Seurapuhe 02.10.2011

Jatkamme seuroja Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Luen Luukkaan evankeliumikirjasta 17. luvun lopusta. Tämä on aika pitkä teksti, kolmannen selitysosa. Tämä kuuluu Jeesuksen nimeen seuraavasti:

Ja farisealaiset kysyivät häneltä, koska Jumalan valtakunta olisi tuleva. Vastasi hän heitä ja sanoi, ei Jumalan valtakunta tule niin, että se taidettaisiin nähdä. Ei myöskään heidän pitäisi sanoa, katso tässä, katso siellä, sillä katso, Jumalan valtakunta on teidän keskellänne.

Niin hän sanoi opetuslapsille, se aika tulee, että te haastatte. Te ette ala nähdä yhtäkään ihmisen Pojan päivää, ja ette saa nähdä. Hän sanoi teille, katso tässä, katso siellä, älkää menkö ulos, älkää myöskään seuratko. Sillä niin kuin salama tulee taivaan alta ja leimuaa kaikkialle, mitkä taivaan alla ovat, niin on myös ihmisen Pojan päivän oleva.

Mutta ennen tulee paljon kärsiä ja yljättää tältä sukukunnalta. Ja niin kuin tapahtuu Nooan päivinä, niin myös tapahtuu ihmisen Pojan päivinä. He söivät, joivat, menivät naimisiin ja huolsivat, hamaan siihen päivään asti, jona Nooan arkkiin meni sisälle, ja vedenpaisumus tuli ja hukutti kaikki.

Niin myös tapahtuu Lootin päivinä. He söivät, joivat, ostivat, myivät, istuttivat, rakensivat. Mutta sinä päivänä, kun Loot Sodomasta läksi, satoi tulta ja tulikiveä taivaasta ja hukutti kaikki.

Niin pitää myös sinä päivänä oleman, jona ihmisen Poika ilmoitetaan. Joka sinä päivänä katon päällä on ja hänen kalunsa ovat huoneessa, niin älköön astuko alas niitä ottamaan. Ja joka pellolla on, niin älköön myöskään palatko takaisin. Muistakaa Lootin emäntää.

Ja jokainen, joka pyytää henkensä vapahtaa, hän sen kadottaa. Ja jokainen, joka sen kadottaa, hän saattaa sen elämään.

Minä sanon teille, sinä yönä ovat kaksi yhdellä vuotella. Yksi otetaan ylös, toinen jätetään. Kaksi yössä jauhavat, yksi otetaan ylös ja toinen jätetään. Kaksi ovat pellolla, yksi otetaan ylös, toinen jätetään.

Ja he vastaten sanoivat hänelle, Herra, missä siis? Niin hän sanoi heille, missä raato on, sinne myös kotkat kokoontuvat.

Jeesuksen nimeen, aamen.

Tuossa kuulimme veljen kautta keskeisintä Jumalan valtakunnan sanomaa, yksinkertaista saarnaa. Ja semmoisen lausun. Koskorukouksella lähestymme myös tätä tekstiä. Tämähän on ihan samasta asiasta, samasta aiheesta. Ydinsanomaa Jumalan valtakunnasta. Ja sitä se oli Jeesuksen puheekin, niin kuin tuossa Petri veli sanoi. Hänen sanomansa oli yksinkertainen. Sanoma oli siitä, että Jumalan valtakunta on nyt lähestynyt.

Jumalan pyhä sana ei koskaan puhu huomisesta päivästä, vaan tästä päivästä. Nyt on autuuden päivä. Nyt on se etsikon päivä sinulle, joka kuulet Jumalan sanan.

Tämä meidän tekstimme, tämähän on aika monipolvinen teksti. Minä joudun monessa kohti tässä, niin kuin sanotaan, hattua nostamaan. Eli minulla ei ymmärrys riitä. Mutta tämä alkaa sillä tavalla, että tässä farisealaiset, eli tämmöiset oppineet, jumaluusoppineet ihmiset, haluanko, ilmeisesti kiusaten, kysyivät Jeesukselta, että koska Jumalan valtakunta olisi tuleva.

Ja mistä he tämmöistä nyt sitten rupesivat kyselemään, niin itse sitä olen miettinyt. Varmaan se johtui siitä, että Jeesuksen sana oli yksinkertaista Jumalan valtakunnan julistusta. Ja heille oli tullut tämmöinen kuva siitä, mikä on Jumalan valtakunta. Ja Jeesus oli tehnyt ihmeitä.

Minä nyt tuossa tuli penkissä mieleen, että olisi voinut tarkastaa hyvissä ajoissa, että oliko tätä ennen mitä ihmeitä tapahtunut. Mutta tämä on kuitenkin jo 17. luku, niin varmaan tässä on monenlaista, ihmiset ovat nähneet Jeesuksen elämäntyönä.

