Seurapuhe 02.10.2011

Jatkamme seuroja Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen.

Luen Luukkaan evankeliumin kirjasta seitsemännentoista luvun lopusta. Tämä on aika pitkä teksti, kolmannen selitysosa. Tämä kuuluu Jeesuksen nimeen seuraavasti:

"Ja farisealaiset kysyivät häneltä: 'Koska Jumalan valtakunta olisi tuleva?' Vastasi hän heitä ja sanoi: 'Ei Jumalan valtakunta tule niin, että se taidettaisiin nähdä. Ei myös heidän pidä sanoman: katso tässä, katso siellä, sillä katso, Jumalan valtakunta on teidän keskellänne.'

Niin hän sanoi opetuslapsille: 'Se aika tulee, että te halajatte nähdä yhtäkin Ihmisen Pojan päivää ja ette saa nähdä. He sanovat teille: katso tässä, katso siellä. Älkää menkö ulos, älkääkä myös seuratko. Sillä niin kuin pitkäisen tuli taivaan alla leimahtaa ja paistaa kaikkein päälle, mitkä taivaan alla ovat, niin on myös Ihmisen Poika päivänänsä oleva.

Mutta ennen tulee paljon kärsiä ja hyljättä tältä sukukunnalta. Ja niin kuin tapahtui Nooan päivinä, niin myös tapahtuu Ihmisen Pojan päivinä. He söivät, joivat, naivat ja huolivat aina siihen päivään asti, jona Nooa arkkiin meni sisälle ja vedenpaisumus tuli ja hukutti kaikki.

Niin myös tapahtuu Lootin päivinä. He söivät, joivat, ostivat, myivät, istuttivat, rakensivat. Mutta sinä päivänä, kuin Loot Sodomasta läksi, satoi tulta ja tulikiviä taivaasta ja hukutti kaikki. Niin pitää myös sinä päivänä oleman, jona Ihmisen Poika ilmoitetaan.

Joka sinä päivänä katon päällä on ja hänen kalunsa ovat huoneessa, niin älköön astuko alas niitä ottamaan, ja joka pellolla on, niin älköön myös palatko takaisin.

Muistakaa Lootin emäntää. Jokainen, joka pyytää henkensä vapahtaa, hän sen kadottaa, ja jokainen, joka sen kadottaa, hän saattaa sen elämään.

Minä sanon teille: sinä yönä ovat kaksi yhdellä vuoteella. Yksi otetaan ylös, toinen jätetään. Kaksi ynnä jauhavat. Yksi otetaan ylös ja toinen jätetään. Kaksi ovat kedolla. Yksi otetaan ylös, toinen jätetään.

Ja he vastaten sanoivat hänelle: 'Herra, kussa siis?' Niin hän sanoi heille: 'Kussa raato on, sinne myös kotkat kokoontuvat.'"

Jeesuksen nimeen. Aamen.

Tuossa kuulimme veljen kautta keskeisintä Jumalan valtakunnan sanomaa, yksinkertaista saarnaa, ja semmoisella uskon rukouksella lähestymme myös tätä tekstiä. Tämä on ihan samasta asiasta, samasta aiheesta, ydinsanomaa Jumalan valtakunnasta. Ja sitä se oli Jeesuksen puhekin, niin kuin tuossa Petri-veli sanoi.

Hänen sanomansa oli yksinkertainen. Sanoma oli siitä, että Jumalan valtakunta on nyt lähestynyt. Jumalan pyhä sana ei koskaan puhu huomisesta päivästä, vaan tästä päivästä. Nyt on autuuden päivä. Nyt on se etsikon päivä sinulle, joka kuulet Jumalan sanan.

Tämä meidän tekstimme, tämähän on aika monipolvinen teksti, ja minä joudun monessa kohti tässä, niin kuin sanotaan, hattua nostamaan. Elikkä minulla ei ymmärrys riitä.

Mutta tämä alkaa sillä tavalla, että tässä farisealaiset eli tämmöiset oppineet, jumaluusoppineet ihmiset, haluanko ilmeisesti kiusaten kysyivät Jeesukselta, että koska Jumalan valtakunta olisi tuleva. Ja mistä he tämmöistä nyt sitten rupesivat kyselemään, niin itse sitä olen miettinyt.

Ja varmaan se johtui siitä, että Jeesuksen sana oli yksinkertaista Jumalan valtakunnan julistusta, ja heille oli tullut tämmöinen kuva siitä, että mikä on Jumalan valtakunta. Ja Jeesus oli tehnyt ihmetöitä.

Minä nytten tuossa tuli penkissä mieleen, että olisi voinut tarkastaa hyvissä ajoin, että oliko tätä ennen mitään ihmetöitä tapahtunut. Mutta tämä on kuitenkin jo seitsemästoista luku, niin varmaan tässä on monenlaista ihmiset nähneet Jeesuksen elämäntyönä.

