Seurapuhe 19.02.2012

Yhdytään vielä tai hiljennytään vielä hetkeksi sen Jumalan sanan äärelle, joka on merkitty tänne profeetta Hesekielin kirjan 18. lukuun. Tämän lukukappaleen loppuosa on tälle laskiaissunnuntaille merkityistä teksteistä yksi, mutta luen hiukan laajemmasti jakeesta 23 jakeeseen 32, ja nämä sanat kuuluvat Jeesuksen nimeen.

Luuletko, että minulla on joku ilo jumalattoman kuolemasta, sanoo Herra, Herra, ja ei paljon enempi, että hän palaa teistänsä ja saa elää? Ja jos vanhurskas kääntyy vanhurskaudestaan ja tekee pahaa ja elää kaiken sen kauhistuksen jälkeen, jonka Jumala toi, pitäisikö hänen saada elää? Ja toisin kaikkea hänen vanhurskauttansa, jota hän tehnyt on, ei pidä muistettaman, mutta hänen pitää kuoleman ylisse käymistensä ja synteensä tähden, joita hän tehnyt on.

Ja vielä sitten te sanotte, ei Herra tee oikein, niin kuulkaat nyt te Israelin huoneesta, eikö minulla oikeus ole ja teillä vääryys? Kun vanhurskas kääntyy vanhurskaudestaan ja tekee pahaa, niin hänen pitää kuoleman, mutta hänen pitää kuoleman pahuutensa tähden, jonka hän tehnyt on. Ja koska Jumala toin kääntyy vääryydestänsä, jonka hän tehnyt on, ja tekee oikeuden ja vanhurskauden, hän saa pitää sielunsa elävänä. Sillä koska hän näkee ja lakkaa pahuudestaan, niin hänen pitää sotisesti elämän ja ei kuoleman.

Ja Israelin huone sanoo, ei Herra tee oikein, pitäisikö minulla vääryys olla ja te Israelin huone, eikö teillä ole vääryys? Sen tähden tahdon minä tuomita teitä, te Israelin huoneesta, jokaisen hänen tiensä jälkeen, sanoo Herra, Herra. Sen tähden kääntykäät ja palatkaat kaikesta vääryydestänne, ettette lankeaisi pahan tekonne tähden. Heittäkää pois tyköänne kaikki ylitekäymisenne, jolla te rikkoneet olette, ja tehkää teillenne uusi sydän ja uusi henki.

Sillä miksi pitäisi teidän kuoleman sinä Israelin huone? Sillä ei minulla ole yhtään iloa hänen kuolemastaan, joka kuolee, sanoo Herra. Sen tähden kääntykäät, niin te saatte elää. Aamen.

Me vietämme laskiaissunnuntaita, ja vaikka se laskiainen on meille kaikille ja lapsillekin mahdottoman tuttu nimitys ja me kaikki tiedämme, että se on semmoinen vanhan suomalaisen perinteen mukaan mäenlaskun päivä, niin laskiainen ei silti tarkoita alun perin mitään mäenlaskemista, vaan se tarkoittaa sitä, että me laskeudumme kohti pääsiäistä, että laskeudumme paaston aikaa ja muistelemaan sitä Jeesuksen tietä Jerusalemiin, Jeesuksen tietä kohti kärsimistä ja kristin kuolemaa.

Ja tässä laskiaissunnuntain tekstissä, niin kuin muissakin teksteissä, niin tässä tätä Jeesuksen suurta uhria muistetaan. Tämä teksti on kirjoitettu, en nyt tarkistanut sitä mistään, mutta kuitenkin tuhansia, ehkä kolme tuhatta vuotta sitten tai jotain sellaista. Ja kun luen täältä meidän rakkaasta seuraraamatusta täältä Bibliasta, niin tuo kieli on vähän tämmöistä koukeroista ja voi tulla semmoinen olokin, että tässä puhutaan vanhoista asioista ja ei kovin ajankohtaisista asioista.

Kieli on Jumalan puhuttelua omaa kansaansa suoraan, ja ihmettelee sitä, että miten sokea tuo Israelin kansa on, että ne syyttivät Jumalaa siitä, että Jumala on tuomitsemassa, tai Jumalan palvelijana he tekevät. He tekevät tuomitsemassa ihmisiä kadotukseen. Tässä puhuttiin kuolemasta. Tarkoitettiin sellaista syntikuolemaa, joka vie ihmisen iankaikkisesti eroon Jumalasta, jos ei siitä synnistä aikanaan nöyrästi parannukseen.

