toisen Mooseksen kirjan luvun 12 loppupuolella ovat seuraavat Jumalan sanat, jotka pyydän lukea yhteiseksi puheen ja tutkimisen aiheeksi. Sen tähden tämä yö pidetään Herralle, että hän vei heidät ulos Egyptin maalta. Tämä on se yö, joka pidettämän pitää Herralle kaikilta Israelin lapsilta heidän sukukunnistansa. Ja Herra sanoi Moosekselle ja Aaronille: On sääty pitää pääsiäistä. Ei yksikään muukalainen pidä siitä syömän. Jokainen ostettu orja pitää ympärileikattaman ja sitten syökään siitä. Muukalaisen ja päivämiehen ei pidä syömän sitä. Yhdestä huoneesta pitää se syötämän. Ei teidän pidä huoneesta viemän ulos sitä lihaa, eikä teidän pidä luuta rikkomaan siitä. Koko Israelin seurakunta pitää näin tekemän. Jos joku muukalainen asuu sinun tykönä ja tahtoo pitää Herralle pääsiäistä, niin ympärileikattakaan kaikki miehen puolet ja sitten käykää sitä tekemään. Ja olkaa niin kuin maanomainen, sillä ei yhdenkään ympärileikkaamattoman pidä sitä syömän. Yksi sääty pitää olemaan omaisella ja muukalaisella, joka asuu teitäkin. Ja kaikki Israelin lapset tekivät niin kuin Herra oli Moosekselle ja Aaronille käskenyt. Niin Herra yhtenä päivänä johdatti Israelin lapset ulos Egyptin maalta heidän joukoissansa. Aamen.

Me olemme tänä päivänä rauhanyhdistyksellä käydyssä keskustelussa puhuneet Jumalan uhrikaritsaista. Ja me Pyhän Raamatun perusteella ymmärrämme, että kysymyksessä on Jumalan ainoa poika, Herra Jeesus Kristus. Meidän tekstimme vie meidät aikaan, joka oli useita tuhansia vuosia sitten, paljon ennen Herran Jeesuksen syntymistä. Elettiin vanhan testamentin aikaa, jolloin vietettiin esikuvallista Jumalan palvelusta. Ja me Jumalan sanan perusteella olemme oppineet, että erityisesti vanhassa testamentissa saamme lukea paljon sellaista, joka on esikuvallista, joka on kuvaa siitä, mikä kerran toteutuu.

Se merkitti muun muassa sitä, että kun vanhan testamentin ajalla vietettiin Jumalan asettamaa esikuvallista Jumalan palvelusta, niin tuo esikuvallinen Jumalan palvelus päättyi Herran Jeesukseen Kristukseen. Hän oli ollut koko vanhan liiton ajan esikuvaana. Häntä uskossa katsottiin siinä uhrijumalan palveluksessa, jonka Jumala oli kansalleen Israelille asettanut. Sitä Israelin lapset tekivät Jumalan asettamana järjestyksenä. Mutta ne, jotka olivat... He olivat Jumalan armosta asumassa Jumalan valtakuntaa, jotka olivat elävän uskon kantajina. He näkivät tuossa esikuvallisessa Jumalan palveluksessa enemmän kuin vain sen ulkonaisen toimituksen. He näkivät sen, että tämä kaikki on esikuvaa siitä, minkä kerran Jumala täyttää.

Me tämän päivän ihmisinä tiedämme jo aivan historiallisena tosiasiana, että Jeesus Nasaritilainen kerran kolkatalla kärsi ja kuoli. Mutta meille, jotka Jumalan armosta saamme olla uskomassa, meille Jumala on avannut enemmän kuin vain tuon historiallisen näköalan. Kiitos, Jumala. Jeesuksen nimessä ja veressä kaikki synnit anteeksi. Jumala on avannut meille sen, että Herra Jeesus oli Jumalan totinen uhrikaritsa, niin kuin hänestä Johannes Kastaja, Jeesuksen edelläjuoksija, sanoi: katso Jumalan karitsa, joka pois ottaa maailman synnin.