Ajattelin vaan sitä ruokkimisihmettä. Että jos he olivat senkin jo ehtineet nähdä, niin heillä oli suuret odotukset, että tässä on uusi kuningas. Tässä on uusi hallitsija, joka pystyy jopa kansakunnat ruokkimaan. Ja se saattoi heillä olla aivan tämmöisenkin valtakunnan odotus, tämmöinen ajallisen valtakunnan odotus.

Mutta Jeesus vastaa näille, että ei teidän pidä sanomaan, että katso tässä, katso siellä, sillä katso, Jumalan valtakunta on teidän keskellänne. Se oli semmoinen yksinkertainen vastaus.

Elikkä ei kannata taivaaseen kurotella eikä alas katsoa, vaan katsoa sivuille. Se on tässä teidän keskellänne.

No, jos katsoo, että mikä on Raamatun kuva sitten tästä Jumalan valtakunnasta, niin tuossa veljen puheen alla me saimme kuulla ihan samat keskeisimmät asiat, niin kuin ymmärtääkseni tässäkin tekstissä on.

Elikkä se, että täällä ajassa on Jumalalla toisaalta näkymätön valtakunta, siis se ajassa oleva valtakunta, mutta se on piilotettu. Ja siksi Raamattu selkeästi sanoo Jesajan kirjassa ja koko Raamatussa, myös Uudessa testamentissa.

Jesajan kirjassa sanotaan, että "etsikää Herraa, kun hän löytää taitaa. Rukoilkaa häntä, kun hän läsnä on." Elikkä se on annettu ihmiselle päällimmäiseksi tehtäväksi tässä ajassa.

Siinä elämän ajassa, minkä Jumala on lahjana antanut meille kaikille, niin etsiä sitä, että missä se Jumalan valtakunta on.

Täällä Uuden testamentin puolella Jeesus sanoi, hän sanoi sen opetuslapsien kuullen, että etsikää ensin Jumalan valtakunta ja hänen vanhurskautensa, niin sen ohessa sitten nämä ajallisetkin te saatte. Ja se sanottiin siis uskovaisille ihmisille.

Elikkä, vaikka me olemme löytäneetkin Jumalan valtakunnan, niin meidän silmiemme eteen tulee aivan kuin nukinseittejä ja tämmösiä harmaita esteitä, jotka sitten pimentävät meidän uskovaistenkin silmissä tämän Jumalan arvokkaan valtakunnan.

Mutta sitten, jos minä olen oikein ymmärtänyt, niin aivan niin kuin tuo Petrin tekstikin kertoi, kertoi siitä Lasaruksesta, joka eli Jumalan valtakunnassa, kärsi vaivaa, kärsi pilkkaa. Mutta sitten kerrotaan, että hän pääsi perille. Hän pääsi tuonne taivaalliseen iankaikkiseen valtakuntaan.

Niin, tässä tulee myös aivan kuin siihen vastaus, että milloin tämä kaikki loppuu? Milloinka tämä maailman aika päättyy?

Mutta tuo, mitenkä Jumalan valtakunta on täällä näiltä farisealaisilta ja kaikilta ihmisiltä, miten se on sitten hämärtynyt? Miten se on peitetty?

Raamattu kuvaa sitä ihan Vanhan testamentin ajalla jo, että se puhuu Siionista, puhuu Siionin vuoresta ja puhuu Siionin vuoren asukkaista. Se kuvaa sitä Jumalan valtakunnan olemusta.

Ja luin tuosta semmoisesta Raamatun sanakirjasta. Minulla on hyvin yksinkertainen tämä lähdeaineisto. Minähän en ole laajasti jumaluusoppinut, mutta sen verran kuitenkin löysin, että Jerusalemissa on ollut tämmöinen Siionin kukkula, Siionin vuori, itärinteellä linnoitus, joka on ollut jyrkkärinteinen, ja sitä on muun muassa aikanaan uskovaiset olleet rakentamassa.

Ja miksikä sitä on linnoitettu? Niin niin kuin siihen aikaan ja vieläkin, me näemme vanhoja kaupunkeja, joita on muureilla rakennettu ja estetty, ettei vihollinen pääsisi hyökkäämään.

Ja toisaalta olen saanut kuvan siitä Siionista, ettei se nyt niin mikään korkea vuori ole ollut, mutta kuitenkin Raamattu Jesajan kirjassa muun muassa osoittaa sitä, että se on yksi ajan merkki, että viimeisinä aikoina tuo kukkula kohoaa kaikkia muita vuoria ylemmäksi. Siinä on hengellinen kuva siitä.

Näin me ymmärrämme, että tulee aika, jolloinka Jumalan valtakunta, vaikka se on piilossa, mutta se tulee aivan kuin piikiksi näkyväksi.