Ajattelin vaan sitä ruokkimisihmettä. Että jos he olivat senkin jo ehtineet nähdä, niin heillä oli suuret odotukset, että tässä on uusi kuningas. Tässä on uusi hallitsija, joka pystyy jopa kansakunnat ruokkimaan. Ja se saattoi heillä olla aivan tämmöisenkin valtakunnan odotus. Tämmöinen ajallisen valtakunnan odotus.

Mutta Jeesus vastaa näille, että ei teidän pidä sanomaan, että katso tässä, katso sillä. Sillä katso, Jumalan valtakunta on teidän keskellänne. Se oli semmoinen yksinkertainen vastaus. Eli ei kannata taivaaseen kurotella eikä alas katsoa, vaan katsoa sivuille. Se on tästä teidän keskellänne.

No, jos katsoo. Jos katsoo, että mikä on Raamatun kuva sitten tästä Jumalan valtakunnasta, niin tuossa veljen puheen alla me saimme kuulla ihan samat keskeisimmät asiat, niin kuin ymmärtääkseni tässäkin tekstissä on. Eli se, että täällä ajassa on Jumalalla toisaalta näkymätön valtakunta, siis se ajassa oleva valtakunta, mutta se on piilotettu.

Ja siksi Raamattu selkeästi sanoo Jesajankirjassa ja koko Raamatussa, uudessa testamentissa Jesajankirjassa sanotaan, että etsikää Herraa, kun hän löytää, rukoilkaa häntä, kun hän läsnä on. Eli se on annettu ihmiselle päällimmäiseksi tehtäväksi tässä ajassa.

Siinä elämän ajassa, minkä Jumala on lahjana antanut meille kaikille, niin etsiä sitä, että missä se Jumalan valtakunta on. Tällä uuden testamentin puolella Jeesus sanoi, hän sanoi sen opetuslasten kuullen, että etsikää ensin Jumalan valtakunta ja hänen vanhurskautensa, niin sen ohessa sitten nämä ajallisetkin te saatte.

Ja se sanottiin siis uskovaisille ihmisille. Eli vaikka me olemme löytäneetkin Jumalan valtakunnan, niin meidän silmiemme eteen tulee aivan kuin lukin seittejä ja tämmöisiä harmaita esteitä, jotka sitten pimentävät meidän uskovaistenkin silmissä tämän Jumalan arvokkaan valtakunnan.

Mutta sitten jos minä olen oikein ymmärtänyt, niin aivan niin kuin tuo Petrin tekstikin kertoi siitä, että Lasaruksesta, joka eli Jumalan valtakunnassa, kärsi vaivaa, kärsi pilkkaa. Mutta sitten kerrotaan, että hän pääsi perille. Hän pääsi tuonne taivaalliseen, iankaikkiseen valtakuntaan.

Niin tässä tulee myös avako siihen vastaus, että milloin tämä kaikki loppuu, milloin tämä maailman aika päättyy. Mutta tuo... Miten Jumalan valtakunta on täällä näiltä farisealaisilta ja kaikilta ihmisiltä, miten se on sitten hämärtynyt, miten se on peitetty.

Raamattu kuvaa sitä ihan vanhan testamentin ajalla jo, että se puhuu Siionista, puhuu Siionin vuoresta. Ja puhuu Siionin vuoren asukkaista. Se kuvaa sitä Jumalan valtakunnan olemusta.

Ja luin tuosta semmoisesta Raamatun sanakirjasta. Minulla on hyvin yksinkertaiset nämä lähteaineistot. Minähän en ole laajasti jumaluusoppinut, mutta sen verran kuitenkin löysin, että Jerusalemissa on ollut tämmöinen Siionin kukkula, Siionin vuori.

Itärinteellä linnoitus, joka on ollut jyrkkärinteinen. Ja sitä on muun muassa aikanaan uskovaiset olleet rakentamassa. Ja miksikään sitä on linnoitettu, niin kuin siihen aikaan ja vieläkin me näemme vanhoja kaupunkeja, joita on muureilla rakennettu ja estetty, ettei vihollinen pääsisi hyökkäämään.

Ja toisaalta olen saanut kuvaa siitä Siionista, että ei se nyt niin mikään korkea vuori ole ollut. Mutta kuitenkin Raamattu Jesajankirjassa muun muassa osoittaa sitä, että se on yksi ajan merkki, että viimeisinä aikoina tuo kukkula kohoaa kaikkia muita vuoria ylemmäksi.

Siinä on hengellinen kuva siitä, näin me ymmärrämme, että tulee aika, jolloin Jumalan valtakunta, vaikka se on piilossa, mutta se tulee aivan kuin piikiksi näkyväksi.

Ja vaikka ajattelee tämän ikäisen ihmisen elämää, niin kuin minä tässä, tällä ruukin rauhastukseen edessä nyt istun. Te radian kuuntelijat ette näe, mutta kerron, että olen semmoinen reilu viisikymppinen papparainen.