Tämä tekstimme puhui Israelin kansan elämän eräästä merkittävimmästä hetkestä. Kysymyksessä oli se päivä, jolloin Israelin kansa lähti Egyptin orjuudesta korpivaellukselle kohti luvattua maata. Tuo pääsiäinen, jolloin Israelin kansa lähti Egyptin orjuudesta, asetettiin silloin esikuvallisena pääsiäisenä. Tämä Mooseksen kirja, tämän luvun alkupuoli, kertoo, mitä tuohon pääsiäisen viettoon kuului. Siinä muun muassa sanotaan näin, että puhukaa koko Israelin seurakunnalle sanoen: kymmenentenä päivänä tällä kuulla ottakaa itse kukin itsellensä karitsan, se, joka perheen isäntä on, karitsan joka huoneelle. Vaan jos yksi huone vähää on karitsaa syömään, niin ottakaa kylänsä miehen kanssansa, joka likin hänen huonestansa on, että niin monta tulisi kuin voisivat karitsan syödä. Ja sen karitsan pitää teille oleman virhettömän ajastaikaisen oinaan. Karitsoista eli vohlista pitää teidän sen ottamaan. Ja sen teidän pitää tallella pitämään neljänteentoista kymmenenteen päivään asti tätä kuuta, ja koko Israelin kansan kokous pitää sen teurastamaan kahden ehtoon välillä. Ja heidän pitää ottamaan verestä ja sivuamaan molemmat pistipielet ja huoneen oven päällisen, joissa he sitä syövät. Ja heidän pitää sinä yönä syödä lihaa, tulella paistettua ja happamatonta leipää, katkerain ruohoin kanssa pitää heidän sen syödä. Ei teidän pidä sitä syödä uutena eikä vedellä keitettynä, mutta tulella paistettuna, pään, jalkain ja sisällysten kanssa. Ja hiukan myöhemmin, mutta näin pitää teidän syödä sitä, että teidän pitää olla vyötetyt kupeista, ja kengät jalassanne ja sauva kädessä, ja pitää sen syödä niin kuin matkaan kiirehtiväiset, se on Herran pääsiäinen.

Sillä minä käyn sinä yönä Egyptin maan lävitse ja lyön kaikki esikoiset Egyptin maalla ihmisistä niin karjaan asti, ja annan tulla minun rangaistukseni kaikkeen egyptiläisten epäjumalain päälle, minä Herra. Ja veren pitää olla teille merkiksi huoneessanne, jossa te olette, että koska minä veren näen, niin minä menen teidän ohittenne, ja ei pidä teille tulemaan se rangaistus kadottamaan teitä, koska minä lyön Egyptin maata.

Keskeisiä asioita tässä olivat karitsa, josta me olemme tänä päivänä kuulleet, josta me olemme Jumalan valtaisena valtakunnan opetuksessa opetelleet, kuinka se on tämä vanhan testamentin karitsa kuvaa Herrasta Jeesuksesta Kristuksesta. Ja kun tuo karitsa valmistettiin, niin piti sen karitsan verellä sivuta oven pistipielet ja oven päällinen. Sillä silloin, kun asetettiin Herran pääsiäinen, sinä yönä surman enkeli kulki Egyptin maalla, ja kaikista perheistä, ihmisten aina eläinten perheisiin asti, esikoiset surman enkeli surmasi niissä paikoissa, missä eivät verenmerkit olleet näköisällä.

Me olemme myös oppineet sen, että tämä veri, joka on kuva Herran Jeesuksen sovintoverestä, niin tämä Herran Jeesuksen sovintoveri puhdistaa meidät kaikista synneistä. Tuo veri oli niin tärkeä, että verenmerkit piti olla näköisällä siinä huoneessa, että surman enkeli menisi sen ohitse. Ja nyt kun tässä tekstissä sanottiin, niin siinä vielä muistuttamalla muistutettiin, että tämä yö pidetään Herralle, että hän vei heidät ulos Egyptin maalta. Ja sitten sanottiin tällaiset sanat, että ei yksikään muukalainen pidä siitä syömän.