Minusta tuntuu, että tältä osin, jos tähän israelilainen sanan paikalle laitettaisiin jotakin ihan muuta meidän nykyihmisille ymmärrettävämpää, niin tämä tulisi vielä huomattavasti lähemmäksi tätä meidän aikaa. Ja meidän omaakin sydäntämme monesti kiehtoo sellainen ajatus, että ihminen kuitenkin on pikkuisen viisaampi kuin tämä tuhansia vuosia vanha Jumalan sana. Ja varmasti ainakin viisaampi kuin tämä Jumalan sanan tulkinta, jota joidenkin mielestä tässä rakkaassa Jumalan valtakunnassa, tässä maan päällä taiteilevan seurakunnan keskellä tätä Jumalan sanaa on pyhän hengen opastamana ja neuvomana tulkittu.

Moni muu teistä varmasti minun kanssani on törmännyt tällaiseen ajatukseen, että se ei voi olla mahdollista, että jollakin yksittäisellä ihmisryhmällä on joku ymmärrys totuudesta, ymmärrys siitä, mikä on Jumalan tahto, ja että tällaisia tuhansia vuosia vanhoja tekstejäkin voitaisiin käyttää vielä tämän päivän ihmisten sydämen tilan arviointiin ja tekojen kunnitsemiseen, ja että se on väärin ja hengellistä väkivaltaa, jos tällä tavalla Jumalan sanaa käytetään.

Tässä kuitenkin heti tekstikohdan alussa tämä on tänne vanhaa seuraraamattua oikein tämmöisellä harvennetulla korostettu tämä kohta, kun sanotaan näin, että luuletkos, että minulla on joku ilo jumalattoman kuolemasta. Ei Jumala iloitse siitä, että ihminen lankeaa syntiin tai että ihminen vaeltaa Jumalan tahdon vastaisesti. Ja kaikkein vähiten kenelläkään meistä uskovaisista on semmoinen mieli, että me iloittaisimme siitä, jos joku lähimmäinen lankeaa tai vaeltaa sillä tavalla, että se ei ole Jumalan edessä oikeanlaista vaellusta.

Kyllä me uskovaiset paljon enemmän iloittamme siitä, että joku saa palata tuhlajakojan reissulta, kalaa teiltänsä ja saa elää. Meillä varmasti jokaisella on sellaisia omakohtaisia kokemuksia siitä, kun on itse saanut jonkun mieltä painaneen ja raskaan asian tunnustaa läheiselle uskovaiselle rippi-isälle tai rippiäidille ja panna syntinä tämmöiset asiat pois. Palata siltä tieltä, jossa tässä profeetta Hesekiel varoittaa, palata synnin tieltä ja eksytyksen tieltä takaisin tälle kaidalle polulle ja Jumalan lasten yhteyteen, Jumalan seurakunnan armahitoon, niin se tunne on ihan sanoin kuvaamattoman ihana.

Törmäsin tuolla yhdessä tämmöisessä keskusteluketjussa sellaiseen ajatukseen, että totta kai kuka tahansa, käytettiinkö perätin tämmöistä ilmausta, että tämmöinen vähän aivopesty ihminen ja joka on koko lapsuutensa ja nuoruutensa ja aikuisuutensa elänyt tietyn tyyppisen puheen parren ja opetuksen ja sanan alla, niin totta kai hän saa siitä, riippumatta siitä, mihin joukkoon kuuluu, niin hän saa siitä tietynlaista henkistä tyydytystä, mutta sitten siihen erittäin hyvin joku uskovainen vastasi, että sitä iloa, joka Jumalan valtakunnasta saadusta evankeliumista ja sitä rauhaa, tunnon rauhaa, vapauttavaa, kaikesta turhasta kysymisestä, kaikista turhista kuormista vapauttavaa evankeliumia, kun saa omalle kohdalle omistaa, niin sitä rauhaa ei voi mihinkään muuhun verrata, eikä sitä iloa voi mihinkään muuhun iloon verrata.