Ja vaikka ajattelee tämän ikäisen ihmisen elämää, niin kuin minä tässä tämän ruukin rauhastuksen edessä nyt istun. Te radion kuuntelijat ette näe, mutta kerron, että olen semmoinen reilu viiskymppinen papparainen, niin tämmöisen ihmisen elämässä, mitä on tapahtunut isoja muutoksia, niin otan aivan kuin semmoisen lyhyen katsauksen siihen.

Mitenkä lapsena, kun minä Ukonkylän raittia kuljin kouluun semmoisena seitsemänvuotiaana, niin ei silloin ollut elämäntavassa isoa muutosta, oliko uskovaisen kodin poikanen vai uskottoman. Jos kun me näin sanomme, että jossain ei oltu samalla tavalla uskovaisia.

Oli hengellisyyksiä, niin kuin tänäkin aikana on monenlaisia, mutta elämäntavat olivat hyvin samanlaisia, ja silloin voisi näin aivan kuin kuvata, että ulkoisesti Siionin vuori oli hyvin saman korkuinen. Se ei ollut kovin näkyvä. Emme olleet aivan kuin merkittyjä.

Mutta kun lapsuutta mentiin eteenpäin, niin sitten tuli monia sellaisia asioita, jotka ovat muuttaneet ja nostaneet Siionin vuoren. Ja rohkenen muutamia esimerkkejä ottaa.

Esimerkiksi telekkari on tullut minun elämäni aikana tietyllä tavalla erottamaan. Ja ei niin, että siinä laitteessa sinänsä olisi mitään vikaa. Mutta Jumalan valtakunta, tämä joukko teki aikanaan... Me ymmärrämme näin lapsellisesti, että Jumalan sanan pohjalta päätöksen, että se ei ole perheellemme eikä lapsillemme hyvä asia.

Ja tänä päivänä se on myös monen, aivan kuin tieteellisesti todistetun väittämän kautta se on niin, että ei se varmasti ihmistä kovin paljon sivistä lopulta, että se on viihteellinen sen tehtävä.

No sitten tämmöinen asia, että lapsuudessani lähinaapureiden perheet olivat monesti samankokoisia kuin meidän perhe. Elikkä lasten vastaanottaminen oli silloin aivan yleistä. Haluttiin ottaa kaikki lapset vastaan.

Ja voi sanoa, että tänään minun elämäni aikana on tullut kaikenlaisia sellaisia asioita, jotka ovat antaneet ihmiselle aivan kuin tämmöisen itsemääräämisoikeuden, ja ihminen on tehnyt semmoisia päätöksiä, että ei oteta lapsia vastaan. Tai me itse valitaan, minkä verran otetaan.

Ja siitä voi sanoa, että tämä Jumalan valtakunta on siinäkin niin yksinkertainen ja niin tyhmä, että jollei Jumala ole lapsia suonut, niin me haluamme ne edelleenkin tämmöisenäkin aikana ottaa vastaan.

Siinä on muutamia esimerkkejä tuosta Siionin vuoresta, tuosta valtakunnasta, miten se on tullut näkyvämmäksi.

Tänä aikana on sitten ollut kovastikin tiedotusvälineissä esillä tämmöiset väitteet, ja joissa on myös tosipohjaa, että mitenkä myös meidän keskuudessamme on tapahtunut, voi sanoa, että suuria, aivan kuin rikoksia ja tämmöisiä isoja syntejä.

Se kuvastaa sitä, että Jumalan valtakunnassa on valitettavasti kaikki se sama pahuus meissä ihmisissä kuin tuolla maailman ihmisissä. Ja Jumala sallii semmoisenkin.

Se on hyvä asia, että ne tulee näkyville ja pystytään hoitamaan ja auttamaan, jotka ovat joutuneet tällaisten rikosten uhriksi.

Mutta siinä on myös sitten tapahtunut aivan kuin varmasti ylilyöntiäkin, että kyllä se aina on Jumalan valtakunnassa katsottu synniksi, eikä sitä ole koskaan hyväksytty, sellaisia asioita.

Mutta sitten tässä aivan kuin toinen osio tässä meidän tekstissämme alkaa puhumaan edelleen vastauksena kysymykseen, koska Jumalan valtakunta olisi tuleva, niin olisin ymmärtänyt, että tässä aivan kuin Jeesus, Jumalan Poika, antaa tämmöisiä aikamerkkejä, että milloin tulee kaiken päätös.

Ja tämmöisen tekstin alla minä koen itseni sillä tavalla araksi ja pelokkaaksi, että en missään tapauksessa rohkene aivan kuin ruveta ennustamaan, että missä me nyt elämme ja missä me nyt menemme.