Niin tämmöisen ihmisen elämässä, mitä on tapahtunut, isoja muutoksia. Niin otan aivan kuin semmoisen lyhyen katsauksen siihen, miten lapsena, kun minä Kukonkylän raittia kuljin kouluun semmoisena seitsemänvuotiaana, ei silloin ollut elämäntavassa isoa muutosta, oliko uskovaisen kodin poikainen vai uskottoman.

Jos kun me näin sanomme, että jossain ei oltu samalla tavalla uskovaisia. Oli hengellisyyksiä, niin kuin tänäkin aikana on monenlaisia, mutta elämäntavat olivat hyvin samanlaisia.

Ja silloin voisi näin aivan kuin kuvata, että ulkoisesti Siionin vuori oli hyvin samankorkuinen, eikä se ollut kovin näkyvä. En mä ole aivan kuin merkittyjä.

Mutta kun lapsuutta mentiin eteenpäin, niin sitten tuli monia sellaisia asioita, jotka ovat muuttaneet ja nostaneet Siionin vuoren. Ja rohkenen muutamia esimerkkejä ottaa.

Esimerkiksi televisio on tullut minun elämäni aikana tietyllä tavalla erottamaan. Ja ei niin, että siinä laitteessa sinänsä olisi mitään vikaa. Mutta Jumalan valtakunta, tämä joukko teki aikanaan.

Me ymmärrämme näin lapsellisesti, että Jumalan sanan pohjalta päätöksen, että se ei ole perheellemme eikä lapsillemme hyvä asia. Ja tänä päivänä se on myös monen aivan kuin tieteellisesti todistetun väittämän kautta.

Mutta se on niin, että ei se varmasti ihmistä kovin paljon sivistä. Ja se on viihteellinen sen tehtävä.

No sitten tämmöinen asia, että lapsuudessani lähinaapureiden perheet olivat monesti samankokoisia kuin meidän perheemme. Eli lasten vastaanottaminen oli silloin aivan yleistä. Haluttiin ottaa kaikki lapset vastaan.

Ja voi sanoa, että tänään minun elämäni on ollut aika yleistä. Ja minun elämäni aikana on tullut kaikenlaisia sellaisia asioita, jotka ovat antaneet ihmisellä vaikka tämmöisen itsemääräämisoikeuden.

Ja ihminen on tehnyt semmoisia päätöksiä, että ei oteta lapsia vastaan. Tai ne itse valitaan, minkä verran otetaan.

Ja siitä voi sanoa, että tämä Jumalan valtakunta on siinäkin niin yksinkertainen ja niin tyhmä, että joille Jumalan lapsia suonut, niin me haluamme ne edelleenkin tämmöisenäkin aikana ottaa vastaan.

Siinä on muutamia esimerkkejä tuosta Siionin vuodesta, tuosta valtakunnasta, miten se on tullut näkyvämmäksi.

Tänä aikana on sitten ollut kovastikin tiedotusvälineissä esillä. Ja sitten on ollut tällaiset väitteet, joissa on myös tosipohjaa, että miten myös meidän keskuudessamme on tapahtunut.

Voisi ottaa suuria, aivanko, rikoksia ja tämmöisiä isoja syntejä. Ja se kuvastaa sitä, että Jumalan valtakunnassa on valitettavasti kaikki se sama pahuus meissä ihmisissä kuin tuolla maailman ihmisissä.

Ja Jumala sallii semmoistenkin. Se on hyvä asia, että ne tulee näkyville ja pystytään hoitamaan ja auttamaan, jotka ovat joutuneet tämmöisten rikosten uhriksi.

Mutta siinä on myös sitten tapahtunut aivan varmasti ylilyöntiäkin, että kyllä se aina on Jumalan valtakunnassa katsottu synniksi. Eikä sitä ole koskaan hyväksytty sellaisia asioita.

Mutta sitten tässä aivan toinen osio tässä meidän tekstissämme alkaa puhumaan edelleen vastauksena kysymykseen, koska Jumalan valtakunta olisi tuleva.

Niin olisin ymmärtänyt, että tässä aivan kuin Jeesus, Jumalan Poika, antaa tämmöisiä aikainmerkkejä, että milloin tulee kaiken päätös.

Ja tämmöisen tekstin alla minä koen itseni sillä tavalla araaksi ja pelokkaaksi, että en missään tapauksessa rohkene aivan kuin ruveta ennustamaan, että missä me nyt elämme ja missä me nyt menemme.

Mutta nämä tekstit, jos me puramme yksinkertaisesti niin vaan, että mitä Jeesus tarkoittaa, kun hän muistelee kahta asiaa. Hän puhuu Nooan ajasta ja puhuu Lootin ajasta.