Sen näkee ja tuntee sisältäpäin se Jumalan valtakunnan ulkoinen olemus on sellaisen ihmisen silmi, jolla oman tunnon talous ei ole kunnossa ja joka elää syntielämää, niin se kyllä varmasti näyttää aika vähän houkuttelevalta, mutta sen takia olisikin hyvä, että kun me uskovaiset lähestymme horjuvaa Jumalan lasta tai sellaista ihmistä, joka vaeltaa Jumalan valtakunnan ulkopuolella on sellaisella tiellä, joka johtaa iankaikkiseen kadotukseen, niin olisi hyvin tärkeää sitäkin korostaa, että se parannus pitää tehdä oman järjen vastaisesti monestikin.

Niin se on meillä uskovaisillakin, että jos me joudumme harhaan ja jos meillä tulee sellaisia ajatuksia, jotka eivät ole Jumalan sanan mukaisia, taikka Jumalan seurakunnassa on asia käsitetty toisella tavalla, kun meillä oma ajatus on, niin se oma järkeä sielun vihollinen kyllä sanoisi, että et sinä noin järjestömän opintaan ajatuksen perään voi lähteä, että sitä allekirjoittaa, mutta kyllä se usein niin on, että omaa järkeä vastaan me joudumme taistelemaan. Se ihmisjärki ei voi koskaan käsittää tätä Jumalan suuruutta ja Jumalan tahtoa, voimme vain rukoilla semmoista nöyrää Jumalan lapsen mieltä, että me jaksaisimme pysyä kuuliaisena Jumalan sanalle.

Tämä tekstikohta todella on hyvin vanha ja tämä on täältä vanhan testamentin puolelta, ja olen niinkin kuullut sanottamista ja haastettavan uskovaisia, että mitenkä tämä tämmöinen, kun siellä vanhassa testamentissa on monta muutakin semmoista asiaa, joka ei millään tavalla voi olla tässä ajassa autuuden ehtona, niin me tiedämme, että siellä laki Mooseksen laista on paljon semmoisia kohtia, joiden merkitystä ihmisen pelastuksen kannalta ei oikein voi allekirjoittaa.

Mutta mitä Jeesus itse sanoi siellä Vuorisaarnassa, joka on siellä Matteuksen evankeliumi viidennessä luvussa, niin Jeesushan itse siellä sanoi, kun sitäkin häneltä haastettiin ja kysyttiin monen kertaan, että millä tavalla, kun muistan yhden esimerkin, että häntä haastettiin Jeesusta siitä, että millä tavalla pitäisi toimia tämmöisessä avioerotilanteessa. Ja Jeesus vastasi tästä Vuorisaarnassakin siihen kysymykseen, että älkää ulkoista minä tulin lakia ja profeettoja päästämään, en minä tullut päästämään, vaan täyttämään.

Ja hän muun muassa tähän tämmöiseen yksittäiseen kysymykseen, ajalliseen elämään liittyvään kysymykseen, johon äsken viittasin, niin hän sanoi näin, että näin, että no mä en nyt tästä yhtäkkiä sitä kohtaa löydä, mutta hyvin nopeasti tämän lukemani kohdan jälkeen täällä sanottiin siitä, että niin Mooseksen laissa sanotaan, että jokainen, joka emäntänsä hylkää, hän antakoon hänelle erokirjan, mutta minä sanon teille, joka emäntänsä hylkää muutoin kuin huoruuden tähden, hän saattaa hänen huorin tekemään, ja joka on ai hyljätyn, hän tekee huorin.

Ja Jeesus itsekin otti tämmöisiä selkeitä esimerkkejä siitä, että ei se Jeesuksen lunastustyö ja se Jeesuksen rakkaus ja Jumalan rakkaus, niin ne eivät kuitenkaan sillä tavalla yllä, että jos ihminen tietoisesti rikkoo Jumalan tahtoa vastaan ja elää syntielämää, niin se on yhtä lailla Uuden liiton aikana se on kadottavaa ja semmoinen synti vie ihan kaikki sen eron Jumalasta, syntikuolemaan.

Jeesus ei tullut lakia päästämään, mutta hän tuli sitä täyttämään. Jeesus oli ainoa sellainen ihminen, joka eli maan päällä joutumatta syntiin. Hän jaksoi taistella synnihoukutuksia ja vastustajia, niin kuin me muistamme siellä raamatun kertomuksen siitä, kun sielunvihollinen vei Jeesuksen sinne vuorelle autiomaahan ja Jeesukselle tarjosi kaikkia maailman rikkautta ja kaikkia maailman valtaa, jos hän suostui sielunvihollista kumartamaan, mutta sellaisessakaan tilanteessa Jeesus ei langennut tähän houkutukseen eikä syntiin.