Siis kysymys oli tuosta karitsasta. Silloin täytyy olla enemmästä kysymys kuin luonnollisesta syömisestä. Jumala asetti tämän järjestyksen Israelin kansalle. Ja tämä, että ei yhdenkään muukalaisen pidä siitä syömän, on myöskin esikuva siitä, että kun me uskolla syömme Herraa Jeesusta Kristusta, se merkitsee sitä, että me sydämen uskolla omistamme evankeliumin sanassa sen vanhurskauden, jonka Jumala omassa pojassaan valmisti. Niin tätä karitsaa ei voi syödä kukaan, kukaan muukalainen.

Vaikka me näin ymmärrämme, että silloin kun vietettiin esikuvallista Jumalan palvelusta, niin ihminen saattoi syödä tavallaan mukaan näin. Kun muistamme Hebrean seurakuntaa Uuden liiton aamusta, niin Raamattu kertoo siitä, että tuo seurakunta syntyi niistä ihmisistä, jotka olivat juutalaisia, Israelin kansan jäseniä, jotka olivat saaneet parannuksen armon. Tuossa seurakunnassa elettiin ensin tuntemisen aikaa, armon tuntemisen aikaa. Mutta tuli sitten aika, jolloin tarvitsi elää uskosta. Hyvät armon tuntemiset olivat loppuneet. Ja kun Herra Jeesus oli lain täyttymys, oli Jumalan lupauksen täyttymys, ja se merkitsi myöskin esikuvallisen Jumalan palveluksen päättymistä, niin näin olivat uskovaisena menetelleet myöskin Hebrean seurakunnan jäsenet. Uskossa he katsoivat, että Herra Jeesus oli täydellinen, täydellinen uhri, muuta uhria ei tarvita.

Mutta sitten alkoi näkyä sellaisia merkkejä, että muutamat väsyivät uskomisesta. Ja tuo uskossa väsyminen tuli näkösälle sillä tavalla ulkonaisena asiana, että he alkoivat palata takaisin tuohon esikuvalliseen Jumalan palvelukseen.

Jumalan lapset, uskon saarnassa omistamme Herran Jeesuksen täydellisen vanhurskauden. Siinä saarnassa omistamme tuon Jumalan totisen uhrikaritsan. Uskossa syömme sitä. Ja usko... uskossa myöskin immerengoqmin sanassa meidän... sydäntämme vihtipielet ja ovenpäällinen piis kotetaan. Jos kokoetaan Herran Jeesuksen sovintoverellä, niin näille, jotka uskossa olivat väsymässä, ei tämä enää riittänyt, vaan he olivat palaamassa tuohon esikuvalliseen Jumalan palvelukseen. Ja se merkitsi sitä, että sydämen usko oli muuttumassa tapakristillisyydeksi. Ja he viettivät sitä vanhan testamentin Jumalan palvelusjärjestystä. Ja varmasti ulkonaisesti niin näin tehtiin, niin kuin Jumala oli sen ajallaan säätänyt. Mutta kun Herrassa Jeesuksessa tuo esikuvallinen lakkasi, niin sydämen uskon katoamisen seurauksena katosi myöskin ymmärrys Jumalasta, Jumalan totisesta uhrikaritsasta. Ja ihminen tarvitsi jotain käteensä otettavaa, joka tapahtui tuossa ulkonaisessa Jumalan palvelusmenossa.

Nyt kun tekstissämme sanottiin, että yksikään muukalainen ei pidä sitä syömän, niin se merkitsee sitä, että yksikään muukalainen ei voi sitä syödä. Yksikään muukalainen ei voi uskossa syödä Herraa Jeesusta. Sillä Herra Jeesus, hänen lihansa ja verensä, tulee omistettavaksi vain Jumalan avaaman uskon kautta. Se ei avaudu millään ulkonaisella teolla, ei ulkonaisella menolla, vaan se avautuu vain elävälle uskolle.