Niin sen kummemmin niitä tulkitsematta ajattelisin, että me itse kukin kuulijana voimme miettiä, missä me nyt menemme.

Täällä nimittäin kerrotaan, että tästä viimeisestä ajasta, niin ennen kuin se tapahtuu, niin Jeesus kertoo, että Nooa... Ja niin kuin tapahtui Nooan päivinä, niin myös tapahtuu ihmisen Pojan päivänä.

Ja minä tänne panin ihan Raamatun väliin itselleni tämmöisen merkin, että täällä sitten löytäisin Raamatusta, mitä siellä puhutaan.

Niin, puhutaan ensimmäisen maailman lopusta. Eli tässä on kysymys siitä, että miten ensimmäinen maailma tuhoutuu.

Ja täällä Jeesus haluaa kuvata sitä, että tässä on kuva siitä, että myös tämä lopullisesti jossakin vaiheessa tämä elämä täältä sammuu.

Ja täällä kerrotaan ensimmäisessä Mooseksen kirjassa kuudennessa luvussa, kerrotaan, että tapahtui, koska ihmiset rupesivat lisääntymään maan päälle ja siittivät tyttäriä, niin Jumalan pojat näkivät ihmisten tyttäriä.

Ja sitten tässä jatkuu ihan harvalla painettuna, että silloin sanoi Herra, ei minun henkeni pidä nuhtelemaan ihmistä sanan kautta iankaikkisesti, sillä hän on liha. Sen tähden olkoon hänellä aikaa sata ja kaksikymmentä vuotta.

Tässä annetaan ymmärtää, että mihin Jumala aivan kuin suuttuu ensimmäisen maailman aikana, niin voi saatella, että pieneen asiaan.

Sellaiseen asiaan, että uskovaiset eivät valinneetkaan, niin kuin vanhan liiton aikana jo Abraham, Iisak ja Jaakob, uskon esi-isät, he eivät ottaneet vakana vaimoja vaimoksensa, vaan he halusivat pyytää Jumalalta uskovaista puolisoa.

Mutta tässä, niin kuin me kuulimme, niin Nooan aikana ihmisistä tuli rohkeita. Ne aivan kuin koettelivat, että kauanko se Jumala kestää.

Ja tähän yhtenä asiana Jumala suuttui. Ja minkälaisesta asiasta siinä on vielä tänäkin aikana kysymys, niin siinä on kysymys siitä, että jos siellä, niin kuin tässäkin tekstissä lopussa puhuttiin, minkä saattaa samassa vuoteessa elää aivan kuin eri valtakunnan asukas.

Toinen on Jumalan valtakunnan asukas ja toinen ei ole. Ja silloin kun tulee kutsu täältä ajasta, niin kuin kaikille ihmisille tulee, niin kuin me kuulimme tuossa Petrin puheenkin alla, niin siinä tulee eri suuntaan lähtö.

Näin se on ja se aiheuttaa myös, miksi Jumala ei halua, että avioliittoja solmittaisi niin, että olisi tosiaan maailman ihminen siellä toisella puolella, niin se aiheuttaa ristiriitaa perheessä ja kodissa.

Se ei tarkoita sitä, että sinä rakas kuulijani, joka ehkä elät semmoisessa tilanteessa, eli on tullut semmoinen tilanne, että olet ehkä saanut vain toisena puoliskona parannuksen armon, niin siihen...

Tarvitsee olla tyytyväinen siihen avioliittoon ja se on Jumalan säätämä liitto. Ja siinäkin sinä olet Jumalan kädessä ja Jumalan varjeluksen alla.

Ja se voi Jumala siunata, niin kuin me kuulimme tuosta veljenkin puheen alla, niin se ei sitä tarkoita, etteikö Jumala voi runsaasti siunata myös sellaista ihmistä, joka ei halua uskoa.

Kyllä Raamatussa on monia esimerkkejä. Ja tässäkin ajassa on paljon esimerkkejä, miten Jumala voi antaa hyvän elämän, ajallisen elämän ihmiselle, vaikka hän ei olisi uskomassa.

Mutta se suurin siunaus on kuitenkin, me näin lapsellisesti uskomme, että se suurin onni ja siunaus on kuitenkin tuossa iankaikkisuudessa. Eli meidän aivan kuin päämäärämme on kauempana.

Toinen, mitä tästä Nooan ajasta kerrotaan lyhyesti vielä, tuossa katsomme, on se, että siellä oli rohkeita miehiä, joista tuli, puhutaan, sankareita. Se tarkoittaa se sankarius sitä, että he eivät pelänneet tehdä syntiä.

Ja kerrotaan myös, että Jumala näki tämän ihmisten pahuuden. Se näki, että sillä oli paljon väkivaltaa.