Ja Jeesus tarkoittaa tällä vuorisaarnankin opetuksella sitä, että hän on lain täyttänyt, hän on elänyt tai hän tulee elämään synnittömän elämän ja kuolemaan syyttömänä synnittömänä kaikkien ihmisten syntien tähden. Ja Jeesuksen kristin kuoleman vuoksi meillä on tänäkin päivänä mahdollisuus saada omat syntimme anteeksi, palata Jumalan yhteyteen ja palata Jumalan valtakunnan yhteyteen.

Kukaan meistä ei pysty elämään niin synnittömästi elämää, että ilman tätä Jeesuksen sovitustyötä meillä olisi mitään mahdollisuutta päästä kerran taivaaseen. Mutta Jeesus ei tullut maan päälle sitä varten, että tämä hänen sovitustyönsä vapauttaisi ihmisen elämään miten vain tekemään syntiä tietoisesti. Ja jos on tietoisesti tai tietämättäänkin syntiin joutunut, niin että sitä ei tarvitsisi millään tavalla panna pois eikä sovittaa.

Oman tunnon äänelle on tärkeää olla kuuliainen, ja kun meille oma tunto muistuttaa siitä, että syntiä on tunnolla ja olemme joutuneet semmoiselle tielle, että se ei uskovaiselle sovi, niin että me panisimme sen syntinä pois ja Jeesuksen verenkorjaajana haluaisimme jatkaa tätä matkaa täällä ajassa.

Ja vielä sitten te sanotte, ei Herra tee oikein, niin kuulkaa nyt te Israelin huoneesta, eikä minulla oikeus ole ja teillä vääryys. Näitä asioita on joskus niin mahdottoman vaikea käsittää, ja siellä me tiedämme, että Israelin kansalla oli jo silloin ja on vielä nykyäänkin valtavasti viisautta, kirjallista viisautta ja raamatun ja pyhien kirjoitusten tuntemusta, ja oli silloinkin tämä fariseusten joukko koulukunta oli oikein erikoistunut tämmöiseen hyvin tarkkaan raamatun tuntemukseen, ja näiden toorakääröjen tai nämä toorakääröt varmasti kuluivat paljon heidän käsissään.

Mutta silti Hesekiel sanoo näin, että eikö Herralla ole oikeus ja teillä vääryys? Ei se raamatun tutkiminen ja tarkkakaan tunteminen tee sitä mahdottomaksi, etteikö ihminen voi erehtyä ja harhautua, ja Jumala on se, jonka on oikeus, ja se on meille tänne kirjoitettu Jumalan sanaankin ylöspantu, että me saamme tänä aikana vielä lukea ja kuulla selitettävän tätä Jumalan sanaa.

Ja Jumalan valtakunnassa täällä Jumalan lasten joukossa maan päällä on se evankeliumin lahja, jonka kuka tahansa meistä uskovaisista voi toiselle ihmiselle saarnata evankeliumin syntien anteeksi antamuksesta ja myöskin tämmöisissä ajallisissa asioissa, vaikka se tuntuu joskus vaikealta, kun voi olla, että joudumme ajattelemaan ja toimimaan ja uskomaan monessa asiassa hyvin eri tavalla kuin meidän yhteiskunnan yleinen ajattelutapa on.

Niin joskus varmaan tuntuu, että ei se täällä Jumalan valtakunnassa voi ainoana se tieto olla, mutta kyllä se niin on, että Herran on oikeus ja totuus, ja Jumalan valtakunnassa se täällä meidän aikanamme on löydettävissä ja nähtävissä.

Minä haluaisin yhden alan konkreettisen esimerkin ottaa. Erkki veli tuossa alkuhartaudessa viittasikin siihen, että monenlaisia muutostarpeita ja muutospaineita tässä Jumalan valtakunnassa on viime aikoina ollut, ja meillä oli siunauksellinen ja hyvä vuosikokous tuossa äsken, jossa keskusteltiin näistä ajallisten asioiden hoitamisesta ja käytettiin erittäin hyviä puheenvuoroja.