Ja siksi täällä tekstissä sanottiin myös näin, että jos joku muukalainen asuu sinun tykönäsi ja tahtoo pitää Herran pääsiäistä. Aivan samalla tavalla täällä sanottiin myös näin, että kun tähän liittyi ympärileikkaus, että jos joku muukalainen haluaa syödä tuota karitsaa, viettää Herran pääsiäistä, niin hänet pitää ympärileikata. Samoin jokainen ostettu orja pitää ympärileikata ja sen jälkeen hän voi syödä.

Jälleen on kysymys sellaisesta asiasta, johon liittyy sekä ulkonainen että siihen Jumalan kätkemä hengellinen. Ympärileikkauksen liitto oli vanhan testamentin ajalla annettu. Se oli kuva siitä liitosta, jonka Jumala on tehnyt ihmisen kanssa. Se on, niin kuin me olemme Jumalan lapset oppineet, se on hyvän oman tunnon liitto Jumalan tykönä Herrassa Jeesuksessa myös tämä. Ja me olemme oppineet Jumalan sanan mukaisesti, että kun Herrassa Jeesuksessa ympärileikkauksen liitto lakkasi, niin kasteen armoliitto merkitsee samaa asiaa.

Ulkonaisena tekona tuo ympärileikkaus merkitsi Jumalan sanojen täyttämistä. Mutta siihen käskeytyy. Se käskeytyy enemmän, kun se on hyvän oman tunnon liitto Jumalan tykönä. Niin Raamattu sanoo ympärileikkauksen liitosta näin, että totinen ympärileikkaus on sydämen ympärileikkaus. Siis on enemmän kuin ulkonainen teko. Se on paljon enemmän. Se voidaan vain uskolla omistaa se, minkä Jumala siihen on kätkenyt. Hyvän oman tunnon liitto Jumalan tykönä.

Ja nyt tämä tarkoittaa sitä, että tuo Jumalan asettama pääsiäinen, Jumalan totinen uhrikaritsa, on tarkoitettu niille, jotka kilvoittelevat hyvän oman tunnon liitossa. Ja tuo hyvän oman tunnon liitto merkitsee sitä, että ihminen, joka on lapsuuden kalleimman uskon menettänyt, hän voi palata takaisin hyvän oman tunnon liittoon sillä tavalla, että Jumalan lapset saarnaavat Jumalan antamin valtuuksin katuvaiselle syntiselle kaikki synnit anteeksi.

Kun parannus, Jumalan mielen mukainen parannus, merkitsee mielen muutosta, niin siinä ihmisessä, joka on saanut epäuskosta, olisi sitten väärää vanhurskautta tai julkijumalattomuutta, kun ihminen on saanut siitä parannuksen pyhän armon, niin Jumala antaa kivisen sydämen tilalle lihallisen sydämen, antaa uskovaisen sydämen, antaa sellaisen halun, että minä tahdon lähteä Herraa Jeesusta seuraamaan hänen ostolaumassaan. Minä tahdon kilvoitella hyvän oman tunnon liitossa.

Ja sille ihmiselle, joka on näin, joko lapsuudessa joku on lapsuudesta asti saanut varjeltua hyvän oman tunnon liitossa tai sitten on myöhemmin saanut parannuksen armon ja on kilvoittelemassa yhdessä Jumalan joukon kanssa, tallettaa uskoa hyvässä ja loukkaamattomassa omassa tunnossa. Se uskon kautta saa syödä pääsiäislammasta, Herraa Jeesusta, Jumalan totista uhrikaritsaa.

Eli kysymyksessä ei ole ihmisen teko, vaan kysymyksessä on Jumalan teko. Sen tähden Herra Jeesus astui tänne aikaan. Isä lähetti oman ainoan poikansa korjaamaan sen vahingon, joka syntiinlankeemuksessa tapahtui. Sillä me muistamme Raamatun mukaan, että syntiinlankeemuksen seurauksena paratiisin ovi suljettiin ihmiseltä.