Jos me tätä aivan kuin peilaamme tähän aikaan, vaikka minä lupasin, että minä en lähde tätä paljon tulkitsemaan, sitten tätä tekstiä, mutta jos tätä aikaa katselee, ja kun seuraa uutisia, miten nykyaikana on paljon väkivaltaa, ja minulla tulee mieleen eräs nuori mies, joka kävi maailmanreissun.

Niin kun hän palasi kotiin, niin kuin tuhlaajapoika onnellisesti sai tulla takaisin, niin kun hän siellä kotinsa vuoteen ääressä lähestyi isää ja äitiä itkien, niin hänen suurin pelkonsa oli se, että hän ei uskalla olla tuolla maailmassa, koska siellä on niin paljon väkivaltaa ja kaikkea semmoista, joka ei ole ihmiselle hyväksi.

Että kyllä se voi sanoa, että silloin kun on uskovainen, turvallinen koti ja ympäristö, niin ei se väkivalta kuulu siihen. Uskovaisen ihmisen elämän piiriin.

Eli tällainen oli lyhykäisyydessään tuo Nooan aika. Ja siitä hän kerrotaan, me emme siihen sen pitemmälle mene, mutta Jumala hukuutti tuon ajan ihmiset, mutta säästi uskovaiset.

Ja miten hän ne säästi, niin me muistamme, miten Nooalle annettiin tehtävä rakentaa arkki. Arkki. Me annettiin mitat ja kun taivaan akkunat aukenivat, niin kuin Raamattu kertoo, niin sitä vettä tuli niin paljon, että korkeimmatkin vuoret ihan huippua myöten olivat veden alla.

Itse olen ajatellut sitä, että kyllä siellä ihmiset varmastikin juoksivat noille vuorille ja turvaa hakivat, mutta yksikään vuori ei riittänyt.

Eikä siinä ole kuvaa. Eikä siinä ole kuvaa siitä, että miten kaikkina aikoina täällä on erilaisia uskontokuntia. On voimakkaitakin uskontokuntia, suuria uskontoja, jotka lupaavat autuuden, mutta ensimmäisen maailman tuhoutuminen osoitti, että ne parhaatkaan korkeimmatkaan vuoret eivät riittäneet.

Vedenpaisumus peitti sen maailman ja kaikki tuhoutui.

Nooalle. Miten Jumala omansa pelasti? Se on aina tärkeä muistaa, kuinka se rakensi Jumalan valtakunnan. Tuo arkki on kuva Jumalan valtakunnasta.

Ja niin kuin me äsken sitä muistelemme, että se on peitetty, niin kyllähän se oli silloinkin täydellinen hullutus siinä maailman ajassa.

Kuivalla maalla, maalla jossa harvoin satoi, Nooa, poikineen ja tyttärineen, teki ja väsäsi arkkia, kuinka monta vuosikymmentä ne sitä rakensi.

Mutta se nauru sanan lasku, se loppui siinä vaiheessa, kun taivaan akkunat aukenivat ja yksikään vuori ei enää ylettynyt veden päälle.

Mutta arkki pelasti. Tuo tervattu, ruma arkki. Pieni ikkuna siellä oli. Sieltä ei paljon nähnyt ulos. Se pelasti.

Toinen esimerkki tässä Jeesuksen vastauksessa näille farisealaisille oli tämä Lootin päivät. Hän kertoo tästä, että niin oli myös Lootin päivinä. He söivät, joivat, ostivat, myivät, istuttivat, rakensivat.

Mutta sinä päivänä, kun Loot Sodomasta läksi, satoi tulta ja tulikiveä taivaasta ja hukutti kaikki.

Ja lyhyesti muistelemme vielä, mitä tapahtui Lootin päivänä. Kuka oli Loot? Loot oli Abrahamin veljenpoika. Ja Jumala oli kutsunut Abrahamin lähtemään maastaan ja kansansa luota kohti luvattua maata.

Siinä on toisaalta hengellinen kuva. Se oli ajallinen totuus, mutta se oli myös hengellinen kuva siitä, että näin Jumala tämän uskon esi-isän oli aivan kuin saanut valita.

Ja perhekuntinen tämä Abraham lähti. Ja Jumala siunasi ajallisesti niin, että tämä Abraham kasvoi suureksi. Voi sanoa, että hänellä oli isot lammaslaumat, isot karjalaumat, kuin myös Lootilla hänen veljenpojallaan.

Ja sitten kerrotaan, että heillä tuli, paimenilla tuli riita siitä, että mistä me sovimme asumaan. Eli se maa ei tahtonut riittää heidän karjoillensa.

Ja itse olen käyttänyt siitä sanaa, että tapahtui ensimmäinen uusi jako. Varmaan maailman ensimmäinen uusi jako.

Eli nämä setä ja veljenpoika jakoivat tilukset. Ja he sopivat rajan, mikä on kunkin aluetta.

Ja kohteliaasti Abraham antaa Lootin nuorempana valita, mille alueelle paimeniesi kanssa menet.