Ja monessa kohtaa varmasti, kun aika muuttuu, niin meidän uskovaisten pitäisi olla rohkeita myöskin ajattelemaan näitä Jumalan valtakunnan työajallisia järjestämistapoja ja muotoja ja varojen keruutapoja ja muita, niin ajattelemaan rohkeasti eri tavalla kuin niitä on aiemmin ajateltu. Se ei missään tapauksessa ole väärin eikä syntiä, jos tällä tavalla pyritään toimivalla tavalla.

Se on päinvastoin juuri niin kuin meitä Jumalan sana opettaa, että ajattelisimme aina sen kaupungin parasta, ja jos laajentaa näin, että sen rauhayhdistyksenkin parasta, jossa me asumme ja jossa me toimimme.

Meillä on erilaiset lahjat ja erilaiset taidot ja erilaisia mielipiteitä, joita on hyvä kuunnella ja kunnioittaa silloin, kun on kysymys näistä ajalliseen elämäasioista. Mutta on vähän toinen asia sitten se, että tänä aikana nämä muutosvaatimukset eivät kohdistu pelkästään, ja voisi sanoa jopa, että ne päätäntöisesti näyttäisivät kohdistuvan semmoisia asioita, jotka on meille uskovaisille Jumalan sanan perustalta ajateltuna aivan luovuttamattomia, aivan selkeästi Jumalan sana meitä neuvoo toisella tavalla toimimaan kuin mitä nämä muutosvaatimukset ovat.

Yksi tämmöinen hyvin konkreettinen asia on viime aikoina ollut tämä keskustelu naispappeudesta ja naisen puhujan tehtävästä. Me kaikki kyllä varmasti uskoisin, että me kaikki veljet ennen etunenässä ja ennen kaikkea olemme valmiita sen tunnustamaan ja myöntämään, että ilman naisia Jumalan valtakunnassa ja tästä meidän kotisijonissakaan niin juuri mikään käytännön asia ei menisi eteenpäin.

Ja myöskin niin kuin on nähty ja kuultu vanhustyössä, diakoniatyössä, lapsi- ja nuorisotyössä, monesti on niin, että sisarilla on sitä sydämen sivistystä ja lämpöä ja sellaista rakkauden mieltä, että me voimme vain ihmetellä veljinä sitä, että minkälaisen ajattelun ja minkälaiset lahjat Jumala on naisille tässä meidänkin kotisijonissa ja koko Jumalan valtakunnassa antanut.

Tämän pohjalta varmasti oman järjen kautta, jos me lähdettäisiin kuin israelilaiset silloin eteenpäin aikana oma järkemme kautta tätä asiaa pohtimaan ja miettimään, niin meidän on hyvin vaikea ymmärtää, että miksi on niin, että Jumalan valtakunnassa seurakunnan yli seurapuhujana toimii vain miehiä.

Ja samaa voidaan laajentaa sitten koko meidän kirkkoonkin, että miksi uskovaiset ovat halunneet myös kirkossa pitää sellaista kantaa esillä, että pappisvirka, pappisvirka kuuluu miehelle. Eihän tämä meidän ajallisen järjen kautta avaudu tämä asia, mutta Jumalan sana on eilen ja tänään ja iankaikkisesti sama, ja meidän on oltava Jumalan sanalle kuuliaisia tässä asiassa.

Paavali selkeästi meitä opettaa siitä, että se puhujan tai papin tulee olla yhden vaimon mies, ja tästäkin olen lukenut monenlaisia selityksiä ja tulkintoja viime aikoina, joissa on vedottu siihen, että tämä kohta raamatusta juuri on vain Paavalin henkilökohtainen mielipide ja ehkä vähän vahingossakin näin, että sillä enempi tarkoitetaan sitä, että pitää olla yhden vaimon, eli siis kerran naimisissa ollut. En tunne raamattua alkukielellä vartenkaan, mutta olen ymmärtänyt näin, että kuitenkin se alkukielinen ilmaus siinäkin on sellainen, että se korostaa tätä sanaa mies sillä tavalla, että meillä ei uskovaisilla tänäkään päivänä ole Jumalan sanan yli kävelemistä tässä asiassa.

Jumalan valtakunnassa me haluamme olla kuuliaisia Jumalan sanalle, vaikka se tuntuisi ihmisjärjen kannalta vaikealta, ja vaikka se tänä hankalana ja hyvin julkisena aikana herkästi kaikki asiat ja ajatukset, joita täällä Jumalan valtakunnassa esitetään, niin ne herkästi joutuvat julkisuuteen. Se on hyvin vaikea asia ja vaatii uskovaisilta rohkeutta ja nöyrää mieltä puolustaa Jumalan sanaa.