Ilmestyskirjasta me voimme lukea sanat: joka voittaa, sen minä annan syödä elämän puusta, joka on keskellä Jumalan paratiisia. Kysymys on juuri niistä asioista, joita me uskon kautta omistamme. Joka voittaa, se merkitsee sitä, että joka on pääsiäisen Herran ja mestarin Jeesuksen ansion tähden autettu uuteen elämään, kilvoittelemaan Jumalan joukon kanssa.

Hän ensinnäkin saa katsella pääsiäisaamun voittovoiman kautta pitkän perjantain kärsivää Kristusta. Hän uskon kautta omistaa sen vanhurskauden, jonka Jumala omassa pojassaan valmisti, että me autuaksi tulisimme. Me olemme veljet ja sisaret jo nyt autuussa sen tähden, että kaikki synnit on anteeksi annettu. Mutta me vielä olemme kilvoittelevan ja taistelevan seurakunnan keskellä.

Tämä seurakunta, joka on Kristuksen ruumis maan päällä, tekee matkaa täällä alhaalla niin kuin hebrealaiskirjeen kirjasta katselee, vaeltavana Jumalan kansana korven matkalla päämääränä luvattu maa. Tuolla Israelin kansan korpimatkalla luvattu maa, Kananin maa, oli kuva ja on tänäkin päivänä kuva hengellisestä maasta, taivaan kodista, joka meitä Jumalan lapsia odottaa perillä.

Me olemme kilvoittelemassa. Me uskon kautta omistamme Herran Jeesuksen valmistaman vanhurskauden. Me itse lahjaksi saaneina tahdomme myöskin olla lahjaksi antamassa. Kun me itse olemme saaneet Jumalalta tämän suuren armon, että me omalta puolelta syntisinä ja mahdottomina saamme hänen ansiossaan uskoa joka päivä kaikki synnit anteeksi, me itse armon saaneina tätä armoa tahdomme vielä olla tarjoamassa niille, jotka eivät vielä ole uskomassa.

Me itse armon saaneina tahdomme vielä olla tarjoamassa niille, jotka eivät vielä ole uskomassa, tietämättömyytensä tähden jäisi ulkopuolelle Jumalan valtakunnassa. Me tiedämme, että Jumalan vastustajan, sieluvihollisen voima, on suuri, mutta Jumalan voima on vielä suurempi.

Herra Jeesus pitkänä perjantaina antoi henkensä, mutta kuoleman voittajana hän nousi kolmantena päivänä pääsiäisaamuna ylös. Ja vaikka me näin pitkänä perjantaina pysähdymme noiden ristintapahtumien äärelle, niin me ihan niin kuin Paavali katsomme sitä pääsiäisaamun voiton kautta. Ja me muistamme sen, että tuolloin pääsiäisaamuna uskomattomille vaimoille sanottiin: miksi te elävää etsitte kuolleiden seasta? Katso, hän nousi ylös. Herra Jeesus on ylösnoussut elävä vapahtaja.

Ja hän tänäkin päivänä on isän oikealla kädellä taivaan kunniassa. Mutta hän pyhässä hengessään on siellä, missä kaksi tai kolme kokoontuvat hänen nimeensä. Sen tähden Jumalan lasten seurat ovat siunattuja seuroja, koska parhaana seuravieraan on itse ylösnoussut vapahtaja. Hän on siunaamassa lastensa kokoontumisen. Hän on antamassa vähävoimaiselle Jumalan lapselle väkeä. Hän on rohkaiseva kilvoittelemaan.

Siksi lauluntekijä laulaakin: Ei väsyä kesken matkaa, tien kaitaisen kulkija saa, vaan on määränä siksi jatkaa kunnes perille saavutaan. Jumalan voima on aina ollut heikoista väkevä. Tuo Jumalan voima on siksi kokoontunut vapahtaan, koska Jumalalle on haastaja. Se voima on aina ollut ja on tänäkin päivänä kätketty ja sidottu Jumalan valtakunnan evankeliumiin.