Ja Loot valitsee Sodoman ja Gomorran viljavan alueen. Se näytti niin paljon paremmalta, että se sieltä valitsi.

Ja niin siinä kävi, että sen alueen he asuttivat.

Mutta sitten täällä kerrotaan Mooseksen ensimmäisessä kirjassa, 18. luvussa, että Jumalan korviin kuului, että siellä elettiin syntistä elämää. Kyllä Sodomassa ja Gomorrassa.

Ja Jumala teki päätöksensä, hän tuhoaa sen kaupungin.

Ja minä en nyt ruveta tätä sanaa sanalta lukemaan, mutta Abraham rukoilee. Tuo Jumalan mies, vaikka hän oli aivan kuin hävinnyt siinä viljavassa maassa, mutta hän rakasti tuota Lootia ja rakasti niitä ihmisiä, niin hän pyysi, että jos olisi viisikymmentä autuasta, eli uskovaista sillä seudulla, niin ethän sinä hukuta.

Niinhän Jumala sanoi, että en.

Jos on neljäkymmentäviisi, niin ethän sinä hukuta. Jumala sanoi, että en.

Ja siinä mennään eteenpäin. Seuraavaksi jo minä ihan kirjoitin ylös, että muistan. Neljäkymmentä, kolmekymmentä, kaksikymmentä.

Ja viimeiseksi, hyvin vaivautuneena Abraham kysyy. Hän sanoi, että älköä minun Herrani vihastuko, jos minä ainoastaan tällä erällä puhun. Mitä maksaa? Siellä löytäisin kymmenen. Vain kymmenen sielua tuosta isosta kaupungista, jos löytyisi uskovaista.

Niinhän Jumala sanoo, en kadota, jos heitä on kymmenen.

Siinä joutuu Abrahamille, kun miettii, että ei se Jumala ole kyllä pahan ihmistä. Ei se Jumala ole kyllä pahan ilkinen. Ei se ihmistä, ei se vähällä halua aivan kuin tuomita.

Muitenkin sen me muistamme, että Raamattu sanoo selkeästi, että Jumalan on tuomio, ei ihmisen.

Mutta se, mitä täällä tapahtuu, niin minun täytyy sanoa, että minä en olisi tätä ymmärtänyt, ennen kuin eräässä seurassa veljenne kuullut tässä kohdassa tulkitsevan.

Kun täälläkin on seuraava. Kun täällä kerrotaan, että Abraham menee tuonne Sodoman.

Ja täällä kerrotaan, että hän oli Sodoman portilla. Ja silloin tulee kaksi miestä sinne.

Ja heti Loot on heidän luonansa. Ja hän pyytää, että tulkaa minulle sisälle.

Ja nämä miehet sanovat, että ei. Että he ovat vaan täällä käymässä.

Mutta Loot vaatimalla vaatii, että tulkaa minun huoneeseeni.

Ja täällä kerrotaan, että hän valmistaa heille aterian, leipää ilman hiivaa. Ja he söivät.

Eli Loot pitää heitä hyvin korkeassa arvossa.

Mutta sitten alkaa tapahtua. Kerrotaan, että ennen kuin he levähtivät, tulivat kaupungin miehet, sodomalaiset, nuoret ja vanhat, kaikki kansa joka kulmalta, ja piirittivät sen Lootin huoneen.

Ja sitten he huutavat sieltä ulkoa, että missä ovat ne miehet, jotka sinun tykösi tulivat? Tuo heitä meidän tykömme, tutaksemme heitä.

Tämä on vanha käännös, mitä me seuran raamatuna käytämme. Mutta ei tämä paljon sen kummemmasti ole kirjoitettu uudelleen. Ei se ole ollut uudessa käännöksessäkään.

Ja niin, että minä en ole tätä aivan ymmärtänyt. Mutta se veli selitti, että siinä on kysymys siitä, missä synneissä elivät Sodoman ihmiset.

He elivät, niin kuin tänäänkin päivänä puhutaan maailmanlopun synneistä, he elivät homoudessa.

Ja nämä pyysivät, nämä kaupungin miehet, että pääsevät sinne. Jumalan miehet, ne uskovaiset puhujat, jotka olivat tulleet tänne.

Heillä oli selkeä tehtävä. Heidän tehtävänsä oli viedä turvaan Loot ja kaikki ne sielut, jotka ovat uskomassa.

Nimittäin Jumala tiesi etukäteen, että vaikka Abraham rukoili, että edes kymmenen tähden pelasta, niin Jumala tiesi, että ei niitä ole kymmenen.

Ja sitten hän kertoi, että ei niitä ole kymmenen.

Ja sitten hän kertoi, että ei niitä ole kymmenen.

Ja sitten hän kertoi, että ei niitä ole kymmenen.

Ja siinä käy, se on kyllä erikoinen tarina täällä Raamatussa.