Se, että tällaisia ajatuksia Jumalan valtakunnan keskeltäkin tai uskovaisten keskuudesta on noussut ja nousee, niin se on hyvin surullista ja se on hyvin vaarallista. Se ei ole vaarallista siksi, että me miehet yksikään kokisimme, että se olisi jonkinlainen valtakysymys tai että se olisi jonkinlainen luovutusvoitto tämän Jumalan valtakunnan naisille annettu.

Varmasti kukaan meistä veljistä ja kukaan puhujaveljistäkään ei näin ajattele. Tässä ei ole kysymys tasa-arvosta, vaan tässä on kysymys Jumalan sanan totuudesta, jossa me uskovaiset haluamme pysyä. Sillä joka pysyy Jumalan sanassa, niin sille tässäkin raamatun paikassa, joka nyt luettiin, niin sille luvataan pelastus, mutta joka luopuu vanhurskaudestaan, kääntyy vanhurskaudestaan ja tekee pahaa, niin hänen pitää kuoleman sen pahuuden tähden, jota hän tehnyt on.

Olen joskus ajatellut, että millä tavalla, jos luen tällaisen raamatun paikan ja sitä lähden tulkitsemaan ja ajattelemaan ja Jumalalta voimaa ja oikeita ajatuksia ja oikeita sanoja rukoilen, niin olen ajatellut sitä, että voi kun Jumala varjelisi semmoisesta lyövästä ja lakihenkisestä asenteesta, ja vaikka semmoista asennetta ei olisikaan, ettei yhdellekään seura vieraalle siellä internetin ääressä tai täällä paikalla olevalle tulisi sellainen ajatus, että nyt osuu liian kipeästi ja painoi liian lujasti tämän minun mielipiteeni tai ajatukseni kanssa, jonka kanssa itse olen painiskellut.

Nyt se osui liian syvälle ja liian kipeästi. Se ei ole Jumalan lasten tarkoitus eikä se. Se on varmasti sellainen rukous kaikilla Jumalan lapsilla ja kaikilla puhujaveljilläkin, että ei yksikään Jumalan lapsi eikä yksikään sanankuulija jäisi sellaiselle mielelle, että hänet on nujerrettu.

Mutta Jumalan sana on sellainen, että kun se käy kohti, niin se ei jätä kylmäksi. Se joko parantaa tai se pahentaa, ja jos Jumalan sana, jos me Jumalan sanan pohjalta näitä asioita ajattelemme, niin se on Jumalan sana ja se on Jumala, joka sen työn tekee ihmisen sydämessä. Me olemme vain kylväjät. Me emme tiedä, millaisen maaperään se siemen putoaa, kun Jumalan sanaa saarnaamme. Me emme tiedä, minkälaisen sadon se tuottaa, mutta me rukoilemme, että se tuottaisi hyvän sadon ja että se kantaisi hyvää hedelmää.

Luuletko, että minulla on joku ilo jumalattoman kuolemasta, ja ei paljon enempi, että hän palaa teistänsä ja saa elää? Suurin rukous meillä kaikilla on se, että tässäkin asiassa, kun me Jumalan lapsina jaksamme pitää esillä muuttumatonta, selkeää, turvallista Jumalan sanaa, niin meidän suuri rukous on se, että se saisi aikaan hyvän kasvun ja hyvän sadon, niin jo ennen uskomassa olevien sydämessä kuin ennen kaikkea niiden sydämessä, jotka vaeltavat Jumalan valtakunnan ulkopuolella.

En tiedä, onko täällä seuroissa paikalla sellaista ihmistä, joka kokee, että tämä puhe Jumalan valtakunnan ulkopuolella vaeltajasta koskee sinua. Melko varmana pidän, että siellä internetin ääressä saattaa joku sellainen ihminen olla, jota kohti tämä sana käy.

Me uskovaiset emme halua tällä asialla rajata sinua Jumalan valtakunnan ulkopuolella, vaan me haluamme tällä kutsua sinut sisälle Jumalan valtakuntaan.

Täällä Rovaniemelläkin on tänään keskusteltu tämä ajallisen Rovaniemen rauhayhdistyksen sääntömääräisistä asioista, ja on yhdistyslain mukaan mukaisesti käsitelty yhdistyksen ajallisia asioita.