Nytkin tässä yksinkertaisessa Jumalan valtakunnan evankeliumissa sinä, köyhä Jumalan lapsi, saat ylentää sydämesi uskomaan synnit ja kiusaukset anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Jeesuksen nimessä ja veressä on kaikki synnit anteeksi. Jeesuksen nimessä ja veressä on kaikki synnit anteeksi.

Ja te rakkaat nuoret, tytöt ja pojat, minä itse perheen isänä tiedän, minkälaisen taistelun keskellä tämän päivän uskovainen nuori usein on. Monesti maailman epäuskoiset nuoret pilkkaavat uskovaista kristittyä nuorta. Mutta me tänäkin päivänä sanomme ja tiedän itse kokeneena sen, että jokaisen Jumalan lapsen, myöskin nuoren sydämen kokemus tänäkin päivänä on siinä, että ihmisen elämän syvin onni on niin kuin jo psalmista kerran sanoi: elää lähellä Jumalaa, elää Jumalan valtakunnassa, elää armosta.

Silloin kun synti tarttuu ja tekee matkan hitaaksi, uskovaisena saa synnin panna pois. Ei tarvitse taakkojen alla kilvoitella. Sydämen halu on uskovaisella kilvoitella Jumalan joukossa, sillä Jumalan valtakunnan ulkopuolella, niin kuin Luther sanoo, ei ole yhtään autuutta eikä yhtään Kristusta.

Tämä pääsiäisen Herra, pitkänä perjantaina kärsivä vapahtaja ja pääsiäisaamuna ylösnoussut Herra ja mestari, on henkensä kautta vieläkin lastensa keskellä. Kun me ajattelemme pääsiäisen tapahtumia, niin panemme merkille sen, että kun Jeesuksen ristiinnaulitseminen oli historiallinen tosiasia, niin me olemme, niin me olemme, niin me olemme. Ne tapahtumat, jotka ylösnousemuksen jälkeen tapahtuivat, kun Jeesus ilmestyi omillensa, ne ovat sellaisia asioita, että ne on vain elävälle uskolle avattu. Herra Jeesus ei enää ilmestynyt ylösnousemisensa jälkeen muille kuin vain uskovaisille. Ja näin se on tänäkin päivänä.

Mutta me toivoisimme, että se, joka vielä on ulkopuolella Jumalan valtakunnan, joka on herätetyllä omalla tunnolla, miten minä löytäisin armollisen Jumalan, niin me itse armon saaneena tätä armokutsua vielä hakemme kuuluttaa. Mutta ennen kaikkea omakohtaisesti haluamme itse kilvoitella lapsena lasten valtakunnassa, että me itse varmistuisimme, että me kokeiltuisimme uskomassa. Ja Jumala vaikuttaa aina valtakuntansa työn omien omalta puoleltaan heikkojen lastensa kautta.

Niin se on myöskin täällä Rovaniemellä ollut. Jumalan tulet ovat palaneet. Jumala on hoitanut valtakuntansa lapsia yhteisessä ja veljellisessä uskossa ja yhteisessä ja veljellisessä rakkaudessa. Te psionin nuoret olette onnellisia meidän vanhempien kanssa sen tähden, että me saamme asua tässä kalliissa valtakunnassa.

Silloin kun synti tarttuu, pankaa synti pois. Tämän sanon myöskin itselleni. Ahkeramme sen tähden kilvoitella lapsena lasten valtakunnassa. Kerran koittaa sellainen päivä, jolloin ei enää tarvitse uskoa. Se päivä on se päivä, jolloin tämä siunausten matka jää taakse. Silloin me näemme silmillämme, mitä heikolla uskolla voitettiin.

Jäämme nytkin turvallisin mielin Jumalan ja hänen armonsa sanan haltuun, uskoen synnit ja kiusaukset anteeksi Jeesuksen nimessä ja sovintoverossa. Aamen.