Ja se on, me uskomme, että se on tosi.

Kun täällä nämä miehet hyökkäävät, niin täällä kerrotaan, että Loot isäntänä menee ovelle.

Ja hän menee, että älkää te rakkaat veljeni tehkö niin pahoin.

Ja mitä Loot tarjoaa? Hän tarjoaa jopa, että viekää vaikka minun tyttäreni, mutta näin Jumalan miehiin älkää koskeko.

Mutta sitten sanotaan, että ne tekivät väkivaltaisen hyökkäyksen ja yrittävät väkisin ottaa Lootin kiinni.

Mutta nämä sisällä olevat veljet saavat aivan kuin kädestä kiinni Lootia ja nykäisevät hänet sisään.

Ja he saavat oven paiskatuksi kiinni.

Ja sitten puuttuu Jumala tähän.

Ja sanotaan näin, että Jumala, ja kun miehet kuin huoneen oven edessä olivat, löivät he sokeudella pienet ja suuret, niin että he väsyivät ovea etsimästä.

Eli Jumala puuttui tähän tilanteeseen niin väkevästi, että he eivät saaneet ovea etsimästä.

Ja hän sokeutti nämä ihmiset. Ja he eivät pystyneet sitä pahuutta tekemään, mitä he Jumalan miehille olisivat tehneet.

Ja sitten nämä pakenivat.

Ja siitähän me sitten olemme varmasti monesti kuulleet, mitä siellä tapahtui.

Eli oli käsky, että taaksepäin ei saa katsoa.

Ja vielä yksi asia, jonka haluan muistaa, mikä on myös hyvä.

Loot yrittää, puhutaan vävyntekeleistä, eli hänen tyttärensä seurustelivat, niin Loot yrittää näille tutuille, jo tutuksi käyneille, vävyn kokeilallekin puhua Jumalan sanaa.

Ja yrittää, että lähtekää mukaan, että tämä kaupunki nyt tuhotaan.

Niin Raamattu sanoo, että he pitivät Lootin puhetta naulasanana.

Valitettavasti, sillä he, koko se kaupunki, kun Loot joukkoi näine tyttärineen ja vaimoineen, niin koko se kaupunki tuhoutui.

Niinkö sanotaan, että tulella ja tulikivellä.

Ja se kaupunki hävisi.

Siihen vielä tämäkin Raamatun kohta Jeesuskin vielä muistelee sitä, että...

Tässä sanotaan, että niin pitää myös sinä päivänä oleman, jona ihmisen Poika ilmoitetaan. Joka sinä päivänä on katon päällä ja niin poispäin.

Mutta sitten tässä, että muistakaa Lootin emäntä.

Jokainen, joka pyytää henkensä vapahtaa, hän sen kadottaa. Jokainen, joka sen kadottaa, hän saattaa sen elämään.

Lootin emännällä jäi sinne tämmösiä, aivan kuin kaipausta.

Ja se kaipaus oli varmaankin siinä, että kaikki se ajallinen ja ehkä se, hän oli sydämensä kiinnittänyt siihen ajalliseen, mitä siellä oli.

Hän erehtyi katsomaan taakse.

Ja Raamattu kertoo selkeästi, että sillä silmänräpäyksellä hän muuttui suolapatsaaksi.

Tällä tavalla...

Niin yksinkertaista toisaalta tämä uskominen on, että...

Meillä ei voi olla muita jumalia. Se voi olla mikä tahansa se epäjumala.

Ja kysymys on siitä, että mikä on meille tärkeää? Mikä on se kaikista tärkein asia elämässämme?

Niin kuin oli alussa puhe, niin en rohkene sillä lailla lähteä aivan kuin mittaamaan, että mitä aikaa me elämme.

Siionin muurin vartijoiden tehtävä on kertoa Jumalan sanan pohjalta, missä me elämme. Missä me elämme. Missä me olemme.

Ja Raamattu kertoo ja sanoo, että selkeästi omillensa Jumala ilmoittaa aivan kuin reimareiden kautta, että missä ajassa elämme.

Tämä lukemamme teksti on mielestäni voimakasta herätyssaarnaa siitä, että itse kukin...

Aivan kuin Jumalan tahto ei ole.

Aivan kuin ajaa tähän valtakuntaan.

Vaan kutsua rakkaasti.

Eli aivan kuin hänen poikansa, tuo paimenpoika, kuinka hän kutsuvasti pyytää ihmisiä tähän Jumalan valtakuntaan, niin se on tämänkin illan tarkoitus.

On se totuus, että kerran tulee kaiken loppu.

Ja senhän me jokainen tiedämme, että jokaisella yksilöllä me olemme tämä lopun hetki jossakin vaiheessa.