Ethän anna sinä, joka katsot ulkopuolisena, tuntea olevasi ulkopuolinen tämän Jumalan lasten joukon. Ethän anna sinä tämän organisaation ja tämän haavalta näyttävän ja viime aikoina kovasti pilkatun ja negatiivista julkisuutta saaneen vanhollis-lestariolaisten joukon peittää sitä Jumalan valtakuntaa näkyvistä.

Nämä yhdistykset ja tämä vanhollis-lestariolaisuudeksi kutsuttu herätysliike täällä Suomen maassa ja tämän maan rajojen ulkopuolellakin Jumalan armosta, niin nämä ovat vain tämän Jumalan valtakunnan ulospäin näkyvää kuorta. Se Jumalan valtakunta on uskovaiden ihmisten sydämissä. Se rajaa siirretään uskovaiden ihmisten sydämestä sydämeen, ja se ei vaadi mitään kuulumista mihinkään joukkoon tai yhteisöön.

Mutta Jumalan lapsena pysyminen vaatii kyllä sitä, että kun omalle kohdalle saa uskoa synnit anteeksi, niin pysyy Jumalan lasten yhteydestä, pysyy saattomiesten läheisyydestä. Saattomiehistä me muistamme, kuinka ylipappi Joosua saatiin hänen synneistään. Siellä Sakarian kirjassa kerrotaan, että Joosua sai synneistään parannuksen armon, ja siinä niin kauniisti kuvataan, kuinka Jumala antoi Joosualle näitä ihmeellisiä miehiä saattomiehiä siihen ympärille.

Senkin jälkeen, kun Joosua oli puettu valkoisiin vaatteisiin ja hän oli saanut panna nämä verirusteat, synnin saastuttamat vaatteet syrjään, niin sen jälkeenkin siinä sanottiin, että näitä saattomiehiä tarvittet ympärillesi, ihmeellisiä miehiä, jotka auttavat siinä siellä ja matkalla.

Se on tämä Jumalan valtakunnan tunnusmerkki, että täytyy olla Jumalan lasten yhteys, täytyy olla uskovaisten ihmisten yhteydessä, jotta voi jaksaa säilyä uskomassa.

Tänäkin iltana täältä Rovaniemen rauhanyhdistykseltä kuulutetaan sitä kaikkein kalleinta evankeliumia, että sinäkin, joka koet vaeltavasi hyvin kaukana Jumalan valtakunnasta, hyvinkin kaukana tästä Jumalan lasten joukosta, tai sinä, joka olet kenties kantanut sydämessäsi katkeruutta, jopa vihaa tätä Jumalan lasten halvalta näyttävää joukkoa kohtaan, niin sinä saat uskoa omat syntisi anteeksi annetuiksi Jeesuksen nimestä ja kalliista sovintoverestä, uskoa rauhaa ja vapauteen ja iloon asti ja käydä sisälle tänne Jumalan valtakuntaan, käydä näkemään ja kokemaan ja tuntemaan sitä rakkautta, joka meitä kantaa tästä Jumalan lasten joukossa ja joka meitä kantaa taivastiellä.

Ja kaikki muutkin, kaikki te seuravieraat, niin siellä etäyhteyden päässä kuin täällä paikallakin, niin saatte jäädä omat synnit uskomaan anteeksi Jeesuksen nimessä ja kalliissa sovintoveressä, rauhaa, vapautta ja ilon asti.

Näin me haluamme uskoa, että kun me heitämme pois pahat tekomme ja pidämme kiinni siitä vanhurskaudesta, joka meille on annettu, niin me kerran pääsemme perille taivaan kotiin, oli se sitten meidän itse kunkin kohdalla se ajankohta milloin tahansa, sitä me emme voi tietää.

Kääntykää, niin te saatte elää, siitä meitä tässä tämän päivän tekstissä muistutetaan.

Minä haluaisin omallekin kohdalle kysyä, että saanko uskoa omia epäilyksiä ja kiusauksia ja syntejä kaikkia anteeksi? Minä haluan uskoa Jeesuksen nimeen ja aina siunaavaan nimeen. Aamen.

Yhdymme vielä lopuksi Herran siunaukseen. Herra siunatkoon meitä ja varjelkoon meitä. Herra valistakoon kasvonsa meille ja olkoon meille armollinen. Herra kääntäköön kasvonsa meidän puoleemme ja antakoon meille rauhan Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Aamen.