Mutta nämä tekstit, jos me puramme yksinkertaisesti niin vaan, että mitä Jeesus tarkoittaa, kun hän muistelee kahta asiaa? Hän puhuu Nooan ajasta ja puhuu Lootin ajasta.

Niin sen kummemmin niitä tulkitsematta ajattelisin, että me itse kukin kuulijana voimme miettiä, missä me nyt menemme.

Täällä nimittäin kerrotaan, että täällä tästä viimeisestä ajasta, niin ennen kuin se tapahtuu, niin Jeesus kertoo, että... Nooa, ja niin kuin tapahtui Nooan päivinä, niin myös tapahtuu Ihmisen Pojan päivänä.

Ja minä tänne panin ihan Raamatun väliin itselleni tämmöisen merkin, että täällä sitten löytäisin Raamatusta, mitä siellä puhutaan, niin puhutaan ensimmäisen maailman lopusta. Elikkä tässä on kysymys siitä, että mitenkä ensimmäinen maailma tuhoutuu.

Ja tällä Jeesus haluaa kuvata sitä, että tässä on kuva siitä, että myös tämä lopullisesti jossakin vaiheessa tämä elämä täältä sammuu.

Ja täällä kerrotaan ensimmäisessä Mooseksen kirjassa, kuudennessa luvussa kerrotaan, että "tapahtui, koska ihmiset rupesivat lisääntymään maan päälle ja siittivät tyttäriä, niin Jumalan pojat näkivät ihmisten tyttäret kauniiksi ja ottivat emäliksensä kaikesta, kuin he valitsivat".

Ja sitten tässä jatkuu ihan harmaalla painettuna, että silloin sanoi Herra: "Ei minun henkeni pidä nuhtelemaan ihmistä sanan kautta iankaikkisesti, sillä hän on liha. Sen tähden olkoon hänellä aikaa sata ja kaksikymmentä ajasta aikaan."

Tässä annetaan ymmärtää, että mihin Jumala aivan kuin suuttui ensimmäisen maailman aikana, niin voisi ajatella, että pieneen asiaan. Ja sellaiseen asiaan, että uskovaiset eivät valinneetkaan, niinku vanhan liiton aikana jo Aabraham, Iisak ja Jaakob, uskon esi-isät.

He eivät ottaneet pakanan vaimoja vaimoksensa, vaan he halusivat pyytää Jumalalta uskovaista puolisoa.

Mutta tässä, niin kuin me kuulimme, niin Nooan aikana ihmisistä tuli rohkeita. Ne aivan kuin koettelivat, että kauanko se Jumala kestää. Ja tähän yhtenä asiana Jumala suuttui.

Ja minkälaisesta asiasta siinä on vielä tänäkin aikana kysymys? Niin, siinä on kysymys siitä, että jos siellä, niinku tässäkin tekstissä lopussa puhuttiin, että kuinka saattaa samassa vuoteessa elää aivan kuin eri valtakunnan asukas. Toinen on Jumalan valtakunnan asukas ja toinen ei ole.

Ja silloin kun tulee kutsu täältä ajasta, niinku kaikille ihmisille tulee, niin kuin me kuulimme tuossa Petrin puheenkin alla, niin siinä tulee eri suuntaan lähtö.

Näin se on, ja se aiheuttaa myös, miksikä Jumala ei halua, että avioliittoja solmittaisiin sillä tavalla, että olisi tosiaan maailman ihminen siellä toisella puolella, niin se aiheuttaa ristiriitaa perheessä ja kodissa.

Se ei tarkoita sitä, että sinä, rakas kuulijani, joka ehkä elät semmoisessa tilanteessa... Elikkä on tullut semmonen tilanne, että olet ehkä saanut vain toisena puoliskona parannuksen armon, niin siihen tarvitsee olla tyytyväinen siihen avioliittoon, ja se on Jumalan säätämä liitto. Ja siinäkin sinä olet Jumalan kädessä ja Jumalan varjeluksen alla.

Ja sen voi Jumala siunata, niin kuin me kuulimme tuosta veljenkin puheen alla, niin se ei sitä tarkoita, etteikö Jumala voi runsaasti siunata myös sellaista ihmistä, joka ei halua uskoa.

Kyllä Raamatussa on monia esimerkkejä, ja tässäkin ajassa on paljon esimerkkejä, miten Jumala voi antaa hyvän elämän, ajallisen elämän ihmiselle, vaikka hän ei olisi uskomassa.

Mutta se suurin siunaus on kuitenkin, me näin lapsellisesti uskomme, että se suurin onni ja siunaus on kuitenkin tuossa iankaikkisuudessa. Elikkä meidän aivan kuin päämäärämme on kauempana.

Toinen, mitä tästä Nooan ajasta kerrotaan, lyhyesti vielä tuossa katsomme, niin sanotaan, että siellä oli rohkeita miehiä, joista tuli, puhutaan, oli sankareita. Se tarkoittaa se sankarius sitä, että he eivät peljänneet tehdä syntiä.