Ja jokainen, vaikka eläisi parisuhteessa, eläisi avioliitossa, niin kuin täällä puhutaan, että olit sinä myllyssä, katolla, sängyssäsi, niin yksin sitä lähdetään.

Ja silloin ei ole mitään muuta kysymystä kuin se yksinkertainen kysymys, että onko sinulla usko omalla sydämellä.

Onko sinulla omakohtainen usko.

Ja sitä se, tämäkin teksti varmasti haluaa muistuttaa, että kuinka olisi tärkeää tälläkin hetkellä, että jos nytkin jokukin kuulija, ehkä siellä radion tai netin äärellä näitä seuroja, näitä puheita ole kuulemassa, niin aivan kuin haluaisimme, niin kuin Raamattu sanoi.

Niin, että äänemmekin muuttuisi niin, että se olisi kutsuva ja niin, että se olisi houkutteleva.

Mutta se ei ole ihmistyö, vaan se on Jumalan työ.

Ja Jumala on tehkööt ja Jumala on sen tehnyt, sen valmistelevan työn.

Me olemme vain kylvömiehiä.

Ja sitä kylvätyötä haluamme nytkin kuuliaisesti osoittaa.

Ja yksinkertaisesti haluamme olla edelleen saarnaamassa sitä yksinkertaista kutsua, että ole kuulijainen ja tee parannus ja usko.

Kaikki synnit myös epäuskon synti anteeksi Jeesuksen nimessä ja kalliista sovintoverestä.

Mutta tämä sana on tarkoitettu myös sisällä oleville, rakkaille lampaille ja karitsoille.

Jumalan sana haluaa nytkin ruokkia.

Ja se haluaa pitää sinua turvassa.

Sinäkin, joka ehkä olet siellä radion ääressä, koet itsesi hyvin väsyneeksi ja uupuneeksi arjen keskellä.

Niin sinäkin saat uskoa, rakas veli tai sisar.

Kaikki synnit anteeksi.

Ja vielä tälle huoneellekin tässä, jotka ovat kuulemassa tätä puhetta, niin haluan vielä teillekin olla julistamassa.

Tämä on tärkeä koko kerta, mutta sen tärkeimmän asia, että uskokaa sisaret ja veljet.

Kaikki synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja sovintoveressä.

Jeesuksen nimessä ja veressä on kaikki synnit anteeksi.

Jeesuksen nimessä ja veressä on kaikki synnit anteeksi.

Näin yksinkertaisesti me haluamme jäädä ja turvallisesti uskomaan.

Tässä olisi tässä viimeisessä jakeessa tekisi mieli antaa kotiläksyksi kuulijoille.

Täällä puhutaan. He vastaten sanoivat, nämä ovat nyt Jeesuksen opetuslapset. Herra, missä siis?

Niin Jeesus sanoo heille, että missä raato on, sinne myös kotkat kokoontuvat.

Ja se kuvastaa sitä, että minkälaisia me kuulijat olemme.

Minä vasta sain seuroissa kuulla tästä, taikka veljen kautta sain kuulla, että mitä tuo tarkoittaa.

Nyt muutama kuukausi eteenpäin.

Minä en enää saa päästä kiinni, että miten tässä olisi aivan selitys.

Eli näin me joudumme sitä hattua nostelemaan alussa tekstiä ja lopussa tekstiä.

Sen verran tuosta luin, että Jopin kirjassa puhutaan.

Jumala Jopia puhuttelee ja siellähän viittaa, että kotka on semmoinen lintu, joka näkee saalinsa kilometrien päähän ja se syöksyy kimppuun.

Ja minkä kimppuun se syöksyy? Niin mekin olemme nähneet, että lapsikin tuolla tien varressa noita haaskoja, eli kuolleita eläimiä, niin siellä ne kotkat on kohta sitten, vaikka ei Suomessa paljon kotkia ole, mutta haukkoja ja muita tämmöisiä raadon syöjiä.

Niin ne kokoontuvat sinne syömään sitä raatoa.

Silläkin on hengellinen kuva, niin jääkö se itse kullekin kotiläksyksi selvittää, että mitä se tarkoittaa.

Senkin minä otin selville, että se kotka on aivan kuin monesti valtion kuva.

Ja kun valtiot kokoontuvat minkä ympärille, niin siellä se on se aivan kuin siemeniä jyvä.

Mutta me jäämme tämän arvokkaan Jumalan sanan, pyhän sanan siunattuun haltuun.

Ja saamme tosiaan, vielä lapsillekin haluan siunata, että kaikki synnit ovat anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä.

Hiljennymme seuran lopuksi Herran siunaukseen.

Herra siunatkoon meitä ja varjelkoon meitä.

Herra kirkastakoon kasvonsa meille ja olkoon meille armollinen.

Herra kääntyköön kasvonsa meidän puoleemme ja antakoon meille rauhan.

Nimessä Isän, Pojan ja Pyhän Hengen. Aamen.