Ja kerrotaan myös, että Jumala näki tämän ihmisten pahuuden. Se näki, että siellä oli paljon väkivaltaa.

Jos me tätä aivan kuin peilaamme tähän aikaan, vaikka minä lupasin, että minä en lähde tätä paljon tulkitsemaan tätä tekstiä, mutta jos tätä aikaa katselee ja kun seuraa uutisia, mitenkä nykyaikana on paljon väkivaltaa, ja minulle tulee mieleen eräs nuori mies, joka kävi maailmanreissun.

Niin kun hän palasi kotia, niin kuin tuhlaajapoika onnellisesti sai tulla takasin, niin kun hän siellä kotinsa vuoteen ääressä lähestyi isää ja äitiä itkien, niin hänen suurin pelkonsa oli se, että hän ei uskalla olla tuolla maailmassa, koska siellä on niin paljon väkivaltaa ja kaikkea semmoista, joka ei ole ihmiselle hyväksi.

Että kyllä se voi sanoa, että silloin kun on uskovainen, turvallinen koti ja ympäristö, niin ei se väkivalta kuulu siihen uskovaisen ihmisen elämän piiriin.

Elikkä tällainen oli lyhykäisyydessään tuo Nooan aika, ja siitähän kerrotaan. Me emme siihen sen pitemmälle mene, mutta Jumala hukutti tuon ajan ihmiset, mutta säästi uskovaiset.

Ja mitenhän ne säästi, niin me muistamme, mitenkä Nooalle annettiin tehtävä rakentaa arkki. Arkille annettiin mitat, ja kun taivaan akkunat aukenivat, niin kuin Raamattu kertoo, niin sitä vettä tuli niin paljon, että korkeimmatkin vuoret ihan huippua myöten olivat veden alla.

Itse olen ajatellut sitä, että kyllä siellä ihmiset varmastikin juoksivat noille vuorille ja turvaa hakivat, mutta yksikään vuori ei riittänyt.

Elikkä siinä on kuva siitä, että miten kaikkina aikoina täällä on erilaisia uskontokuntia. On voimakkaitakin uskontokuntia, suuria uskontoja, jotka lupaavat autuuden.

Mutta ensimmäisen maailman tuhoutuminen osoitti, että ne parhaatkaan, korkeimmatkaan vuoret eivät riittäneet. Vedenpaisumus peitti sen maailman ja kaikki tuhoutui.

Miten Jumala omansa pelasti? Se on aina tärkeää muistaa, kuinka se rakensi Jumalan valtakunnan. Tuo arkki on kuva Jumalan valtakunnasta.

Ja niin kuin me äsken sitä muistelimme, että se on peitetty, niin kyllähän se oli silloinkin täydellinen hullutus siinä maailman ajassa. Kuivalla maalla, maalla, jossa harvoin satoi, Nooa poikinensa ja tyttärinensä teki ja vähäsi arkkia.

Kuinka monta vuosikymmentä ne sitä rakensi? Mutta se naurun sananlasku, se loppui siinä vaiheessa, kun taivaan akkunat aukenivat ja yksikään vuori ei enää ylettynyt veden päälle.

Mutta arkki pelasti, tuo tervattu ruma arkki. Pieni ikkuna siellä oli. Sieltä ei paljon nähnyt ulos. Se pelasti.

Toinen esimerkki tässä Jeesuksen vastauksesta näille fariseuksille oli tämä Lootin päivät. Hän kertoo tässä:

"Niin oli myös Lootin päivinä. He söivät, joivat, ostivat, myivät, istuttivat, rakensivat. Mutta sinä päivänä, kun Loot Sodomasta läksi, satoi tulta ja tulikiveä taivaasta ja hukutti kaikki."

Ja lyhyesti muistelemme vielä, mitä tapahtui Lootin päivänä.

Kuka oli Loot? Loot oli Abrahamin veljenpoika, ja Jumala oli kutsunut Abrahamin lähtemään maaltansa ja kansansa luota kohti luvattua maata. Siinä on toisaalta hengellinen kuva. Se oli ajallinen totuus, mutta se oli myös hengellinen kuva siitä, että näin Jumala tämän uskon esi-isän oli aivan kuin saanut valita.

Ja perhekuntineen tämä Abraham lähti, ja Jumala siunasi ajallisesti niin, että tämä Abraham kasvoi suureksi. Voi sanoa, että hänellä oli isot lammaslaumat, isot karjalaumat, kuin myös Lootilla, hänen veljenpojallaan.

Ja sitten kerrotaan, että heillä tuli, paimenilla tuli riita siitä, että missä me sovimme asumaan. Elikkä se maa ei tahtonut riittää heidän karjoillensa.

Ja itse olen käyttänyt siitä sanaa, että tapahtui ensimmäinen uusjako, varmaan maailman ensimmäinen uusjako. Elikkä nämä setä ja veljenpoika jakoivat tilukset ja he sopivat rajan, mikä on kunkin aluetta.

Ja kohteliaasti Abraham antaa Lootin nuorempana valita, mille alueelle paimeniensa kanssa menee. Ja Loot valitsee Sodoman ja Gomorran viljavan alueen. Se näytti niin paljon paremmalta, että se sieltä valitsi.

Ja niin siinä kävi, että sen alueen he asuttivat.

Mutta sitten täällä kerrotaan Mooseksen ensimmäisessä kirjassa kahdeksannessatoista luvussa, että Jumalan korviin kuului, että siellä elettiin syntistä elämää siellä Sodomassa ja Gomorrassa. Ja Jumala teki päätöksensä: hän tuhoaa sen kaupungin.

Ja minä en nyt rupea täältä sana sanalta lukemaan, mutta Abraham rukoilee. Tuo Jumalan mies, vaikka hän oli aivan kuin hävinnyt siinä viljavassa maassa, mutta hän rakasti tuota Lootia ja rakasti niitä ihmisiä, niin hän pyysi, että jos ois viisikymmentä autuasta, elikkä uskovaa, sillä seudulla, niin ethän sinä hukuta?

Niin Jumala sanoi, että no en. Jos on neljäkymmentäviisi, niin ethän sinä hukuta? Jumala sanoo, että en, ja siinä mennään eteenpäin.

Seuraavaksi, jo mä ihan kirjoitin ylös, että muistan: neljäkymmentä, kolmekymmentä, kaksikymmentä, ja viimeiseksi hyvin vaivautuneena Abraham kysyy. Hän sanoo, että älköön minun Herrani vihastuko, jos minä ainoastaan tällä erällä puhun. Mitä vaan siellä löytäisin kymmenen, vain kymmenen sielua tuosta isosta kaupungista, jos löytyisi uskovaista, niin Jumala sanoo: "En kadota, jos heitä on kymmenen."

Siinä joutuu aivan kuin ahtaalle, kun miettii, että ei se Jumala ole kyllä pahanilkinen, ja ei se ole kyllä... ei se ihmistä vähällä halua aivan kuin tuomita.

Kuitenkin sen me muistamme, että Raamattu sanoo selkeästi, että Jumalan on tuomio, ei ihmisen.

Mutta se, että miten tämä tapahtuu, niin minun täytyy sanoa, että minä en olisi tätä ymmärtänyt ennen, ellen olisi eräissä seuroissa veljen kuullut tästä kohdasta tulkitsevan.

Kun täällä kerrotaan, että se Abraham... sitten menee tuonne, anteeksi, Loot on tuolla Sodomassa, ja täällä kerrotaan, että hän oli Sodoman portilla. Ja silloin tulee kaksi miestä sinne, ja heti Loot on heidän luonansa, ja hän pyytää, että tulkaa minulle sisälle.

Ja nämä miehet sanovat, että ei, että he ovat vaan täällä käymässä. Mutta Loot vaatimalla vaatii, että tulkaa minun huoneeseeni.

Ja täällä kerrotaan, että hän valmistaa heille aterian, leipoi happamattomia leipiä, ja he söivät. Elikkä Loot pitää heitä hyvin korkeassa arvossa.

Mutta sitten alkaa tapahtua. Kerrotaan, että ennen kuin he lepätä panivat, tulivat kaupungin miehet, sodomalaiset, nuoret ja vanhat, kaikki kansa joka kulmalta, ja piirittivät sen Lootin huoneen.

Ja sitten he huutavat sieltä ulkoa, että: "Kussa ovat ne miehet, jotka sinun tyköös yöllä tulivat? Tuo heitä meidän tykömme tutaksemme heitä."

Tämähän on vanha käännös, mitä me seuraraamattuna käytämme, mutta ei tämä paljoa sen kummemmasti ole kirjoitettu uudessa käännöksessäkään.

Ja niin, että minä en ole tätä aivan kuin ymmärtänyt, mutta se veli selitti, että siinä on kysymys siitä, että missä synneissä elivät Sodoman ihmiset. He elivät, niin kuin tänäkin päivänä puhutaan maailmanlopun synneistä. He elivät homoudessa.

Ja nämä pyysivät, nämä kaupungin miehet, että päästetään nuo Jumalan miehet, ne uskovaiset puhujat, jotka olivat tulleet tänne, Lootin luo.

Heillä oli selkeä tehtävä. Heidän tehtävänsä oli viedä turvaan Loot ja kaikki ne sielut, jotka ovat uskomassa.

Nimittäin Jumala tiesi etukäteen, että vaikka se Abraham rukoili, että edes kymmenen tähden pelasti, niin se Jumala tiesi, että ei niitä ole kymmentä.

Siinä käy. Se on kyllä erikoinen tarina täällä Raamatussa, ja se on se uskomme, että se on tosi.

Kun täällä nämä miehet hyökkäävät, niin täällä kerrotaan, että Loot isäntänä menee ovelle ja hän menee, että älkää te, rakkaat veljeni, tehkö niin pahoin.

Ja mitä Loot tarjoaa? Hän tarjoaa jopa, että viekää vaikka minun tyttäreni, mutta näihin Jumalan miehiin älkää koskeko.

Mutta sitten sanotaan, että ne tekivät väkivaltaisen ylläkön ja yrittävät väkisin ottaa Lootin kiinni.

Mutta nämä sisällä olevat veljet saavat aivan kuin kädestä kiinni Lootia ja nykäisevät hänet sisälle, ja he saavat oven paiskatuksi kiinni.

Ja sitten puuttuu Jumala tähän, ja sanotaan näin, että "kun miehet kuin huoneen oven edessä olivat, löivät he sokeudella pienet ja suuret, niin että he väsyivät ovea etsimästä".

Elikkä Jumala puuttui tähän tilanteeseen niin väkevästi, että hän sokeutti nämä ihmiset, ja ne eivät pystyneet sitä pahuutta tekemään, mitä he näille Jumalan miehille olisivat tehneet.

Ja sitten nämä pakenivat.

Ja siitähän me sitten olemme varmasti monesti kuulleet, mitä siellä tapahtui. Elikkä oli käsky, että taaksepäin ei saa katsoa.

Ja vielä yksi asia, jonka haluan muistaa, mikä on myös kuvaavaa: Loot yrittää, puhutaan vävyn tekeleistä, elikkä hänen tyttärensä seurustelivat, niin Loot yrittää näille tutuille, jo tutuksi käyneille vävyn kokeilijoillekin puhua Jumalan sanaa ja yrittää, että lähtekää mukaamme, että tämä kaupunki nyt tuhotaan.

Niin Raamattu sanoo, että he pitivät Lootin puhetta naurun sananlaskuna. Valitettavasti, sillä he, koko se kaupunki, kun Loot joukkueineen sieltä lähtee tyttärinensä ja vaimoinensa, niin koko se kaupunki tuhotaan, niin kuin sanotaan, että tulella ja tulikivellä, ja se kaupunki hävisi.

Siihen vielä tämäkin raamatunkohta. Jeesuskin vielä muistelee sitä, että kun tässä sanotaan, että niin pitää myös sinä päivänä olemaan, jona Ihmisen Poika ilmoitetaan, joka sinä päivänä on katon päällä ja niin poispäin.

Mutta sitten tässä, että muistakaa Lootin emäntä. Jokainen, joka pyytää henkensä vapahtaa, hän sen kadottaa. Jokainen, joka sen kadottaa, hän saattaa sen elämään.

Lootin emännällä jäi sinne tämmösiä, sanotaanko kaipausta. Ja se kaipaus oli varmaankin siinä, että kaikki se ajallinen ja ehkä se... hän oli sydämensä kiinnittänyt siihen ajalliseen, mitä siellä oli.

Ja hän erehtyi katsomaan taakseen. Ja Raamattu kertoo selkeästi, että sillä silmänräpäyksellä hän muuttui suolapatsaaksi.

Tällä tavalla niin yksinkertaista toisaalta tämä uskomme on, että meillä ei voi olla muita jumalia. Se voi olla mikä tahansa, se epäjumala.

Ja kysymys on siitä, että mikä on meille tärkeää? Mikä on se kaikista tärkein asia elämässämme?

Niin kuin oli alussa puhe, niin en rohkene sillä lailla lähteä aivan kuin mittaamaan, että mitä aikaa me elämme.

Siionin muurin vartijat, vartijoiden tehtävä on kertoa Jumalan sanan pohjalta, missä me elämme, missä me olemme. Ja Raamattu kertoo ja sanoo, että selkeästi omillensa Jumala ilmoittaa aivan kuin reimareitten kautta, että missä ajassa elämme.

Tämä lukemamme teksti on mielestäni voimakasta herätyssaarnaa siitä, että itse kukin... aivan kuin Jumalan tahto ei ole aivan kuin ajaa tähän valtakuntaan, vaan kutsua rakkaasti.

Elikkä aivan niin kuin hänen poikansa, tuo paimenpoika, kuinka hän kutsuvasti pyytää ihmisiä tähän Jumalan valtakuntaan, niin se on tämänkin illan tarkoitus.

On se totuus, että kerran tulee kaiken loppu. Ja senhän me jokainen tiedämme, että jokaisella yksilöllä meillä tulee tämä lopun hetki jossakin vaiheessa.

Ja jokainen, vaikka olisi, eläisi parisuhteessa, eläisi avioliitossa, niin kuin täällä puhutaan, että olit sinä myllyssä, katolla, sängyssäsi, niin yksin sitä lähdetään.

Ja silloin ei ole mitään muuta kysymystä kuin se yksinkertainen kysymys, että onko sinulla usko omalla sydämellä? Onko sinulla omakohtainen usko?

Ja sitä se tämäkin teksti varmasti haluaa muistuttaa, että kuinka olisi tärkeää tälläkin hetkellä, että jos nytkin jokukaan kuulija ehkä siellä radion tai netin äärellä näitä seuroja, näitä puheita on kuulemassa, niin aivan kuin haluaisimme, niin kuin Raamattu sanoo, äänemmekin muuttaa niin, että se olisi kutsuva ja niin, että se olisi houkutteleva.

Mutta se ei ole ihmistyö, vaan se on Jumalan työ. Ja Jumala tehköön, ja Jumala on sen tehnyt, sen valmistelevan työn.

Me olemme vain kylvömiehiä, ja sitä kylvötyötä haluamme nytkin kuuliaisesti osoittaa, ja yksinkertaisesti haluamme olla edelleen saarnaamassa sitä yksinkertaista kutsua, että ole kuuliainen ja tee parannus ja usko kaikki synnit, myös epäuskon synti, anteeksi Jeesuksen nimessä ja kalliissa sovintoveressä.

Mutta tämä sana on tarkoitettu myös sisällä oleville rakkaille lampaille ja karitsoille. Jumalan sana haluaa nytkin ruokkia ja se haluaa pitää sinua turvassa.

Sinäkin, joka ehkä olet siellä radion ääressä, koet itsesi hyvin väsyneeksi ja uupuneeksi arjen keskellä, niin sinäkin saat uskoa, rakas veli tai sisar, kaikki synnit anteeksi.

Ja vielä tälle huoneellekin tässä, jotka ovat kuulemassa tätä puhetta, niin haluan vielä teillekin olla julistamassa ties monettako kertaa, mutta sen tärkeimmän asian, että uskokaa, sisaret ja veljet, kaikki synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja sovintoveressä.

Jeesuksen nimessä ja veressä on kaikki synnit anteeksi. Jeesuksen nimessä ja veressä on kaikki synnit anteeksi.

Näin yksinkertaisesti me haluamme jäädä ja turvallisesti uskomaan.

Tässä olisi tässä viimeisessä jakeessa tekisi mieli antaa kotiläksyksi kuulijoille. Täällä puhutaan, että he vastaten sanoivat, tämä on nyt Jeesuksen opetuslapset: "Herra, kussa siis?" Niin Jeesus sanoi heille, että "kussa raato on, sinne myös kotkat kokoontuvat".

Ja se kuvastaa sitä, että minkälaisia me kuulijat olemme.

Minä vasta sain seuroissa kuulla tästä, taikka veljen kautta sain kuulla, että mitä tuo tarkoittaa, niin nyt muutama kuukausi eteenpäin, niin minä en enää saa päästä kiinni, että miten tässä olisi aivan kuin selitys.

Elikkä näin me joudumme sitä hattua nostelemaan alussa tekstiä ja lopussa tekstiä.

Mutta sen verran tuosta luin, että Jobin kirjassa puhutaan, Jumala Jobia puhuttelee, ja siellähän viittaa, että kotka on semmoinen lintu, joka näkee saaliinsa kilometrien päähän ja se syöksyy kimppuun.

Ja minkä kimppuun se syöksyy, niin mekin olemme nähneet, lapsetkin tuolla tienvarressa, noita haaskoja, elikkä kuolleita eläimiä, niin siellä ne kotkat on kohta sitten, vaikkei Suomessa paljon kotkia ole, mutta haukkoja ja muita tämmöisiä raadonsyöjiä, niin ne kokoontuvat sinne syömään sitä raatoa.

Silläkin on hengellinen kuva, niin jääköön se itse kullekin kotiläksyksi selvittää, että mitä se tarkoittaa.

Senkin minä otin selville, että se kotka on aivan kuin monesti valtion kuva. Ja kun valtiot kokoontuvat minkä ympärille, niin siellä se on se aivan kuin siemen ja jyvä.

Mutta me jäämme tämän arvokkaan Jumalan sanan, pyhän sanan, siunattuun haltuun ja saamme tosiaan vielä lapsillekin haluan siunata, että kaikki synnit ovat anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä.

Hiljennymme seuran lopuksi Herran siunaukseen.

Herra siunatkoon meitä ja varjelkoon meitä. Herra kirkastakoon kasvonsa meille ja olkoon meille armollinen. Herra kääntäköön kasvonsa meidän puoleemme ja antakoon meille rauhan.

Nimessä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen. Aamen.